Highland

Teaninich 10 yo Flora & Fauna 43%

Teaninichin Rare Malts -julkaisun muistan suurena yllättäjänä, mutta muuten vaikutelmani tislaamosta on jäänyt ohuille kantimille. Flora & Faunalla ajattelin korjata hiukan tilannetta.

Teaninich 10 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Päärynäinen, sitruksinen ja raikas. Vaniljaisuutta, akaasiahunajaa, Pectus-pastillia. Miellyttävä heinäisyys ja kukkaisuus. Kuivahkoa maltaisuutta ja nättiä, rapeaa tammisuutta. Vihreää teetä ja limettiä. Varsin houkutteleva omassa tyylissään.

Maku: Raikas ja virkistävän sitruksinen. Mukava tamminen mausteisuus, viileä eucalyptusmaisuus ja minttuisuus. Hedelmäisyys on kepeydessään varsin runsasta, makea limetti maistuu. Suutuntuma on melko kevyt ja öljyinen. Vihreä tee ja ruohoisuus ovat korostuneita. Jälkimaku tuo vahvaa vaniljaa pintaan, löytyy hedelmäteetä ja miellyttävää sitruksisuutta. Heinäisyyttä, ruohoisuutta, yrttisiä piirteitä. Keskipitkä, kaunis jälkimaku.

Arvio: Aivan oivallinen, melko kuivassa profiilissaan nautittava Flora & Fauna -pullote. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 3).

Glenmorangie Duthac 43%

Suhteeni Glenmorangieen on osin komplisoitunut. En ole koskaan innostunut oikein mistään julkaisusta, mutta silti tislaamon tuotanto jaksaa aina vain kiinnostaa. Dr Billin yritteliäisyys herättää tiettyä kunnioitusta, jota en edes yritä peittää.

Nyt käsillä on Duthac, vuoden 2015 uutuuksiin kuuluva pullote uudesta Legends Collectionista. Tämän viskin takana oleva legenda on St. Duthac, Glenmorangien kotikaupungin Tainin suojelupyhimys. Viskibisnes on tarinabisnes.

Viski on tällä kertaa kypsynyt ex-bourbonissa, ja koska Dr Bill on puuteknologiamiehiä, viimeistelyssä ei ole säästelty: tässä on käytetty finistelyyn kahta tynnyrityyppiä, ex-Pedro Ximéneziä ja hiillettyjä virgin oak -tynnyreitä. Mielenkiintoista ja osin häiritsevää – joten maistamaan.

Glenmorangie Duthac

(43%, OB, NAS, 2015, Travel Retail Exclusive, Legends Collection, 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta ja vaniljaa, päälleliimattua makeutta. Todella rakennellun oloinen kokonaisuus. Paahteisuus ja hedelmätee kohtaavat leivosmaisuuden ja marsipaanikuorrutuksen. Vaniljakastiketta, makeaa omenaa, rusinaisuutta, tölkkipersikkaa, ylikypsää luumua. Kerrostuneisuus pistää nenään.

Maku: Suussa paletti on selvästi tuoksua paremmin kasassa, mutta silti kerroksellisuus on huomattavaa. Siirappinen makeus, tamminen mausteisuus, maltainen happamuus ja hedelmäinen hapokkuus hakevat koko ajan balanssia. Rusinaisuus ja vaniljaisuus erottuvat toisistaan erillisinä komponentteina. Suutuntuma on keskitäyteläinen, runko on sinänsä virheetön. Jälkimaku on alkuun huomattavan makea ja sokerinen, ennen kuin nuorekas tammisuus puree kiinni ja happamuus nousee. Hedelmäisyyttä, siirappia, luumua, maitosuklaisuutta, puuromaisuutta. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Kerrostunut ja rakenneltu. Ei kolahda oikein millään tasolla, vaikka laatua onkin tarjolla. En löydä tämän sielua. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 90/100 (Joel Harrison), 81/100 (Annabel Meikle).

Glen Garioch 23 yo 1990/2014, Berry’s Own Selection 56,1%

Glen Gariochin vuosikertojen joukosta löytyy helmiä, vaikka nykyinen perustuote ei oikein lennä. Edellinen maistamani Garioch oli täysin yllättäen taivaallista tavaraa, joten odotukset ovat jälleen korkealla.

