Speyside

Aultmore 6 yo 2007/2013, Kintra 53,7%

Kintran tähän mennessä ainoa Aultmore vaikuttaa erikoiselta tapaukselta. Vain kuusivuotiasta liemeä on saatu butt-kokoisesta sherrytynskästä vain 110 putelia.

Aultmore 6 yo 2007/2013, Kintra

(53,7%, Kintra, Single Cask Collection, 5/2007–1/2013, Cask No. 900026, Sherry Butt, 110 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja makean maltainen, viljainen ja rusinainen. Kanelia, vaniljaa, napakkaa mausteisuutta, melkoisesti alkoholin terävyyttä. Jotain liuotinmaista ja vähän liimaistakin tässä on, vaikka suklainen pehmeys ja kuivattu aprikoosi vähän tasaavat repivyyttä. Vesilisällä löytyy makeaa sitrusta ja päärynää.

Maku: Nuori ja kovapintainen viski, nyt on liimapuu todella pinnassa. Liuotinta ja happoja. Sherryinen vivahde on silti mukana, rusinaa ja suklaata ainakin, mutta ruohoinen ja jyväinen puoli ottaa tästä nopeasti täysin vallan. Maltaisuus on vähän epäkypsää ja todella makeaa, hedelmäisyys kääntyy greipin happamuuteen. Suutuntuma on melko kevyt ja runko vähän epämääräinen. Kitkeryys saa seurakseen vähän pippuria ja kovaa tammea. Jälkimaku pyörii edelleen liimaisten ja liuotinmaisten sävyjen ympärillä, vaikka sherrykin pysyy yhä ohuesti kyydissä. Ruohoisuutta, jyväisyyttä, lenseää puuromaisuutta. Happamuutta, kitkeryyttä, karheaa tammea. Hiukan vaniljaa ja kanelia. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja availee vähän tölkkipäärynää.

Arvio: Varsin tyly nuori viski, kova ja kitkerä. 76/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 78/100.

Tamnavulin Red Wine Cask Edition German Pinot Noir Finish 40%

Red Wine Cask Editioneita löytyi Tamnavulinin The Taste Boxista kaksi. Tämä on nyt se saksalaisessa Pinot Noirissa finistelty versio. Isossa pullossa tätä myydään tiettävästi Red Wine Cask Edition No. 3 -nimellä. Pikkupullossa tuota numeroa ei näy, mutta Batch-koodi on täysin sama.

Tamnavulin Red Wine Cask Edition German Pinot Noir Finish

(40%, OB, 2022, American Oak Barrel, Finished in German Pinot Noir Casks, Batch 000164, Part of the Taste Box, 10 cl)

Tuoksu: Marjaisa, varsin banaaninen ja viinimäisen tunkkainen. Tammi tulee tuoreena läpi. Hedelmissä on vähän keitetty tunnelma, sekahedelmää ja siirappia. Hunajaa, vaniljaa, hiukan ruohoisuutta ja happamuutta. Hiukan jogurttinen vivahde, maltaisuutta ja mysliä. Kermaisuutta ja toffeeta.

Maku: Marjaisuus korostuu happamana ja kirpeänä. Tammi tulee tuoreena ja tanniinisena läpi. Ruohoinen kitkeryys ja vähän epäkypsä jyväisyys korostuvat, mutta hunajainen ja vähän siirappinenkin sekahedelmä pehmentävät otetta. Hapanta kermaisuutta, mysliä, kuivattua aprikoosia, viinimäisiä piirteitä. Suutuntuma on kevyt ja runko hento, mutta kitkerä sitruksisuus ja napakat mausteet tuovat kuitenkin ryhtiä olemukseen. Maltaisuutta, kermatoffeeta, keltaista luumua. Jälkimaku on edelleen varsin hapan, vaikka hunajainen sekahedelmä vähän makeutta tuokin. Kitkerä sitrus, jyväisyys, ruohoisuus ja hapokas marjaisuus pyörivät kielen päällä, viinimäisyys ja reipas tammisyys pysyvät pisimpään kyydissä. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Ei tämä nyt varsinaista makujen sinfoniaa ole. Toisaalta viskintekijää pitää arvostaa siitä, että tällaisella tynnyripuljauksella on saatu nuori ja vähän raaka viski muuttumaan edes jossain määrin kiinnostavaksi kokonaisuudeksi. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Helposti juotava ja nuorekas perusmalt”.

