Gordon & MacPhail

Glen Mhor 1980/2007, Gordon & MacPhail 43%

Glen Mhor perustettiin vuonna 1894, suljettiin vuonna 1983 ja tuhottiin 1986. Se otti vetensä läheisestä Loch Nessistä.

Tislaamon tuotannosta julkaistiin vain muutama puolivirallinen pullote, jonkin verran Gordon & MacPhail -lisenssiversioita ja pari muuta IB-pullotetta. Nyt maistossa G&M:n lisenssipullote miniatyyriversiona.

Glen Mhor 1980/2007, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, licensed bottling, 1980–2007, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hunajainen ja sulkeutunut. Kovia hedelmäpastilleja peltirasiassa. Sitruunankuorta. Metallia, aavistus savua. Tammilankkua, kosteaa ja tuoretta. Kirpeää olutta (vaalea lager). Palasaippuaa.

Maku: Sitruunainen ja terävän maltainen aloitus. Appelsiinimarmeladia, hunajaa paahtoleivällä. Paljon konsentroitunutta makeutta. Suutuntuma on melko kevyt, jopa pisteliäs. Äkisti kaikki kuitenkin laajenee: tammi vyöryy runsaana, ja taustalta nousee yksi hallitseva maku – meetvursti. Jälkimaussa on oikein runsaasti meetvurstia, savukinkkua, tammea, hunajaa, mausteita (itämaisia). Hieno, pitkä finaali.

Arvio: Omalaatuinen, ensin pisteliäs mutta jälkipuolella suorastaan erinomainen viski. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Longmorn 12 yo, Gordon & MacPhail 40%

Longmorn perustettiin vuonna 1894. Se tuotti pitkään hienoja vuosikertoja 1970-luvun tynnyreistä, mutta sittemmin varastot ehtyivät. Vakiovalikoimaan kuului pitkään vain 15-vuotias pullote, joka vuonna 2007 korvattiin 16-vuotiaalla versiolla. Nyt maistelussa 12-vuotias Gordon & MacPhail -pullote.

Longmorn 12 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, licensed bottling, 2010, 5 cl miniature)

Tuoksu: Öljyinen ja vahvarakenteinen. Mausteita (kanelia, neilikkaa), marsipaania, tummaa suklaata, kahvia. Hiukan palanutta sokeria. Punaviiniä. Mustaherukkahilloa. Luumuja. Makea, jopa imelä vaikutelma.

Maku: Myötäilee tuoksua, mutta maltaisuus on korostunutta – muistuttaa brittiläistä bitter-olutta. Varsin makea ja viinimäinen yleisfiilis, suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen mutta maku todella runsas. Neilikkaa, appelsiinia, paahdettuja maapähkinöitä, suklaata, kahvia. Jälkimaku on hapahko, suklainen, maltainen ja kestossaan melko vaatimaton. Mutta kokonaisuus on herkullinen, kaikesta huolimatta.

Arvio: Tuhti ja öljyinen. Loppuliuku on hiukan liian lyhyt, mutta muuten tämä maistuu. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 3).

Dallas Dhu 1980/2001, Gordon & MacPhail 40%

Pagodikattoinen Dallas Dhu toimi vuosina 1899–1983. Taru loppui, kun 1980-luvulla viskin tarjonta räjähti käsiin ja kysyntä hiipui. Tislauslupa umpeutui 1992, joten uudelleen sitä ei olla avaamassa. Charles Cree Doigin suunnittelema tislaamorakennus toimii nykyään museona. (Mutta kuka ihme haluaisi vierailla tislaamomuseossa, kun voi käydä toimivassakin tislaamossa?)

Nyt maistelussa Gordon & MacPhailin pullottamaa Dallas Dhu’ta vuodelta 2001. Tämä viski on tiettävästi pantu vuonna 1980 kypsymään ex-bourbontynnyreihin.

