Aberlour

Aberlour 12 yo Sherry Cask Matured 40%

Aberlourin 12-vuotias on ehtinyt olla vuosien varrella monenlaisten tynnyreiden vattaus. Nyt on siirrytty ainakin travel retail -puolella puhtaaseen sherrykypsytykseen.

Aberlour 12 yo Sherry Cask Matured

(40%, OB, +/- 2014, 100 cl)

Tuoksu: Maltainen, kukkainen ja miedon sherryinen. Rasvainen vaikutelma, käsivoidetta ja palasaippuaa. Mallassokeria, hiivaisuutta, puuroa. Imelää kukkaisuutta, ylikypsiä omenoita. Hyvin mieto kokonaisuus – ja hyvin makea. Kovia toffeekarkkeja (Toffifee) ja joulukakkua. Ihan perustuote kaikin puolin.

Maku: Miedon sherryinen ja puuroisen maltainen, sokeria ja mietoja mausteita. Hyvin kevyt ja helppo, suutuntuma on melko ohut ja huokoinen – mutta sinänsä ihan miellyttävä, kaikin puolin. Sherryiset mausteet ovat joulukakun kanelia ja neilikkaa, saippuaisuutta taustalla. Uuniomenaa siirapissa, metisyyttä, hiukan tummaa suklaata. Puuromaisuus ja tietty hiivaisuus tukevat maltaista vaikutelmaa. Jälkimaku on makean siirappinen, uuniomenainen, suklainen, maltainen ja kevyt.

Arvio: Entry level -viski klassisesta päästä, ei huono muttei säväyttäväkään. Toiveissa hiukan lisää iän tuomaa tyylikkyyttä ja korkeamman alkoholiprosentin antama ryhti – eli A’bunadhin ominaisuudet. 82/100

Craigellachie 1982/1996, Scott’s Selection 61,6%

Joskus tulee maistettua viskejä, joista ei tiedä etukäteen oikeastaan mitään. Craigellachiesta tulee mieleen vain Craigellachie Hotel ja sen kuuluisan viskibaarin hillittömät valikoimat. Mutta nyt siis maistelussa Craigellachien tislaamon tuotantoa.

Craigellachie 1982/1996, Scott’s Selection

(61,6%, Scott’s Selection, 1982–1996, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen, sitruksinen ja kirpeän maltainen. Yhtä aikaa selväpiirteinen ja laaja-alainen. Voimakas, hieno tammisuus tuo mukanaan huonekaluvahaa ja vaniljaa. Jyväisyyttä, croissanttia, suolaista voita. Aavistus savua, rasvaista laukaistua asetta. Sitruunankuorta, kiiviä, carambolaa, kolakarkkia. Todella voimakas ja houkutteleva. Vesilisä vapauttaa hunajaa ja marsipaania, nostaa makeutta pintaan.

Maku: Kermainen ja sitruksinen, pirteän maltainen. Mahtavan pyöreä ja öljyinen suutuntuma. Vaniljaa, toffeeta, kolakarkkia, oliiviöljyä, yrttisyyttä (minttua, anista). Tammisuus on läsnä kuivana ja hienostuneena, siitä kumpuaa eucalyptuksen kirpeyttä ja hunajaista makeutta. Loistava balanssi. Jälkimaku on havuinen, hunajainen, lakritsinen, kirpeän sitruksinen, kuivan tamminen, hienostunut ja pitkä. Vesilisällä nousee esiin kanervaisuutta ja mentholia, samalla kompleksisuus lisääntyy entisestään.

Arvio: Kiehtova, kehittyvä ja harvinaisen monitasoinen. Hieno viski, suuri yllättäjä. 90/100

The Macallan 10 yo Cask Strength 58,6%

Tämä tynnyrivahvuinen 10-vuotias on Macallanin vastaus syytöksiin, joiden mukaan tislaamon nykyvalikoima on liian mieto ja pyrkii pelkästään miellyttämään tax free -kuluttajia. Eli nyt pitäisi olla kovaa kamaa käsissä.

