Inver House Distillers

Balmenach 28 yo 1983/2012, Dewar Rattray 54,5%

Vuosi on jälleen vaihtunut, hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille. Viskikonttori jatkaa sitkeästi mallasviskin parissa. Tällä kertaa käsiin sattui erikoisempi Balmenach.

Tislaamo keskittyy blendikamaan, ja näitä tulee verraten harvoin vastaan single malteina. Itselläni tämä on siis vasta toinen Balmenach-kokemus. Ensimmäisestä ei jäänyt muuta kerrottavaa kuin vaatimaton blogimerkintä.

Balmenach 28 yo 1983/2012, Dewar Rattray

(54,5%, Dewar Rattray, Individual Cask Collection, 14.9.1983–22.2.2012, Cask No. 2413, Bourbon Hogshead, 174 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja puuvahaa, mietoa sitruksisuutta ja kevyttä maltaisuutta. Makeaa päärynää, tomusokeria, kuorrutettua kakkua. Hiukan cantaloupemelonia, sokerilientä, hedelmämehua. Tammi tuntuu melko aktiiviselta, vaikka makea maltaisuus onkin pääosassa. Vesilisä avaa eucalyptuksen raikkautta ja saippuaa.

Maku: Öljyinen ja vahva, painava ja tamminen. Yllättävän iso verrattuna kevyeen tuoksuun. Tekstuuri on erittäin raskas ja suutuntuma odottamattoman vahamainen ja täyteläinen. Vaniljan ja hunajaisuuden rinnalle nousee lakritsia ja tummaa yrttisyyttä, minttua ja mausteisuutta. Tammi on isosti läsnä, mutta hyvällä tavalla. Maltaisuus edelleen johtaa kokonaisuutta, mutta sekin on varsin hienossa balanssissa. Sokerikuorrutusta, tölkkipäärynää nesteineen. Jälkimaku on tamminen ja tumma. Lakritsi, Jägermeister-henkinen yrttisyys, minttu ja roima tammisuus ovat kärjessä. Hedelmät, vanilja ja sokeri seuraavat. Varsin pitkä finaali kuivuu lopulta oikein kauniisti. Vesilisä tuo omenaa ja hedelmämehua pintaan.

Arvio: Painava ja ikäistään ehkä vähän nuoremman oloinen Balmenach. Oikein maukas tapaus omassa viiteryhmässään. 85/100

An Cnoc Cutter 46%

An Cnoc julkaisi Cutterin samassa sarjassa Rutterin, Flaughterin ja Tushkarin kanssa, koko setin turpeisimpana. Hitto näitä nimiä! Mutta jos ovat vähänkään samalla tasolla Peatlandsin kanssa, nimetkin kestää kyllä.

An Cnoc Cutter

(46%, OB, NAS, 2014, 20.5 ppm, 70 cl)

Tuoksu: Paksun turvesavuinen ja tuhkainen. Märkää nuotiota, kosteita lehtiä, pientä ummehtuneisuutta. Vegetaalisuus ja mineraalisuus ottavat mittaa toisistaan. Napakka sitruksisuus, raaka hedelmäisyys ja kuiva valkoviinisyys ovat tämän ytimessä. Hiukan lääkettä löytyy myös. Vesilisällä löytyy märkää ruohoa.

Maku: Varsin kuiva tapaus. Turvesavu on edelleen paksua ja runsasta, tuhkaisuus ja nokisuus korostuvat. Mineraalisuus ja sitruksisuus kietoutuvat öljyiseen profiiliin. Suutuntumassa on silti hiukan kapea tekstuuri, jossa suolaisuus nostaa veden kielelle. Raa’ahko hedelmäisyys ja nuorekas maltaisuus saavat tämän tuntumaan melko yksioikoiselta. Jälkimaku on edelleen hyvin tuhkainen ja suolainen, joskin kaiken mineraalisuuden ja tammen seasta löytyy lopulta myös hiukan passionhedelmää ja mangoa, pientä makeutta. Sitruksinen ja savuinen finaali on mittaluokkaa keskipitkä. Vesilisä tuo pintaan ummehtuneisuutta ja vegetaalisuutta.