The Balvenie 25 yo ’Rare Marriages’ 48%

Vastaan sattui tällainen Balvenien 25-vuotias muutaman vuoden takaa. David Stewartin nimi on vielä etiketissä laadun takeena. Odotukset ovat heti korkealla.

The Balvenie 25 yo ’Rare Marriages’

(48%, OB, Bottled 29.7.2021, European and American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Metinen, herkän mausteinen ja tyylikäs. Kukkaisuutta, akaasiahunajaa, seetriä. Tammi on vähän vahamaisena pinnassa, vaniljaa ja pähkinää, hiukan hapokkuuttakin. Pientä leivosmaisuutta ja voita. Vesilisä pehmentää mausteita ja tuo kinuskia pintaan.

Maku: Mausteinen, hunajainen ja tammisen voimakas. Rusinaa, suklaata, kanelia. Hiukan hapokas kokonaisuus, paahdettua pähkinää, ruohoisuutta, hapanta marjaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jotain kuparista ja vähän kitkerää tässä silti on, tanniineja ja kahvisuutta. Jälkimaku on edelleen mausteinen ja vähän purevallakin tavalla tamminen. Metisyys tekee paluun. Havuisuutta, kirpeyttä, kanelia. Melko pitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, tuo karamellia ja päärynää esiin.

Arvio: Tämä ei kolahtanut ehkä ihan niin kovaa kuin odotin, vaikka onkin klassinen Balvenie alusta loppuun. Ehkä sittenkin hiukan liian kitkerä ja levoton, vaikka on tässä paljon hyvääkin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Tamnavulin Double Cask 40%

Tamnavulin on niputtanut viisi tuplakokoista eli kymmenen senttilitran miniatyyriä yhteen The Taste Boxiin. Alhainen 40-tilavuusprosentin pullotusvahvuus ei houkuttele viskiharrastajia, mutta ihan kiinnostuksesta silti nappasin tällaisen paketin mukaani jo joitain aikoja sitten.

Tässäpähän on nyt sitten mahdollisuus testata viittä Tamnaa perätysten ihan ajatuksella. Näistä Sherry Cask Edition on tosin maistettu jo pari vuotta sitten, ja se oli ihan myönteinen yllätys. Mutta nyt Double Caskin kimppuun.

Tamnavulin Double Cask

(40%, OB, 2022, American Oak, Sherry Cask Finish, Batch 0308, Part of the Taste Box, 10 cl)

Tuoksu: Maltainen ja banaaninen, täynnä voitaikinaa ja hunajaa. Ylikypsä hedelmäisyys on varsin reipasta, luumukeittoa ja rusinasoppaa. Sherryinen puolikin tulee esille hiukan suklaisena ja kanelisena, mutta tammi saa tämän heti tuntumaan todella nuorelta ja hiukan epäkypsältäkin. Vähän puisevuutta ja kireää mausteisuutta, jyväisyyttä ja ruohoisuutta.

Maku: Hyvin kevyt ja helposti lähestyttävä. Maitosuklaa ja maltaisuus tulevat kärjessä, tammi ja mausteet avautuvat sen jälkeen. Vanilja, kaneli ja vähän käsitelty puu ovat voimakkaasti esillä – kovin paljon muuta ei olekaan. Hiukan kevyttä siirappisuutta, vähän rusinasoppaa, siinä se. Suutuntuma on hento ja runko vähän vetinen. Vähän jotain murokeksiäkin löytyy, inkivääriä ja pistäviä sävyjä, leivosmaisuuttakin. Jälkimaku pyörii edelleen samalla tontilla, mutta happamuus lisääntyy. Jyväisyys ja tietty vähän lenseä puuroisuus ovat selvästi mukana, tammessa on kitkerä sävy. Suklaa ja rusinat pitävät hunajan kanssa makeutta yllä. Finaali on melko lyhyt ja yksioikoinen.

Arvio: Hyvin simppeli perusviski. Helposti lähestyttävä, mutta ei herätä suuria tunteita. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whiskynotes 77/100.

Knockando 1972/1983, 43%

Näitä Justerini & Brooksin Knockando-pullotteita liikkuu maailmalla viljalti, myös vuosikertaa 1972 hiukan erilaisina versioina, monella eri pullotusvuodella. Tämä on nyt versio vuodelta 1983. Olen viitisen vuotta sitten maistanut yhden vähän vastaavan 1966-pullotteen, joka oli etenkin nenässä herkullinen. Jotain vastaavaa voi varmaan odottaa tästäkin.

