Highland

Balblair 1995/2012, 46%

Vuonna 1790 Invernessiin kulkevan junaradan varteen perustettu ja vuonna 1895 uudelleen rakennettu Balblair tunnetaan hedelmäisistä viskeistään.

Tämä 1995-vuosikertajulkaisu on peräisin ex-bourbontynnyreistä (refill). Kyseessä on tiettävästi noin 17-vuotias viski.

Balblair 1995/2012

(46%, OB, 1995–2012, travel retail, 100 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen. Vesimelonia, kiiviä, mangoa, appelsiinia – tuoreita kaikki. Tammisuus puskee kaiken läpi. Kookosmaito ja vaniljakastike vahvistavat, että nyt ollaan täysin bourbonkypsytetyn viskin ääressä. Vihreää teetä. Hapanta valkoviiniä. Pastirol-pastilleja. Tolua. Silti ihan kutsuva esillepano.

Maku: Alussa voimakkaan oloinen, mutta pehmenee nopeasti. Sitruksinen, tamminen, mausteinen, hiukan suolainen, virkistävä. Hyvä tasapaino, mikään ei lyö yli. Suutuntuma on pehmeä ja fiilis mieto, body antaa hiukan periksi – tammisuus, paahteisuus ja rosoisuus kestävät vain hetken. Vähitellen Pastirol-pastillit, kirpeä maltaisuus ja hapan teemäisyys alkavat nousta. Jälkimaku on vähän havuinen, mieto ja pehmeä.

Arvio: Oikein hyvä ja tasapainoinen perusmalt, rehellisellä refill-bourbonkypsytyksellä. 83/100

Royal Lochnagar 12 yo 40%

Vuonna 1845 perustettu Royal Lochnagar on Diageon pienin tislaamo. Se on nimetty läheisen Lochnagar-vuoren ja Balmoralin linnan mukaan.

Vuonna 2005 tislaamo liitettiin Diageon Classic Malts -sarjaan, ja yhtiö käyttää sitä työntekijöiden koulutuspaikkana. On aika maistaa, miltä tislaamon 12-vuotias viski nykyään maistuu.

Royal Lochnagar 12 yo

(40%, OB, +/- 2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Herukkainen ja roteva. Hedelmäistä runsautta, karviaismarjoja, appelsiinimarmeladia, hunajaa. Maltaisuus on bitter-henkistä, täyteläistä ja vahvaa. Tammisuus tuo mieleen teehuoneen, kuiva ja makea ovat hienossa balanssissa. Ruohoisuutta on myös, samoin kovia toffeekarkkeja. Todella hyvä!

Maku: Marjaisa ja maltainen, vastaa täysin tuoksun herättämiin lupauksiin. Tietty teemäisyys (Earl Grey) on pinnassa, samoin tuore tammi – melko niukoilla tanniineilla. Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävä. Toffeeta, omenaa, appelsiinimarmeladia, mustaherukoita – hieno kattaus. Loppua kohti maltaisuus ja herukkaisuus alkavat kamppailla tammea vastaan. Kiinnostava finaali. Kaikkineen todella onnistunut kokonaisuus.

Arvio: Yksi parhaista maistamistani perustason viskeistä ilman turvetta – ellei paras. Hieno tuote. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Dramming 72/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 2).

Glenmorangie Signet 46%

Glenmorangie Signet on taas näitä Dr Bill Lumsdenin mestariteoksia. Siinä käytetyt viskit ovat kypsyneet ex-bourbontynnyreissä, ex-sherrytynnyreissä, tuoreissa tammitynnyreissä ja ex-viinitynnyreissä.

Kaiken lisäksi Signet sisältää 20 prosenttia stoutista tuttuja suklaamaltaita ja normaalia paahdetumpaa ohraa. Viskin vanhimmat komponentit tiettävästi noin 35-vuotiaita.

Mutta maistuuko se hyvältä?

Glenmorangie Signet

(46%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Säilöttyjen hedelmien ja suklaan muhkea kokonaisuus. Marmeladivalikoimassa appelsiinia, mustaherukkaa. Viikunoita. Runsaasti suklaata ja rommirusinaa. Hiukan nahkaa ja sikarilaatikkoa. Hyvä!

