Speyside

Glen Keith 30 yo 1978/2008, Daily Dram 46%

Vuonna 1957 perustettu Glen Keith luo tarkoituksellisen kontrastin naapuritislaamoonsa Strathislaan, joka on Speysiden vanhin. Vuonna 1999 tislaamo suljettiin, mutta kunnostustyöt alkoivat 2012. Tämä pullote on peräisin Daily Dramilta ja on kypsynyt ex-bourbonissa.

Glen Keith 30 yo 1978/2008, Daily Dram

(46%, Daily Dram, Keen Light, 1978–2008, 120 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen – voikukkaa. Hedelmäosastolta sitruunaa, mangoa, hunajamelonia, kiiviä, kookosta. Rasvainen, joskin puhdas vaikutelma. Vaniljakastikkeella kuorrutettu marsipaanileivos. Alkoholi tuntuu pistävänä bourbonkypsytyksen läpi. Vesilisä nostaa pintaan ananaksen.

Maku: Odotuksia täyteläisempi ja kermaisempi suutuntuma, suorastaan klassinen. Vaniljakastike ja leivokset maistuvat heti, etenkin marsipaani. Hedelmäisyys kuitenkin pistelee ja kihelmöi kitalaessa – raakaa ananasta. Pippurinen polte vie jälkimakuun, joka on melassisen makea, rasvainen, voimakas ja todella pitkä. Pähkinöitä ja suolaisuutta tulee pintaan lopuksi. Jälkimaussa tämä on ehdottomasti parhaimmillaan.

Arvio: Jälkimaultaan hieno kolmekymppinen, joka ei muilta osin kuitenkaan loista. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Benromach Peat Smoke 46%

Benromach toimi Elginissä vuodesta 1898 vuoteen 1983, kunnes se suljettiin. Pitkään yksityisenä pullottajana toiminut Gordon & MacPhail osti sen vuonna 1993. Toiminta alkoi uudelleen 1998.

G&M on lähtenyt Benromachilla valmistamaan myös turpeistettu viskiä. Peat Smoke on kypsynyt noin kahdeksan vuotta, ja sen tisleen fenolipitoisuus pyörii 53 ppm:ssä.

Benromach Peat Smoke

(46%, OB, 2004–2012, 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja bowmoremainen. Kuivaa hiilisavua, taustalla palanutta nahkaa. Hiukan pistävä ja bensainen. Kirpeää omenaa, sitruunamehua. Aavistus kreosoottia ja jodia. Nuori yleisvaikutelma.

Maku: Aloitus on hedelmäinen, aivan Bowmore 12 yo:n kannoilla tullaan. Sitruksisuuden ohella huomiota herättää kuivakkuus – nokisavu on peittävää sorttia. Suutuntuma on mukavan pehmeä, mutta profiili on yksiuloitteinen eikä tarjoa juurikaan impulsseja. Jälkimaku on voimakkaan savuinen, tukahtunut, pistävä, hiukan palvikinkkumainen, inkiväärinen ja ohut. Viimeinen vaikutelma on ohimenevä kihelmöinti.

Arvio: Nuori, raaka ja yksipuolinen. Hyvä suutuntuma, mutta kapea-alainen maku. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Knockando 1996/2009 The Managers’ Choice 58,5%

Vuonna 1898 perustettu Knockando on saanut nimensä gaelinkielisestä paikannimestä Cnoc an Dhu (”Pieni musta kukkula”). Knockando oli Skotlannin ensimmäinen tislaamo, joka sai sähköt.

Knockandon varastosta Diageon porukat valitsivat The Managers’ Choice -sarjaan yhden eurooppalaisessa ex-sherrytynnyrissä kypsyneen yksilön. Tummaa on.

Knockando 1996/2009 The Managers’ Choice

(58,5%, OB, 11.7.1996–18.3.2009, Cask No. 800790, Spanish Sherry European Oak, 612 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, vahvan sherryinen. Taatelia, rusinaa, siirappia. Kumisaappaan vivahde. Mustaa kahvia. Kovaa juustoa (vanhaa goudaa). Pyöreä ja hieno tuoksu, joka tuo mieleen vanhan glenfarclasin.

