Islay

Bowmore 15 yo Golden & Elegant 43%

Bowmoren pitkään julkaisukierrossa olleen 15-vuotiaan Darkestin jälkeen tuli tax free -myyntiin tällainen 15-vuotias Bowmore, joka onkin täysin kypsynyt ensimmäisen täytön ex-bourbonissa. Sen rinnalla on edelleen olemassa myös sherryssä finistelty perusversio, mikä hämää taatusti tavallista kuluttajaa.

Olen maistanut tämän Golden & Elegantin kertaalleen ihan ohimennen ja äkkiseltään pidin paljonkin, mutta nyt otetaan oikein kunnon tyypit. Samasta sarjasta lasissa on käynyt aiemmin myös 10-vuotias Dark & Intense. Vielä olisi 18-vuotias Deep & Complex maistamatta.

Bowmore 15 yo Golden & Elegant

(43%, OB, +/- 2017, Travel Retail Exclusive, 1st Fill Bourbon Casks & Hogsheads, 100 cl)

Tuoksu: Todella herukkainen ja miedon nuotiosavuinen, tuttua modernin Bowmoren maisemaa. Trooppisen hedelmäisyys on melkein ylikypsää. Karheaa yrttisyyttä, aktiivista tammea, maltaisuutta ja merellisyyttä. Suola maistuu, samoin tietty ruohoisuus. Sitrusta, karamellisuutta, vaniljaista makeutta.

Maku: Hyvin synkassa tuoksun kanssa. Herukkaisuuden rinnalla karkkisuus nousee selvästi esiin, samoin pientä tervaa ja lakritsia tulee mukaan. Mehukkaan sitruksinen ja trooppisen hedelmäinen makeus saa hyvin vastinpareja tammesta, maltaisuudesta ja hiukan karheasta yrttisyydestä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri kermaisen pehmeä. Nuotiosavu, merellisyys ja suolaisuus pysyvät myös hyvin mukana. Jälkimaku on hedelmäinen ja karkkinen, alkuun todella makea, kunnes savu ja suola pääsevät taas niskan päälle. Tammea, vaniljaa, valkosuklaata, karamellisuutta ja yrttisyyttä riittää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Maukas ja helposti lähestyttävä, kokonaisuutena ilahduttavan laadukas Bowmore. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Positiivinen yllätys!”

Bowmore 1984, 58,8%

Vihdoin maisteluun pääsi Bowmoren vuosikertajulkaisu 1984, jota olen vuosien saatossa kyttäillyt moneen otteeseen. Voltit ovat poikkeuksellisen korkealla, samoin odotukset.

Bowmore 1984

(58,8%, OB, Vintage 1984, 2208 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pölyinen, tunkkainen ja alkuun varsin ummessa. Sahanpuru ja antiikkisuus hellittävät vähitellen, taustalta nousee marjaisuutta ja yrttisyyttä. Salmiakkia, hentoa laventelia, tammisuutta, tuhkaa. Vesilisä avaa laventelia ja suolaisuutta selvästi.

Maku: Mahtava laventeli vie heti mukanaan. Öljyisyyttä, nuotiosavua, kypsää trooppista hedelmäisyyttä. Suutuntuma on varsin täyteläinen. Karamellisuutta ja karkkista makeutta, herukkaisia ja vadelmaisia sävyjä. Jälkimaku on savuinen, laventelinen, salmiakkinen ja napakka. Pippuria, tammea, hiilisyyttä. Hiukan herukkaisuutta ja tuhkaisuutta. Pitkä ja muhkea finaali. Vesilisä tuo suolaisuutta, hiilisyyttä ja tammista karheutta pintaan.

Arvio: Vaativa viski, joka aukeaa vähitellen hienoksi elämykseksi. Hyötyy vesilisästä. Tällaisia ei enää tule. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 60/100. Smoke On The Water, ”Herkullinen viski”.

Ardbeg Drum 46%

Tajusin Ardbegin tuoreen Traigh Bhan -pullotteen ääressä, että minulta oli edelleen maistamatta myös tämän vuoden Ardbeg Day -pullote Drum. Velvollisuudentuntoisesti suoritin sen nyt.

