Speyside

Glenfarclas 1997/2022 The Family Casks 56%

Maistelussa kesältä 2022 julkaistu sherryinen Glenfarclas. Kypsytystä on takana suunnilleen neljännesvuosisata. Pidin taannoin maistamastani vastaavan pullotusajankohdan ’Farclas-pullotteesta todella paljon, mutta nämä single cask -julkaisut ovat kokemukseni perusteella usein hyvin erilaisia eläimiä. Vaikea taas tietää, mitä tuleman pitää. Se selviää vain maistamalla.

Glenfarclas 1997/2022 The Family Casks 56%

(56%, OB, 1997–26.7.2022, The Family Casks Summer 2023 Release, Cask No. 3, Sherry Butt, 549 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen, maltainen ja napakan sherryinen. Hiukan sulkeutunut, mutta öljyisen intensiivinen ja yrttisen syvä kokonaisuus. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kuivaa tammilankkua, hiukan havuisuutta. Hunajaisuus, vanilja ja omenaisuus hyvin esillä. Vesilisä tuo toffeeta ja vähän poltettua tulitikkua esiin.

Maku: Kahvi ja suklaa kohtaavat yrttisyyden ja maltaisuuden. Maku on linjassa tuoksun kanssa. Sherry tuo nyt hapokkuutta ja melkoisesti katkeruuttakin mukaan. Pähkinäisyys ja mysli, ehkä pieni muovailuvahakin tulevat esiin. Marjaisuutta ja tanniineja puskee pintaan, tammi tuntuu karkealta ja maltaisuus maistuu. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko öljyisen napakka, mutta yleisfiilis pysyy vähän sulkeutuneena. Vihreää omenaa, vaniljaa, hiukan pippuria. Jälkimaku on todella runsas, maltainen ja suklainen. Sherry pyörii happamassa ja karvaassa maisemassa, pähkinäisyyttä ja reipasta tammea riittää. Marjaisuus ja yrtit tuntuvat vähän kireiltä. Pitkä ja intensiivinen finaali. Vesilisä avaa kermaisuutta ja lisää toffeeta ja sokerista karkkisuutta, saa tämän aukeamaan heti hiukan paremmin.

Arvio: Tässä on jotain todella uljasta, mutta kokonaisuus jää silti vähän suppuun. Vesilisä on ehdottomasti paikallaan ja tekee tälle hyvää. Kaikesta huolimatta pidin saman kesän 2001-julkaisusta selvästi enemmän. 87/100

Glenallachie 12 yo 2009/2021 for The Old Pipe 56,6%

Maistelussa tällä kertaa tummaa tavaraa Billy Walkerin pajalta. Tällainen Glenallachie päätyi Hollannissa majaansa pitävälle, sangen maineikkaalle The Old Pipe -viskikaupalle.

Glenallachie 12 yo 2009/2021 for The Old Pipe

(56,6%, OB for The Old Pipe, 6.4.2009–9/2021, Cask No. 699, Oloroso Puncheon, 688 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin sherryinen, nahkainen ja tallinen. Enemmän kahvisessa kuin hedelmäisessä päädyssä sherrykypsytykseltään. Tummaa suklaata, kaakaota, luumuhilloa, hiukan siirappiakin. Pähkinäisyyttä, paahtuneisuutta, tammea, märkiä lehtiä ja kanelista mausteisuutta. Vesilisä avaa havuisuutta ja mustetta.

Maku: Järeän sherryinen, tumman suklainen ja napakan marjaisa. Kahvisuutta, kermaisuutta, pähkinäisyyttä, rusinaa ja luumuhilloa. Jännä viinikumisuus ja kolakarkki mukana, kokonaisuus tuntuu kypsemmältä kuin normaali 12-vuotias sherryviski. Tammi on toki selvästi mukana ja puskee kanelia, pippurisuutta ja pientä karvauttakin. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jopa järeä. Mustaherukkaa, mustikkaa. Jälkimaku on intensiivisen tumma, tamminen ja suklainen. Marjaisuus ja karvaus käyvät mielenkiintoista vuoropuhelua sherryn, siirapin ja kaakaon kanssa. Espressoa, pippuria, hiukan lakritsia, viinikumia ja kolakarkkiakin. Paahteisuus ja tammi korostuvat lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja hunajaa pintaan.

