Highland

The Dalmore 1995/2013 Distillery Exclusive 57,6%

Vuonna 1839 perustettu Dalmoren tislaamo on markkinoinnin taidonnäyte – on klaaneja, taisteluita, kuninkaita ja hirvenpäitä. Ja tietenkin Richard Paterson, maailman hillittömin viskimestari. Patersonin omaelämäkerta Goodness Nose on ehdottomasti lukemisen arvoinen jokaiselle vähänkään viskistä kiinnostuneelle.

Osa Patersonin ekstravaganttia luonnetta on hehkuttaa joka käänteessä käyttämiään Matusalem-sherrytynnyreitä. Tämäkin Distillery Exclusive -pullote on viimeistelty tuollaisessa Gonzales Byass Matusalem Olorosossa. Eikä ole muuten mikään Finish, vaan oikein Finesse!

The Dalmore 1995/2013 Distillery Exclusive

(57,6%, OB, 1995–2013, Distillery Exclusive, Matusalem Finesse, 650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirsikkainen ja rusinainen. Vahva ja iäkäs sherry hallitsee, mutta välistä kumpuaa runsaasti muutakin: juustoa (gouda), savumakkaraa, vadelmaa, maltaisuutta (real ale), marsipaania, vähän nahkaisuutta ja tupakkaa. Makeita, kuivattuja luumuja. Joulukakkua. Vesilisä avaa toffeen ja tammisuuden.

Maku: Kitkerän maltainen ja tamminen. Paljon kuivempi sherry kuin tuoksussa. Kirsikkaa, marsipaania, bitter-olutta, kuivattuja luumuja, savumakkaraa. Vahva runko, ryhdikäs. Jälkimaku on tamminen, rusinainen, kitkeröityvä, suklainen, pitkähkö. Vesilisä paljastuu ehdottomaksi, koska suutuntuma pehmenee huimasti. Toffee löytyy, jälkimaku viinimäistyy, makean ja karvaan balanssi osuu kohdalleen. Wow, onpa huima ero.

Arvio: Kerrankin Dalmore, joka ei ole liian makea – mutta vettä on lisättävä. Hieno viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Hand-filled, Cask #1618, 59,9%

Glendronachin tislaamon myymälässä saa itse pullottaa tuliaisviskinsä. Tämä yksilö on kypsynyt alkujaan butt-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä (500 litraa), mutta viimeiset päivänsä se on viettänyt myymälän nurkassa selvästi pienemmässä tynnyrissä.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Hand-filled

(59,9%, OB, 24.9.1993–25.9.2013, Distillery Exclusive, Sherry Butt #1618, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja siirappinen. Tummaa suklaata, taatelia, nahkaa, fariinisokeria, kermatoffeeta, vahattua mahonkihuonekalua. Upea. Tammea ja mausteita, neilikkaa ja joulukakkua. Jopa maltaisuus löytyy. Erittäin syvä ja rakenteeltaan kehittynyt tuoksu. Vesilisä erottelee makeuden lähteitä.

Maku: Alussa heti voimakkaan sherryinen ote, jossa makea rusinaisuus saa ryhtiä tammesta ja mausteista. Taatelit ja sokerit alkavat heti sulaa suussa. Body on huiman täyteläinen ja makupaletti runsas. Suklaa ja toffee kamppailevat uljaasti tanniineja ja mausteita vastaan. Samaan aikaan maltaisuus, punainen omena ja nahka erottuvat selvästi. Jälkimaku on rusinainen, taatelinen, suklainen, tamminen ja hienosti kitkeröityvä (mustaa teetä). Jälkimaku saisi jatkua ikuisesti, mutta tämäkin riittää. Toimii jopa ilman vesilisää.

Arvio: Klassinen, runsas ja yksinkertaisesti upea sherryviski. 94/100

Fettercairn 10 yo 2003/2013 Distillery Exclusive 55,7%

Sir Alex Ramsay perusti Fettercairnin vuonna 1824. Pitkään Old Fettercairn -nimeä käyttänyt tislaamo tuhoutui tulipalossa mutta rakennettiin uudelleen 1887–1890. Nyt profiili on matala, eivätkä omistajat näytä panostavan tislaamoon jatkossakaan.

