Highland

Ben Nevis 10 yo 46%

Japanilaisten omistaman Ben Nevisin perusvalikoima on kapea: tämä viski ja yksi turpeistettu replica. Olen tislaamolla käynyt ja tämänkin viskin nauttinut monta kertaa, mutta kun merkintä puuttui blogista, oli aika jälleen maistaa.

Ben Nevis 10 yo

(46%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Paksu sokerinen maltaisuus ja runsas suklaisuus ovat pääosassa. Ylikypsää luumua, jotain käynyttä. Varsin roteva tuoksu, jossa nyanssit ovat hiukan piilossa. Kuumaliimaa, nuorta tammisuutta, epäkypsiä elementtejä. Rusinavelliä, piimäkakkua. Vesilisä avaa hyvin yrttisiä ja ruohoisia piirteitä.

Maku: Taso nousee tuoksusta selvästi, maussa on selvästi enemmän ulottuvuuksia ja kiinnostavuutta. Suklaisuus maistuu välittömästi. Mukana on jouluisia sävyjä – kanelisuutta, vähän neilikkaa, piparkakkua. Paksu maltaisuus korostuu myös maussa, mutta kokonaisuus on kypsempi kuin tuoksu antoi odottaa. Luonnonkumia, sherryisyyttä, hiukan kitkeryyttä. Suutuntuma on jopa melko täyteläinen. Jälkimaku tummuu selvästi, tanniinisuus ja mausteet korostuvat runsaina. Mallassokeri ja suklaisuus kulkevat mukana loppuun asti. Aivan finaalin lopusta tulee yllättävän suolainen. Vesilisä irrottaa ruohoisia ja heinäisiä sävyjä.

Arvio: Vaatimattoman tuoksun jälkeen maku yllättää runsaudellaan. Ei oikeastaan hassumpi viski, ainoastaan melko yksinkertainen. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 3).

Glen Ord 25 yo 1978/2004, 58,3%

Glen Ord on julkaissut muutaman hienon ikäviskin, joista tämä on tiettäväksi yksi parhaista. Aiemmin maistamani 30-vuotias oli aivan loistava.

Glen Ord 25 yo 1978/2004

(58,3%, OB, 1978–2004, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja ruohoinen, maltainen ja mineraalinen. Mielenkiintoinen, fariinisokerinen makeus, joka yhdistyy minttuiseen raikkauteen. Sokeroituja sekahedelmiä, mustan teen happamuutta, hunajaisuutta, tummaa paahteisuutta. Mielenkiintoisia vastinpareja runsasti. Hieno nenä! Vesilisä vapauttaa metallista sävyä, säilyketölkin kantta muistuttavaa.

Maku: Todella öljyinen ja suuri avaus. Minttua, sokeroituja hedelmiä, sitruksisuutta, mineraalisuutta. Myötäilee hienosti tuoksua, voimaa on valtavasti. Suutuntuma on paksu ja tekstuuri hyvin tiheä – viskositeetissa löytyy. Hapokas maltaisuus ja metinen makeus saavat peräänsä pippurisuutta ja hiukan karvautta. Erinomainen balanssi, tammi pysyy kauniisti taustalla. Jälkimaku alkaa teemäisen happamana ja samalla makean sitruksisena. Siirappinen ja toffeefudgemainen makeus nousee selvästi finaalissa, josta ei voimaa ja ulottuvuuksia puutu. Loppu on komea ja kihelmöivän mausteinen. Vesilisä tuo raikasta, vihreää omenaa esiin.

Arvio: Tällaiset viskit jaksavat aina puhutella. Voimaa ja herkkyyttä juuri sopivassa suhteessa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 6).

Glenury Royal 20 yo 1980/2001, Silver Seal 50%

Vuonna 1825 perustettu Glenury suljettiin 1985 ja lopetti toimintansa 1992. Yleensä tislaamosta käytetään Glenury Royal -nimeä, mutta Silver Seal on painattanut etikettiinsä pelkän Glenury-nimen. Käytän selvyyden vuoksi otsikossa tuota koko nimeä, koska sillä tämä tislaamo paremmin tunnetaan.