Arvio: Kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin maukas, kuiva savuviski. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Magazine 82/100 (Chris Goodrum), 76/100 (Martine Nouet).

Old Pulteney Clipper Round The World 46%

Tämä purjehduskisan mukaan nimetty pullote tuli Old Pulteneylta halvimpaan hintaluokkaan 2014. Mielenkiintoista, että pullomäärä on kuitenkin eksaktisti tiedossa – eli eräänlaista Limited Editionia on kaikesta huolimatta haettu. Odotuksia tätä kohtaan ei silti juurikaan ole.

Old Pulteney Clipper Round The World

(46%, OB, Bottled 7/2014, Commemorative Bottle, 16200 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja makea. Paksua omenamehua, hunajaisuutta. Silti myös tietty suolaisuus tulee kaikesta läpi. Rapsakkaa maltaisuutta, hiukan puuroisuutta myös. Ruohoinen vivahde. Kanervaisuutta, hiukan rasvaisuutta, paahteisia sävyjä. Simppeli mutta mukava tuoksu. Vesilisä avaa viinikumia ja piparminttuista karkkisuutta.

Maku: Omenamehua, pirskahtelevaa hapokkuutta, varsin napakka suolaisuus. Old Pulteneyn ominaisluonne tulee hyvin esille. Tammisuus tuntuu nuorekkaana ja erittäin aktiivisena, tanniinit purevat kiinni mutta mausteisuudessa on miellyttävä pehmeys silti mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin jopa kuiva. Jälkimaku lähtee rakentelemaan hapokkaan omenaisuuden, pehmeän vaniljaisuuden ja merellisen suolaisuuden kolmiyhteyden varaan. Kihelmöivä mausteisuus tuo mieleen makeisjauheen. Ruohoinen vivahde on mukana, samoin tammi puree loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisällä päärynä tulee esiin.

Arvio: Hiukan yksinkertainen ja selvästi nuori viski, mutta ei ollenkaan hassumpi. Ainakin Pultikan distillery character on tässä luonteenomaisella tavalla läsnä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Old Pulteney Vintage 1990, 46%

Old Pulteneyn kevyesti turpeinen 1990-vuosikertajulkaisu on peräisin ex-bourbon- ja ex-sherrytynnyreistä, joissa on aiemmin kypsynyt savuviskiä.

Kikkailun makua? Ehkä. Pultikan paras puoli ei ole koskaan ollut siinä, että se kestäisi tynnyröintejä erityisen hyvin.

Old Pulteney Vintage 1990

(46%, OB, +/-2014, Lightly Peated, 70 cl)

Tuoksu: Makean omenainen, tuoreen ruohoinen ja hunajainen. Maltaisuudessa on hiivainen ja runsas luonne, tammikin tuntuu tässä erityisen makealta. Toisaalta mukava yrttisyys ja mineraalisuus tasapainottavat tuoksua. Ehkä täältä pienen savunkin jostain taustalta löytää. Vesilisällä tulee nestesaippuaa pintaan.

Maku: Runsaan omenainen, makean sitruunainen, mineraalinen ja nyt jo hiukan savuinen. Turpeisuudessa on pientä ummehtuneisuutta, samoin kuin maltaisuudessa, joka on edelleen hiukan hiivaista ja leipämäistä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Tammi tuo enimmäkseen vaniljaa ja hunajaisia sitrushedelmiä. Suolaisuus nousee kuitenkin hyvin tasapainottamaan kokonaisuutta. Jälkimaku on sitruksinen ja hapokkaan omenainen. Tammi kuivahtaa selvästi, ja myös pieni turvesavu kääntyy varsin kuivaksi. Mineraalinen ja suolainen puoli korostuvat. Melko pitkä mutta kovasti ohentuva jälkimaku. Vesilisä tuo ruohoa ja apilaa.