Glen Garioch 23 yo 1990/2014, Berry’s Own Selection

(56,1%, Berry Bros & Rudd, 1990–2014, Cask No. 7939, 70 cl)

Tuoksu: Balsamicoa! Todella mielenkiintoinen rusinaisuus, johon yhdistyy suolaisuutta ja soijaa. Luumuinen tunkkaisuus kohtaa ruohoisen kirpeyden. Omenaa, heinäisyyttä, viikunaa, nahkaisuutta, mustetta, hiukan lakritsia. Todella voimakas ja monitahoinen tuoksu. Hieno on. Vesilisällä pintaan tulee käsivoidetta.

Maku: Ylikypsää hedelmäisyyttä, mausteisuutta ja suolaisuutta oikein kunnolla. Edelleen balsamico ja soija ovat pinnassa, mutta tietty makuprofiilin raskaus jyrää. Runko ei ole silti mikään mahdottoman suuri, suutuntuma on rasvainen ja enimmäkseen pistelevä. Tammisuutta, kirpeää omenaa, sitruksisuutta. Jälkimaku aloittaa vyöryn, jossa pippurisuus ja lakritsisuus ottaa oikein kunnolla suolaisuuden ja sitruksisuuden kanssa yhteen. Järeää tammisuutta, omenaa, musteisuutta, nahkaa, suklaisuutta, soijaa, hiukan karamellisuutta – kaikkea löytyy, suolaista ja makeaa. Finaali on erittäin pitkä ja räiskyvä. Vesilisä tuo toffeeta ja kermaisuutta, pehmentää mukavasti.

Arvio: Omassa genressään suorastaan loistelias viski, jossa on valtavasti ulottuvuuksia. Vain oma rajoittuneisuuteni estää ylistämästä tätä avoimemmin. Tunkkaisuus ja valtavan suurten vastakkaisten elementtien kohtaaminen eivät ole koskaan olleet täysin oma juttuni. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glencadam 32 yo 1982/2014, 50,8%

Valtavalta parfyymipullolta näyttävä Glencadamin vuosikertajulkaisu herättää ainakin huomion. Kun pröystäilevästä dekantterista pääsee henkisesti yli, lasissa tämä viski pääsee oikeuksiinsa.

On muuten houkutteleva tapaus heti alkuun! Ei muuta kuin maistamaan.

Glencadam 32 yo 1982/2014

(50,8%, OB, 10.6.1982–8/2014, Cask No. 745, 275 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja raikas, sitruksinen ja yrttinen. Runsaasti vaniljaa, makeaa mausteisuutta ja kookosmaitoa. Hienostunut tammisuus, kermaisuutta riittää. Hiukan havuisuutta, lakritsia, kukkaisuutta. Appelsiininkuorta, metisyyttä, hunajaa. Todella kaunis ja tasapainoinen tuoksu. Vesilisä tuo pintaan kurkkupastillia ja tiettyä herkkyyttä.

Maku: Kermainen potenssiin kymmenen! Upeaa vaniljaa ja öljyisyyttä, runsasta sitruksisuutta ja kompleksista mausteisuutta. Tammi toimii komeasti, ryhti on huippuluokkaa. Pieni lakritsi löytyy, havuja ja minttua, paahteisuutta ja yrttiteetä. Suutuntuma on kauniin kermainen ja pehmeä, mausteet tuovat ryhdin ja hedelmäisyys kompleksisuuden. Onpa mahtavaa. Jälkimaku alkaa pehmeän kermaisuuden ja yrttisen kirpeyden jännittävässä balanssissa, kunnes sulaa kiteiseen hunajaa, vaniljakastikkeeseen, sokeriin. Kuivattuja hedelmiä, kauniisti kuivuvaa tammisuutta, minttua. Pitkä, hieno loppuliuku. Vesilisällä runko sulaa yllättävän herkästi, sitruksinen ja kukkainen puoli ottaa vallan.

Arvio: Odottamattoman kaunis viski. Kermaista hedelmäisyyttä ja yrttistä sitrusta upeassa balanssissa. Vedenkestosta tulee pieni miinus, muuten aivan loistava viski lajissaan. 91/100

Tomatin Cask Strength 57,5%

Vuoden 2015 alussa Tomatin toi markkinoille ikämerkitsemättömän Cask Strength -pullotteen. Ne on vissiin muotia nykyään.

