Islay

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 009, 58,1%

Laphroaigin kymppivuotias CS pitää pintansa vuodesta toiseen. Omaan makuuni se on ollut tasalaatuinen huipputuote, joka on viimeisimpien Batch 007- ja Batch 008 -pullotteidenkin perusteella pysynyt korkealla tasolla.

Mielenkiinnolla tämän taas maistan. Rinnalle maisteluun pääsi tuo edeltävä Batch 008, joka oli mielestäni lajissaan aivan erinomainen viski.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 009

(58,1%, OB, Bottled 2/2017, Seasoned Charred Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Aito Laphroaig. Järeä turvesavu ja timakka lääkemäisyys ovat heti vastassa. Hiilisyys tuntuu todella intensiivisena. Tuhkaa, nokea, tervaa. Jodia ja suolaa. Erittäin kuiva kattaus, vaikka taustalta löytyy sitrusta ja omenaa, jopa hiukan vaniljaa. Pieni lihaisuus tulee myös läpi. Tähän verrattuna kuivana pitämäni Batch 008 tuntuu jopa makealta. Nam. Vesilisä tuo yrttitipat ja tuoreen ruohon esiin.

Maku: Nyt on voimaa. Erittäin kuiva ja hiilisavuinen. Nuotion tuhka pölähtää, kun tämä saapuu kielen päälle. Lääkemäisyyttä, suolaa, jodia. Mineraalisuuden ja merellisyyden takaa löytyy pieni sitruksisuus ja omenaisuus. Lyijyisyyttä, salmiakkia, tervaa, hiukan lihaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kireän kuiva – tästä selvästi puuttuu Batch 008:n rotevuus, mutta yleisilme on samalla napakampi. Jälkimaku alkaa vähitellen nostaa makeutta, mutta hiilisavu ja terva kantavat tätä siitä huolimatta. Lääkemäisyyttä, lyijyä, jodia, nokea, suolaa, pistävää mausteisuutta, chiliä. Lopulta hiukan hunajaa, rusinaa ja vaniljaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisällä löytää lisää tammista makeutta, hiukan päärynää ja ruohoisuutta.

Arvio: Todella kuiva ja hieno Laphroaig. Tyyli on pykälän hienostuneempi kuin Batch 008:ssa, mutta samalla fokus on tiukempi. 90/100

Lagavulin 1991/2016 Single Cask 200th Anniversary 52,7%

Kuudentena ja viimeisenä viskinä Viskin Ystävien Seuran Lagavulin-tastingissa oli vuorossa tämä hyväntekeväisyyspullote. Nyt näitä pulloja on maailmassa taas yksi vähemmän. Alun perinkin niitä oli vain 522 kappaletta.

Lagavulin 1991/2016 Single Cask 200th Anniversary

(52,7%, OB, 1991–2016, 200th Anniversary Charity Bottling, Sherry Butt, 522 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen, mausteinen ja rusinainen. Kuivaa turvesavua, tervaisuutta, lakritsia. Pähkinäisyyttä, siirappia, kuivalihaa, antiikkisuutta, sikaria. Vahamaista tammea, maustekakkua, hiukan rikkistä vivahdetta. Uuniomenaa, kuivattua luumua. Erittäin konsentroitunut ja hilloinen yleisilme. Vesilisä nostaa mukavasti omenaa ja makeutta esiin.

Maku: Sherryinen, savuinen ja suklainen. Upeaa mausteisuutta, rusinaa, luumua. Pähkinää, kuivaa tammea, vahaa, hilloisuutta. Varsin makea ja sherryn hallitsema kokonaisuus. Mentholia, mineraalisuutta, merellisiä sävyjä tulee esille kärsivällisyydellä. Suutuntuma on pehmeän silkkinen ja vahamainen. Jälkimaku on tervainen, savuinen, salmiakkinen ja pehmeän pippurinen. Suklaata, pähkinää, kuivattua luumua, rusinaa. Hilloisuutta riittää. Erittäin pitkä ja uljas finaali. Vesilisä saa hilloiset ja mausteiset piirteet hyvin esiin.

Arvio: Komea viski, vaikka tynnyri hallitseekin ilmatilaa melkoisesti ja alkaa mennä jo hiukan rajoille. Tervainen ja salmiakkinen, sherryinen ja hilloinen kokonaisuus. Nam. 92/100

Lagavulin 25 yo 200th Anniversary 2016, 51,7%

Viidentenä viskinä Viskin Ystävien Seuran Lagavulin-tastingissa maistettiin tämä 25-vuotias pullote juhlavuodelta 2016. Se jäi jotenkin vähän huomiotta ilmestymishetkellään. Täysin ilman syytä, jos itse viskiä katsoo.

