Highland

Glen Mhor 1980/2007, Gordon & MacPhail 43%

Glen Mhor perustettiin vuonna 1894, suljettiin vuonna 1983 ja tuhottiin 1986. Se otti vetensä läheisestä Loch Nessistä.

Tislaamon tuotannosta julkaistiin vain muutama puolivirallinen pullote, jonkin verran Gordon & MacPhail -lisenssiversioita ja pari muuta IB-pullotetta. Nyt maistossa G&M:n lisenssipullote miniatyyriversiona.

Glen Mhor 1980/2007, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, licensed bottling, 1980–2007, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hunajainen ja sulkeutunut. Kovia hedelmäpastilleja peltirasiassa. Sitruunankuorta. Metallia, aavistus savua. Tammilankkua, kosteaa ja tuoretta. Kirpeää olutta (vaalea lager). Palasaippuaa.

Maku: Sitruunainen ja terävän maltainen aloitus. Appelsiinimarmeladia, hunajaa paahtoleivällä. Paljon konsentroitunutta makeutta. Suutuntuma on melko kevyt, jopa pisteliäs. Äkisti kaikki kuitenkin laajenee: tammi vyöryy runsaana, ja taustalta nousee yksi hallitseva maku – meetvursti. Jälkimaussa on oikein runsaasti meetvurstia, savukinkkua, tammea, hunajaa, mausteita (itämaisia). Hieno, pitkä finaali.

Arvio: Omalaatuinen, ensin pisteliäs mutta jälkipuolella suorastaan erinomainen viski. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Deanston 12 yo 40%

Deanston oli puuvillatehdas 1700-luvun lopulla, mutta vuosina 1965–1966 se muutettiin viskitislaamoksi. Vasta 2000-luvulla Deastonin viskiä on tullut saataville laajemmin, 30-vuotias vuonna 2006 ja uusi 12-vuotias 2009. Valtaosa tuotannosta menee blendeihin.

Deanston 12 yo

(40%, OB, +/- 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella maltainen. Märkää pahvia. Aavistus savua. Hedelmiä: ylikypsää banaania, vanhentunutta hedelmäsalaattia. Aamupuuroa ja suolaa. Epämiellyttävä.

Maku: Pehmeä mutta vetinen suutuntuma. Kehnoa, hapotonta valkoviiniä. Märkä pahvi ja puuroisuus ovat läsnä, maltaisuus muistuttaa suolaisesta makrillista ja oluen vaahdosta.Hedelmäisyys on vahva mutta jotenkin epäpuhdas, appelsiinit ja banaanit ovat pehmeitä jo. Pieni valonpilkahdus tulee mausteiden ja yrttien myötä, minttu ja persilja käyvät pinnassa hetken ajan, tammi säestää. Jälkimaku on vetinen, puiseva, pistelevä, maltainen, ohut ja kaiken kaikkiaan epämiellyttävä.

Arvio: Vain hieman parempi kuin aiemmat pohjat vetänyt Inchmurrin 12 yo. Surkea silti. 65/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 6).

Inchmurrin 12 yo 40%

Inchmurrin on vuonna 1966 perustetun Loch Lomondin turpeistamaton versio. Näitä Loch Lomondin eri brändejä on kyllä melko mahdoton erottaa toisistaan. Yleistä niille tuntuu olevan ailahteleva taso ja ikämerkintöjen puuttuminen. Tässä ikä on sentään mainittu.

Inchmurrin 12 yo

(40%, OB, +/- 2007, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ylikypsää appelsiinia. Oluen hapanta vaahtoa. Pohjaanpalanutta puuroa, jota märkä pahvi ja hapan maltaisuus säestävät. Jotain suolaistakin tässä on, mätää makrillia. Todella kammottava.

Maku: Rakenne vakuuttaa, että viskistä on kyse. Maun alkuvaiheen rotevuuden takeena on hedelmiä (appelsiinia, hunajamelonia) ja hapahkoa maltaisuutta. Märkä pahvi ja paahtunut puuroisuus ovat kuitenkin päällimmäiset tuntemukset. Suutuntuma on hapan ja vetinen, maun keskivaihe ontto. Jälkimaku on suolainen, maltainen, puiseva, puuroinen, ohut ja lyhyt. Mausteissakin on jotain epämiellyttävää.