Maku: Jää selvästi tuoksusta, odotuksia ohuempi ja sekavampi. Kirpeä maltaisuus kuolettaa marmeladin makeuden eikä suklaisuus kanna viskin rungossa, kun tammisuus ja terävä eucalyptus nousevat. Mausteisuus on kihelmöivää: neilikkaa, havuja, yrttejä. Suutuntuma jää melko heikoksi. Loppua kohden maistuvat rusina, maisteet ja tammi. Nahkaa ja suklaata hiukan. Sekava tämä on keskipitkää jälkimakua myöten.

Arvio: Upean sherryinen ja suklainen tuoksu, joka ei kanna makuun asti. Pieni pettymys. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 86/100. Dramming 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 17).

Loch Lomond 40%

Vuonna 1966 perustettu Loch Lomond on ottanut saman nimen kuin sen vesilähteellä on. Tislaamolla on suuri liuta brändejä: Loch Lomond, Inchmurrin, Old Rhosdu, Croftengea, Craiglodge, Inchmoan ja Inchfad. Päätuote muistetaan kapteeni Haddockin viskinä.

Nyt maistossa on tislaamon perustuote, se sinisellä etiketillä varustettu NAS-viski. Odotukset… eivät ole korkealla. Odotuksia, no, niitä ei oikeastaan ole.

Loch Lomond

(40%, OB, NAS, +/- 2010, 5 cl miniature)

Tuoksu: Pyöreän maltainen ja imelän kukkainen. Kypsiä hedelmiä kakkupohjassa – banaania, persikkaa. Yleisilme on saippuainen, hajusteinen, hento ja makea. Imelyyden takana on aavistus suolaa, aamupuuroa voisilmällä. Sokerikuorrutus ja kermavaahto. Ei erityisemmin houkuttele.

Maku: Maltainen ja makea, myötäilee hyvin tuoksua. Suutuntuma on vetinen ja lenseä. Sama palasaippua on heti läsnä. Tammisuus on Pommac-limonadia, pirskahtelee hiukan. Maun keskivaihe on heikko. Jälkimaussa nousee märkä pahvi. Puuroisuus, hedelmäisyys ja hento mausteisuus tulevat sen mukana, loppuvaihe on sekava ja kehno. Jälkimaku on lyhyt ja ponneton, onneksi.

Arvio: Blendimäinen ja ryhditön viski, saippuan ja märän pahvin liitto. Ei jatkoon. 69/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 68/100. Whisky Monitor Database 66/100 (per 4).

Glendronach Cask Strength Batch #1, 54,8%

Glendronach on tunnettu sherrypommeistaan. Vuonna 1826 perustettu tislaamo siirtyi 2008 Billy Walkerin johtaman yhtiön omistukseen, ja sen jälkeen tuli markkinoille myös Cask Strenght -julkaisu.

Glendronachin CS on yhdistelmä ex-oloroso- ja ex-Pedro Ximénez -sherrytynnyreissä kypsytettyjä viskejä (vatting of Oloroso and Pedro Ximénez casks).

Glendronach Cask Strength Batch #1

(54,8%, OB, NAS, Batch #1, 2012, 12 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas kuivattu viikuna. Rusinoita. Nahkaa, fariinisokeria, kypsää kirsikkaa. Kaikkineen hyvin täyteläinen ja todella hieno tuoksu. Mausteita (kanelia, pomeranssia) ja yrttejä (minttua, sitruunamelissaa). Kovia toffeekarkkeja, luumuhilloa. Sherry toimii kuin unelma. Vesilisä nostaa toffeeta ja nahkaisuutta.

Maku: Siirappinen suutuntuma. Rusinoita, viikunoita, fariinisokeria – peilaa hyvin tuoksua. Lisäksi maistuu pekaanipähkinää ja paahdettuja manteleita. Kuivattuja hedelmiä. Luumua ja kirsikkaa. Nahkaisuus korostuu, samoin tuore tupakanlehti. Jälkimaku hiukan kuivahtaa, esiin tulee vahvaa espressoa, tammea, hilloisuutta, savuista makkaraa. Vesilisä nostaa toffeeta ja yrttejä pintaan, korostaa kaikkineen PX-sherryn vaikutusta.

