Highland

Glenlochy 1974, Gordon & MacPhail 40%

Glenlochyn tislaamo toimi Ben Nevisin naapurissa vuosina 1898–1983. Tislaamo aloitti tuotannon 4. huhtikuuta 1901 ja hukkui lopulta viskijärveen mustana vuonna 1983.

Glenlochyn pullotteet ovat varsin harvinaisia tänä päivänä, ja tämä yksilö on tähän mennessä ensimmäinen, johon olen missään törmännyt. En osaa odottaa tältä oikeastaan mitään.

Glenlochy 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, 1990s, 75 cl)

Tuoksu: Erikoinen yhdistelmä kermaisuutta ja lihaisuutta, suklaata ja hikisyyttä. Hiivataikinaa, märkää pahvia. Runsaasti jotain käynyttä. Ylikypsiä luumuja, rasvaista raakamakkaraa, hiukan ummehtunutta maltaisuutta. Ei erityisen houkutteleva tuoksu, mutta ainakin omaperäinen ja jännittävä.

Maku: Maku on selvästi paremmin balanssissa kuin tuoksu. Suklaisuus on todella isoa, tammisuudessa on kuivakka ja tyylikäs sävy. Ylipäänsä suutuntuma on paljon kuivempi ja kepeämpi kuin tuoksu antoi odottaa, rapea ja mineraalinen ote jopa yllättää. Kuivaa savumakkaraa, käristettyä pekonia, rusinoita. Silti tässä on kompleksisuutta ja syvyyttä, mausteita, piparkakkua, yrttilikööriä. Jälkimaku alkaa kaakaomaisena, kuivan tammisena, minttuisena ja runsaana. Kuivalihaa, vaniljaa, mineraalisuutta, huonekaluvahaa. Yrttiteetä, paahteisuutta, kuivattavaa tanniinisuutta. Mausteet jatkuvat pitkään, suklaisen kermainen finaali on yllättävän hieno.

Arvio: Ihmeellinen viski, jossa tuoksu ja maku ovat täysin eri galakseista. Maku on nautittava, mutta tuoksu osin jopa etova. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 3).

Glen Garioch 25 yo 1986/2011, 54,6%

Glen Gariochin 25-vuotias vuodelta 1986 jäi julkistuksensa aikoihin tislaamon nuorempien tuotteiden jalkoihin. Nyt on hyvä hetki kokeilla, millaisesta viskistä on kyse. Ohut kokemukseni Glen Gariochista ei ole kovinkaan kohottava.

Glen Garioch 25 yo 1986/2011

(54,6%, OB, 1986–2011, Batch No. 11, North American Oak, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja raikas. Nektariinia, punaisia viinirypäleitä, makeaa omenaa. Tammi tuntuu selvästi mutta hyvällä tavalla, tuo ryhtiä ja ulottuvuutta, mausteita ja potkua. Maltaisuudessa on rapsakkaa hapokkuutta. Nättiä kukkaisuutta, runsaasti minttua. Houkutteleva. Vesilisä avaa kurkkupastillia ja mineraalisuutta.

Maku: Öljyinen ja hedelmäinen, raikas ja mausteinen… kunnes iskee täydellinen pommi. Laventeli ajaa sisään eri rekalla! Sieltä tulee tervat ja salmiakit samassa kyydissä – aivan silkkaa juhlaa. Perusmaku sinänsä on omenainen, kermainen, vaniljainen, persikkainen ja napakka. Maltaisuus ja tammi ovat hyvässä balanssissa, suutuntuma on öljyinen ja painava. Jälkimaku nostaa tämän kuitenkin heti täysin toiselle tasolle, kun laventeli tulee mukaan kuvioihin. Omena ja vanilja saavat kylkeensä lakritsia ja pientä tervaisuuttakin. Todella hienoa yrttisyyttä, minttua ja eucalyptusta. Tammea, hiukan savuisuuttakin. Pitkä ja komea finaali. Vesilisä herkistää, tuo kukkaisia ja suolaisia sävyjä pintaan.

Arvio: Nyt kolisee. En olisi ikinä uskonut, että Bowmoren 1980-luvun tuotannosta tuttu laventeli voi tehdä näin paljon. Love it. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100. Whisky Magazine 85/100 (Gavin D. Smith), 88/100 (Rob Allanson).

