Maistetut

Knockando 1972/1983, 43%

Näitä Justerini & Brooksin Knockando-pullotteita liikkuu maailmalla viljalti, myös vuosikertaa 1972 hiukan erilaisina versioina, monella eri pullotusvuodella. Tämä on nyt versio vuodelta 1983. Olen viitisen vuotta sitten maistanut yhden vähän vastaavan 1966-pullotteen, joka oli etenkin nenässä herkullinen. Jotain vastaavaa voi varmaan odottaa tästäkin.

Knockando 1972/1983, 43%

(43%, OB, Justerini & Brooks, 1972–1983, 75 cl)

Tuoksu: Todella viljainen ja varsin pölyinen. Kevyttä kukkaisuutta, heinää ja aamiaismuroja. Hedelmäisyys pysyy varsin hentona, pyörii lähinnä kevyen omenan ja pienen vesimelonin ympärillä. Maltaisuus tulee kyllä selvänä läpi. Hiukan vaniljaa ja hunajaa makeuttamassa kevyttä kokonaisuutta.

Maku: Öljyisempi ja mielenkiintoisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Omena ja vesimeloni ovat paljon selvempinä ja makeampina esillä. Viljaisuutta, heinäisyyttä ja maltaisuutta kyllä riittää. Tammisuus on myös melko rotevasti esillä. Tietty maanläheisyys tässä on, vähän jotain likaisuutta ja pähkinäistä happamuuttakin. Suutuntuma on kevyt ja runko hento. Jälkimaku on heinäinen ja hiukan pisteliäs, pippurinen ja hapokas. Tammi tulee happamana, jopa osin kitkeränä pintaan. Vaniljaa ja omenaa, mutta ei kovin laajalla spektrillä hedelmiä, vaan enemmän tätä viljaista ja muromaista kuivuutta. Keskipitkä, hiukan kapea finaali.

Arvio: Ihan kelvollinen kevyt perusviski ja oman aikakautensa edustaja. Ei silti mitenkään loista, vaan jää selvästi 1966-pullotetta kapeammaksi esitykseksi. 82/100

Glasgow 1770 Tequila Cask Finish Batch 1, 55,3%

Lasiin päätyi Glasgow 1770:n mainion Uisge-pullotteen perään tällainen erikoisjulkaisu, jossa on poikkeuksellisesti tequilahommia taustalla. Viski on kypsynyt alkujaan ex-bourbonissa, mutta siirretty tequilatynnyriin sen jälkeen. Tequilavaikutusta on saatu mukaan kahden ja puolen vuoden edestä. Tällaisia viskejä ei tule kovin usein vastaan.

Glasgow 1770 Tequila Cask Finish Batch 1

(55,3%, OB, 3.2.2018–27.6.2023, First Fill Ex-Bourbon Cask, Finished in a Tequila Cask, Triple Distilled 01, 272 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, raikas ja napakan mausteinen. Bourbon-kypsytys tulee voimakkaasti läpi tammen ja vaniljan voimin, mutta kokonaisuus tuntuu silti vähän ohuelta. Mantelia, kinuskikastiketta, kovia hedelmäkarkkeja. Viherherukkaa, valkopippuria, hapokkuutta. Vesilisä availee vähän kookosta.

Maku: Todella pistelevä, mausteisuus puree valkopippurilla oikein kunnolla välittömästi. Jotain tequilavaikutustakin tästä voi löytää, tiettyä raikasta agavemaista vivahdetta on taustalla. Bourbonvaikutus on silti selvästi vahvempi, sahattu tammilankku ja vanilja ovat selvästi esillä. Suutuntuma on kuitenkin melko kevyt ja runko tuntuu vähän ohuelta, vaikka kuumottava pippurisuus tykittää täydeltä laidalta. Sitruksisuutta, herukkaa, hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen todella pippurinen ja chilinen, purevan tamminen ja napakka. Hapokkuus ja sitruksisuus haihtuvat melko pian, ja finaali jää varsin lyhyeksi. Vesilisä korostaa hiukan kermaisuutta ja murokeksiä, kun kovin mausteisuus antaa vähän tilaa.