Tomatin Cask Strength

(57,5%, OB, NAS, 2015, Bourbon Barrels & Oloroso Sherry Casks, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja leipämäinen. Runsaasti piimää, jogurttia ja muita hapatettuja maitotuotteita. Kireän tamminen, osin liimamainenkin ensivaikutelma. Hapanta, jotenkin hiivaiselta tuntuvaa ummehtuneisuutta. Rusinavelliä. Hiukan kirsikkaa ja kypsää luumua. Sekava ja outo kokonaisuus. Vesilisä tuo öljyjä ja vaniljaa pintaan.

Maku: Maltaisuus ja tammisuus ovat pinnassa, mutta piimän sijaan maussa korostuvat hedelmäisyys, suklaisuus ja vaniljaisuus. Suomeksi: selvä parannus tuoksusta. Tammisuudessa on toki edelleen liimamainen sävy, mutta hedelmäpuolella persikkaisuus ja omenaisuus ovat vahvasti kielen päällä, joskin ummehtuneella nuotilla. Suutuntuma on öljyinen ja runko jopa järeänpuoleinen. Mausteisuutta, minttua, pähkinäisyyttä, kermatoffeeta. Toffeessa on itse asiassa jännän ”tahmea” fiilis. Jälkimaku alkaa tammen komennossa. Toffeeta, suolaisuutta, voita, rusinaa, jälleen vähän piimää ja jogurttia. Keskipitkä, kermainen finaali. Vesilisä tuo outoja, kumisia sivuääniä.

Arvio: Epätasapainoinen mutta ei missään nimessä tylsä, enemmänkin outo. Hiukan hämmentävä kaikkineen, ummehtunut ja epäkypsä. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 81/100.

Glenlochy 1974, Gordon & MacPhail 40%

Glenlochyn tislaamo toimi Ben Nevisin naapurissa vuosina 1898–1983. Tislaamo aloitti tuotannon 4. huhtikuuta 1901 ja hukkui lopulta viskijärveen mustana vuonna 1983.

Glenlochyn pullotteet ovat varsin harvinaisia tänä päivänä, ja tämä yksilö on tähän mennessä ensimmäinen, johon olen missään törmännyt. En osaa odottaa tältä oikeastaan mitään.

Glenlochy 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, 1990s, 75 cl)

Tuoksu: Erikoinen yhdistelmä kermaisuutta ja lihaisuutta, suklaata ja hikisyyttä. Hiivataikinaa, märkää pahvia. Runsaasti jotain käynyttä. Ylikypsiä luumuja, rasvaista raakamakkaraa, hiukan ummehtunutta maltaisuutta. Ei erityisen houkutteleva tuoksu, mutta ainakin omaperäinen ja jännittävä.

Maku: Maku on selvästi paremmin balanssissa kuin tuoksu. Suklaisuus on todella isoa, tammisuudessa on kuivakka ja tyylikäs sävy. Ylipäänsä suutuntuma on paljon kuivempi ja kepeämpi kuin tuoksu antoi odottaa, rapea ja mineraalinen ote jopa yllättää. Kuivaa savumakkaraa, käristettyä pekonia, rusinoita. Silti tässä on kompleksisuutta ja syvyyttä, mausteita, piparkakkua, yrttilikööriä. Jälkimaku alkaa kaakaomaisena, kuivan tammisena, minttuisena ja runsaana. Kuivalihaa, vaniljaa, mineraalisuutta, huonekaluvahaa. Yrttiteetä, paahteisuutta, kuivattavaa tanniinisuutta. Mausteet jatkuvat pitkään, suklaisen kermainen finaali on yllättävän hieno.

Arvio: Ihmeellinen viski, jossa tuoksu ja maku ovat täysin eri galakseista. Maku on nautittava, mutta tuoksu osin jopa etova. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 3).

Glen Garioch 25 yo 1986/2011, 54,6%

Glen Gariochin 25-vuotias vuodelta 1986 jäi julkistuksensa aikoihin tislaamon nuorempien tuotteiden jalkoihin. Nyt on hyvä hetki kokeilla, millaisesta viskistä on kyse. Ohut kokemukseni Glen Gariochista ei ole kovinkaan kohottava.

