Highland

Clynelish 23 yo 1974/1998 Rare Malts 59,1%

Clynelishilta julkaistiin Rare Malts -sarjassa seitsemän pullotetta, joista yksi oli kooltaan 20 cl. Nyt maistossa siivu täysikokoisesta pullosta, joka on peräisin vuodelta 1998.

Kuvassa on taustalla jälleen Ulf Buxrudin erinomainen Rare Malts -teos, jota lämpimästi suosittelen kaikille tästä pullotesarjasta vähänkään kiinnostuneille.

Clynelish 23 yo 1974/1998 Rare Malts

(59,1%, OB, 1974–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, voimakkaan eucalyptusmainen. Upea, vahamainen tammisuus. Laventelia, anista, piparminttua, sitruksisuutta ja mausteisuutta. Loistavasti ulottuvuuksia ja syvyyttä. Herukkaisuutta, pehmeää nuotiosavua, hiukan lakritsia. Vesilisä tuo hiukan tunkkaisuutta ja omalaatuista ouzon tuntua mukaan.

Maku: Vahaa ja öljyä vaikka muille jakaa. Laventelin ja aniksen komennossa tulevat yrtit ja mausteet. Tammisuus on antiikkista, vahamaista ja napakan pippurista. Suutuntuma on upea, erittäin tiivisrakenteinen ja öljyinen. Omenaa, sitruunaa, suolaisuutta. Herukkaa, minttua, pientä savuisuutta, kirpeää hedelmäkarkkia, hiukan wasabia. Jälkimaku alkaa hunajaisena ja laventelisena, pippurisena ja voimakkaana. Tammisuus korostuu paahteisena ja melko kuivattavana. Vähitellen herukkaisuus ja sitruksisuus nousevat pintaan, samoin suola ja anis. Keskipitkä finaali saisi jatkua pidempäänkin. Vesilisällä alkaa löytyä ruohoisuutta.

Arvio: Todella voimakas ja hieno Clynelish. Laatu on erittäin korkea. Jos jälkimaku olisi vielä vähän pidempi, voisi arkailematta puhua klassikosta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 9).

Clynelish 17 yo 1995/2012, The Whisky Cask 53,6%

The Whisky Caskin pullottama Clynelish on kypsynyt ex-sherrytynnyrissä, ja väri on yllättävänkin intensiivinen. Edellinen kokemukseni Clynen vuoden 1995 vuosikerrasta ja samasta ikäluokasta oli messevä, joten odotukset ovat varsin korkealla.

Clynelish 17 yo 1995/2012, The Whisky Cask

(53,6%, The Whisky Cask, 1995–2012, Sherry Butt, 4 cl miniature)

Tuoksu: Rusinainen, luumuinen ja ummehtunut. Jopa vähän mädäntynyt vaikutelma, ylikypsä hedelmäisyys on tästä miedosti sanottu. Maltaisuus on paksua ja märän pahvista. Rikkisyyttä, rautaa, muovailuvahaa. Venäläistä suklaata, toffeefudgea, kahvilikööriä. Ei kutsu maistamaan. Vesilisä tuo omenahilloa mukaan, sekin jotenkin käyneen oloista.

Maku: Parantaa roimasti tuoksusta, mutta maussa on silti rikkinen ja pahvinen ulottuvuus. Rusinakeittoa, luumuhilloa, kinuskikastiketta, toffeefudgea, puuroista maltaisuutta. Siirappia, voimakasta vaniljaa, joulukakkua, taatelia. Suutuntuma on tekstuuriltaan yllättävän kevyt ja silti pisteliäs. Jälkimaussa tämä on kotonaan, hedelmäinen runsaus löytyy ja häiritsevät sivuäänet hälvenevät lopulta täysin. Tumman olutmainen paahteisuus, reipas tammisuus ja makea rusinaisuus hallitsevat finaalia. Kanervainen, mausteinen ote. Yrttisyyttä, suklaata. Jälkimaku on kaikkineen varsin pitkä. Vesilisä korostaa toffeeta selvästi.