Aberfeldy 1996/2013, Gordon & MacPhail 46%

Gordon & MacPhail jatkaa edelleen Aberfeldy-julkaisujaan Connoisseurs Choice -sarjassa. Maistoin yhden viime vuonna, ja kokemus on sellainen, että maistan mieluusti vielä toisen.

Jälleen kyseessä on hogshead-kokoisissa refill-sherrytynnyreissä kypsynyt yksilö. Olen aiemmin pitänyt Aberfeldyn 21-vuotiaasta tislaamopullotteesta kovasti.

Aberfeldy 1996/2013, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1996–2013, Refill Sherry Hogsheads, 5 cl miniature)

Tuoksu: Appelsiinia, tuoretta tammisuutta, pistävää maltaisuutta. Rasvainen, voitaikinaa ja jauhoisuutta. Hiukan liimamainen vaikutelma. Hedelmäisyys on imelää ja silti varsin ohutta. Läpi työntyy tiettyä yrttisyyttä ja sitruksista kirpeyttä. Havuisuutta, kurkkupastillia. Vesilisä raikastaa ja tuo pientä lakritsia.

Maku: Rasvainen ja maltainen, runsaasti havuisuutta ja pihkaisuutta. Voimakasta liimamaisuutta ja liuotinmaisuutta. Tammisuus ajaa lopulta kaiken yli, kireänä ja kovaotteisena. Mausteisuus kääntyy valkopippuriin ja inkivääriin. Havuisuus ja kurkkupastillinen raikkaus ovat tässä parasta, mutta tammi ja liima tekevät liikaa pahojaan. Suutuntuma on rasvainen ja pistelevä. Jälkimaku on sitruksinen, omenainen ja alkuun varsin raikas, mutta vähitellen tammen paahteisuus ja tanniinit saavat yliotteen. Finaalin loppupuoli on kihelmöivää mausteisuutta, voita, taikinaisuutta ja katkeraa appelsiinia. Lyhyehkö. Vesilisä ei auta, ohentaa vain profiilia ja korostaa liimaa.

Arvio: Kireä, liimamainen ja tamminen viski. Ei omaan makuuni toimi oikein millään mittarilla. 79/100

Brora 19 yo 1982/2001, Silver Seal 50%

Italialainen yksityinen pullottaja Sestante vaihtoi Silver Seal -nimeen vuonna 2001, ja yhtiö julkaisi tuona vuonna muutamia viskejä sarjana, joka kantoi nimeä First Bottling. Tuosta setistä maininnan arvoisia ovat etenkin sen Port Ellen, Ardbeg, Highland Park ja tämä Brora.

Käsillä oleva 19-vuotias Brora on siis tislattu tislaamon elinkaaren loppuvaiheessa vuonna 1982. Mielenkiintoista, ehdottomasti.

Brora 19 yo 1982/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, First Bottling, 1982–9/2001, Sherry Cask, 240 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja mehiläisvahainen, suolainen ja hedelmäinen. Makeaa omenaa, viinirypäleitä. Pieni toffee on mukana, aavistus rusinaa. Tammi tuoksuu houkuttelevasti, vaniljaa riittää. Märkää kalliota, merellisyyttä. Kevyt ja kaunis kokonaisuus. Vesilisällä esiin nousee hiukan metallisuutta, jopa lyijyä.

Maku: Hedelmäisyys ja suolaisuus kohtaavat todella mielenkiintoisella tavalla. Sitruksisuutta ja kirpeyttä riittää, mutta sen vastapainona tulee runsaasti makeaa omenaisuutta, hilloisuutta, ananasta ja vaniljaa. Tammisuus on robustia mutta tyylikästä, suolavetisyydessä on merellinen sävy. Suutuntuma on vahamainen ja tasapainoinen. Mineraalisuuden keskellä tuntuu kuin tässä olisi pieni turpeinen sävy taustalla. Jälkimaku alkaa varsin yrttisenä ja paahteisena, mutta aukeaa vähitellen hedelmäisyyden ja suolaisuuden näytökseksi. Mineraalisuutta, kovia toffeekarkkeja, merellisyyttä, pippuria. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä tuo siirappisuutta ja avaa lisää makeita, sherryisiä sävyjä.