Arvio: Laadukas pullote, yksi parhaista tähän mennessä kohdalleni osuneista Glenallachien viskeistä. Tyyliltään hyvin lähellä Douglas Laingin myönteisesti yllättänyttä 12-vuotiasta, mutta vieläkin kypsemmän ja vakuuttavamman oloinen tapaus. 87/100

The Balvenie 18 yo Pedro Ximénez Cask 48,7%

Leuhkin tasan kolme viikkoa sitten Uisge-postauksessani, miten olen aina päässyt osallistumaan kyseiseen tapahtumaan flunssakauden keskelläkin, ja sen jälkeen iski tietysti instant karma ja maailmanlopun flunssaputki, josta olen vihdoin suurin piirtein toipunut. Sen kunniaksi maistossa nyt 18-vuotiasta Balvenieta tax free -valikoimasta. Kovin korkealle ei ole uskaltanut odotuksia hilata tämän ääressä.

The Balvenie 18 yo Pedro Ximénez Cask

(48,7%, OB, 2022, Travel Retail, American Oak and Finished in PX Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Hunajaa ja tammea, murokeksejä ja voita. Rusinaa ja kuivattua aprikoosia, appelsiininkuorta ja kanelia. Tammen mausteisuus on niin reipasta, että sherry jää aivan taustalle. Nahkaisuutta, pähkinäisyyttä, marjaisuutta. Maitosuklaata ja kermaisuutta. Vesilisä avaa hiukan paahteisuutta ja tuo jostain taustalta jopa nuotiosavun ailahduksen.

Maku: Hedelmäinen ja mausteinen, hunajainen ja reippaan tamminen kokonaisuus. Sherryä tästä joutuu vähän etsimään, PX ei tule läpi mistään. Kuivattuja hedelmiä, murokeksiä, hiukan inkivääriä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisuudessaankin varsin kermainen. Hunajamelonia, viinirypäleitä, keltaista luumua, hiukan herukkaisuutta. Tammen mukana tulee reippaat mausteet ja napakka nahkaisuus. Mantelia, maitokahvia, hiukan suklaisuutta. Jälkimaku on edelleen reippaan tamminen ja mausteinen. Hunajaisuutta, kirpeää omenaa, appelsiinia, mustaherukkaa, tummaa suklaata, hiukan kahviakin. Tammen mausteet ovat reippaat ja kuiva nahkaisuus valtaa nopeasti alaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä lisää särmää ja kahvisuutta.

Arvio: Aivan maukas kokonaisuus, jossa on paljon tutkittavaa. PX ei liity tähän kyllä oikein mitenkään, ja jos sitä merkintää ei olisi etiketissä ollut, tätä olisi ehkä lähestynyt vähän toiselta kantilta. 85/100

Glenfarclas 33 yo 1980/2014 Christmas Edition Port Pipe 45,3%

Glenfarclasia harvoin näkee ex-portviinitynnyreissä kypsyneenä. Uisge 2024:ssa Pikkulinnun ständiltä löytyi yksi sellainen, joten pakkohan se oli maistaa, vaikka joulusta on jo aikaa.

Glenfarclas 33 yo 1980/2014 Christmas Edition Port Pipe

(45,3%, OB, 24.12.1980–17.12.2014, Cask No. 11066 & 11072, Port Pipes, 700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja mausteinen, varsin makea ja oikein kutsuva. Runsaasti punaista marjaa, mansikkaa ja punaista viinimarjaa. Luumua, suklaata, hiukan ylikypsää kirsikkaa. Tammea, tikkukaramellia, vaniljaa.

Maku: Jännä, erilainen Glenfarclas. Viinisyyttä, mausteita, runsaasti ylikypsää hedelmää. Luumua, kirsikkaa, hapokkuutta. Portviini tulee nätisti läpi, lakritsisena ja marjaisana. Kokonaisuus tuntuu iäkkyydestä huolimatta jämäkältä, suutuntuma on herkän keskitäyteläinen ja hyvin balanssissa. Jälkimaku on edelleen viinisen puolella, mausteita ja lakritsia riittää. Marjaisuutta, havuisuutta, vähän pippuristakin purevuutta. Tammi tuntuu kuivana, vähän metisenäkin. Melko pitkä finaali.