Ardbeg Drum

(46%, OB, NAS, 2019, Ex-Bourbon Cask & Ex-Rum Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja jotenkin härskiintynyt. Ylikypsää luumua, persikkaa, jotain käynyttä. Märkää villasukkaa, vegetaalisuutta, lievästi outoa sokerisuutta. Grillattua ananasta, raakaa banaania, tuhkaa ja nokea. Suolaisuutta ja pientä lääkemäisyyttä, bensaa ja jodia. Vesilisä avaa nokisuutta ja hiiltä.

Maku: Makea ja turvesavuinen. Suolaisuus ja kuiva lääkemäisyys iskevät silti kovemmin kuin tuoksu antoi odottaa. Grillattu ananas on edelleen mukana, samoin banaani ja muut hiukan raa’at hedelmät. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan sekava. Jälkimaku on turpeinen, vegetaalinen, poltetun sokerinen ja hedelmäisen sekava. Ylikypsät hedelmät tulevat jälleen esiin, sitruksisuus ja tammi purevat kiinni. Paahteinen ja happamaksi käyvä finaali, joka jää lopulta varsin ohueksi ja korkeintaan keskipitkäksi. Vesilisä tuo rommisia piirteitä vihdoin esiin, sokeria ja mustaa oliivia, mustaa rantahieklaa ja merilevää.

Arvio: Sekava ja levoton Ardbeg-pullote. Ilkeän tuoksun jälkeen maku kuitenkin nostaa tunnelmaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Lajissaan ihan ok”.

Ardbeg 19 yo Traigh Bhan 46,2%

Maistelussa heti tuoreeltaan uusi Ardbeg, 19-vuotias Traigh Bhan. Näitä tuli Suomeen tiettävästi 50 pullon satsi, kaikki ravintolamyyntiin. Nyt lasissa siivu yhdestä avatusta. Ikämerkintä on jo sinänsä ilahduttava asia kaikkien tohtoroitujen NAS-julkaisujen jälkeen.

Ardbeg 19 yo Traigh Bhan

(46,2%, OB, 2000–2019, Small Batch Release, Batch No. TB/01-15.03.00/19.MH, American Oak and Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kuivaa turvesavua ja Carmolis-tippoja. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, mineraalisuutta. Sitruunalakritsia, kirpeää tammisuutta, öljyisyyttä ja hapokkuutta. Pieni terva ja kreosootti tulevat läpi. Vesilisä avaa bensaisia ja tervaisia piirteitä.

Maku: Kirpeän sitruksinen ja kuivan savuinen. Omenaa, minttua, suolaisuutta, jodia, heinää. Lääkemäisyyttä, antiseptisia aineita ja Carmolis-tippoja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisen kihelmöivä. Jälkimaku on nopeasti kuivahtava ja varsin hapokas. Suolainen, lääkemäinen ja lievästi karhea loppuliuku. Sitrusta, chiliä, tammista paahteisuutta. Melko pitkä mutta reippaasti oheneva finaali. Vesilisä korostaa pippurista ja suu kiristävää hapokkuutta.

Arvio: Varsin hienostunut moderni Ardbeg, jossa on hetkellisesti jopa vanhan liiton lääkemäistä tunnelmaa. Maku jää kuitenkin aavistuksen kapeaksi. Jossain määrin tässä on yhtäläisyyksiä Twenty Onen kanssa, jos pitää jotain nykyverrokkia löytää. 88/100

Port Charlotte MRC: 01 2010, 59,2%

Lasissa taas vaihteeksi nuorta ja tanakkaa savuviskiä Port Charlotten valikoimasta. Viimeistely on tehty Bordeaux’n viinitynnyreissä.

Port Charlotten tuoreisiin pullotteisiin – joissa on muuten tämä uusi, räyhäkkä muotoilu – kuuluu myös MC: 01 2009, joka on vastaavasti viimeistelty marsalatynnyreissä.

Haiskahtaa jonkinlaiselta sarjalta koko juttu. Kummassakin tapauksessa mallas on 100-prosenttista skottiohraa Invernessin alueelta.

Port Charlotte MRC: 01 2010

(59,2%, OB, 7 yo, 2010–2018, Heavily Peated 40ppm, 50% First Fill American Oak, 50% Second Fill French Wine Casks, One-Year Finish in Wine Casks from Bordeaux, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen ja lihaisa. Siirappinen yskänlääkemäisyys puskee kaikesta läpi. Grillikylkeä, paistirasvaa, palvikinkkua, suolaa. Napakka tammi, uuniomenaa, luumua, mausteisuutta. Hehkuviiniä, lakritsia ja tervaa. Katkeran yrttinen sävy, marjaisuus aukeaa hitaasti. Vesilisä avaa sitrusta ja vaniljaa.

