Highland

Balblair 1997/2013, 46%

Balblairin miniatyyrisetin keskimmäisenä maistovuoron saa vuonna 1997 tislattu yksilö. Tämä kuuluu ilmiselvästi Balblairin vuosikertajulkaisujen keskisarjaan.

Jotenkin nämä kevyen keskisarjan Balblairit ovat olleet itselleni aina tietynlaisia väliinputoajia, vaikka kelvollisina niitä pidänkin. Mutta iäkkäämpien Balblairien sykähdyttävyydestä ollaan vielä kaukana.

Balblair 1997/2013

(46%, OB, 1997–2013, 2nd Release, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella päärynäinen, erittäin raikas. Pehmeää mausteisuutta, mietoa yrttisyyttä, freesiä sitruksisuutta. Kukkaisuutta, nestesaippuaa. Mukava ruohoisuus. Kanelipullaa, vaniljakastiketta, hunajaa. Kevyttä tammisuutta. Vesilisä saa tietyn puuroisen maltaisuuden paistamaan läpi.

Maku: Raikas ja roteva. Öljyinen rakenne tekee tästä melkein pureskeltavan. Silti päärynäisyys, vaniljaisuus ja sitruksisuus tuovat mainiota tuoreutta makuun. Tammi on melko pinnassa, sahattu lauta tuntuu enemmän kuin tuoksussa, ja mausteita riittää. Hapokasta maltaisuutta, appelsiininkuorta, hedelmäteetä, hunajaisuutta. Jälkimaku on täynnä teetä ja sympatiaa. Päärynää, omenaa, kukkaisuutta, vaniljaa, ruohoisuutta, apilaa, hunajaa. Melko napakat tanniinit ja mausteinen tammisuus ovat mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali on kaikkineen varsin hyvin balanssissa. Vesilisällä tietty kiteinen, vaalea sokerisuus tulee esille – toimii hyvin.

Arvio: Miellyttävä yllätys, selvä parannus nuoremmasta kollegasta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Balblair 2002/2012, 46%

Tällä viikolla maistelussa on Balblairin miniatyyrisetti, johon kuuluu kolme pullotetta: vuosikertajulkaisut vuodelta 1989, 1997 ja 2002. Nuorin Balblair ratsastaa ex-bourbontynnyreillä, jotka ovat reteästi first filliä.

Balblair 2002/2012

(46%, OB, 2002–2012, 1st Release, 1st Fill Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Heinäinen ja vaniljainen. Kevyttä puuromaisuutta, ruohoisuutta, kedon kukkia. Tuoretta tammea ja sahanpurua. Jyväinen ja hapokas maltaisuus puskee läpi, kovin hienostunut viski ei ole kyseessä. Päärynää, monihedelmämehua. Kaikkineen huomattavan ohut ja kevyt. Vesilisä tuo kepeää parfyymisyyttä.

Maku: Heinäisyys ja kevyt päärynäisyys ovat pinnassa. Nuorekas tammisuus tuo napakkaa mausteisuutta ja runsaasti vaniljakastiketta. Suutuntuma on silti yllättävän roteva ja öljyinen. Jyväinen alkoholisuus on kuitenkin sen verran ronskia, ettei maku pääse syvenemään missään vaiheessa. Kevyttä, mehumaista hedelmäisyyttä, aamiaismuroja, kuivakakkupohjaa. Jälkimaku tuo epämiellyttävän, liimamaisen vivahteen. Alkoholisuus korostuu, vanilja ja päärynä jäävät taustalle. Aavistus glyserolia. Valkoviinimäisyyttä ja hapokasta maltaisuutta loppuun asti. Lyhyt ja vaatimaton finaali. Vesilisällä makuun tulee lisää makeutta.

Arvio: Ikäistään paljon nuoremman oloinen viski. Suoraan sanottuna hyvin vaatimaton. Tällaisista viskeistä en ole koskaan oppinut pitämään, vaikka ei tämä silti mitenkään pilalla ole. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 4).

