Islay

Ardbeg Kelpie 46%

Ardbegin uudet NAS-julkaisut ovat saaneet murskaavan vastaanoton viskipiireissä. Uusi Kelpie on jo julistettu kaikkien aikojen pohjanoteeraukseksi. Massaversiokin on tällä kertaa dilutoitu suoraan tynnyrivahvasta Committee-versiosta, eli ilmeisesti erillisiä batcheja ei ole edes lähetty rakentelemaan.

En haluaisi yhtyä valitusvirteen, vaikka välillä mieli aina tekeekin. Täytyy nyt antaa tälle Kelpparille ainakin mahdollisuus. Onhan Dr Bill Lumsden taas nähnyt paljon vaivaa: tuttuun ex-bourbonissa kypsyneeseen Arttuun on sekoitettu tällä kertaa mukaan tuoreessa tammessa kypsynyttä viskiä.

Nämä virgin oak -tynnyrit Dr Bill on järkännyt Mustaltamereltä Adygeian tasavallasta (virgin Black Sea oak casks from the Adyghe Republic in Russia). Kyllä on kovasti taas rakenneltu tarinaa yhden viskin ympärille.

Ardbeg Kelpie

(46%, OB, NAS, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Hurjan lyijyinen. Raskas ja likaisen merileväinen ensivaikutelma, tunkkaista turpeensavua ja hiiltä. Savustettua makrillia, sitrusta, suolaa, jodia. Pippurisuutta, terävää yrttisyyttä, raakaa ja nuoren oloista tammisuutta. Jotain outoa kumisuutta tai juustoisuutta tässä tuoksussa on. Vesilisä avaa hiukan estereitä.

Maku: Edelleen varsin raskas ja lyijyinen ote jatkuu, mutta maku on kaikkineen hiukan terävämpi ja fokusoituneempi kuin tuoksu. Suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, yrttejä, merilevää. Turve on hiilisempää ja tuhkaisempaa kuin tuoksussa. Tammi tulee aktiivisena ja pippurisena läpi kaikesta, tämä tuntuu kaikin puolin nuorelta viskiltä. Omenaa, hiukan ananasta. Tuoksusta tuttu kuminen tai juustoinen elementti myös maistuu tässä. Suolapähkinää. Suutuntuma on likaisen öljyinen. Jälkimaku on edelleen lyijyinen ja pippurinen, mineraalinen ja suolainen. Jodia, hapokkuutta, kirpeää omenaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan suklaata mukaan.

Arvio: Olisin halunnut pitää tästä kovasti enemmän, mutta tietyt off-notet yksinkertaisesti tökkivät. Viski tuntuu kaikin puolin nuorelta ja osin kypsymättömältä, olkoonkin, että sydämessäni on aina pehmeä kohta Ardbegille. 83/100

Caol Ila Distillery Only 2007, 58,4%

Caol Ilan tislaamossa vuonna 2007 myyntiin tullut pullote on sekoitus ex-bourbontynnyreitä ja ex-sherryä. Nyt tuli sopiva hetki ottaa siitä mittaa, kun kymmenen vuotta on kulunut. Voltit ovat ainakin mojovat.

Caol Ila Distillery Only 2007

(58,4%, OB, NAS, 2007, Distillery Only, Bourbon & Sherry Casks, 4000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tervaa ja kamferia! Uskomattoman voimakas ja hieno ensivaikutelma. Merellisyyttä, suolaa, haavansidonta-aineita, sammunutta nuotiota, hiiltä. Hiukan salmiakkia ja kreosoottia myös. Aivan kevyt omenaisuus ja vaniljaisuus jaksavat silti tulla esiin kaiken takaa, ulottuvuuksia riittää. Hieno on. Vesilisä avaa sitrusta ja akaasiahunajaa.

Maku: Turvesavu, suola, terva ja yrttisyys ovat pinnassa. Vesi tulee välittömästi kielelle. Merellisten, pippuristen ja lääkemäisten piirteiden rinnalle nousee hunajaista ja hedelmäistä makeutta, kevyttä vaniljaa ja omenaa. Turve on vegetaalisempaa ja tammi aktiivisempaa kuin tuoksussa. Suutuntuma on painavan öljyinen. Siirappinen ja sitruksinen makeus on hienossa balanssissa kuivan savuisuuden ja suolan kanssa. Jälkimaku on pippurinen, lääkemäinen ja tervainen. Kamferi, salmiakki ja merellisyys pitävät erittäin hyvin pintansa, vaikka hunaja ja omena nousevatkin. Tammi kuivuu hienosti. Pitkä ja komea finaali. Vesilisä tuo makeutta selvemmin pintaan.

