Rinnakkaismaistelussa on tällä kertaa kaksi vuoden 1992 Glendronachia, jotka julkaistiin kesällä 2017 osana Batch No. 15 -ulostuloa. Tämä Cask #89 ja volteiltaan karvan verran jykevämpi Cask #52 on kumpikin kypsynyt ex-sherryssä, joka on tällä kertaa ilmoitettu lakonisesti vain muodossa sherry butt.

Näiden 25-vuotiaiden viskien rinnalla verrokkina toimi 18-vuotias Glendronach 1995/2014 Cask #3025. Vaikka sekin on oivallinen viski, ero näihin iäkkäämpiin pullotteisiin tuntui välittömästi. Olen aina pitänyt noin kahtakymmentä vuotta Glendronachin parhaana ikänä, mutta olen joutunut korjaamaan asennettani koko ajan.

Glendronach 25 yo 1992/2017 Cask #89

(57%, OB, 15.5.1992–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 89, Sherry Butt, 595 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen ja kahviliköörinen. Selvästi sulkeutuneempi kuin Cask #52, silti erittäin intensiivinen ja upea. Voimakas kirsikkaisuus, jota luumu ja rusina tukevat. Tammi tuntuu varsin selvästi ja tutut uuniomenan ja ylikypsien sekahedelmien sävyt kantavat. Vesilisä avaa heti hiukan ruutisuutta.

Maku: Tummasävyinen, yrttinen, suklainen ja jopa synkkä esitys. Erittäin vahvaa lakritsia, hiukan kumia. Ylikypsää hedelmää, uuniomenaa, luumua, jopa aavistus ruutia ja aserasvaisuutta. Suutuntuma on jykevän öljyinen, täyteläinen ja voimakas. Sherryisyys tuntuu pähkinäisenä ja tammisena, tallisena ja vahvana. Yleisilme on lopulta melko kuiva, vaikka tietty kirsikkaisuus ja kahvilikööri ovatkin mukana. Jälkimaku on varsin kahvinen ja lakritsinen. Yrttisyyttä, mausteita, hiukan chiliä. Tammi, nahkaisuus ja loistelias sherryisyys vievät hienolle matkalle. Eeppinen ja kaunis finaali. Vesilisä tuo toffeefudgen hyvin esiin.

Arvio: Todella nautinnollinen Glendronach. Makukysymyksiä nämä ovat, mutta Cask #52:een verrattuna tämä jää aavistuksen sulkeutuneemmaksi, vaikka huippuviskistä on totta kai kyse. Suurherkkua, hands down. 91/100

Maistelussa on tällä kertaa Glendronachin uuden Batch No. 15:n kaksi viskiä vuodelta 1992, tämä Cask #52 ja spekseiltään lähes identtinen Cask #89.

Kummassakin viskissä tynnyrityypiksi on kirjattu lakonisesti sherry butt. Jos pitäisi jonkinlainen arvaus tehdä, ihan puhdasta olorosoa tai Pedro Ximéneziä ei ole tynnyrissä sellaisenaan kypsytetty, kun tietoa ei ole pullon kylkeen painettu. Voi olla, että siinä tynnyrissä on aikanaan käynyt monenlaistakin sherrytuotetta. Tai sitten tynnyrikauppoja on tehty aikanaan täysin sokkona.

Tässäkin pullomäärä on jälleen sitä luokkaa, että buttiin kypsymään laskettu viski on sekin ollut peräisin parista eri tynnyristä.

Glendronach 25 yo 1992/2017 Cask #52

(58,5%, OB, 13.5.1992–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 52, Sherry Butt, 554 bts., 70 cl)

Tuoksu: Roteva, nahkainen, suklainen ja tallinen. Todella muhkea maanläheisyys, multaa ja farmisävyjä. Uuniomenan ja siirapin makeus ovat hyvin balanssissa rouhean puolen kanssa. Luumuhilloa, viikunaa, rusinaa. Eräänlaista tuhdin punaviinin tunnelmaa myös. Selvästi makeampi ja monin tavoin myös vivahteikkaampi tuoksu kuin Cask #89:ssä. Vesilisä avaa hiukan ruusunmarjaa ja hunajaa.

Maku: Järeä, tumman suklainen ja todella tallinen. Vahva nahkaisuus, runsas tammisuus ja hyvin erottuva salmiakki hallitsevat kokonaisuutta. Aivan maagisen hieno viski. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas, paksun öljyinen ja melkein pureskeltavan jykevä. Silti hedelmäiset, luumuiset ja kirsikkaiset sävyt erottuvat kauniisti. Tässä tämä ottaa kaulaa Cask #89:ään. Jälkimaku hakee miellyttävästi makeutta siirappisuuden kautta, kun vastapuolella on tammista ja nahkaista sherryisyyttä. Salmiakkia, kahvisuutta, yrttisyyttä ja mausteisuutta. Erittäin pitkä ja hallitusti kuivuva finaali. Suurenmoista herkkua. Vesilisä keventää otetta ja nostaa hunajan ja maitosuklaan esiin.