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts 57,1%

Teaninich on tislaamo, jonka nimi ei yleensä sano kenellekään oikein mitään. Myös oma kokemukseni sen tuotteista on ohuella pohjalla verrattuna moneen muuhun.

Teaninichiltä julkaistiin Rare Maltsissa viisi pullotetta, joista yksi oli kooltaan 20 cl. Kaikista on ilmeisesti jossain määrin pidetty. Maisteluun sattui vuonna 1997 isoon pulloon pistetty yksilö.

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts

(57,1%, OB, 1973–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen, sitruksisen kirpeä ja hiukan suolainen. Eucalyptusta, yrttiteetä, sitruunamelissaa, aavistus laventelia. Herukkaisuutta, hapokkuutta. Raikas hedelmäisyys yhdistyy hienosti rasvaisuuteen ja tammisuuteen. Tammessa on vastasahatun tuntua ja samalla hienoa mausteisuutta. Vesilisä tuo marjoja paremmin esiin.

Maku: Rasvainen menthol on heti läsnä. Roimassa yrttisyydessään ja sitruksisuudessaan silti pehmeä ja monitahoinen. Tammi toimii hienosti, tuo mausteita ja syvyyttä. Lakritsia, yrttiteetä, appelsiinimarmeladia, omenaa, herukkaisuutta, paahtoleipää, hunajaa. Suutuntuma on todella öljyinen, yllättävän paksu ja täyteläinen. Jälkimaku on täynnä mentholia ja lakritsia, öljyisyyttä ja suolaisuutta. Teetä, paahteisuutta, punaista omenaa, kovia hedelmäkarkkeja, vadelmaa, yrttitippoja. Varsin pitkä ja kauniisti makeutuva finaali. Vesilisä pehmentää tammen otetta ja lisää hunajaisuutta ja tiettyä karkkisuutta.

Arvio: Upea yhdistelmä ryhdikästä yrttisyyttä ja pehmeän tammista syvyyttä. Lajissaan aivan loistava viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #13, 52,6%

The Whisky Fairia varten on pullotettu klassinen Glendronach ex-olorosotynnyristä. Ei voi olla ihan huonoa. Nämä vuosikerran 1993 tynnyrit ovat olleet keskimäärin aivan päällikkötavaraa.

Glendronach 20 yo 1993/2013

(52,6%, OB for The Whisky Fair, 15.1.1993–9/2013, Cask 13, Oloroso Sherry Butt, 688 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelinen, suklainen, luumuhilloinen ja iso. Piimäkakkumainen happamuus kohtaa hienosti lakritsikastikemaisen makeuden. Huomattavan lihaisa, ihan kunnolla pihvilihaa. Runsaasti tallia ja farmimaisia sävyjä. Ruokosokeria, rusinoita, karamellisoitua omenaa. Pähkinää. Vesilisällä saa pintaan tiettyä kermaisuutta.

Maku: Täyteläinen ja suuri, silti tasapainoisen ja nyansoidun tuntuinen. Tummaa suklaata, taatelia, kahvia. Herkullinen, mausteinen tammisuus, kanelia ja piparkakkuisia sävyjä. Kiteistä sokerisuutta, karamellisoituja sitrushedelmiä, kermatoffeeta. Vahva lihaisuus, joka maussa tuntuu kuivempana ja tummempana kuin tuoksussa. Pähkinäisyys on voimakasta, samoin kahvinen paahteisuus. Jälkimaku alkaa komealla suklaisuudella, jota taateli tukee. Rusinaisuus, kuivatut luumut, ylikypsät sekahedelmät ja pekoni tukevat. Rancio-fiilis on vahva. Tammi on paahteista ja kuivuu hienosti. Finaali on yhtä pitkää herkuttelua. Vesilisä tuo pehmeää maitosuklaata esiin.

Arvio: Erittäin maukas, monitasoinen ja varsin helposti lähestyttävä Glendronach, jonka taatelit ja lihaisuus jäävät heti mieleen. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Tomatin Cù Bòcan 46%

Tästä julkaisusta Tomatinin kevyesti turpeiset Cù Bòcanit lähtivät. Omat kokemukseni sarjasta ovat olleet ristiriitaiset näiden uusien julkaisujen myötä, mutta kiinnostavaa silti päästä maistamaan, millainen sen perustuote alkujaan oli.