Knockando 1972/1983, 43%

(43%, OB, Justerini & Brooks, 1972–1983, 75 cl)

Tuoksu: Todella viljainen ja varsin pölyinen. Kevyttä kukkaisuutta, heinää ja aamiaismuroja. Hedelmäisyys pysyy varsin hentona, pyörii lähinnä kevyen omenan ja pienen vesimelonin ympärillä. Maltaisuus tulee kyllä selvänä läpi. Hiukan vaniljaa ja hunajaa makeuttamassa kevyttä kokonaisuutta.

Maku: Öljyisempi ja mielenkiintoisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Omena ja vesimeloni ovat paljon selvempinä ja makeampina esillä. Viljaisuutta, heinäisyyttä ja maltaisuutta kyllä riittää. Tammisuus on myös melko rotevasti esillä. Tietty maanläheisyys tässä on, vähän jotain likaisuutta ja pähkinäistä happamuuttakin. Suutuntuma on kevyt ja runko hento. Jälkimaku on heinäinen ja hiukan pisteliäs, pippurinen ja hapokas. Tammi tulee happamana, jopa osin kitkeränä pintaan. Vaniljaa ja omenaa, mutta ei kovin laajalla spektrillä hedelmiä, vaan enemmän tätä viljaista ja muromaista kuivuutta. Keskipitkä, hiukan kapea finaali.

Arvio: Ihan kelvollinen kevyt perusviski ja oman aikakautensa edustaja. Ei silti mitenkään loista, vaan jää selvästi 1966-pullotetta kapeammaksi esitykseksi. 82/100

The Macallan 16 yo 1990/2007, Signatory 46%

Signatoryn valikoimista löytyi tällainen vaaleahko Mäkkäri-sherryttely. Odotukset eivät ole järin korkealla, mutta maistetaan.

The Macallan 16 yo 1990/2007, Signatory

(46%, Signatory Vintage, The Un-Chillfiltered Collection, 20.9.1990–19.7.2007, Cask No. 16306, Refill Butt, 783 bts., 70 cl)

Tuoksu: Roteva ja sherryinen, odotuksia tuhdimpi ja robustimpi. Tallia ja nahkaa, maakellaria, havuisuutta ja jonkin verran yrttisyyttäkin. Uuniomenaa ja keltaista luumua, rusinaa, kuivattuja hedelmiä. Jännä pihkaisuus, hiukan sitruunaa, runsaasti hunajaa. Sävykäs ja hieno tuoksu! Vesilisä avaa päärynää ja hedelmäkarkkia.

Maku: Metinen ja sitruksinen, hiukan erilainen kuin tuoksu antoi odottaa, mutta silti hyvin mielenkiintoinen. Akaasiahunajaa, runsaasti yrttistä raikkautta, minttua ja kamferia. Hapokasta omenaa, keltaista luumua, viinirypäleitä ja hunajamelonia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jämäkkä. Runsas maltaisuus saa seurakseen voimakkaan tammisuuden, napakat mausteet ja hiukan karamellista makeutta. Jälkimaku pyörii edelleen metisyyden ja sitruksisuuden ympärillä, mutta nyt pieni pippurisuus nostaa päätään ja hapokkuus kääntyy vähän tummempaan suuntaan. Nahkaisuutta, havuisuutta, kuivattuja hedelmiä. Hiukan metallinen sivuääni ilmestyy jostain. Keskipitkä ja ryhdikäs finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkisuutta pintaan.

Arvio: Vakuuttava ja lajissaan oikein mielenkiintoinen Macallan. 86/100

BenRiach 10 yo The Smoky Ten 46%

BenRiachin uusi savuinen kymppivuotias on taas Rachel Barrien hommia. Äkkiseltään ajattelin, että tämä olisi vähän niin kuin vanha Curiositas, mutta reseptiikka onkin muuttunut melkoisesti. Tynnyreinä on käytetty ex-bourbonia, ex-virgin oakia ja ex-rommia, jossa on kaikuja jostain Aromaticus Fumosus -aikakaudelta.

Suhtaudun tähän uteliaasti, koska Benkun uusi peruskymppi oli yllättävänkin hyvä viski. Ja nyt on nostettu voltitkin jalomielisesti kolmella pykälällä ylemmäs kuin savuttomassa perusversiossa.