Nyt on maistelussa tislaamolla myytävä Distillery Exclusive -pullote, joka on viimeistelty aiemmin yltiömakeaan Pedro Ximénez -sherryyn käytetyssä tynskässä.

Pullossa on myös David Doigin omakätinen nimmari, ei enempää eikä vähempää.

Fettercairn 10 yo 2003/2013 Distillery Exclusive

(55,7%, OB, 2003–2013, Distillery Exclusive, Cask No. 0771717, Pedro Ximénez Finish, 250 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin sherryinen ja suklainen. Luumua, karpalosurvosta, rusinoita, taatelia, kahvia, joulukakkua, suolakeksejä. Hieno kattaus, josta maltaisuus löytyy myös. Jännä marjaisuus. Vesilisä paljastaa tammen.

Maku: Voimakas ja uloitteikas. Sherryvaikutus vyöryy suuhun täydellä leveydellä, luumuineen, rusinoineen ja taateleineen. Silti sama marjaisuus korostuu kuin tuoksussakin, karpaloa ja vadelmaa. Tummaa suklaata ja jouluisia mausteita löytyy (neilikkaa, kardemummaa). Jälkimaku kuivuu hienosti suhteessa makeuteen. On tammea, maltaisuutta, suklaata. Vesilisällä maun loppuvaihe makeutuu selvästi, joten on oltava tarkkana.

Arvio: Erittäin herkullinen ja marjaisa sherryviski, joka ei kuitenkaan kestä kovin paljon vettä. 88/100

Clynelish 19 yo 1990/2009, Signatory 43%

Vuonna 1819 perustettu Clynelish jatkaa samalla tontilla toimineen mutta 1980-luvulla lopetetun Broran perintöä omalla tavallaan. Nyt maistelussa Signatoryn pullottamaa Clynelishiä ex-sherrytynnyristä.

Clynelish 19 yo 1990/2009, Signatory

(43%, Signatory, Vintage Collection, 11.5.1990–16.6.2009, Cask No. 09/73, Sherry Butt, 754 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Appelsiini on pinnassa. Mehiläisvahakynttilää, koivunmahlaa, apilankukkaa. Yllättävän keväinen, tuoretta ruohoa. Hedelmiä enemmänkin, kiiviä ja vesimelonia. Onpa runsas. Hieno tasapaino makeuden ja kirpeyden välillä. Tuoksusta päätellen sherrytynnyri ei ole ollut ainakaan first fill. Mutta hyvä on.

Maku: Vahamainen ja kermainen alusta asti. Mehiläisvaha on vahvasti esillä, vaikka viskin body on odotuksia kevyempi. Hedelmäisyys on maussa raskasta ja makeus paksun mahlaista. Maltaisuus tuo kirpeyttä, ja lopulta myös tammi alkaa purra. Jälkimaku alkaa hyvin tammisena, tanniinit todella kuivattavat suun. Sen takaa nousee apilaa, hunajaa, eucalyptusta, mutta tammen ote säilyy lujana pitkään.

Arvio: Kevyen profiilin Clynelish, josta tammi ottaa lopulta yliotteen. Mutta maukas silti. 84/100

Glenmorangie 12 yo Lasanta 46%

Glenmorangien Lasanta kuuluu sherryviimeisteltynä tislaamon perusvalikoimaan. Gaelinkielinen nimi tarkoittaa lämmintä ja intohimoista.

Lasanta on viettänyt ensin 10 vuotta ex-bourbontynnyreissä (American white oak), sen jälkeen kaksi vuotta ex-oloroso-sherrytynnyreissä.

Olen joskus miettinyt, miltähän mahtaisi maistua viimeistelemätön, esimerkiksi 18 vuotta oloroso-sherryssä kypsynyt Glenmorangie. Sellaista ei taida ihan vähän aikaan tulla markkinoille.

Glenmorangie 12 yo Lasanta

(46%, OB, 2011, 70 cl)

Tuoksu: Hilloinen ja maltainen. Appelsiinia, vadelmahilloa, punaista omenaa. Hiukan kosteaa mokkanahkaa. Pehmeitä väriliituja. Viinimäistä makeutta. Miedosti taatelia. Sinänsä herkullinen, mutta vähän yksioikoinen. Sherryisyys ei avaudu täysin.

