Highland

Glendronach 8 yo The Hielan’ 46%

Glendronachin uusi 8-vuotias herättää minussa valtavia ristiriitoja. Toisaalta kunnioitan sitä, että tislaamo on uskaltanut uhmata trendiä ja painattaa ikämerkinnän näin nuoren viskin etikettiin.

Toisaalta näen tässä vahvan merkin siitä, että Glendronachin jumalaiset varastot alkavat ehtyä. Tämä on tiettävästi pääosin bourbonkypsytetty viski, jossa ei ole värinkään perusteella ex-sherryä kuin nimeksi.

Jos tilanne on todella näin synkkä, ei voi kuin onnitella tislaamon omistajia: paras tuotanto on onnistuttu myymään kuluttajille täydelliseen aikaan, ja siitä on saatu kunnollinen hinta.

Hielan’ tarkoittaa muutenkin joidenkin lähteiden mukaan ihan yksinkertaisesti Highlandia.

Glendronach 8 yo The Hielan’

(46%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen ja paksun siirappinen. Ylikypsiä hedelmiä, kaikkea ylikypsistä kirsikoista luumuihin, appelsiineihin ja päärynöihin. Tietty lenseä pahvisuus on se, mikä tässä ei puhuttele. Glendronachin ominaispiirteet ovat silti hyvin esillä ja kokonaisuus on mielenkiintoinen. Suklaisuutta, yrttisyyttä, maanläheisyyttä. Ikäisekseen todella roteva kokonaisuus. Vesilisä tuo kurkkupastilleja esiin.

Maku: Hedelmäinen ja edelleen erittäin maltainen – tässä ei todellakaan näperrellä. Persikkaa, päärynää, banaania, ylikypsä vaikutelma. Tammisuus on myös tuoreena ja mausteisena esillä. Suutuntuma on suorastaan herkkua, täyteläinen ja mehiläisvahainen. Sitruksisuus ja yrttisyys, pieni tumman suklaan kitkeryys ja hedelmäteen karvaus toimivat hyvin. Jälkimaku on suklainen ja siirappinen, mausteisuus puskee runsaana pintaan ja tammi säestää. Anista, sitrusta, oliiviöljyä, yrttejä, siirappisuutta, mantelia, vaniljaa. Keskipitkä. Vesilisällä tästä löytyy lisää minttua ja raikkautta.

Arvio: Yllättävän iso viski näin nuoreksi. Ylitti odotukset, ei hassumpi viski sittenkään. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 80/100.

Glenmorangie 12 yo Nectar D’Or 46%

Glenmorangien kultainen nektari eli Nectar D’Or sai sisarpullotteidensa tapaan ikämerkinnän 2011. Tämä on kypsynyt muiden tapaan ex-bourbonissa, mutta viimeistelty makeissa Sauternes-viinitynnyreissä.

Glenmorangie 12 yo Nectar D’Or

(46%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sokerinen, makean viininen. Hiukan puuromainen ja ummehtunut. Paljon persikkaa, tölkkipäärynää siirapissa, kypsää banaania ja makeita viinirypäleitä. Tammea, vaniljaisuutta. Jotain hiukan epäkypsää ja kovaa tässä kuitenkin on, kukkaisista sävyistä huolimatta. Sauternes on yllättävän selvästi pinnassa. Vesilisällä kukkaisuus pääsee kunnolla esiin, samoin lakritsiset sävyt löytyvät.

Maku: Maku parantaa selvästi tuoksusta. Runsaasti valkosuklaata, nougat’ta, maapähkinää, hienoja tummia sävyjä. Runsaasti mausteisuutta ja hedelmäisyyttä. Tammisuus on ryhdikästä mutta ei ammu yli. Maltaisuutta ja valkoviinimäistä hapokkuuttakin löytyy, hyvänä vastinparina persikkaiselle ja siirappiselle makeudelle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oikein tasapainoinen. Jälkimaku alkaa tummalla suklaalla ja viinisyydellä, kaikkineen paahtuneella ja mustaa teetä muistuttavalla karvaudella. Hunajaisuus nousee kuitenkin tyylikkäästi esiin, samoin hedelmät. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo melkein soijamaista tummuutta makupalettiin.

