Speyside

Auchroisk 10 yo Flora & Fauna 43%

Kymppivuotias Auchroisk ilmestyi Flora & Faunan kolmossarjassa, viimeisten uusien joukossa. Näitä sentään vielä näkee, toisin kuin vaikka sarjassa vuonna 1997 julkaistuja Vintage Cask Strength -viskejä, jotka ovat melko lailla kadonneet markkinoilta.

Flora & Faunan kolmossarja (Series 3) julkaistiin 2001 ja ilmeisesti tätä Auchroiskia on tullut uutena markkinoille vielä vuonna 2012 – ellei sen jälkeenkin.

Kolmossarjan Glen Spey 12 yo Flora & Fauna 43% ja Strathmill 12 yo Flora & Fauna 43% ovat olleet omaan makuuni ihan perusviskejä. Glen Elgin 12 yo Flora & Fauna 43% on vielä näistä viimeisen sarjan viskeistä maistamatta.

Olen jo pitkään odottanut Flora & Fauna -sarjasta asiallista kirjaa. Joku saisi sellaisen tehdä, mieluiten Ulf Buxrudin Rare Malts -teoksen tyyliin.

Auchroisk 10 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2010, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja ruohoinen. Sitruksisuus vapautuu vähitellen, samoin tietty tammisen kirpeä mausteisuus. Hapokasta valkoviiniä (Grüner Veltliner). Aamiaismuroja, hiukan puuroa. Hetkellisesti todella nuoren ja hiukan kypsymättömänkin oloinen. Raakaa päärynää, rasvaisuutta.

Maku: Ruohoinen ja yllättävän suolainen. Puuroinen ja aavistuksen karkea maltaisuus löytää ihan mukavasti balanssin sitruksisuuden ja hapokkuuden kanssa, vaikka tietty raakuus tässä on vielä läsnä. Suutuntuma on kuivalla tavalla kevyt ja runko ohuen oloinen, vaikka pieni kermaisuus löytyykin. Tammi nappaa reippaasti kiinni, mustaa teetä ja mausteisuutta löytyy. Aavistuksen tumma ja lakritsinen sävy paljastuu kaiken alta. Jälkimaku alkaa kuivana ja maltaisena, suolaisuus ja musta tee kulkevat hetken aikaa mukana ihan ryhdikkäästi. Tammea, tanniineja, hapokkuutta, sitrusta, hiukan pähkinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Nuorekas ja reippaan maltainen perusviski. Kuivuus ja suolaisuus toimivat kuitenkin jopa odottamattoman hyvin, kun tähän pääsee sisään. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 4).

Strathmill 1975/2013, Malts of Scotland 42,1%

Maistelussa hyvin iäkästä indie-Strathmilliä ex-bourbontynnyristä. Pullomäärä on varsin vähäinen ja voltit melko alhaalla, joten enkelit ovat tosissaan tätä hörppineet.

Strathmill 1975/2013, Malts of Scotland

(42,1%, Malts of Scotland, 5/1975–10/2013, Cask No. MoS 13047, Bourbon Hogshead, 112 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja raikas, ruohoinen ja hunajainen. Mukava omenaisuus, banaania, vaniljaa, kiiviä, viinirypäleitä. Minttua ja eucalyptusta, ikäviskin merkit vahvasti esillä. Silti tammi tuntuu varsin reippaana, sahattuna ja pölyisenä. Kukkaisuutta, kesäistä niittyä, apilaa, heinää. Herkkä ja hieno tuoksu.

Maku: Hedelmäisyys ja mausteisuus ovat kärjessä. Tammi tuntuu vahvana, tanniinisena. Yllättävän hapan puu. Mausteiden kyljessä tulevat musta tee, hiukan hapan tumma suklaa, jokin kanelinen kakku. Suutuntuma on varsin kevyt, mutta kyllä tässä ryhtiä silti riittää. Omenaa, aavistus mantelia, vaniljaa, hunajaa. Jotain vähän yksiulotteista tässä silti on, maku jää selvästi tuoksun luomista odotuksista. Jälkimaku ei ole niin karhean tamminen kuin voisi odottaa. Tammi tasaantuu, mausteisuus ja tee saavuttavat mukavan balanssin. Minttua, eucalyptusta, lakritsia, ruohoisuutta. Keskipitkä finaali jää osin vaisuksi.

