Highland

Royal Lochnagar Selected Reserve 43% (2009)

Vuonna 1845 perustettu Royal Lochnagar on Diageon pienin tislaamo, jolta ilmestyy säännöllisesti rajoitettu erä tätä Selected Reserve -viskiä. Selected Reserve on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä (”Refill Sherry Butts and Casks”) määrittelemättömän ajan. Nyt kädessä on vuoden 2009 versio.

Royal Lochnagar Selected Reserve

(43%, OB, NAS, 2009, 2982 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, nahkainen, mausteinen. Ohut runko? Voimakas maltaisuus, appelsiinimarmeladia. Pisara turvetta jossain taustalla. Kuivattua luumua. Ei kovin makea. Kaakaota (Van Houten). Neilikkaa, hiukan viikunaa. Laventelia, inkivääriä. Yleisvaikutelma on yllättävän kevyt, mutta silti houkutteleva.

Maku: Alkuun oloroso-henkinen sherryviski, on runsaasti maltaisuutta ja nahkaa ja luumua, mutta maun keskivaihe iskee isomman vaihteen silmään. Tammi kuivahtaa oikein kunnolla hetkeksi, sitten alkaa mausteiden ja makujen vyöry: appelsiinimarmeladia, hiukan öljyä, ripaus turvetta, tarte tatinia, laventelia, minttua, sitrusta, tummaa suklaata, mineraalisuutta… Huikea ja pitkä finaali.

Arvio: Pitkällä jälkimaulla siunattu yksilö. Olisipa runko vain hiukan täyteläisempi. 87/100

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland 47,6%

Vuonna 1812 perustettu Royal Brackla sai kuninkaallisen etuliitteen vuonna 1835, kun tislaamosta tuli kuningas William IV:n hovihankkija. Nykyään suurin osa sen tuotannosta menee Dewar’s-sekoiteviskiin.

Nyt kuitenkin maistelussa Duncan Taylorin omistaman Whiskies of Scotlandin pullote, joka on kypsynyt oletettavasti ex-bourbontynnyrissä. Tuotteen iästäkään ei ole tarkkaa tietoa, mutta noin 20 vuotta on paras arvaus.

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland

(47,6%, Duncan Taylor, Whiskies of Scotland, 1993–2013*, 20 cl)

Tuoksu: Erottuva päärynä, miellyttävä makeus. Smurffilimua, Vihreitä kuulia. Keväinen, vihreä tuoksu – silti runsas ja pyöreä bourbonfiilis. Tuoretta tammilankkua, kirpeitä mausteita, kookosta. Jotain vartalovoidetta, rasvaisuutta. Houkutteleva.

Maku: Päärynäinen, maltainen ja hiukan hapokas, mineraalinen. Ruohoa, kukkaisuutta, vahvaa tammisuutta. Vihreää omenaa ja tiettyä karvautta. Kookosta taustalla. Tammi ottaa nopeasti vallan sinänsä maukkaasta ja pyöreästä suutuntumasta, ja jälkimaku alkaa kirpeän tanniinisuuden vallassa. Vähitellen ote sulaa – hunaja, mausteisuus (minttu, anis) ja tietty muromaisuus pääsevät esiin. Pitkä, mausteinen ja herkkä finaali.

Arvio: Selväpiirteinen ja ryhdikäs bourbonkypsytetty Brackla. 84/100

Glenmorangie 18 yo Extremely Rare 43%

Extremely Rare! Tämä on markkinointia, jos mikä!

Glenmorangien 18-vuotias perusmalli pakattiin vuonna 2010 uuteen, kullanväriseen laatikkoon. Samalla siitä tuli jostain syystä Extremely Rare, vaikka pullotusmäärät pyörivät varmasti kymmenissä tuhansissa.

Käytännössä Extremely Rare on käynyt Glenmorangien mittakaavassa läpi ilman maltillisen kypsytyskaaren: ensin 15 vuotta bourbontynnyreissä (American white oak), sitten kolmen vuoden viimeistely oloroso-sherrytynnyreissä.

Glenmorangie 18 yo Extremely Rare

(43%, OB, 2010*, 70 cl)

Tuoksu: Vahva greippi. Ruokosokeria, havuisuutta. Eucalyptusta. Hapokas maltaisuus, sitruunaista IPA-olutta. Aavistus vaniljaa. Houkutteleva ja raikas, joskin öljyinen. Enemmän bourbonviski kuin sherryviski.

