Highland

Tomatin 12 yo 43%

Tomatinin ikämerkinnältään nuorin perustuote on finistelty! Mielenkiintoinen ratkaisu. Yleensähän core expressions range lähtee normaalista vattauksesta tai selkeästä ex-bourbonista, kun taas finistelyt säästetään hifimpään (ja kallimpaan) nassesarjaan.

Tomatin 12 yo

(43%, OB, +/- 2015, Spanish Sherry Casks Finish, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nahkainen ja rusinainen sherryisyys leijuu hiukan irrallisena pinnassa. Kun sen alle pääsee, löytyy rutkasti maltaisuutta, vaniljaa ja mietoa tammisuutta. Tietty rasvaisuus tässä on, sherrystä tulee maanläheinen ja tallimainen rasva pintaan. Appelsiinia, tuoretta heinää, mausteisuutta. Jännä pieni turpeisuus taustalla.

Maku: Maku myötäilee tuoksua, sherry tuntuu edelleen kerrostuneelta ja osin iralliselta. Perusmaku on kuitenkin ikäluokassaan erinomainen, pidän tästä paljon. Vaniljaa, mausteita, vahaisuutta, hunajaa, toffeefudgea. Erittäin napakka tammisuus, jossa on hieno lakritsinen särmä. Jälkimaku kulkee nimenomaan tammisella tontilla, mausteiden ja yrttisyyden maailmassa. Todella mojova eucalyptus nousee esiin, sitruksinen ja omenainen raikkaus tukee sitä hyvin. Herkullista havuisuutta, pientä luumua, vihreää teetä, halvaa, hunajaa. Finaali on korkeintaan keskipitkä, mutta makupuoli on kunnossa.

Arvio: Ilmeisistä tasapainopulmista huolimatta viski, josta pidän jo heti ensimmäisellä maistolla paljon. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Glendronach 17 yo 1995/2012 for Pikkulintu, Cask #1520, 55,2%

Käsiin sattui Glendronach-pullo muutama vuosi sitten Olutravintola Pikkulintua varten poimitusta tynnyristä. Tynnyrinä on ollut PX Puncheon, ja sen kyllä huomaa.

Glendronach 17 yo 1995/2012 for Pikkulintu

(55,2%, OB, 24.3.1995–8/2012, Cask No. 1520, Pedro Ximenez Sherry Puncheon, Selected and Bottled for Pikkulintu, 226 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelia ja suklaata, muhkeaa makeutta ja sherryisyyttä. Toffeeta, siirappia ja karamellia. Makeudessa on pieni piimäkakkumainen happamuus mukana. Tammi lymyää taustalla, sherry tuntuu enemmän makeutena kuin nahkaisuutena. Hiukan tummuutta toki, pähkinää ja espressoa. Tasapainoinen ja hieno, tykkään kovasti. Vesilisällä löytyy yrttisiä sävyjä, etenkin minttua.

Maku: Paksun kermainen ja makea. Siirappisuutta, suklaisuutta. Tammisuus ja nahkaisuus ovat voimakkaampia kuin tuoksussa. Mausteisuutta, joulukakkua, taatelia, pähkinää. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen ja runsas. Happamuutta ja hehkuviinisyyttä tulee myös esiin, espresson karvaus näyttäytyy. Jälkimaku on mausteinen ja kauniisti aukeava. Alkuun siirappi ja suklaa hallitsevat, mutta vähitellen pähkinät, kahvi ja tammisuus nousevat selvemmin esiin. Nahkaisuus ja viinisyys korostuvat loppua kohti selvästi. Melko pitkä ja maistuva finaali. Vesilisä ohentaa runkoa herkästi mutta nostaa mausteet, etenkin pippurin, esiin.

Arvio: Paksu ja makea sherrypommi, jonka yksioikoinen siirappisuus kulkee vähän rajoilla. Silti erittäin hyvä viski tässä ikäluokassa, osuu ja uppoaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kokonaisuutena ihan kiva”.