Arvio: Hiukan lenseän tuoksun jälkeen maku potkii hienosti. Todella paljon sauternes-jälkkäriviiniä tuntuu mukana sekä tuoksussa että maussa, ja se toimii yllättävän hyvin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor 85/100 (per 2). Whisky Magazine 85/100 (Dave Broom), 93/100 (Martine Nouet). Dramming 80/100.

Glendronach 21 yo 1993/2014 Cask #38, 59,6%

Glendronachin keskimäärin loistavaa vuosikertaa 1993 on riittänyt myös germaaneille. Nyt käsissä single cask numerolla 38, ex-olorososta.

Glendronach 21 yo 1993/2014

(59,6%, OB, Germany Exclusive, 15.1.1993–9/2014, Cask No. 38, Oloroso Sherry Butt, 622 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea oloroso! Tummaa suklaata, tallimaisuutta, luumua, taatelia. Rusinaa ja viikunaa, makeaa uuniomenaa, siirappia, kanelia. Nahkasatula on pinnassa, pientä multaisuuttakin löytyy. Seetriä, rapisevaa tammisuutta, jännää kuivaa otetta. Todella iso ja komea tuoksu. Vesilisä tuo esiin kurkkupastillia, mentholia.

Maku: Paksun liköörimäinen heti kärkeen. Siirappia ja kahvilikööriä, suklaakastiketta, luumuhilloa. Nahkaisuus ja tammisuus nousevat vähitellen, viikunaisuus samoin. Pientä piimäkakkumaisuutta, taatelia. Suutuntuma on erittäin täyteläinen ja komea. Mausteet pysyvät maltillisina, enemmänkin tallimaisuus tässä korostuu, tietyt multaiset ja nahkaiset piirteet. Kuivuminen alkaa nopeasti, ja jälkimaku tuntuu kevyemmältä kuin painava maku antaa odottaa. Kahvisuuden ja tietyn paahteisuuden rinnalle tulee kuivaa tammea, yrttisyyttä, kaakaojauhetta, appelsiininkuorta, saksanpähkinää. Finaali on vähän tavallisuudesta poikkeava mutta silti hieno. Vesilisällä saa esille maltaisia ja hedelmäisiä sävyjä, mutta tämä toimii hienosti myös ilman vettä.

Arvio: Juuri niin mojova sherrypommi kuin saattoi odottaa. Tasapainossa ehkä vähän hakemista, mutta tässä suuruusluokassa ei enää kannata takertua pikkuasioihin. On tämä komea viski. 90/100

Glenmorangie Burgundy Wood Finish 43 %

Glenmorangien valikoimassa oli monenlaisia finistelyitä jo ennen nykyistä aikakautta ja mielikuvituksellisesti nimettyjä pullotteita. Nyt käsissä ex-punaviinissä ilmeisesti muutaman kuukauden ajan viimeistelty viski.

Glenmorangie Burgundy Wood Finish

(43 %, OB, NAS, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen, omenaa ja ananasta, punaisia viinirypäleitä ja hunajamelonia. Varsin makea ja miellyttävä, raikas ja kevyt. Tammi tulee tyylikkäästi läpi. Maltaisuus on hapokasta ja rapeaa, muromaista. Marjaisuutta, mustikkaa ja punaherukkaa. Hilloisuutta. Pieni viinisyys on mukana.

Maku: Reippaan mausteinen ja marjaisa. Omenan hapokkuutta, ananasta ja hiukan kireää aprikoosia. Maltaisuus on runsasta ja osin hallitsevaakin. Tammikin potkii, kiristää nahkaisena. Selvästi enemmän viinistä otetta kuin tuoksussa. Kuivattuja luumuja, rusinaa. Suutuntuma on varsin kepeä. Jälkimaku kuivahtaa kunnolla, siinä viinisyys jo korostuu. Hapanta nahkaisuutta, kireää maltaisuutta. Ruohoista, mausteista otetta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Kauniin tuoksuinen mutta kovin kepeä viski. Silti tavallaan mainio omassa lajissaan. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 8).

