Highland

The Dalmore 18 yo 43%

Dalmoren 18-vuotiasta on ollut maistettua vuosien saatossa moneen kertaan, myös tislaamolla, mutta nuotit ovat aina jääneet kirjoittamatta. Myönnän, etten ole tämän viskin suurin fani, mutta silti se ansaitsee kyllä nuotit.

Tavara on kypsynyt ensin ex-bourbontynnyreissä, kunnes se on Richard Patersonin rautaisen katseen alla viimeistelty ex-sherrytynnyreissä. Ne ovat olleet näitä Matusalem-tynnyreitä, joista Paterson aina jaksaa intoilla.

The Dalmore 18 yo

(43%, OB, +/- 2015, Matusalem Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, maltainen ja yllättävänkin rikkinen. Paksu, vähän ummehtunut klangi maltaisuudessa. Luumukiisseliä, rusinavelliä, kanelia. Tammisuus tuntuu imelän vaniljaisena. Sherryisyys liikkuu viinisellä puolella ja tuntuu hiukan kerrokselliselta. Ei erityisen säväyttävä nenä kaikkineen.

Maku: Suklaisuus ja mausteisuus tekevät mukavan säväyksen heti alkuun. Maltaisuus on varsin puuroisena pinnassa, mutta tammi leikkaa enintä lenseyttä varsin räväkästi. Edelleen tämä tuntuu ex-bourbonissa kypsyneeltä viskiltä, johon on rakenneltu sherryinen ja viininen kerroksellisuus päälle. Suutuntuma jättää sen osalta toivomisen varaa. Jälkimaku alkaa muhkean toffeemaisena ja mansikkahillomaisena, vaikka toki maltaisuus ja suklaisuus ovat edelleen vahvasti mukana. Mausteisuutta, sherryisyyttä, vaniljaa, kevyttä luumuisuutta. Tuoksussa tuntuva rikkisyys kulkee edelleen tässä mukana. Keskipitkä finaali, ei yllätyksiä.

Arvio: Puuromaisuudessaan ja kerroksellisuudessaan ei kuulu suosikkeihini. Tässä tuntuu tietty kiero dilemma laadukkuuden ja rakentelun välillä. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 3).

Glen Garioch 15 yo 43%

Glen Gariochin 15-vuotias on vuosien varrella jakanut mielipiteitä. Joku väittää, että siihen on päässyt Bowmoren laventelia mukaan. Jos näin on, viski iskee meikäläiseen kuin miljoona volttia.

Glen Garioch 15 yo

(43%, OB, +/- 2007, 100 cl)

Tuoksu: Jännä yhdistelmä hiukan puuroista maltaisuutta ja lakritsista särmikkyyttä. Salmiakki ja aavistus laventelia leijuvat ilmassa. Siirappista makeutta, makean sherryisiä sävyjä, rusinaa – kaikki toki varsin kepeässä muodossa. Appelsiinia, punaista omenaa. Tuoretta heinää ja ruohoisuutta. Roteva ja ryhdikäs.

Maku: Keskitäyteläinen ja korostuneen maltainen. Jää hiukan jälkeen kovia odotuksia nostaneesta tuoksusta. Silti hyvä kokonaisuus ylikypsiä hedelmiä, rusinaisuutta, siirappia, lakritsia, havuisuutta. Mukavasti yrttisyyttä ja mausteista napakkuutta. Mallassokeria, ruohoisuutta. Tammi on varsin tanniinisena läsnä. Jälkimaku vetää edelleen maltaisuus edellä, mutta mukavasti siinäkin sherryisyys, hedelmäisyys ja tammisuus taittavat peistä. Tanniinisuutta, mausteisuutta, kovia toffeekarkkeja, hiukan lakritsia ja aivan aavistus laventelia. Heinäisyyttä, tiettyä muromaista karheutta. Keskipitkä finaali, mukavasti balanssissa.

Arvio: Maukas ja ryhdikäs viski. Suurempi laventeli on jäänyt aiempiin editioihin, mutta siitä huolimatta makuprofiilissa on jotain, mikä puhuttelee. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 1).

Wolfburn 3 yo Hand Crafted 46%

Wolfburnin tarina on mielenkiintoinen. Tislaamo perustettiin vuonna 1822, mutta se oli suljettuna vuodesta 1877 vuoteen 2013. Nyt uudesta Wolfburnista on vihdoin saatu kolmevuotiasta viskiä markkinoille.