Arvio: Hieno viski, portviinitynnyreistä on saatu paljon hyvää irti. 88/100

BenRiach 18 yo 1994/2013, Cask #4385, 55,5%

Pitkästä aikaa lasissa oikein kunnon BenRiach. Tällä kertaa kyseessä on kymppierän viski, joka on viimeistelty neitsyttammessa. Odotuksissa on mausteisen puun napakka isku.

BenRiach 18 yo 1994/2013, Cask #4385

(55,5%, OB, 1994–6/2013, Batch No. 10, Cask No. 4385, Virgin American Oak Finish, 261 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsas hedelmäisyys, hiukan imelä kakkumaisuus ja vaniljainen tammi tulevat ensimmäisenä vastaan. Intensiivinen bourbonmaisuus hallitsee, lisäksi jokseenkin rommimainen vivahde tulee läpi. Pähkinäisyyttä, hedelmäsiirappia, mangoa, ananasta, toffeeta, rusinaa. Vesilisä avaa hunajamelonia.

Maku: Hedelmäsalaattia, vaniljaa ja tammea hyökyy päälle isolla voimalla. Melonia, mangoa, samoin jotain kypsääkin hedelmää ja kakkumaisuutta. Maitokahvia ja suklaata, pähkinäisyyttä, rommirusinaa. Syvä bourbonmaisuus tuntuu kaikessa, mutta samalla tammesta löytyy vielä extrakierrettä, mausteita ja viinikumia. Suutuntuma on öljyinen ja napakan mausteinen. Jälkimaku puskee edelleen eksoottista hedelmää ja makeaa kakkumaisuutta, vaniljaa ja tammea. Mausteisuus korostuu vielä voimakkaasti, ennen kuin tammi alkaa lopulta purra kiinni ja kuivahtaa voimakkaasti. Rommirusinainen puoli pysyy mukana tiukasti, samoin pähkinäiset, nahkaiset ja kahviset piirteet. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeefudgea ja metisyyttä esiin.

Arvio: Todella mehukas ja maukas Benriach. Laatutavaraa alusta loppuun. 87/100

Glenrothes Oldest Reserve 43%

Glenrothes on aina kiinnostanut minua tislaamona, mutta aivan erityisen hyvät tislaamopullotteet ovat kiertäneet minut kaukaa. Nyt maistelussa on Oldest Reserve, jolta odotan jo vähän enemmän. Toki alhainen pullotusvahvuus hiukan epäilyttää.

Joka tapauksessa kyseessä on melko kunnianhimoiselta vaikuttava sekoitus monista tynnyreistä vuosilta 1967, 1972, 1977, 1979 ja 1980. Kyseessä on siis yli 30-vuotiaasta ja jopa 45-vuotiaasta viskistä. Ihmettelen, ettei sillä enempää tässä keulita. Annetaan viskin puhua puolestaan.

Glenrothes Oldest Reserve

(43%, OB, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti vahaa ja metisyyttä, mausteita ja kuivaa tammea. Hunaja on voimakkaasti esillä. Mehiläisvahaa ja toffeeta, appelsiinimarmeladia, kuivattua aprikoosia, sitrusta ja trooppista hedelmää. Rusinaa, marjaisuutta, kukkaisuutta, kuivaa sherryä, kermaisuutta, paahdettua pähkinää, maltaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, vahamainen ja metinen kokonaisuus. Trooppista hedelmää ja itämaisia mausteita. Hunaja on edelleen vahvasti pinnassa. Yrttiteetä, kuivattuja hedelmiä, paahdettua pähkinää, hiukan suolaisuutta. Melko kevyt suutuntuma, kokonaisuus on melko kuiva ja kitkeräkin. Tuntuu, että tämä olisi voinut hyötyä suuremmasta pullotusvahvuudesta selvästi. Kermaisuutta, vaniljaa, inkivääriä. Mehiläisvaha ja vahattu puu ovat esillä. Kuiva sherry ja appelsiinimarmeladi maistuvat. Jälkimaku on yrttiteemäinen, metinen ja edelleen täynnä kuivattua hedelmää. Mausteisuus pääsee oikeuksiinsa ja hedelmäisyys syvenee. Jokin pieni pahvinen sivuääni ilmaantuu. Hunajaa, kukkaisuutta, tammea. Pitkä ja sivuäänestäkin huolimatta todella komea finaali.