Maistan Glenury Royalin tuotantoa nyt ensimmäistä kertaa. En tiedä tästä etukäteen oikeastaan mitään. Sherrykypsytys on kyllä tuottanut tummaa väriä. Hieno tapa päättää vuoden 2015 viskimaistelut johonkin ihan uuteen kokemukseen.

Glenury Royal 20 yo 1980/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, 11/1980–7/2001, Sherry Wood, 620 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hieno sherrytuoksu, suklaata ja minttua riittää. After Eightin jälkeen alkaa löytyä vahattua puuta, kermaisuutta, rusinaa. Tammi tuoksuu antiikkisena ja melko kuivana, todella tyylikkäänä ja tasapainoisena. Kanelia, muskottipähkinää, hiukan kirsikkalikööriä. Upea tuoksu. Vesilisä avaa mentholia ja yrttisyyttä.

Maku: Makea ja silkkinen, välittömästi erittäin tasapainoinen ja hieno kokonaisuus. Maitosuklaata ja cappuccinoa. Kermaisuus tekee tästä todella helposti lähestyttävän, mutta tammi ja mausteisuus tuovat nopeasti kompleksisuutta. Rusinaa, mantelia, kirsikkaa, aavistus makeaa omenahilloa. Suutuntumassa on japanilaista viskiä muistuttavaa rasvaista suklaisuutta, joka toimii upeasti. Kaikkineen body on korkeintaan keskitäyteläinen, mutta kantaa tämän sherryn silti kunniakkaasti. Jälkimaussa minttu nousee jälleen esiin, suklaisuus tummuu ja tammi nousee reippaammin esiin. Inkivääriä, neilikkaa, kanelia, pähkinää. Kermaisuus säilyy siitä huolimatta. Erittäin pitkä ja nautittavasti kuivuva finaali, jossa pieni rikkisyys ja ruutisuus tulevat esiin aivan loppusuoralla. Vesilisä lisää tanniinisuutta ja ohentaa herkästi tämän runkoa.

Arvio: Todella myönteinen yllätys, hieno ja tasapainoinen sherryherkku. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 1).

Glendronach 22 yo 1990/2013, Silver Seal 52,1%

Indie-Glendronach! Tällaisia liikkuu markkinoilla todella vähän. Itse asiassa tämä on ensimmäinen yksityisen pullottajan Glendronach, jota pääsen maistamaan. Supermielenkiintoista.

Tämän sherrypommin välittömältä tuhoalueelta Viskikonttorin ylin viranomainen toivottaa kaikille rauhoittavaa, maltaista, luumuista, melko yrttistä, hiukan lihaisaa, vaniljaista, pähkinäistä ja tuoreen kumisaappaan tuoksuista joulua, jonka suutuntuma on rapsakka ja finaali on mieluiten vähintään keskipitkä.

Heti pyhien jälkeen aletaan latailla jo uusia rikinkatkuisia tulituksia vuodenvaihteeksi.

Glendronach 22 yo 1990/2013, Silver Seal

(52,1%, Silver Seal, Special Bottling, 1990–2013, Cask No. 6921, 628 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tummaa suklaata oikein kunnolla. Mineraalisuutta, minttuisuutta, eucalyptusmaista raikkautta. Makeaa ja muhkeaa kahvisuutta, paksua balsamicoa. Ilmakuivattua kinkkua, herkullista savumakkaraisuutta. Tuoretta lakritsia, luumuhilloa, aavistus raakakumia. Kerrassaan komea tuoksu. Vesilisä vapauttaa sitrusta ja hiukan trooppisia hedelmiä.

Maku: Jättimäinen tumma suklaa kohtaa mausteisuuden ja viileän yrttisen ulottuvuuden. Luumua, rusinaa, maanläheistä olorosomaisuutta, ilmakuivattua kinkkua. Suutuntuma on paksu ja täyteläinen, komeasti balanssissa. Tumma ja paahteinen tammisuus tuo särmää, lakritsinen ja makean kahvinen puoli tasoittaa sitä. Eucalyptusta, minttua, hiukan vadelmamarmeladia. Jälkimaku pitää tumman suklaan edelleen pinnassa, mutta alkaa vyöryttää tammea ja kahvisuutta kuivempaan suuntaan. Paahteisuutta, luumua, lakritsia, savumakkaraa, eucalyptusta. Erittäin pitkä ja komea finaali, kuivuu upeasti. Vesilisällä appelsiini herää, makuun tulee herkän hedelmäisiä piirteitä.