Arvio: Nyt ei sattunut tynnyri ihan kohdalleen. Jälkimaku pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. 80/100

Glen Ord 30 yo 58,7%

Vuonna 2005 Diageo julkaisi tällaisen 30-vuotiaan Glen Ordin, vanhimman siihen mennessä. Moni on tätä sittemmin kehunut, ja jos tyyli on vähänkään Rare Malts -julkaisun tapainen, voi olla hyväkin tuote. Maistetaan.

Glen Ord 30 yo

(58,7%, OB, 2005, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tiiviin hedelmäinen ja muhkean mausteinen, öljyinen ja intensiivinen. Huikea syvyys ja kompleksisuus. Makeaa persikkaisuutta, aprikoosia, omenaa, hilloisuutta. Miellyttävä kukkaisuus, hiukan heinäinen ja havuinen vivahde. Vahamainen, antiikkinen tammisuus. Eucalyptusta. Maltaisuus löytyy tyylikkäästi joukosta. Tasapainoinen ja loistelias. Vesilisällä vaniljaisuus herää.

Maku: Öljyinen ja hedelmäinen, äärimmilleen tiivistynyt. Tästä saa kylmät väreet, kun maut aukeavat. Miellyttävä, vahamainen tammisuus, jossa on runsaasti mausteisuutta. Hiukan havuja, eucalyptusta, yrttisyyttä enemmänkin. Persikankiveä, aprikoosia, punaista omenaa, siirappisuutta, silti pientä kitkeryyttä, sitruunankuorta vastapainona. Suutuntuma on vahamainen ja komeasti balanssissa – toisaalta kyseessä on todella voimakas viski, joka menee läpi kaikesta. Jälkimaku on äärimmäisen runsas, mausteinen, tamminen ja hedelmäinen. Omenaa, päärynää, hedelmäteetä, yrttisyyttä, havuja, eucalyptusta, mantelia. Erittäin pitkä. Vesilisällä omena ja vaniljaisuus nousevat ja mausteisuus rauhoittuu.

Arvio: Huima yllätys, todella voimakas ja kompleksinen viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 11). Whisky Magazine 82/100 (Dave Broom), 87/100 (Arthur Motley).

Glendronach 21 yo 1991/2013 Cask #5405, 49,9%

Glendronachin Batch 9:ssä vuonna 2013 pullotettu PX-hirmu on jakanut mielipiteitä. Täytyy ilmeisesti päättää itse.

Glendronach 21 yo 1991/2013

(49,9%, OB, 20.11.1991–10/2013, Batch No. 9, Cask No. 5405, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 702 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean suklainen ja rusinainen. Siirappinen sherryisyys tuntuu voimakkaana. Roppakaupalla demeraraa ja fariinisokeria, ihan silkkaa rommisuuttakin. Näin julmettu makeus demppaa joitain tuoksun hienouksia. Nahkaa, tammea, mausteita ja taatelia voi silti löytää. Erittäin täyteläinen. Vesilisä tuo mentholia ja yrttejä.

Maku: Suklaata ja kinuskikastiketta, siirappia ja sokeria. Imelä sherryisyys, mukana hiukan rikkistäkin vivahdetta. Tammi leikkaa kuitenkin makeuteen kiinni ja kuivattaa suutuntumaa. Nahkainen ja tammisen mausteinen puoli on kiinnostavampi kuin romminen makeus. Luumua, viikunaa, pähkinäisyyttä, kanelia, maustepippuria, hiukan lihaisuutta, lakritsia. Tallin tuntua. Jälkimaku on tumman suklainen, sikarinen, tiiviin hedelmäinen ja pitkällisesti kuivuva. Luumua, pähkinäisyyttä, joulukakun mausteita. Lopussa nousevat esille vielä hapan kahvisuus ja tamminen rosoisuus. Komea lopetus. Vesilisä tuo makuun pehmeää yrttisyyttä.