Maku: Todella paksu suutuntuma! Aivan kuin siirappia joisi. Mutta on tämä hyvää: vahva sherry on upeasti integroitunut, tisle ja tynnyri ovat loistava pari. Suklaata, mustaa kahvia, sulttaanirusinoita, taateleita – silkkaa herkuttelua. Maku on synkassa tuoksun kanssa ja body muhkea. Jälkimaku on sherryinen, suklainen, pehmeän kahvinen, mausteinen ja hieno, muttei mikään valtavan pitkä. Silti vesilisä ei tullut edes mieleen.

Arvio: Onnistunut tynnyrivalinta, ikäisekseen aivan loistokas sherryviski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 88/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 9). Smoke On The Water, ”Vahva ja mahtava ’sherryttely'”.

Inchgower 1993/2008, Gordon & MacPhail 43%

Inchgower on padogikattoinen tislaamo vuodelta 1871. Virallisia pullotteita ei oikeastaan ole edes julkaistu, ainoastaan 14 yo Flora & Fauna ja Rare Malts -versio. Vain prosentti tuotannosta pullotetaan single maltina, loppu menee Johnnie Walkeriin ja White Horseen.

Tämä Gordon & MacPhailin pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä (refill American hogsheads). Inchgoweria tulee niin harvoin vastaan, että tämä on huomattavan mielenkiintoista päästä maistamaan.

Inchgower 1993/2008, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1993–2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sitruksisen maltainen, kirpeä ja yllättävän alkoholinen ainakin ensi alkuun. Puhdas bourbontuoksu. Omenaa. Häivähdys savua. Hiukan lattea vaikutelma, liimaa ja tammisuutta.

Maku: Todella tamminen. Kuivahtaa aluksi suussa hiukan, kunnes kermainen suutuntuma ottaa vallan. Maltaisuuden lisäksi kirpeyttä tuovat vihreä omena ja sitruunankuori. Samalla maku on suolainen, maltaisuus kääntyy suolakalaksi ja merileväksi. Jälkimaku on hiukan savuinen, tamminen, melassinen, täynnä bourbonia. Loppua kohden tamminen kuivuus hellittää – itse asiassa aika hyvä balanssi.

Arvio: Bourbonvetoinen perusviski, jossa tammisuus ja kermaisuus kamppailevat. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Glentauchers 31 yo 1979/2010, Jack Wieber Cross Hill 50,9%

Glentauchers perustettiin 1898, mutta se oli suljettuna vuodet 1985–1992. Omistajavaihdoksen jälkeen lähes koko tuotanto menee edelleen sekoiteviskeihin.

Tämä berliiniläisen Jack Wiebers Whisky World -viskitukkurin Cross Hill -sarjassaan pullottama Glentauchers on peräisin ex-sherrytynnyristä (refill).

Glentauchers 31 yo 1979/2010, Jack Wieber Cross Hill

(50,9%, Jack Wiebers Whisky World, 1979–2010, 241 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rotevan hedelmäinen. Uuniomenaa, grillattua ananasta. Voimakas kanervaisuus. Ruokosokeria, kiteistä hunajaa. Minttua, yrttisyyttä. Jotain merellistä. Kukkaisuutta, orvokkeja.

Maku: Hedelmäinen avaus, todella miellyttävä ja pyöreä lähtö. Hapokas maltaisuus tukee makeutta, tietty mineraalisuus raikastaa profiilia. Toffeeta löytyy silti, hennolla profiililla. Mausteisuus toimii, pippuri ja yrtit antavat luonnetta. Maussa on leveä arsenaali mutta tiettyä läpitunkemattomuutta. Jälkimaku on tamminen, paahteinen, kypsän hedelmäinen ja kihelmöivän mausteinen. Ei erityisemmin vaadi vesilisää.

Arvio: Kevyen profiilin valioyksilö, jonka sulkeutuneisuus kuitenkin pudottaa terävimmältä huipulta. Onnistunut silti. 89/100

Benrinnes 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s 53,2%

Vuonna 1835 perustettu Benrinnes tuhoutui pahasti tulipalossa vuonna 1896. Omistajat käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja toivat tislaamoon sähköt.

