Moray

Longmorn 19 yo 1992/2012, Cooper’s Choice 58,2%

Longmorn nauttii arvostusta viskipiireissä ainakin muutamien hyvien vuosikertojen ansiosta. Vuoden 1992 tuotanto taitaa olla viimeisintä sellaista, jota on paljon julkaistu ja josta on paljon myös pidetty.

Tämä Cooper’s Choice -sarjassa pullotettu yksilö on kypsynyt 19 vuotta hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä.

Longmorn 19 yo 1992/2012, Cooper’s Choice

(58,2%, Cooper’s Choice, 1992–2012, Hogshead, Cask No. 71779, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sokerinen, kukkainen ja runsas. Todella muhkea ja tumma bourbonvaikutus. Hunajaa, vaniljaa, valkoista suklaata, rommirusinaa, toffeefudgea. Komea tammisuus, tuntuu vahvana ja täyteläisenä. Samalla löytyy sitruksista herkkyyttä, limettiä ja vihreää omenaa. Kaiken rasvaisuuden keskellä kukkaisuus on raikasta. Nam. Vesilisä saa hedelmäisyyden aukeamaan, alkaa löytyä persikkaa ja aprikoosia.

Maku: Öljyinen ja raskas. Paksun maltainen, sokerinen ja makea. Rommirusina ja toffeefudge ovat mukana, mutta silti maku jää aavistuksen jälkeen loisteliaasta tuoksusta. Mehiläisvahaa, uuniomenaa, Key Lime Pie’ta. Suutuntuma on täyteläinen. Jälkimaku alkaa tammen komennossa, jopa puisevasti, mutta vähitellen alkaa tulla esiin rommisia sävyjä. Finaali on sokerinen, paahtunut, öljyinen, kanervainen ja mukavan pitkä. Vesilisä leikkaa tammesta kovimman kärjen ja tuo pehmeää yrttisyyttä ja hedelmäteetä mukaan.

Arvio: Oivallinen iso viski. Loistava tuoksu, raskas ja öljyinen makumaailma. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Nyt on käsissä taas vaihteeksi McGibbon’s Provenance -viskiä. Se on siis yksi niistä Fred Laingin haltuunsa saamista pullotesarjoista, kun perheyhtiö Douglas Laing ositettiin veljien kesken viime vuonna.

Tämä keväällä 2013 pulloon päässyt Glen Keith on viettänyt 15 vuotta ex-bourbontynnyrissä (refill hogshead).

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, Douglas McGibbon, Winter 1997 – Spring 2013, Cask No. DMG 9655, 70 cl)

Tuoksu: No nyt on jyvää! Räikeän viinamainen jyväisyys tuntuu heti. Vaniljaa ja sitruunankuorta, omenaviineriä. Jotenkin hikinen. Rasvaa ja suolaa. Tuore tammisuus leijuu kaiken yllä. Outo kokonaisuus. Huonekaluvahaa, banaania, erikoisi yhdistelmiä. Melko ilkeä tuoksu, vaikka aukeaakin lasissa paljon.

Maku: Pehmeä suutuntuma ja miellyttävä raikkaus ovat vahvasti ristiriidassa tuoksun kanssa. Makeaa päärynää, persikkaa, vaniljakastiketta, kermaisuutta. Tämähän on ihan maistuvaa! Jyväisyys tuntuu vain taustalla, eikä edes tuoksun kirpeä sitruuna korostu. Viineriä, digestivekeksiä, muroja. Aavistuksen tunkkainen. Jälkimaku alkaa makean vaniljaisena ja runsaan mausteisena, sitten tulevat tammisuus ja kermaisuus. Lopussa vielä terävä jyväisyys nostaa päätään, mutta onneksi finaali ole kovin pitkä.

Arvio: Ilkeän jyväiseltä tuoksuva mutta pehmeän kermaiselta maistuva Glen Keith, oikea outolintu. 81/100

The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve 40%

Isot pojat ovat kertoneet, että reserve-termiä viskin nimessä käytetään, kun kypsytyserästä vain 30–35 % on viimeistelty eri tynnyreissä.

Nyt reserve-osuudessa ovat asialla uudet ranskalaiset Limousin-valkotammitynnyrit, joita Ranskassa yleisesti käytetään konjakin kypsytyksessä. Muuten tämä viski on kypsynyt ex-bourbonissa.

The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve

(40%, OB, Travel Retail, +/- 2014, 100 cl)

Tuoksu: Aprikoosia, omenaa, tammea – ja saippuaa. Nestesaippua puskee läpi, tietty suihkugeelimäisyys. Veriappelsiinia ja kiiviä, kirpeää omenaa, makeat ja samalla hapokkaat esterit. Maltaisuus tuntuu hiukan tylppänä taustalla, tuore tammi taas puskee vaniljaa. Ihan asiallinen tuoksu, balanssissa.