BenRiach 10 yo The Smoky Ten

(46%, OB, +/- 2022, Matured in Bourbon Barrels, Toasted Virgin Oak Casks and Jamaican Rum Casks, 70 cl)

Tuoksu: Runsas ja varsin makea hedelmäisyys kohtaa pehmeän lehtisavun. Persikkaa, ananasta, banaania, päärynää. Nyt on vaniljan lisäksi hyvin erottuva kookos myös mukana. Kukkaisuutta, hunajaa, jotain vähän rommimaistakin. Tammi tulee raikkaana esiin. Kutsuva ja tasapainoinen paketti. Vesilisä tuo ruohoisuutta esiin.

Maku: Makea hedelmäisyys johtaa kokonaisuutta, pehmeä puulastumainen savu tulee perässä. Ananas, persikka ja päärynä ovat hyvin esillä, samoin vanilja ja hunaja. Nyt tynnyrivaikutuksessa dominoi ex-bourbon, tulee marsipaania ja vähän valkopippuriakin läpi. Suutuntuma jää kaikesta muusta hyvästä huolimatta vähän ohueksi, edes extravoltit eivät nyt tuo oikein riittävästi jytinää. Yrttisyys, sitruksisuus, mausteisuus ja raikkaus toimivat silti hyvin. Jälkimaku pyörii edelleen hedelmien ja nätin nuotiosavun ympärillä. Sitruksisuus ja päärynä korostuvat, samoin tammen mausteet. Minttua, vaniljaa, rommisia sävyjä. Ehkä vähän yksioikoinen finaali, korkeintaan keskipitkä. Vesilisä availee ruohoisia ja vähän kitkeriä piirteitä.

Arvio: Erittäin laadukas perusviski tämäkin. Tuoksu on tosi hieno, maku jää siitä vähän. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 85/100.

Benrinnes 14 yo 1985/1999, MacKillop’s Choice 61,5%

Maistossa tällä kertaa todella voimakasta Benrinnesiä. Tuttuun MacKillop’s-tyyliin tynnyriksi on merkitty tammi. Oletettavasti kyseessä on siis ex-bourbon.

Benrinnes 14 yo 1985/1999, MacKillop’s Choice

(61,5%, MacKillop’s Choice, Cask Strength, 4/1985–5/1999, Cask No. 1214, Oak Cask, 70 cl)

Tuoksu: Vanhan liiton speysiderin tunnelmaa, pölyisyyttä ja maltaisuutta, ruohoisuutta ja jotain vähän viljaista. Nätti vahaisuus, parafiinia ja mehiläisvahaa. Öljyisyys tuntuu voimakkaana. Sitruksisuutta, hiukan trooppista hedelmää, hapokkuutta. Raikas metsäisyys tulee mieleen. Vesilisä avaa anista ja salmiakkia.

Maku: Öljyinen ja hyvällä tavalla likainen, erittäin voimakas kokonaisuus. Kunnon rakettibensaa, jossa on yhä tällainen vanhan liiton tunnelma mukana. Likaisia kuparipannuja, jotain vähän nokista, happamuutta ja sopivaa kitkeryyttäkin. Omenaisuus ja sitruksisuus ovat mukana, vahamaisuus nousee myös hyvin vahvasti esiin. Jotain vähän puuroista ja ihan hiukan lenseääkin fiilistä tässä on, paljon tutkittavaa ylipäänsä. Suutuntuma on öljyisen painava ja todella vahva, mausteinenkin. Jälkimaku pyörii paljolti vahamaisuuden, ruohoisuuden ja sitruksen ympärillä. Öljyistä likaisuutta, mantelia, viherherukkaa, happamia havuisia sävyjä. Hedelmäisyys kääntyy karvaaksi, tammikin näyttäytyy. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo salmiakkia mukaan.

Arvio: Kiinnostavan persoonallinen ja erittäin voimakas old skool -tyylinen speysider. Viskinä tämä ei ole tasapainoisin eikä hienopiirteisin esitys, mutta eihän tällaisesta voi olla pitämättä. 85/100

BenRiach 10 yo The Original Ten 43%

Sitkeä flunssa on vihdoin taittunut, joten on aika työntää nenä jälleen viskilasiin. Nyt nokan edessä varsin hedelmäistä tuotetta.

BenRiachin uusi core range näki päivänvalon vuonna 2020, kun uusi omistaja oli astunut kehiin ja Rachel Barrie tarttunut toimeen uudenlaisen reseptiikan kanssa. Perussarjan kymppivuotias on jo heti melkoinen keitos, kypsynyt ex-bourbonissa, ex-sherryssä ja ex-virgin oakissa. Siitä huolimatta hintapiste on hyvin alhaalla. Maistelen mielenkiinnolla, BenRiach on aina ollut lähellä sydäntäni.