Lagavulin 25 yo 200th Anniversary 2016

(51,7%, OB, 2016, 200 Years of Lagavulin Distillery Managers, Sherry Casks, 8000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tasapainoinen ja pehmeä. Kuivaa turvesavua, salmiakkia, hiukan hiilisyyttä. Makeus ja kuiva mineraalisuus ovat täydellisessä balanssissa. Eeppinen sherryisyys, vahamainen tammisuus, savumakkaraa, hiukan bbq-kastiketta, paprikaa. Rusinaa, kuivattuja hedelmiä, suklaisuutta, kuivaa luumua. Vesilisä availee pippurisia ja mausteisia piirteitä vielä lisää.

Maku: Elegantti, tervainen ja salmiakkinen. Lakritsia, hiilisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja erittäin tasapainoinen. Rusinaa, luumuhilloa, suklaisuutta. Hiukan suolaa, yrttisyyttä ja kuivaa tammea. Vahamaisuutta, öljyisyyttä. Pieni menthol nousee hienosti taustalta. Jälkimaku on kuivan savuinen, salmiakkinen, tervainen ja upea. Hiilinen, paahtunut, yrttinen, piparminttuinen. Teetä, ruohoisuutta, kevyttä sitruksisuutta. Erittäin pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä saa yrtit, salmiakin ja tervan vielä hiukan enemmän irralleen.

Arvio: Äärettömän elegantti ja tasapainoinen viski. Loistelias yllätys. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Lagavulin Jazz Festival 2017, 57,6%

Viskin Ystävien Seuran marraskuisessa Lagavulin-tastingissa pistettiin pöytään myös tislaamon Jazz Festival 2017 -pullote. Aiemmin maistamani Jazz Festival 2015 ja Jazz Festival 2016 ovat olleet erinomaisia viskejä.

Lagavulin Jazz Festival 2017

(57,6%, OB, 2017, Refill American Oak Hogsheads & Refill European Oak Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin lujaotteinen ja juuresmainen turpeisuus. Vegetaalinen, rasvainen, nokinen. Sitruunaa, osteria, merilevää, suolavettä. Terävä ja ilahduttavan brutaali tuoksu. Kirpeää omenaa, paljasta tammisuutta. Tuhkaisuutta, sammutettua nuotiota. Vesilisä avaa hunajaista makeutta.

Maku: Nyt on muhkea! Erittäin suurimuotoinen ja savuinen yksilö. Todella järeä ja lihaisa. Tuhkaisuutta, nokea, tiettyä rasvaisuutta. Vegetaalisuus on edelleen hienosti pinnassa. Suutuntuma on painava ja täyteläinen. Sitruunaa, vihreää omenaa, öljyisyyttä, suolaisuutta. Mineraalinen ja suolavetinen puoli iskee lujaa, savumakkaraa ja tuhkaisuutta riittää. Jälkimaku on savuinen ja savumakkarainen, kuivalihainen ja sitruksinen. Omenaa, tuhkaisuutta, hunajaa, rasvaisuutta, kihelmöivää pippurisuutta. Varsin pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä tuo todella paljon hunajaista makeutta esiin ja avaa myös pippuria runsaasti.

Arvio: Erittäin järeä viski. On kyllä hyvää, aivan kuten odottaa saattoi. Varmasti pääosa tästä sekoituksesta on taas varsin nuorta viskiä, mutta kun tämän näin hienosti rakentaa, ei voi kuin ihalla. 91/100

Korjaus 28.12.2017: Tynnyritieto oli virheellisesti ”Refill American Hogsheads & First Fill American Barrels”, vaikka etiketistä oikea tieto on helposti luettavissa. Kiitos huomiosta menee Smoke On The Waterille.

Lagavulin Distillery Only 2017, 54,1%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan järjestyksessään toisessa Lagavulin-tastingissa pistettiin pöytään kuusi hiukan harvemmin vastaan tulevaa Lagavulinia. Tämä oli niistä ensimmäinen.

Joidenkin tietojen mukaan tässä on melkoisesti erityyppisiä tynnyreitä mukana, mutta runko on kaiketi nuorehkoa first fill bourbonia.