Arvio: Todella upea Glendronach, silkkaa laatua alusta loppuun. Käytännössä virheetön. Kokonaisuus on joka osa-alueella juuri sen ratkaisevan pykälän edellä Cask #89:ää. Sherryviskifani nauttii suunnattomasti. 92/100

Glendronachin tuotannossa 15. tammikuuta 1993 on merkittävä päivä. Silloin on tislattu melkoinen määrä legendaarista tuotantoa, jota on sittemmin tuotu single caskeina markkinoille alkaen ykköstynnyristä.

Omalle kohdalleni sattuneista Glendronachin viskeistä suurinumeroisin tämän päivän tynnyri on ollut numero 38, kunnes tänä kesänä tislaamo toi myyntiin Batch No. 15:ssa numero 43:n. Suurella mielenkiinnolla sen nyt maistan.

Tynnyrityypiksi ilmoitetaan tällä kertaa suurpiirteisesti vain sherry butt.

Glendronach 24 yo 1993/2017 Cask #43

(59,2%, OB, 15.1.1993–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 43, Sherry Butt, 588 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirsikkainen ja kahvinen. Kirsikkalikööriä, mausteisuutta, selvästi erottuvaa omenaisuutta. Huokuu voimaa. Intensiivinen rusinaisuus, hiukan luumuhilloa ja tummaa suklaata. Siirappisuuden, liköörin ja mausteisuuden ympärille rakentuva tuoksu, jossa ei tallia tai nahkaa oikeasti tunnu. Vesilisä tuo vaniljaa ja aavistuksen mentholia mukaan.

Maku: Kirsikkalikööriä, kahvisuutta, siirappia ja mausteita. Erittäin voimakas ja iskevä heti alkuun. Punaista omenaa, hiukan mansikkaa, vadelmamarmeladia. Suutuntuma on täyteläinen ja runko muhkea. Viikunaa, rusinaa, luumuhilloa. Tummaa suklaisuutta ja jopa hiukan yskänlääkettä ja lakritsia. Tammi on napakasti mukana, mutta sherryn tallisia sävyjä ei tunnu. Jälkimaku alkaa kahvisena, siirappisena ja tumman suklaisena, paahteisena ja mausteisena. Pippuria, espresson karvautta, tanniinisuutta. Kirsikka, yrtit, lakritsi ja saksanpähkinä maistuvat pitkään. Varsin pitkä finaali. Vesilisä vapauttaa kermaisuutta ja vaniljaa ja saa lopulta myös pienen tallisen ja nahkaisen sävyn tähän mukaan.

Arvio: Todella korkeaoktaaninen Glendronach. Suutuntuma on hetken aikaa kuin A’bunahdissa. Tuoksu ja maku liikkuvat kirsikkaisessa ja liköörisessä suunnassa, eikä tallinen sherrymeininki juuri tule esiin. Kaikesta huolimatta erittäin maukas ja painokas esitys. 89/100

Glendronachin odotetun Batch 15:n viskit pullotettiin toukokuussa 2017. Kuuden julkaisun kokoinen erä sisälsi vuodelta 1995 tällaisen PX Puncheonissa ainakin viimeiset vuotensa kypsyneen viskin.

Glendronach 21 yo 1995/2017 Cask #4418

(52,6%, OB, 16.6.1995–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 4418, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 651 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun suklainen, kahvinen ja kahviliköörinen. Tallisuus ja multaisuus korostuvat. Viikunahilloa, hiukan taatelia, runsaasti rusinaa. Erittäin makea siirappisuus ja muhkea nahkaisuus tekevät tuoksusta todella järkälemäisen. Hedelmäisyys jää hiukan saksanpähkinän ja tammisuuden varjoon. Pientä sikarisuuttakin löytyy. Vesilisä nostaa yrttejä selvemmin esiin.

