Bunnahabhain

Bunnahabhain 39 yo 1976/2016, Cadenhead Small Batch 49,4%

Viskin Ystävien Seuran Cadenheadin vuoden 2016 Islay-pullotteisiin keskittyneen tastingin päätti tämä ikävanhus. Bunnahabhain kestää tunnetusti pitkiä aikoja tammessa harvinaisen hyvin, joten odotukset olivat korkealla.

Kyseessä on mitä todennäköisimmin kahden ex-olorosotynnyrin vattaus. Voltit ovat kuitenkin melko korkealla, kun suhteuttaa ikään.

Bunnahabhain 39 yo 1976/2016, Cadenhead Small Batch

(49,4%, Cadenhead Small Batch, 1976–2016, Sherry Butts, 648 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän rusinainen, suolainen, kuivan tamminen ja tyylikäs. Minttuinen ja ruohoinen. Mausteinen, kevyen siirappinen. Mineraalinen ja raikkaan hedelmäinen, vaikka kermatoffeeta riittää. Vanhoja kirjoja, antiikkisuutta, huonekaluvahaa. Pieni hikinen off-note taustalla hukkuu makeaan sherryyn. Vesilisä avaa eucalyptusta ja sävyjä.

Maku: Siirappinen ja pehmeä, mineraalinen ja maukas. Rusinainen ja herkkä. Runsaan hedelmäinen, mielenkiintoisella tavalla meloninen ja makean omenainen. Napakka, kuiva tammisuus toimii hienosti. Huonekaluvaha ja antiikkisuus ovat vahvasti läsnä. Vain pieni suolainen vivahde muistuttaa tislaamon ominaisluonteesta. Suutuntuma on silkkisen pehmeä ja samalla nautinnollisen mausteinen. Jälkimaku on mehukkaan tamminen ja suklaisen sherryinen. Kuivattuja hedelmiä, mineraalisuutta, mausteisuutta. Kauniisti kuivuva, pitkä finaali. Vesilisä tuo vielä lisää herkkää rusinaisuutta.

Arvio: Herkullinen ja pehmeän nautittava Bunna. Hieno ja samalla hiukan haastava viski, josta 39 vuotta tammessa ei ole saanut millään tavalla yliotetta. 91/100

Bunnahabhain 18 yo 46,3%

Bunnahabhainin 18-vuotias on tuttuakin tutumpi viski, mutta jostain syystä sen nuotittaminen on aina jäänyt tekemättä. Korjaan tuon puutteen nyt.

Bunnahabhain 18 yo

(46,3%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Paahtunut ja kirsikkainen, suolainen ja aromikas vaikutelma. Sherryisyys tuntuu tässä kuivalta ja tammisuus taas makealta. Mielenkiintoinen yhdistelmä. Muutenkin tuoksu on hieno ja kompleksinen, täynnä kuivattuja hedelmiä, joulukakkua, anista, appelsiinimarmeladia, vanhoja mattoja. Vesilisä korostaa anista.

Maku: Merellisyys ja suolaisuus kohtaa sherryisen ja hedelmäisen makeuden. Balanssi on kohdallaan, vaikka tuoksun jännittävyyteen ei ihan maussa päästä. Ylikypsää kirsikkaa, karvasta appelsiinia, paahtoleipää, hapokasta maltaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri melko öljyinen. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisella tammisuudella ja mustalla teellä. Paahtoleipämäisyys ja tumma suklaa hallitsevat maisemaa. Suolaisuus ja tietty kaakaojauhemainen karvaus ovat myös selvästi läsnä. Melko pitkä finaali kuitenkin kuivuu hiukan yllätyksettömäksi ja yksiuloitteiseksi. Vesilisä tuo kypsän Bunnan tyypillisiä, herkkiä ja merellisiä piirteitä esiin ja lisää selvästi tasoja tähän.

Arvio: Edelleen oivallinen tislaamopullote. Pieni tasapaksuus vaivaa makupuolta, mutta tuoksu on upea. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 2). Whisky Magazine 82/100 (Martine Nouet), 85/100 (Rob Allanson).