Arvio: Uisge-pullotteen jälkeen tämä oli pieni pettymys. Jonkinlainen kypsymättömyys ja jopa raakuus vielä vaivaa, vaikka tequilafiiliksestä täytyykin antaa vähän plussaa. 79/100

Mac-Talla Terra 46%

Lasissa on tällä kertaa vähän erilaista tavaraa. Kyseessä on perusviskiä Islaylta, mutta alkuperä ei ole tiedossa. Pullottaja Morrisonin perheen nimi kyllä kilisyttää heti viskinörteillä kelloja: entisiä Bowmoren omistajia. Jotenkin silti tuntuu, että tämä jenkkitammessa kypsynyt ja oletettavasti hyvin nuori liemi olisi peräisin jostain muualta, mutta mene ja tiedä.

Mac-Talla Terra

(46%, Morrison, Classic Islay, NAS, 2021, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan turvesavuinen ja todella tuhkainen. Merilevää, sitruksisuutta, suolavettä, märkää kalliota. Caol Ila tulee mieleen. Mineraalisuutta, heinäisyyttä, maltaisuutta, jonkin verran vaniljaa. Maakellarin lattiaa, vähän multaa, pientä tammista mausteisuutta. Vesilisä avaa lääkemäisiä elementtejä, kamferiakin.

Maku: Turvesavua, merellisyyttä ja reippaasti tuhkaa. Suolaisuus on voimakkaasti esillä, mutta toffeefudge pehmentää. Mineraalisuuden ja heinäisyyden ympärillä pyöritään, eikä kovin monipuolista palettia ole esillä. Sitruunamehua, pientä pippurisuutta, vaniljaa, hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvin kasassa. Tammi pysyy rauhallisena ja makeana, vaikka kokonaisuus on ilmeisen nuori. Jälkimaku on todella tuhkainen ja turvesavuinen edelleen. Suolaisuus, merellisyys ja hapokkuus korostuvat. Tammi käy pisteliääksi, mutta kokonaisuus on silti varsin raikas ja sitruksinen. Toffeefudgea, hunajaa. Loppusuora on varsin simppeli ja korkeintaan keskipitkä. Vesilisä tuo esiin lääkemäisyytta ja eucalyptusta.

Arvio: Tällaisella nuorella viskillä on ehkä vähän vaikea erottua. Mutta ei tässä suurta vikaa ole. 81/100

Glasgow 1770 Uisge 2024 Marsala Wine Cask 53,3%

Tällainen ex-Marsalassa kypsynyt Glasgow 1770 oli listoillani helmikuun 2024 Uisgessa, mutta onnistuin tupeksimaan ja missaamaan viskin itse tapahtumassa. Suoritetaan nyt asianmukainen paikko.

Glasgow 1770 Uisge 2024 Marsala Wine Cask

(53,3%, OB for Uisge 2024, Limited Edition Release, Marsala Wine Cask, Peated, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin viininen ja suklainen, turpeinen ja hedelmäinen kokonaisuus. Rusinaa, toffeefudgea, luumuhilloa, kuivattuja hedelmiä. Nuotiosavua ja runsasta hiilisyyttä. Poltettua sokeria, joulukakkua, runsasta mausteisuutta. Vaniljainen ja hiukan pölyinen tammi on pinnassa. Vesilisällä löytyy hiukan poltettua tulitikkua.

Maku: Voimakas, suklainen ja napakan turvesavuinen lähtö. Salmiakkinen ja tervainen puoli nousee selvästi esiin varsin makean ja hedelmäisen viinisyyden takaa. Tammi tuntuu nuoremmalta kuin tuoksussa, nyt on sahalautaa ja pistelevää mausteisuutta. Maltaisuus on makeanpuoleista, rusina ja toffee hyvin mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä balanssissa. Siirappisuus saa seurakseen mustapippuria. Jälkimaku pyörii edelleen siirapin, suklaan, vähän ylikypsän hedelmäisyyden ja turvesavun ympärillä. Mustapippuri korostuu, samoin salmiakkinen ja kuiva yrttisyys. Heinää, suolaa, maltaisuutta, edelleen reippaasti rusinaa ja tikkunekkua. Keskipitkä finaali. Vesilisä ei tuo tähän oikein mitään lisää.

Arvio: Maukas ja mielenkiintoinen viski, vähän nuoren oloinen mutta silti sangen roteva tapaus. 85/100

The Macallan 16 yo 1990/2007, Signatory 46%

Signatoryn valikoimista löytyi tällainen vaaleahko Mäkkäri-sherryttely. Odotukset eivät ole järin korkealla, mutta maistetaan.