Arvio: Hulppeassa makeudessaan ja äkillisessä kuivumisessaan hiukan levoton yksilö. On tässä kyllä niin paljon hyvääkin, ettei voi valittaa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Glengoyne 15 yo 43%

Glengoynen perusvalikoima täydentyi vuonna 2013 tällä 15-vuotiaalla julkaisulla. Odotukseni eivät ole kovin korkealla. Koko Glengoynen perussarja on jättänyt tähän asti varsin haljun kuvan.

Glengoyne 15 yo

(43%, OB, 2013, 20 cl)

Tuoksu: Mallassokerinen ja imelä. Taikinaa, hunajamuroja, sekahedelmiä siirapissa. Ummehtunut maltaisuus hallitsee. Tunkkainen hedelmäisyys, luumu ja persikka kärjessä. Tammi tulee läpi aavistuksen rujona ja vaniljaisena. Mausteisuudessa on joulukakkua vähintään omiin tarpeisiin. Jossain määrin epäkypsän oloinen kokonaisuus, ei tee vaikutusta.

Maku: Pehmeä, makea ja hedelmäinen. Maltaisuus on edelleen imelänä ja ummehtuneena läsnä, mutta mausteisuus potkii mukavasti ja hedelmäisyydessä on jo selvästi enemmän raikkautta kuin tuoksu antoi odottaa. Appelsiinia, punaista omenaa, persikkaa. Nätti vanilja nousee esiin, tuore tammi on pinnassa. Suutuntuma on varsin kevyt ja tekstuuri hento. Jälkimaku alkaa kuivuvalla tammella, hunajalla, kurkkupastilleilla, omenalla ja vaniljalla. Pehmeää yrttisyyttä, kovia toffeekarkkeja, rusinoita. Keskipitkä finaali, jossa tammi kuivuu aavistuksen liikaa.

Arvio: Raa’an tuoksuinen mutta nätin mausteinen perusviski. Ei silti suuremmin pysäytä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 5).

Tomatin 20 yo 1993/2014, Malts of Scotland 46%

Tomatinin tuottamat viskit 1980-luvun lopulta ja 1990-luvun alusta ovat olleet varsin laadukkaita. Ja muutenkin huomaan pitäväni Tomatinista koko ajan enemmän.

Odotukset ovat siis korkealla tätä Malts of Scotlandin pullottamaa yksilöä kohtaan. Se on kypsynyt 20 vuotta ex-bourbontynnyrissä (Bourbon Hogshead) eikä sellaisella voi mennä ihan pahasti metsään.

Tomatin 20 yo 1993/2014, Malts of Scotland

(46%, Malts of Scotland, 46% Series, 1993–2014, Cask No. 14006, Bourbon Hogshead, 198 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Havuinen ja hunajainen, ruohoinen ja kirpeä. Vihreää omenaa, aprikoosinkiveä, sitruunamelissaa, männynneulasia, hiukan pihkaa. Vaniljaista, voitaikinaista makeutta. Tammi tulee läpi mausteisena ja melko lujaotteisena. Hedelmäteetä ja tanniineja. Vesilisä tuo minttua ja runsasta trooppista hedelmäisyyttä esiin.

Maku: Hunajainen, aprikoosinen ja erittäin pehmeä – kunnes mausteisuus nousee. Omenaa, makeaa appelsiinia, kovia toffeekarkkeja, piparminttua, vaniljaa. Havut ja pihkaisuus löytyvät taka-alalta. Suutuntuma on ryhdikäs ja miellyttävä, tammi pysyy tasapainossa ja maussa on hedelmäistä raikkautta. Jälkimaku alkaa tammella, kunnes hunajaisuus ja ruohoisuus saavat lisää tilaa. Aprikoosia, omenaa, vaniljaa, hedelmäteetä, napakkaa mausteisuutta. Miellyttävä ja varsin pitkä finaali. Vesilisällä saadaan lakritsi esiin.