Uusi tislaamo vei Old Pulteneyn tittelin Skotlannin mantereen pohjoisimpana tislaamona. Se oli yksi niistä knoppitiedoista, joilla Uisgessa pari vuotta sitten ratkaistiin Suomen viskitietäjän titteli.

Wolfburn 3 yo Hand Crafted

(46%, OB, NAS, 2016, ex-Islay quarter casks made from Spanish and American oak, 16000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen, vaniljainen, jyväinen kokonaisuus. Nuoruus paistaa, tammi tuntuu aktiiviselta ja sävy on liimainen. Vegetaalinen turpeisuus tuntuu paksuna. Sitruksisuutta ja vihreää omenaa. Melko yksioikoinen nenä, mutta tasapaino vaikuttaa ihan mukavalta siitä huolimatta. Vesilisä korostaa käsirasvaa.

Maku: Todella rasvainen suutuntuma. Vaniljainen ja rapea tammisuus korostuu, mutta mukana on myös tuhti turpeisuus. Napakka mausteisuus ja savu muodostavat mukavan vastinparin maltaisuudelle ja kaikelle rasvaisuudelle. Vihreän omenan lisäksi mukana on myös aivan pieni sherryvivahde. Valkopippuri tuntuu rapsakkana. Jälkimaku on mojovan sitruunainen. Inkivääriä, minttua, ruohoisuutta, öljyisyyttä ja varsin voimakasta turvesavua. Mineraalinen, tamminen ja terävä finaali, joka jää varsin lyhyeksi. Kaikesta huolimatta balanssi on kohdallaan. Vesilisällä tulee sitruunalakrisia ja ruohoisuutta oikein kunnolla mukaan.

Arvio: Erittäin myönteinen yllätys. Suutuntuma on upea ja tasapaino korkealla tasolla. Odotukseni Wolfburnia kohtaan nousivat juuri huimasti tulevia vuosia ajatellen. 83/100

Glendronach 20 yo 1994/2014 Cask #3201, 56,2%

Glendronachin Batch 11 vuonna 2014 tarjosi useita helmiä. Nyt käsissä tynnyrin 3201 sisältöä. Kyllä 20 vuotta PX-tynnyrissä tekee viskille hämmästyttäviä asioita. Värikin on tummaa kuin mikä.

Glendronach 20 yo 1994/2014

(56,2%, OB, 7.10.1994–11/2014, Batch 11, Cask No. 3201, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 475 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumua, viikunaa, rusinaa ja suklaata. Jälleen ihan parasta Glendronach-tuoksua. Sherryvaikutus on huumaava, täyteläinen ja tasapainoinen. Makeus on huipussaan, tallimaisuutta tästä ei löydy, joskin pieni nahkaisuus sentään. Kirsikkaa, taatelia, hehkuviiniä. Pieni viljainen vivahde. Vesilisä avaa sitrusta selvästi.

Maku: Makean sherryinen, luumuinen ja viikunainen. Kinuskia, maitosuklaata. Kirpeä kirsikkaisuus ja sitruksisuus taittavat hienosti muuten vallitsevaa makeutta. Hiukan punaista omenaakin löytyy. Suutuntuma on täyteläinen, suklainen ja muhkea. Maltainen ja mausteinen puoli tuovat edelleen viljaista, kuivan viinistä ja tanniinista sävyä esiin. Jälkimaku kuivahtaa hiukan ja jää aavistuksen odottamaani kapeammaksi, vaikka makean sherryinen ja suklainen muhkeus pysyykin melko pitkään kyydissä. Rusinaa, saksanpähkinää, kirsikkaa, uuniomenaa. Omenainen kirpeys nousee lopussa selvästi. Vesilisällä limetti ja minttu tulevat esiin.

Arvio: Hieno sherryttely, jälleen kerran. Vain pieni kapea-alaisuus ja jälkimaun notkahdus jättää tämän alle ysikymppiseksi, vaikka tekisi fanitussyistä mieli hehkuttaa tätä enemmänkin. Jonain päivänä tällaisia viskejä ei vain enää tule. 89/100

Tomatin Cù Bòcan Virgin Oak Edition 46%

Tomatinin kevyesti turpeistettu Cù Bòcan -sarja täydentyi virgin oak -versiolla alkuvuodesta 2015. Sarjan edellinen julkaisu, täysin sherryssä kypsynyt, oli omalle kohdalleni pettymys. En toisaalta pitänyt siitä alkuperäisestäkään. Täytyy toivoa, että tämä olisi vaikka vain pykälänkin parempaa.