Arvio: Upealta tuoksuva mutta aavistuksen hapan ja yllättävänkin yksinkertainen ikäviski – vaikka kyllä tätä silti mielikseen nauttii. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

The Balvenie 12 Triple Cask 40%

Balvenie toi vuonna 2013 taxfree-myyntiin Triple Cask -viskit. Olen tämän viskin aiemminkin maistanut, mutta laitetaan nyt vielä nuotit ylös. Tällä kertaa viski on peräisin pikkupullosta.

The Balvenie 12 Triple Cask

(40%, OB, +/- 2017, Travel Retail Exclusive, 20 cl)

Tuoksu: Hunajainen, appelsiinimehumainen, varsin maltainen. Miellyttävä raikas yrttisyys, aavistus mentholia ja kuivaa puuta. Vaniljaisuus on selvästi esillä, samoin tietty kukkaisuus. Kepeää hedelmäisyyttä, keltaisia luumuja ja aprikoosia. Mukavan hedelmäinen ja hunajainen, klassinen Balvenie-tuoksu.

Maku: Tuoksua terävämpi ote heti kärkeen. Mausteisuutta, aktiivista tammea, teetä, tanniineja. Silti tuttu hunajaisuus ja vaniljaisuus ovat hyvin kyydissä mukana, samoin aprikoosin vetämä hedelmäisyys. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pysyy voltteihin nähden oikein mainiosti kasassa. Omenaa, happoisuutta, reipasta maltaisuutta. Minttu jää taustalle. Jälkimaku liikkuu selvästi kuivempaan ja tanniinisempaan suuntaan. Hunajaisuus jää taka-alalle, kun hedelmätee, mausteinen tammisuus ja hiukan happamaksi käyvä appelsiinisuus ottavat mittaa toisistaan. Minttua, valkopippuria, inkivääriä. Keskipitkä finaali kuivuu varsin tiukasti.

Arvio: Varsin toimiva Balvenie-pullote, jossa tammi saa lopulta aavistuksen liian suuren roolin. Mukava perusviski silti. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 86/100.

BenRiach 16 yo 1999/2016 Cask #5043, 56,4%

Maistelussa ex-sherrytynnyrissä viimeisteltyä BenRiachia. Etikettimalli on tämä uusi, jota on kovasti kritisoitu. Onneksi sitä ei tarvitse juoda.

BenRiach 16 yo 1999/2016 Cask #5043

(56,4%, OB, 1999–2016, Batch No. 13, Cask No. 5043, Oloroso Sherry Puncheon, 696 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa ja piparkakkua, paahtoleipää ja appelsiinimarmeladia. Hieman käynyt omenaisuus mukana, hilloinen vaikutelma ylipäänsä. Maltaisuus ja tammisuus tuntuvat hiukan raaoilta, mutta viikuna ja siirappisuus toimivat tässä hyvin. Makea ja maitosuklainen kokonaisuus. Vesilisä avaa hunajan ja vaniljan täysin varoittamatta, makea hedelmäsalaatti pääsee suklaasta läpi.

Maku: Mausteinen ja voimakas. Omenahillo suorastaan jyrää. Aktiivinen tammi ja mausteet ovat pinnassa. Siirappia, rusinaa, suklaata, viikunaa. Leipämäinen maltaisuus ja paahteisuus ovat edelleen mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kaiken keskellä huokoisen oloinen. Tasapaino hiukan hakee. Ruskeaa sokeria, vadelmahilloa, pähkinäisyyttä. Jälkimaku on varsin hapan ja hapokas, paahteisuus ja maltaisuus tulevat voimalla pintaan. Hiukan ummehtunut omenaisuus pitää tiukasti pintansa. Viikuna ja rusina jäävät vähitellen voimistuvan tammen jalkoihin. Finaali on silti melko pitkä. Vesilisä tuo hunajaa ja hedelmää, klassisen BenRiachin elementtejä.