Dallas Dhu 1980/2001, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1980–2001, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, maltainen, sitruksinen. Hedelmäpurukumia. Maltaisuus tuntuu pirteänä, samoin vihreä omena. Vaniljakastiketta, kynttilää. Apilaa, koivunlehteä, tuoretta heinää. Kevyt ja yllättävän raikas.

Maku: Pehmeä ja mieto. Ruohoinen maltaisuus seuraa tuoksua, samoin purukumi. Vahainen vivahde. Hiukan vetinen, edes mausteet eivät nouse – korkeintaan kaneli. Tamminen ilman tanniineja. Sitruksinen ilman hapokkuutta. Jälkimaussa nousevat tee, timotei, tammi ja tuore ruoho. Näin miedosta ja kevyestä viskistä on vaikea saada kunnon otetta.

Arvio: Kevyt, omenainen ja purkkainen. Pisteissä saattaa olla hiukan ikälisää. Ei tässä toki mitään mainittavaa vikaakaan ole. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Balmenach 1989, Gordon & MacPhail 43%

James MacGregor perusti Balmenachin vuonna 1824. Tislaamo ei ole julkaissut yhtään OB-pullotetta, ellei Deerstalkereita tai 12 yo Flora & Faunaa oteta lukuun. Kuitenkin tislaamon kapasiteetti on kaksi miljoonaa litraa puhdasta alkoholia vuodessa, joten mahdollisuuksia olisi moneen.

Kun tislaamopullotteita ei ole saatavilla, Balmenachiin täytyy tutustua yksityisten pullottajien avulla. Tämä G&M-versio on kypsynyt ex-bourbonissa (hogshead).

Balmenach 1989, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1989–2006, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, sitruksinen, kukkainen. Rasvaisuutta, jotain käsivoidetta. Vaniljaa. Runsaasti kookosmaitoa. Sokeria. Echinaforcea (!), yrttejä, pistävyyttä. Mieto kokonaisuus.

Maku: Hyvin pehmeä suutuntuma, samettinen ja miellyttävä. Makeaa appelsiinimehua ja Camparia. Aamupuuroa omenahillolla. Pehmeä maltaisuus, vahva melassi. Jotain vähän ylikypsää hedelmäosastolta: kiiviä, päärynää. Kookosmaito löytyy, mutta vain ailahduksena. Jälkimaku on miedon tamminen, omenainen, yrttinen, hiukan hapan. Ei aivan tasapainossa, pehmeä suutuntuma ei johda oikein mihinkään makuun.

Arvio: Lupaa paljon muttei aivan kanna. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 79/100 (per 2).

Tormore 1996/2007, Gordon & MacPhail 43%

Tormore on vuonna 1960 perustettu tislaamo, joka tuottaa Long John -blendien pääelementin. Single maltina se on pieni, 1990-luvulla oli yksi 10-vuotias OB-pullote, kunnes 12-vuotias korvasi sen 2000-luvulla.

Käsissä oleva Gordon & MacPhail -pullote on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä (refill sherry hogsheads). En ole aiemmin Tormorea maistanut, joten odotuksia on vaikea määritellä. Katsotaan.

Tormore 1996/2007, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1996–2007, 5 cl miniature)

Tuoksu: Keväinen ja raikas vaikutelma. Ruohoa, leikkokukkia, appelsiinia, hedelmäpurukumia. Kirpeä maltaisuus. Hiukan puisevuutta, kuivaa tammea. Mausteita (kanelia, pomeranssia). Kutsuva ja miellyttävä, joskaan ei kovin runsas eikä täyteläinen tuoksu.

Maku: Ruohoinen, sitruksinen ja kirpeän maltainen ensipuraisu. Kuivaa heinää, voimistuvaa tammisuutta. Ei kovin omaperäinen, suutuntuma on pehmeä ja melko kevyt. Hunajaista makeutta, lempeitä mausteita. Jotain miedon olutmaista tässä kyllä on. Omenaisuus alkaa vähitellen kasvaa, ja se hallitsee jälkimakua. Muilta osin siinä on kevyttä sherryisyyttä (fino) ja teemäistä kitkeryyttä. Kevyt ja lyhyt finaali.