Balblair 1989/2012, 46%

Balblairin miniatyyrisetin iäkkäin on vuonna 1989 tislattu yksilö (nuoremmat olivat siis vuosilta 1997 ja 2002). Kyseistä 1989-vuosikertaa on pullotettu jo kolme erää, tämä on siis se viimeisin. Olen maistanut tätä aiemminkin, mutta seuraavan vuoden puolella pullotettuna, täysikokoisena versiona.

Balblair 1989/2012

(46%, OB, 1989–2012, 3rd Release, Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hunajainen, öljyinen, metinen. Mehiläisvahaa, kovia hedelmäkarkkeja, kukkaisuutta, kiteistä sokerisuutta. Tammisuus on melko kuivaa ja mausteista. Omenaa ja vaniljaa löytyy, mutta muuten tuoksu tuntuu hiukan ohuelta. Kevyttä valkoviinimäisyyttä, muromaista maltaisuutta. Vesilisä nostaa apilaisuutta ja ruohoisia sävyjä.

Maku: Huima parannus tuoksusta, maussa on syvyyttä ihan toisella tavalla. Hunajaisuus tuntuu todella intensiiviseltä, suutuntuma on tiiviin öljyinen ja roteva. Maltaisuus on kehittynyttä, tammessa on kuivan vahamainen ote. Vanilja ja omena maistuvat, samoin tietty kiteinen sokerisuus. Jälkimaku alkaa varsin tammisena ja tanniinisena, hedelmäteetä riittää. Vähitellen hunajainen ja toffeemainen makeus nousee, mausteet alkavat purra oikein kunnolla. Erittäin hieno yrttisyys. Karamellisoituja sitrushedelmiä, omenaa, pientä kitkeryyttä, appelsiinikuorta, hapokasta maltaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisällä esiin tulee muromaisuutta.

Arvio: Tämä Balblair on selvästi jo matkalla kuninkuusluokkaan. Silti pientä epäkypsyyttä on havaittavissa, tuoksu etenkin tuntuu vielä melko raa’alta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Balblair 1997/2013, 46%

Balblairin miniatyyrisetin keskimmäisenä maistovuoron saa vuonna 1997 tislattu yksilö. Tämä kuuluu ilmiselvästi Balblairin vuosikertajulkaisujen keskisarjaan.

Jotenkin nämä kevyen keskisarjan Balblairit ovat olleet itselleni aina tietynlaisia väliinputoajia, vaikka kelvollisina niitä pidänkin. Mutta iäkkäämpien Balblairien sykähdyttävyydestä ollaan vielä kaukana.

Balblair 1997/2013

(46%, OB, 1997–2013, 2nd Release, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella päärynäinen, erittäin raikas. Pehmeää mausteisuutta, mietoa yrttisyyttä, freesiä sitruksisuutta. Kukkaisuutta, nestesaippuaa. Mukava ruohoisuus. Kanelipullaa, vaniljakastiketta, hunajaa. Kevyttä tammisuutta. Vesilisä saa tietyn puuroisen maltaisuuden paistamaan läpi.

Maku: Raikas ja roteva. Öljyinen rakenne tekee tästä melkein pureskeltavan. Silti päärynäisyys, vaniljaisuus ja sitruksisuus tuovat mainiota tuoreutta makuun. Tammi on melko pinnassa, sahattu lauta tuntuu enemmän kuin tuoksussa, ja mausteita riittää. Hapokasta maltaisuutta, appelsiininkuorta, hedelmäteetä, hunajaisuutta. Jälkimaku on täynnä teetä ja sympatiaa. Päärynää, omenaa, kukkaisuutta, vaniljaa, ruohoisuutta, apilaa, hunajaa. Melko napakat tanniinit ja mausteinen tammisuus ovat mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali on kaikkineen varsin hyvin balanssissa. Vesilisällä tietty kiteinen, vaalea sokerisuus tulee esille – toimii hyvin.

