Suntory

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 008, 59,2%

Laphroaigin kymppivuotiaiden CS-sarja eteni vuonna 2016 jo kahdeksanteen erään. Tynnyrit ovat nykyisellään täysin ex-bourbonia, mutta niitä on käsitelty sen verran, että hiiltämisen mukana on tullut melkoisesti makeutta. Vierellä maistelussa on Batch 007.

Maistoin tätä itse asiassa jo Laphroaigin tislaamolla syyskuussa, mutta sen kierroksen jälkeen oli turha ruveta laittamaan nuotteja ylös. Nyt maistellaan ajan kanssa.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 008

(59,2%, OB, Bottled 3/2016, Batch 008, Seasoned Charred Oak Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin savuinen ja hiilinen. Lääkemäisyyttä, metallisuutta, jodia, suolaa. Omenaa, hiukan palvikinkkua, rusinaa. Merilevää. Nokisuutta, tervaa. Hunajainen ja vaniljainen ulottuvuus löytyy taustalta myös, vaikka tuoksu on todella kuiva. Upea kokonaisuus. Vesilisä availee metallisia sävyjä lisää.

Maku: Todella voimakas ja ylväs. Upea hiilisavu, raskasta voimaa. Tammi tuntuu aktiivisena ja mausteisena, sen rinnalla jylisee hiilisyyttä, lääkemäisyyttä ja suolaa. Omena ja hunajaisuus ovat silti myös mukana, samoin rusinainen ja toffeemainen makeus. Tämä on silti selvästi kuivempi kuin Batch 007. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pisteliäs. Öljyä ja lyijyisyyttä, salmiakkia ja kinkkua. Jälkimaku on hiilisen savuinen, tervainen, hiukan lyijyinen, lääkemäinen ja muhkea. Hunajaa, omenaa, salmiakkia, nokea, merilevää, hiukan lihaisuutta. Pitkä ja maukas finaali. Vesilisä tuo kurkkupastillisuutta ja ruohoisuutta.

Arvio: Erinomainen viski, jälleen kerran. Kuivempi ja hiukan kovempi kuin Batch 007, mutta toisaalta hiukan sitä fokusoidumpi ja häikäilemättömämpi. 90/100

Bowmore 9 yo Sherry Cask Matured 40%

Bowmore vastasi NAS-kritiikkiin tuomalla markkinoille poikkeuksellisen nuoren viskin ikämerkinnällä. Tai sitten tislaamo ei välittänyt puheista mitään, vaan keksi vain lanseerata tällaisen, kun sattui olemaan sopivasti tynnyreitä, joille ei ollut juuri nyt muuta käyttöä.

Pullossa lukee Limited Edition, mutta erän koosta ei ole annettu tietoja ulos. Hintaluokka on sieltä halvimmasta päästä, joten muutamia tuhansia pulloja tätä täytyy vähintään löytyä.

Bowmore 9 yo Sherry Cask Matured

(40%, OB, 2016, Limited Edition, Oloroso Sherry & Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja sherryinen, varsin salmiakkinen ja hyvällä tavalla kuminen. Alhaisista volteista huolimatta mukavasti terää, mausteita ja ruutisuutta. Sherryvaikutus on ihan oikeasti läsnä, luumuisena ja rusinaisena ja tumman suklaisena. Paahteisuutta ja maltaisuuttakin löytyy, tammi tuntuu varsin nuorelta.

Maku: Salmiakkinen ja turvesavuinen, samalla yllättävän herukkainen ja sitruksinen. Sherryvaikutus ei pysy ihan niin vahvasti päällä kuin tuoksussa, mutta mukavan rasvainen suklaisuus maistuu silti. Karamelliä, rusinaa, kanelista mausteisuutta. Mehukkaan tamminen ja pippurinen ote. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti miellyttävä. Lakritsia, suolaisuutta, paahteisuutta, rapsakkaa maltaisuutta. Jälkimaku jää hiukan ohueksi, vaikka lakritsia ja suolaisuutta riittääkin. Rusinaa, suklaata, merellisyyttä, edelleen herukkaisia ja sitruksisia sävyjä sentään löytyy. Keskipitkä finaali on yllättävän maukas eikä tammikaan pääse riehumaan.