Pakkauksen perusteella ainakin tämä avaruuskoirahomma on silkkaa dadaa, mutta ei siitä sen enempää. Joku markkinointiheebo on sen kännispäissään keksinyt, ei anneta sen häiritä itse tuotetta. (”A distillery worker, out walking late, was once relentlessly pursued by an imposing black beast…” Pffft!)

Tomatin Cù Bòcan

(46%, OB, NAS, 2013, Virgin Oak, Bourbon & Sherry Casks, Peated at 15ppm, 13000 bts., 20 cl)

Tuoksu: Voitaikinaa ja turvetta, erikoinen yhdistelmä. Todella rasvainen. Maltaisuus tuntuu puuromaisena ja hiukan ummehtuneena. Pehmeää sitruksisuutta, aprikoosisosetta, puolukkahilloa. Savu on kosteaa lehtisavua, hyvin vaimeaa. Kokonaisuus ei vakuuta. Vesilisällä nousee makeaa toffeeta.

Maku: Rasvaisen taikinamaisuuden ja pistävän savun jälkeen tämä tuntuu jopa kuivalta. Sitruksisuus on napakkaa, mausteisuus potkii hyvin ja tammi maistuu terävänä. Maltaisuudessa on edelleen puuromaisen lenseä sävy, mutta se jää taustalle. Suutuntuma on melko kuiva, body keskitäyteläinen. Omenaa, mangoa, aprikoosia, makeaa yrttisyyttä. Savu on yllättävän terävää ja tuhkaista, joskaan ei ollenkaan suurimuotoista. Jälkimaku alkaa ohuen sherryisellä ja toffeemaisella makeudella, kunnes turpeisuus alkaa nousta. Tammea, mausteita, suolaisuutta, karkkisuutta, hiukan sekavaa kaikkineen. Melko lyhyt ja yksinkertainen finaali. Vesilisä tuo kosolti kermaisuutta.

Yhteenveto: Sekava ja varsin epätasapainoinen esitys, jossa on sentään pienet hyvätkin hetkensä. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Clynelish 23 yo 1974/1998 Rare Malts 59,1%

Clynelishilta julkaistiin Rare Malts -sarjassa seitsemän pullotetta, joista yksi oli kooltaan 20 cl. Nyt maistossa siivu täysikokoisesta pullosta, joka on peräisin vuodelta 1998.

Kuvassa on taustalla jälleen Ulf Buxrudin erinomainen Rare Malts -teos, jota lämpimästi suosittelen kaikille tästä pullotesarjasta vähänkään kiinnostuneille.

Clynelish 23 yo 1974/1998 Rare Malts

(59,1%, OB, 1974–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, voimakkaan eucalyptusmainen. Upea, vahamainen tammisuus. Laventelia, anista, piparminttua, sitruksisuutta ja mausteisuutta. Loistavasti ulottuvuuksia ja syvyyttä. Herukkaisuutta, pehmeää nuotiosavua, hiukan lakritsia. Vesilisä tuo hiukan tunkkaisuutta ja omalaatuista ouzon tuntua mukaan.

Maku: Vahaa ja öljyä vaikka muille jakaa. Laventelin ja aniksen komennossa tulevat yrtit ja mausteet. Tammisuus on antiikkista, vahamaista ja napakan pippurista. Suutuntuma on upea, erittäin tiivisrakenteinen ja öljyinen. Omenaa, sitruunaa, suolaisuutta. Herukkaa, minttua, pientä savuisuutta, kirpeää hedelmäkarkkia, hiukan wasabia. Jälkimaku alkaa hunajaisena ja laventelisena, pippurisena ja voimakkaana. Tammisuus korostuu paahteisena ja melko kuivattavana. Vähitellen herukkaisuus ja sitruksisuus nousevat pintaan, samoin suola ja anis. Keskipitkä finaali saisi jatkua pidempäänkin. Vesilisällä alkaa löytyä ruohoisuutta.