Arvio: Loisteliaan suurimuotoinen ja kauniin tasapainoinen yksilö. Todellinen suurherkku. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Dalwhinnie Winter’s Gold 43%

Ehkä näin talven kunniaksi voi maistaa yhden tällaisenkin. Dalwhinnien tämänvuotinen, uusi ja muodinmukainen NAS-julkaisu sisältää… ööö… amerikkalaisessa ja eurooppalaisessa tammessa kypsynyttä viskiä. Odotuksia ei ole.

Dalwhinnie Winter’s Gold

(43%, OB, NAS, 2015, American and European Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Mukavasti appelsiinia, oikein runsaana ja raikkaana. Akaasiahunajaa, vaniljaa, vanilliinisokeria. Rapsakkaa maltaisuutta, Ginger Alea, hiukan riisimuroja. Hapokkuutta riittää. Tammi tuntuu nuorekkaana mutta silti varsin tasapainoisena, mausteisuus pysyy hyvin kasassa. Mukava kokonaisuus.

Maku: Nuorekas ja karvas maltaisuus hallitsee makua aluksi, mutta vähitellen reipas appelsiinisuus ja öljyinen suutuntuma saavat paremmin tilaa. Ginger Ale on edelleen vahvasti läsnä. Hapan tammi, puuromaisuus ja kireät mausteet pudottavat hiukan tunnelmaa lupaavan tuoksun jälkeen. Jälkimaussa appelsiinin makeus ja hunajainen sokerisuus tulevat jälleen esiin, vaniljaisuus nousee loppua kohti oikeastaan hyvinkin merkittäväksi. Mausteisuudessa inkivääri pysyy loppuun asti selkeänä. Finaali jää kuitenkin melko ohueksi, vaikka yltää kestoltaan lähes keskipitkäksi.

Arvio: Pätevämpi perusviski kuin olisi voinut luulla. Ei suuria vikoja. Toki nuoren viskin osuus pilkistää ajoittain läpi tiettynä karkeutena. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 74/100.

Tomatin 12 yo 43%

Tomatinin ikämerkinnältään nuorin perustuote on finistelty! Mielenkiintoinen ratkaisu. Yleensähän core expressions range lähtee normaalista vattauksesta tai selkeästä ex-bourbonista, kun taas finistelyt säästetään hifimpään (ja kallimpaan) nassesarjaan.

Tomatin 12 yo

(43%, OB, +/- 2015, Spanish Sherry Casks Finish, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nahkainen ja rusinainen sherryisyys leijuu hiukan irrallisena pinnassa. Kun sen alle pääsee, löytyy rutkasti maltaisuutta, vaniljaa ja mietoa tammisuutta. Tietty rasvaisuus tässä on, sherrystä tulee maanläheinen ja tallimainen rasva pintaan. Appelsiinia, tuoretta heinää, mausteisuutta. Jännä pieni turpeisuus taustalla.

Maku: Maku myötäilee tuoksua, sherry tuntuu edelleen kerrostuneelta ja osin iralliselta. Perusmaku on kuitenkin ikäluokassaan erinomainen, pidän tästä paljon. Vaniljaa, mausteita, vahaisuutta, hunajaa, toffeefudgea. Erittäin napakka tammisuus, jossa on hieno lakritsinen särmä. Jälkimaku kulkee nimenomaan tammisella tontilla, mausteiden ja yrttisyyden maailmassa. Todella mojova eucalyptus nousee esiin, sitruksinen ja omenainen raikkaus tukee sitä hyvin. Herkullista havuisuutta, pientä luumua, vihreää teetä, halvaa, hunajaa. Finaali on korkeintaan keskipitkä, mutta makupuoli on kunnossa.