Arvio: Kaunis viski, joka on alusta loppuun suolan ja hedelmien näytöstä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 8).

Tomatin 25 yo 1989/2015, The Whisky Cask 50,5%

Saksalaisen The Whisky Caskin 10-vuotisjuhlan kunniaksi on saatu pulloon myös Tomatinin 25-vuotiasta vuodelta 1989.

Tomatin 25 yo 1989/2015, The Whisky Cask

(50,5%, The Whisky Cask, 10th Anniversary, 1989–2015, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Kepeän yrttinen, sitruksinen ja öljyinen. Runsaasti minttua, hiukan anista ja sitruunamelissaa. Vihreää omenaa, limettiä. Raikas ja bourbonvaikutteinen, vaniljaa ja tammea löytyy oikein reippaasti. Pieni katajainen vivahde on harvinaisen kaunis. Kaikkineen tuoksu on varsin mieto. Vesilisällä esiin tulee kukkaisuutta ja kovia hedelmäkarkkeja.

Maku: Tamminen, mausteinen ja hiukan saippuainen. Minttua ja eucalyptusta, omenaa ja limettiä. Napakkaa inkivääriä. Tammi tuntuu terävänä ja paahteisena. Yrttiteetä ja valkopippuria. Suutuntuma on öljyinen ja yllättävän pureva. Maltaisuus on hapokasta, jopa tiettyä jyväisyyttä löytyy. Jälkimaku alkaa appelsiinisena ja maukkaan hedelmäisenä muutenkin, mutta vähitellen pippurinen kihelmöinti ja mustan teen karvaus nousevat pintaan. Katajaisuus tekee paluun, samoin paahteisuus, jossa on palaneen sävyä. Mustaherukkamarmeladia, lakritsia, karvautta. Finaali on pitkä ja tasainen. Vesilisä tuo heinäisyyttä ja miellyttävää kepeyttä, tekee tälle kaikkineen hyvää.

Arvio: Kauniin tuoksun jälkeen maku tuottaa pienen pettymyksen, kireyttä ja paahdetta on liiaksi eikä mieleenpainuvia elementtejä oikein tahdo löytyä. Pitkä jälkimaku kuitenkin ilahduttaa. 85/100

Glendronach 8 yo The Hielan’ 46%

Glendronachin uusi 8-vuotias herättää minussa valtavia ristiriitoja. Toisaalta kunnioitan sitä, että tislaamo on uskaltanut uhmata trendiä ja painattaa ikämerkinnän näin nuoren viskin etikettiin.

Toisaalta näen tässä vahvan merkin siitä, että Glendronachin jumalaiset varastot alkavat ehtyä. Tämä on tiettävästi pääosin bourbonkypsytetty viski, jossa ei ole värinkään perusteella ex-sherryä kuin nimeksi.

Jos tilanne on todella näin synkkä, ei voi kuin onnitella tislaamon omistajia: paras tuotanto on onnistuttu myymään kuluttajille täydelliseen aikaan, ja siitä on saatu kunnollinen hinta.

Hielan’ tarkoittaa muutenkin joidenkin lähteiden mukaan ihan yksinkertaisesti Highlandia.

Glendronach 8 yo The Hielan’

(46%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen ja paksun siirappinen. Ylikypsiä hedelmiä, kaikkea ylikypsistä kirsikoista luumuihin, appelsiineihin ja päärynöihin. Tietty lenseä pahvisuus on se, mikä tässä ei puhuttele. Glendronachin ominaispiirteet ovat silti hyvin esillä ja kokonaisuus on mielenkiintoinen. Suklaisuutta, yrttisyyttä, maanläheisyyttä. Ikäisekseen todella roteva kokonaisuus. Vesilisä tuo kurkkupastilleja esiin.