The Macallan 10 yo Cask Strength

(58,6%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja viikunainen. Täyteläinen sherrytuoksu, rusinainen ja makea. Muhkea maltaisuus, jouluolutta ja neilikkaa. Mangoa, hunajamelonia. Tiettyä saippuaisuutta myös. Piipputupakkaa, vähän vanhaa nahkahuonekalua. Vesilisä vapauttaa toffeeta ja kinuskia. Nam.

Maku: Raskaan sherryinen ja suklainen. Vyöryy voimalla päälle, alkoholiprosentin todella tuntee. Maltaisuus, viikunaisuus ja luumuisuus on suurieleistä, suutuntuma täyteläinen ja tekstuuri vähistä asioista tiheä. Tammisuus tuo karvaudellaan leikkauspintaa makeuteen hyvinkin nätisti. Jälkimaussa tammi pysyy kurissa ja alkaa varsinainen näytös: mausteet (neilikka, anis), tupakkaisuus, toffeemaisuus ja hedelmät pyörivät melko runsaina suussa. Finaali haipuu kuitenkin ilotulituksen jälkeen melko nopeasti. Suutuntuma menee vesilisällä miellyttävän silkkiseksi, mutta tiettyä saippuaisuutta tulee samalla. Kestää hyvin vettä.

Arvio: Miksei Macallan tee enempää tällaisia viskejä? Kaikki kunnossa ikään nähden. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

The Macallan Select Oak 40%

Knoppologiaa: Macallanin tislaamo oli alkujaan nimeltään Elchies Distillery, ja sen pääkonttori toimii edelleen Easter Elchies Housessa.

Käsissä oleva Select Oak on nykyisen tax free -valikoiman perustuote. Se on Macallanin nykyiseen tyyliin sopivasti yhdistelmä eurooppalaisissa ex-oloroso-tynnyreissä (first fill) ja amerikkalaisissa ex-oloroso- ja ex-bourbontynnyreissä kypsytettyjä viskejä.

Eli kypsytysten perusteella ei voi yhtään sanoa, millaisesta viskistä mahtaa olla kyse.

The Macallan Select Oak

(40%, OB, 1824 Collection, 2009*, travel retail, 100 cl)

Tuoksu: Paksun maltainen ja täyteläinen. Hiukan saippuainen. Voimakas kermaisuus, laventelia ja toffeeta. Mieto sitruksisuus, appelsiinimehua ja appelsiininkuorta. Hiukan ”tylppä” vaikutelma, puuromaisuutta ja marsipaania. Kevyet mausteet (kurkuma).

Maku: Maltainen ja hiukan hiivainen. Kermaisen pehmeä suutuntuma, josta rasva liukenee pian. Jäljelle jää kevyen toffeemainen ja mausteinen maku, jossa tuntuu laventelisaippuaa ja aamupuuroa. Jälkimaku on hyvin maltainen, tamminen (hiukan puiseva), mausteinen, mieto ja melko lyhyt. Kokonaisuus on nuori ja kevyt.

Arvio: Pätevä perusviski, ei suuria vikoja. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 3).

The Macallan 10 yo Fine Oak 40%

Monen fanin maailma romahti, kun Macallan aloitti Fine Oak -sarjansa. Kolmea eri tynnyrityyppiä sekoittava Fine Oak vei tislaamon kauas juuriltaan, upeista sherrykypsytyksistä. Vastineeksi Macallan pääsi maailmanmarkkinoiden nousukkaaksi ja lentokenttien luksusviskiksi.

Perustuote on nyt sitten tässä. Fine Oak -sarjan kymppivuotias on viettänyt aikaa kolmessa erilaisessa tammitynnyrissä: ensin eurooppalaisissa ex-sherrytynnyreissä, sitten amerikkalaisissa ex-sherrytynnyreissä ja lopuksi ex-bourbontynnyreissä.

The Macallan 10 yo Fine Oak

(40%, OB, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen ja maltainen. Viljainen, tuoreella tavalla. Tiettyä kosteaa pahvisuutta, saippuaa – mutta silti ihan raikas. Ja nuori ja kevyt. Paljon kukkaisuutta (syreeniä) ja rasvaa (vartalovoidetta). Timotei-heinää. Ei erityisemmin säväytä. Vaniljaa jossain taustalla.