Old Pulteney Row to the Pole 40%

Old Pulteneyn ikämerkitsemätön Row to the Pole juhlisti skotlantilaisen Jock Wishartin ja hänen viisimiehisen retkikuntansa soutua magneettiselle Pohjoisnavalle syksyllä 2011.

Mutta millainen tämä viski oikein on? Ainakin sherryvaikutusta tuntuisi olevan mukana. Maistetaan.

Old Pulteney Row to the Pole

(40%, OB, NAS, 2011, Limited Edition, 3000 bts., 35 cl)

Tuoksu: Todella miellyttävä, kukkainen ja metinen ensivaikutelma. Merellisyyttä myös, mineraalisuutta ja suolaisuutta. Hunajan ja vaniljan seasta pilkistää ruohoisuutta ja rusinaisuutta, tiettyä sherryhenkistä rotevuutta. Persikkaa, omenaa, luumua. Jopa pieni turpeisuus? Mielenkiintoinen kokonaisuus.

Maku: Öljyinen ja tyylikäs. Kiteinen hunajaisuus kohtaa suolaisen merellisyyden. Herkullista kukkaisuutta ja mehiläisvahaa, aavistus toffeeta ja rusinaisuutta, toisaalla taas tammisuutta, napakkaa mausteisuutta ja mineraalisuutta. Oivallinen balanssi, suutuntuma on näille volteille varsin jämäkkä. Persikkaa, sitruksisuutta, kirpeää omenaa. Suolakiveä ja edelleen tietty turpeisuuden ailahdus. Jälkimaku alkaa appelsiinisena ja nektarimaisena, kunnes tammisuus nostattaa mausteet pintaan. Metisyys pitää kuitenkin hyvin asemansa, vaikka merellisyys hyökyy päälle. Siirappisia tölkkihedelmiä, kuparisuutta, omenatorttua. Sherryiset sävyt pysyvät hyvin mukana läpi keskipitkän ja varsin maukkaan finaalin.

Arvio: Erittäin maistuva, tasapainoinen ja monipuolinen viski. Hiukan pidemmällä jälkimaulla ja aavistuksen korkeammalla volttitasolla olisi menty heittämällä mestaruussarjaan. 89/100

Glendronach Cask Strength Batch #4, 54,7%

Glendronachin Cask Strength -sarja on saapunut neljänteen erään. Vanha viskiviidakon sananlasku sanoo, että ensimmäinen batch on aina niin hyvä, ettei sitä voi ylittää.

Ei, vaikka vuodesta toiseen yritettäisiin, koska sen ensimmäisen takia koko sarja on saanut alkunsa.

Glendronachin kohdalla maksiimi on pitänyt tähän mennessä paikkansa. Batch #1 oli erinomainen. Tätä nelosta edeltänyt Batch #3 edusti mielestäni jo huolestuttavaa keskinkertaisuutta loistavassa iskussa olleelta tislaamolta.

Glendronach Cask Strength Batch #4

(54,7%, OB, NAS, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja karamellimainen. Tikkunekun makeutta, rommirusinaa. Rotevan ja voimakkaan oloinen. Makeuden alta paljastuu vähitellen maltaisia ja tammisiakin sävyjä, suklaisuutta ja kermaisuutta. Vaniljakin pilkistää, samoin kookos ja manteli. Erittäin miellyttävä. Vesilisä tuo pientä ruohoisuutta esiin.

Maku: Täyteläinen ja siirappinen. Sherry ei jyrää vaan tarjoaa miellyttävää monipuolisuutta. Tikkunekku ja rommirusinafudge ovat vahvoina esillä, ohessa tulee esille paljon omenaisuutta, kermaisuutta ja makeaa appelsiinia. Tammessa on melko nuorekas sävy, pientä hunajaisuutta löytyy myös. Mantelia, aavistus kookosta, heinäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri tiheän öljyinen, mutta sherry ei mitenkään suuremmin korostu. Jälkimaku alkaa siirappisena ja tummuu hienosti. Kahvinen karvaus leikkaa hienosti karamellia, tammi ja mausteisuus korostuvat. Pitkä, pähkinäinen ja tyylikäs finaali. Vesilisä korostaa tämän yrttistä ja maanläheistä puolta.