Arvio: Ilmeisistä tasapainopulmista huolimatta viski, josta pidän jo heti ensimmäisellä maistolla paljon. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Glendronach 17 yo 1995/2012 for Pikkulintu, Cask #1520, 55,2%

Käsiin sattui Glendronach-pullo muutama vuosi sitten Olutravintola Pikkulintua varten poimitusta tynnyristä. Tynnyrinä on ollut PX Puncheon, ja sen kyllä huomaa.

Glendronach 17 yo 1995/2012 for Pikkulintu

(55,2%, OB, 24.3.1995–8/2012, Cask No. 1520, Pedro Ximenez Sherry Puncheon, Selected and Bottled for Pikkulintu, 226 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelia ja suklaata, muhkeaa makeutta ja sherryisyyttä. Toffeeta, siirappia ja karamellia. Makeudessa on pieni piimäkakkumainen happamuus mukana. Tammi lymyää taustalla, sherry tuntuu enemmän makeutena kuin nahkaisuutena. Hiukan tummuutta toki, pähkinää ja espressoa. Tasapainoinen ja hieno, tykkään kovasti. Vesilisällä löytyy yrttisiä sävyjä, etenkin minttua.

Maku: Paksun kermainen ja makea. Siirappisuutta, suklaisuutta. Tammisuus ja nahkaisuus ovat voimakkaampia kuin tuoksussa. Mausteisuutta, joulukakkua, taatelia, pähkinää. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen ja runsas. Happamuutta ja hehkuviinisyyttä tulee myös esiin, espresson karvaus näyttäytyy. Jälkimaku on mausteinen ja kauniisti aukeava. Alkuun siirappi ja suklaa hallitsevat, mutta vähitellen pähkinät, kahvi ja tammisuus nousevat selvemmin esiin. Nahkaisuus ja viinisyys korostuvat loppua kohti selvästi. Melko pitkä ja maistuva finaali. Vesilisä ohentaa runkoa herkästi mutta nostaa mausteet, etenkin pippurin, esiin.

Arvio: Paksu ja makea sherrypommi, jonka yksioikoinen siirappisuus kulkee vähän rajoilla. Silti erittäin hyvä viski tässä ikäluokassa, osuu ja uppoaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kokonaisuutena ihan kiva”.

Old Pulteney Row to the Pole 40%

Old Pulteneyn ikämerkitsemätön Row to the Pole juhlisti skotlantilaisen Jock Wishartin ja hänen viisimiehisen retkikuntansa soutua magneettiselle Pohjoisnavalle syksyllä 2011.

Mutta millainen tämä viski oikein on? Ainakin sherryvaikutusta tuntuisi olevan mukana. Maistetaan.

Old Pulteney Row to the Pole

(40%, OB, NAS, 2011, Limited Edition, 3000 bts., 35 cl)

Tuoksu: Todella miellyttävä, kukkainen ja metinen ensivaikutelma. Merellisyyttä myös, mineraalisuutta ja suolaisuutta. Hunajan ja vaniljan seasta pilkistää ruohoisuutta ja rusinaisuutta, tiettyä sherryhenkistä rotevuutta. Persikkaa, omenaa, luumua. Jopa pieni turpeisuus? Mielenkiintoinen kokonaisuus.

Maku: Öljyinen ja tyylikäs. Kiteinen hunajaisuus kohtaa suolaisen merellisyyden. Herkullista kukkaisuutta ja mehiläisvahaa, aavistus toffeeta ja rusinaisuutta, toisaalla taas tammisuutta, napakkaa mausteisuutta ja mineraalisuutta. Oivallinen balanssi, suutuntuma on näille volteille varsin jämäkkä. Persikkaa, sitruksisuutta, kirpeää omenaa. Suolakiveä ja edelleen tietty turpeisuuden ailahdus. Jälkimaku alkaa appelsiinisena ja nektarimaisena, kunnes tammisuus nostattaa mausteet pintaan. Metisyys pitää kuitenkin hyvin asemansa, vaikka merellisyys hyökyy päälle. Siirappisia tölkkihedelmiä, kuparisuutta, omenatorttua. Sherryiset sävyt pysyvät hyvin mukana läpi keskipitkän ja varsin maukkaan finaalin.