Arvio: En muista näin hyvää Caol Ilaa maistaneeni vuosikausiin. Mahtava viski. Ilmeisen nuoristakin piirteistä huolimatta nousee Feis Ile 2009 -pullotteen kannoille ja hallitsee ilmatilaa omalla tavallaan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 8).

Ardbeg Ardbog 52,1%

Vuoden 2013 Ardbeg Day -julkaisu kypsyi ex-bourbontynnyreissä ja ex-manzanillatynnyreissä. Olen tämän toki aiemminkin maistanut, mutta otetaan uusintaotto, jotta saadaan asianmukaiset merkinnät kirjoihin.

Ardbeg Ardbog

(52,1%, OB, NAS, 2013, Limited Edition, Ex-Bourbon Barrels & Manzanilla Sherry Butts, 13000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tervainen ja makean turvesavuinen. Salmiakkia, kumia, kreosoottia. Yllättävän viininen, vaikka manzanilla itsessään on yleensä kuivaa kuin mikä, finon kaltaista. Rancio-fiilis on voimakas, löytyy pekonia ja savumakkaraa yhdistettynä sekahedelmäsoppaan. Sikaria ja tammea. Vesilisä korostaa mausteita, currya ja muita vahvoja piirteitä.

Maku: Karamellinen ja tervainen, turvesavuinen ja lakritsinen. Viinisyys hallitsee myös makupalettia, vaikka mukana on myös aktiivista nuorta tammea. Rasvaista savumakkaraa, pekonia, rusinaisuutta, ylikypsää luumua. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko aavistuksen ohuen oloinen. Sekahedelmiä, pähkinäisyyttä. Sikarisuutta, tupakkaisuutta, kumia. Hiukan sekava. Jälkimaku lähtee erittäin turvesavuisena ja pippurisena liikkeelle, vähitellen aktiivinen tammi, inkivääri ja muu mausteisuus nousevat pintaan. Pekonia, lakritsia, hapokkuutta, tupakkaisuutta, kumia, hiukan suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa voimakkaasti tammea ja mausteita.

Arvio: Runsas ja savuinen tapaus, joka on kuitenkin viinisyydessään hiukan sekava. Edelleen – sama fiilis tästä on ollut aiemminkin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 3). Whisky Magazine 88/100 (Sophie Donovan), 85/100 (Rob Allanson).

Bunnahabhain 25 yo 46,3%

Bunnahabhainin 25-vuotias oli pari vuotta sitten vielä ikäänsä nähden hyvin edullinen Islay-tuote. Sitten yhtäkkiä puulaatikkoon pakatun version hinta suurin piirtein tuplaantui maailmalla. Hämmentävää, kun vastaavaa ilmiötä ei ole tapahtunut Caol Ilan 25-vuotiaan kohdalla.

Olen tätä Bunnan kaksvitosta toki aiemminkin maistanut, mutta nyt tuli aika kirjata nuotit vielä ylös.

Bunnahabhain 25 yo

(46,3%, OB, +/- 2015, Wooden Box, 70 cl)

Tuoksu: Luonnonkumia, rasvaista maitosuklaata. Jännittävä mineraalisuus, voimakas rikkisyys. Kuningatarhilloa, kypsää kirsikkaa. Huomattava sherryvaikutus, joka tuntuu ummehtuneen marjaisana ja hiukan päälleliimattuna. Pientä lihaisuutta, kassleria ja savumakkaraa. Vesilisä avaa lisää poltettuja tulitikkuja.

