Highland

Glenmorangie 10 yo 40%

Usein tulee valitettua, miten kaikki tutut viskit vain huononevat, kun aikaa kuluu ja uusia tuotteita tulee markkinoille. Ennakkotietojen perusteella nyt saattaisi olla käsissä viski, joka sotii tuota väitettä vastaan.

Vuonna 1843 perustettu Glenmorangie siirtyi vuonna 2004 suuren ranskalaisen luksusyhtiön omistukseen. Pian sen jälkeen myös 10-vuotiaan perusmallin etiketti ja pakkaus muuttuivat. Samalla nimeen lisättiin sana Original.

Pidän Originalia hyvänä viskinä, mutta miten on tämän edeltäjän laita?

Glenmorangie 10 yo

(40%, OB, +/- 2000, 5 cl miniature)

Tuoksu: Päärynä dominoi. Pirteä maltaisuus, tuore tammisuus ja makea vanilja tukevat hedelmäistä vaikutelmaa. Huonepalvelun tuoksu, kiillotusainetta ja yrttisaippuaa. Bourbontynnyri tuntuu, melassi ja mausteet. Raikas mutta kapea, nuori kokonaisuus.

Maku: Päärynäinen ja tuoreen tamminen, silti varsin ohut. Valkoviinimäinen, mineraalinen ja hennon sitruksinen maku, jossa on melassia ja vaniljaa. Päärynän lisäksi löytyy punaista omenaa ja ananasta. Makupaletti on kapea. Jälkimaku alkaa paahdetun tammitynnyrin voimalla, mutta sulaa nopeasti kanelin ja kireän maltaisuuden kautta minttuun ja vaniljaan. Kaikki vähänkään syvät maut haihtuvat nopeasti, ja vain sitruksinen alkoholisuus jää pyörimään suussa.

Arvio: Varsin tavanomainen mallasviski, jossa kypsytyksen bourbonvaikutus korostuu. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 75/100 (per 7).

Glencadam 15 yo 46%

Pieni Glencadamin tislaamo perustettiin vuonna 1825. Modernisointi tuli eteen 1959. Tislaamo on nykyään alueensa ainoa, ja sen viski tunnetaan hyvin kermaisena. Allied Domecq luopui tislaamosta vuonna 2003, nykyinen omistaja on Angus Dundee Distillers.

Tämä 15-vuotias pullote on viettänyt aikansa pääosin ex-bourbontynnyreissä (first fill), mutta hyvin pieni osa siitä on kuitenkin peräisin ex-sherrytynnyreistä.

Glencadam 15 yo

(46%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Suunnattoman kukkainen – kuin kukkakauppaan astuisi. Ruusuja, tulppaaneja, leikkokukkia, orvokkeja, kaikkea löytyy. Maltaisuus leijuu vahvana. Samalla tuntuu öljyisyyttä, rasvaisuutta – kuin vartalovoidetta. Jos tuoksu voi olla raskaan kukkainen, tämä on sellainen.

Maku: Onpa rasvainen suutuntuma. Kermaisuus ja pyöreä maltaisuus täyttävät suun. Bourbon-ominaisuudet tuntuvat selvästi kaikessa: kukkaisuus, sitruksisuus, tammisuus, tietty puhtaus. Jälkimaku jää tosin melko värittömäksi eikä loppuhuipennusta löydy. Suutuntuma on kuitenkin upea ja tasapaino hyvä.

Arvio: Tämä vei ajatukseni kermaisesta viskistä ihan uudelle tasolle. Maltaisuudessa ja kukkaisuudessaan herkullinen ja tasapainoinen viski. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 81/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 6).

Blair Athol 23 yo 1989, Exclusive Malts 47,6%

Vuonna 1789 perustettu Blair Athol on single malt -viskinä harvinaisuus, mutta tislaamona ei ollenkaan Diageon pienin – kiitos Bell’s-sekoiteviskin, jonka pääkomponenttina se toimii.

David Stirkin Creative Whisky Company on julkaissut Exclusive Malts -sarjassaan tällaisen pullotteen, joka on kypsynyt ex-sherrytynnyrissä (refill).