Arvio: Todella voimakas ja hieno Clynelish. Laatu on erittäin korkea. Jos jälkimaku olisi vielä vähän pidempi, voisi arkailematta puhua klassikosta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 9).

Clynelish 17 yo 1995/2012, The Whisky Cask 53,6%

The Whisky Caskin pullottama Clynelish on kypsynyt ex-sherrytynnyrissä, ja väri on yllättävänkin intensiivinen. Edellinen kokemukseni Clynen vuoden 1995 vuosikerrasta ja samasta ikäluokasta oli messevä, joten odotukset ovat varsin korkealla.

Clynelish 17 yo 1995/2012, The Whisky Cask

(53,6%, The Whisky Cask, 1995–2012, Sherry Butt, 4 cl miniature)

Tuoksu: Rusinainen, luumuinen ja ummehtunut. Jopa vähän mädäntynyt vaikutelma, ylikypsä hedelmäisyys on tästä miedosti sanottu. Maltaisuus on paksua ja märän pahvista. Rikkisyyttä, rautaa, muovailuvahaa. Venäläistä suklaata, toffeefudgea, kahvilikööriä. Ei kutsu maistamaan. Vesilisä tuo omenahilloa mukaan, sekin jotenkin käyneen oloista.

Maku: Parantaa roimasti tuoksusta, mutta maussa on silti rikkinen ja pahvinen ulottuvuus. Rusinakeittoa, luumuhilloa, kinuskikastiketta, toffeefudgea, puuroista maltaisuutta. Siirappia, voimakasta vaniljaa, joulukakkua, taatelia. Suutuntuma on tekstuuriltaan yllättävän kevyt ja silti pisteliäs. Jälkimaussa tämä on kotonaan, hedelmäinen runsaus löytyy ja häiritsevät sivuäänet hälvenevät lopulta täysin. Tumman olutmainen paahteisuus, reipas tammisuus ja makea rusinaisuus hallitsevat finaalia. Kanervainen, mausteinen ote. Yrttisyyttä, suklaata. Jälkimaku on kaikkineen varsin pitkä. Vesilisä korostaa toffeeta selvästi.

Arvio: Nyt ei sattunut tynnyri ihan kohdalleen. Jälkimaku pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. 80/100

Glen Ord 30 yo 58,7%

Vuonna 2005 Diageo julkaisi tällaisen 30-vuotiaan Glen Ordin, vanhimman siihen mennessä. Moni on tätä sittemmin kehunut, ja jos tyyli on vähänkään Rare Malts -julkaisun tapainen, voi olla hyväkin tuote. Maistetaan.

Glen Ord 30 yo

(58,7%, OB, 2005, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tiiviin hedelmäinen ja muhkean mausteinen, öljyinen ja intensiivinen. Huikea syvyys ja kompleksisuus. Makeaa persikkaisuutta, aprikoosia, omenaa, hilloisuutta. Miellyttävä kukkaisuus, hiukan heinäinen ja havuinen vivahde. Vahamainen, antiikkinen tammisuus. Eucalyptusta. Maltaisuus löytyy tyylikkäästi joukosta. Tasapainoinen ja loistelias. Vesilisällä vaniljaisuus herää.

Maku: Öljyinen ja hedelmäinen, äärimmilleen tiivistynyt. Tästä saa kylmät väreet, kun maut aukeavat. Miellyttävä, vahamainen tammisuus, jossa on runsaasti mausteisuutta. Hiukan havuja, eucalyptusta, yrttisyyttä enemmänkin. Persikankiveä, aprikoosia, punaista omenaa, siirappisuutta, silti pientä kitkeryyttä, sitruunankuorta vastapainona. Suutuntuma on vahamainen ja komeasti balanssissa – toisaalta kyseessä on todella voimakas viski, joka menee läpi kaikesta. Jälkimaku on äärimmäisen runsas, mausteinen, tamminen ja hedelmäinen. Omenaa, päärynää, hedelmäteetä, yrttisyyttä, havuja, eucalyptusta, mantelia. Erittäin pitkä. Vesilisällä omena ja vaniljaisuus nousevat ja mausteisuus rauhoittuu.