Bunnahabhain 33 yo 1980/2013, Whisky-Doris 45,6%

Burns Nightin kunniaksi lasissa on taas vähän ikääntyneempää tavaraa. Tietyn iän ylittäneet Bunnat ovat usein aivan omaa luokkaansa, koska tisle kestää tynnyröintiä huikean hyvin. Nyt käsissä on saksalaisen Whisky-Dorisin pullottama, ex-sherryssä kypsynyt ikäviski.

Bunnahabhain 33 yo 1980/2013, Whisky-Doris

(45,6%, Whisky-Doris, 5/1980–11/2013, Cask No. 92, Sherry Butt, 460 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti mehiläisvahaa. Tammea on vahattu oikein huolella. Suklaisuutta, mantelimassaa, hiukan suolattua maapähkinää. Mineraalisuutta, hapokkuutta, mustaa teetä. Taustalla on hiiltynyttä puuta, aavistus savuakin. Akaasiahunajaa, kurkkupastillia. Hieno on. Vesilisä tuo minttua ja raikkautta pintaan enemmänkin.

Maku: Aluksi erittäin suklainen ja rasvainen. Mehiläisvaha on läsnä, samoin toffee, tietty maapähkinäisyys myös. Runsaasti hunajaa, makeaa omenaa, appelsiinia. Kostutettua kakkupohjaa, rommia, hiukan viinisyyttäkin. Suutuntuma on melko kevyt, bodyssa saisi kieltämättä olla enemmän ryhtiä. Tammi korostuu selvästi, tasapaino hiukan hakee. Jälkimaku alkaa suklaisena ja mantelisena, kakkupohja käy kitkeräksi ja tee sakenee. Tanniinit haukkaavat kiinni ja suolaisuus nousee. Loppu on mehiläisvahan, hunajan ja mausteiden näytöstä. Finaali on melko pitkä ja loppua kohti jälleen makeampi. Vesilisä saa minttuisen puolen esiin.

Arvio: Oikein maukas tapaus, pienistä tasapainopulmista huolimatta. Ei silti spekseillään ihan parasta, mitä Bunnahabhainin historiasta löytyy. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 3).

Bunnahabhain 37 yo 1974/2012, Dewar Rattray 43%

Iäkästä Bunnahabhainia 1970-luvun alkupuolelta on aina juhlallista päästä maistamaan. Dewar Rattrayn 37-vuotias Bunna on kypsynyt täysin ex-bourbonissa.

Bunnahabhain 37 yo 1974/2012, Dewar Rattray

(43%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 6.6.1974–22.2.2012, Cask No. 5673, Bourbon Hogshead, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa ja suolaisuutta, hunajaista makeutta ja sitruksista kirpeyttä. Kiteistä sokerisuutta, hunajamelonia, aprikoosihilloa. Mineraalisuus ja eucalyptus tuovat mukavaa särmää, samoin ikääntyneen ja kuivan oloinen tammisuus, jonka mausteisuus tuntuu napakkana. Minttua, jälkiruokaviinimäisyyttä. Herkullinen kokonaisuus. Vesilisä tuo pintaan lisää merellisyyttä ja suolaa.

Maku: Ryhdikäs ja napakka maku, joka alkaa mehiläisvahaisella ja hunajaisella otteella ja varsin runsaalla, kihelmöivällä mausteisuudella. Väsynyt tämä ei ole yhtään. Mineraalisuutta, minttua, eucalyptusta. Sitruksisuutta, aprikoosia, kuivaa tammisuutta, apilaa, ruohoisuutta. Suutuntuma on melko vahamainen. Hapokas maltaisuuskin on läsnä. Jälkimaku alkaa tammisena ja sokerisena, kirpeänä ja mausteisena. Appelsiinia, vihreää teetä, hapokkuutta, paahteisuutta. Valkoviinimäisyyttä (Grüner Veltliner). Suolaisuus nousee voimakkaasti loppua kohti, toisaalta myös hunajaisuus pitää hyvin pintansa. Pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta, apilaisuutta ja tiettyä happamia piirteitä.