Maku: Mineraalinen, kuivalla tavalla lihaisa ja mausteinen. Varsin rikkinen, se seuraa myös maussa mukana. Sherryisyys ei ole aivan niin totaalista kuin tuoksussa, mausta löytyy enemmänkin sävyjä. Suklaisuutta, kumia, marjaisuutta, uuniomenaa. Suutuntuma on silti varsin kevyt, vaikka profiili on näinkin runsas. Reipasta maltaisuutta ja kuivakkaa tammisuutta riittää. Jälkimaku on maltainen ja mineraalinen, heinäinen ja edelleen hiukan lihaisa. Kumia, sherryä, rikkiä. Omenaisia, kanelisia ja mausteisia sävyjä nousee runsaasti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo runsaasti toffeeta ja siirappisuutta mukaan.

Arvio: Varsin kevyellä rungolla varustettu hedelmäinen ja mineraalinen sherryviski, jossa on hiukan liikaa rikkisyyttä omaan makuuni. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 8). Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet), 83/100 (Rob Allanson).

Bowmore 16 yo 1999 Feis Ile 2016, Douglas Laing 48,3%

Douglas Laing julkaisi vuoden 2016 Feis Ileen oman erikoispullotteensa Bowmorelta. Edellisvuonna vastaava DL-pullote tuli Laphroaigilta, tänä vuonna Caol Ilalta. Mielenkiintoisia pieniä eriä.

Bowmore 16 yo 1999 Feis Ile 2016, Douglas Laing

(48,3%, Douglas Laing, Old Particular, 9/1999–3/2016, Cask No. DL 11107, Refill Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, mineraalinen ja napakan tamminen. Herukkaa. Hieno refill-fiilis, yrttisyyttä ja mausteita. Nokisuutta, sammutettua nuotiota, hiiltä, suolaisuutta. Makea hedelmäisyys toimii nätisti savun kanssa yhteen, persikkaa, omenaa ja päärynää riittää. Yllättävänkin tuhti. Vesilisä aukoo jännää lääkemäisyyttä.

Maku: Pehmeän savuinen, mineraalinen ja todella herukkainen. Maistuva öljyinen hedelmäisyys kantaa kokonaisuutta. Kermaisuutta, tölkkipersikkaa, vaniljaisuutta. Päärynää ja makeaa sitruksisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa – joskin tietty ”helppous” tässä on myös. Tammessa on nätti refill-ulottuvuus, napakka pippurisuus ja varsin kuivakka tuntuma. Jälkimaussa turvesavu nousee taas vahvemmin pintaan, riittää hiilisyyttä ja suolaisuutta. Vaniljaa, herukkaisuutta, hunajaisuutta, persikkamehua, pippurisuutta. Mineraalinen ja tamminen tunnelma. Melko pitkä finaali. Vesilisällä kermaisuus kevenee ja suolaisuus nousee selvemmin pintaan.

Arvio: Tuhdisti turpeensavuinen ja maukkaan mineraalinen Bowmore. 89/100

Kilchoman 100% Islay 6th Edition 50%

Kädessä kuudes erä kevyemmin turpeistettua Kilchomania. Kypsytyksessä on jälleen käytetty pelkästään ex-bourbontynnyreitä, joista valtaosa on first filliä. Joukossa on tiettävästi mukana myös hiukan refill-tynnyreitä.

Paikallisen Rockside Farmin Concerto-ohra on tislaamon oman lattiamallastuksen jälkeen turpeistettu noin 12–15 ppm:n lukemiin, kun normaali fenolipitoisuus on Kilchomanilla noin 50 ppm.

Kilchoman 100% Islay 6th Edition

(50%, OB, 2010–2016, Fresh & Refill Buffalo Trace Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin yrttinen ja kirpeä. Hiilisavu tulee kuivana läpi, mutta sitruksisuus ja suolaisuus ovat paljon savua hallitsevampia. Vihreää omenaa, runsaasti vaniljaisuutta. Valkosuklaata, kermaisuutta, toffeefudgea. Öljyisyyttä, tuhkaa, lääkemäisyyttä. Miellyttävä kaikkineen. Vesilisä nostaa esiin oudon multaisuuden.

Maku: Raikkaan päärynäinen ja napakan yrttinen. Lääkemäisyys ja kihelmöivä mausteisuus korostuvat, hiilisavu jää hiukan taka-alalle. Kuivaa lihaisuutta. Erittäin aktiivinen tammisuus, jossa on vaniljaa ja mausteita vaikka muille jakaa. Silti refill tuo tähän sen kuivan tyylikkyyden myös mukaan. Suutuntuma on melko kevyt ja nuorekas. Jälkimaku alkaa hyvin suolaisena ja tuhkaisena, sitruksisena ja mineraalisena. Lääkemäisyyttä, kuivaa mausteisuutta, vaniljaa, omenaa, lopussa vielä pieni suklaisuus. Melko lyhyt finaali, paljastaa tämän nuoren iän. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja hiukan rasvaisuutta, sekoittaa vähän pakkaa.

