Islay

Bunnahabhain 9 yo 2001/2011, Douglas Laing 50%

Vuonna 1881 perustettu Bunnahabhain käyttää läheisen Margadale Springs -tekojärven vettä eikä pelaa turpeen kanssa niin kuin muut Islay-tislaamot. Nyt maistossa on Douglas Laingin pullottamaa nuorta Bunnaa butt-kokoisesta ex-sherrytynnyristä (500 litraa).

Bunnahabhain 9 yo 2001/2011, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, Advance Sample, 10/2001–7/2011, Sherry Butt, Cask (DL ref) #7503, 20 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen. Tuoretta niityn tuoksua, kukkia ja hunajaa. Kirsikka tunkee voimalla läpi. Tulee myös mieleen jokin itämainen suitsuke. Vähän öljyinen fiilis. Lisätty vesi avaa tuoksun kukkaisuutta.

Maku: Sherrytynnyrin makeus on liian hallitseva. Maltainen maku taittuu nopeasti tammiseksi ja kuihtuu. Ilman vettäkin aika ohut runko, terävä alkoholi täyttää suun ja haihtuu nopeasti. Lisätyllä vedellä maku muuttuu maltaisen olkiseksi, kukkaiseksi ja entistä kevyemmäksi. Hennon kirsikkainen sherryisyys on jälkimaun keskeinen elementti. Jotain saippuamaista tässä on (yrttisaippuaa? aloe vera -käsivoidetta?).

Arvio: Aika vaatimaton kokonaisuus, jossa tynnyri dominoi. Saippuamaisuus vähän etoo. 75/100

Laphroaig Quarter Cask 48%

Johnstonin perheen maanviljelijät aloittivat tislaamisen ensin salassa, kunnes perustivat Laphroaigin tislaamon 1815. Nyt maistelussa vanha tuttu Quarter Cask, josta ei ole tullut koskaan tehtyä kunnon maistelunuotteja.

Nimi tulee siis 105 litran tammitynnyreistä, joiden tuomaa kypsytysnopeutta tässä on hyödynnetty.

Laphroaig Quarter Cask

(48%, OB, NAS, +/- 2011, 33.33 cl)

Tuoksu: Voimakas suola, lääkemäinen aromi. Jodia, merilevää. Silti vähän tunkkainen. Savuista, märkää villakangastakkia. Turve leijuu taustalla. Yleisvaikutelma savuisen pistävä ja vähän raaka, epäselvä.

Maku: Vahva lääkemäisyys ja suolaisuus tulevat kärjessä. Maltainen runko, joka ei ole kovin tukeva. Tietty mausteisuus, pippurisuus tuntuu lopussa voimakkaampana. Ja tietysti savu, se on ilmeinen koko matkan. Tamminen jälkimaku kuolee melko nopeasti, jättää suuhun vain pippurisuuden ja kovat tanniinit.

Arvio: Savuviskien nuori kukkopoika on ilmeisesti yhdistelty 8–11-vuotiaista tisleistä. Mitään kovin herkkää tai hienostunutta tässä ei ole, mutta tunnelma on silti vaikuttavan raaka. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 87/100. Dramming 90/100. Whisky Monitor Database 87 (per 7).

Ardbeg Uigeadail (L11) 54,2%

Ardbegin ikämerkitsemätön Uigeadail on kerännyt ylistystä lanseerauksestaan saakka. Ex-bourbonissa ja ex-sherryssä kypsyneitä viskejä yhdistelevä savupommi ei näytä jättävän ketään kylmäksi.

Ardbeg Uigeadail (L11)

(54,2%, OB, NAS, Bottled 18.8.2011, Batch L11 230, 70 cl)

Tuoksu: Salmiakkia, lääkemäinen terävyys. Vahvasti savua, turvetta ja tervaa. Vaniljaa, hunajaa. Nuotiohiilloksen makea vivahde.

Maku: Ensin tuntuu kuin olisi laittanut väkevän tervaleijonan suuhun. Kuivasta tuntumasta huolimatta vesi herahtaa kielelle. Täyteläinen salmiakki väistyy, tilalle tulee pippurisuutta ja paahteisuutta, joka tuntuu kuitenkin erittäin moniuloitteiselta. Jälkimakuna nousee lempeä makeus.

Arvio: Kiistaton huippuviski. Erittäin järeä turpeensavu muuttuu yhden suullisen aikana monimuotoiseksi ja vähitellen lempeäksi viskielämykseksi. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 3).

Caol Ila 1995/2007 Distillers Edition 43%

Vuonna 1846 perustetun Caol Ilan tuotannosta valtaosa käytetään Johnnie Walkeriin ja Bell’siin. Nyt käsissä tislaamon Distillers Edition, joka on ex-bourbonkypsytyksen jälkeen saanut viimeistelyn tummissa ex-Moscatel-tynnyreissä.

Caol Ila 1995/2007 Distillers Edition

(43%, OB, 1995/2007, Moscatel Finish, Special Edition C-si; 3-467, 100 cl)

Tuoksu: Turpeensavu nousee nenään ensimmäisenä, mutta sen jälkeen huomio kiinnittyy siihen, miten ”väljä” tuoksu oikeastaan on. Sitä saa nuuhkia ihan tosissaan, jos haluaa saada jotain irti. Makeaa pähkinäisyyttä sieltä taustalta sentään alkaa nousta. Voita? Hiukan lääkemäinen vivahde. Ehkä intensiivisyys on kadonnut, kun pullo on ollut avattuna.

Maku: Savuinen lähtö, voimakas turve, mutta makeaa heti mukana. Vahvan liköörin vaikutelmaa, vähän öljyistä ja hyvin täyteläistä, jopa rusinaista. Kitalaella viski kuitenkin kuivahtaa ja makeus katoaa. Kielen takana maistuvan voin ja pippurisuuden jälkeen alkaa tulla pintaan pähkinäinen jälkimaku.

Arvio: Makean savuinen ensivaikutelma kääntyy pippuriseksi ja kuivaksi. Vasta jälkimaku nostattaa tosissaan veden kielelle. Pientä epätasapainoa ehkä. Jälkimaku hiukan yksioikoinen. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 5).

Lagavulin 16 yo 43% (2011)

Virallisesti Lagavulinin tislaamo aloitti 1816 eli noin vuoden verran Ardbegin ja Laphroaigin jälkeen. Sen valikoima on erittäin keskittynyt, ja nykyisillä tempoilevilla markkinoilla 16-vuotiaan Lagavulinin tasaista laatua on pakko ihailla.

Lagavulin 16 yo

(43%, OB, +/- 2011, 70 cl)

Tuoksu: Savua ja turvetta pinnassa, voimakas jodi. Kosteat laiturinlankut ja hamppuköysi tunkevat nenään. Meren suolaisuutta, jonka taustalta on haettavissa kuitenkin aavistus makeutta. Hunajaisuutta, jonkin verran lihaisuutta. Mehukas ja maukas.

Maku: Voimakas merisuola ja salmiakkijauhe maistuvat kärjessä. Merilevää. Kielen sivuilla tuntuu paahteisuutta, heinää, kuivaa puuta, jopa hiiltä. Jälkimaku kääntyy vähitellen kuivasta makeaksi, jopa hunajaiseksi. Lopuksi suussa maistuu tervainen puu, jossa on edelleen se kevyt hunajaisuus mukana.

Arvio: Suolainen ensituntuma ja sitä seuraava makeus ovat hienosti tasapainossa. Ryhdikäs, robusti, täyteläinen kokonaisuus. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 11).