Arvio: Hieno Glenrothes, mutta olisin halunnut pitää tästä vieläkin enemmän. Jokin pieni sivuäänikin häiriköi taustalla, ja sain siitä kiinni vasta jälkimaussa. Kiistatta pieni jytäkkyys olisi tehnyt tälle hyvää ja tuonut viskin ilmeiset ansiot selvemmin esiin. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 90/100.

Miltonduff 9 yo 2012/2021, The Whisky Cellar 57,1%

Maistelussa pitkästä aikaa Miltonduffin tuotantoa. Tällainen pikkuerä on päätynyt Hollantiin pari vuotta sitten. Nyt on ollut tosi pieni ex-sherrytynnyrikin käytössä.

Miltonduff 9 yo 2012/2021, The Whisky Cellar

(57,1%, The Whisky Cellar, 8/2012–10/2021, Private Cellars Selection, Cask No. 3016, Oloroso Quarter Cask Finish, 178 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tymäkkä sherry, tammea ja nahkaisuutta, rusinaa ja luumua. Melko karheakin ensivaikutelma, voimaa tuntuu olevan. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta. Tisleestä on paha mennä sanomaan, sen verran dominoiva on tämä tynnyri. Hapokkuuutta, pähkinää, uuniomenaa. Vesilisä tuo pintaan muovailuvahaa.

Maku: Todella voimakas sherryvaikutus, nahkaa ja suklaata, toffeeta ja mausteita. Reipas tammi, pähkinäistä karvautta ja maltaisuutta. Suutuntuma on silti varsin pehmeä ja öljyinen, runko hyvinkin pureskeltava. Uuniomenaa, viinisyyttä, rusinaa, musteisuutta. Lihaisa vivahde, palvikinkkua ja savumakkaraa. Jälkimaku on paksun sherryinen, muhkean hedelmäinen ja pähkinäisen hapokas. Suklaata, kaakaojauhetta, luumuhilloa, jonkin verran musteisuutta ja viinistä imelyyttä. Lihaisuus tulee läpi, savukassleria ja makkaraa. Keskipitkä finaali. Vesilisä paljastaa jotain vähän muovista sivuääntä.

Arvio: Järeä sherryviski sellaisten ystäville. Tisleestä ei kuitenkaan saa varsinaisesti otetta, kun sherrymaski on niin totaalinen. Toisaalta yhdeksänvuotiaaksi viskiksi tämä on oikein maukas tapaus. 86/100

Glen Grant 12 yo Square Bottle 43%

Vanhan liiton Glen Grantia taas lasissa, nyt 12-vuotiasta edellisen kasivuotiaan perään. Taas olen lahjakkaasti tutkalla tämän pullotusajankohdasta, mutta heitetään nyt, että varhaiselta kasarilta tämä voisi olla, ellei peräti 1970-luvun lopusta. Mielenkiinnolla tämän maistan.

Glen Grant 12 yo Square Bottle

(43%, OB, 1980’s, 75 cl)

Tuoksu: Mahtava herukkaisuus ja limetti, runsaasti vihreää omenaa ja metisyyttä. Vahainen ja etenkin vahattua puuta muistuttava tunnelma on vahva. Hunajaa, havuisuutta, kanervaa samaan tapaan kuin 8-vuotiaassa. Ruohoisuutta, kuivaa maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä, mysliä. Old Bottle Effect on vahva.

Maku: Maltainen ja kukkainen, mutta osittain myös karvas ja vähän outo. Märkää pahvia, metallista sivuääntä ja nahkaista kitkeryyttä. Selvä pettymys hienon tuoksun jälkeen. Herukkaisuus ja sitruksisuus ovat hyvin mukana, mutta Gin Lemon -vivahde on voimakas ja tasapaino muutenkin vinossa. Mehiläisvahaa, toffeeta, omenalimonadia. Suutuntuma on kevyt. Ruohoisuutta, paahdettua tammea, kuivattuja hedelmiä, saksanpähkinää. Jälkimaku on yrttinen, ruohoinen ja melko kitkerä. Pähkinäistä karvautta, maltaisuutta, karheaa tammea. Kanervaisuus ja havut näyttäytyvät hetkeksi. Märkää pahvia, metallisuutta, paahtoleipää, suolaa, voita. Sitruksisuutta, hapokasta omenaa, minttua. Keskipitkä finaali.