Arvio: Ei enää ikinä tätä. 62/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 60/100. Whisky Monitor Database 63/100 (per 2).

Glendronach 18 yo Allardice 46%

Kun Billy Walker yhtiökumppaneineen osti Glendronachin vuonna 2008, kauppaan kuului 9 000 tynnyriä kypsymässä ollutta viskiä. Vuonna 2009 yhtiö investoi tislaamoon seitsemän miljoonaa puntaa, ja Glendronach nousi pian takaisin sherryviskien ykkösluokkaan.

Allardice on nimetty tislaamon perustajan James Allardicen mukaan. Se on kokonaisuudessaan ex-olorosossa kypsynyttä viskiä.

Glendronach 18 yo Allardice

(46%, OB, +/- 2009, 5cl miniature)

Tuoksu: Paksu, nahkainen, luumuinen. Roteva maanläheisyys, tallia ja nahkasatulaa. Viinimäisyyttä, siirappista makeutta. Hillopurkit on avattu, appelsiinimarmeladi levitetty paahtoleivälle. Tummaa suklaata, pehmeitä toffeepaloja. Maukas ja tuhdin sherryinen kokonaisvaikutelma.

Maku: Alkaa herkullisella toffeella ja pehmeällä sherryisyydellä, mutta sitten tapahtuu jotain: luumut, suklaa ja vadelmahillo alkavat kutistua. Maun keskivaihe tyhjenee nahkaisen maltaisuuden ja hiukan ohuen tammisuuden varaan. Koko ajan suutuntuma kevenee ja makeutuu. Jälkimaussa viski monipuolistuu, löytyy mietoja mausteita (kanelia, kurkumaa), suklaata ja hentoa tammisuutta. Herkullinen mutta vähän voimaton?

Arvio: Hyvä oloroso-sherryviski, mutta tislaamo pystyy mielestäni vielä parempaankin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 89/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 9).

Glenmorangie Astar 57,1%

Glenmorangien Astar on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä 9–10 vuoden ajan. Tynnyreiden tammi on peräisin Ozark-vuorilta Missourista, ja tynnyreissä on aiemmin kypsytetty Tennessee-viskiä neljän vuoden ajan. Alkoholiprosentinkin perusteella edessä on kova vastus satunnaiselle maistelijalle.

Glenmorangie Astar

(57,1%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia ja ananasta, kumpikin tuoreita. Hedelmäkarkkeja (Ässä Mix). Nektaria, valtava määrä tuoretta hedelmää. Vaniljaa. Inkivääriä. Vahvasta kattauksesta löytyy myös kevyt maltaisuus, tulee miedonkirpeä lager mieleen. Makeudessa on jotain suklaista. Vesilisällä lakritsi ja balsamico paljastuvat.

Maku: Upean silkkinen suutuntuma. Todella voimakas sitruunaisuus ja tammisuus ottavat heti komennon. Makeus on hunajaista, mausteet inkivääriä, anista, sitruunamelissaa. ”Raskas” hedelmäisyys toimii hyvin. Ananas iskee voimalla. Jälkimaussa alkaa tulla tummempia sävyjä, jopa lakritsia. Tammisuus pysyy aisoissa, suu ei kuivahda lopullisesti, vaan mausteiden ja hedelmien vyöry jatkuu pitkään. Vesilisä loiventaa kaikkea.

Arvio: Raskaan hedelmäinen ja odotuksia runsaampi bourbonjyrä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 8).

Balblair 1995/2012, 46%

Vuonna 1790 Invernessiin kulkevan junaradan varteen perustettu ja vuonna 1895 uudelleen rakennettu Balblair tunnetaan hedelmäisistä viskeistään.

Tämä 1995-vuosikertajulkaisu on peräisin ex-bourbontynnyreistä (refill). Kyseessä on tiettävästi noin 17-vuotias viski.