Blair Athol 23 yo 1989, Exclusive Malts

(47,6%, Creative Whisky Company, Exclusive Malts, bottled 1.4.1989, Cask No. 2936, 295 bts., 70cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja kahvinen. Omenahilloa, apilaa, heinää, kuivattuja hedelmiä (ananasta, luumua). Tumma ja roteva tuoksu, suklainen ja tamminen. Paahtunut. Maltaisuus on porter-luokkaa, hiukan savuakin löytyy. Vesilisä nostaa esiin ananasta, siirappia, kaiken kaikkiaan makeutta.

Maku: Hedelmäinen ja runsas, hiukan karvas ja tumman tamminen. Porter-olut on läsnä, myötäilee hyvin tuoksua. Hiukan karvas tammisuus hallitsee koko suutuntumaa. Body on keskitäyteläinen mutta makupaletti painava ja runsas. Mustaa teetä, suklaata, keksejä, vaahterasiirappia, pehmeitä mausteita (kardemummaa, maustepippuria), espressoa. Jälkimaku alkaa happaman omenahilloisena ja paahtuneen tammisen mutta taittuu vähitellen hunajan suuntaan. Pientä savuakin löytyy. Vesilisä tuo makeutta ja pehmentää karvautta.

Arvio: Mielenkiintoinen, karvaan paahteinen ja väriään raskaampi laadukas sherryviski. 85/100

Aberfeldy 20 yo 1990/2010, Gordon & MacPhail 43%

Gordon & MacPhailin vuonna 2010 julkaisema 20-vuotias Aberfeldy on kypsynyt refill-sherrytynnyrissä. Ylipäänsä Aberfeldya on ollut vähänlaisesti saatavilla indiepullottajilta, joten mielenkiintoista maistaa tällainenkin.

Aberfeldy 20 yo 1990/2010, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 6/1990–6/2010, 5cl miniature)

Tuoksu: Tuoreen tamminen, marsipaaninen ja pistävän maltainen. Appelsiininen, hiukan liimamainen ja metallinen. Vaneritehtaan tunnelmaa. Limoncelloa, Vihreitä kuulia, voisarvia, havuja. Raikas ja erikoinen, erittäin virittynyt ja tuoreen puun ympärille rakentunut kokonaisuus.

Maku: Maltainen, sitruksinen ja havuinen makuprofiili. Suutuntuma on kuiva ja hiukan kireä, tuoksussa alkanut virittyneisyys jatkuu. Jyväisyyttä, vaneria, havuja, edelleen jotain liimamaista – mutta ei täysin epämiellyttävästi. Tammisuus on vahvasti mukana koko ajan, samoin tietty pihkaisuus. Jälkimaussa tanniinit purevat, ennen kuin eucalyptys, kurkkupastillit, hunaja ja mausteisuus alkavat keskipitkän loppusoiton.

Arvio: Erittäin tamminen, tiukka ja virittynyt viski, josta sherryelementit puuttuvat. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Glen Garioch 1797 Founder’s Reserve 48%

Glen Garioch on yksi Skotlannin harvoista 1700-luvun tislaamoista, perustettu 1797. Tosin omistajat vaihtuivat täysin jo 1837. Nykyään Glen Garioch tunnetaan kaiketi laajasta vuosikertavalikoimastaan – ja VAT69-sekoiteviskin pääelementtinä.

Founder’s Reserve on näitä uusia Glen Gariocheja, ja sitä voisi tietysti syyttää myös hämäyksestä tuon vuosiluvun suhteen. Joku turisti voisi oikeasti mennä vipuun ja luulla ostavansa viskiä vuodelta 1797. Ai ei vai? Menkääpä vaikka Aasian lentokentille katsomaan.

Glen Garioch 1797 Founder’s Reserve

(48%, OB, NAS, +/- 2013, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hyvin maltainen. Moottoriöljyä, jotain hapanta rasvaa. Ohravelliä, saippuaa. Voimakas vaikutelma, suolainen ja voita muistuttava, härskiintynyt. Makean sokerinen samalla, jotain appelsiinista tehtyä jälkiruokaa. Melko epämiellyttävä ja epäpuhdas kokonaisuus.

Maku: Maltainen ja appelsiininen. Selvä parannus tuoksusta. Kulmikas, kuivattua ananasta ja kovaa omenakarkkia. Vaniljaa. Puuromainen, öljyinen suutuntuma, hetken jopa saippuainen. Mausteinen, rosmariinia ja basilikaa. Suolaisuutta. Vähitellen tammisuus tuo tanniinit, jotka vievät jälkimakuun. Se on hunajainen mutta hapahko, hiukan pahvinen, hyvin maltainen, puuromainen, keskipitkä.