Maku: Appelsiininen ja viinimäinen. Sherryisyys tuntuu hiukan päälleliimatulta – alta löytyy sitrusta, omenaa ja hiukan kirpeää maltaisuutta. Taatelia ja kypsää luumua on pinnalla. Suutuntuma on mukava, mutta silti: jos viskissä voi olla hyvä balanssi mutta huono integroituminen, se on tässä. Jälkimaku on vadelmainen, suklainen, hilloinen, nahkainen ja sinänsä ihan hienostunut, muttei kovin pitkä.

Arvio: Maukas mutta jotenkin ”rakennettu” viski. Vaikea muodostaa tunnesidettä. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 83/100. Dramming 82/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 3).

Glen Mhor 1980/2007, Gordon & MacPhail 43%

Glen Mhor perustettiin vuonna 1894, suljettiin vuonna 1983 ja tuhottiin 1986. Se otti vetensä läheisestä Loch Nessistä.

Tislaamon tuotannosta julkaistiin vain muutama puolivirallinen pullote, jonkin verran Gordon & MacPhail -lisenssiversioita ja pari muuta IB-pullotetta. Nyt maistossa G&M:n lisenssipullote miniatyyriversiona.

Glen Mhor 1980/2007, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, licensed bottling, 1980–2007, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hunajainen ja sulkeutunut. Kovia hedelmäpastilleja peltirasiassa. Sitruunankuorta. Metallia, aavistus savua. Tammilankkua, kosteaa ja tuoretta. Kirpeää olutta (vaalea lager). Palasaippuaa.

Maku: Sitruunainen ja terävän maltainen aloitus. Appelsiinimarmeladia, hunajaa paahtoleivällä. Paljon konsentroitunutta makeutta. Suutuntuma on melko kevyt, jopa pisteliäs. Äkisti kaikki kuitenkin laajenee: tammi vyöryy runsaana, ja taustalta nousee yksi hallitseva maku – meetvursti. Jälkimaussa on oikein runsaasti meetvurstia, savukinkkua, tammea, hunajaa, mausteita (itämaisia). Hieno, pitkä finaali.

Arvio: Omalaatuinen, ensin pisteliäs mutta jälkipuolella suorastaan erinomainen viski. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Deanston 12 yo 40%

Deanston oli puuvillatehdas 1700-luvun lopulla, mutta vuosina 1965–1966 se muutettiin viskitislaamoksi. Vasta 2000-luvulla Deastonin viskiä on tullut saataville laajemmin, 30-vuotias vuonna 2006 ja uusi 12-vuotias 2009. Valtaosa tuotannosta menee blendeihin.

Deanston 12 yo

(40%, OB, +/- 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella maltainen. Märkää pahvia. Aavistus savua. Hedelmiä: ylikypsää banaania, vanhentunutta hedelmäsalaattia. Aamupuuroa ja suolaa. Epämiellyttävä.

Maku: Pehmeä mutta vetinen suutuntuma. Kehnoa, hapotonta valkoviiniä. Märkä pahvi ja puuroisuus ovat läsnä, maltaisuus muistuttaa suolaisesta makrillista ja oluen vaahdosta.Hedelmäisyys on vahva mutta jotenkin epäpuhdas, appelsiinit ja banaanit ovat pehmeitä jo. Pieni valonpilkahdus tulee mausteiden ja yrttien myötä, minttu ja persilja käyvät pinnassa hetken ajan, tammi säestää. Jälkimaku on vetinen, puiseva, pistelevä, maltainen, ohut ja kaiken kaikkiaan epämiellyttävä.

Arvio: Vain hieman parempi kuin aiemmat pohjat vetänyt Inchmurrin 12 yo. Surkea silti. 65/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 6).

Inchmurrin 12 yo 40%

Inchmurrin on vuonna 1966 perustetun Loch Lomondin turpeistamaton versio. Näitä Loch Lomondin eri brändejä on kyllä melko mahdoton erottaa toisistaan. Yleistä niille tuntuu olevan ailahteleva taso ja ikämerkintöjen puuttuminen. Tässä ikä on sentään mainittu.