Arvio: Siedettävä perusmalt. Ei suuria heikkouksia muttei suuria vahvuuksiakaan. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 1).

Aultmore 1995, Gordon & MacPhail 43%

Aultmore on perustettu vuonna 1896. Nimi juontaa juurensa gaelin kielen sanoista ”An t-Allt Mòr”, joka tarkoittaa suurta paloa. Tislaamon ensimmäinen oma pullote (12 yo) julkaistiin 2004. Sitä edelsivät 12 yo Flora & Fauna -pullote 1991 ja 23 yo Rare Malts -pullote 2003.

Tämä Gordon & MacPhailin Connoisseur’s Choicessa julkaisu pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä (refill bourbon barrels).

Aultmore 1995, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1995–2006, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mineraalinen ja makea valkoviinimäisyys erottuu heti. Kukkainen (apilaa) ja ruohoinen. Viinirypäleitä. Sitruksinen maltaisuus. Päärynää. Ei erityisemmin säväytä, vaikuttaa heikolta.

Maku: Pehmeämpi ja runsaampi kuin tuoksu antoi olettaa. Body on ohut, mutta ilmeisen onnistunut kypsytys tukee tislettä. Alussa mehukasta päärynää, limonadimaista pirteyttä ja hiukan latteaa maltaisuutta. Vähitellen tammisuus korostuu, muttei liikaa – mausteisuus on pääosassa (anis, sitruunapippuri). Maukas lajitelma eri teelaatuja ja omenahilloa. Jälkimaku on sitruksinen, tamminen, hilloinen ja melko lyhyt.

Arvio: Tavallinen ja yllätyksetön speysider, jossa on miellyttäväkin puolensa. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 79/100 (per 1).

Dufftown 13 yo 1993/2006, Gordon & MacPhail 43%

Dufftownin tislaamo perustettiin 1896, ja se oli yksi Pattisonin kriisin selviytyjistä. Matalan profiilin brändinä ja tuotannoltaan suurena se on kuulunut Singleton-sarjaan. Vuonna 2006 viskistä julkaistiin myös 15 yo Flora & Fauna -pullote.

Tämä Gordon & MacPhailin Connoisseur’s Choice -sarjassa julkaistu yksilö on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (refill American hogsheads).

Dufftown 13 yo 1993/2006, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1993–2006, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuoretta kurkkua, erityisesti kuoria. Muitakin vihanneksia (jäävuorisalaattia) ja kukkia (apilaa). Yrttejä – minttua. Mentholia. Erittäin raikas ja kirpeä tuoksu, suoraan hevi-osastolta. Hiukan vaniljaa. Kaikkineen melko ohut vaikutelma.

Maku: Peilaa tuoksua yllättävän tarkasti: kurkkua, jäävuorisalaattia, vesimelonia, mentholia… Todella nuori ja tuore fiilis, suutuntuma on pisteliäs ja haihtuu pian. Vanilja on kuitenkin maun pääosassa – erittäin paksu ja kuohkea vaniljakastike hallitsee. Jälkimaku on pistävän tamminen, vaniljainen ja kihelmöivän mausteinen (inkivääriä). Lyhyehkö toki. Minkäänlaista suurta elämystä ei synny.

Arvio: Hevi-osaston tuoreviski. Omaperäinen mutta epäkypsä. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 1).

Tamnavulin 1990, Gordon & MacPhail 43%

Tamnavulin on Speysiden nuoria tislaamoja, vuodelta 1966. Vuonna 1993 se siirtyi Whyte & Mackayn haltuun. Nykyään tislaamo pyörii seitsemänä päivänä viikossa, ja viisi vuotta sitten siellä oli 13 työntekijää – eli mistään ihan pienestä puljusta ei ole kyse.