Arvio: Selvä parannus Batch #3:n jälkeen. Hieno viski kaikessa täyteläisyydessään ja pähkinöissään. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

The Dalmore 12 yo 40%

Dalmoren 12-vuotias on tislaamon core expressions rangen ikuistuote, joka on pitänyt pintansa NAS-vyöryn keskellä. Myönnän heti, että en ole ikinä oikein pitänyt tästä, mutta maistetaan nyt taas, kun kohdalle sattui.

The Dalmore 12 yo

(40%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja siirappinen. Tuoksusta muistan heti, miksi en ole tästä koskaan erityisemmin pitänyt. Märkää pahvia, Weetabixia, ummehtunutta hedelmäisyyttä. Karvasta sherryisyyttä. Rusinainen happamuus ja hedelmäisen siirappinen makeus eivät oikein kohtaa. Vappusiman kelluvat rusinat… Hah.

Maku: Paksu, sokerinen maltaisuus käy heti päälle. Vaahtoava maltaisuus. Pahvinen maltaisuus. Siirappisuus on paksua ja hedelmäisyys edelleen ylikypsää. Rusinaisuudessa on hapokas sävy. Suutuntuma on kuitenkin nätisti balanssissa, täyteläisyys tämänikäiseksi viskiksi kohdallaan. Sherryisyys on hapahkoa ja hiukan päälleliimattua. Appelsiinia ja muuta makeaa sitruksisuutta löytyy. Jälkimaku rouhii edelleen makealla tontilla, valuttaa siirappia ja pukkaa pientä pähkinää. Tumma suklaisuus korostuu, nahkaiset sävyt, taatelikakku. Finaalille jää kuitenkin toivomaan selvästi lisää mittaa.

Arvio: Siirappinen perusviski, jonka tasapainoa järkyttävä maltainen happamuus ei erityisemmin säväytä. Eväitä olisi enempäänkin. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 7). Whisky Magazine 72/100 (Dave Broom), 80/100 (Martine Nouet).

Teaninich 10 yo Flora & Fauna 43%

Teaninichin Rare Malts -julkaisun muistan suurena yllättäjänä, mutta muuten vaikutelmani tislaamosta on jäänyt ohuille kantimille. Flora & Faunalla ajattelin korjata hiukan tilannetta.

Teaninich 10 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Päärynäinen, sitruksinen ja raikas. Vaniljaisuutta, akaasiahunajaa, Pectus-pastillia. Miellyttävä heinäisyys ja kukkaisuus. Kuivahkoa maltaisuutta ja nättiä, rapeaa tammisuutta. Vihreää teetä ja limettiä. Varsin houkutteleva omassa tyylissään.

Maku: Raikas ja virkistävän sitruksinen. Mukava tamminen mausteisuus, viileä eucalyptusmaisuus ja minttuisuus. Hedelmäisyys on kepeydessään varsin runsasta, makea limetti maistuu. Suutuntuma on melko kevyt ja öljyinen. Vihreä tee ja ruohoisuus ovat korostuneita. Jälkimaku tuo vahvaa vaniljaa pintaan, löytyy hedelmäteetä ja miellyttävää sitruksisuutta. Heinäisyyttä, ruohoisuutta, yrttisiä piirteitä. Keskipitkä, kaunis jälkimaku.

Arvio: Aivan oivallinen, melko kuivassa profiilissaan nautittava Flora & Fauna -pullote. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 3).

Glenmorangie Duthac 43%

Suhteeni Glenmorangieen on osin komplisoitunut. En ole koskaan innostunut oikein mistään julkaisusta, mutta silti tislaamon tuotanto jaksaa aina vain kiinnostaa. Dr Billin yritteliäisyys herättää tiettyä kunnioitusta, jota en edes yritä peittää.

Nyt käsillä on Duthac, vuoden 2015 uutuuksiin kuuluva pullote uudesta Legends Collectionista. Tämän viskin takana oleva legenda on St. Duthac, Glenmorangien kotikaupungin Tainin suojelupyhimys. Viskibisnes on tarinabisnes.