Arvio: Hetkellisesti hyvinkin maukas Pulteney, mutta savuisuus ei tässä aina ihan löydä paikkaansa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Old Pulteney Duncansby Head 46%

Old Pulteneyn majakkasarjassa on monenlaista veijaria mukana. Tämä Duncansby Head on kypsynyt ex-bourbonissa ja ex-sherryssä, joten harvinaisen vähän on mitään kikkailua. Toivottavasti toimii.

Old Pulteney Duncansby Head

(46%, OB, NAS, +/- 2015, Lighthouse Series, Bourbon & Sherry Casks, 100 cl)

Tuoksu: Nuoren oloinen, jyvämäisyyttä ja ruohoisuutta riittää. Maltaisuus on pinnassa kuivan keksimäisenä ja taustalla uhittelee hiukan karkea tammisuus. Suolaisuutta ja kirkasta öljyisyyttä. Päärynä tuo makeutta, samoin pieni vaniljaisuus. Kypsymätön kaikkineen. Vesilisä ohentaa tätä herkästi ja tuo saippuaisuutta esiin.

Maku: Rotevampi kuin tuoksu antoi odottaa, mutta melko robusti ja kypsymätön siitä huolimatta. Suolainen ja likaisen rasvainen kokonaisuus, jossa raaka päärynä ei oikein riitä pitämään mielenkiintoa yllä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko öljyinen. Tammi on aktiivista, pukkaa maustetta ja ärsykettä, mutta tasapaino ei ole kaikkineen järin kummoinen. Maltaisuus on jokseenkin kehittymätöntä ja jyväisyys paistaa läpi. Pientä toffeeta löytyy sentään. Jälkimaku kuivahtaa hiukan puisevaksi, Marie-keksiä ja sahajauhoa. Mukaan tulee hapanmaitotuotteita ja kitkerää sitruksisuutta. Finaali jää varsin lyhyeksi, vaikka mausteita vielä löytyykin. Vesilisällä löytyy neilikkaa ja lisää hiukan yllättäenkin sävyjä.

Arvio: Vaatimaton esitys. Ei hukkaa tislaamon perusluonnetta, mutta ei silti sytytä. 78/100

An Cnoc Peatlands 46%

Uuden ajan AnCnoc on turpeistettua. Näitä on nyt tullut markkinoille useampia (tarkalleen ottaen kyseiseen Peaty Rangeen kuuluu kuusi viskiä), mutta tämä on ensimmäinen, jonka itse onnistun maistamaan.

An Cnoc Peatlands

(46%, OB, NAS, 2014, Peated 9 ppm, 6600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makea ja turpeinen. Nuoren savuviskin elementit ovat läsnä, tietty imelyys ja vaniljaisuus ja tammi yhdistettynä melko pistävään, ohutkärkiseen turvesavuun. Poltettua tulitikkua, runsaasti parafiinia. Toffeefudgea, hiukan kitkerää appelsiinia, ruohoisuutta. Vesilisä irrottaa ketjurasvaa ja likaisuutta.

Maku: Hedelmäinen imelyys, turvesavu ja suolaisuus ovat pinnassa. Suutuntuma on varsin öljyinen ja paksu. Mineraalisuus tulee yllättävänä tässä, samoin nokinen ja osin kuiva savu. Hiiltynyt vaikutelma. Vihreää omenaa, sitruksisuutta, suolakivimäisyyttä. Tammi tuntuu varsin aktiivisena. Jälkimaku on turvesavussaan jo tuhkainen, hiiltyminen menee oikeastaan ihan päätyyn asti. Samaan aikaan toffeefudge ja imelät komponentit ovat entistä hallitsevampia. Makeaa omenaa, makeaa rasvaisuutta, rikkiä. Ruohoisia ja heinäisiä piirteitä. Keskipitkä finaali pysyy hyvin balanssissa loppuun asti. Vesilisällä saa esiin mukavasti kurkkupastillia.

Arvio: Myönteinen yllätys, joka nokittaa tasapainossa sen, minkä ulottuvuuksissa menettää. Ilmoitettuun ppm-lukemaan suhteutettuna turvesavu on isosti pinnassa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 87/100 (Chris Goodrum), 86/100 (Joel Harrison).