Arvio: Hulppea ja voimakas sherrypommi, PX-sherryn ja oloroson onnistunut yhteispeli. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100. Dramming 84/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 2).

Glen Ord 2004/2009, Càrn Mòr 46%

Vuonna 1838 perustettu Glen Ord tunnetaan lähinnä Singleton-pullotteistaan. Oikeastaan vain 12-vuotiasta OB-versiota on ollut myynnissä tislaamon omalla nimellä. IB-pullotteita ei juuri ole näkynyt, kunnes törmäsin tähän Càrn Mòriin, joka on peräisin ex-bourbontynnyristä.

Glen Ord 2004/2009, Càrn Mòr

(46%, Càrn Mòr, Vintage Collection, 2004–2009, Cask No. 55, 1593 bts., 20 cl)

Tuoksu: Grappaa. Tylppä viinan tuoksu. Aloe veraa, vaniljaa, vartalovoidetta. Dominoiva kukkaisuus (orvokki). Hapanta valkoviiniä, havuja. Hyvin ohut tuoksu, kuten tämän ikäiseltä viskiltä voi odottaakin.

Maku: Erittäin tamminen, tanniinit käyvät heti kiinni. Sitruunankuorta, maltaisuutta, tiettyä puhtautta ja pirteyttä. Aamiaismuroja, hammastahnaa (piparminttua). Muistuttaa hiukan toista maistamaani Speyside-nuorikkoa, Glenglassaugh’ta. Jälkimaku on tamminen, vaniljainen, alkoholinen, kevyt ja hyvin lyhyt.

Arvio: Viisi vuotta ei vielä riitä mihinkään, jos käytössä on tällainen ex-bourbontynnyri. Pisteet voisivat olla myös alhaisemmat, mutta armoa täytyy antaa, kun on kyseessä vasta viisivuotias. 72/100

Glenmorangie 19 yo 1993/2012 Ealanta 46%

Vuonna 1843 perustettu Glenmorangie on kaiketi edelleen Skotlannin myydyin viski. LVMH eli Louis Vuitton Moët Hennessy on tehnyt siitä luksusmerkin, jonka tyyliin kuuluvat muun muassa näyttävät pakkaukset.

Glenmo’ tunnetaan myös Dr Bill Lumsdenin kunnniahimoisesta tynnyripolitiikasta (Miksi Bill Lumsden muuten mainitaan aina tohtoriksi? Vähän niin kuin Robert Altman on aina mestariohjaaja? Onhan noita tohtoreita viskiteollisuudessa muitakin…).

Ealantan kypsytys lunastaa tuota tynnyripolitiikkaa, koska tässä se on vähintään äärimmäistä laatua. Viski on viettänyt 19 vuotta uusissa, vahvasti paahdetuissa tammitynnyreissä. Glenmorangie myös ylpeilee sillä, että se voi jäljittää jokaisen puun alkuperän (tällä kertaa ”Missouri white oak from the Mark Twain forest”).

Glenmorangie 19 yo 1993/2012 Ealanta

(46%, OB, Private Collection, 1993–2012, American White Oak Heavily Charred, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen, hedelmäinen ja rotevan tamminen. Paahteinen. Eucalyptusta. Vaniljaa, kookosta, banaania. Rasvasta huolimatta puhdas vaikutelma – avoin, moniuloitteinen. Hiukan päärynää ja pommacia.

Maku: Todella tamminen! Näin vahvaa tammea en heti muista. Peilaa hyvin tuoksua, jonka rasvaisuus ei tunnu maussa niin paljon – maku on tuoksua pirskahtelevampi. Omenaa, päärynää, vaniljaa, maitosuklaata. Minttua, herukkaa. Hyvä makupaletti, mausteinen ja rehevä. Pistelevä tanniinisuus jakaa varmaan mielipiteitä, mutta pidän siitäkin. Jälkimaku on edelleen tamminen, hunajainen, marjaisa, päärynäinen.

Arvio: Ilmeisen onnistunut kypsytys puhtaalle Glenmorangielle. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 90/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 3).

Glenturret 10 yo 40%

Glenturret on omistajiensa mukaan yksi Skotlannin vanhimmista, koska tislaamon edeltäjä Hosh perustettiin jo 1775. Nykyiset tilat ovat kuitenkin vasta vuodelta 1959. Käytännössä Glenturret jää siellä toimivan Famous Grouse Experiencen varjoon.

