Highland

Tomatin 20 yo 1993/2014, Malts of Scotland 46%

Tomatinin tuottamat viskit 1980-luvun lopulta ja 1990-luvun alusta ovat olleet varsin laadukkaita. Ja muutenkin huomaan pitäväni Tomatinista koko ajan enemmän.

Odotukset ovat siis korkealla tätä Malts of Scotlandin pullottamaa yksilöä kohtaan. Se on kypsynyt 20 vuotta ex-bourbontynnyrissä (Bourbon Hogshead) eikä sellaisella voi mennä ihan pahasti metsään.

Tomatin 20 yo 1993/2014, Malts of Scotland

(46%, Malts of Scotland, 46% Series, 1993–2014, Cask No. 14006, Bourbon Hogshead, 198 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Havuinen ja hunajainen, ruohoinen ja kirpeä. Vihreää omenaa, aprikoosinkiveä, sitruunamelissaa, männynneulasia, hiukan pihkaa. Vaniljaista, voitaikinaista makeutta. Tammi tulee läpi mausteisena ja melko lujaotteisena. Hedelmäteetä ja tanniineja. Vesilisä tuo minttua ja runsasta trooppista hedelmäisyyttä esiin.

Maku: Hunajainen, aprikoosinen ja erittäin pehmeä – kunnes mausteisuus nousee. Omenaa, makeaa appelsiinia, kovia toffeekarkkeja, piparminttua, vaniljaa. Havut ja pihkaisuus löytyvät taka-alalta. Suutuntuma on ryhdikäs ja miellyttävä, tammi pysyy tasapainossa ja maussa on hedelmäistä raikkautta. Jälkimaku alkaa tammella, kunnes hunajaisuus ja ruohoisuus saavat lisää tilaa. Aprikoosia, omenaa, vaniljaa, hedelmäteetä, napakkaa mausteisuutta. Miellyttävä ja varsin pitkä finaali. Vesilisällä saadaan lakritsi esiin.

Arvio: Miellyttävän hedelmäinen ja napakan mausteinen yksilö – havuja perkele! 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Glendronach 19 yo 1992/2011 Cask #161, 59,2%

Tietyn aikakauden Glendronachin kanssa ei voi mennä vikaan.

Glendronach 19 yo 1992/2011

(59,2%, OB, 22.5.1992–7/2011, Batch No. 4, Cask No. 161, Oloroso Sherry Butt, 500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mahtava sherryisyys. Luumua, rusinaa, tallia, nahkaisuutta, satulaa, multaisuutta. Suklaata oikein kunnolla. Sikaria ja tupakkaisuutta. Vaniljaisuutta. Erittäin suklainen ja tasapainoinen kokonaisuus, todella maukas kaikin puolin. Vesilisällä multaisuus ja maanläheisyys korostuvat selvästi.

Maku: Suklainen ja sikarinen, mausteinen ja muhkea. Luumuinen ja tiivis tekstuuri, todella herkullinen ja helposti lähestyttävä. Suutuntuma on tiheärakenteinen ja intensiivinen. Vaniljaisuutta, kookosta, kanelia. Jälkimaku on suklainen, luumuinen ja rusinainen. Runsas karamellisuus ja mausteisuus, kanelisuutta, tupakkaisuutta, pähkinäisyyttä. Wow. Loistelias ja pitkä finaali. Vesilisällä kokonaisuus makeutuu, siihen tulee maitosuklaista ja karkkista ulottuvuutta mukaan.

Arvio: Erinomainen tynnyri, ikäisekseen aivan parasta Glendronachia. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Tomatin 14 yo Portwood Finish 46%

Tomatin on ryhdistäytynyt ja ruvennut julkaisemaan tiiviiseen tahtiin uusia tislaamopullotteita. Tulee vintagea, tulee finistelyitä, tulee tynnyrivahvuista… Nyt käsissä ex-portviinissä viimeistelty kundi.