Arvio: Miellyttävä yllätys, selvä parannus nuoremmasta kollegasta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Balblair 2002/2012, 46%

Tällä viikolla maistelussa on Balblairin miniatyyrisetti, johon kuuluu kolme pullotetta: vuosikertajulkaisut vuodelta 1989, 1997 ja 2002. Nuorin Balblair ratsastaa ex-bourbontynnyreillä, jotka ovat reteästi first filliä.

Balblair 2002/2012

(46%, OB, 2002–2012, 1st Release, 1st Fill Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Heinäinen ja vaniljainen. Kevyttä puuromaisuutta, ruohoisuutta, kedon kukkia. Tuoretta tammea ja sahanpurua. Jyväinen ja hapokas maltaisuus puskee läpi, kovin hienostunut viski ei ole kyseessä. Päärynää, monihedelmämehua. Kaikkineen huomattavan ohut ja kevyt. Vesilisä tuo kepeää parfyymisyyttä.

Maku: Heinäisyys ja kevyt päärynäisyys ovat pinnassa. Nuorekas tammisuus tuo napakkaa mausteisuutta ja runsaasti vaniljakastiketta. Suutuntuma on silti yllättävän roteva ja öljyinen. Jyväinen alkoholisuus on kuitenkin sen verran ronskia, ettei maku pääse syvenemään missään vaiheessa. Kevyttä, mehumaista hedelmäisyyttä, aamiaismuroja, kuivakakkupohjaa. Jälkimaku tuo epämiellyttävän, liimamaisen vivahteen. Alkoholisuus korostuu, vanilja ja päärynä jäävät taustalle. Aavistus glyserolia. Valkoviinimäisyyttä ja hapokasta maltaisuutta loppuun asti. Lyhyt ja vaatimaton finaali. Vesilisällä makuun tulee lisää makeutta.

Arvio: Ikäistään paljon nuoremman oloinen viski. Suoraan sanottuna hyvin vaatimaton. Tällaisista viskeistä en ole koskaan oppinut pitämään, vaikka ei tämä silti mitenkään pilalla ole. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 4).

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts 57,1%

Teaninich on tislaamo, jonka nimi ei yleensä sano kenellekään oikein mitään. Myös oma kokemukseni sen tuotteista on ohuella pohjalla verrattuna moneen muuhun.

Teaninichiltä julkaistiin Rare Maltsissa viisi pullotetta, joista yksi oli kooltaan 20 cl. Kaikista on ilmeisesti jossain määrin pidetty. Maisteluun sattui vuonna 1997 isoon pulloon pistetty yksilö.

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts

(57,1%, OB, 1973–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen, sitruksisen kirpeä ja hiukan suolainen. Eucalyptusta, yrttiteetä, sitruunamelissaa, aavistus laventelia. Herukkaisuutta, hapokkuutta. Raikas hedelmäisyys yhdistyy hienosti rasvaisuuteen ja tammisuuteen. Tammessa on vastasahatun tuntua ja samalla hienoa mausteisuutta. Vesilisä tuo marjoja paremmin esiin.

Maku: Rasvainen menthol on heti läsnä. Roimassa yrttisyydessään ja sitruksisuudessaan silti pehmeä ja monitahoinen. Tammi toimii hienosti, tuo mausteita ja syvyyttä. Lakritsia, yrttiteetä, appelsiinimarmeladia, omenaa, herukkaisuutta, paahtoleipää, hunajaa. Suutuntuma on todella öljyinen, yllättävän paksu ja täyteläinen. Jälkimaku on täynnä mentholia ja lakritsia, öljyisyyttä ja suolaisuutta. Teetä, paahteisuutta, punaista omenaa, kovia hedelmäkarkkeja, vadelmaa, yrttitippoja. Varsin pitkä ja kauniisti makeutuva finaali. Vesilisä pehmentää tammen otetta ja lisää hunajaisuutta ja tiettyä karkkisuutta.

Arvio: Upea yhdistelmä ryhdikästä yrttisyyttä ja pehmeän tammista syvyyttä. Lajissaan aivan loistava viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #13, 52,6%

The Whisky Fairia varten on pullotettu klassinen Glendronach ex-olorosotynnyristä. Ei voi olla ihan huonoa. Nämä vuosikerran 1993 tynnyrit ovat olleet keskimäärin aivan päällikkötavaraa.