Arvio: Vahamainen makeus ja mineraalinen napakkuus ovat hienossa balanssissa. Todella hyvää. 90/100

Bunnahabhain 32 yo 1980/2012, Malts of Scotland 46,8%

Bunnahabhainin tisle kestää tunnetusti hyvin pitkiäkin kypsytysaikoja. Nyt maistossa on Malts of Scotlandin 32-vuotias, joka vuonna 1980 tislattuna ei tunnu äkkiseltään edes kovin vanhalta.

Täytyy muistaa, että monen muun tislaamon tuotteena 32-vuotias bourbon hoggiessa kypsynyt yksilö olisi voinut ohittaa parasta ennen -päivänsä jo aikoja sitten. Mutta Bunna on Bunna.

Bunnahabhain 32 yo 1980/2012, Malts of Scotland

(46,8%, Malts of Scotland, 4/1980–6/2012, Cask No. MoS 12038, Bourbon Hogshead, 220 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Appelsiininen, kukkainen, runsas. Persikkaa, vesimelonia, minttua. Apilaa, ruohoisuuttta, hunajaa, hiukan pihkaa. Suolainen ja mineraalinen ulottuvuus on selkeä. Paksu vaniljaisuus ja rasvaisuus tuovat makeutta, samoin omena ja toffee. Tammisuus on hiukan kireää ja sitruksisuus hapahkoa, muuten tuoksu on herkkua. Vesilisä tuo päärynän yllättävän voimakkaasti pintaan.

Maku: Hapan appelsiini ja makea hunaja ottavat heti yhteen. Voimakas bourbonvaikutus, öljyisyyttä ja paksua vaniljaa. Omenaa, persikkaa, raakaa banaania, ruohoisuutta. Suutuntuma on öljyinen. Tasapaino on ajoittain levottoman puolella, maltaisuutta ja mineraalisuutta riittää. Jälkimaku alkaa nautinnollisen kuivalla tammella ja vahamaisella makeudella. Pitkä, appelsiininen ja meloninen finaali saa sävyjä suolaisuudesta ja pähkinäisyydestä. Kukkainen ja toffeemainen loppuliuku. Vesilisä tuo karamellia ja kolakarkkia esiin.

Arvio: Ajoittain hapuileva ja levoton, mutta ulottuvuuksiltaan ja jälkimaultaan oikeastaan aivan ensiluokkainen viski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Bunnahabhain 41 yo 1968/2010, Malts of Scotland 40%

Bunnahabhainin legendaarinen Auld Acquaintance on vuodelta 1968, ja sen takia tuohon vuosikertaan kohdistuu aina erityisiä odotuksia. Itse olen maistanut vain yhden Bunnan tuolta vuodelta, mutta se oli kieltämättä loistava.

Nyt lasissa on miniatyyriin pakattu saksalaisen Malts of Scotlandin Bunnahabhain tuota vuosikertaa. Se on viettänyt peräti 41 vuotta hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä. Volteista näkee, että tuote on saatu pulloon viime hetkellä.

Bunnahabhain 41 yo 1968/2010, Malts of Scotland

(40%, Malts of Scotland, 27.12.1968–6/2010, Bourbon Hogshead, Cask No. 12291, 164 bts., 5 cl miniature, 1 of 192)

Tuoksu: Mehiläisvahaa, hunajaa ja suolaa. Kaunis, kuiva tammisuus. Metisyyttä, apilankukkaa, kirsikkaa, appelsiinia, kukkaisuutta (ruusuja). Tietty jodisuus ja suolaisuus leikkaavat makeutta lähes täydellisesti. Jalohomeisuutta, kepeää jälkiruokaviiniä, huonekaluvahaa. Eucalytusta, hiukan minttua. Upea kokonaisuus.

Maku: Suurta herkkua, välittömästi. Kuiva tammi, vahamainen makeus ja pieni suolaisuus ovat täysin balanssissa. Maltaisuus tuo oman lisänsä, sen hapokkuus ei tuntunut vielä tuoksussa. Runko on kevyt, se on selvää tässä iässä, mutta silti mausteisuus kantaa. Suutuntuma on rauhallinen, tasapainoinen ja sävykäs. Appelsiinia, omenaa, kirsikkaa, hunajaa, kinuskia, kermatoffeeta. Jälkimaku tuo mukanaan minttua, eucalyptusta, kuivaa tammisuutta, runsaasti mietoja mausteita. Jatkuu myös mukavan pitkään, kepeänä toki.