Tämä G&M:n pullote vuodelta 2008 on peräisin ex-sherrytynnyreistä (refill sherry hogsheads).

Tamnavulin 1990, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 6/1990–7/2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Paljon suolaista voita. Rasvan seassa kukkaisuutta (voikukkaa). Sitrusta, heinää, ruohosipulia, rypsiöljyä. Aika kevyt vaikutelma, jotenkin melassinen ja maitoinen.

Maku: Lattea suutuntuma, edes rasva ei tunnu paksusti. Tammi lyö yli, mausteet alkavat heti kihelmöidä. Sitruunankuorta, kukkaisuutta, ruohoisuutta, vaniljainen makean vivahde. Body kuivuu kasaan, jää vain ohut alkoholinen pistely. Jälkimaku on tamminen, havuinen, hapan ja kihelmöintiä lukuun ottamatta lyhyt.

Arvio: Kehno esitys. Tynnyri on ollut ilmeisesti täysin toimimaton, koska sherryvaikutusta ei voinut maistaa mistään. 71/100

Royal Brackla 17 yo 1991/2009, Gordon & MacPhail 46%

Royal Brackla on matalan profiilin tislaamo, joka perustettiin jo 1812. Vuosina 1985–1991 se oli suljettuna, eikä kovin monta OB-pullotetta ole nähty senkään jälkeen: 10 yo Flora & Fauna tuli vuonna 1993, ja virallinen 10 yo vuonna 2004.

Tämä Gordon & MacPhailin Connoisseur’s Choice -sarjassa pullotettu Brackla on kypsynyt koko ikänsä ex-sherrytynnyrissä (refill sherry cask).

Royal Brackla 17 yo 1991/2009, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1991–2009, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, kirsikkainen (säilykekirsikkaa). Täytekakkupohjaa. Hentoa sherryä. Tuoretta heinää. Appelsiinimehua. Runsas ja jälkiruokaviinimäinen vaikutelma.

Maku: Hedelmäinen, sitruksinen, mineraalinen, hiukan pistävä. Todella voimakkaat tanniinit alkavat kuivattaa suuta melkein heti. Viinimäinen makeus hukkuu terävään tammisuuteen, jossa on savuinen vivahde. Kirsikkaisuutta ja omenia. Jotenkin ”kulmikas” suutuntuma, ei mikään helppo tapaus. Jälkimaku on makeutuva, pippurinen, paahteinen, melko pitkä.

Arvio: Vahva, kulmikas ja haastava viski. Lisäulottuvuuksilla aineksia todella hyväksi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Miltonduff 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Vuonna 1824 perustettu Miltonduff tunnetaan Ballantine’s-sekoiteviskin pääelementtinä. Tuotantomäärältään suuri tislaamo on ollut single maltina pieni: 1980-luvulla tuli markkinoille 12-vuotias OB-pullote, mutta sen jälkeen on oltu Gordon & MacPhailin varassa. Ja sellaista on tänään siis tarjolla.

Miltonduff 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, licensed bottling, 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea. Äkkiseltään terävän alkoholinen. Hunajainen. Sherryä ja ylikypsiä hedelmiä, banaania, sitrusta. Kukkaisuutta – ruusuja. Mehiläisvahakynttilää. Aamiaismuroja. Kevyt vaikutelma.

Maku: Hennon sherryinen (oloroso). Kukkaisuutta ja hunajaa. Ohrapuuroa ja mehukeittoa. Vesimelonia. Suutuntuma on pehmeä mutta hyvin ohut. Tästä näkyy läpi. Jälkimakua kohden maut kevenevät entisestään. Jää vain hentoa maltaisuutta, hunajaa, tammisuutta. Todella kevyt kokonaisuus, erottuvasta sherrystä huolimatta.

Arvio: Seitinohut iltapäiväviski. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 76/100 (per 3).