Arvio: Erittäin maistuva, tasapainoinen ja monipuolinen viski. Hiukan pidemmällä jälkimaulla ja aavistuksen korkeammalla volttitasolla olisi menty heittämällä mestaruussarjaan. 89/100

Glendronach Cask Strength Batch #4, 54,7%

Glendronachin Cask Strength -sarja on saapunut neljänteen erään. Vanha viskiviidakon sananlasku sanoo, että ensimmäinen batch on aina niin hyvä, ettei sitä voi ylittää.

Ei, vaikka vuodesta toiseen yritettäisiin, koska sen ensimmäisen takia koko sarja on saanut alkunsa.

Glendronachin kohdalla maksiimi on pitänyt tähän mennessä paikkansa. Batch #1 oli erinomainen. Tätä nelosta edeltänyt Batch #3 edusti mielestäni jo huolestuttavaa keskinkertaisuutta loistavassa iskussa olleelta tislaamolta.

Glendronach Cask Strength Batch #4

(54,7%, OB, NAS, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja karamellimainen. Tikkunekun makeutta, rommirusinaa. Rotevan ja voimakkaan oloinen. Makeuden alta paljastuu vähitellen maltaisia ja tammisiakin sävyjä, suklaisuutta ja kermaisuutta. Vaniljakin pilkistää, samoin kookos ja manteli. Erittäin miellyttävä. Vesilisä tuo pientä ruohoisuutta esiin.

Maku: Täyteläinen ja siirappinen. Sherry ei jyrää vaan tarjoaa miellyttävää monipuolisuutta. Tikkunekku ja rommirusinafudge ovat vahvoina esillä, ohessa tulee esille paljon omenaisuutta, kermaisuutta ja makeaa appelsiinia. Tammessa on melko nuorekas sävy, pientä hunajaisuutta löytyy myös. Mantelia, aavistus kookosta, heinäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri tiheän öljyinen, mutta sherry ei mitenkään suuremmin korostu. Jälkimaku alkaa siirappisena ja tummuu hienosti. Kahvinen karvaus leikkaa hienosti karamellia, tammi ja mausteisuus korostuvat. Pitkä, pähkinäinen ja tyylikäs finaali. Vesilisä korostaa tämän yrttistä ja maanläheistä puolta.

Arvio: Selvä parannus Batch #3:n jälkeen. Hieno viski kaikessa täyteläisyydessään ja pähkinöissään. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

The Dalmore 12 yo 40%

Dalmoren 12-vuotias on tislaamon core expressions rangen ikuistuote, joka on pitänyt pintansa NAS-vyöryn keskellä. Myönnän heti, että en ole ikinä oikein pitänyt tästä, mutta maistetaan nyt taas, kun kohdalle sattui.

The Dalmore 12 yo

(40%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja siirappinen. Tuoksusta muistan heti, miksi en ole tästä koskaan erityisemmin pitänyt. Märkää pahvia, Weetabixia, ummehtunutta hedelmäisyyttä. Karvasta sherryisyyttä. Rusinainen happamuus ja hedelmäisen siirappinen makeus eivät oikein kohtaa. Vappusiman kelluvat rusinat… Hah.

Maku: Paksu, sokerinen maltaisuus käy heti päälle. Vaahtoava maltaisuus. Pahvinen maltaisuus. Siirappisuus on paksua ja hedelmäisyys edelleen ylikypsää. Rusinaisuudessa on hapokas sävy. Suutuntuma on kuitenkin nätisti balanssissa, täyteläisyys tämänikäiseksi viskiksi kohdallaan. Sherryisyys on hapahkoa ja hiukan päälleliimattua. Appelsiinia ja muuta makeaa sitruksisuutta löytyy. Jälkimaku rouhii edelleen makealla tontilla, valuttaa siirappia ja pukkaa pientä pähkinää. Tumma suklaisuus korostuu, nahkaiset sävyt, taatelikakku. Finaalille jää kuitenkin toivomaan selvästi lisää mittaa.

Arvio: Siirappinen perusviski, jonka tasapainoa järkyttävä maltainen happamuus ei erityisemmin säväytä. Eväitä olisi enempäänkin. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 7). Whisky Magazine 72/100 (Dave Broom), 80/100 (Martine Nouet).