Viski on tällä kertaa kypsynyt ex-bourbonissa, ja koska Dr Bill on puuteknologiamiehiä, viimeistelyssä ei ole säästelty: tässä on käytetty finistelyyn kahta tynnyrityyppiä, ex-Pedro Ximéneziä ja hiillettyjä virgin oak -tynnyreitä. Mielenkiintoista ja osin häiritsevää – joten maistamaan.

Glenmorangie Duthac

(43%, OB, NAS, 2015, Travel Retail Exclusive, Legends Collection, 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta ja vaniljaa, päälleliimattua makeutta. Todella rakennellun oloinen kokonaisuus. Paahteisuus ja hedelmätee kohtaavat leivosmaisuuden ja marsipaanikuorrutuksen. Vaniljakastiketta, makeaa omenaa, rusinaisuutta, tölkkipersikkaa, ylikypsää luumua. Kerrostuneisuus pistää nenään.

Maku: Suussa paletti on selvästi tuoksua paremmin kasassa, mutta silti kerroksellisuus on huomattavaa. Siirappinen makeus, tamminen mausteisuus, maltainen happamuus ja hedelmäinen hapokkuus hakevat koko ajan balanssia. Rusinaisuus ja vaniljaisuus erottuvat toisistaan erillisinä komponentteina. Suutuntuma on keskitäyteläinen, runko on sinänsä virheetön. Jälkimaku on alkuun huomattavan makea ja sokerinen, ennen kuin nuorekas tammisuus puree kiinni ja happamuus nousee. Hedelmäisyyttä, siirappia, luumua, maitosuklaisuutta, puuromaisuutta. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Kerrostunut ja rakenneltu. Ei kolahda oikein millään tasolla, vaikka laatua onkin tarjolla. En löydä tämän sielua. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 90/100 (Joel Harrison), 81/100 (Annabel Meikle).

Glen Garioch 23 yo 1990/2014, Berry’s Own Selection 56,1%

Glen Gariochin vuosikertojen joukosta löytyy helmiä, vaikka nykyinen perustuote ei oikein lennä. Edellinen maistamani Garioch oli täysin yllättäen taivaallista tavaraa, joten odotukset ovat jälleen korkealla.

Glen Garioch 23 yo 1990/2014, Berry’s Own Selection

(56,1%, Berry Bros & Rudd, 1990–2014, Cask No. 7939, 70 cl)

Tuoksu: Balsamicoa! Todella mielenkiintoinen rusinaisuus, johon yhdistyy suolaisuutta ja soijaa. Luumuinen tunkkaisuus kohtaa ruohoisen kirpeyden. Omenaa, heinäisyyttä, viikunaa, nahkaisuutta, mustetta, hiukan lakritsia. Todella voimakas ja monitahoinen tuoksu. Hieno on. Vesilisällä pintaan tulee käsivoidetta.

Maku: Ylikypsää hedelmäisyyttä, mausteisuutta ja suolaisuutta oikein kunnolla. Edelleen balsamico ja soija ovat pinnassa, mutta tietty makuprofiilin raskaus jyrää. Runko ei ole silti mikään mahdottoman suuri, suutuntuma on rasvainen ja enimmäkseen pistelevä. Tammisuutta, kirpeää omenaa, sitruksisuutta. Jälkimaku aloittaa vyöryn, jossa pippurisuus ja lakritsisuus ottaa oikein kunnolla suolaisuuden ja sitruksisuuden kanssa yhteen. Järeää tammisuutta, omenaa, musteisuutta, nahkaa, suklaisuutta, soijaa, hiukan karamellisuutta – kaikkea löytyy, suolaista ja makeaa. Finaali on erittäin pitkä ja räiskyvä. Vesilisä tuo toffeeta ja kermaisuutta, pehmentää mukavasti.

Arvio: Omassa genressään suorastaan loistelias viski, jossa on valtavasti ulottuvuuksia. Vain oma rajoittuneisuuteni estää ylistämästä tätä avoimemmin. Tunkkaisuus ja valtavan suurten vastakkaisten elementtien kohtaaminen eivät ole koskaan olleet täysin oma juttuni. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glencadam 32 yo 1982/2014, 50,8%

Valtavalta parfyymipullolta näyttävä Glencadamin vuosikertajulkaisu herättää ainakin huomion. Kun pröystäilevästä dekantterista pääsee henkisesti yli, lasissa tämä viski pääsee oikeuksiinsa.