Maku: Todella viininen ja jykevä. Likainen, rasvainen ja lihaisa kokonaisuus, jossa turvesavu, yskänlääke ja bbq-lihat on lyöty samaan soppaan. Mahtavaa! Siirappia, hehkuviiniä, lakritsia, tervaa, marjaisuutta, palvikinkkua, karamellia, kaikkea löytyy. Turvesavua tulee joka tuutista. Suutuntuma on erittäin paksu ja painava. Marjaisuutta, mustaa teetä. Jälkimaku on turvesavuinen ja varsin ruutinen. Tummaa suklaata, espressoa, karvasta yrttisyyttä, yskänlääkettä ja tammista karheutta. Uuniomena ja luumu kuitenkin tuovat pientä makeutta, jota karamellisuus osaltaan tukee. Viinisyys pysyy hyvin mukana, samoin hiilisyys. Melko pitkä ja iso finaali. Vesilisä avaa makeutta, marjoja ja vaniljaisuutta.

Arvio: Tällaisena haluan Port Charlotteni. Härskin hyvää. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Monimuotoinen ja vahvapiirteinen Port Charlotte”.

Bunnahabhain 13 yo 1997/2011, SMWS 10.74, 54,9%

Lasissa tällä kertaa perustason Bunnaa SMWS:ltä. Refill-kypsytys on toivottavasti tuonut tähän pientä kierrettä. Se selviää maistamalla.

Bunnahabhain 13 yo 1997/2011, SMWS 10.74

(54,9%, Scotch Malt Whisky Society, 8.12.1997–11/2011, Smoor, smirr, snuffed, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 294 bts., 70 cl)

Tuoksu: Odottamattoman turpeinen. Ummehtunut ja vegetaalinen turvesavu iskee nokkaan välittömästi. Kumia, tervaa, savumakkaraa, grillikylkeä. Mineraalinen ja heinäinen puolikin löytyy vähitellen. Hiukan omenaa, jotain palanutta, märkää villasukkaa. Ei erityisen houkutteleva. Vesilisä korostaa hiiltä ja tuhkaa.

Maku: Turvesavuinen, kuminen ja jotenkin palanut. Vegetaalinen ja ummehtunut perusvire on vahva. Ruohoisuutta, mineraalisuutta, kirpeää omenaa. Tasapaino hakee kovasti. Suutuntuma on kermainen mutta pippurisen pureva. Tammi tuntuu aktiivisena, kokonaisuus tuntuu painavalta mutta ulottuvuudet jäävät kovin vähäisiksi. Jälkimaku on samaa sarjaa maun kanssa, vaikka pieni suklaisuus saapuukin mukaan. Tammi puree jo lujaa ja pippurit paukkuvat ympärillä. Palanut ja hiukan karvas ilme säilyy. Mineraalisuutta, omenaa, suolaa, edelleen sitä vegetaalista turvesavua. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo savumakkarat mukaan.

Arvio: Turpeinen nuorehko viski, jossa palaset eivät kerta kaikkiaan loksahda paikalleen. 79/100

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series 62,2%

Kaikki outo loppuu aikanaan, ja nyt on maistelussa kolmas Bruichladdichin Micro-Provenance Series -pullote. Nuorin oli 6-vuotias eikä säväyttänyt ollenkaan. Toinen oli 8-vuotias ja korjasi tilannetta heti.

Nyt viskillä on ikää jo 12 vuotta ja kypsytys täsmälleen samaa mallia kuin kahdessa aiemmassakin eli ensimmäisen täytön ex-bourbonia. Tämän pullotteen maltaaseen on ohrana käytetty Optic-lajiketta Sunderlandin tilalta. Voltit ovat taas korkealla.

Samaan aikaan odotukset ovat edelleen alhaalla, mutta tämä projekti viedään tästä nyt maaliin, oli mikä oli. Voin vaikka lohdutukseksi muistella, miten hienoa oli käydä Bruichladdichilla.

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series

(62,2%, OB, 9.12.2004–2017, Cask No. 1694, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja runsas. Aprikoosia, mangoa, sitruksisuutta, viinirypäleitä, makeaa omenaa. Hunajaa, vaniljaa, hiukan minttua. Mineraalinen ja suolavetinen puolikin tästä löytyy, mutta tammi on jo paremmin integroitunut. Ruohoa ja heinääkin riittää. Vesilisä avaa raikasta mentholia ja hedelmäteetä.

