Inver House Distillers

Old Pulteney 18 yo 1970/1988, Gordon & MacPhail 56%

Maistossa tällä kertaa Italiaan pullotettua vanhaa Old Pulteneyta oikein kunnon volteilla. Sen verran niukasti vanhaa indie-Pultikkaa on tullut vuosien saatossa eteen, että tämä tuntuu jo jonkinlaiselta harvinaisuudelta.

Old Pulteney 18 yo 1970/1988, Gordon & MacPhail

(56%, Gordon & MacPhail for Sestante Import, 1970–1988, Rare Highland Malt, 75 cl)

Tuoksu: Sitruksisuutta ja pölyisyyttä, vahaa ja merellisyyttä. Erittäin tyylikäs heti kärkeen. Kuivaa hapokasta valkoviiniä, mineraalisuutta, hiukan heinää, suolaisuutta. Vihreää teetä, mausteisuutta. Mangoa ja hiukan banaania, vaniljaa, seesamiöljyä, tammista napakkuutta. OBE-fiilistä. Vesilisä avaa mentholia ja tuo pientä hammastahnamaista makeutta.

Maku: Taivahan vallat, nyt on vahaa ja voimaa. Mineraalisuus ja merellisyys ovat hyvin esillä, samoin hedelmäiset sävyt. Hunajaa, vaniljaa, mangoa, öljyistä makeutta, joka toimii heinäisen suolaisuuden kanssa hyvin yhteen. Suutuntuma on silti melko kuiva ja herkän oloinen, kaikesta rungon kermaisesta ja öljyisestä painavuudesta huolimatta. Hapokas valkoviinimäisyys pysyy mukana, samoin vihreä tee. Jälkimaku on sitruksinen, mineraalinen ja edelleen varsin hapokas. Viinirypäleitä, kiiviä, mentholia, tammea. Tammi kuivuu varsin reippaasti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin piparminttuisia ja yrttisiä sävyjä vielä lisää.

Arvio: Tisleessä on paljon tuttua, mutta kokonaisuutena tämä on jotain sellaista, mitä en ollut vielä päässyt kohtaamaan. Todella hieno viski, ylitti odotukset kevyesti. 90/100

Balblair 1991/2018, 46%

Maistelussa oivallisia arvioita maailmalla saanut Balblair, jolla on siis laskennallisesti ikää yli 26 vuotta. Muistissani on erinomainen Balblair 1983/2013, mutta ehkä tätä on hieman epäreilua sentään siihen verrata.

Balblair 1991/2018

(46%, OB, 1991–2018, 3rd Release, Ex-Bourbon & 1st Fill Sherry Butts, 70 cl)

Tuoksu: Runsas hedelmäisyys yhdistyy makeaan tammeen ja metisiin bourbonsävyihin. Vaniljaa, maapähkinävoita, uuniomenaa, banaania, kypsää persikkaa, makeaa päärynää. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja maltaisuus on pinnassa. Mehiläisvahaa, toffeeta. Vesilisä availee minttua ja persiljaa.

Maku: Todella mehukas ja hedelmäinen. Edelleen omena, päärynä, banaani ja persikkaa maistuvat runsaina, mutta nyt myös appelsiini on selvästi esillä. Toffeefudgea, metisyyttä, bourbonhenkistä tammista makeutta. Maltaisuus on rouheaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienosti balanssissa. Maitosuklaata, mantelia, mausteisuutta, anista, hunajaa, vaniljaa. Hiukan marsipaania. Jälkimaku on tamminen ja mausteinen, edelleen runsaan hedelmäinen ja napakan mausteinen. Sitruksisuus korostuu, pippuria ja anista riittää. Tammi on tumman paahteista, mustaa teetä ja hapokkuutta löytyy. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo piparminttua ja raikkautta vielä lisää.

Arvio: Onnistunut Balblair-pullote, mutta tuohon mainittuun 1983-julkaisuun on vielä matkaa. Tasapaino on kohdallaan, mutta jos en tietäisi, että sekoituksessa on ensimmäisen täytön sherryä mukana, sitä en tästä kyllä sokkona bongaisi. Bourbontynnyreiden värikkäät sävyt hallitsevat kokonaisuutta, hyvällä tavalla. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 88/100.