Maku: Hedelmäinen ja edelleen erittäin maltainen – tässä ei todellakaan näperrellä. Persikkaa, päärynää, banaania, ylikypsä vaikutelma. Tammisuus on myös tuoreena ja mausteisena esillä. Suutuntuma on suorastaan herkkua, täyteläinen ja mehiläisvahainen. Sitruksisuus ja yrttisyys, pieni tumman suklaan kitkeryys ja hedelmäteen karvaus toimivat hyvin. Jälkimaku on suklainen ja siirappinen, mausteisuus puskee runsaana pintaan ja tammi säestää. Anista, sitrusta, oliiviöljyä, yrttejä, siirappisuutta, mantelia, vaniljaa. Keskipitkä. Vesilisällä tästä löytyy lisää minttua ja raikkautta.

Arvio: Yllättävän iso viski näin nuoreksi. Ylitti odotukset, ei hassumpi viski sittenkään. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 80/100.

Glenmorangie 12 yo Nectar D’Or 46%

Glenmorangien kultainen nektari eli Nectar D’Or sai sisarpullotteidensa tapaan ikämerkinnän 2011. Tämä on kypsynyt muiden tapaan ex-bourbonissa, mutta viimeistelty makeissa Sauternes-viinitynnyreissä.

Glenmorangie 12 yo Nectar D’Or

(46%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sokerinen, makean viininen. Hiukan puuromainen ja ummehtunut. Paljon persikkaa, tölkkipäärynää siirapissa, kypsää banaania ja makeita viinirypäleitä. Tammea, vaniljaisuutta. Jotain hiukan epäkypsää ja kovaa tässä kuitenkin on, kukkaisista sävyistä huolimatta. Sauternes on yllättävän selvästi pinnassa. Vesilisällä kukkaisuus pääsee kunnolla esiin, samoin lakritsiset sävyt löytyvät.

Maku: Maku parantaa selvästi tuoksusta. Runsaasti valkosuklaata, nougat’ta, maapähkinää, hienoja tummia sävyjä. Runsaasti mausteisuutta ja hedelmäisyyttä. Tammisuus on ryhdikästä mutta ei ammu yli. Maltaisuutta ja valkoviinimäistä hapokkuuttakin löytyy, hyvänä vastinparina persikkaiselle ja siirappiselle makeudelle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oikein tasapainoinen. Jälkimaku alkaa tummalla suklaalla ja viinisyydellä, kaikkineen paahtuneella ja mustaa teetä muistuttavalla karvaudella. Hunajaisuus nousee kuitenkin tyylikkäästi esiin, samoin hedelmät. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo melkein soijamaista tummuutta makupalettiin.

Arvio: Hiukan lenseän tuoksun jälkeen maku potkii hienosti. Todella paljon sauternes-jälkkäriviiniä tuntuu mukana sekä tuoksussa että maussa, ja se toimii yllättävän hyvin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor 85/100 (per 2). Whisky Magazine 85/100 (Dave Broom), 93/100 (Martine Nouet). Dramming 80/100.

Glendronach 21 yo 1993/2014 Cask #38, 59,6%

Glendronachin keskimäärin loistavaa vuosikertaa 1993 on riittänyt myös germaaneille. Nyt käsissä single cask numerolla 38, ex-olorososta.

Glendronach 21 yo 1993/2014

(59,6%, OB, Germany Exclusive, 15.1.1993–9/2014, Cask No. 38, Oloroso Sherry Butt, 622 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea oloroso! Tummaa suklaata, tallimaisuutta, luumua, taatelia. Rusinaa ja viikunaa, makeaa uuniomenaa, siirappia, kanelia. Nahkasatula on pinnassa, pientä multaisuuttakin löytyy. Seetriä, rapisevaa tammisuutta, jännää kuivaa otetta. Todella iso ja komea tuoksu. Vesilisä tuo esiin kurkkupastillia, mentholia.

Maku: Paksun liköörimäinen heti kärkeen. Siirappia ja kahvilikööriä, suklaakastiketta, luumuhilloa. Nahkaisuus ja tammisuus nousevat vähitellen, viikunaisuus samoin. Pientä piimäkakkumaisuutta, taatelia. Suutuntuma on erittäin täyteläinen ja komea. Mausteet pysyvät maltillisina, enemmänkin tallimaisuus tässä korostuu, tietyt multaiset ja nahkaiset piirteet. Kuivuminen alkaa nopeasti, ja jälkimaku tuntuu kevyemmältä kuin painava maku antaa odottaa. Kahvisuuden ja tietyn paahteisuuden rinnalle tulee kuivaa tammea, yrttisyyttä, kaakaojauhetta, appelsiininkuorta, saksanpähkinää. Finaali on vähän tavallisuudesta poikkeava mutta silti hieno. Vesilisällä saa esille maltaisia ja hedelmäisiä sävyjä, mutta tämä toimii hienosti myös ilman vettä.