Arvio: Todella myönteinen yllätys. Savuinen kepeys, napakka salmiakki ja reipas sherryisyys toimivat ihmeellisen nätisti yhteen. Tulee fiilis, että kun laitetaan tällaisesta setistä parhaat sherrytynnyrit, muutama lisävuosi ja järeämpi pullotusvahvuus, syntyy jotain Maltmen’s Selectionin kaltaista. 85/100

Laphroaig 15 yo 1998/2014, The Ultimate 46%

Lapparia refill-sherrystä, ei ihan yleisintä kamaa. Hollantilaisen van Weesin The Ultimate -sarja on kuitenkin siitä mukava, että siinä julkaistut viskit ovat hintansa puolesta lähes kaikkien ulottuvilla.

Tämän viskin ohra on van Weesin myyntipäälliköltä Jan Beekiltä tulleen tiedon mukaan mallastettu Laphroaigin omassa lattiamallastamossa. Respect.

Laphroaig 15 yo 1998/2014, The Ultimate

(46%, van Wees, The Ultimate, 22.9.1998–14.3.2014, Cask No. 700355, Refill Sherry Butt, 728 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hieno turpeisuus, kosteiden koivunlehtien savua ja yrttistä lääkemäisyyttä. Mehukas hedelmäisyys on mukana, omenaa ja persikkaa etunenässä. Kokonaisuus on raikas ja houkutteleva. Merellisyyttä, suolaa ja salmiakkijauhetta. Öljyisyyttä, ruohoisuutta, mentholia, sitruunalakrisia. Vesilisä irrottaa hunajaisuutta ja avaa vaniljaisuuden.

Maku: Öljyinen ja turvesavuinen, mutta edelleen tietty ruohoinen kepeys on mukana. Sitruunalakritsia, vihreää omenaa, suolaisuutta. Vaniljaista makeutta, tammea, pippuria. Yrttistä lääkemäisyyttä, hiukan tervaisuutta ja hiiltä. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jälkimaku on erittäin salmiakkinen ja hetkellisesti jopa karkkimaisen makea. Persikka ja omena ovat merkittävässä roolissa, samoin sitruunalakritsi. Suolaa, mineraalisuutta, lääkemäisyyttä, hiilisyyttä. Kurkkupastillinen, mentholinen raikkaus on mukana loppuun saakka. Jotain hienoa, vanhaa liittoa tässä on koko matkan ajan. Melko pitkä finaali. Vesilisällä löytyy lisää sitruksisia ja hedelmäisiä piirteitä, vesimelonia ja kiiviä.

Arvio: Todella hyvä Laphroaig. Muistuttaa Cairdeas 2015:n piirteitä, tosin selvästi kevyempänä. 89/100

Bowmore 15 yo 2001/2016, Cadenhead’s 54,8%

Viskin Ystävien Seuran Islay-pullotteisiin keskittyneessä Cadenhead-tastingissa toisena maisteltiin 15-vuotias Bowmore. Tähän ei liittynyt muuta erityistä kuin huhu siitä, että mukana olisi hedelmäisyyttä oikein kunnolla.

Bowmore 15 yo 2001/2016, Cadenhead’s

(54,8%, Cadenhead, Authentic Collection, 2001–4/2016, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja herukkainen. Runsas kermaisuus, kookoskerma on pinnassa. Pehmeä turvesavu häilyy taustalla, mutta hedelmäisyys on tässä pääosassa. Ruusunmarjaa, polkakarkkeja. Rotevan oloinen profiili. Vesilisällä esiin tulee runsaasti suolaisuutta.

Maku: Selvästi enemmän turvesavua kuin tuoksussa. Salmiakkisuus ja herukkaisuus ovat kärjessä, hienosti trooppista hedelmää. Sitruunaa, passionhedelmää, mangoa, kiiviä. Piparminttua, yrttisyyttä. Suutuntuma on kermaisen pyöreä ja samalla nautittavan mausteinen. Tammi toimii hyvin, oivallinen balanssi sen suhteen, vaikka viljaisuus ja hapokkuus ovatkin rajoilla. Jälkimaku on herukkainen, napakan pippurinen ja runsaan tamminen. Yrttinen ja sitruksinen, hapokas. Keskipitkä finaali. Vesilisä leikkaa hiukan tiukinta mausteisuutta.