Tomatin 14 yo Portwood Finish

(46%, OB, 2014, Port Pipes Finish, 70 cl)

Tuoksu: Todella viininen ja musteinen. Varsin raju maltaisuus, taikinaa ja viljaisuutta. Ilmiselvää piimää. Hyvin erikoinen kokonaisuus, hapanmaitotuotteita ja tanniinisuutta. Mietoa mausteisuutta ja makeutta, ruohoisuutta, ylikypsää hedelmäisyyttä, jotain käynyttä. Ummehtunut fiilis. Vesilisä sekoittaa tätä entisestään, tuntuu kuin piimää jatkaisi vedellä.

Maku: Tuoksua tavanomaisempi. Viinisyys dominoi edelleen, tammen ote on huomattava, tanniinit iskevät heti kiinni. Maltaisuus on hiukan pahvista, puuromaista, hiukan turhan korostunutta. Ylikypsä hedelmäisyys tuntuu, luumut ja kirsikat maistuvat. Suutuntuma on pienestä mausteisuudesta huolimatta pehmeä ja jopa kermainen. Jälkimaku alkaa mandariinilla ja kaikkineen makealla sitruksisuudella. Hedelmäteetä ja tammisuutta, tanniinisuutta ja makeaa viinisyyttä. Piimä tulee jälleen hiukan esille, samoin taikinainen maltaisuus seuraa mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisällä pieni turpeisuus tulee esille.

Arvio: Todella omituinen kaveri. Haisee piimältä, maistuu viiniseltä taikinalta. Ei kyllä nyt putoa oikein millään. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 1). Whisky Magazine 82/100 (Neil Ridley), 74/100 (Martine Nouet).

Glengoyne Cask Strength Batch #1, 58,7%

Glengoynen 2010-luvun hitteihin ovat kuuluneet nämä Cask Strength -pullotteet, joista maistossa nyt se sarjan ensimmäinen julkaisu.

Glengoyne Cask Strength Batch #1

(58,7%, OB, NAS, 2013*, Batch No. 1, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, toffeemainen ja jokseenkin viininen. Todella siirappinen, milteinpä imelä vaikutelma. Appelsiinimarmeladia, vaniljaviineriä, hedelmäkakkua. Rusinoita, luumua. Maltaisuus on korostunutta, sekahedelmäisyys on hiukan käynyttä ja ylikypsää. Vesilisä tuo kermaisia ja jopa saippuaisia piirteitä.

Maku: Sekahedelmäinen ja kermainen, maltainen ja makea. Luumua, rusinaa, suklaisuutta. Joulukakun mausteisuutta. Toffeemainen ja hunajainen makeus, tietyllä tavalla sliipattu fiilis. Tanniinista ja nahkaista puolta löytyy, mutta ei läheskään niin robustilla tavalla kuin tuoksu antoi odottaa. Neilikkaa ja tammisuutta toki. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pehmeä. Ylikypsä ja käynyt vaikutelma on edelleen läsnä, maltaisuus ei ole omaan suuhuni kaikilta osin mitenkään herkullista. Jälkimaku on toffeemainen, hunajainen, siirappinen, joulukakkumainen, rusinainen ja suklainen. Keskipitkä. Vesilisä nostaa appelsiinin makeutta selvemmin esiin.

Arvio: Näin korosteinen ja paksu maltaisuus on aina makukysymys. Myös makeus menee mielestäni hiukan yli. Sinänsä hyvin tehty viski, mutta ei vain kolahda makuprofiiliini. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

The Dalmore Valour 40%

Tätä näkee nykyään paljon lentokentillä Euroopassa: Valour oli Dalmoren vuoden 2014 uutuus tax free -myymälöihin.

Ja taas on kuulkaas finesseä, niin kuin Dalmore viskinsä finistelyn nykyisellään ilmoittaa: Valour on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (first fill ex-bourbon casks from Boston and Clermont) ja ex-olorosotynnyreissä (Matusalem oloroso butts from Gonzalez Byass).

Kaiken hyväkkään lisäksi viski on vielä viimeistelty ex-portviinitynnyreissä. Richard Paterson on siis sekoittanut taas oikein urakalla viskiä. Ehkä mies on palkkansa ansainnut. Maistetaan.