Glen Garioch 25 yo 1986/2011

(54,6%, OB, 1986–2011, Batch No. 11, North American Oak, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja raikas. Nektariinia, punaisia viinirypäleitä, makeaa omenaa. Tammi tuntuu selvästi mutta hyvällä tavalla, tuo ryhtiä ja ulottuvuutta, mausteita ja potkua. Maltaisuudessa on rapsakkaa hapokkuutta. Nättiä kukkaisuutta, runsaasti minttua. Houkutteleva. Vesilisä avaa kurkkupastillia ja mineraalisuutta.

Maku: Öljyinen ja hedelmäinen, raikas ja mausteinen… kunnes iskee täydellinen pommi. Laventeli ajaa sisään eri rekalla! Sieltä tulee tervat ja salmiakit samassa kyydissä – aivan silkkaa juhlaa. Perusmaku sinänsä on omenainen, kermainen, vaniljainen, persikkainen ja napakka. Maltaisuus ja tammi ovat hyvässä balanssissa, suutuntuma on öljyinen ja painava. Jälkimaku nostaa tämän kuitenkin heti täysin toiselle tasolle, kun laventeli tulee mukaan kuvioihin. Omena ja vanilja saavat kylkeensä lakritsia ja pientä tervaisuuttakin. Todella hienoa yrttisyyttä, minttua ja eucalyptusta. Tammea, hiukan savuisuuttakin. Pitkä ja komea finaali. Vesilisä herkistää, tuo kukkaisia ja suolaisia sävyjä pintaan.

Arvio: Nyt kolisee. En olisi ikinä uskonut, että Bowmoren 1980-luvun tuotannosta tuttu laventeli voi tehdä näin paljon. Love it. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100. Whisky Magazine 85/100 (Gavin D. Smith), 88/100 (Rob Allanson).

Aberfeldy 1996/2013, Gordon & MacPhail 46%

Gordon & MacPhail jatkaa edelleen Aberfeldy-julkaisujaan Connoisseurs Choice -sarjassa. Maistoin yhden viime vuonna, ja kokemus on sellainen, että maistan mieluusti vielä toisen.

Jälleen kyseessä on hogshead-kokoisissa refill-sherrytynnyreissä kypsynyt yksilö. Olen aiemmin pitänyt Aberfeldyn 21-vuotiaasta tislaamopullotteesta kovasti.

Aberfeldy 1996/2013, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1996–2013, Refill Sherry Hogsheads, 5 cl miniature)

Tuoksu: Appelsiinia, tuoretta tammisuutta, pistävää maltaisuutta. Rasvainen, voitaikinaa ja jauhoisuutta. Hiukan liimamainen vaikutelma. Hedelmäisyys on imelää ja silti varsin ohutta. Läpi työntyy tiettyä yrttisyyttä ja sitruksista kirpeyttä. Havuisuutta, kurkkupastillia. Vesilisä raikastaa ja tuo pientä lakritsia.

Maku: Rasvainen ja maltainen, runsaasti havuisuutta ja pihkaisuutta. Voimakasta liimamaisuutta ja liuotinmaisuutta. Tammisuus ajaa lopulta kaiken yli, kireänä ja kovaotteisena. Mausteisuus kääntyy valkopippuriin ja inkivääriin. Havuisuus ja kurkkupastillinen raikkaus ovat tässä parasta, mutta tammi ja liima tekevät liikaa pahojaan. Suutuntuma on rasvainen ja pistelevä. Jälkimaku on sitruksinen, omenainen ja alkuun varsin raikas, mutta vähitellen tammen paahteisuus ja tanniinit saavat yliotteen. Finaalin loppupuoli on kihelmöivää mausteisuutta, voita, taikinaisuutta ja katkeraa appelsiinia. Lyhyehkö. Vesilisä ei auta, ohentaa vain profiilia ja korostaa liimaa.