Arvio: Piirteiltään hiukan ylikorostunut mutta muuten mielenkiintoinen Bowmore. 87/100

Bowmore The Devil’s Casks III 56,7%

Kolmas Bowmoren tummasävyinen Devil’s Casks saapui markkinoille ilman ikämerkintää ja päätyi lopulta myös kotimaisen alkoholiliikkeen valikoimiin. Sekoituksessa on ensimmäisen täytön ex-olorosoa ja tällä kertaa myös PX-tynskiä.

Maistoin tämän jo kertaalleen Uisgessa enkä päässyt oikein kiinni. Nyt maistellaan ajan kanssa, ehkä se tästä aukeaa.

Bowmore The Devil’s Casks III

(56,7%, OB, NAS, 2015, ’Double The Devil’, First Fill Oloroso & Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Muhkea. Suklainen ja tummasävyinen, luumuhilloinen ja turvesavuinen. Tupakkaisuutta, mausteisuutta, pähkinää. Järeä, makea sherryisyys dominoi – eikä ollenkaan huonolla tavalla. Fariinisokeria, rusinaa, hiukan lyijykynää, mineraalisuutta. Herkullinen kokonaisuus. Vesilisä tuo jännän suolaisuuden.

Maku: Paksun suklainen, tumman turvesavuinen ja varsin mausteinen. Napakka mineraalisuus ja pistävä tammisuus tulevat läpi voimalla, vaikka fariinisokeri ja luumuhillo pehmentävätkin iskua. Paksu ja marjaisan makea sherryisyys leijuu vetten päällä. Suutuntuma on varsin täyteläinen, mutta balanssi hakee hiukan ja tietty kerrostuneisuus tuntuu etenkin alta nousevan aktiivisen tammen suhteen. Jälkimaku on jo selvästi isommin tammen komennossa, ja suklaisuus jää hiukan kitkeryyden varjoon. Mausteisuutta, inkivääriä, kireää marjaisuutta. Hiukan pähkinää, turvesavua ja luumua, mutta vain niukasti syvyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä antaa appelsiinia.

Arvio: Herkulliselta tuoksuva mutta maussa hiukan pettävä tapaus. Oivallinen silti, jos ei takerruta yksityiskohtiin. Nämä ovat näitä paholaisen eliksiirejä. 87/100

Laphroaig Lore 48%

Lore on alkuvuonna 2016 markkinoille saapunut uusi NAS-pullote Laphroaigilta. Kypsytyksessä on sekoiteltu niin isoa ex-bourbonia, uutta tammea, ensimmäisen täytön sherrytynskiä kuin quarter caskejakin. Kaikkineen kuutta eri viskiä, seitsemänvuotiaasta 21-vuotiaaseen.

Käsittääkseni tästä on tarkoitus tulla korvaava pullote 15-vuotiaalle ja 18-vuotiaalle, niin, että joka vuosi lävähtää uusi erä markkinoille. En jotenkin osannut ottaa tätä Lorea julkaisuhetkellä kovin tosissani (”The richest Laphroaig ever”), mutta nähtävästi tämä on tullut jäädäkseen.

On tämä tässä jo hetken odottanut maistoa, joten otetaan nyt sitten tyypit. Speksien perusteella tämä ei voi olla ihan kelvotonta.

Laphroaig Lore

(48%, OB, NAS, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, mineraalinen ja kuivan turvesavuinen. Tyylikäs ensivaikutelma, hapokkuutta ja tuhkaisuutta sekä hunajaa ja hedelmää sopivassa suhteessa. Mieto lääkemäisyys ja sitruksinen vahamaisuus toimivat myös hyvin yhteen. Omenaa (tarte tatin), siirappia, pähkinää. Vesilisä availee eucalyptusta.