Glenturret 10 yo

(40%, OB, +/- 2009, 5 cl miniature)

Tuoksu: Epäpuhdas sherry, ylikypsää punaista omenaa. Bourbonista muistuttava sitrus. Mustaherukkaa, mustaa teetä, kuparia. Puuroa. Märkää pahvia. Ei kovin painava tuoksu, vaikka elementit ovat jykeviä.

Maku: Odottamattoman pehmeä ja kermainen suutuntuma. Sherryinen tunnelma, joulukakkua ja rasvaisia leivoksia. Sitruksisuus ja mausteisuus piristävät melko ohutta maun keskivaihetta. Happamuutta, yrttejä ja marsipaania löytyy. Jälkimaku on tumma, tamminen, paahteinen, hapan, teemäinen ja silti melko kevyt.

Arvio: Odotuksia parempi, vaikka tietty ryhdittömyys vähän vaivaa. Silti ihan toimiva kombinaatio sherry- ja bourbonkypsytyksen eri puolia. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Dramming 78/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 2).

Deanston 18 yo 1994/2012, Cadenhead’s 57,3%

Vuonna 1966 perustettu Deanston on maatilatislaamo eteläisellä Ylämaalla. Tosin kapasiteetti on kolme miljoonaa litraa vuodessa, joten ihan pikku farmista ei ole kyse.

Useimmiten Deanstoniin törmää IB-puolella Cadenhead’sin ja Signatoryn kautta. Tämä Cadenheadin yksilö on kypsynyt butt-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä.

Deanston 18 yo 1994/2012, Cadenhead’s

(57,3%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1994–10/2012, 270 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Jyrkän hedelmäinen. Verigreippiä, kypsää appelsiinia. Samalla jotenkin puuroinen, ohrapuuroa mehukeitolla. Hunajainen makeus. Rasvainen (aurinkorasvaa) ja hitusen metsäinen (kuivia havuja). Lisätyllä vedellä puuromaisuus korostuu, samoin pistävä alkoholisuus rauhoittuu.

Maku: Todella voimakas sitrus, jota tukee kirpeä ja päällekäyvä maltaisuus. Huh! Vesilisällä sitrus aukeaa, mutta maku jää junnaamaan siihen. Sitruunankuorta, havuisuutta, terävää likööriä, pirteää mehiläisvahaa – mutta tämä ei kehity mihinkään. Jälkimaku mustaa teetä, mustaherukkaa, tanniinista sitrusta. Harmiton.

Arvio: Hedelmäinen mutta jotenkin persoonaton kokonaisuus. Hyökkää terävästi sitruksella, mutta ei kehity yhtään eikä tarjoa mitään tutkittavaa. 77/100

Tomatin 25 yo 43%

Ikivanhalle tislauspaikalle vuonna 1897 perustettu Tomatin teki konkurssin 1906, avattiin 1909 ja myytiin 1986 japanilaisille. Noin 80 prosenttia sen tuotannosta menee sekoiteviskeihin (Talisman ja Antiquary), mutta nyt single maltit ovat taas nousussa.

Tämä 25-vuotias pullote on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä, jotka kaikki on tehty amerikkalaisesta tammesta (North American oak casks).

Tomatin 25 yo

(43%, OB, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Makea ja yllättävän täyteläinen. Havuja. Sitruunamelissaa. Aloe veraa. Tulee kaktus mieleen. Kookosta. Sitruunaista IPA-olutta. Kovia toffeekarkkeja. Erittäin kutsuva.

Maku: Todella jännittävä yhdistelmä kirpeyttä ja makeutta. Nostaa hymyn suupieliin. Maku peilaa hienosti tuoksua – IPA-olut, kaktus, kaikki tulee voimakkaasti esille. Suutuntuma on virkistävä ja kuivakkuudestaan huolimatta herkullinen: minttua, eucalyptus-pastilleja ja katajanmarjoja. Teetä kuparipannussa. Jälkimaku on makeutuvan tamminen, minttuinen, hiukan paahteinen ja upean pitkä. Wow!

Arvio: Täydellinen yllätys. Todella upea, omaperäinen ja monipuolinen viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 11).