Maku: Erittäin mieto – ja hiukan metallinen. Tuoksun havuisuus ja IPA-oluen hapokkuus ovat heti läsnä. Viinirypäleitä ja appelsiinia. Suutuntuma on kuitenkin aavistuksen vetinen ja ponneton, body ei täysin tue makurakennetta. Hyvä alku sakkaa parfyymisyyteen ja tomusokeriin (!). Vain mausteet ja yrtit (minttu) tulevat jälkimakuun asti. Tosi outo makeus, kovia karkkeja. Jälkimaussa tammisuus ja kookos aloittavat uuden nousun, maku jalostuu. Tulee mustaa teetä, mustaherukan lehteä ja eucalyptusta, sokeriakin.

Arvio: Pienestä epäbalanssista huolimatta makea ja kelvollinen viski, jonkinlainen 10 yo Originalin isosisko. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 10).

Balblair Elements 40%

Ikämerkitsemätön Elements toi Balblairin mukaan OB-pullotteiden maailmaan aivan 2000-luvun alussa. Sittemmin tislaamo on noussut merkittäväksi peluriksi etenkin vintage-vetoisilla travel retail -markkinoilla.

Balblair Elements

(40%, OB, NAS, +/- 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kypsää appelsiinia, paksua maltaisuutta. Aamupuuroa – tai oikeastaan ohravelliä. Hiukan suolainen vaikutelma. Runsas yrttisyys (vahva basilika, aavistus persiljaa). Jotenkin tukkoinen, ei aukea. Eikä tunnu järin tuoreelta. Taustalla hiukan märkää pahvia?

Maku: Erittäin appelsiininen. Hetkellisesti kuin tuorepuristettua appelsiinimehua suun täydeltä. Maltaisuus on paksua ja hiukan hapokasta. Vahvasti Pastirol-pastillia, kovia hedelmäkarkkeja muutenkin. Yrtit seuraavat tuoksusta mukana, mutta suutuntumassa on jotain tukkoista. Ei aukea mihinkään suuntaan. Jälkimaku on kirpeä, glyserolinen, sitruksinen ja tylppä. Varsinaisesta loppuhuipennuksesta ei voi puhua.

Arvio: Vaisu ja hiukan mehumainen perustuote. 76/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 8).

Edradour 12 yo Caledonia 46%

Vuonna 1837 perustettu Edradour oli pitkään Skotlannin pienin tislaamo vain 90 000 litran vuosituotannollaan. Se valmistaa myös turpeistettua viskiä Ballechin-nimellä. Omistajana on Andrew Symingtonin Signatory, joka tunnetaan myös arvostettuna yksityisenä pullottajana.

Edradourin Caledonia on kypsynyt 12 vuotta ex-olorosossa. Väriäkin näyttää tarttuneen tynnyristä mukavasti.

Edradour 12 yo Caledonia

(46%, OB, Dougie MacLean’s Caledonia Selection, 2009, 5 cl miniature)

Tuoksu: Öljyinen ja melko makea. Konsentroitunutta appelsiinia, omenatorttua. Vahva oloroso-vaikutus. Briossia, selvä leivosmaisuus. Hedelmäistä pussiteetä (Lipton). Hiukan mäskinen maltaisuus. Jännittävän makea nahkaisuus (!). Oikein maukas ja kutsuva paletti, hunajainen ja runsas.

Maku: Kermainen, hunajainen ja miellyttävä. Kermatoffee on voimakas, mutta sivussa on jo 10-vuotiaasta Edradourista tuttua teemäistä karvautta ja nahkaa – hyvä yhdistelmä sinänsä. Sherry on edelleen runsas, vaikka runko ei ole järin jykevä. Jälkimaku on maltainen (ale), teemäinen, hunajainen ja hiukan paahtunut. Myös kermaisuutta ja pähkinäisyyttä esiintyy. Melko keveästä luonteesta huolimatta jälkimaku kestää.

Arvio: Perinteinen, kermainen ja toffeemainen sherryviski. Oikein miellyttävä ja laadukas. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Dramming 78/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 6).

The Dalmore 1995/2013 Distillery Exclusive 57,6%

Vuonna 1839 perustettu Dalmoren tislaamo on markkinoinnin taidonnäyte – on klaaneja, taisteluita, kuninkaita ja hirvenpäitä. Ja tietenkin Richard Paterson, maailman hillittömin viskimestari. Patersonin omaelämäkerta Goodness Nose on ehdottomasti lukemisen arvoinen jokaiselle vähänkään viskistä kiinnostuneelle.