Jura 16 yo 1997/2013, Samaroli 43%

Samarolin 16-vuotias Jura on tislattu 1997 ja kypsynyt 16 vuotta… tammitynnyreissä. Kovin paljon speksejä tästä ei siis ole tiedossa, mutta maistetaan silti avoimin mielin, kun kerran ollaan jännän äärellä.

Jura 16 yo 1997/2013, Samaroli

(43%, Samaroli, 1997–3/2013, Cask No. 9111 & 9112, 70 cl)

Tuoksu: Nuoren ja vähän kypsymättömän oloinen tuoksu. Itse asiassa todella maltainen ja vähän liimamainen yleisilme. Mausteinen, vaniljainen, mantelimainen. Leivoksia ja murokeksiä. Vasta sahattua tammilankkua, hiukan valkopippuria ja inkivääriä. Pieni hedelmäkarkkimainen vivahde.

Maku: Maltainen ja mausteinen. Rotevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Hiukan fenolinen ote, valkopippuria ja likaisuutta. Vaniljaa, kuivakakkua, mantelia. Voimakas minttu. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pykälän voimakkaampi kuin mitä voltit viestivät. Hedelmäkarkkia, greippiä, IPA-oluen hapokkuutta. Jälkimaku alkaa voimistuvalla mintulla, reippaalla greipillä ja mausteilla. Yllättävän iso viski tämä on vielä jälkimaussakin. Harmi vain, että jää hiukan yleispäteväksi. Tuoretta tammea, inkivääriä, öljyisyyttä, hedelmäkarkkeja, vaniljaa, mantelia. Keskipitkä finaali.

Arvio: Volttejaan vahvempi viski, mutta vajoaa silti jonnekin saariviskien hahmottomaan keskikastiin. 83/100

Balmenach 24 yo 1988/2013, Signatory 55,5%

Maistelussa vaihteeksi harvemmin nähtyä Balmenachia 1980-luvun tuotannosta. Pullottajana on Signatory, mutta valinnan on tehnyt hollantilainen The Nectar.

Balmenach 24 yo 1988/2013, Signatory

(55,5%, Signatory Vintage, 18.10.1988–26.9.2013, Selected by The Nectar, Cask No. 2802, Hogshead, 257 bts., 70 cl)

Tuoksu: Cantaloupemelonia ja vaniljaa, makeaa viinirypälettä, tölkkipäärynää ja tuoretta ananasta. Pehmeä ja miellyttävä, varsin raikas kattaus. Tomusokeria, tammilankkua, hiukan teroitettua lyijykynää. Mustia oliiveja ja märkiä lehtiä muistuttava sävy tuntuu vahvana taustalla. Vesilisä avaa hedelmäsokeria ja sitruksista makeutta.

Maku: Sitruksinen ja napakka. Öljyisyydestään huolimatta runko on varsin kevyt. Päärynää, omenamehua, hunajamelonia, hapokasta valkoviiniä. Suutuntuma on varsin kihelmöivä, valkopippuri ja inkivääri tuntuvat reippaasti. Ruohoisuutta, sitruunaa, tanniinista purevuutta. Jälkimaku liikkuu tammen ja hapokkuuden ympärillä, tanniinit kuivahtavat todella reippaasti ja tomusokerin lisäksi tulee pölyistä ullakkoa ja vanhoja kirjoja esiin. Hiukan märkää maata ja syksyisiä lehtiä. Valkopippuri, inkivääri ja ylipäänsä vahva mausteisuus hallitsee koko keskipitkää finaalia. Vesilisä keventää tanniineja ja nostattaa hedelmäsiirappista imelyyttä.

Arvio: Perushyvä Balmenach. Ei herätä suuria tunteita, mutta tarjoaa paljon tutkittavaa. Ei vikoja eikä virheitä, vaan laatua alusta loppuun – jos tällaisista viskeistä pitää. 85/100

Old Pulteney WK499 Isabella Fortuna 52%

Vuonna 2009 Old Pulteney toi tällaisen tynnyrivahvuisen viskin taxfree-myyntiin. Maistoin tämän viimeksi Uisgessa 2016, mutta nyt tuli aika pistää nuotitkin ylös. Toimikoon tämä nyt pienenä lämmittelynä tulevaan viskifestariin.