Old Pulteney Row to the Pole 40%

Old Pulteneyn ikämerkitsemätön Row to the Pole juhlisti skotlantilaisen Jock Wishartin ja hänen viisimiehisen retkikuntansa soutua magneettiselle Pohjoisnavalle syksyllä 2011.

Mutta millainen tämä viski oikein on? Ainakin sherryvaikutusta tuntuisi olevan mukana. Maistetaan.

Old Pulteney Row to the Pole

(40%, OB, NAS, 2011, Limited Edition, 3000 bts., 35 cl)

Tuoksu: Todella miellyttävä, kukkainen ja metinen ensivaikutelma. Merellisyyttä myös, mineraalisuutta ja suolaisuutta. Hunajan ja vaniljan seasta pilkistää ruohoisuutta ja rusinaisuutta, tiettyä sherryhenkistä rotevuutta. Persikkaa, omenaa, luumua. Jopa pieni turpeisuus? Mielenkiintoinen kokonaisuus.

Maku: Öljyinen ja tyylikäs. Kiteinen hunajaisuus kohtaa suolaisen merellisyyden. Herkullista kukkaisuutta ja mehiläisvahaa, aavistus toffeeta ja rusinaisuutta, toisaalla taas tammisuutta, napakkaa mausteisuutta ja mineraalisuutta. Oivallinen balanssi, suutuntuma on näille volteille varsin jämäkkä. Persikkaa, sitruksisuutta, kirpeää omenaa. Suolakiveä ja edelleen tietty turpeisuuden ailahdus. Jälkimaku alkaa appelsiinisena ja nektarimaisena, kunnes tammisuus nostattaa mausteet pintaan. Metisyys pitää kuitenkin hyvin asemansa, vaikka merellisyys hyökyy päälle. Siirappisia tölkkihedelmiä, kuparisuutta, omenatorttua. Sherryiset sävyt pysyvät hyvin mukana läpi keskipitkän ja varsin maukkaan finaalin.

Arvio: Erittäin maistuva, tasapainoinen ja monipuolinen viski. Hiukan pidemmällä jälkimaulla ja aavistuksen korkeammalla volttitasolla olisi menty heittämällä mestaruussarjaan. 89/100

Balblair 1989/2012, 46%

Balblairin miniatyyrisetin iäkkäin on vuonna 1989 tislattu yksilö (nuoremmat olivat siis vuosilta 1997 ja 2002). Kyseistä 1989-vuosikertaa on pullotettu jo kolme erää, tämä on siis se viimeisin. Olen maistanut tätä aiemminkin, mutta seuraavan vuoden puolella pullotettuna, täysikokoisena versiona.

Balblair 1989/2012

(46%, OB, 1989–2012, 3rd Release, Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hunajainen, öljyinen, metinen. Mehiläisvahaa, kovia hedelmäkarkkeja, kukkaisuutta, kiteistä sokerisuutta. Tammisuus on melko kuivaa ja mausteista. Omenaa ja vaniljaa löytyy, mutta muuten tuoksu tuntuu hiukan ohuelta. Kevyttä valkoviinimäisyyttä, muromaista maltaisuutta. Vesilisä nostaa apilaisuutta ja ruohoisia sävyjä.

Maku: Huima parannus tuoksusta, maussa on syvyyttä ihan toisella tavalla. Hunajaisuus tuntuu todella intensiiviseltä, suutuntuma on tiiviin öljyinen ja roteva. Maltaisuus on kehittynyttä, tammessa on kuivan vahamainen ote. Vanilja ja omena maistuvat, samoin tietty kiteinen sokerisuus. Jälkimaku alkaa varsin tammisena ja tanniinisena, hedelmäteetä riittää. Vähitellen hunajainen ja toffeemainen makeus nousee, mausteet alkavat purra oikein kunnolla. Erittäin hieno yrttisyys. Karamellisoituja sitrushedelmiä, omenaa, pientä kitkeryyttä, appelsiinikuorta, hapokasta maltaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisällä esiin tulee muromaisuutta.