Balblair 1995/2012

(46%, OB, 1995–2012, travel retail, 100 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen. Vesimelonia, kiiviä, mangoa, appelsiinia – tuoreita kaikki. Tammisuus puskee kaiken läpi. Kookosmaito ja vaniljakastike vahvistavat, että nyt ollaan täysin bourbonkypsytetyn viskin ääressä. Vihreää teetä. Hapanta valkoviiniä. Pastirol-pastilleja. Tolua. Silti ihan kutsuva esillepano.

Maku: Alussa voimakkaan oloinen, mutta pehmenee nopeasti. Sitruksinen, tamminen, mausteinen, hiukan suolainen, virkistävä. Hyvä tasapaino, mikään ei lyö yli. Suutuntuma on pehmeä ja fiilis mieto, body antaa hiukan periksi – tammisuus, paahteisuus ja rosoisuus kestävät vain hetken. Vähitellen Pastirol-pastillit, kirpeä maltaisuus ja hapan teemäisyys alkavat nousta. Jälkimaku on vähän havuinen, mieto ja pehmeä.

Arvio: Oikein hyvä ja tasapainoinen perusmalt, rehellisellä refill-bourbonkypsytyksellä. 83/100

Royal Lochnagar 12 yo 40%

Vuonna 1845 perustettu Royal Lochnagar on Diageon pienin tislaamo. Se on nimetty läheisen Lochnagar-vuoren ja Balmoralin linnan mukaan.

Vuonna 2005 tislaamo liitettiin Diageon Classic Malts -sarjaan, ja yhtiö käyttää sitä työntekijöiden koulutuspaikkana. On aika maistaa, miltä tislaamon 12-vuotias viski nykyään maistuu.

Royal Lochnagar 12 yo

(40%, OB, +/- 2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Herukkainen ja roteva. Hedelmäistä runsautta, karviaismarjoja, appelsiinimarmeladia, hunajaa. Maltaisuus on bitter-henkistä, täyteläistä ja vahvaa. Tammisuus tuo mieleen teehuoneen, kuiva ja makea ovat hienossa balanssissa. Ruohoisuutta on myös, samoin kovia toffeekarkkeja. Todella hyvä!

Maku: Marjaisa ja maltainen, vastaa täysin tuoksun herättämiin lupauksiin. Tietty teemäisyys (Earl Grey) on pinnassa, samoin tuore tammi – melko niukoilla tanniineilla. Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävä. Toffeeta, omenaa, appelsiinimarmeladia, mustaherukoita – hieno kattaus. Loppua kohti maltaisuus ja herukkaisuus alkavat kamppailla tammea vastaan. Kiinnostava finaali. Kaikkineen todella onnistunut kokonaisuus.

Arvio: Yksi parhaista maistamistani perustason viskeistä ilman turvetta – ellei paras. Hieno tuote. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Dramming 72/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 2).

Glenmorangie Signet 46%

Glenmorangie Signet on taas näitä Dr Bill Lumsdenin mestariteoksia. Siinä käytetyt viskit ovat kypsyneet ex-bourbontynnyreissä, ex-sherrytynnyreissä, tuoreissa tammitynnyreissä ja ex-viinitynnyreissä.

Kaiken lisäksi Signet sisältää 20 prosenttia stoutista tuttuja suklaamaltaita ja normaalia paahdetumpaa ohraa. Viskin vanhimmat komponentit tiettävästi noin 35-vuotiaita.

Mutta maistuuko se hyvältä?

Glenmorangie Signet

(46%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Säilöttyjen hedelmien ja suklaan muhkea kokonaisuus. Marmeladivalikoimassa appelsiinia, mustaherukkaa. Viikunoita. Runsaasti suklaata ja rommirusinaa. Hiukan nahkaa ja sikarilaatikkoa. Hyvä!

Maku: Jää selvästi tuoksusta, odotuksia ohuempi ja sekavampi. Kirpeä maltaisuus kuolettaa marmeladin makeuden eikä suklaisuus kanna viskin rungossa, kun tammisuus ja terävä eucalyptus nousevat. Mausteisuus on kihelmöivää: neilikkaa, havuja, yrttejä. Suutuntuma jää melko heikoksi. Loppua kohden maistuvat rusina, maisteet ja tammi. Nahkaa ja suklaata hiukan. Sekava tämä on keskipitkää jälkimakua myöten.