Lagavulin Distillery Only 2017

(54,1%, OB, NAS, 2017, 7500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean turpeinen savuisuus yhdistyy mineraalisuuteen ja sitruksisuuteen. Karkkinen, jopa imelä vaikutelma. Taustalla on kuitenkin melkoisesti merivettä ja suolaa, merilevää ja heinää. Savu on kuivaa ja kirpeää. Uunijuuresmaista hunajaista makeutta, artisokkaa, vihreää oliivia, mikä saa tämän tuntumaan melkoisen nuorekkaalta. Vesilisä nostaa karkkisuuden todella voimalla pintaan. Päärynämarmeladia ja hedelmäkarkkeja riittää.

Maku: Makeaa turvesavua, napakkaa sitruksisuutta ja karheaa mineraalisuutta. Varsin jylhä kokonaisuus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivän pippurinen. Kovahko tammisuus ja uunijuuresmainen ulottuvuus hallitsevat palettia. Karkkisuus tuntuu edelleen, mutta aavistuksen sekavana. Jälkimaku putoaa erittäin pippurisena ja kihelmöivänä, tammea ja kuivaa savua todella riittää. Hapokasta päärynää, mineraalisuutta, merilevää. Varsin pitkä jälkimaku. Vesilisä saa päärynämehun ja hedelmäkarkit maistumaan vahvasti.

Arvio: Tiukasti keskittynyt ja voimakas viski. Tässä on hetkensä, mutta pieni hahmottomuus tätä kuitenkin vaivaa. Oivallista Lagavulinia siitä huolimatta. 88/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2017, 56,5%

Lagavulinin 12-vuotias pysyy sitkeästi Special Releases -julkaisujen joukossa vuosittain. Näiden tasalaatuisuus on hämmästyttänyt vuodesta toiseen. Itse en ole ainakaan törmännyt vielä yhteenkään heikkoon esitykseen.

Pakko myöntää, että myös näiden pullotteiden tietty spartalaisuus viehättää: vähintään 12 vuotta, amerikkalaista refilliä, ei mitään kikkoja. Voltit ylös, kaikenlainen kuorruttaminen alas – aina toimiva resepti. Ja nyt siis käsillä jo 17:s vuosittainen julkaisu.

Lagavulin 12 yo Special Release 2017

(56,5%, OB, 2017, 17th Release, Refill American Oak Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa turvesavua, merellisyyttä, mineraalisuutta ja sitruunaisuutta. Merilevää, mutaa, ostereita. Paksu öljyisyys hallitsee, mutta taustalla on mukavasti kirpeyttä ja maltaisia sävyjä. Tammi on vahvasti mukana. Hiiltä ja nokea. Valkopippuria ja suolaista voita. Vesilisä tuo vaniljaista makeutta ja hiukan lihaisuutta esiin.

Maku: Hiilisen rasvainen puoli on tällä kertaa pinnassa. Tuhkaa, nokea, runsasta turvesavua, salmiakkia, lääkettä. Suolaisuutta, mineraalisuutta, pippurisuutta. Sitruunaisuus on edelleen intensiivisesti läsnä. Suutuntuma on todella täyteläinen ja painavan öljyinen. Prosciuttoa, hapokkuutta, kirpeää omenaa. Jälkimaku liikkuu vielä pidemmälle nokisiin ja mineraalisiin syövereihin. Turvesavu pysyy tuhdisti läsnä, sitruunaisuus ja suolainen voi tekevät tehtävänsä. Tammea, maltaisuutta, merellisyyttä, öljyä. Hienosti etenevä ja keskittynyt loppuliuku. Varsin pitkä finaali. Vesilisä saa hedelmäisen makeuden pintaan.

Arvio: Edelleen loistavaa viskiä. Tällä kertaa pykälän makeampaa ja nokisempaa kuin yleensä, ilman massiivista lihaisuutta – mutta mineraalisuutta on sitten senkin edestä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Ardbeg An Oa 46,6%

An Oa tuli uutena tuotteena Ardbegin core rangeen vuonna 2017. Kyseessä on ilmeisen nuori viski, mutta Dr Bill on taas vetänyt puolet tynnyrivarastoaan tämän taakse: joukossa on niin hiillettyä uutta tammea, Pedro Ximénez -sherrytynnyreitä kuin ensimmäisen täytön bourbontynnyreitäkin.

Sekoitus on tehty Ardbegin uudessa sekoitusastiassa (”gathering vat”). Ilmeisesti An Oa on tosiaan tullut pidemmäksi aikaa mukaan Ardbegin perusvalikoimaan.  Se on nimetty Islayn eteläkärjessä eli siellä saaren lentokentän eteläpuolella sijaitsevan Oan niemimaan mukaan.