Arvio: Vahva mutta vaatimaton perustuote. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Dramming 72/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 9).

Royal Lochnagar Selected Reserve 43% (2009)

Vuonna 1845 perustettu Royal Lochnagar on Diageon pienin tislaamo, jolta ilmestyy säännöllisesti rajoitettu erä tätä Selected Reserve -viskiä. Selected Reserve on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä (”Refill Sherry Butts and Casks”) määrittelemättömän ajan. Nyt kädessä on vuoden 2009 versio.

Royal Lochnagar Selected Reserve

(43%, OB, NAS, 2009, 2982 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, nahkainen, mausteinen. Ohut runko? Voimakas maltaisuus, appelsiinimarmeladia. Pisara turvetta jossain taustalla. Kuivattua luumua. Ei kovin makea. Kaakaota (Van Houten). Neilikkaa, hiukan viikunaa. Laventelia, inkivääriä. Yleisvaikutelma on yllättävän kevyt, mutta silti houkutteleva.

Maku: Alkuun oloroso-henkinen sherryviski, on runsaasti maltaisuutta ja nahkaa ja luumua, mutta maun keskivaihe iskee isomman vaihteen silmään. Tammi kuivahtaa oikein kunnolla hetkeksi, sitten alkaa mausteiden ja makujen vyöry: appelsiinimarmeladia, hiukan öljyä, ripaus turvetta, tarte tatinia, laventelia, minttua, sitrusta, tummaa suklaata, mineraalisuutta… Huikea ja pitkä finaali.

Arvio: Pitkällä jälkimaulla siunattu yksilö. Olisipa runko vain hiukan täyteläisempi. 87/100

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland 47,6%

Vuonna 1812 perustettu Royal Brackla sai kuninkaallisen etuliitteen vuonna 1835, kun tislaamosta tuli kuningas William IV:n hovihankkija. Nykyään suurin osa sen tuotannosta menee Dewar’s-sekoiteviskiin.

Nyt kuitenkin maistelussa Duncan Taylorin omistaman Whiskies of Scotlandin pullote, joka on kypsynyt oletettavasti ex-bourbontynnyrissä. Tuotteen iästäkään ei ole tarkkaa tietoa, mutta noin 20 vuotta on paras arvaus.

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland

(47,6%, Duncan Taylor, Whiskies of Scotland, 1993–2013*, 20 cl)

Tuoksu: Erottuva päärynä, miellyttävä makeus. Smurffilimua, Vihreitä kuulia. Keväinen, vihreä tuoksu – silti runsas ja pyöreä bourbonfiilis. Tuoretta tammilankkua, kirpeitä mausteita, kookosta. Jotain vartalovoidetta, rasvaisuutta. Houkutteleva.

Maku: Päärynäinen, maltainen ja hiukan hapokas, mineraalinen. Ruohoa, kukkaisuutta, vahvaa tammisuutta. Vihreää omenaa ja tiettyä karvautta. Kookosta taustalla. Tammi ottaa nopeasti vallan sinänsä maukkaasta ja pyöreästä suutuntumasta, ja jälkimaku alkaa kirpeän tanniinisuuden vallassa. Vähitellen ote sulaa – hunaja, mausteisuus (minttu, anis) ja tietty muromaisuus pääsevät esiin. Pitkä, mausteinen ja herkkä finaali.

Arvio: Selväpiirteinen ja ryhdikäs bourbonkypsytetty Brackla. 84/100

Glenmorangie 18 yo Extremely Rare 43%

Extremely Rare! Tämä on markkinointia, jos mikä!

Glenmorangien 18-vuotias perusmalli pakattiin vuonna 2010 uuteen, kullanväriseen laatikkoon. Samalla siitä tuli jostain syystä Extremely Rare, vaikka pullotusmäärät pyörivät varmasti kymmenissä tuhansissa.

Käytännössä Extremely Rare on käynyt Glenmorangien mittakaavassa läpi ilman maltillisen kypsytyskaaren: ensin 15 vuotta bourbontynnyreissä (American white oak), sitten kolmen vuoden viimeistely oloroso-sherrytynnyreissä.