Nykyään Benrinnes tunnetaan myös ”bastard maltistaan” Stronachiesta. Nyt käsillä oleva tuote on sentään Cadenhead’sin ex-bourbonissa kypsynyt yksilö.

Benrinnes 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s

(53,2%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1996–2012, bourbon hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin vahva päärynä. Smurffilimua, Ässä Mix -hedelmäkarkkeja. Esanssinen, pirteän karkkimainen tuoksu. Hunajaa. Sokkona ei arvaisi viskiksi. Parafiiniä, kengänkiillotusainetta. Hento kokonaisuus, mutta ihan kutsuva.

Maku: Alkaa voimakkaalla päärynällä. Maltaisuuden jyrkkä ja lagermainen luonne yllättää, kun tuoksu ei vihjaa siitä yhtään – maltainen maku myös hapantuu suussa selvästi. Maun keskivaihe on kevyen pippurinen ja mausteinen, vaikka body on kevyt. Pieni savukin ailahtaa. Jälkimaku on terävän mausteinen, tanniininen, makeutuva, mutta luonteeltaan ohut. Vesilisä nostaa maun kukkaisuutta, mutta ei muuta mitään.

Arvio: Päärynäinen karkkiviski, hento ja tavanomainen. 79/100

Glenfarclas 40 yo 46%

Vuonna 1836 Robert Hayn perustama Glenfarclas päätyi Grantin perheelle 1865. Siitä asti se on ollut samaisen perheyhtiön omistuksessa. Tislaamon varastossa lepää huomattavan kattava valikoima vuosikertaviskejä pitkältä aikaväliltä.

Tislaamon virallinen 40-vuotias julkaisu on kypsynyt pääosin ex-olorosossa. Kaiken lisäksi tuote on hinnoiteltu asiallisesti. Kannattaa myös muistaa, että harva tislaamo pystyy edes tuomaan 40-vuotiasta viskiä markkinoille.

Glenfarclas 40 yo

(46%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Huumaava oloroso-sherry. Joulun kuivakakkua. Kahvinpapuja. Pähkinäsekoitusta. Suolaista voita. Rasvattua nahkaa, tupakkalaatikkoa. Tuoreen ruohon vivahteita. Yllättävän raikas ja pirteä, ei ollenkaan tunkkainen. Eikä niin siirappinen kuin 105 on. Hieno on.

Maku: Voimakkaan sherryinen. Alkoholiprosenttiaan vahvemman oloinen. Erottuva hasselpähkinä. Upea, vastakeitetty espresso. Tummaa suklaata, voita, hunajaa. Body on keskitäyteläinen, eikä tynnyri ole kaapannut liikaa valtaa. Tasot erottuvat hyvin. Tietty raikkaus jatkuu maussakin – ei liian makea. Jälkimaku on espressoinen, pähkinäinen, tanniininen, mausteinen, uskomattoman pitkä. Tasapaino on huippuluokkaa.

Arvio: Erinomainen sherryviski. Ei mikään helppo, vaan haastaa myös maistajansa. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 91/100. Dramming 92/100. Whisky Monitor Database 93/100 (per 1).

Mannochmore 1998/2009 The Managers’ Choice 59,1%

Vuonna 1971 perustettu Mannochmore muistetaan yhdestä viskistä: mustaksi värjätty Loch Dhu järkytti maailmaa 1996. Kolmessa vuodessa se lopetettiin ja tislaamo hiljeni. Vuodesta 2008 tislaamo on pyörinyt täysillä.

Diageon kiistanalaisessa The Managers’ Choice -sarjassa pullotettu Mannochmore on kypsynyt ex-sherryssä. Varmuudeksi pakkaukseen on kirjattu ”Bodega Sherry European Oak”, jotta kaikki uskovat, että tynnyrissä on alun perin ihan oikeasti kypsynyt sherryä eikä sille ole vain näytetty sitä.