The Macallan 16 yo 1990/2007, Signatory

(46%, Signatory Vintage, The Un-Chillfiltered Collection, 20.9.1990–19.7.2007, Cask No. 16306, Refill Butt, 783 bts., 70 cl)

Tuoksu: Roteva ja sherryinen, odotuksia tuhdimpi ja robustimpi. Tallia ja nahkaa, maakellaria, havuisuutta ja jonkin verran yrttisyyttäkin. Uuniomenaa ja keltaista luumua, rusinaa, kuivattuja hedelmiä. Jännä pihkaisuus, hiukan sitruunaa, runsaasti hunajaa. Sävykäs ja hieno tuoksu! Vesilisä avaa päärynää ja hedelmäkarkkia.

Maku: Metinen ja sitruksinen, hiukan erilainen kuin tuoksu antoi odottaa, mutta silti hyvin mielenkiintoinen. Akaasiahunajaa, runsaasti yrttistä raikkautta, minttua ja kamferia. Hapokasta omenaa, keltaista luumua, viinirypäleitä ja hunajamelonia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jämäkkä. Runsas maltaisuus saa seurakseen voimakkaan tammisuuden, napakat mausteet ja hiukan karamellista makeutta. Jälkimaku pyörii edelleen metisyyden ja sitruksisuuden ympärillä, mutta nyt pieni pippurisuus nostaa päätään ja hapokkuus kääntyy vähän tummempaan suuntaan. Nahkaisuutta, havuisuutta, kuivattuja hedelmiä. Hiukan metallinen sivuääni ilmestyy jostain. Keskipitkä ja ryhdikäs finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkisuutta pintaan.

Arvio: Vakuuttava ja lajissaan oikein mielenkiintoinen Macallan. 86/100

BenRiach 10 yo The Smoky Ten 46%

BenRiachin uusi savuinen kymppivuotias on taas Rachel Barrien hommia. Äkkiseltään ajattelin, että tämä olisi vähän niin kuin vanha Curiositas, mutta reseptiikka onkin muuttunut melkoisesti. Tynnyreinä on käytetty ex-bourbonia, ex-virgin oakia ja ex-rommia, jossa on kaikuja jostain Aromaticus Fumosus -aikakaudelta.

Suhtaudun tähän uteliaasti, koska Benkun uusi peruskymppi oli yllättävänkin hyvä viski. Ja nyt on nostettu voltitkin jalomielisesti kolmella pykälällä ylemmäs kuin savuttomassa perusversiossa.

BenRiach 10 yo The Smoky Ten

(46%, OB, +/- 2022, Matured in Bourbon Barrels, Toasted Virgin Oak Casks and Jamaican Rum Casks, 70 cl)

Tuoksu: Runsas ja varsin makea hedelmäisyys kohtaa pehmeän lehtisavun. Persikkaa, ananasta, banaania, päärynää. Nyt on vaniljan lisäksi hyvin erottuva kookos myös mukana. Kukkaisuutta, hunajaa, jotain vähän rommimaistakin. Tammi tulee raikkaana esiin. Kutsuva ja tasapainoinen paketti. Vesilisä tuo ruohoisuutta esiin.

Maku: Makea hedelmäisyys johtaa kokonaisuutta, pehmeä puulastumainen savu tulee perässä. Ananas, persikka ja päärynä ovat hyvin esillä, samoin vanilja ja hunaja. Nyt tynnyrivaikutuksessa dominoi ex-bourbon, tulee marsipaania ja vähän valkopippuriakin läpi. Suutuntuma jää kaikesta muusta hyvästä huolimatta vähän ohueksi, edes extravoltit eivät nyt tuo oikein riittävästi jytinää. Yrttisyys, sitruksisuus, mausteisuus ja raikkaus toimivat silti hyvin. Jälkimaku pyörii edelleen hedelmien ja nätin nuotiosavun ympärillä. Sitruksisuus ja päärynä korostuvat, samoin tammen mausteet. Minttua, vaniljaa, rommisia sävyjä. Ehkä vähän yksioikoinen finaali, korkeintaan keskipitkä. Vesilisä availee ruohoisia ja vähän kitkeriä piirteitä.

Arvio: Erittäin laadukas perusviski tämäkin. Tuoksu on tosi hieno, maku jää siitä vähän. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 85/100.

Edradour 12 yo Cask Strength Batch 2, 57,6%

Lasissa on tällä kertaa sherryjyrä sieltä mielenkiintoisimmasta päästä, ikäänsä nähden todella tummasävyinen Edradour.