Arvio: Hetkellisesti oikein mainio BenRiach. Balanssi vähän heittelee, mutta maut ovat voimakkaat ja pääosin kohdallaan. 87/100

Mosstowie 34 yo 1979/2013, The Ultimate 51,5%

Nyt on harvinaista. En ole koskaan ennen kohdannut Mosstowien viskiä. Kyseistä tuotetta on tehty aikoinaan Miltonduffin tislaamon Lomond-pannuilla.

Mosstowie 34 yo 1979/2013, The Ultimate

(51,5%, The Ultimate, Rare Reserve, 6.2.1979–4.6.2013, Cask No. 1355, Bourbon Barrel, 185 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän voimakas. Yrttejä, tammea, vanhoja kirjoja, jotenkin pölyinen ja alkuun hyvinkin sulkeutunut. Päärynää, vaniljaa, banaania, hunajaa. Ruohoisuutta, kirpeää mausteisuutta. Vihreää teetä. Erittäin haastava ja kompleksinen tapaus, varsin vaikuttava siis. Vesilisä avaa karkkisuutta, vihreitä kuulia.

Maku: Tuoksua selvästi makeampi. Omenaa, päärynää, banaania, aprikoosia, makeaa sitruksisuutta, hiukan anista. Hilloisuutta, raparperia. Suutuntuma on kevyen öljyinen. Edelleen pieni pölyisyys, vanhat kirjat, ullakko ja tietty kuivakkuus on läsnä. Samalla kuitenkin makeudessa on paljon syvyyttä, vaniljaa ja kanelia, kakkupohjaa ja hunajaisuutta. Hakee hiukan suuntaa koko ajan. Jälkimaku on kuivan tamminen, vaniljainen, hunajainen ja yrttinen. Ruohoisuutta ja heinää, hapokkuutta, edelleen pölyisyyttä ja vanhojen kirjojen tunnelmaa. Hiukan lyhyempi ja kapeampi finaali kuin olisi odottanut. Vesilisä toimii hienosti, pölyisyyden takaa löytyy vielä lisää minttuisia ja raikkaita sävyjä.

Arvio: Erittäin haastava ja kompleksinen viski. Hurjan mielenkiintoinen, mutta vaikea. Vaatii aikaa. 89/100

Mannochmore 12 yo Flora & Fauna 43%

Mannochmoren kapeassa julkaisupaletissa tämä 12-vuotias Flora & Fauna -julkaisu oli pitkään suurin piirtein ainoana mukana.

Mannochmore 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksisuutta ja hunajaa, yrttisyyttä ja puuroisuutta. Maltaisuus on erittäin vahvasti pinnassa, pieni pahvisuuskin näyttäytyy. Kakkupohjaa, jyväisyyttä, leipää, kuminaa. Minttua ja kukkaisuutta, öljyisyyttä, mietoa kanelisuutta ja omenaa. Kevyt ja varsin tavanomainen kokonaisuus.

Maku: Öljyinen ja yllättävän toffeemainen. Maltaisuus on edelleen esillä, puuroisena ja jyväisenä, mutta mukana on selvästi enemmän makeita ja hedelmäisiä piirteitä kuin tuoksussa. Rusinaa, karamellia, tölkkipäärynää, persikkaa. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti mukavan kermainen. Yrttejä, mausteita ja napakkaa tammisuutta riittää. Jälkimaku liikkuu jälleen kevyen sitruksisella ja kukkaisella tontilla. Muromaisuutta, kakkupohjaa, hunajaa, kinuskikastiketta. Mausteisuus voimistuu vähitellen, samoin tanniinisuus. Keskipitkä, yllätyksetön finaali.