Maku: Selvä parannus tuoksusta. Kukkainen ja maltainen perusluonne säilyy, mutta kylkeen liimautuu karkkisuutta, kovia toffeemakeisia ja hunajaista makeutta. Maukas sitruksisuus, mukava vanilja. Suutuntuma on silti hyvin mieto ja harmiton, body jää kevyeksi. Balanssi on kohdallaan. Jälkimaussa tietty viljainen maltaisuus hallitsee, hunaja tukee ja pieni tammisuus nostaa päätään. Vaatimaton finaali.

Arvio: Tuoksultaan heikko mutta maultaan ihan mukava perusmalt. Lowlander-henkeä. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).

Cardhu 12 yo 40%

Vuonna 1824 perustettu Cardhu eli Cardow (’musta kivi’) oli Helen Cummingin ja myöhemmin hänen miniänsä Elizabeth Cummingin dynastia. Lopulta siitä tuli osa kansainvälistä alkoholijättiä – tuotannosta 70 prosenttia menee Johnnie Walkeriin.

”Karhu” on jostain syystä myös Espanjan myydyin single malt. Se siis knoppitietona, nyt maistamaan.

Cardhu 12 yo

(40%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja maltainen. Hunajaa, tuorepuristettua appelsiinimehua, apilankukkaa. Hiukan ohut, jopa vähän väljähtyneen oloinen (vaikka pullo on juuri avattu). Muroja, Earl Grey -teetä, vihreää omenaa, Tolua. Maltaisuudessa on hapan ja suolainen vivahde, josta en suuresti tykkää.

Maku: Kevyt, hunajainen ja helppo. Appelsiinimehua, maltaista pirteyttä, hunajaista makeutta. Tuoksua miellyttävämpi, suutuntuma on kiva ja hiukan öljyinen. Balanssi on ihan kohdallaan. Pieni savu jossain taustalla? Tiettyä vetisyyttä, etenkin tällä alkoholiprosentilla. Jälkimaku jää vähäiseksi, maltaisuuden ja hunajaisuuden lisäksi vain sitrus ja tammi viivähtävät hetken. Lyhyt ja mieto finaali. Helppo juotava.

Arvio: Vaivaton, tasapainoinen mutta ehkä liiankin mieto perusviski. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 79/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 5).

Glenallachie 10 yo 1991/2001, Signatory 43%

Vuonna 1967 rakennettu Glenallachie on yksi Skotlannin nuorimmista tislaamoista. OB-pullotteet ovat olleet harvinaisia, 1980-luvulla julkaistiin 12-vuotias ja 2005 tynnyrivahvuinen 16-vuotias, tislattu 1989.

Tämä Signatoryn pullote on peräisin ex-sherrytynnyristä (sherry butt).

Glenallachie 10 yo 1991/2001, Signatory

(43%, Signatory, 5.8.1991–5.9.2001, Sherry butt, C#1349, 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin ruohoinen ja rasvainen. Vihreää omenaa, apilankukkaa, valkoviiniä. Hyvin nuori tuoksu, aivan kuin new makessa. Melassia, sitrusta, halpaa käsivoidetta. Kevyt ja ohut. Sherryä ei huomaa.

Maku: Valkoviinimäinen ja hyvin kevyt. Maltaisuus kuitenkin yllättää, raikasta lager-olutta ja pirskahtelua. Erottuva tammisuus, muttei yhtään tanniinisena. Kermainen suutuntuma, todella helppo juotava. Miedot ja mukavat mausteet (vaniljaa, sokeria, sitruunamelissaa). Jälkimaussa tammisuus nousee, samoin sokeri ja paahtoleipä. Valkoviinin mineraalisuus tuntuu lopuksi.

Arvio: Kevyeksi viskiksi maukas ja varsin onnistunut. Sherrykypsytystä ei kuitenkaan huomaa, enemmän tästä löytyy bourbonhenkisyyttä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 75/100 (per 2).

The Macallan Sienna 43%

Vuonna 1824 perustettu Macallan on ennennäkemättömässä nosteessa. Se uhkaa pian Glenfiddichin ja Glenlivetin asemaa, etenkin Aasian-myynnin ansiosta. Uuteen tyyliin kuuluvat myös helposti lähestyttävät NAS-pullotesarjat, houkuttelevat replicat ja ponnekas markkinointi.