Maku: Mieto ja maltainen. Tuore tammi tuore sentään ryhtiä, mutta kovin kiinnostava paletti tässä ei ole. Tiettyä saippuaisuutta edelleen. Aprikoosi ja omena maistuvat, samoin tammen mausteet ja vanilja. Suutuntuma on hiukan ohut, body on mausteisuuteen nähden kovin kevyt. Jälkimaku alkaa mausteisena ja pistävän tammisena, makeutuu vaniljan myötä mutta kuivahtaa lopuksi. Finaali taitaa olla tässä parasta.

Arvio: Melko mitäänsanomaton perusviski. Vain finaalin runsas tammisuus jää mieleen. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 15).

Glen Keith Batch #1, That Boutique-y Whisky Company 51,2%

That Boutique-y Whisky Companyn tyyli on herättänyt ärtymystä: se ei kerro viskiensä kypsytyksestä mitään.

Joistain viskeistä voi sentään heittää valistuneita arvioita. Hämmästyisin, jos tässä Glen Keithissä olisi käytetty jotain muuta kuin ex-bourbontynnyreitä.

Glen Keith Batch #1, That Boutique-y Whisky Company

(51,2%, Master of Malt, NAS, 2013, 175 bts., 50 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen. Vesimelonia, päärynää, omenaa, viinirypäleitä, kiiviä – koko hedelmäsalaatti. Erittäin raikas, silti makea. Pirteä maltaisuus, hunajaa. Yksi hedelmäisimmistä ikinä. Tuoretta tammilankkua, vaniljaa, hiukan vastaleikattua ruohoa. Vesilisä turmelee hedelmäisyyden nopeasti, tilalle jää lakkabensiiniä.

Maku: Raikkaan hedelmäinen, tuoreen tamminen. Päärynää, ananasta, kirpeää limeä. Jyväisyyttä, bourbonmaista mausteisuutta ja vaniljaa. Erittäin pyöreä ja pehmeän öljyinen suutuntuma. Tuore tammi maistuu hyvin voimakkaana, mutta tammen aktiivisuus toimii hienosti yhteen hedelmäisyyden kanssa. Jälkimaku on tamminen, hiukan kitkerä, edelleen hedelmäinen. Mustaa teetä, karvaita viinirypäleitä, hiivaisuutta. Melko pitkä. Vesilisä ei tee maulle hyvää, runko häviää herkästi ja bourbonmaisuus lisääntyy.

Arvio: Todellinen hedelmäpommi, jota pitää käsitellä varovasti. 86/100

Tomintoul 33 yo 43%

Tiedän, että monille Tomintoul edustaa kenties maailman lenseintä mallasviskiä. Silti sillekin täytyy antaa mahdollisuus.

Tomintoul 33 yo

(43%, OB, +/- 2009, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja aromikas. Alkuun tunkkainen maltaisuus hälvenee vähitellen, kun viski saa pyöriä lasissa. Nätti sherryisyys, hyvin integroitunut tammen kanssa. Kirsikkaa, suklaajäätelöä, vaniljaviineriä, kovia toffeekarkkeja. Tiettyä esanssisuutta, ja toki maltaisuus säilyy taustalla puuromaisena, melkein pahvisena. Mutta yleisvaikutelma on oikein mukava ja kutsuva.

Maku: Voimakas appelsiini, jota maltaisuus tukee. Melko lenseä perusmaku, tuoksusta tulee takapakkia. Suutuntuma on öljyinen mutta mehumainen, kevyt kaikkineen. Odotuksia nuorempi profiili, piirteet ovat pinnassa eikä tammi ala puhutella kuin vasta maun loppuvaiheessa. Mukava mausteisuus, kirveliä ja minttua. Toffeemaista makeutta, piparminttukarkkia, hunajaa, jotain kuivakakkumaista hedelmäisyyttä. Jälkimaku on korostuneen minttuinen, sherryinen, miedon tamminen, maltainen, vähän tasapaksu mutta ilahduttavan pitkä.

Arvio: Pitkä ikä ei nosta viskiä sille tasolle, jota voisi odottaa. Ihan maistuva silti. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor 86/100 (per 2).

Tomintoul 16 yo 40%

Moderni, vasta vuonna 1965 perustettu Tomintoul suosii viskeissään kevyttä makuprofiilia, ja suurin osa sen tuotannosta menee Whyte & Mackayn sekoitteisiin. Single malt -puolella Tomintoul ei varsinaisesti nauti suurta suosiota.

Tomintoul 16 yo

(40%, OB, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hedelmäinen. Hiukan käynyt vaikutelma, hiivaa ja omenasurvosta. Häivähdys mätää appelsiinia. Lager-olutta, cornflakes-muroja. Hedelmämix-mehua. Märkää ruohoa.

Maku: Appelsiinimehua miedolla sherryllä terästettynä. Body on hyvin hento ja maku kevyt. Maltaisuus on ainoa, joka todella tuntuu: tämä on kuin vahvistettua, hedelmäistä lageria. Mausteisuutta sentään löytyy hiukan, kanelia ja minttua. Jälkimaku on hedelmäinen, maltainen, kevyt ja lyhyt.

Arvio: Kevyt perusviski. Tätä voisi juoda hyvällä omallatunnolla myös jäillä. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2).