The Dalmore Valour

(40%, OB, +/- 2014, Travel Retail Exclusive, 100 cl)

Tuoksu: Maltainen ja nahkainen. Varsin nuori ja kypsymätön ensivaikutelma, maltaisuudessa on pahvinen sävy ja eltaantunut tunnelma. Viinisyys ja tietty kumimaisuus ovat päälle liimatun oloisia. Paahtoleipää, toffeeta, jotain vähän tallimaista. Pieni rikkisyys mukana. Sekava ja osin omituinen paketti.

Maku: Suutuntuma on melko runsas, mutta edelleen se maltaisuuden epäkypsä, märän pahvinen ulottuvuus on mukana. Musteinen viinisyys ja kireä nahkaisuus ovat pinnassa. Rusinaisuutta, luumua, mausteita (neilikkaa). Makeaa sitruksisuutta, toffeeta. Jälkimaku on tässä parasta, siinä tästä löytyy hetkellisesti jotain tyylikkyyttä ja maukasta luonteikkuutta. Paahteista tammisuutta, rotevaa mausteisuutta, luumua, yrttisyyttä, hehkuviiniä, hiukan lakritsia. Finaali jää kuitenkin varsin lyhyeksi ja edelleen vähän vaatimattomaksi.

Arvio: Loppuun asti melko sekava esitys, jossa musteisella viinisyydellä peitellään nuorehkon viskin tiettyjä epäkypsiä piirteitä. Sellainen alkaa kuulua Patersonin aikaisen Dalmoren tyypillisiin ominaisuuksiin nykyään. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 1). Whisky Magazine 76/100 (Martine Nouet), 78/100 (Rob Allanson).

Tomatin Decades 46%

Decades on Master Distiller Douglas Campbellin luomus: yksi hogshead vuodelta 1967 sekä erinäisiä butteja, hogsheadeja ja barreleita vuosilta 1976, 1984, 1990 ja 2005. Tuollaisen perusteella on melko vaikea luoda oikein mitään odotuksia, mutta yritystä on ainakin ollut.

Tomatin Decades

(46%, OB, NAS, 2011, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajaa, mehiläisvahaa, toffeeta. Hapokasta maltaisuutta, eucalyptusta, minttua. Miellyttävä havuisuus, pieni pähkinäisyys. Vaniljaa. Rusinainen vivahde, kuivattua aprikoosia, appelsiininkuorta. Vesilisä tarjoilee ruohoisuutta ja kukkaisuutta, entistä enemmän kermaista makeutta.

Maku: Hunajainen ja appelsiininen. Mielenkiintoisesti kerrostunut makean rusinaisuuden ja hapokkaan raikkauden yhdistelmä. Maltaisuus on pirteää ja yrttisyys raikasta, eucalyptus ja minttu etenkin. Hedelmäteetä, kermatoffeeta, kuivattuja sekahedelmiä, siirappia. Kermainen suutuntuma. Tammisuus on nättiä ja pehmeän mausteista, kuivaa ja mehiläisvahamaista. Jälkimaku on aluksi makean suklainen ja pähkinäinen, kunnes hedelmätee, vaniljaisuus ja paahteinen tammisuus alkavat nousta. Lakritsia, hunajaa, ruohoisuutta, limettiä, kurkkupastilleja. Varsin pitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä tuo esiin briossia ja sokerisuutta.

Arvio: Hiukan kerrostunut mutta silti oikein herkullinen Tomatin. Tällainen pirteän yrttisyyden ja vahamaisen makeuden yhdistelmä maistuu aina. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor 84/100 (per 10). Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet), 85/100 (Rob Allanson). Whiskynotes 89/100. Dramming 85/100.

Deanston 1998/2013 Toasted Oak 56%

Deanston on myynyt Toasted Oakia pääosin suoraan tislaamolta, vaikka pulloja on toki näkynyt myös tislaamon ulkopuolella. Kolme erää on kai tähän mennessä saatu ulos.

