Month: huhtikuu 2019

Ben Nevis 43 yo 1970/2014, The Nectar of the Daily Drams 44,6%

Maistelussa tällä kertaa todella iäkästä Ben Nevisiä Nectarin katalogista. Pullote on herättänyt erittäin ristiriitaisia tunteita kautta linjan, ja sen takia on todella mielenkiintoista päästä maistamaan tämä.

Toisten mielestä kyseessä on äärimmäisen kompleksinen ja hienostunut ikäviski (43-vuotias!), toisten mielestä taas umpipuiseva ja giniä muistuttavaksi sotkuksi muuttunut tekele. Asia on päätettävä itse, kuten aina.

Ben Nevis 43 yo 1970/2014, The Nectar of the Daily Drams

(44,6%, The Nectar of the Daily Drams, 1970–2014, Ex-Bourbon Cask, 70 cl)

Tuoksu: Tyylikäs, vaniljainen ja hedelmäinen. Aprikoosia ja kermaisuutta, päärynää ja todella voimakasta tammisuutta. Pihkaa. Pieni liimainen vivahde. Marsipaania, maitosuklaata, mantelimassaa, oikein vanhan bourbontynnyrin klassisia piirteitä. Ei varsinaisesti lempituoksujani. Vesilisä avaa havuisuutta ja minttua.

Maku: Nyt ei kyllä toimi. Puu tulee läpi kitkeränä ja liimamaisena. Tämä ei ole yhtään väsynyt, mutta maku on kääntynyt hivenen rujoksi. Karvasmantelia, valkopippuria, kanelia, hopeankiillotusainetta. Mantelia, kitkerää appelsiinia, pientä vaniljaa ja marsipaanisuutta myös. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän mausteinen. Hapokasta kirsikkaa, raakaa ananasta, kaikin puolin ankaraa tammisuutta. Jälkimaku on edelleen varsin kitkerä ja tamminen. Pihkaa, katajaa, yrttisyyttä, mantelia, kanelia, hiukan suklaata. Melko sekava, mutta makeutuu ja kehittyy nätisti. Melko pitkä. Vesilisä tuo havuja esiin ja korostaa pihkaisuutta, piparminttu tulee esiin.

Arvio: Siirryn välittömästi pettyneiden leiriin. Tässä on toki paljon kaikkea, tuoksussa ja etenkin jälkimaussa on hienoja hetkiä, mutta kokonaisuus on raaka muotopuoli. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Ledaig 12 yo 2004/2017, Gordon & MacPhail 55,5%

Maistoon pääsi vallan hyviä arvioita saanut tymäkkä Ledaig ex-sherrystä. Tosin sherry vaikuttaa tässä kaikin puolin kevyeltä verrattuna vaikkapa äskeiseen Glendronachiin. Tosin siihen nyt ei oikein voi verrata mitään muitakaan sherryviskejä.

Ledaig 12 yo 2004/2017, Gordon & MacPhail

(55,5%, Gordon & MacPhail Cask Strength, 2.11.2004–22.6.2017, 1st Fill & Refill Sherry Hogsheads, Cask No. 16600503 & 16600506, 70 cl)

Tuoksu: Herkullinen yhdistelmä turvesavua, sherryä, suolaa ja tervaa. Savustettua kalaa, antiseptisia aineita, sitruksisuutta, mineraalisuutta. Kuivaa lihaisuutta, tallia, jodia. Vaniljainen ja suklainen makeus on silti mukana. Tämä voisi mennä sokkona vanhan hyvän ajan Ardbegista. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja tammea.

Maku: Makean maltainen, tuhdin turvesavuinen ja todella kermainen kokonaisuus. Suolaa, pippuria, sherryä, tummaa suklaata, hapanta viinisyyttä, paahteista tammea. Terva on hyvin mukana koko ajan, samoin tietty lääkemäisyys ja jodi. Rasvaista savukalaa riittää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja tuhdin öljyinen. Sitruksisuutta ja omenaista makeutta löytyy myös. Jälkimaku on todella sitruksinen ja varsin makea. Limettiä, mineraalisuutta, merellistä otetta. Suolaa, jodia, tammea, lääkettä, edelleen varsin reipasta turvesavua ja tervaa. Balanssi pysyy hienosti loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa sitrusta lisää.