Glen Keith 30 yo 1978/2008, Daily Dram 46%

Vuonna 1957 perustettu Glen Keith luo tarkoituksellisen kontrastin naapuritislaamoonsa Strathislaan, joka on Speysiden vanhin. Vuonna 1999 tislaamo suljettiin, mutta kunnostustyöt alkoivat 2012. Tämä pullote on peräisin Daily Dramilta ja on kypsynyt ex-bourbonissa.

Glen Keith 30 yo 1978/2008, Daily Dram

(46%, Daily Dram, Keen Light, 1978–2008, 120 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen – voikukkaa. Hedelmäosastolta sitruunaa, mangoa, hunajamelonia, kiiviä, kookosta. Rasvainen, joskin puhdas vaikutelma. Vaniljakastikkeella kuorrutettu marsipaanileivos. Alkoholi tuntuu pistävänä bourbonkypsytyksen läpi. Vesilisä nostaa pintaan ananaksen.

Maku: Odotuksia täyteläisempi ja kermaisempi suutuntuma, suorastaan klassinen. Vaniljakastike ja leivokset maistuvat heti, etenkin marsipaani. Hedelmäisyys kuitenkin pistelee ja kihelmöi kitalaessa – raakaa ananasta. Pippurinen polte vie jälkimakuun, joka on melassisen makea, rasvainen, voimakas ja todella pitkä. Pähkinöitä ja suolaisuutta tulee pintaan lopuksi. Jälkimaussa tämä on ehdottomasti parhaimmillaan.

Arvio: Jälkimaultaan hieno kolmekymppinen, joka ei muilta osin kuitenkaan loista. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Knockando 1996/2009 The Managers’ Choice 58,5%

Vuonna 1898 perustettu Knockando on saanut nimensä gaelinkielisestä paikannimestä Cnoc an Dhu (”Pieni musta kukkula”). Knockando oli Skotlannin ensimmäinen tislaamo, joka sai sähköt.

Knockandon varastosta Diageon porukat valitsivat The Managers’ Choice -sarjaan yhden eurooppalaisessa ex-sherrytynnyrissä kypsyneen yksilön. Tummaa on.

Knockando 1996/2009 The Managers’ Choice

(58,5%, OB, 11.7.1996–18.3.2009, Cask No. 800790, Spanish Sherry European Oak, 612 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, vahvan sherryinen. Taatelia, rusinaa, siirappia. Kumisaappaan vivahde. Mustaa kahvia. Kovaa juustoa (vanhaa goudaa). Pyöreä ja hieno tuoksu, joka tuo mieleen vanhan glenfarclasin.

Maku: Todella paksu suutuntuma! Aivan kuin siirappia joisi. Mutta on tämä hyvää: vahva sherry on upeasti integroitunut, tisle ja tynnyri ovat loistava pari. Suklaata, mustaa kahvia, sulttaanirusinoita, taateleita – silkkaa herkuttelua. Maku on synkassa tuoksun kanssa ja body muhkea. Jälkimaku on sherryinen, suklainen, pehmeän kahvinen, mausteinen ja hieno, muttei mikään valtavan pitkä. Silti vesilisä ei tullut edes mieleen.

Arvio: Onnistunut tynnyrivalinta, ikäisekseen aivan loistokas sherryviski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 88/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 9). Smoke On The Water, ”Vahva ja mahtava ’sherryttely'”.

Tomintoul 10 yo 40%

Tomintoul on moderni tislaamo, perustettu vuonna 1965 ja laajennettu nykyiseen kokoonsa vuonna 1974. Korkeat tislauspannut aiheuttavat paljon takaisinvirtausta, joten viski on kevyttä. Valtaosa tuotannosta kuluu Whyte & Mackayn sekoiteviskeihin.

Tislaamon kymppivuotias on valmistajansa ilmoituksen mukaan kypsynyt osin entisissä bourbontynnyreissä, osin hogshead-kokoisissa bourbontynnyreissä (225 litraa, refill) ja osin oloroso-sherryyn käytetyissä butt-kokoisissa tynnyreissä (500 litraa).

Tomintoul 10 yo

(40%, OB, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Kukkainen. Ruohoa ja apilaa. Maltainen, oluen vivahteita. Tiettyä kuparisuutta ja vähän märkää villasukkaa. Mätää appelsiinia? Kirpeys on tukahdutettua, tuoksu ei aukea. Hyvin kevyt vaikutelma.

Maku: Hennon maltainen. Kukkia ja hedelmiä, mieto ensituntuma. Blendimäinen kainous vaivaa. Ruohoisuus on silti puhdasta. Body on niin ohut, että viskistä on vaikea saada otetta. Orvokkimainen hentous jatkuu vaisuun jälkimakuun saakka. Lopussa tuntuu kuin olisi juonut vodkaa, samanlainen tylppä alkoholimaisuus nousee pintaan. Jälkimaku haipuu kevyen maltaisena nopeasti pois.

Arvio: Kevyin maistamani single malt. Ryhditön. Ei silti huono, vain mitäänsanomaton. 74/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 75/100. Dramming 71/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 3).