Arvio: Todella paljon sekavampi ja vaatimattomampi esitys kuin aiempi 8-vuotias. Tämä oli selvä nosing whisky, tuoksu oli aivan eri tasolla kuin maku. 81/100

Glen Grant 8 yo Square Bottle 40%

Maistelussa nuorta vanhan liiton Glen Grantia. Tämän viskin julkaisuajankohdan määrittely 1970-luvun puolelle on taas varsin summittainen, koska en ole tunne näiden pullotteiden radiohiilimäärityksiä sen tarkemmin. Olennaista on tietysti taas itse viski, ja se on jostain vuosikymmenten takaa.

Glen Grant 8 yo Square Bottle

(40% (70 Proof), OB, 1970’s, 75.7 cl)

Tuoksu: Kuivan tamminen, kukkainen ja elegantti. Huomattava Old Bottle Effect, menneet vuosikymmenet pyrkivät nenään. Kovaa toffeekarkkia, apilaa, minttua, ruohoisuutta. Hiukan mantelia, jotain paahtunutta, mysliä, kuivaa maltaisuutta. Pieni metallinen vivahde, metisyyden ja vanhojen kirjojen keskellä.

Maku: Tyylikkään maltainen, kuivan tamminen ja vivahteikas. Ruohoisuus, metisyys ja kukkaisuus ovat hyvin esillä, samoin kirpeä marjaisuus ja omenaisuus. Paljon sävyjä varsin kevyessä kokonaisuudessa, tässä on todella korostunut vanhan viskin henki läsnä. Kanervaa, piparminttua, pientä metallisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on kevyt ja runko ilmava. Jälkimaku lähtee rapsakan maltaisena ja toffeekarkkimaisena. Tammi saa tummia sävyjä ja muuttuu karheaksi. Suolaisuutta, minttua, hapokkuutta, omenaa, marjaisuutta. Havuisuutta, suolaa, jotain kuparista. Kuivattuja hedelmiä, mantelia, paahtoleipää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ikämerkintä hämää, koska tässä on hienosti sävyjä ja luonnetta näin kevyeksi viskiksi. Modernien aikojen Glen Grant ei ole tehnyt koskaan oikein vaikutusta, mutta tällaisilla sävykkäillä peruspullotteilla se maine on varmaankin luotu. 85/100

Mortlach 12 yo 43,4%

Jostain syystä Dufftownin pedon 12-vuotias peruspullote on jäänyt tässä blogissa maistamatta ja nuotittamatta. Korjattakoon tämä puute tänään.

Mortlach 12 yo

(43,4%, OB, +/- 2022, ‘The Wee Witchie’, Ex-Sherry & Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Mausteinen ja varsin makea. Sitruksisuutta, persikkaa, marjaisuutta, mantelia. Murokeksiä ja vaniljaa, hiukan kanelia ja rusinaa. Lihaisuuden ja öljyisen painon kyllä aistii, vaikka yleisilme on silti vähän tavanomainen. Maltaisuutta, mineraalisuutta, kuivattua aprikoosia. Vesilisä avaa toffeeta ja hunajaa.

Maku: Hedelmäinen ja mausteinen. Hapokkuus taittaa hienosti tämän öljyisyyttä, eikä kokonaisuus tunnu rasvaiselta saati liian painavalta, vaan elävältä. Persikka ja aprikoosi, sitruksisuus ja kuivatut hedelmät ovat hyvin esillä. Paahdettua mantelia, rusinaa, hiukan karamellia ja hunajaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja tekstuuri painokas, mutta balanssi pysyy hienosti. Mineraalisuutta ja maltaisuutta. Jälkimaku pyörii hapokkaiden nuottien ympärillä. Pähkinäisyys tuntuu happamana ja maltaisuudessa on tietty karheus mukana, samoin tammi tulee varsin purevana nyt läpi. Sitruksista kitkeryyttä, tiettyä lihaisuutta ja öljyistä painokkuutta riittää kyllä ihan loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisällä löytyy päärynää ja vaniljaa.

Arvio: Varsin onnistunut kokonaisuus. Hapokkuuden ja öljyisyyden yhdistelmä toimii todella hyvin, vaikka kyseessä on lopulta kuitenkin ihan perusviski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 84/100.