Kaksi vuotta sitten Old Pulteney -tastingin vetänyt Tim Wade mainitsi, että tämä pullote pitäisi sisällään noin 7–8-vuotiasta viskiä. Ehkä tätä on myös syytä arvioida nimenomaan sellaisena.

Old Pulteney WK499 Isabella Fortuna

(52%, OB, 2009, Travel Retail Exclusive, 18000 bts., 100 cl)

Tuoksu: Maltainen ja mineraalinen, aluksi varsin kuivan oloinen. Vähitellen vihreää omenaa ja päärynää tulee esiin, samoin raakaa banaania ja ruohoisuutta. Kireää sitruksisuutta, paljasta tammisuutta, ohuesti vaniljaa ja sitruunamelissaa. Vesilisä tuo käsirasvaa ja tylppää alkoholisuutta pintaan.

Maku: Mineraalinen ja napakan hedelmäinen, mojova suolaisuus heti kärkeen. Omena ja päärynä ovat heti paremmin auki kuin tuoksussa, tisleen ominaisluonne on hyvin läsnä ja voimaa löytyy. Ryhdikäs, kapealla sektorilla operoiva kokonaisuus. Suutuntuma on melko kevyt, vaikka öljyä riittääkin. Suolaisuus, ruohoisuus ja tammisuus pysyvät tiukasti yhdessä. Jälkimaku on erittäin suolainen ja tiivis. Päärynä tulee kauniisti läpi ja makeutuukin voimakkaasti. Maltaisuutta, tammea, tanniineja, mineraalisuutta, yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tästä varsin kermaisen mutta kadottaa samalla öljyisiä nyansseja.

Arvio: Ei kuulu vieläkään suosikkeihini, vaikka tisleen suolainen perusluonne on hyvin esillä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Balblair 1983/2013, 46%

Lasissa klassista Balblairia tuotantovuodelta 1983. Olen saanut nauttia tätä pari kertaa aiemminkin (ensimmäisen kerran vaikutuin tästä Andy Hannah’n vetämässä tastingissa Uisgessa 2015), mutta nuotit ovat aina jääneet tekemättä. Nyt pitää korjata tilanne, koska kyseessä on aivan eeppisen hieno viski lajissaan.

Balblair 1983/2013

(46%, OB, 1983–2013, 1st Release, American Oak Ex-Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Upea yhdistelmä hunajaisuutta, hedelmäisyyttä, tammea ja maltaisuutta. Kaikessa on kuiva, äärimmäisen hienostunut sävy. Aprikoosia, keltaisia luumuja, hiukan sitruksisuutta, punaista omenaa. Kuiva ja vahainen tammi, kiteinen sokerisuus, vanilja, tyylikäs pähkinäisyys… Wow. Vesilisä lisää makeutta, tiettyä karkkisuutta ja viinikumia.

Maku: Todella metinen ja kaunis viski. Runsas, kiteinen hunaja yhdistyy vaniljaan, mehiläisvahaan, kuivaan tammisuuteen ja toffeefudgeen. Maltaisuus on tässä silkkaa täydellisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko kantaa kaikki nämä sävyt upeasti. Pientä hapokkuutta, hedelmäteetä, luumua, aprikoosia, aavistuksen kitkerää sitruksisuutta. Jälkimaku alkaa nostaa mausteisuutta ja yrttejä selvemmin pintaan, kanelia ja inkivääriä, minttua ja kuivaa lakritsisuutta. Hunajaisuus pitää upeasti pintansa. Aprikoosi, kuivattu luumu, limetti ja manteli jatkuvat leikkiä erittäin pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo hiukan ruohoisuutta ja pientä karheutta pintaan.

Arvio: Upea viski. Edelleen yksinkertaisesti upea. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Magazine 86/100 (Neil Ridley), 86/100 (Martine Nouet).

Old Pulteney Noss Head 46%

Old Pulteneyn majakkasarjaan on kuulunut tällainenkin viski, täysin ex-bourbonissa kypsynyt. Aiemmista maistamistani Lighthouse Series -viskeistä sekä Duncansby Head että Pentland Skerries olivat korkeintaan siedettäviä viskejä, joten odotuksia tämän Noss Headin suhteen ei juuri ole.