Reseptinä on kypsyttää viskiä ensin yhdeksän vuotta uudelleenhiilletyissä (re-charred) ex-bourbontynnyreissä ja sen jälkeen kuusi vuotta entisissä viskitynnyreissä (”ex-whisky”, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan). Väri on ainakin tumma.

Deanston 1998/2013 Toasted Oak

(56%, OB, 1998–2013, 313 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumua ja rusinaa oikein kunnolla. Kanelia ja leivosmaisuutta, vaniljaa, maapähkinävoita, joulukakkua, kuivattuja sekahedelmiä, siirappisuutta. Maltainen puraisu kaiken makeuden keskellä, yrttisyyttä ja tammista ryhtiä. Fariinisokeria, mokkanahkaa, kahvisuutta. Vesilisä korostaa karamellista makeutta ja leikkaa tammista mausteisuutta.

Maku: Luumuinen ja pehmeä, rusinaa ja suklaata. Karamellinen ja siirappinen makeus kohtaa kahvisen ja yrttisen karvauden – toimii hyvin. Runko ei ole kovin raskas, mutta silti suklainen makeus ja tamminen mausteisuus kantavat hienosti. Maltaisuus, heinäisyys ja paahtoleipä tekevät tästä poikkeavan; kyseessä ei ole mikään sherrymonsteri, vaikka elementit hetkellisesti sitä muistuttavatkin. Jälkimaku on makean tamminen ja mausteinen, erittäin ryhdikäs ja vähintään keskipitkä. Kanelia, joulukakkua, luumua, suklaata, siirappia, pähkinää. Nam. Vesilisä tuo vaniljaa ja leivosmaisuutta, selviä bourbonelementtejä lisää esiin.

Arvio: Parasta maistamaani Deanstonia tähän mennessä. Hyvää! 87/100

Glendronach 18 yo Tawny Port Finish 46%

Glendronach julkaisi vuonna 2010 Tawny Port Finish -pullotteen, joka sisälsi 20-vuotiasta viskiä. Sen jälkeen samasta tuotteesta nähtiin 15-vuotias versio vuonna 2011.

Vuonna 2014 oli kolmannen ex-portviinitynnyreissä viimeistellyn viskin vuoro. Tällä kertaa se julkaistiin 18 vuoden ikäisenä. Kyseiset Tawny-portviinitynnyrit ovat tiettävästi pitäneet portviiniä sisällään vähintään kymmenen vuotta, joten ihan kunnon puusta pitäisi olla kyse.

Glendronach 18 yo Tawny Port Finish

(46%, OB, 2014, 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja hiukan hikinen. Kumitossua, multaisuutta, maakellaria, tunkkaisia mattoja. Rusinaisuutta, kirsikkkaa, paksua ja siirappista makeutta. Todella korostunut portviinisyys, irrallaan ja kerrostuneena. Kermatoffeeta, mokkanahkaa. Pieni salmiakkinen vivahde. Kokonaisuutena ei oikein toimi millään tasolla. Vesilisä avaa hiukan hedelmäisyyttä, ylikypsiä sekahedelmiä ja joulukakkumaisuutta.

Maku: Suklainen ja viininen, selvästi tuoksua parempi. Salmiakkinen ja yrttinen ote tulee heti selväksi, minttua ja pientä tervaa. Siirappia, toffeeta, hilloisuutta. Suutuntumassa on pehmeät tanniinit ja tammi selvästi esillä. Varsin runsas kokonaisuus, mutta ei mikään valtavan täyteläinen. Portviini hallitsee silti edelleen, nahkaisena ja varsin marjaisena. Jälkimaku on suklainen ja täynnä portviiniä, mutta jää hiukan suppeaksi. Salmiakkia, toffeeta, vadelmaa, tammisuutta. Keskipitkä. Vesilisä terävöittää viiniä entisestään.

Arvio: Liian viininen. Portviinifinistely on lyönyt yli ja itse viski jäänyt jyrän alle. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Magazine 87/100 (Annabel Meikle), 87/100 (Neil Ridley).