Edradour 12 yo Cask Strength Batch 2

(57,6%, OB, 2011–30.6.2023, 1st Fill & 2nd Fill Oloroso Sherry Butt, Cask Nos. 201, 214, 215, 219 & 220, 5100 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella muhkea oloroso. Rusinaa, toffeeta, kuivattuja luumuja, tummaa suklaata. Edradour Funk -tyyli tuntuu välittömästi, nahkaisuus ja mausteisuus. Mustaherukkahilloa, maltaisuutta, hiukan appelsiininkuorta. Uuniomenaa, paahdettua pähkinää, kinuskia. Nam. Vesilisä tuo vähän ruutia ja balsamicoa esiin.

Maku: Erittäin muhkea ja voimakas sherrypommitus alkaa välittömästi. Pakkohan tästä on tykätä saman tien. Luumuhilloa, suklaata, mausteisuutta. Nahkainen ja vähän tallinen olorosomeininki on oitis syvässä päädyssä. Maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä, kanelia ja inkivääriä, jonkin verran tammeakin. Toffeefudgea ja mansikkaa, maitokahvia ja edelleen pientä appelsiinista hedelmäisyyttä. Suutuntuma on painava ja vähän karheakin. Jälkimaku pyörii edelleen samassa teemassa, runsas oloroso hallitsee. Mausteita, nahkaa, suklaata ja luumua oikein kunnolla. Tikkukaramellia, paahdettua pähkinää, kuningatarhilloa, hiukan kahvia. Tammea, rusinaa, pientä lihaisuutta. Keskipitkä finaali on hyvin balanssissa. Vesilisä availee mokkaa ja mausteita.

Arvio: Erittäin hyvin tehty, muhkea Edradour Funk -esitys. Ei kompromisseja, totaalinen sherrypommi. 88/100

Benrinnes 14 yo 1985/1999, MacKillop’s Choice 61,5%

Maistossa tällä kertaa todella voimakasta Benrinnesiä. Tuttuun MacKillop’s-tyyliin tynnyriksi on merkitty tammi. Oletettavasti kyseessä on siis ex-bourbon.

Benrinnes 14 yo 1985/1999, MacKillop’s Choice

(61,5%, MacKillop’s Choice, Cask Strength, 4/1985–5/1999, Cask No. 1214, Oak Cask, 70 cl)

Tuoksu: Vanhan liiton speysiderin tunnelmaa, pölyisyyttä ja maltaisuutta, ruohoisuutta ja jotain vähän viljaista. Nätti vahaisuus, parafiinia ja mehiläisvahaa. Öljyisyys tuntuu voimakkaana. Sitruksisuutta, hiukan trooppista hedelmää, hapokkuutta. Raikas metsäisyys tulee mieleen. Vesilisä avaa anista ja salmiakkia.

Maku: Öljyinen ja hyvällä tavalla likainen, erittäin voimakas kokonaisuus. Kunnon rakettibensaa, jossa on yhä tällainen vanhan liiton tunnelma mukana. Likaisia kuparipannuja, jotain vähän nokista, happamuutta ja sopivaa kitkeryyttäkin. Omenaisuus ja sitruksisuus ovat mukana, vahamaisuus nousee myös hyvin vahvasti esiin. Jotain vähän puuroista ja ihan hiukan lenseääkin fiilistä tässä on, paljon tutkittavaa ylipäänsä. Suutuntuma on öljyisen painava ja todella vahva, mausteinenkin. Jälkimaku pyörii paljolti vahamaisuuden, ruohoisuuden ja sitruksen ympärillä. Öljyistä likaisuutta, mantelia, viherherukkaa, happamia havuisia sävyjä. Hedelmäisyys kääntyy karvaaksi, tammikin näyttäytyy. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo salmiakkia mukaan.

Arvio: Kiinnostavan persoonallinen ja erittäin voimakas old skool -tyylinen speysider. Viskinä tämä ei ole tasapainoisin eikä hienopiirteisin esitys, mutta eihän tällaisesta voi olla pitämättä. 85/100

BenRiach 10 yo The Original Ten 43%

Sitkeä flunssa on vihdoin taittunut, joten on aika työntää nenä jälleen viskilasiin. Nyt nokan edessä varsin hedelmäistä tuotetta.

BenRiachin uusi core range näki päivänvalon vuonna 2020, kun uusi omistaja oli astunut kehiin ja Rachel Barrie tarttunut toimeen uudenlaisen reseptiikan kanssa. Perussarjan kymppivuotias on jo heti melkoinen keitos, kypsynyt ex-bourbonissa, ex-sherryssä ja ex-virgin oakissa. Siitä huolimatta hintapiste on hyvin alhaalla. Maistelen mielenkiinnolla, BenRiach on aina ollut lähellä sydäntäni.