Inchmurrin 12 yo

(40%, OB, +/- 2007, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ylikypsää appelsiinia. Oluen hapanta vaahtoa. Pohjaanpalanutta puuroa, jota märkä pahvi ja hapan maltaisuus säestävät. Jotain suolaistakin tässä on, mätää makrillia. Todella kammottava.

Maku: Rakenne vakuuttaa, että viskistä on kyse. Maun alkuvaiheen rotevuuden takeena on hedelmiä (appelsiinia, hunajamelonia) ja hapahkoa maltaisuutta. Märkä pahvi ja paahtunut puuroisuus ovat kuitenkin päällimmäiset tuntemukset. Suutuntuma on hapan ja vetinen, maun keskivaihe ontto. Jälkimaku on suolainen, maltainen, puiseva, puuroinen, ohut ja lyhyt. Mausteissakin on jotain epämiellyttävää.

Arvio: Ei enää ikinä tätä. 62/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 60/100. Whisky Monitor Database 63/100 (per 2).

Glendronach 18 yo Allardice 46%

Kun Billy Walker yhtiökumppaneineen osti Glendronachin vuonna 2008, kauppaan kuului 9 000 tynnyriä kypsymässä ollutta viskiä. Vuonna 2009 yhtiö investoi tislaamoon seitsemän miljoonaa puntaa, ja Glendronach nousi pian takaisin sherryviskien ykkösluokkaan.

Allardice on nimetty tislaamon perustajan James Allardicen mukaan. Se on kokonaisuudessaan ex-olorosossa kypsynyttä viskiä.

Glendronach 18 yo Allardice

(46%, OB, +/- 2009, 5cl miniature)

Tuoksu: Paksu, nahkainen, luumuinen. Roteva maanläheisyys, tallia ja nahkasatulaa. Viinimäisyyttä, siirappista makeutta. Hillopurkit on avattu, appelsiinimarmeladi levitetty paahtoleivälle. Tummaa suklaata, pehmeitä toffeepaloja. Maukas ja tuhdin sherryinen kokonaisvaikutelma.

Maku: Alkaa herkullisella toffeella ja pehmeällä sherryisyydellä, mutta sitten tapahtuu jotain: luumut, suklaa ja vadelmahillo alkavat kutistua. Maun keskivaihe tyhjenee nahkaisen maltaisuuden ja hiukan ohuen tammisuuden varaan. Koko ajan suutuntuma kevenee ja makeutuu. Jälkimaussa viski monipuolistuu, löytyy mietoja mausteita (kanelia, kurkumaa), suklaata ja hentoa tammisuutta. Herkullinen mutta vähän voimaton?

Arvio: Hyvä oloroso-sherryviski, mutta tislaamo pystyy mielestäni vielä parempaankin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 89/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 9).

Glenmorangie Astar 57,1%

Glenmorangien Astar on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä 9–10 vuoden ajan. Tynnyreiden tammi on peräisin Ozark-vuorilta Missourista, ja tynnyreissä on aiemmin kypsytetty Tennessee-viskiä neljän vuoden ajan. Alkoholiprosentinkin perusteella edessä on kova vastus satunnaiselle maistelijalle.

Glenmorangie Astar

(57,1%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia ja ananasta, kumpikin tuoreita. Hedelmäkarkkeja (Ässä Mix). Nektaria, valtava määrä tuoretta hedelmää. Vaniljaa. Inkivääriä. Vahvasta kattauksesta löytyy myös kevyt maltaisuus, tulee miedonkirpeä lager mieleen. Makeudessa on jotain suklaista. Vesilisällä lakritsi ja balsamico paljastuvat.

Maku: Upean silkkinen suutuntuma. Todella voimakas sitruunaisuus ja tammisuus ottavat heti komennon. Makeus on hunajaista, mausteet inkivääriä, anista, sitruunamelissaa. ”Raskas” hedelmäisyys toimii hyvin. Ananas iskee voimalla. Jälkimaussa alkaa tulla tummempia sävyjä, jopa lakritsia. Tammisuus pysyy aisoissa, suu ei kuivahda lopullisesti, vaan mausteiden ja hedelmien vyöry jatkuu pitkään. Vesilisä loiventaa kaikkea.

Arvio: Raskaan hedelmäinen ja odotuksia runsaampi bourbonjyrä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 8).