Tämä nyt maisteluvuorossa oleva Sienna kuuluu samaan nasseviskien sarjaan uusien Amberin ja Rubyn kanssa. Täytyy myöntää, että odotukset eivät ole kovin korkealla.

The Macallan Sienna

(43%, OB, NAS, 1824 Series, +/- 2013, Sherry oak casks, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan sherryinen. Rusinainen, makea. Taatelia. Puuromainen, maltainen, pähkinäinen. Tuttu saippuaisuus kaiken yllä. Vähän nahkaa, rasvattuna. Vaniljaista toffeefudgea. Kutsuva!

Maku: Olosoro-sherry aloittaa vyöryn. Rusinoita, pähkinäsekoitusta, säilykehedelmiä. Suutuntuma on tuoksun luomiin odotuksiin nähden melko kevyt, mutta maussa on rutkasti ulottuvuutta. Mausteet alkavat nousta melko nopeasti, maltaisuus sakenee ja samalla myös tammisuus alkaa kiristää suuta. Saippuaa. Jälkimaku on paahteinen, mausteinen, hiukan imelä ja kardemummainen. Onnistunut, helposti juotava.

Arvio: Sherrykypsytystä Macallan-tyyliin. Tasapainoinen ja hyvä NAS-viski. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Benrinnes 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s 53,2%

Vuonna 1835 perustettu Benrinnes tuhoutui pahasti tulipalossa vuonna 1896. Omistajat käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja toivat tislaamoon sähköt.

Nykyään Benrinnes tunnetaan myös ”bastard maltistaan” Stronachiesta. Nyt käsillä oleva tuote on sentään Cadenhead’sin ex-bourbonissa kypsynyt yksilö.

Benrinnes 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s

(53,2%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1996–2012, bourbon hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin vahva päärynä. Smurffilimua, Ässä Mix -hedelmäkarkkeja. Esanssinen, pirteän karkkimainen tuoksu. Hunajaa. Sokkona ei arvaisi viskiksi. Parafiiniä, kengänkiillotusainetta. Hento kokonaisuus, mutta ihan kutsuva.

Maku: Alkaa voimakkaalla päärynällä. Maltaisuuden jyrkkä ja lagermainen luonne yllättää, kun tuoksu ei vihjaa siitä yhtään – maltainen maku myös hapantuu suussa selvästi. Maun keskivaihe on kevyen pippurinen ja mausteinen, vaikka body on kevyt. Pieni savukin ailahtaa. Jälkimaku on terävän mausteinen, tanniininen, makeutuva, mutta luonteeltaan ohut. Vesilisä nostaa maun kukkaisuutta, mutta ei muuta mitään.

Arvio: Päärynäinen karkkiviski, hento ja tavanomainen. 79/100

Dailuaine-Glenlivet 12 yo 1994/2006, Cadenhead’s 56,2%

Dailuaine perustettiin 1851, mutta se tuhoutui pahoin vuoden 1917 tulipalossa. Nyt maistelussa Skotlannin vanhimman itsenäisen pullottajan eli Cadenheadin pullottama Dailuaine.

Dailuaine-Glenlivet 12 yo 1994/2006, Cadenhead’s

(56,2%, Cadenhead’s Authentic Collection, 1994–9/2006, 20 cl)

Tuoksu: Kukkainen ja makean vaniljainen. Hapokkaan valkoviinimäinen, käyneitä omenia ja hedelmäsokeria. Kiillotusainetta ja pesuainetta taustalla. Hyvin hento yleisvaikutelma.

Maku: Miellyttävän täyteläinen, paljon tukevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta todella riittää. Jopa laimentamattomana miellyttävän pehmeä. Maun keskivaiheilla tanniinit ottavat valtaa, inkivääri ja mausteet nousevat yhdessä paahteisen tammisuuden kanssa. Jälkimaku on edelleen maltaisen hedelmäinen, mutta musta tee jää suuhun viimeiseksi mauksi.

Arvio: Hedelmiä ja kukkia yli oman tarpeen. Onnistunut lajissaan, mutta viimeinen silaus jää puuttumaan. 83/100