Maku: Kermainen ja hedelmäisen makea. Runsaasti sitruksisuutta ja omenaa, aprikoosia ja ananasta. Vanilja ja hunaja ovat korostuneesti esillä. Suutuntuma on melko öljyinen ja viskositeetti korkea. Tammi tulee läpi kaikesta mutta kohtalaisen kelvollisesti integroituneena. Yrttisyyttä riittää mintusta lakritsiin. Tiettyä palaneen paahteista hapokkuutta tässä on, vaikka crème brûlée tasapainottaakin. Jälkimaku on hedelmäinen ja siirappinen, mutta nyt tammi ei enää pysy aisoissa. Karhean ja kuivuvan tammen rinnalla myös jyväinen puoli tulee pintaan. Tummaa yrttiä, aprikoosinkiveä, raakaa kiiviä, ruohoa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja appelsiinia esiin.

Arvio: Tuoksu on jo varsin lupaava, mutta maku ei erityisemmin innosta. Tietyllä tavalla sarjan 8-vuotias pullote oli paremmin fokusoitunut kuin tämä, mutta tässä tuoksu oli merkittävästi muita jalostuneempi. 81/100

Bruichladdich 8 yo 2008/2017 Micro-Provenance Series 63,4%

Eilen maistettu nuorin pullote tästä Bruichladdichin Micro-Provenance Seriesistä oli harvinaisen heikko esitys. Nyt on vielä kaksi pirulaista suoritettavana. Odotukset ovat aivan pohjalla, mutta minkä viskibloggari aloittaa, sen viskibloggari vie loppuun.

Toisin kuin kollegani Smoke On The Water toteaa, ei täällä nyt aina mitään harvinaisuuksia maistella. Tai ainakaan mitään järjestään hyviä harvinaisuuksia. Pelkään, että näiden kolmen nuoren Bruichladdichin jälkeen elämänhalu on jo lähes menetetty.

Onneksi hyllyssä on yksi Ben Bracken vielä odottelemassa. Yhdenhän taannoin jo maistoin.

Mutta nyt Bruikan kimppuun. Tällä kertaa ohra on lajikkeeltaan Oxbridgeä ja peräisin Sunderlandin farmilta. Tynnyrinä on ollut edelleen vastaava ykköstäytön ex-bourbon kuin eilisessäkin pullotteessa.

Bruichladdich 8 yo 2008/2017 Micro-Provenance Series

(63,4%, OB, 17.12.2008–2017, #LADDIEMP7, Cask No. 4019, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Yrttinen ja mineraalinen, selvästi jalostuneempi kuin nuorempi pullote. Suolaa, minttua, vastaleikattua ruohoa, hiukan hunajaa. Vaniljainen ja murokeksimäinen makeus on tuttua. Mukana on kuitenkin tallimainen ja multainen vivahde sekä tummaa myskisyyttä. Vesilisä avaa mentholin.

Maku: Todella tykki, käy päälle kovalla voimalla. Jättihyppy edellisestä pullotteesta. Tumma yrttisyys ja moottoriöljymäinen rommisuus ottavat mittaa mineraalisuudesta ja ruohoisuudesta. Tammea, hapokkuutta, maltaisuutta, kirpeää sitruksisuutta. Rommisävyt ovat hyvin erikoisia, mustia oliiveja ja tummaa rantahiekkaa riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakka. Jälkimaku on tumman yrttinen, salmiakkinen, pippurinen ja mineraalinen. Tammi kuivuu rajusti, sitruksisuus ja multaisuus jäävät vain hetkeksi leijumaan. Pientä hunajaa ja sitrusta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo esiin tölkkiananasta ja hiukan erikoisia metallisia sävyjä.

Arvio: Komea parannus 6-vuotiaasta. Outoa kamaahan tämäkin on, siitä ei pääse mihinkään. Parempi julkaista tällaisina pikkupulloina harrastajille kuin yrittää saada isompia satseja liikkeelle markkinoilla 80/100

Bruichladdich 6 yo 2011/2017, Micro-Provenance Series 61,5%

Kun maistelin viimeksi nuorta Bruichladdichia sellaisen sarjan, jonka pointtina oli tutkia erilaisten ohralajikkeiden ja maaperän vaikutusta tisleeseen, lopputulos oli sinänsä hienosta ideasta huolimatta varsin karu.