Arvio: Oikein maukas nuori Kilchoman. Tässä on yllättävää eleganssia, kiitos refill-tynnyreiden. 86/100

Ardbeg Supernova SN2015, 54,3%

Ardbegin Supernova-sarjan viides ja tältä erää viimeinen editio SN2015 oli varustettu avaruusteemalla. Aiemmin olen maistanut tästä sarjasta sen ihan alkuperäisen julkaisun (josta ei valitettavasti jäänyt muistiinpanoja) ja myöhemmän SN2010-pullotteen, joka oli kyllä melkoinen savupommi.

Itse asiassa maistoin myös tämän SN2015:n Ardbegin Warehouse 3:ssa syyskuussa 2016, mutta siinä oli jo niin paljon hienoja viskejä alla, että ainoaksi muistiinpanoksi jäi: hyvää oli.

Ardbeg Supernova SN2015

(54,3%, OB, Bottled 13.5.2015, Ardbeg Committee Exlusive, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen, tuhkainen ja mineraalinen. Kuivalihaa, sitruksisuutta, mentholista raikkautta. Merellisyys ja suolaisuus ovat selvästi läsnä, samoin tietty lääkemäisyys ja napakan mausteinen tammi. Vaniljaa, hiukan omenaa, antiseptisiä aineita. Hyvä balanssi. Vesilisä nostaa hiukan ruohoisuutta.

Maku: Todella savuinen, muhkean tamminen ja lihaisalla tavalla suolainen. Pehmeä kermaisuus ja napakka mausteisuus toimivat hyvin yhteen. Mentholia, sitruksista raikkautta, anista, kirpeää omenaa, vastapainona vaniljaa ja hunajaa. Antiseptiset aineet, mineraalisuus ja tuhkaisuus pysyvät koko ajan kielen päällä. Suutuntuma on suurimuotoinen ja öljyisen painava. Jälkimaku alkaa todella tammisena ja mausteisena, kunnes lääkemäiset ja suolaiset piirteet vapautuvat. Carmolis-tippoja, mentholia, chiliä. Turvesavu on loppuun asti erittäin jykevää, kuivaliha ja tuhka mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta.

Arvio: Hyvin tasapainonsa pitävä, erittäin turvesavuinen Ardbeg. Maukas tapaus. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Vahva turvejyrä”.

Port Charlotte PC6 ’Cuairt-Beatha’ 61,6%

Lasissa noin kuusivuotiasta modernin ajan Port Charlottea. Mukana vattauksessa on myös ex-madeiratynnyreitä.

Nämä PC-sarjan julkaisut ovat olleet järjestään kiinnostavia tapauksia, ja esimerkiksi viimeksi maistamani PC8 oli aivan huippu.

Port Charlotte PC6 ’Cuairt-Beatha’

(61,6%, OB, 2001–2007, Bourbon/Madeira Casks, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen ja muhkea. Kreosoottia. Imelä, siirappinen, jälkiruokaviininen, kypsän hedelmäinen. Hedelmäkarkkia, salmiakkia, yrttisyyttä, kanervaa. Mokkatakkia. Aprikoosia, uuniomenaa. Mielenkiintoinen tammisuus, tuore ja mausteinen. Hiukan lihaisuutta, suolaa. Vesilisä nostaa pintaan paljasta turvetta.

Maku: Todella makea, paksun turvesavuinen ja siirappisen hedelmäinen. Madeira on vahvasti läsnä. Aprikoosia, veriappelsiinia, greippiä. Tunkkaisuutta, lihaisuutta, erittäin raskasta salmiakkia ja suolaa. Suutuntuma on paksun öljyinen ja erittäin painava. Hedelmäkarkkia, viinisyyttä, nahkaisuutta. Pieni kreosootti tuntuu maussakin. Jälkimaku alkaa todella voimakkaalla Fisherman’s Friend -pastillilla ja suolalla, kehittyy vähitellen aktiivisen tammiseksi ja edelleen imelän hedelmäiseksi. Savu ja viinisyys ovat mukana loppuun asti, samoin mokkanahka ja mausteisuus. Keskipitkä finaali. Nam. Vesilisä availee lisää hedelmiä, vesimelonia ja päärynää.