BenRiach 10 yo The Original Ten

(43%, OB, +/- 2022, Matured in Bourbon Barrels, Sherry Casks and Virgin Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja viljainen, suorastaan puhdas. Mantelia, hunajaa, humalaa, puuta. Kaikista tynnyreistä ex-bourbon tulee selvimmin läpi, hiukan pippurisena suorastaan. Hedelmäteetä, hedelmäsalaattia, vaniljavanukasta. Hiukan oliiviöljyä, päärynää, keltaista luumua. Kevyt ja helposti lähestyttävä kokonaisuus.

Maku: Hedelmäinen ja maltainen, varsin suoraviivainen esitys ja tuoksun kanssa samoilla linjoilla alusta asti. Sitruksisuus, pehmeä omenaisuus ja hiukan raaka päärynäisyys tulevat selvästi esiin. Manteli, hunaja ja ex-bourbonin vaikutus tukevat hedelmiä. Vaniljaisuus saa seurakseen melkoisesti valkopippuria, joka tuo tähän itse asiassa ihan mukavasti jämäkkyyttä, kun samaan aikaan pullotusvahvuus tuntuu varsin alhaiselta. Suutuntuma on keskitäyteläisen napakka ja runko hyvin tasapainossa. Jälkimaku pyörii mukavasti maltaisuuden ja hunajan ympärillä. Musta tee tulee esiin, tiettyä kitkeryyttä ilmaantuu tammen mukana. Mausteita, sitruunaa, hiukan minttua, keltaista luumua. Keskipitkä, kevyt ja tamminen finaali.

Arvio: Myönteinen yllätys. Hyvin tehty, konstailematon perusviski. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

The Macallan Edition No. 4, 48,4%

Neljäs julkaisu tätä sarjaa Mäkkäriltä. Yllätyksekseni ihan jopa pidin Edition No. 2:sta, mutta Edition No. 3 jätti aavistuksen kylmäksi. Siltä pohjalta maistan nyt tämänkin julkaisun, jota on ilmeisesti siis pullotettu käsittämätön määrä, kolmesataa tuhatta pulloa.

Nämä eivät luonnollisesti ovat mitään verrattuna vanhoihin Macallaneihin, joten nyt ollaan ihan eri asteikoillakin. Tässäkin editiossa käytettyjen tynnyrityyppien luettelointi tuntuu jo vähän naurettavalta: ex-sherrytynnyriä löytyy eurooppalaista ja amerikkalaista niin butt-kokoisena, puncheonina kuin hogsheadina, refilliä ja ties mitä, monesta eri bodegasta (Vasmya, Diego Martin, Jose y Miguel Martin, Tevasa…). Mutta oikeasti vain tämä viski nyt ratkaisee.

The Macallan Edition No. 4

(48,4%, OB, 2018, American Oak & European Oak, 300000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen, luumuinen, paahteisen tamminen ja suorastaan synkkäsävyinen. Multaa, kellaria, kahvia, paahdettua pähkinää. Melkoisesti mausteita, etenkin kanelia ja inkivääriä. Jokseenkin karvas yleisilme, sherry on kireänä pinnassa. Teetä ja nahkaa. Vesilisä avaa sitrusta ja vaniljaa, hiukan toffeetakin.

Maku: Erittäin mausteinen. Tammi ajaa ylinopeutta välittömästi. Pippuria, kanelia, inkivääriä, happamuutta. Paahdettua pähkinää, karvasta sherryä, runsaasti kahvia ja rusinaa, hiukan kuivattua luumua ja palanutta paahtoleipää. Suutuntuma on melko täyteläinen, runko ehkä vieläkin jämäkämpi kuin aiemmissa maistamissani Edition-julkaisuissa. Marjaisuutta, maltaisuutta, kireyttä. Tammi lyö vähän yli koko ajan. Jälkimaku pyörii edelleen voimakkaan tammen ja vahvan mausteisuuden ympärillä. Kokonaisuus kuivahtaa nopeasti, jäljelle jää pippuria, tummaa suklaata, kahvia, rusinaa, kitkerää pähkinäisyyttä ja paahtoleipää. Minttua, ruohoisuutta, vähän multaa. Melko pitkä, karvas finaali. Vesilisä tuo sitrusta ja sävykkyyttä heti.

Arvio: Vähän liikaa puuta. Tammen ja mausteiden kitkerä komento jättävät tämän kauas Edition No. 2:n taakse. Ihan perustason moderni Macallan kaikkineen, ei erotu mitenkään joukosta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 80/100.