Arvio: Miellyttävän hedelmäinen ja napakan mausteinen yksilö – havuja perkele! 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Glendronach 19 yo 1992/2011 Cask #161, 59,2%

Tietyn aikakauden Glendronachin kanssa ei voi mennä vikaan.

Glendronach 19 yo 1992/2011

(59,2%, OB, 22.5.1992–7/2011, Batch No. 4, Cask No. 161, Oloroso Sherry Butt, 500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mahtava sherryisyys. Luumua, rusinaa, tallia, nahkaisuutta, satulaa, multaisuutta. Suklaata oikein kunnolla. Sikaria ja tupakkaisuutta. Vaniljaisuutta. Erittäin suklainen ja tasapainoinen kokonaisuus, todella maukas kaikin puolin. Vesilisällä multaisuus ja maanläheisyys korostuvat selvästi.

Maku: Suklainen ja sikarinen, mausteinen ja muhkea. Luumuinen ja tiivis tekstuuri, todella herkullinen ja helposti lähestyttävä. Suutuntuma on tiheärakenteinen ja intensiivinen. Vaniljaisuutta, kookosta, kanelia. Jälkimaku on suklainen, luumuinen ja rusinainen. Runsas karamellisuus ja mausteisuus, kanelisuutta, tupakkaisuutta, pähkinäisyyttä. Wow. Loistelias ja pitkä finaali. Vesilisällä kokonaisuus makeutuu, siihen tulee maitosuklaista ja karkkista ulottuvuutta mukaan.

Arvio: Erinomainen tynnyri, ikäisekseen aivan parasta Glendronachia. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Tomatin 14 yo Portwood Finish 46%

Tomatin on ryhdistäytynyt ja ruvennut julkaisemaan tiiviiseen tahtiin uusia tislaamopullotteita. Tulee vintagea, tulee finistelyitä, tulee tynnyrivahvuista… Nyt käsissä ex-portviinissä viimeistelty kundi.

Tomatin 14 yo Portwood Finish

(46%, OB, 2014, Port Pipes Finish, 70 cl)

Tuoksu: Todella viininen ja musteinen. Varsin raju maltaisuus, taikinaa ja viljaisuutta. Ilmiselvää piimää. Hyvin erikoinen kokonaisuus, hapanmaitotuotteita ja tanniinisuutta. Mietoa mausteisuutta ja makeutta, ruohoisuutta, ylikypsää hedelmäisyyttä, jotain käynyttä. Ummehtunut fiilis. Vesilisä sekoittaa tätä entisestään, tuntuu kuin piimää jatkaisi vedellä.

Maku: Tuoksua tavanomaisempi. Viinisyys dominoi edelleen, tammen ote on huomattava, tanniinit iskevät heti kiinni. Maltaisuus on hiukan pahvista, puuromaista, hiukan turhan korostunutta. Ylikypsä hedelmäisyys tuntuu, luumut ja kirsikat maistuvat. Suutuntuma on pienestä mausteisuudesta huolimatta pehmeä ja jopa kermainen. Jälkimaku alkaa mandariinilla ja kaikkineen makealla sitruksisuudella. Hedelmäteetä ja tammisuutta, tanniinisuutta ja makeaa viinisyyttä. Piimä tulee jälleen hiukan esille, samoin taikinainen maltaisuus seuraa mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisällä pieni turpeisuus tulee esille.

Arvio: Todella omituinen kaveri. Haisee piimältä, maistuu viiniseltä taikinalta. Ei kyllä nyt putoa oikein millään. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 1). Whisky Magazine 82/100 (Neil Ridley), 74/100 (Martine Nouet).

Glengoyne Cask Strength Batch #1, 58,7%

Glengoynen 2010-luvun hitteihin ovat kuuluneet nämä Cask Strength -pullotteet, joista maistossa nyt se sarjan ensimmäinen julkaisu.