Maku: Tumman suklainen, kahvinen, nahkainen, siirappinen ja toffeemainen. Tuoksua pykälän tasapainoisempi, erittäin runsas makupaletti. Balsamicoa, öljyä, hiukan lihaisuutta. Nyt myös uuniomenat, luumu ja kirsikka tulevat hyvin esiin. Toki viikuna, taateli ja rusina ovat mukana, samoin pähkinäisyys ja talliset sävyt. Suutuntuma on täyteläinen ja painava, oikein klassinen lajissaan. Tammi on vahvasti esillä tuomassa ryhtiä ja tasapainottamassa siirappia. Jälkimaku lähtee runsaalla mausteisuudella ja tummalla kahvisuudella, kunnes yrtit, lakritsi, tumma suklaa ja tammisuus nousevat. Hiukan kuivakkaa maltaisuuttakin nousee esiin. Varsin pitkä ja aseistariisuva finaali. Vesilisä korostaa raikkaan omenaisia piirteitä ja yrttisyyttä.

Arvio: Todella massiivinen viski, klassinen ja komea. Etenkin makupaletin runsaus puhuttelee. 90/100

Lasissa tänään PX-tynnyristä pullotettua sherryviskiä Glendronachin kymppierästä. Kyllä näitä on aina yhtä mielenkiintoista maistaa, siitä ei pääse mihinkään.

Glendronach 18 yo 1995/2014

(51,1%, OB, 25.10.1995–6/2014, Batch 10, Cask No. 3025, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tumma ja kahvinen, suorastaan synkkä. Tummaa suklaata, tallia, multaa. Karamellinen makeus tuntuu aavistuksen päälleliimatulta. Toskaomenaa, hapanimeläkastiketta, tiettyä tunkkaisuutta. Mielenkiintoinen, epätyypillinen kokonaisuus, osin jopa outo. Vesilisä tuo pienen rikkisyyden – etenkin poltetut tulitikut – mukaan.

Maku: Hyvin täyteläinen ja paksu, mutta jälleen synkkä yrttisyys ja hapanimeläkastikkeen makeus hakevat toisiaan. Tikkunekkua, kinuskikastiketta, toffeefudgea. Nahkainen ja multainen maanläheisyys ovat myös mukana, samoin vahva omenaisuus. Taatelia ja viikunaa löytyy jonkin verran, samoin tummaa suklaata ja tammisuutta. Runko on todella painava, mutta balanssi hiukan hakee. Jälkimaku on todella makea, maitosuklainen ja karamellinen. Tammi pysyttelee taustalla aavistuksen happamana, mausteisuus on hiukan sulkeutunutta. Omena, toffee ja yrttisyys pysyvät kevyinä. Finaali jää keskipitkäksi. Vesilisä keventää runkoa ja saa esterit paremmin pintaan.

Arvio: Ei kaikkein tasapainoisimpia yksilöitä, mutta erittäin maukas silti. Tutkittavaa riittää senkin edestä. 88/100

Erittäin arvostettu single cask Glendronachilta, erästä 13. Näihin Glendronachin sinkkuihin kohdistuu tällä hetkellä niin valtava markkinapaine, että yksittäisten pullojen omistajat mielellään hehkuttavat näitä kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. On siis syytä olla aivan erityisen kriittinen, kun arvioita lukee ja kehuja näkee.

Glendronach 23 yo 1992/2016 Cask #76

(52%, OB, 5/1992–1/2016, Batch No. 13, Cask No. 76, Oloroso Sherry Butt, 683 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhti ja todella makea. Siirappinen ja kermatoffeemainen puoli on pinnassa, samoina runsas tallisuus. Nahkasatulaa, multaisuutta. Tummaa suklaata, taatelia, kuivattua luumua, viikunaa, rusinaa. Pieni kuivalihan aavistus. Siirappi ja suklaisuus hallitsevat ilmatilaa. Vesilisä avaa kirpeän yrttisyyden.

Maku: Täyteläinen, siirappisen makea ja erittäin paksu. Tammisuus ja mausteisuus leikkaavat silti kovinta makeutta nopeasti. Tumma suklaa, piparkakun mausteliemi, pippurisuus ja tanniinisuus ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on todella painava ja runsaan täyteläinen. Tallia, kuivalihaa, lakritsia, aavistus savuisuutta, hiukan uuniomenaa. Jälkimaku on tumman suklainen, paahteinen, kahvinen ja tamminen. Todella napakat tanniinit, kuivattaa suuta reippaasti. Rusinaa, hapokkuutta, pippurisuutta. Saksanpähkinää, tallisia sävyjä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo tähän ihan uuden puolen, sitruksiksen ja raikkaan yrttisen.

Arvio: Paksu sherrypommi, joka vie heikommilta jalat alta. Tuoksu on pettävän makea, kun siirapin alta löytyy näinkin laaja tummasävyinen ja kahvinen ulottuvuus. Ei vikoja, huippulaatua. 91/100

Korskealla hopeisella etiketillä varustettu ja Etelä-Afrikan markkinoille pullotettu Glendronach vuodelta 2014, haluttua tavaraa nykyään. Pari vuotta sitten näitä Eurooppa-versioita pyöri ainakin Saksan markkinoilla ihan vaivaksi asti, mutta sittemmin ne hyllyt on tehokkaasti putsattu.