Arvio: Mukava perusviski, jossa pienet puuroiset ja pahviset vivahteet kuitenkin jossain määrin häiritsevät. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 5).

The Balvenie Tun 1509 Batch #2, 50,3%

Balvenien Tun 1509 -sarja jatkui erinomaisen ykköserän jälkeen, kuten odottaa saattoi. Silti Tun 1509:stä ei ole vielä tullut samanlaista hittiä kuin mitä Tun 1401 oli.

Tällä kertaa vattaukseen on kuulunut yhteensä 23 amerikkalaista ex-bourbontynnyriä ja 9 eurooppalaista ex-sherrytynnyriä.

The Balvenie Tun 1509 Batch #2

(50,3%, OB, 2015, 8500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herkullista makeaa hedelmäisyyttä ja kiteistä hunajaisuutta. Akaasiahunajaa. Metisyyttä, tammea, aprikoosia, jälkiruokaviiniä (ice wine), hiukan viinirypäleitä, makeaa omenaa. Oivallinen ja tyylikäs kokonaisuus. Vaniljaa, hiukan pähkinää, murokeksiä. Nam. Vesilisä avaa hienosti mentholia ja anista.

Maku: Klassinen Balvenie, mutta suussa heti paljon nuoremman ja kovapintaisemman oloinen kuin tuoksu antaa odottaa. Mandariinia, viinirypäleitä, mausteisuutta, katkeruutta. Tammi on aktiivisesti läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kihelmöivä. Vihreää omenaa, raakaa banaania, pähkinää. Hiukan hunajaa ja vaniljaa tuomassa makeutta. Jälkimaku on edelleen vahvasti siellä katkeruuden puolella, olkoonkin, että tyylikkäästi. Tiukkaa ja tanniiinista tammea, hiukan pippuria, karvasmantelia. Anista, rusinaa, sitruksisuutta, hapokkuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä pehmentää ja makeuttaa tätä heti, muuttaa kokonaisuuden heti toimivammaksi ja maistuvammaksi.

Arvio: Todella tyylikäs viski, mutta suussa liian katkera omaan makuuni, jos vettä ei lisää mukaan. Vesilisä toimii sentään hyvin ja nostaa tämän tasoa välittömästi. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

BenRiach 37 yo 1977/2014 Cask #1891, 43,2%

Maistelussa erittäin iäkäs BenRiach, joka on viimeistelty ex-rommitynnyrissä. Erä on todella pieni ja voltit ovat vajonneet jo varsin alas. Toivottavasti rohkea finistely on tuonut tähän jotain poikkeuksellista vielä mukaan.

BenRiach 37 yo 1977/2014

(43,2%, OB, 1977–7/2014, Cask No. 1891, Dark Rum Finish, 181 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, makean sitruksinen ja mukavan pirteä. Tyylikästä vahamaisuutta, iäkkään viskin hillittyä yrttisyyttä. Banaania, tölkkiananasta, hunajamelonia, tummia viinirypäleitä. Hiukan voita, pieni suolaisuus ja kirpeys mukana. Tammi pysyttelee taustalla. Vesilisä tuo pienen saippuaisuuden mukaan.

Maku: Hedelmäisyyttä ja hunajaa. Yllättävänkin runsas rommimaisuus tuntuu kaikessa, sokerisuutta todella riittää. Tölkkiananas, mandariini ja viinirypälemäisyys maistuvat. Kiteistä hunajaisuutta, hiukan vaniljaa. Tammi on varsin aktiivista, väsymystä ei tunnu yhtään. Suutuntuma on melko kevyt mutta öljyisyys silti kantaa. Hiukan maltaisuutta, mausteisuutta ja ikäviskin yrttisyyttä. Jälkimaku pysyy edelleen hedelmäisenä, mutta paahteisuus tulee vahvasti esiin vähitellen. Tammi kuivuu ja mausteet napakoituvat. Rommisuutta, hunajaa, ruskeaa sokeria. Varsin pitkä ja kompleksinen finaali. Vesilisä lisää kermaisuutta ja banaania.