Tomatin Cù Bòcan Virgin Oak Edition

(46%, OB, NAS, 2015, First Fill Virgin Oak Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen, vaniljainen ja makean tamminen. Turpeisuutta ei tunnu nenässä juuri nimeksikään. Makeaa päärynää, Vihreitä kuulia, viinikumikarkkeja. Pieni savun häivähdys taustalla, muhkea makeus vain peittää kaiken alleen. Maltaisuus tuntuu melko imelänä. Vesilisä vapauttaa saunapalvia ja hiukan savua.

Maku: Päärynäinen ja karkkimainen, huomattavan imelä mutta kääntyy vähitellen kitkeräksi. Ruohoisuus on edelleen pinnassa. Suutuntuma on pehmeän kermainen ja tekstuuri melko jämäkkä. Viinikumikarkkia, vanilliinisokeria, jotain keinotekoista makeutusainetta. Vähitellen esiin tulee appelsiininkuorta, maltaisuutta, happaman oluen kitkerää vaahtoa, tammea ja mausteisuutta. Jälkimaku jyrää päärynällä ja aktiivisella tammella. Erittäin napakka mausteisuus hyökyy päälle, tanniinit purevat oikein kunnolla. Paahtoleipää, appelsiinimarmeladia, Vihreitä kuulia. Savun ailahdus. Keskipitkä finaali pysyy ällistyttävästi balanssissa. Vesilisä tuo pintaan mustaherukkaa – tai tarkalleen ottaen niitä tummia viinikumikarkkeja.

Arvio: Cù Bòcan -sarjan paras esitys. Siitä huolimatta nuoruus paistaa läpi. Aktiivisella tammella peitetään paljon. 81/100

The Dalmore 10 yo 2003, 46%

Dalmorelta on tullut myös tällaisia nuorehkoja vintage-pullotteita. Tämä yksilö on hiukan käänteisesti kypsynyt, ensin ex-sherryssä, sitten viimeistelty ex-bourbonissa.

Jälleen tunnen tiettyä ärtymystä puuteknologiaa kohtaan, mutta Richard Patersonin tekemiset kiinnostavat silti. Joten ei muuta kuin maistamaan.

The Dalmore 10 yo 2003

(46%, OB, 2003–2014*, Oloroso & Ex-Bourbon Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Yliampuva sherryisyys, tunkkaisuutta ja kosteaa jalkinetta. Rusinasoppaa ja taatelikakkua, piimää ja jogurttia. Pistävää tammisuutta kaiken keskellä. Vaniljaa, kermatoffeeta. Toskaomenaa, kinuskikastiketta. Räikeän makea ja hetkittäin myös pehmeän kanelinen. Sekava kaikkineen. Vesilisä tuo tähän yllättävän paljon ihan silkkaa suolaisuutta.

Maku: Sulaa kermatoffeeta. Aluksi iskee äärettömän kermainen ja paksu suutuntuma. Kinuskikastikkeen alta pistää esiin aktiivista tammea, purevia mausteita ja vaniljaisia sävyjä. Makeuden keskellä kyllä tajuaa, että melko nuoresta viskistä on kyse. Maltaisuutta ja tunkkaisen sherryisiä piirteitä todella riittää. Kaikkineen tässä tuntuu aktiivista tammea enemmän kuin mitä yleensä sherryn kautta irtoaa, ehkä se on sitä ex-bourbonista tullutta viritystä. Jälkimaku ajaa sisään kovaotteiset mausteet ja tietyn kitkeryyden, joka nousee kaiken makeuden alta. Tammea, mausteita, kireää luumuisuutta. Keskipitkä finaali kitkeröityy pahemman kerran. Vesilisä parantaa jälkimakua, tasapainottaa yliohjautuvaa mausteisuutta ja tuo esiin mukavasti mineraalisuutta.