Arvio: Kireä, liimamainen ja tamminen viski. Ei omaan makuuni toimi oikein millään mittarilla. 79/100

Brora 19 yo 1982/2001, Silver Seal 50%

Italialainen yksityinen pullottaja Sestante vaihtoi Silver Seal -nimeen vuonna 2001, ja yhtiö julkaisi tuona vuonna muutamia viskejä sarjana, joka kantoi nimeä First Bottling. Tuosta setistä maininnan arvoisia ovat etenkin sen Port Ellen, Ardbeg, Highland Park ja tämä Brora.

Käsillä oleva 19-vuotias Brora on siis tislattu tislaamon elinkaaren loppuvaiheessa vuonna 1982. Mielenkiintoista, ehdottomasti.

Brora 19 yo 1982/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, First Bottling, 1982–9/2001, Sherry Cask, 240 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja mehiläisvahainen, suolainen ja hedelmäinen. Makeaa omenaa, viinirypäleitä. Pieni toffee on mukana, aavistus rusinaa. Tammi tuoksuu houkuttelevasti, vaniljaa riittää. Märkää kalliota, merellisyyttä. Kevyt ja kaunis kokonaisuus. Vesilisällä esiin nousee hiukan metallisuutta, jopa lyijyä.

Maku: Hedelmäisyys ja suolaisuus kohtaavat todella mielenkiintoisella tavalla. Sitruksisuutta ja kirpeyttä riittää, mutta sen vastapainona tulee runsaasti makeaa omenaisuutta, hilloisuutta, ananasta ja vaniljaa. Tammisuus on robustia mutta tyylikästä, suolavetisyydessä on merellinen sävy. Suutuntuma on vahamainen ja tasapainoinen. Mineraalisuuden keskellä tuntuu kuin tässä olisi pieni turpeinen sävy taustalla. Jälkimaku alkaa varsin yrttisenä ja paahteisena, mutta aukeaa vähitellen hedelmäisyyden ja suolaisuuden näytökseksi. Mineraalisuutta, kovia toffeekarkkeja, merellisyyttä, pippuria. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä tuo siirappisuutta ja avaa lisää makeita, sherryisiä sävyjä.

Arvio: Kaunis viski, joka on alusta loppuun suolan ja hedelmien näytöstä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 8).

Tomatin 25 yo 1989/2015, The Whisky Cask 50,5%

Saksalaisen The Whisky Caskin 10-vuotisjuhlan kunniaksi on saatu pulloon myös Tomatinin 25-vuotiasta vuodelta 1989.

Tomatin 25 yo 1989/2015, The Whisky Cask

(50,5%, The Whisky Cask, 10th Anniversary, 1989–2015, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Kepeän yrttinen, sitruksinen ja öljyinen. Runsaasti minttua, hiukan anista ja sitruunamelissaa. Vihreää omenaa, limettiä. Raikas ja bourbonvaikutteinen, vaniljaa ja tammea löytyy oikein reippaasti. Pieni katajainen vivahde on harvinaisen kaunis. Kaikkineen tuoksu on varsin mieto. Vesilisällä esiin tulee kukkaisuutta ja kovia hedelmäkarkkeja.

Maku: Tamminen, mausteinen ja hiukan saippuainen. Minttua ja eucalyptusta, omenaa ja limettiä. Napakkaa inkivääriä. Tammi tuntuu terävänä ja paahteisena. Yrttiteetä ja valkopippuria. Suutuntuma on öljyinen ja yllättävän pureva. Maltaisuus on hapokasta, jopa tiettyä jyväisyyttä löytyy. Jälkimaku alkaa appelsiinisena ja maukkaan hedelmäisenä muutenkin, mutta vähitellen pippurinen kihelmöinti ja mustan teen karvaus nousevat pintaan. Katajaisuus tekee paluun, samoin paahteisuus, jossa on palaneen sävyä. Mustaherukkamarmeladia, lakritsia, karvautta. Finaali on pitkä ja tasainen. Vesilisä tuo heinäisyyttä ja miellyttävää kepeyttä, tekee tälle kaikkineen hyvää.

Arvio: Kauniin tuoksun jälkeen maku tuottaa pienen pettymyksen, kireyttä ja paahdetta on liiaksi eikä mieleenpainuvia elementtejä oikein tahdo löytyä. Pitkä jälkimaku kuitenkin ilahduttaa. 85/100