Old Pulteney Noss Head

(46%, OB, NAS, 2015, Lighthouse Series, Bourbon Casks, 100 cl)

Tuoksu: Puhdasta maltaisuutta ja likaista koneöljyä. Suolaisuutta, merilevää, hapanta puuromaisuutta. Tietyt suolaisen kirpeät elementit muistuttavat Old Pulteneyn raakatisleen luonteesta. Selleriä, kirpeää omenaa, tammea. Hyvin yksinkertainen kokonaisuus, ei erityisemmin säväytä. Vesilisä tuo pientä mentholisuutta.

Maku: Paljasta maltaisuutta ja raakaa tammisuutta. Todella suolainen, jälleen raakatisleen ominaislaatu puskee kaikesta läpi. Omenaa, happoisuutta, puuromaisuutta, tammilastuja, mausteita. Suutuntuma on melko kevyt ja tekstuuri ohut ylipäänsä. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Yksinkertainen. Jälkimaku on maltainen, jyvämäinen ja karhea. Tammi puskee nuorekkaana ja raakana kaikesta läpi. Suolaisuutta, merellisyyttä, hiukan merilevää, hapokkuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä ohentaa tätä reippaasti ja avaa vain kevyen kurkkupastillisuuden.

Arvio: Hyvin yksinkertainen viski, lähellä raakatisleen luonnetta. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.

Old Pulteney Pentland Skerries 46%

Old Pulteneyn majakkasarjan ex-sherryssä kypsynyt viski on nimeltään Pentland Skerries. Olen näitä Lighthouse Series -viskejä maistanut tähän mennessä vasta yhden, eikä valitettavasti kyseinen Duncansby Head tehnyt mitään lähtemätöntä vaikutusta.

Odotuksia ei siksi tähänkään paljon kohdistu, vaikka pidän kovasti Old Pulteneyn distillery characterista. Parhaimmillaan kypsytys tekee Pultikalle ihmeitä, heikoimmillaan luonne katoaa ja sekavuus lisääntyy – yhdessä kitkeryyden kanssa.

Old Pulteney Pentland Skerries

(46%, OB, NAS, +/- 2016, Travel Retail Exclusive, Lighthouse Series, Spanish Ex-Sherry Butts, 100 cl)

Tuoksu: Karamellia ja imelyyttä, maltaisuutta ja tunkkaisuutta. Likainen rasvaisuus, aseöljy ja puuroisuus ovat selvästi läsnä. Hiukan märkää pahvia. Maitosuklaata ja kirsikkaa runsaasti. Rusinavelliä. Hiukan on sekava ja kypsymättömän oloinen, ei lupaa paljoa. Vesilisä ei tuo paljon mitään esiin, uuniomenaa lähinnä.

Maku: Yllättävän paksu ja sherryinen. Siirappia, toffeefudgea, rusinaa, maitosuklaata. Runsasta mausteisuutta. Suutuntuma on paljon painavampi kuin tuoksu antaa odottaa. Maltaisuudessa on tietty tunkkaisuus silti mukana, puuro ja märkä pahvi eivät katoa mihinkään. Tammi puskee hiukan tanniineja mukaan. Joulukakkua, kanelia, maitokahvia. Pieni mineraalisuus ja suolaisuuden ailahdus tuntuvat. Jälkimaku alkaa hyvin mausteisena, piparkakkuisena ja siirappisena. Maitosuklaata, rusinaa, tammisuutta. Kevyttä suolaisuutta. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä tuo pienen kermaisen vivahteen mukaan.

Arvio: Hiukan sekava mutta karamellinen ja aivan maistuva viski. Kun ei paljon odota, ei suuresti pety. 80/100

Bunnahabhain 25 yo 46,3%

Bunnahabhainin 25-vuotias oli pari vuotta sitten vielä ikäänsä nähden hyvin edullinen Islay-tuote. Sitten yhtäkkiä puulaatikkoon pakatun version hinta suurin piirtein tuplaantui maailmalla. Hämmentävää, kun vastaavaa ilmiötä ei ole tapahtunut Caol Ilan 25-vuotiaan kohdalla.