Arvio: Upean sherryinen ja suklainen tuoksu, joka ei kanna makuun asti. Pieni pettymys. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 86/100. Dramming 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 17).

Loch Lomond 40%

Vuonna 1966 perustettu Loch Lomond on ottanut saman nimen kuin sen vesilähteellä on. Tislaamolla on suuri liuta brändejä: Loch Lomond, Inchmurrin, Old Rhosdu, Croftengea, Craiglodge, Inchmoan ja Inchfad. Päätuote muistetaan kapteeni Haddockin viskinä.

Nyt maistossa on tislaamon perustuote, se sinisellä etiketillä varustettu NAS-viski. Odotukset… eivät ole korkealla. Odotuksia, no, niitä ei oikeastaan ole.

Loch Lomond

(40%, OB, NAS, +/- 2010, 5 cl miniature)

Tuoksu: Pyöreän maltainen ja imelän kukkainen. Kypsiä hedelmiä kakkupohjassa – banaania, persikkaa. Yleisilme on saippuainen, hajusteinen, hento ja makea. Imelyyden takana on aavistus suolaa, aamupuuroa voisilmällä. Sokerikuorrutus ja kermavaahto. Ei erityisemmin houkuttele.

Maku: Maltainen ja makea, myötäilee hyvin tuoksua. Suutuntuma on vetinen ja lenseä. Sama palasaippua on heti läsnä. Tammisuus on Pommac-limonadia, pirskahtelee hiukan. Maun keskivaihe on heikko. Jälkimaussa nousee märkä pahvi. Puuroisuus, hedelmäisyys ja hento mausteisuus tulevat sen mukana, loppuvaihe on sekava ja kehno. Jälkimaku on lyhyt ja ponneton, onneksi.

Arvio: Blendimäinen ja ryhditön viski, saippuan ja märän pahvin liitto. Ei jatkoon. 69/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 68/100. Whisky Monitor Database 66/100 (per 4).

Glendronach Cask Strength Batch #1, 54,8%

Glendronach on tunnettu sherrypommeistaan. Vuonna 1826 perustettu tislaamo siirtyi 2008 Billy Walkerin johtaman yhtiön omistukseen, ja sen jälkeen tuli markkinoille myös Cask Strenght -julkaisu.

Glendronachin CS on yhdistelmä ex-oloroso- ja ex-Pedro Ximénez -sherrytynnyreissä kypsytettyjä viskejä (vatting of Oloroso and Pedro Ximénez casks).

Glendronach Cask Strength Batch #1

(54,8%, OB, NAS, Batch #1, 2012, 12 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas kuivattu viikuna. Rusinoita. Nahkaa, fariinisokeria, kypsää kirsikkaa. Kaikkineen hyvin täyteläinen ja todella hieno tuoksu. Mausteita (kanelia, pomeranssia) ja yrttejä (minttua, sitruunamelissaa). Kovia toffeekarkkeja, luumuhilloa. Sherry toimii kuin unelma. Vesilisä nostaa toffeeta ja nahkaisuutta.

Maku: Siirappinen suutuntuma. Rusinoita, viikunoita, fariinisokeria – peilaa hyvin tuoksua. Lisäksi maistuu pekaanipähkinää ja paahdettuja manteleita. Kuivattuja hedelmiä. Luumua ja kirsikkaa. Nahkaisuus korostuu, samoin tuore tupakanlehti. Jälkimaku hiukan kuivahtaa, esiin tulee vahvaa espressoa, tammea, hilloisuutta, savuista makkaraa. Vesilisä nostaa toffeeta ja yrttejä pintaan, korostaa kaikkineen PX-sherryn vaikutusta.

Arvio: Hulppea ja voimakas sherrypommi, PX-sherryn ja oloroson onnistunut yhteispeli. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100. Dramming 84/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 2).