En kuitenkaan usko tätäkään asiaa kerralla, joten maistelen vielä toistamiseen nuorta Bruikkaa vähän vastaavanlaisesta sarjasta. Tällä kertaa kyse on #LADDIEMP7-hashtagilla varustetusta live-tastingsetistä, jossa on ollut sama idea kuin Octomoren vastaavassa.

Nyt maistettava kolmen viskin kimara on kautta linjan peräisin ensimmäisen täytön ex-bourbonista, joten ohralajikkeiden ja kypsytysajan vaikutuksen pitäisi tulla selvemmin esiin kuin Octomoren kanssa. Voltit ovat taas rakettibensan tasolla.

Tämä ensimmäinen on siis kuusivuotiasta viskiä, johon on käytetty Concerto-, Propino- ja Publican-ohrasta tehtyä mallasta. Tisleeseen käytetty ohra on peräisin kymmeneltä Islaylla sijaitsevalta pellolta, joita ei sen tarkemmin etiketissä yksilöidä.

Bruichladdich 6 yo 2011/2017, Micro-Provenance Series

(61,5%, OB, 11.7.2011–2017, #LADDIEMP7, Cask No. 2431, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Voikukkainen, ruohoinen ja varsin mieto. Nestesaippuaa, puuromaisuutta, maltaisuutta, päärynää ja hiukan vaniljaa. Tammea, hapokkuutta, hiukan lakritsia ja pientä bensaisuutta. Sitruksisuutta, suolaista voita. Kevyttä leivosmaisuutta, murokeksiä. Vesilisä tuo hiukan piparmintun raikkautta mukaan.

Maku: Heinäinen ja bensainen. Voita, suolaa, ruohoisuutta, hapanta tammea. Puuromainen ja lenseä, kunhan bensan maku ensin hiukan hälvenee. Tuoksunkin jälkeen maku on karu pettymys. Jotain ällöttävääkin tässä on, märkää pahvia ja säilörehua. Käynyttä hedelmäisyyttä, likaisia ja epäselviä piirteitä. Suutuntuma on melko rasvainen mutta syvyys puuttuu. Jälkimaku on bensainen ja hapan, tummuva ja likaisen rasvainen. Ruohoa, heinää, voikukkaa, hapanta tammisuutta. Maltaisuus ja lenseä pahvisuus pysyvät mukana. Finaali jää lopulta varsin lyhyeksi. Vesilisä tuo hiukan toivoa, avaa yrttejä ja hunajaisuutta.

Arvio: Harvinaisen vaatimaton Bruichladdich. On hiukan vaikea käsittää, miksi näitä tällaisia on toistuvasti julkaistu. 72/100

Caol Ila 17 yo 2011, TWE Whisky Show 58%

Maistelussa The Whisky Exchangen Caol Ila -erikoispullote viskimessuille 2011. Pullomäärä on hätkähdyttävän alhainen, vain 87 lestiä. Nyt on nimittäin harvinaista.

Caol Ila 17 yo 2011, TWE Whisky Show

(58%, Speciality Drinks, The Whisky Show 2011, 87 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean vegetaalinen turvesavu, sen vastapainoksi vaniljaa ja runsaasti tuoretta kurkkua. Ruohoa ja rasvaisuutta, hiukan tuhkaa ja nokea. Suolavettä, mineraalisuutta ja lääkemäisyyttä riittää. Sitruunaa ja vihreää omenaa, pieni häivähdys pekonia ja savumakkaraa. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja hunajaa.

Maku: Nokinen ja turvesavuinen, selvästi suoraviivaisempi ja purevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Pippuria, salmiakkia, tervaa, hapokkuutta ja lääkemäisyyttä puskee joka puolelta. Vegetaalinen turve ja sitruunainen kirpeys luovat pohjan, johon mineraalinen, suolainen ja ruohoisen rasvainen paletti leviää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Öljyä ja rasvaa riittää. Jälkimaku on lääkemäinen, pippurinen ja nokisen turvesavuinen. Pippuri ja yrtit hallitsevat voimakkaasti, suola ja mineraalisuus tulevat mukana. Rasvaa, likaisuutta, tuhkaa, hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajaisen pehmeyden.

Arvio: Mielenkiintoinen mutta lopulta hiukan yksioikoinen savupommi. Tuoksussa parhaimmillaan. 86/100