Arvio: Hieno viski. Elinkaari on lopussa, silti sävyjä riittää. Vettä en uskaltaisi kuitenkaan tähän lisätä. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 92/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 2).

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, Round 2, 58,7%

Jos Viskin Ystävien Seuran ensimmäinen Bunnahabhain oli karu kokemus, tämä toinen on ainakin sitä, mitä seura tislaamolta tilasi. Ei muuta kuin maistamaan.

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, Round 2

(58,7%, Douglas Laing, The Old Malt Cask, Bottled for Viskin Ystävien Seura ry, Sherry Butt, Cask No. DL Ref 9434, 180 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kermainen ja parfyyminen. Kirsikkaa, kermatoffeeta, siirappia, punaista omenaa, pähkinäisyyttä. Suolaisuutta, reipasta tammisuutta. Kevyt kokonaisuus, mutta roteva maltaisuus. Vesilisä korostaa toffeeta entisestään.

Maku: Hyvin tuoksun kannassa. Öljyinen ja melko kevyt suutuntuma. Omenaa, kirsikkaa, mausteisuutta. Maukas suolaisuus, tyylikäs kokonaisuus. Ikäistään kypsempi jopa. Hiukan hapan ja nahkainen, tanniininen ja paahteinen. Jälkimaku alkaa voimakkaana ja mausteisena, mutta sulaa tammen kautta toffeen ja siirapin makeuteen. Melko pitkä finaali, jossa on hienoa kukkaisuutta ja appelsiinisuutta. Vesilisä irrottaa mausta suolaista voita ja kuivakakun sävyjä.

Arvio: Varsin maukas ja tyylikäs, ikäistään kypsempi yksilö. 86/100

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, 59,3%

Tuli yllättäen mahdollisuus maistaa molemmat Viskin Ystävien Seuralle pullotetut Bunnahabhainit. Ensimmäinen pullote jäi aikakirjoihin siitä syystä, että tislaamolta tuli Alkoon versio, joka oli kypsynyt 10 vuotta ja 11 kuukautta ex-bourbontynnyrissä – eikä ollut muutenkaan yhtään sitä, mitä piti.

Tämä ensimmäinen yritys vedettiin Alkon listoilta pois välittömästi, kun virhe huomattiin. Muutamia pulloja oli kuitenkin ehtinyt livahtaa jo asiakkaiden mukaan ja baarien hyllyille. Tämä yksilö löytyi jälkimmäisestä.

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS

(59,3%, Douglas Laing, The Old Malt Cask, Bottled for Viskin Ystävien Seura ry, ”Sherry Butt”, ”Cask DL No. Ref 9434”, 180 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin jyväinen ja rasvainen. Tuoretta tammea, epäkypsää maltaisuutta. Aamupuuroa, suolaista voita. Melko häijy tuoksu. Vesilisällä sitruksisuus tulee kunnolla esiin.

Maku: Jyväinen ja yllättävän kepeä. Tammi on tuoretta ja mausteista, maltaisuus varsin kehittymätöntä. Konerasvaa, bensiiniä. Paahtoleipää, puuroa, voita. Sitrusta, vihreää teetä. Öljyinen ja ohut suutuntuma. Jälkimaku on jyväinen, kuivan maltainen, vaatimaton. Öljyä ja rasvaa riittää, mutta pitkälle nekään eivät kanna. Vesilisä tuo vaniljaista makeutta ja anista.

Arvio: Kehno viski. Kuriositeettiarvoa tällä on, mutta eipä paljon muuta. 72/100

Uisge 2014

Tänä vuonna minulla oli mahdollisuus osallistua Uisgeen molempina päivinä 6.–7. helmikuuta. Toki torstaina en voinut olla kovin myöhään paikalla Vanhalla ylioppilastalolla, mutta ennätin silti kahteen tastingiin silloinkin.