Glenmorangie 18 yo Extremely Rare

(43%, OB, 2010*, 70 cl)

Tuoksu: Vahva greippi. Ruokosokeria, havuisuutta. Eucalyptusta. Hapokas maltaisuus, sitruunaista IPA-olutta. Aavistus vaniljaa. Houkutteleva ja raikas, joskin öljyinen. Enemmän bourbonviski kuin sherryviski.

Maku: Erittäin mieto – ja hiukan metallinen. Tuoksun havuisuus ja IPA-oluen hapokkuus ovat heti läsnä. Viinirypäleitä ja appelsiinia. Suutuntuma on kuitenkin aavistuksen vetinen ja ponneton, body ei täysin tue makurakennetta. Hyvä alku sakkaa parfyymisyyteen ja tomusokeriin (!). Vain mausteet ja yrtit (minttu) tulevat jälkimakuun asti. Tosi outo makeus, kovia karkkeja. Jälkimaussa tammisuus ja kookos aloittavat uuden nousun, maku jalostuu. Tulee mustaa teetä, mustaherukan lehteä ja eucalyptusta, sokeriakin.

Arvio: Pienestä epäbalanssista huolimatta makea ja kelvollinen viski, jonkinlainen 10 yo Originalin isosisko. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 10).

Balblair Elements 40%

Ikämerkitsemätön Elements toi Balblairin mukaan OB-pullotteiden maailmaan aivan 2000-luvun alussa. Sittemmin tislaamo on noussut merkittäväksi peluriksi etenkin vintage-vetoisilla travel retail -markkinoilla.

Balblair Elements

(40%, OB, NAS, +/- 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kypsää appelsiinia, paksua maltaisuutta. Aamupuuroa – tai oikeastaan ohravelliä. Hiukan suolainen vaikutelma. Runsas yrttisyys (vahva basilika, aavistus persiljaa). Jotenkin tukkoinen, ei aukea. Eikä tunnu järin tuoreelta. Taustalla hiukan märkää pahvia?

Maku: Erittäin appelsiininen. Hetkellisesti kuin tuorepuristettua appelsiinimehua suun täydeltä. Maltaisuus on paksua ja hiukan hapokasta. Vahvasti Pastirol-pastillia, kovia hedelmäkarkkeja muutenkin. Yrtit seuraavat tuoksusta mukana, mutta suutuntumassa on jotain tukkoista. Ei aukea mihinkään suuntaan. Jälkimaku on kirpeä, glyserolinen, sitruksinen ja tylppä. Varsinaisesta loppuhuipennuksesta ei voi puhua.

Arvio: Vaisu ja hiukan mehumainen perustuote. 76/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 8).

Edradour 12 yo Caledonia 46%

Vuonna 1837 perustettu Edradour oli pitkään Skotlannin pienin tislaamo vain 90 000 litran vuosituotannollaan. Se valmistaa myös turpeistettua viskiä Ballechin-nimellä. Omistajana on Andrew Symingtonin Signatory, joka tunnetaan myös arvostettuna yksityisenä pullottajana.

Edradourin Caledonia on kypsynyt 12 vuotta ex-olorosossa. Väriäkin näyttää tarttuneen tynnyristä mukavasti.

Edradour 12 yo Caledonia

(46%, OB, Dougie MacLean’s Caledonia Selection, 2009, 5 cl miniature)

Tuoksu: Öljyinen ja melko makea. Konsentroitunutta appelsiinia, omenatorttua. Vahva oloroso-vaikutus. Briossia, selvä leivosmaisuus. Hedelmäistä pussiteetä (Lipton). Hiukan mäskinen maltaisuus. Jännittävän makea nahkaisuus (!). Oikein maukas ja kutsuva paletti, hunajainen ja runsas.

Maku: Kermainen, hunajainen ja miellyttävä. Kermatoffee on voimakas, mutta sivussa on jo 10-vuotiaasta Edradourista tuttua teemäistä karvautta ja nahkaa – hyvä yhdistelmä sinänsä. Sherry on edelleen runsas, vaikka runko ei ole järin jykevä. Jälkimaku on maltainen (ale), teemäinen, hunajainen ja hiukan paahtunut. Myös kermaisuutta ja pähkinäisyyttä esiintyy. Melko keveästä luonteesta huolimatta jälkimaku kestää.

Arvio: Perinteinen, kermainen ja toffeemainen sherryviski. Oikein miellyttävä ja laadukas. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Dramming 78/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 6).