BenRiach 10 yo The Original Ten

(43%, OB, +/- 2022, Matured in Bourbon Barrels, Sherry Casks and Virgin Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja viljainen, suorastaan puhdas. Mantelia, hunajaa, humalaa, puuta. Kaikista tynnyreistä ex-bourbon tulee selvimmin läpi, hiukan pippurisena suorastaan. Hedelmäteetä, hedelmäsalaattia, vaniljavanukasta. Hiukan oliiviöljyä, päärynää, keltaista luumua. Kevyt ja helposti lähestyttävä kokonaisuus.

Maku: Hedelmäinen ja maltainen, varsin suoraviivainen esitys ja tuoksun kanssa samoilla linjoilla alusta asti. Sitruksisuus, pehmeä omenaisuus ja hiukan raaka päärynäisyys tulevat selvästi esiin. Manteli, hunaja ja ex-bourbonin vaikutus tukevat hedelmiä. Vaniljaisuus saa seurakseen melkoisesti valkopippuria, joka tuo tähän itse asiassa ihan mukavasti jämäkkyyttä, kun samaan aikaan pullotusvahvuus tuntuu varsin alhaiselta. Suutuntuma on keskitäyteläisen napakka ja runko hyvin tasapainossa. Jälkimaku pyörii mukavasti maltaisuuden ja hunajan ympärillä. Musta tee tulee esiin, tiettyä kitkeryyttä ilmaantuu tammen mukana. Mausteita, sitruunaa, hiukan minttua, keltaista luumua. Keskipitkä, kevyt ja tamminen finaali.

Arvio: Myönteinen yllätys. Hyvin tehty, konstailematon perusviski. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Kilchoman Casado 2022, 46%

Olen alkuvuonna pelannut vähän tavallista enemmän Kilchomanin kanssa, kun tuli osallistuttua myös Uisgen Kilchoman-tastingiin. Nyt kohdalle osui vielä tällainenkin pullote. Casadon nimi tarkoittaa portugaliksi ilmeisesti naitettua.

Kyseessä on viski, joka on pantu kasaan kuuden vuoden ex-bourbonkypsytyksen jälkeen Douron alueen jättimäisissä 6000 litran punaviinisammioissa. Liemi on kypsynyt niissä vielä kaksi vuotta. Whiskynotesin Ruben esittää tästä keissistä blogissaan ihan relevanttia pohdintaa, koska skotlantilaisten itse itselleen laatimien ankarien teknisten säädösten perusteella kypsytysastian maksimikoko saa olla 700 litraa.

Oli miten oli, tällaista punaviiniläträttyä tavaraa on nyt sitten lasissa. Otetaan selvää, mistä itse viskissä on kyse.

Kilchoman Casado 2022

(46%, OB, NAS, 2022, Married in Portuguese Red Wine Vats, 12900 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja tuhkainen, merellinen ja suolainen. Sitruunaa, jonkin verran makeampaakin hedelmää, banaania, makeaa omenaa ja persikkaa etenkin. Marjoista vadelma korostuu, mutta mitenkään erityisen viiniseltä tämä ei tuoksu. Jodia, merilevää. Vaniljaa ja tuoretta tammea. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja lakritsia esiin.

Maku: Makean ja suolaisen kamppailu alkaa saman tien. Merellisyyttä ja nuotiosavua, sitruunaa ja makeaa omenaa, vähän banaania ja edelleen myös persikkaa. Bbq-kastikemaisuutta, pientä lihaisuutta, hunajaa ja toffeeta. Suutuntuma on yllättävänkin kevyt ja runko tuntuu kaikkineen vähän ohuelta, vaikka makua tässä silti riittää. Kokonaisuus on ehkä vähän yksinkertainen. Tuhkaisuutta, tuoretta tammea, edelleen hyvin niukasti viiniä tai marjaisuutta. Jodin ja yskänlääkkeen vivahteita. Jälkimaku on edelleen merellinen ja nuotiosavuinen, melko tuhkainen ja hiukan pippurinenkin. Yrttisyyttä, inkivääriä, hapokkuutta, tuoretta tammea. Vadelmaa, sitrusta. Melko lyhyt finaali jää hiukan valjuksi. Vesilisä avaa päärynää ja salmiakkia.

Arvio: Kevyt ja hiukan kypsymätön, kaiken kypsyttelyn jälkeen yllättävänkin tavanomainen Kilchoman. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 81/100.