Tomatin Cù Bòcan The Sherry Edition 46%

Japanilaisten omistama Tomatin julkaisi muutama vuosi sitten Cù Bòcan -nimellä kulkevan pullotteen, jossa käytetty tisle on kevyesti turpeistettua (15 ppm). Tynnyröintejä kokeiltiin laajalla rintamalla, ja ehkä sen seurauksena tuotteen profiili jäi hiukan epäselväksi.

Viime vuonna Cù Bòcanista saatiin myös pelkästään ex-sherryssä kypsynyt versio, joka on joidenkin lähteiden mukaan peräisin oikein first fill -tynnyreistä. Vaikea tästä on odottaa yhtään mitään.

Tomatin Cù Bòcan The Sherry Edition

(46%, OB, NAS, +/- 2014, Sherry Cask, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ummehtunut ja rasvainen. Campbeltown-henkinen likaisuus Ylämaan viskissä. Banaanikakkua, tölkkipersikkaa, makeaa omenamehua, jotain eltaantunutta. Kitkerä maltaisuus ja makea siirappisuus eivät oikein toimi yhteen. Suklaa, nahkaisuus ja kaakao ovat myös pinnassa, mutta sherry tuntuu jotenkin päälle liimatulta. Sekava kokonaisuus. Vesilisä vapauttaa kepeämpää hedelmäisyyttä.

Maku: Lenseän maltainen, kostean turpeinen ja irrallisella tavalla sherryinen profiili. Suutuntuma on jauhoinen, oudon taikinainen. Karvasta hedelmää, hapanta banaanikakkua, ylikypsiä persikoita ja imelää tölkkisekahedelmää. Maltaisuus on epäkypsää, yleisilme rasvainen ja likainen. Mausteisuus tuo sentään väriä. Jälkimaku on selvästi maukkaampi, suklaata ja rusinaisuutta löytyy. Kaakaomainen, maltainen ja banaaninen finaali ei kestä järin pitkään. Vesilisällä ylikypsä kitkeryys hiukan hellittää.

Arvio: Tässä viskissä mikään ei tunnu oikein integroituneelta. Vaikea uskoa, että tässä olisi käytetty first fill -sherrytynnyreitä, niin ohut on sherryfiilis. Ei jatkoon. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #16, 54,7%

Glendronachin tuotannosta on jälleen käsissä yksi vuonna 1993 tislatuista ja olorosossa kypsyneistä herkuista. Odotukset ovat ainakin korkealla – on näissä toki heikompiakin esityksiä ollut joukossa mukana.

Glendronach 20 yo 1993/2013

(54,7%, OB, 15.1.1993–19.8.2013, Oloroso Sherry Butt, Cask No. 16, 669 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksu, maanläheinen sherryisyys on heti läsnä. Mukana on hiukan erikoinen, tunkkaisen maltainen ja hikinen ulottuvuus – ei erityisen miellyttävä piirre. Luumuhilloa, rusinaa, suklaata, pähkinöitä. Kuivalihaa ja kellaria. Sikaria, nahkaa. Voimaa ja syvyyttä on. Vesilisä tuo toffeen ja hunajan makeutta mukaan.

Maku: Sherryinen ja kirsikkainen, tuoksua selvästi terävämpi tyyli. Sitrusta, rusinaa, luumua, neilikkaa, tummaa suklaata. Nahkaisuutta, tanniineja. Robusti ja hiukan maakellarimainen. Hapahko maltaisuus löytyy myös makupaletista. Taatelia, piimäkakkua. Suutuntuma on varsin kermainen. Jälkimaku alkaa erittäin mausteisena, kanelia ja neilikkaa riittää. Suklaata, nahkaa, sikaria, kuivalihaa, varsin kireää sherryisyyttä. Mahtavasti pituutta. Vesilisällä tästä irtoaa entistä enemmän kermaisuutta ja toffeeta.

Arvio: Erittäin maistuva mutta tuoksultaan hiukan epäilyttävä sherryjyrä. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.