Arvio: Todella maukas ja tasapainoinen Ledaig, valioyksilö ikäisekseen. Etenkin tuoksu teki vaikutuksen. Myös kokonaisuutena tämä ylitti odotukset mennen tullen. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glendronach 19 yo 1995/2014 Cask #4941, 57%

Nämä olivat suuria julkaisueriä Glendronachilla vuonna 2014. Nyt maistelussa olorosossa kypsynyt yksilö tynnyristä numero 4941. Vierellä on verrokkina samana vuonna tislattu mutta vuotta aiemmin olorososta pullotettu Glendronach tynnyristä 1557.

Glendronach 19 yo 1995/2014 Cask #4941

(57%, OB, 1.11.1995–11/2014, Batch No. 11, Cask No. 4941, Oloroso Sherry Puncheon, 668 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin suklainen ja tallinen, jykevä ja varsin makea. Luumuhilloinen, rusinainen, piimäkakkuinen, kermainen. Maapähkinävoita, siirappia, toskaomenaa, appelsiinia. Sikaria, nahkasatulaa, maakellaria, kahvia, runsaan sherryisiä sävyjä. Selvästi imelämpi ja rotevampi kuin Cask #1557. Vesilisä avaa tammea ja toffeeta.

Maku: Järeän sherryinen, suklainen ja siirappinen tapaus. Ei silti aivan niin imelä kuin tuoksu antaa odottaa. Luumua, rusinaa, kahvia, hiukan ruutia. Suutuntuma on täyteläinen ja painavan öljyinen. Oikein kunnolla Kinder-munan suklaata, maitosuklaata ja valkosuklaata rinnakkain. Sitruksisuutta, yrttisyyttä, hapokasta paahteisuutta, lakritsia. Maltaisuutta, pähkinää, nahkaisuutta, maanläheisyyttä. Rotevampi ja tiivisrakenteisempi kuin Cask #1557. Jälkimaku taittuu nopeasti varsin tummaksi ja hiukan karvaaksi. Hapokkuutta, kitkerää tammea, espressoa, lakritsia, yrttisyyttä. Sitruksisuutta, hiukan ruohoa, paahteisuutta. Keskipitkä finaali jää muun viskin tasosta pykälän. Vesilisä tuo Weetabixia ja mysliä, availee hiukan sävykkyyttä muutenkin.

Arvio: Tiivisrakenteinen ja painava Glendronach. Paljon loistavuutta, mutta jälkimaku pettää lopulta pykälän. Peittoaa jämäkässä rakenteessa verrokkinsa, mutta sävykkyydessä jää vielä aavistuksen verran toivomisen varaa. 88/100

Lagavulin 9 yo 2019 ’Game of Thrones’ 46%

Kun näin ensimmäistä kertaa uutisen, että Diageo julkaisee sarjan Game of Thrones -brändättyjä single malteja, ajattelin, että tuollaiset julkistukset olisi parempi tehdä aprillipäivänä. Siksi nyt tuntui sopivalta maistaa yksi tällainen Game of Thrones -viski aprillipäivän kunniaksi.

Olen katsonut sarjaa yhden jakson siihen aikaan, kun se alkoi ensi kertaa pyöriä. Lagavulin on nimetty Lannisterin suvun mukaan, eikä sillä ole tosiaan yhtään mitään tekemistä tämän viskin kanssa.

Lagavulin 9 yo 2019 ’Game of Thrones’

(46%, OB, 2019, Game of Thrones Collection, House Lannister, Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Todella makea, hunajaisen hedelmäinen ja vegetaalisen turpeinen. Sitruunainen, merellinen, varsin helposti lähestyttävä. Banaania, kinuskia, mokkanahkaa. Kaikkineen miedompi ja vaniljaisempi kuin 8-vuotias parin vuoden takaa. Savussa on pieni tervainen ja nokinen vivahde, mutta kovin sävykkääksi tätä ei voi kehua.

Maku: Sitruksinen, mineraalinen ja varsin savuinen. Suoraviivaisempi, purevampi ja lääkemäisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Merilevää, suolaa, jodia, hapokkuutta. Melko paljas ja aktiivinen tammi, vaniljaisesta makeudesta on vain rippeet jäljellä. Roima ja vegetaalinen paahteisuus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja pistelevän mausteinen. Pippuria, hapokkuutta. Jälkimaku on lääkemäinen ja pureva. Sitruksisuutta, suolaa, merilevää, vegetaalisuutta, savua. Paahtunutta tammea, hiukan nokea. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ihan kelvollinen nuori Lagavulin, joka jää kuitenkin selvästi parin vuoden takaisen 8-vuotiaan varjoon sekä voimassa että tyylissä. Kun ei paljon odota, ei pääse pettymään. 84/100