Glendronach 20 yo 1993/2013

(52,6%, OB for The Whisky Fair, 15.1.1993–9/2013, Cask 13, Oloroso Sherry Butt, 688 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelinen, suklainen, luumuhilloinen ja iso. Piimäkakkumainen happamuus kohtaa hienosti lakritsikastikemaisen makeuden. Huomattavan lihaisa, ihan kunnolla pihvilihaa. Runsaasti tallia ja farmimaisia sävyjä. Ruokosokeria, rusinoita, karamellisoitua omenaa. Pähkinää. Vesilisällä saa pintaan tiettyä kermaisuutta.

Maku: Täyteläinen ja suuri, silti tasapainoisen ja nyansoidun tuntuinen. Tummaa suklaata, taatelia, kahvia. Herkullinen, mausteinen tammisuus, kanelia ja piparkakkuisia sävyjä. Kiteistä sokerisuutta, karamellisoituja sitrushedelmiä, kermatoffeeta. Vahva lihaisuus, joka maussa tuntuu kuivempana ja tummempana kuin tuoksussa. Pähkinäisyys on voimakasta, samoin kahvinen paahteisuus. Jälkimaku alkaa komealla suklaisuudella, jota taateli tukee. Rusinaisuus, kuivatut luumut, ylikypsät sekahedelmät ja pekoni tukevat. Rancio-fiilis on vahva. Tammi on paahteista ja kuivuu hienosti. Finaali on yhtä pitkää herkuttelua. Vesilisä tuo pehmeää maitosuklaata esiin.

Arvio: Erittäin maukas, monitasoinen ja varsin helposti lähestyttävä Glendronach, jonka taatelit ja lihaisuus jäävät heti mieleen. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Tomatin Cù Bòcan 46%

Tästä julkaisusta Tomatinin kevyesti turpeiset Cù Bòcanit lähtivät. Omat kokemukseni sarjasta ovat olleet ristiriitaiset näiden uusien julkaisujen myötä, mutta kiinnostavaa silti päästä maistamaan, millainen sen perustuote alkujaan oli.

Pakkauksen perusteella ainakin tämä avaruuskoirahomma on silkkaa dadaa, mutta ei siitä sen enempää. Joku markkinointiheebo on sen kännispäissään keksinyt, ei anneta sen häiritä itse tuotetta. (”A distillery worker, out walking late, was once relentlessly pursued by an imposing black beast…” Pffft!)

Tomatin Cù Bòcan

(46%, OB, NAS, 2013, Virgin Oak, Bourbon & Sherry Casks, Peated at 15ppm, 13000 bts., 20 cl)

Tuoksu: Voitaikinaa ja turvetta, erikoinen yhdistelmä. Todella rasvainen. Maltaisuus tuntuu puuromaisena ja hiukan ummehtuneena. Pehmeää sitruksisuutta, aprikoosisosetta, puolukkahilloa. Savu on kosteaa lehtisavua, hyvin vaimeaa. Kokonaisuus ei vakuuta. Vesilisällä nousee makeaa toffeeta.

Maku: Rasvaisen taikinamaisuuden ja pistävän savun jälkeen tämä tuntuu jopa kuivalta. Sitruksisuus on napakkaa, mausteisuus potkii hyvin ja tammi maistuu terävänä. Maltaisuudessa on edelleen puuromaisen lenseä sävy, mutta se jää taustalle. Suutuntuma on melko kuiva, body keskitäyteläinen. Omenaa, mangoa, aprikoosia, makeaa yrttisyyttä. Savu on yllättävän terävää ja tuhkaista, joskaan ei ollenkaan suurimuotoista. Jälkimaku alkaa ohuen sherryisellä ja toffeemaisella makeudella, kunnes turpeisuus alkaa nousta. Tammea, mausteita, suolaisuutta, karkkisuutta, hiukan sekavaa kaikkineen. Melko lyhyt ja yksinkertainen finaali. Vesilisä tuo kosolti kermaisuutta.

Yhteenveto: Sekava ja varsin epätasapainoinen esitys, jossa on sentään pienet hyvätkin hetkensä. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).