Arvio: Todella järkälemäinen viski. Makea ja viininen turvejyrä, herkkua on. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 19).

Kilchoman 2011/2016 Sauternes Cask Matured 50%

Mielenkiintoinen tynnyröinti Kilchomanilta, viiden vuoden kypsytys erittäin makeissa jälkiruokaviinitynnyreissä. Pullote tuli vuonna 2016 myyntiin Ison-Britannian markkinoille.

Kilchoman 2011/2016 Sauternes Cask Matured

(50%, OB, 2011–2016, Château d’Yquem Sauternes Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja makea, tervainen ja hedelmäinen. Siirappisuutta, hunajaa, imelyyttä. Viinisyydessä on hiukan nahkainen ulottuvuus. Tammi tuntuu aktiivisena. Salmiakkinen ja suolainen puoli toimii hyvin yhteen makean kanssa, merellinen ja mineraalinen ote ei pääse hukkumaan. Vesilisällä nousee taustalta jännittävä sivuääni, postimerkin nuoltu liimapinta.

Maku: Todella savuinen ja makean viininen. Etiketti ei valehtele, nyt on Sauternes vahvasti läsnä. Siirappinen, kermainen ja jälkiruokaviininen makeus saa kuitenkin hienon vastaparin tervaisuudesta ja salmiakista. Suutuntuma on yllättävänkin pehmeä kaikin puolin. Tammi jää taustalle, samoin nahkaisuus. Mineraalinen ja hapokas puoli toki löytyy myös, samoin suolaisuus. Jälkimaku saa hiilisavusta ja tervasta voimaa. Mausteisuus ja tammisuus nousevat vihdoin. Savukalaa, tuhkaisuutta, suolaa. Hunajaa, ruohoisuutta, lopuksi myös hedelmäistä karkkisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä keventää runkoa ja tuo pehmeää vaniljaa.

Arvio: Erittäin maistuva, todella makea mutta silti luonteikas esitys. Hyvää. 88/100

Bruichladdich 15 yo 1968/1983, Moon Import 43%

Italialainen Moon Import on pullottaja, jonka ympärillä on legendojen sädekehä. En ole koskaan päässyt maistamaan ensimmäistäkään Moon Importin pullottamaa viskiä, mutta nyt asia muuttuu.

Ensimmäinen Moon Import -kokemukseni osuu 15-vuotiaaseen Bruichladdichiin, joka on tislattu 1968 ja pullotettu 1983. Hattu päästä.

Bruichladdich 15 yo 1968/1983, Moon Import

(43%, Moon Import, 1968–1983, Sherry Wood Matured, 2400 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herkkä ja hauras, yrttinen sherrytuoksu. Mineraalisuus ja makeus muodostavat mielenkiintoisen vastaparin. Makeaa omenamehua, rusinaa, minttua, hiukan nallekarkkeja. OBE eli Old Bottle Effect leijuu vahvana. Maitosuklaata, hentoa tammisuutta, kanelia, seetriä. Kaunis ja hiukan ujo tuoksu.

Maku: Sherryinen, öljyinen ja hiukan hapan. Suutuntuma on kermainen mutta body todella ohut. Kevyt kokonaisuus liikkuu maitosuklaan, tammen, mustan teen ja rusinaisuuden ympärillä. Fino-sherryä muistuttavaa happamuutta ja mineraalisuutta on mukana paljon. Kuivan ruohoisia ja leipämäisiä piirteitä. Jälkimaku on mausteinen, tamminen ja happaman ruohoinen. Sherryn makeat sävyt tulevat viimeistään jälkimaussa yliajetuiksi kanelin kaltaisilla mausteilla ja varsin napakalla mineraalisuudella. Minttua, seetriä, maltaisuutta, hiukan suolaisuutta. Varsin pitkä ja herkullisen herkkä finaali.

Arvio: Herkkä ja kompleksinen viski. Ei ihan helpoimmasta päästä, mutta palkitsee kyllä suuresti. 88/100