Arvio: Huima yllätys, todella voimakas ja kompleksinen viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 11). Whisky Magazine 82/100 (Dave Broom), 87/100 (Arthur Motley).

Glendronach 21 yo 1991/2013 Cask #5405, 49,9%

Glendronachin Batch 9:ssä vuonna 2013 pullotettu PX-hirmu on jakanut mielipiteitä. Täytyy ilmeisesti päättää itse.

Glendronach 21 yo 1991/2013

(49,9%, OB, 20.11.1991–10/2013, Batch No. 9, Cask No. 5405, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 702 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean suklainen ja rusinainen. Siirappinen sherryisyys tuntuu voimakkaana. Roppakaupalla demeraraa ja fariinisokeria, ihan silkkaa rommisuuttakin. Näin julmettu makeus demppaa joitain tuoksun hienouksia. Nahkaa, tammea, mausteita ja taatelia voi silti löytää. Erittäin täyteläinen. Vesilisä tuo mentholia ja yrttejä.

Maku: Suklaata ja kinuskikastiketta, siirappia ja sokeria. Imelä sherryisyys, mukana hiukan rikkistäkin vivahdetta. Tammi leikkaa kuitenkin makeuteen kiinni ja kuivattaa suutuntumaa. Nahkainen ja tammisen mausteinen puoli on kiinnostavampi kuin romminen makeus. Luumua, viikunaa, pähkinäisyyttä, kanelia, maustepippuria, hiukan lihaisuutta, lakritsia. Tallin tuntua. Jälkimaku on tumman suklainen, sikarinen, tiiviin hedelmäinen ja pitkällisesti kuivuva. Luumua, pähkinäisyyttä, joulukakun mausteita. Lopussa nousevat esille vielä hapan kahvisuus ja tamminen rosoisuus. Komea lopetus. Vesilisä tuo makuun pehmeää yrttisyyttä.

Arvio: Hulppeassa makeudessaan ja äkillisessä kuivumisessaan hiukan levoton yksilö. On tässä kyllä niin paljon hyvääkin, ettei voi valittaa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Glengoyne 15 yo 43%

Glengoynen perusvalikoima täydentyi vuonna 2013 tällä 15-vuotiaalla julkaisulla. Odotukseni eivät ole kovin korkealla. Koko Glengoynen perussarja on jättänyt tähän asti varsin haljun kuvan.

Glengoyne 15 yo

(43%, OB, 2013, 20 cl)

Tuoksu: Mallassokerinen ja imelä. Taikinaa, hunajamuroja, sekahedelmiä siirapissa. Ummehtunut maltaisuus hallitsee. Tunkkainen hedelmäisyys, luumu ja persikka kärjessä. Tammi tulee läpi aavistuksen rujona ja vaniljaisena. Mausteisuudessa on joulukakkua vähintään omiin tarpeisiin. Jossain määrin epäkypsän oloinen kokonaisuus, ei tee vaikutusta.

Maku: Pehmeä, makea ja hedelmäinen. Maltaisuus on edelleen imelänä ja ummehtuneena läsnä, mutta mausteisuus potkii mukavasti ja hedelmäisyydessä on jo selvästi enemmän raikkautta kuin tuoksu antoi odottaa. Appelsiinia, punaista omenaa, persikkaa. Nätti vanilja nousee esiin, tuore tammi on pinnassa. Suutuntuma on varsin kevyt ja tekstuuri hento. Jälkimaku alkaa kuivuvalla tammella, hunajalla, kurkkupastilleilla, omenalla ja vaniljalla. Pehmeää yrttisyyttä, kovia toffeekarkkeja, rusinoita. Keskipitkä finaali, jossa tammi kuivuu aavistuksen liikaa.

Arvio: Raa’an tuoksuinen mutta nätin mausteinen perusviski. Ei silti suuremmin pysäytä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 5).