Glendronach 16 yo Platinum

(48%, OB for South Africa, Bottled 29.10.2014, Oloroso Sherry Casks, 75 cl)

Tuoksu: Erittäin tallinen ja suklainen. Multaisuutta, nahkaa. Jännä antiikkisen puun vivahde, johon yhdistyy hiukan laventelia. Taatelia, rusinaa, jogurttista happamuutta. Taustalta kyllä nousee siirappisia ja viikunaisen makeita sävyjä, mutta tammi pitää ne aisoissa. Roteva tapaus. Vesilisä antaa tilaa yrteille ja ruohoisuudelle.

Maku: Tumman suklainen, pähkinäisen karvas ja erittäin tallinen. Tammi on vahvasti läsnä, kuivattaa suuta. Taatelia, appelsiininkuorta, ylikypsää luumua, rusinaa. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja intensiivinen, vaikka runko ei ole silti mitenkään kovin raskas. Karvasmantelia, maltaista hapokkuutta, kihelmöivää mausteisuutta. Hiukan kermaisuutta ja makeuttakin sentään. Jälkimaussa oloroso tulee oikein kunnolla näkyviin, pähkinöineen kaikkineen. Multaisuutta, tallisuutta, happamuutta, tummaa suklaata, kaakaojauhetta, tanniineja. Yrttisyyttä, viikunaa. Lopulta melko pitkä finaali. Vesilisä tuo maukasta kermaisuutta, keventää happoja ja tekee tälle todella hyvää ylipäänsä.

Arvio: Hiukan turhan karvas omaan makuuni, vaikka hyvä viski on silti kyseessä. 87/100

International Whisk(e)y Day vaatisi melkeinpä Macallania lasiin, mutta koska sopivaa ei ole juuri nyt käsillä, voin juuri ja juuri ajatella Glendronachin 1990-luvun single caskien jatkavan ”viskin rolls-roycen” määritelmällistä perintöä, kun Macallan itse on… muuttunut.

Itse asiassa Whisky and Wisdom -blogia pitävä Andrew Derbidge on kirjoittanut Macallanin tarinan vaikuttavalla tavalla auki viskiharrastajan näkökulmasta. Michael Jacksonin ylistämä viski oli aikoinaan ihan eri tavaraa kuin nykyinen, ja sen voi todistaa varmasti ihan jokainen, joka on päässyt maistamaan Macallan-viskejä parin vuosikymmenen takaa. Nykyinenkään ei ole huonoa, mutta se vanha oli silti jotain aivan poikkeuksellista.

Maistelussa on kuitenkin tänään siis Glendronachin kaksikymppinen sherryjyrä vuonna 2016 julkaistusta erästä numero 13. Voltit ovat ainakin hiukan alhaalla verrattuna moniin vastaaviin pullotteisiin.

Glendronach 20 yo 1995/2016

(48,6%, OB, 6/1995–1/2016, Batch No. 13, Cask #3047, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen, pähkinäinen, luumuinen ja yllättävän karvas. Rusinaa, hapanta kirsikkaa, hehkuviiniä. Happamuudessa on ruohoinen sävy ja hiukan tunkkaisuutta. Runsaasti mustaa teetä, hiukan soijaa ja sitruksisuutta. Tummaa suklaata, paahteisuutta, kaakaojauhetta. Vesilisä tuo raikasta omenaisuutta pintaan.

Maku: Siirappinen makeus löytyy, vaikka tuoksu ei sitä juuri indikoi. Pääosan varastavat kuitenkin nahkaiset, pähkinäiset ja happaman ruohoiset sävyt. Tavallaan tällainen tallimainen, multainen, karvas ja kitkerän teemäinen ote tuo ryhtiä, toisaalta taas suklaa ja luumu eivät aivan pärjää niille. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta balanssi ei ole aivan kohdallaan. Tammisuus ja paahteinen maltaisuus tulevat reippaasti läpi. Jälkimaku alkaa tanniinisena ja mausteisena, jopa pippurisena. Tammea, paahteisuutta, tallia, nahkaa, pähkinää, ruohoisuutta. Pitkä ja varsin karvaaksi käyvä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, avaa hedelmäisyyttä ja makeutta.

Arvio: Hyvä sherryviski, mutta balanssi ei ole aivan parhaasta päästä. Vierellä verrokkina Cask #447 tuo hyvän vertailukohdan, mitä tasapaino voi näissä viskeissä oikeasti tarkoittaa. 87/100