Osallistuin heti viideltä Kirstie McCallumin vetämään Bunnahabhain-tastingiin. Kirstie oli ammattilainen ja veti asiallisen setin. Ainoastaan aikataulun hallinnassa jäi hiukan parannettavaa, koska ennen ensimmäistä maistoa piti jaksaa kolmen vartin luento. Välissä sentään testattiin tuoksuja porukalla ja jaettiin palkintojakin.

Uisge_2014_002Tastingissa maisteltiin nykyisen rangen 12-, 18- ja 25-vuotiaat pullotteet sekä kevyesti turpeinen Toiteach. Setin huipennuksena oli 40-vuotias, joka oli varmaan monelle tärkein syy tulla mukaan. Kuuluin itsekin tuohon porukkaan, koska kyseistä pulloa en lähtisi ostamaan missään tapauksessa – yli kaksituhatta euroa on vain liian paljon. Ikäviski oli kiistatta erinomaista, ja vaikka se ei räjäyttänyt tajuntaa, tekihän se toki vaikutuksen. Muiltakin osin muistin taas, miten paljon pidän Bunnahabhainin nykytuotannosta, vaikka noita nuoria turpeistettuja versioita en arvostakaan ihan niin paljon.

Ennätin Tiedekuntasalista vain pyörähtämään alakerrassa, kun seuraava tasting alkoi jälleen samassa paikassa. Tupa tuli täyteen, koska lupauksissa oli Highland Parkin Valhalla-sarjan uuden pullotteen maailmanensi-ilta. Freyaa oli siis luvassa.

Martin Markvardsen veti Highland Parkin session sellaisella meiningillä, etten ole koskaan nähnyt viskikentillä mitään vastaavaa. Setti oli niin hauska ja lennokas, että täysi salillinen ihmisiä nauroi katketakseen. ”Sen tuulen takia Orkneyn ihmiset ovat niin lyhyitä, oikeastaan hobitteja. Ne katsovat teitä siellä lentokentällä, ja jos olette pidempiä kuin viisi jalkaa, teille pannaan betonikengät heti jalkaan, ettei tuuli vie teitä mukanaan”, Markvardsen kuvaili.

Highland Parkin tarjoamat viskitkin olivat kelvollisia. Maistoimme Warrior-sarjan Einarin ja Sveinin – nuo kaksi minulta oli vielä maistamatta. Ne olivat kevyempää keskitasoa kumpikin. Varsinainen tasting päättyi minulle jo tuttuun Lokiin, hyvä viski sekin. Lopulta lähdettiin ulos, se oli koko session varsinainen huipennus. Vuorossa oli Highland Park 15 yo Freyan maailmanensi-ilta, ja se toteutettiin Vanhan terassilla ulkona pakkasessa. Terassille oli viritetty lamput ja lakanat ja tuoreet kuuset.

Uisge_2014_004Vihreän valon keskellä Markvardsen nostatti laseja ja hehkutti uutuuden voimaa. Vuodet first fill bourbonissa olivat tuottaneet oikein maukkaan viskin. Elämys ulkoilmassa oli tosin niin älytön, että itse Freya tuntui jäävän vähän sivuseikaksi. Sen jälkeen olin ensimmäisen päivän osalta valmis.

Perjantaina palasin suoraan jälleen kerran samaan Tiedekuntasaliin, jossa alkoi kuudelta Alasdair Dickinsonin vetämä Bowmore-tasting. Omissa silmissäni Dickinsonin paikka oli vaikea, koska Markvardsenin pidäkkeetön show oli tuoreessa muistissa. Keskityin juttujen sijaan enemmänkin viskeihin, joita oli katettu eteen viisi: 12 yo, 15 yo Darkest, 18 yo, 10 yo The Devil’s Casks ja 23 yo 1989 Port Matured.

Bowmoren viskikattaus oli hyvä, kokonaisuutena mielestäni tasokkaampi kuin Highland Parkin. Uusi The Devil’s Casks maistui edelleen erinomaiselta eikä uusi Port Matured jäänyt kuin millin verran vajaaksi siitä. Myös Bowmoren perussetti on maukas, ei pettänyt taaskaan. Ja lopulta huomasin naureskelevani myös Dickinsonin jutuille Glasgow’n baareista.