Mannochmore 1998/2009 The Managers’ Choice

(59,1%, OB, 6.7.1998–23.2.2009, Cask No. 6582, Bodega Sherry European Oak, 588 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahvan hedelmäinen. Appelsiinimarmeladia, kuningatarhilloa, sitruunankuorta, vahvaa omenaa. Oloroso-sherryä. Joulun kuivakakkua. Siirappista makeutta. Alkoholisuus tuntuu voimakkaana. Vesilisällä tuoksu rauhoittuu, muuttuu kukkaisemmaksi ja leivosmaisemmaksi (omenapiirakkaa). Silti hiukan ohut?

Maku: Voimakas tynnyri, sen tuntee heti. Vahvat tanniinit iskevät heti kiinni. Todellinen pihviviski on kyseessä. Sherryinen, konsentroituneen makea. Kuitenkin yllättävän hento body, vähän yksiuloitteinen. Kermainen suutuntuma. Vesilisällä tähän tulee ”glenmorangiemainen” pirskahtelevuus, omenapiirakka löytyy taas. Jälkimaku on yllättävän mineraalinen ja herkkä – jatkuu pitkään hentona ja kermaisena.

Arvio: Tämä jäi odotuksista. Hienot lähtökohdat, mutta tynnyri määrää aivan liikaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Glenburgie 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Vuonna 1810 perustettu Glenburgie on yksi Speysiden tuntemattomista tislaamoista. Pääosa sen tuotannosta menee Ballantine’s-sekoiteviskiin, mutta osan Gordon & MacPhail myy lisenssipullotteina. Tällä tiedolla odotukset eivät ole kovin korkealla.

Glenburgie 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, licenced bottling, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Ruohoa, marsipaania, heinää. Maltaisuutta. Rehua? Kukkainen, kukkakaupan ruusukaapin tunkkaista kosteutta. Jotain pesuainetta. Aika ohut tuoksu.

Maku: Todella klassinen mallasviski, tosin luonteeltaan hyvin blendimäinen. Ei temppuja, hyvä niin. Miellyttävä kermatoffee. Maku parantaa tuoksusta, vaikka ohuus vaivaa. Kukkaisuus ja hedelmäisyys ovat hiukan vetisiä, mehumaisia (laimennettua monihedelmämehutiivistettä). Kevyen kermainen maltaisuus hallitsee. Jälkimaku on vaatimaton, hento, kitkerän tamminen mutta lyhyt.

Arvio: Vaatimaton mutta helposti juotava perusviski. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 74/100 (per 7).

Glenfarclas 105, 60%

Vuonna 1836 perustetun Grantien perheyhtiön viskivarastossa on valtavat vuosikertavalikoimat. Silti yksi sen suosituimmista tuotteista on ikämerkitsemätön 105.

Nimi tulee brittien vanhasta mittaustavasta, jonka perusteella 60 tilavuusprosenttia merkitään proof-asteikolla lukemalla 105. (Nykyään se olisi siis 120.)

Tiettävästi satavitonen on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä 8–10 vuotta. Sitä saa nykyään kolmessa koossa: 100 cl, 70 cl ja 35 cl. Käsissä on nyt tuo pienin pullokoko.

Glenfarclas 105

(60%, OB, NAS, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Vahva sherry, miltei huumaava. Sulaa toffeeta, karamellia, esanssisuutta, kypsää hedelmää, maitosuklaata. Ylikypsää kirsikkaa. Hiukan palanutta paahtoleipää. Ryhdikäs ja herkullinen vaikutelma.

Maku: Upean sherryinen, todella uljas ja makea aloitus. Yllättäen täysin juotavaa myös ilman vesilisää. Voimakkaan hedelmäinen (uuniomenaa, kypsiä luumuja, viikunoita, taatelikakkua) ja rotevan maltainen. Espresson kitkerä vivahde leikkaa makeutta. Lisätyllä vedellä aukeaa pähkinäisyys: paahdettuja maapähkinöitä. Maun keskivaihe on upeasti kasassa karamellisuudella. Siirappimaisuus jatkuu jälkimakuun asti. Lopussa tulee vielä tanniineja ja kahvinpapuja.

Arvio: Legendaarinen sherrypommi on maineensa veroinen. Näin nuoreksi viskiksi yllättävän täyteläinen, vahva ja monipuolinen makuelämys. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).