Ardbeg An Oa

(46,6%, OB, NAS, 2017, Charred New Oak, PX Sherry & 1st Fill Bourbon, 70 cl)

Tuoksu: Pistävällä mutta kevyellä tavalla turvesavuinen, mineraalinen ja todella lääkemäinen. Kamferia, munkkitippoja ja haavansidonta-aineita on niin että riittää. Mentholia, vaniljaa, selvästi erottuvaa tammisuutta. Merellisiä sävyjä, suolaisuutta, hiukan merilevää. Vesilisä aukoo sitruksisuutta selvästi.

Maku: Jää tuoksusta jälkeen, on hiukan sekavampi ja epätasapainoisempi. Pistävä turvesavu, napakka mineraalisuus ja vahva yrttitippojen vyöry sekoittuu omenaisuuteen, sitruunaan ja hiukan suklaiseen makeuteen. Sitruunaa ja hiilisyyttä, inkivääriä ja tammilastuja, ruohoisuutta ja paahteista makeutta. Kamferi ja vanilja ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on melko kevyt ja lääkemäinen. Jälkimaku korostaa jälleen mentholia, eucalyptusta ja antiseptisiä aineita. Tammi yliohjautuu hiukan, sitruunaisuutta ja vaniljaa riittää. Ruohoisuutta, hiiltä, tuhkaa, paahteisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa kurkkupastilleja entisestään.

Arvio: Tässä on todella hyvän viskin ainekset, koska lääkemäisyys on hetkittäin loistavaa. Silti tämän tietty yksioikoisuus ja sekavuus vähän harmittavat, koska aineksia olisi niin paljon enempään. Olisi vain pitänyt malttaa kypsyttää. Mutta hyvä viskihän tämä silti on, ei siinä mitään. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Lagavulin Triple Matured Edition 2013, 48%

Pöydällä on tällä kertaa Lagavulinin järjestyksessään toinen FOCM-erikoispullote. Ensimmäinen oli siis se vuonna 1995 tislattu ja vuonna 2008 pullotettu yksilö, joka oli kypsynyt täysin ex-sherryssä.

Tätä toista FOCM-julkaisua kritisoitiin aikanaan jonkin verran, koska kolmen tynnyrityypin ikämerkitsemätön sekoitus ei monien mielestä tuntunut lähtökohtaisesti riittävän aidolta. Tynnyreistä ei edes kerrota sen enempää tietoja – provenienssiä siis oikeasti vähän tästä puuttuukin.

Kyllä tälle silti aito mahdollisuus pitäisi antaa, koska harvemmin Lagavulinin tislaamolta mitään ihan kelvotonta markkinoille tuodaan.

Lagavulin Triple Matured Edition 2013

(48%, OB for Friends of the Classic Malts, Bottled 8.5.2013, 4500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea, tervainen, salmiakkinen, savuinen ja lihaisa. Mineraalisempi ja hiukan sofistikoituneempi kuin moni Port Charlotte, mutta samalla tontilla liikutaan. Yllättävänkin vahva ja komea nenä. Savumakkaraa, nokea, lääkemäisyyttä, merellisyyttä. Viikunaa, rusinaa. Silkkaa laatua. Vesilisä tuo karamellin pintaan.

Maku: Mineraalinen, lääkemäinen ja odotettua ohuempi. Kevyen vahamainen profiili ei oikein jaksa kantaa tätä, vaan jotain olennaista hukkuu pippurisen ja aktiivisen tammen alle. Salmiakkijauhetta, hapokkuutta, tervaisuutta. Suutuntuma on hiukan ohut ja rungosta puuttuu sen yhden ratkaisevan pykälän verran ryhtiä. Silti sherryisen makeat, toffeemaiset nuotit soivat kauniisti turvesavun, savumakkaran ja merellisen öljyisyyden kanssa. Jälkimaku saa tämän tuntumaan varsin nuorekkaalta, turvesavussa on tiettyä paljautta ja tislemäisyys korostuu. Lääkettä, tuhkaa, hapokkuutta, paahtoleipää. Lääkettä, salmiakkia. Keskipitkä finaali. Vesilisällä tulevat esiin glaseeratut hedelmät.