Arvio: Juuri niin mojova sherrypommi kuin saattoi odottaa. Tasapainossa ehkä vähän hakemista, mutta tässä suuruusluokassa ei enää kannata takertua pikkuasioihin. On tämä komea viski. 90/100

Glenmorangie Burgundy Wood Finish 43 %

Glenmorangien valikoimassa oli monenlaisia finistelyitä jo ennen nykyistä aikakautta ja mielikuvituksellisesti nimettyjä pullotteita. Nyt käsissä ex-punaviinissä ilmeisesti muutaman kuukauden ajan viimeistelty viski.

Glenmorangie Burgundy Wood Finish

(43 %, OB, NAS, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen, omenaa ja ananasta, punaisia viinirypäleitä ja hunajamelonia. Varsin makea ja miellyttävä, raikas ja kevyt. Tammi tulee tyylikkäästi läpi. Maltaisuus on hapokasta ja rapeaa, muromaista. Marjaisuutta, mustikkaa ja punaherukkaa. Hilloisuutta. Pieni viinisyys on mukana.

Maku: Reippaan mausteinen ja marjaisa. Omenan hapokkuutta, ananasta ja hiukan kireää aprikoosia. Maltaisuus on runsasta ja osin hallitsevaakin. Tammikin potkii, kiristää nahkaisena. Selvästi enemmän viinistä otetta kuin tuoksussa. Kuivattuja luumuja, rusinaa. Suutuntuma on varsin kepeä. Jälkimaku kuivahtaa kunnolla, siinä viinisyys jo korostuu. Hapanta nahkaisuutta, kireää maltaisuutta. Ruohoista, mausteista otetta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Kauniin tuoksuinen mutta kovin kepeä viski. Silti tavallaan mainio omassa lajissaan. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 8).

Balblair 1989/2012, 46%

Balblairin miniatyyrisetin iäkkäin on vuonna 1989 tislattu yksilö (nuoremmat olivat siis vuosilta 1997 ja 2002). Kyseistä 1989-vuosikertaa on pullotettu jo kolme erää, tämä on siis se viimeisin. Olen maistanut tätä aiemminkin, mutta seuraavan vuoden puolella pullotettuna, täysikokoisena versiona.

Balblair 1989/2012

(46%, OB, 1989–2012, 3rd Release, Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hunajainen, öljyinen, metinen. Mehiläisvahaa, kovia hedelmäkarkkeja, kukkaisuutta, kiteistä sokerisuutta. Tammisuus on melko kuivaa ja mausteista. Omenaa ja vaniljaa löytyy, mutta muuten tuoksu tuntuu hiukan ohuelta. Kevyttä valkoviinimäisyyttä, muromaista maltaisuutta. Vesilisä nostaa apilaisuutta ja ruohoisia sävyjä.

Maku: Huima parannus tuoksusta, maussa on syvyyttä ihan toisella tavalla. Hunajaisuus tuntuu todella intensiiviseltä, suutuntuma on tiiviin öljyinen ja roteva. Maltaisuus on kehittynyttä, tammessa on kuivan vahamainen ote. Vanilja ja omena maistuvat, samoin tietty kiteinen sokerisuus. Jälkimaku alkaa varsin tammisena ja tanniinisena, hedelmäteetä riittää. Vähitellen hunajainen ja toffeemainen makeus nousee, mausteet alkavat purra oikein kunnolla. Erittäin hieno yrttisyys. Karamellisoituja sitrushedelmiä, omenaa, pientä kitkeryyttä, appelsiinikuorta, hapokasta maltaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisällä esiin tulee muromaisuutta.

Arvio: Tämä Balblair on selvästi jo matkalla kuninkuusluokkaan. Silti pientä epäkypsyyttä on havaittavissa, tuoksu etenkin tuntuu vielä melko raa’alta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).