Bowmoren jälkeen painuin viimein kunnolla syventymään alakerran tarjontaan. Olin ehtinyt parhaat maistaa jo torstaina tastingien välissä, mikä oli onni, koska juuri nuo pullot olivat perjantaina nopeasti tyhjinä.

Erikoisuutena jäi mieleen konjakkitynnyrissä viimeistelty Glen Grant 35 yo 1975/2010, Douglas Laing Old Malt Cask 50%. Samalta tiskiltä maistettu Laphroaig 15 yo 1996/2012, Douglas Laing Director’s Cut 57,2% tuntui myös erinomaisen laadukkaalta tuotteelta. Näiden lisäksi vaikutuksen tekivät Glenfarclas 1996/2011, The Family Casks Release VII 55,6% ja The Glenlivet 19 yo 1994/2013 ’X(eres)’ 56%. Glenfarclas oli mainio ja erittäin persoonallinen Family Cask -esitys ja The Glenlivet jalostunut versio Nàdurran tyylistä.

Uisge_2014_003Ohjelmapuoleenkin oli tänä vuonna panostettu, kun Highland Parkin järjestämässä Nordic Whisky Expert of the Year -kilpailussa taisteltiin viskitiedon mestaruudesta ja matkasta Orkneylle Highland Parkin vieraaksi kesäkuussa. Hauska kilpailu ja hyviä kysymyksiä. Olisin itsekin muutaman finaalikysymyksen tiennyt, mutta voittoon ei silti olisi ollut saumaa, sen verran vakuuttavasti voittaja hoiti homman kotiin.

Kaikkineen Uisgen viskeistä jäi ehkä hiukan tasapaksu olo, mutta tapahtuma oli silti onnistunut järjestelyiltään ja tunnelmaltaan. Edellisvuonna taisi olla viskipuolella enemmän todellisia helmiä tarjolla, mutta toisaalta hintatasokin oli tällä kertaa selvästi maltillisempi ja yläkerran rommivalikoima vähintään loistava lisä kokonaisuuteen. Ensi vuosi siintelee jo mielessä, ehkä silloin saadaan vihdoin se kolmaskin päivä mukaan.

Bunnahabhain 38 yo 1972/2011, Silver Seal 46%

Bunnahabhainin 1960–1970-lukujen vaihteen vuosikerroissa on monia huippuja. Yksityisillä pullottajilla on niitä myynnissä runsain mitoin, jopa melko kohtuulliseen hintaan. Nyt maistelussa Silver Sealia, ex-sherrytynnyristä.

Bunnahabhain 38 yo 1972/2011, Silver Seal

(46%, Silver Seal, Sestante Collection, 1972–2011, 131 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella intensiivinen. Oloroso-sherryä, luumua, viikunaa ja suklaata. Konsentroitunutta makeutta, vadelmaa ja kirsikkaa, veriappelsiinia ja ananasta. Raikasta mineraalisuutta, paahtunutta tammea. Tiettyä kahvisuutta. Upea, tiivis tuoksu. Vesilisä tuo esiin raikkaan havuisuuden, eucalyptuksen, aniksen ja hunajan.

Maku: Marjaisa ja mausteinen jo heti aluksi – tynnyrin väsymisestä ei ole tietoakaan. Suolaisuutta, luumua, suklaata, viikunaa. Hapokasta maltaisuutta, ripaus pippuria, intensiivistä paahteisuutta ja tammisuutta. Voimakas ja syvä, erittäin vangitseva ja tiivis tekstuuri. Maku räjähtää suussa pienestä tipasta monen tason rakennelmaksi. Vadelmaa, mustaa teetä, salmiakkia… Jälkimaku on rotevan tamminen ja oliiviöljyinen, löytyy kaakaota ja vadelmaa, suolaa ja anista. Vesilisä erottelee hunajan ja korostaa maun loppuosaa. Huh.

Arvio: Loistava iäkäs Bunna, jonka intensiivisuus on aivan omaa luokkaansa. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.