Osa Patersonin ekstravaganttia luonnetta on hehkuttaa joka käänteessä käyttämiään Matusalem-sherrytynnyreitä. Tämäkin Distillery Exclusive -pullote on viimeistelty tuollaisessa Gonzales Byass Matusalem Olorosossa. Eikä ole muuten mikään Finish, vaan oikein Finesse!

The Dalmore 1995/2013 Distillery Exclusive

(57,6%, OB, 1995–2013, Distillery Exclusive, Matusalem Finesse, 650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirsikkainen ja rusinainen. Vahva ja iäkäs sherry hallitsee, mutta välistä kumpuaa runsaasti muutakin: juustoa (gouda), savumakkaraa, vadelmaa, maltaisuutta (real ale), marsipaania, vähän nahkaisuutta ja tupakkaa. Makeita, kuivattuja luumuja. Joulukakkua. Vesilisä avaa toffeen ja tammisuuden.

Maku: Kitkerän maltainen ja tamminen. Paljon kuivempi sherry kuin tuoksussa. Kirsikkaa, marsipaania, bitter-olutta, kuivattuja luumuja, savumakkaraa. Vahva runko, ryhdikäs. Jälkimaku on tamminen, rusinainen, kitkeröityvä, suklainen, pitkähkö. Vesilisä paljastuu ehdottomaksi, koska suutuntuma pehmenee huimasti. Toffee löytyy, jälkimaku viinimäistyy, makean ja karvaan balanssi osuu kohdalleen. Wow, onpa huima ero.

Arvio: Kerrankin Dalmore, joka ei ole liian makea – mutta vettä on lisättävä. Hieno viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Hand-filled, Cask #1618, 59,9%

Glendronachin tislaamon myymälässä saa itse pullottaa tuliaisviskinsä. Tämä yksilö on kypsynyt alkujaan butt-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä (500 litraa), mutta viimeiset päivänsä se on viettänyt myymälän nurkassa selvästi pienemmässä tynnyrissä.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Hand-filled

(59,9%, OB, 24.9.1993–25.9.2013, Distillery Exclusive, Sherry Butt #1618, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja siirappinen. Tummaa suklaata, taatelia, nahkaa, fariinisokeria, kermatoffeeta, vahattua mahonkihuonekalua. Upea. Tammea ja mausteita, neilikkaa ja joulukakkua. Jopa maltaisuus löytyy. Erittäin syvä ja rakenteeltaan kehittynyt tuoksu. Vesilisä erottelee makeuden lähteitä.

Maku: Alussa heti voimakkaan sherryinen ote, jossa makea rusinaisuus saa ryhtiä tammesta ja mausteista. Taatelit ja sokerit alkavat heti sulaa suussa. Body on huiman täyteläinen ja makupaletti runsas. Suklaa ja toffee kamppailevat uljaasti tanniineja ja mausteita vastaan. Samaan aikaan maltaisuus, punainen omena ja nahka erottuvat selvästi. Jälkimaku on rusinainen, taatelinen, suklainen, tamminen ja hienosti kitkeröityvä (mustaa teetä). Jälkimaku saisi jatkua ikuisesti, mutta tämäkin riittää. Toimii jopa ilman vesilisää.

Arvio: Klassinen, runsas ja yksinkertaisesti upea sherryviski. 94/100

Fettercairn 10 yo 2003/2013 Distillery Exclusive 55,7%

Sir Alex Ramsay perusti Fettercairnin vuonna 1824. Pitkään Old Fettercairn -nimeä käyttänyt tislaamo tuhoutui tulipalossa mutta rakennettiin uudelleen 1887–1890. Nyt profiili on matala, eivätkä omistajat näytä panostavan tislaamoon jatkossakaan.

Nyt on maistelussa tislaamolla myytävä Distillery Exclusive -pullote, joka on viimeistelty aiemmin yltiömakeaan Pedro Ximénez -sherryyn käytetyssä tynskässä.

Pullossa on myös David Doigin omakätinen nimmari, ei enempää eikä vähempää.

Fettercairn 10 yo 2003/2013 Distillery Exclusive

(55,7%, OB, 2003–2013, Distillery Exclusive, Cask No. 0771717, Pedro Ximénez Finish, 250 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin sherryinen ja suklainen. Luumua, karpalosurvosta, rusinoita, taatelia, kahvia, joulukakkua, suolakeksejä. Hieno kattaus, josta maltaisuus löytyy myös. Jännä marjaisuus. Vesilisä paljastaa tammen.