Arvio: Miellyttävän hedelmäinen ja makean romminen BenRiach. Korkea ikä tuntuu hyvällä tavalla ja voimaa riittää sen verran, että vesilisäkin toimii. 88/100

Mannochmore 14 yo 1999/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Tällä kertaa lasissa on indie-Mannochmorea, ei ihan tavallisinta.

Mannochmore 14 yo 1999/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, McGibbon’s Provenance, Spring 1999 – Spring 2013, Cask DMG 9766, 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen, hiukan puuromainen, erittäin kevyt. Todella ohut ja mitäänsanomaton. Laimeaa omenamehua, sitrusta, vaniljaisuutta, tammilankkua. Maltaisuus taittuu jopa hiukan hiivaiseen suuntaan kaikessa puurossaan. Aavistus jyväistä epäkypsyyttä. Vesilisä availee artisokkaa ja hiukan oliiviöljyä.

Maku: Erittäin kevyt, pehmeä ja yllättävän tasapainoinen. Nuori tammi ja jyväinen tisle ovat jollain oudolla tavalla hyvin balanssissa miedon omenaisuuden ja pehmeän puuromaisuuden kanssa. Heinää, sitrusta, pientä karkkisuutta, vaniljakastiketta. Suutuntuma on kevyt kaikin puolin. Jännä hiivainen maltaisuus tässä tuntuu koko ajan. Jälkimaku jatkaa samalla linjalla, olkoonkin, että mukaan nousee paahteisia ja ruohoisia sävyjä, hiukan lakritsia. Silti omenaisuus, mieto ja makea sitruksisuus, vanilja ja edelleen se varsin puuromainen maltaisuus ovat hallitsevia sävyjä tässä. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisällä saa makeutta pintaan hiukan paremmin.

Arvio: Näissä puitteissa aivan virheetön viski – ja toisaalta täysin mitäänsanomaton. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Dailuaine 21 yo 1992/2013, Kintra 48,9%

Dailuaine on Speysiden matalan profiilin toimijoita, sellainen tislaamo, jonka tuotantoa ei tule joka päivä vastaan. Nyt maistelussa Kintran pullottama 21-vuotias ex-bourbontynnyristä.

Dailuaine 21 yo 1992/2013, Kintra

(48,9%, Kintra, 3/1993–6/2013, Cask No. 3131, Bourbon Barrel, 116 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja pullataikinaa. Vaniljaa, kanelia, sokeria, viljaisuutta. Ruohoisuutta. Imelä hedelmäisyys, tölkkiananasta ja kypsää banaania. Bourbonfiilis on todella voimakas, first fill jyllää oikein kunnolla. Painava öljyisyys ja tamminen purevuus ovat vahvasti läsnä. Vesilisä tuo nestesaippuaisia piirteitä.

Maku: Todella vaniljainen ja päärynäinen. Hedelmäsalaattia riittää vaikka muille jakaa: vesimelonia, viinirypäleitä, omenaa, ananasta, banaania. Suutuntuma on intensiivisen öljyinen. Mausteisuutta, kanelia, pullataikinaa. Tammi antaa palaa oikein huolella, kääntyy vähän ruohoiseen ja karvaaseenkin suuntaan. Jälkimaku on kaiken tämän jälkeen yllättävänkin ruohoinen ja kevyt, vaikka öljyisyys ei heti katoakaan. Tammisuuden keskeltä nousee päärynää, vaniljaa, vesimelonia. Tammi antaa silti ikään kuin periksi, vaikka tanniinit hetken aikaa suipistavatkin suuta. Pieni pippurisuus ja karhea paahteisuus iskevät vielä lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisällä ruoho korostuu.

Arvio: Hedelmäinen ja öljyinen tapaus. Etenkin pullataikinainen tuoksu teki vaikutuksen. 85/100