Glengoyne Cask Strength Batch #1

(58,7%, OB, NAS, 2013*, Batch No. 1, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, toffeemainen ja jokseenkin viininen. Todella siirappinen, milteinpä imelä vaikutelma. Appelsiinimarmeladia, vaniljaviineriä, hedelmäkakkua. Rusinoita, luumua. Maltaisuus on korostunutta, sekahedelmäisyys on hiukan käynyttä ja ylikypsää. Vesilisä tuo kermaisia ja jopa saippuaisia piirteitä.

Maku: Sekahedelmäinen ja kermainen, maltainen ja makea. Luumua, rusinaa, suklaisuutta. Joulukakun mausteisuutta. Toffeemainen ja hunajainen makeus, tietyllä tavalla sliipattu fiilis. Tanniinista ja nahkaista puolta löytyy, mutta ei läheskään niin robustilla tavalla kuin tuoksu antoi odottaa. Neilikkaa ja tammisuutta toki. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pehmeä. Ylikypsä ja käynyt vaikutelma on edelleen läsnä, maltaisuus ei ole omaan suuhuni kaikilta osin mitenkään herkullista. Jälkimaku on toffeemainen, hunajainen, siirappinen, joulukakkumainen, rusinainen ja suklainen. Keskipitkä. Vesilisä nostaa appelsiinin makeutta selvemmin esiin.

Arvio: Näin korosteinen ja paksu maltaisuus on aina makukysymys. Myös makeus menee mielestäni hiukan yli. Sinänsä hyvin tehty viski, mutta ei vain kolahda makuprofiiliini. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

The Dalmore Valour 40%

Tätä näkee nykyään paljon lentokentillä Euroopassa: Valour oli Dalmoren vuoden 2014 uutuus tax free -myymälöihin.

Ja taas on kuulkaas finesseä, niin kuin Dalmore viskinsä finistelyn nykyisellään ilmoittaa: Valour on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (first fill ex-bourbon casks from Boston and Clermont) ja ex-olorosotynnyreissä (Matusalem oloroso butts from Gonzalez Byass).

Kaiken hyväkkään lisäksi viski on vielä viimeistelty ex-portviinitynnyreissä. Richard Paterson on siis sekoittanut taas oikein urakalla viskiä. Ehkä mies on palkkansa ansainnut. Maistetaan.

The Dalmore Valour

(40%, OB, +/- 2014, Travel Retail Exclusive, 100 cl)

Tuoksu: Maltainen ja nahkainen. Varsin nuori ja kypsymätön ensivaikutelma, maltaisuudessa on pahvinen sävy ja eltaantunut tunnelma. Viinisyys ja tietty kumimaisuus ovat päälle liimatun oloisia. Paahtoleipää, toffeeta, jotain vähän tallimaista. Pieni rikkisyys mukana. Sekava ja osin omituinen paketti.

Maku: Suutuntuma on melko runsas, mutta edelleen se maltaisuuden epäkypsä, märän pahvinen ulottuvuus on mukana. Musteinen viinisyys ja kireä nahkaisuus ovat pinnassa. Rusinaisuutta, luumua, mausteita (neilikkaa). Makeaa sitruksisuutta, toffeeta. Jälkimaku on tässä parasta, siinä tästä löytyy hetkellisesti jotain tyylikkyyttä ja maukasta luonteikkuutta. Paahteista tammisuutta, rotevaa mausteisuutta, luumua, yrttisyyttä, hehkuviiniä, hiukan lakritsia. Finaali jää kuitenkin varsin lyhyeksi ja edelleen vähän vaatimattomaksi.

Arvio: Loppuun asti melko sekava esitys, jossa musteisella viinisyydellä peitellään nuorehkon viskin tiettyjä epäkypsiä piirteitä. Sellainen alkaa kuulua Patersonin aikaisen Dalmoren tyypillisiin ominaisuuksiin nykyään. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 1). Whisky Magazine 76/100 (Martine Nouet), 78/100 (Rob Allanson).