Arvio: Tämä Balblair on selvästi jo matkalla kuninkuusluokkaan. Silti pientä epäkypsyyttä on havaittavissa, tuoksu etenkin tuntuu vielä melko raa’alta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Balblair 1997/2013, 46%

Balblairin miniatyyrisetin keskimmäisenä maistovuoron saa vuonna 1997 tislattu yksilö. Tämä kuuluu ilmiselvästi Balblairin vuosikertajulkaisujen keskisarjaan.

Jotenkin nämä kevyen keskisarjan Balblairit ovat olleet itselleni aina tietynlaisia väliinputoajia, vaikka kelvollisina niitä pidänkin. Mutta iäkkäämpien Balblairien sykähdyttävyydestä ollaan vielä kaukana.

Balblair 1997/2013

(46%, OB, 1997–2013, 2nd Release, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella päärynäinen, erittäin raikas. Pehmeää mausteisuutta, mietoa yrttisyyttä, freesiä sitruksisuutta. Kukkaisuutta, nestesaippuaa. Mukava ruohoisuus. Kanelipullaa, vaniljakastiketta, hunajaa. Kevyttä tammisuutta. Vesilisä saa tietyn puuroisen maltaisuuden paistamaan läpi.

Maku: Raikas ja roteva. Öljyinen rakenne tekee tästä melkein pureskeltavan. Silti päärynäisyys, vaniljaisuus ja sitruksisuus tuovat mainiota tuoreutta makuun. Tammi on melko pinnassa, sahattu lauta tuntuu enemmän kuin tuoksussa, ja mausteita riittää. Hapokasta maltaisuutta, appelsiininkuorta, hedelmäteetä, hunajaisuutta. Jälkimaku on täynnä teetä ja sympatiaa. Päärynää, omenaa, kukkaisuutta, vaniljaa, ruohoisuutta, apilaa, hunajaa. Melko napakat tanniinit ja mausteinen tammisuus ovat mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali on kaikkineen varsin hyvin balanssissa. Vesilisällä tietty kiteinen, vaalea sokerisuus tulee esille – toimii hyvin.

Arvio: Miellyttävä yllätys, selvä parannus nuoremmasta kollegasta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Balblair 2002/2012, 46%

Tällä viikolla maistelussa on Balblairin miniatyyrisetti, johon kuuluu kolme pullotetta: vuosikertajulkaisut vuodelta 1989, 1997 ja 2002. Nuorin Balblair ratsastaa ex-bourbontynnyreillä, jotka ovat reteästi first filliä.

Balblair 2002/2012

(46%, OB, 2002–2012, 1st Release, 1st Fill Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Heinäinen ja vaniljainen. Kevyttä puuromaisuutta, ruohoisuutta, kedon kukkia. Tuoretta tammea ja sahanpurua. Jyväinen ja hapokas maltaisuus puskee läpi, kovin hienostunut viski ei ole kyseessä. Päärynää, monihedelmämehua. Kaikkineen huomattavan ohut ja kevyt. Vesilisä tuo kepeää parfyymisyyttä.

Maku: Heinäisyys ja kevyt päärynäisyys ovat pinnassa. Nuorekas tammisuus tuo napakkaa mausteisuutta ja runsaasti vaniljakastiketta. Suutuntuma on silti yllättävän roteva ja öljyinen. Jyväinen alkoholisuus on kuitenkin sen verran ronskia, ettei maku pääse syvenemään missään vaiheessa. Kevyttä, mehumaista hedelmäisyyttä, aamiaismuroja, kuivakakkupohjaa. Jälkimaku tuo epämiellyttävän, liimamaisen vivahteen. Alkoholisuus korostuu, vanilja ja päärynä jäävät taustalle. Aavistus glyserolia. Valkoviinimäisyyttä ja hapokasta maltaisuutta loppuun asti. Lyhyt ja vaatimaton finaali. Vesilisällä makuun tulee lisää makeutta.

Arvio: Ikäistään paljon nuoremman oloinen viski. Suoraan sanottuna hyvin vaatimaton. Tällaisista viskeistä en ole koskaan oppinut pitämään, vaikka ei tämä silti mitenkään pilalla ole. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 4).