Olen tätä Bunnan kaksvitosta toki aiemminkin maistanut, mutta nyt tuli aika kirjata nuotit vielä ylös.

Bunnahabhain 25 yo

(46,3%, OB, +/- 2015, Wooden Box, 70 cl)

Tuoksu: Luonnonkumia, rasvaista maitosuklaata. Jännittävä mineraalisuus, voimakas rikkisyys. Kuningatarhilloa, kypsää kirsikkaa. Huomattava sherryvaikutus, joka tuntuu ummehtuneen marjaisana ja hiukan päälleliimattuna. Pientä lihaisuutta, kassleria ja savumakkaraa. Vesilisä avaa lisää poltettuja tulitikkuja.

Maku: Mineraalinen, kuivalla tavalla lihaisa ja mausteinen. Varsin rikkinen, se seuraa myös maussa mukana. Sherryisyys ei ole aivan niin totaalista kuin tuoksussa, mausta löytyy enemmänkin sävyjä. Suklaisuutta, kumia, marjaisuutta, uuniomenaa. Suutuntuma on silti varsin kevyt, vaikka profiili on näinkin runsas. Reipasta maltaisuutta ja kuivakkaa tammisuutta riittää. Jälkimaku on maltainen ja mineraalinen, heinäinen ja edelleen hiukan lihaisa. Kumia, sherryä, rikkiä. Omenaisia, kanelisia ja mausteisia sävyjä nousee runsaasti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo runsaasti toffeeta ja siirappisuutta mukaan.

Arvio: Varsin kevyellä rungolla varustettu hedelmäinen ja mineraalinen sherryviski, jossa on hiukan liikaa rikkisyyttä omaan makuuni. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 8). Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet), 83/100 (Rob Allanson).

Balmenach 28 yo 1983/2012, Dewar Rattray 54,5%

Vuosi on jälleen vaihtunut, hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille. Viskikonttori jatkaa sitkeästi mallasviskin parissa. Tällä kertaa käsiin sattui erikoisempi Balmenach.

Tislaamo keskittyy blendikamaan, ja näitä tulee verraten harvoin vastaan single malteina. Itselläni tämä on siis vasta toinen Balmenach-kokemus. Ensimmäisestä ei jäänyt muuta kerrottavaa kuin vaatimaton blogimerkintä.

Balmenach 28 yo 1983/2012, Dewar Rattray

(54,5%, Dewar Rattray, Individual Cask Collection, 14.9.1983–22.2.2012, Cask No. 2413, Bourbon Hogshead, 174 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja puuvahaa, mietoa sitruksisuutta ja kevyttä maltaisuutta. Makeaa päärynää, tomusokeria, kuorrutettua kakkua. Hiukan cantaloupemelonia, sokerilientä, hedelmämehua. Tammi tuntuu melko aktiiviselta, vaikka makea maltaisuus onkin pääosassa. Vesilisä avaa eucalyptuksen raikkautta ja saippuaa.

Maku: Öljyinen ja vahva, painava ja tamminen. Yllättävän iso verrattuna kevyeen tuoksuun. Tekstuuri on erittäin raskas ja suutuntuma odottamattoman vahamainen ja täyteläinen. Vaniljan ja hunajaisuuden rinnalle nousee lakritsia ja tummaa yrttisyyttä, minttua ja mausteisuutta. Tammi on isosti läsnä, mutta hyvällä tavalla. Maltaisuus edelleen johtaa kokonaisuutta, mutta sekin on varsin hienossa balanssissa. Sokerikuorrutusta, tölkkipäärynää nesteineen. Jälkimaku on tamminen ja tumma. Lakritsi, Jägermeister-henkinen yrttisyys, minttu ja roima tammisuus ovat kärjessä. Hedelmät, vanilja ja sokeri seuraavat. Varsin pitkä finaali kuivuu lopulta oikein kauniisti. Vesilisä tuo omenaa ja hedelmämehua pintaan.

Arvio: Painava ja ikäistään ehkä vähän nuoremman oloinen Balmenach. Oikein maukas tapaus omassa viiteryhmässään. 85/100