Maku: Voimakas ja uloitteikas. Sherryvaikutus vyöryy suuhun täydellä leveydellä, luumuineen, rusinoineen ja taateleineen. Silti sama marjaisuus korostuu kuin tuoksussakin, karpaloa ja vadelmaa. Tummaa suklaata ja jouluisia mausteita löytyy (neilikkaa, kardemummaa). Jälkimaku kuivuu hienosti suhteessa makeuteen. On tammea, maltaisuutta, suklaata. Vesilisällä maun loppuvaihe makeutuu selvästi, joten on oltava tarkkana.

Arvio: Erittäin herkullinen ja marjaisa sherryviski, joka ei kuitenkaan kestä kovin paljon vettä. 88/100

Clynelish 19 yo 1990/2009, Signatory 43%

Vuonna 1819 perustettu Clynelish jatkaa samalla tontilla toimineen mutta 1980-luvulla lopetetun Broran perintöä omalla tavallaan. Nyt maistelussa Signatoryn pullottamaa Clynelishiä ex-sherrytynnyristä.

Clynelish 19 yo 1990/2009, Signatory

(43%, Signatory, Vintage Collection, 11.5.1990–16.6.2009, Cask No. 09/73, Sherry Butt, 754 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Appelsiini on pinnassa. Mehiläisvahakynttilää, koivunmahlaa, apilankukkaa. Yllättävän keväinen, tuoretta ruohoa. Hedelmiä enemmänkin, kiiviä ja vesimelonia. Onpa runsas. Hieno tasapaino makeuden ja kirpeyden välillä. Tuoksusta päätellen sherrytynnyri ei ole ollut ainakaan first fill. Mutta hyvä on.

Maku: Vahamainen ja kermainen alusta asti. Mehiläisvaha on vahvasti esillä, vaikka viskin body on odotuksia kevyempi. Hedelmäisyys on maussa raskasta ja makeus paksun mahlaista. Maltaisuus tuo kirpeyttä, ja lopulta myös tammi alkaa purra. Jälkimaku alkaa hyvin tammisena, tanniinit todella kuivattavat suun. Sen takaa nousee apilaa, hunajaa, eucalyptusta, mutta tammen ote säilyy lujana pitkään.

Arvio: Kevyen profiilin Clynelish, josta tammi ottaa lopulta yliotteen. Mutta maukas silti. 84/100

Glenmorangie 12 yo Lasanta 46%

Glenmorangien Lasanta kuuluu sherryviimeisteltynä tislaamon perusvalikoimaan. Gaelinkielinen nimi tarkoittaa lämmintä ja intohimoista.

Lasanta on viettänyt ensin 10 vuotta ex-bourbontynnyreissä (American white oak), sen jälkeen kaksi vuotta ex-oloroso-sherrytynnyreissä.

Olen joskus miettinyt, miltähän mahtaisi maistua viimeistelemätön, esimerkiksi 18 vuotta oloroso-sherryssä kypsynyt Glenmorangie. Sellaista ei taida ihan vähän aikaan tulla markkinoille.

Glenmorangie 12 yo Lasanta

(46%, OB, 2011, 70 cl)

Tuoksu: Hilloinen ja maltainen. Appelsiinia, vadelmahilloa, punaista omenaa. Hiukan kosteaa mokkanahkaa. Pehmeitä väriliituja. Viinimäistä makeutta. Miedosti taatelia. Sinänsä herkullinen, mutta vähän yksioikoinen. Sherryisyys ei avaudu täysin.

Maku: Appelsiininen ja viinimäinen. Sherryisyys tuntuu hiukan päälleliimatulta – alta löytyy sitrusta, omenaa ja hiukan kirpeää maltaisuutta. Taatelia ja kypsää luumua on pinnalla. Suutuntuma on mukava, mutta silti: jos viskissä voi olla hyvä balanssi mutta huono integroituminen, se on tässä. Jälkimaku on vadelmainen, suklainen, hilloinen, nahkainen ja sinänsä ihan hienostunut, muttei kovin pitkä.

Arvio: Maukas mutta jotenkin ”rakennettu” viski. Vaikea muodostaa tunnesidettä. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 83/100. Dramming 82/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 3).