Maku: Vahamainen, hedelmäinen ja selvästi makeammin turpeinen kuin tuoksu antoi odottaa. Suolaisuus on pinnassa, pippurisuus ja tammi tuovat reippaasti potkua tähän. Klassista Laphroaigin lääkemäisyyttä. Hapokasta omenaa, sitruunaa, makeaa hedelmätorttua. Suutuntuma on pehmeän vahamainen ja makuprofiili hyvin keskittynyt. Salmiakkilakritsia, hiukan tervaisuutta, toffeeta. Jälkimaku on varsin lääkemäinen, napakan turvesavuinen ja suolainen. Tiettyä rasvaista suklaisuutta on mukana, samoin hedelmää. Tammea, pippurisuutta, yrttisyyttä ja merellisyyttä. Melko pitkä, lujaotteinen ja mielenkiintoinen finaali. Vesilisä korostaa makeita, melkein ylikypsiä hedelmiä. Tietty viikunaisuus tulee myös mukaan.

Arvio: Ylitti odotukset kevyesti. Oivallista tavaraa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100. Whisky Magazine 85/100 (Chris Goodrum), 90/100 (Joel Harrison).

Laphroaig Cairdeas 2016, 51,6%

Cairdeas on tällä kertaa punainen. Ex-bourbontynnyreissä kypsyteltiin ensin 8 vuotta, sen jälkeen kahden vuoden viimeistely ex-madeirassa. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Laphroaig Cairdeas 2016

(51,6%, OB, Feis Ile 2016, Madeira Finish, 70 cl)

Tuoksu: Alkuun hiukan ujo ollakseen vahva savuviski. Turvesavu on pehmeää, Madeiraa ei juuri havaitse. Salmiakkinen ja kuiva viinisyys ovat pinnassa. Lääkemäisyyttä, jodia, tuhkaa. Hedelmäisyydessä on hiukan vesimelonia ja veriappelsiinia. Kuiva ja yllättävän kevyt tuoksu. Vesilisä avaa lisää hedelmiä ja marjoja.

Maku: Iskee lujaa kevyen tuoksun jälkeen. Laphroaigille ominaista karkeaa, kuivaa turvesavua riittää. Haavansidonta-ainetta, jodia, napakkaa pippuria, chiliä. Taustalla pieni imelyys, punaiset marjat ja kireähkö jälkiruokaviinisyys. Suutuntuma on kaikesta huolimatta varsin kuiva. Jälkimaku alkaa mausteisena, tammisena ja pippurisena. Salmiakkia, mineraalisuutta, savua, nokea, chiliä, omenaa, sitruksisuutta, kuivakkaa viinisyyttä. Vieläkään Madeira ei oikein kunnolla näyttäydy, mutta tasapaino on silti hyvin kohdallaan. Maukas, varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja päärynää hiukan paremmin pintaan.

Arvio: Odotuksia kuivempi mutta kaikkineen oivallinen Laphroaig. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100.

Laphroaig 15 yo 200th Anniversary 43%

Laphroaigin kaivattu 15-vuotias teki paluun tislaamon 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Rinnakkaismaistelussa se kohtasi tuo aiemman version, joka oli pantu pulloon vuoden 2006 kieppeillä.

Seuraavaksi tislaamolta odotellaan lisää 200-vuotisjuhlajulkaisuja. Ainakin 21-vuotiaasta ja 32-vuotiaasta on liikkunut huhuja. Juhlavuoden Cairdeas tuli jo, samoin saatiin kuulemma Cask Strength Batch #7.

Mutta nyt 15-vuotiaat riviin ja ojennukseen.

Laphroaig 15 yo 200th Anniversary

(43%, OB, 2015, 72000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Selvästi paksumpi ja makeampi turpeisuus kuin edellisessä versiossa. Ruohoinen ja sitruksinen puoli tuntuu tutulta. Omenaa, banaania, trooppisia hedelmiä. Lääkemäisyydessä tuntuu tiettyä imelyyttä. Hunajaa ja toffeeta. Suolaisuutta, merilevää. Savuisuudessa on hiukan pistävyyttä, palaneen tuntua.

Maku: Turpeinen ja hunajainen, ruohoinen ja suolainen. Banaania, persikkaa, viinirypäleitä, tölkkisekahedelmiä. Savuisuus on runsasta ja osin makeaa, imelä lääkemäisyys on selvemmin mukana kuin tuoksussa. Salmiakkia, karkkimaista makeutta. Suutuntuma on maukkaan öljyinen. Jälkimaussa suolaisuus nousee selvästi, samoin mustan teen kitkeryys ja hapan sitruksisuus. Turpeisuus on edelleen runsasta, savussa on tuhkaisia elementtejä. Vihreää omenaa, raakaa banaania, suolavettä, lopuksi hiukan pippurisuuttakin. Finaali on keskipitkä ja pysyy hyvin balanssissa loppuun saakka.