On muuten houkutteleva tapaus heti alkuun! Ei muuta kuin maistamaan.

Glencadam 32 yo 1982/2014

(50,8%, OB, 10.6.1982–8/2014, Cask No. 745, 275 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja raikas, sitruksinen ja yrttinen. Runsaasti vaniljaa, makeaa mausteisuutta ja kookosmaitoa. Hienostunut tammisuus, kermaisuutta riittää. Hiukan havuisuutta, lakritsia, kukkaisuutta. Appelsiininkuorta, metisyyttä, hunajaa. Todella kaunis ja tasapainoinen tuoksu. Vesilisä tuo pintaan kurkkupastillia ja tiettyä herkkyyttä.

Maku: Kermainen potenssiin kymmenen! Upeaa vaniljaa ja öljyisyyttä, runsasta sitruksisuutta ja kompleksista mausteisuutta. Tammi toimii komeasti, ryhti on huippuluokkaa. Pieni lakritsi löytyy, havuja ja minttua, paahteisuutta ja yrttiteetä. Suutuntuma on kauniin kermainen ja pehmeä, mausteet tuovat ryhdin ja hedelmäisyys kompleksisuuden. Onpa mahtavaa. Jälkimaku alkaa pehmeän kermaisuuden ja yrttisen kirpeyden jännittävässä balanssissa, kunnes sulaa kiteiseen hunajaa, vaniljakastikkeeseen, sokeriin. Kuivattuja hedelmiä, kauniisti kuivuvaa tammisuutta, minttua. Pitkä, hieno loppuliuku. Vesilisällä runko sulaa yllättävän herkästi, sitruksinen ja kukkainen puoli ottaa vallan.

Arvio: Odottamattoman kaunis viski. Kermaista hedelmäisyyttä ja yrttistä sitrusta upeassa balanssissa. Vedenkestosta tulee pieni miinus, muuten aivan loistava viski lajissaan. 91/100

Tomatin Cask Strength 57,5%

Vuoden 2015 alussa Tomatin toi markkinoille ikämerkitsemättömän Cask Strength -pullotteen. Ne on vissiin muotia nykyään.

Tomatin Cask Strength

(57,5%, OB, NAS, 2015, Bourbon Barrels & Oloroso Sherry Casks, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja leipämäinen. Runsaasti piimää, jogurttia ja muita hapatettuja maitotuotteita. Kireän tamminen, osin liimamainenkin ensivaikutelma. Hapanta, jotenkin hiivaiselta tuntuvaa ummehtuneisuutta. Rusinavelliä. Hiukan kirsikkaa ja kypsää luumua. Sekava ja outo kokonaisuus. Vesilisä tuo öljyjä ja vaniljaa pintaan.

Maku: Maltaisuus ja tammisuus ovat pinnassa, mutta piimän sijaan maussa korostuvat hedelmäisyys, suklaisuus ja vaniljaisuus. Suomeksi: selvä parannus tuoksusta. Tammisuudessa on toki edelleen liimamainen sävy, mutta hedelmäpuolella persikkaisuus ja omenaisuus ovat vahvasti kielen päällä, joskin ummehtuneella nuotilla. Suutuntuma on öljyinen ja runko jopa järeänpuoleinen. Mausteisuutta, minttua, pähkinäisyyttä, kermatoffeeta. Toffeessa on itse asiassa jännän ”tahmea” fiilis. Jälkimaku alkaa tammen komennossa. Toffeeta, suolaisuutta, voita, rusinaa, jälleen vähän piimää ja jogurttia. Keskipitkä, kermainen finaali. Vesilisä tuo outoja, kumisia sivuääniä.

Arvio: Epätasapainoinen mutta ei missään nimessä tylsä, enemmänkin outo. Hiukan hämmentävä kaikkineen, ummehtunut ja epäkypsä. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 81/100.