Arvio: Hetkellisesti todella herkullinen Lagavulin, mutta maku jää hiukan jälkeen. Tuoksu on erinomainen, jälkimaussa on potentiaalia. Ei kaikkein tasapainoisimpia esityksiä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Bowmore 9 yo 2001/2010, The Nectar for Germany 55%

Maistelussa tällä kertaa nuorta Bowmorea Nectarilta Saksan markkinoille. Tislattu vuonna 2001 ja pullotettu 2010, mutta paljon muuta tietoa tästä ei sitten olekaan tarjolla.

Bowmore 9 yo 2001/2010, The Nectar for Germany

(55%, The Nectar of The Daily Drams for Germany, 2001–2010, 70 cl)

Tuoksu: Herukkaa, vaniljaa ja nuotiosavua. Mietoa sitruksisuutta, mineraalisuutta ja lempeää merellisyyttä. Varsin kevyt yleisilme. Karkkisuutta ja minttua, hiukan ruohoa. Tammi tuntuu melko aktiivisesti taustalla. Hiukan turpeisuutta, tuhkaisuutta ja yrttejä. Vesilisä avaa vihreitä kuulia ja lisää karkkisuutta.

Maku: Paljas, kepeän turvesavuinen ja karhean mineraalinen. Tuhkaisuutta, hiiltä, hapokkuutta. Hiukan vihreää omenaa, sitruksisuutta ja aprikoosinkiveä. Vaniljaisuutta, kevyttä tammisuutta. Varsin makea yleisilme, vaikka merellisyyden mukana tuleekin jonkin verran pippuria ja suolaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt, mutta karkkisuus miellyttää. Jälkimaku liikkuu hiukan ohuella pinnalla, makean vaniljaisuuden ja tuhkaisen turvesavun ympärillä. Hapokkuus, vihreä omena, limetti ja minttu muodostavat oman, hailakanvihreän maisemansa jälkimaussa. Melko lyhyt ja osin kalpea finaali. Vesilisällä löytyy erikoinen saippuaisuus.

Arvio: Ihan miellyttävä Bowmore näin nuoreksi, mutta ei varsinaisesti erotu joukosta. 84/100

Laphroaig 17 yo 1998/2016 Hand-filled 59,3%

Vuosi sitten tein ikimuistoisen matkan Islaylle, joka alkoi Laphroagin tislaamolta. Sen kunniaksi tänään maistelussa Laphroaigin varastossa itse pullotettu viski refill-sherrytynnyristä, joka on peräisin Laphroaigin rack warehouse No. 9:sta.

Paikan vaikutus koettuihin elämyksiin on kiistatta valtavan suuri. Muistan, että sen sateisen aamun lentomatkan ja kostean aamupäivän tislaamokierroksen jälkeen kaikki maistui Laphroaigin varastossa paremmalta kuin mikään koskaan. Sitä tunnetta on sellaisenaan usein vaikea siirtää kotioloihin.

Laphroaig 17 yo 1998/2016 Hand-filled

(59,3%, OB, 1998–2016, Hand-filled at the Distillery, Cask No. 700040, Refill Sherry Butt, 25 cl)

Tuoksu: Erittäin savuinen ja suorastaan julman lääkemäinen. Voimakkuus on tapissa. Lujaa hedelmäistä makeutta, nokisuutta, toskaomenaa suoraan uunista. Samalla käristettyä pekonia, savumakkaraa, hiukan taatelia. Lihaisa ja öljyinen, painava tuoksu. Suolaa, turvetta. Huh huh. Vesilisä avaa hienosti yrttejä.

Maku: Valtavan iso ja voimakas viski. Todella raju turvesavu, paksu lääkemäisyys, terva, salmiakki ja nokisuus kohtaavat joukon hedelmäisiä ja imeliä sävyjä. Savumakkaraa, rasvaisuutta, suolaa. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen ja kihelmöivän pippurinen. Omenaisuutta, hiukan rusinaa, taatelia, hilloisuutta. Tammi on läsnä aktiivisena ja vahvana. Jälkimaku alkaa erittäin savuisena ja pippurisena, tammisena ja tuhkaisena. Lihaisuus, öljyisyys ja suolainen liuku on pitkä. Mineraalinen, hapokas ja ruohoinen ote jatkuu läpi varsin pitkän finaalin. Vesilisä on käytännössä välttämättömyys. Se avaa aprikoosin, heinäisyyden ja yrtit.

Arvio: Todella vahva Laphroaig. No mercy. Onhan tämä nyt vain niin aseistariisuva tapaus, että vaikka muisto varastosta on vahva, tämä viski ei anna ajatuksen harhailla. 88/100