Arvio: Tavoittaa melko hyvin edeltäjänsä parhaat puolet. Makeampi ja selvästi turpeisempi. Tietty imelä savuisuus tässä on, sen Lapparin tuotannosta tuntuu nykyään löytävän aina. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Yamazaki Distiller’s Reserve 43%

Keväällä 2014 Suntory julkaisi kaksi uudenlaista Distiller’s Reserve -pullotetta, toisen Yamazakin ja toisen Hakushun nimissä. Tämä Yamazakin versio on kypsynyt Bordeaux’n viinitynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä. Mukana on myös viskiä Mizunara-tynnyreistä (Quercus Mongolica). Vähintäänkin siis markkinointimielessä.

Yamazaki Distiller’s Reserve

(43%, OB, NAS, 2014, 70 cl)

Tuoksu: Mausteita, tammea, suklaata, viiniä – erittäin runsas ja hieno kokonaisuus. Antiikkisuutta, kuivaa ja vahamaista tammisuutta. Nahkanojatuolia. Toisaalla taas aromikasta yrttisyyttä, hedelmäisyyttä ja marjoja. Vadelmahilloa, pähkinäisyyttä. Kompleksinen ja komea tuoksu.

Maku: Suklainen ja viininen, varsin erikoisesti kerrostunut. Jää selvästi tuoksusta jälkeen, ei pysty tuottamaan vastaavaa elämystä. Tasapaino heittelehtii jonkin verran, levoton kokonaisuus. Maltaisuutta, happamuutta ja kitkeryyttä. Tanniinit ylikorostuvat, viinin nahkaisuus maistuu. Kuivaa luumua, rusinaa. Suutuntumassa on pistelevyyttä ja nahkeutta. Jälkimaussa on kuitenkin herkullista saksanpähkinää oikein urakalla. Suklaisuus korostuu ja tammisuus maistuu hallitusti. Maltaisuutta, kuivattua hedelmää, neilikkaa, kanelia. Finaali on kuitenkin jopa yllättävän lyhyt.

Arvio: Levoton viski, jonka tuoksu ja jälkimaku ovat osin jopa huippua. Sääli, että maun tasapaino heittelehtii. 84/100

Yamazaki 18 yo 43%

Olen maistanut Yamazakin 18-vuotiaan aikaisemminkin, mutta nyt on vihdoin aika ottaa siitä kunnon tyypit. Tämän hinta pyörii sentään järjellisissä mittasuhteissa verrattuna siihen Yamazaki Sherry Cask 2013 -pullotteeseen, minkä yksi veijari nimesi taannoin vuoden viskiksi.

Yamazaki 18 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, pehmeän mausteinen. Luumuhilloa, rusinaa, taatelia, siirappista persikkaa. Neilikkaa, runsaasti kanelia, ripaus minttua ja eucalyptusta. Kaakaota, karamellimaista makeutta. Maitosuklainen, kermainen pehmeys. Pähkinäisyyttä, voita. Tasapainoinen ja tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Erittäin kermainen ja maitosuklainen. Muhkea mausteisuus täyttää suun, kanelia ja joulukakkua riittää. Kaakaota, rusinaa, taatelia, mokkapaloja, tölkkikirsikkaa. Tammisuus tuntuu varsin terhakkaana, mutta tasapaino pysyy silti kasassa. Maltaisuus on myös hyvin esillä. Suutuntumassa on tiettyä huokoisuutta, tämä voisi olla isompikin rungoltaan. Jälkimaussa kermainen suklaisuus ja pehmeä mausteisuus tulevat upeasti esiin. Teetä, tikkunekkua. Kaneli, neilikka, pähkinäisyys, rusinat, taateli, luumu – kaikki piirteet ovat luontevasti esillä. Finaali on pitkä ja hienosyinen, todella herkullinen.

Arvio: Vain rakenteen pieni huokoisuus estää nostamasta tätä huippujen joukkoon. Hieno silti. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).