Arvio: Varsin sekava viritelmä. Hetkellisesti homma tuntuu toimivan ihan mielenkiintoisesti, mutta viimeistään jälkimaussa pakka hajoaa käsiin. 80/100

Glen Esk 30 yo 1971/2001, Silver Seal 49%

Silver Sealin etiketissä Glenesk on kirjoitettu erikseen. Lopetettu tislaamo tunnetaan myös Hillside-nimellä. Näitä tulee kyllä sen verran harvoin eteen, että hiljaiseksi vetää.

Glen Esk 30 yo 1971/2001, Silver Seal

(49%, Silver Seal, 1971–10/2001, 220 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen ja vahamainen, tiiviin hedelmäinen ja houkutteleva. Mangoa, päärynää, cantaloupe-melonia. Tuttifrutti-purukumia. Hiukan kirpeää marjaisuutta, aavistus savua taustalla. Tammi on kuivaa ja vahattua, mausteisuus rapsakkaa. Vesilisä nostaa mentholia ja omenaisuutta pintaan.

Maku: Vahamainen, suorastaan pureskeltava – järisyttävä viskositeetti. Kuiva tammisuus on edelleen vahvaa, mukana on vaniljaa ja ruohoisuutta, mausteisuutta ja runsaasti hapokkuutta. Suutuntuma on paksun öljyinen ja runsas, samalla erittäin kihelmöivä. Hedelmäisyys on sitruksista ja kirpeää, omenaista ja hapokasta. Maltaisuuttakin riittää, samoin suolaisuutta ja heinäisyyttä. Jälkimaku alkaa erittäin mausteisena, chilisenä ja räjähtävänä. Vahamaisuus ja kuiva tammisuus maistuvat, samoin hedelmäisyys ja tietty makea purkkamaisuus. Omenaisuutta, tanniinejakin löytyy. Pitkä ja kompleksinen finaali. Vesilisä tuo tasapainoa ja nostaa raikasta yrttisyyttä paremmin esiin.

Arvio: Suuriluonteinen ja kompleksinen viski. Odottamattoman hyvä. 90/100

Glenugie 1966/1994, Gordon & MacPhail 40%

Pikkulinnun tiskillä jäi monta harvinaisuutta Uisge 2016 -tohinoissa maistamatta, mutta yhden missauksen kohdalla tuli paikkausmahdollisuus nopeasti.

Glenugie oli yksi vuoden 1983 romahdukseen uponneista tislaamoista. Nyt käsissä on toinen Glenugie-kokemukseni koskaan.

Glenugie 1966/1994, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1966–1994, 75 cl)

Tuoksu: Kiteisen hunajainen, appelsiininen ja kepeydessäänkin hiukan kitkerä. Hedelmäteetä, minttua, metisyyttä. Kuiva tammi tuntuu mukavasti nenään, mehiläisvahaa löytyy. Ruohoisuus ja apila ovat mukana, metholia, yrttitippoja. Sitruksisuus, hapokas viinirypäle ja inkivääri tuovat terää. Uloitteikas kokonaisuus.

Maku: Makeaa appelsiinimehua, hunajaisuutta ja ruohoisuutta. Kitkeryys nappaa kaikesta metisestä makeudesta huolimatta varsin tiukasti kiinni. Kuiva tammi, menthol ja yrttisyys tekevät erittäin ikääntyneen vaikutelman. Suutuntuma on varsin kevyt mutta mehiläisvahaa silti riittää. Pientä heikkoutta tässä on, tasapaino ei ole täysin kohdallaan. Jälkimaku alkaa korostuneesti kitkerällä appelsiinilla ja kuivattavalla teemäisyydellä. Happamuutta tulee kielelle myös käyneiden rusinoiden sävynä ja inkiväärinä. Tammesta löytyy vielä tanniinejakin. Melko pitkä finaali jää leijumaan mintun, suolan ja tumman suklaan ympärille.

Arvio: Varsin sävykäs vanhan liiton ikäviski, josta kuitenkin se viimeinen ulottuvuus jää hämärän peittoon. 86/100

Glencadam 10 yo 46%

Glencadam on jäänyt itselleni varsin etäiseksi tislaamoksi, vaikka yksittäiseen helmeen törmäsinkin taannoin. Ja oli aikanaan Glencadam 15 yo ihan miellyttävä kokemus. Nyt lasissa viisi vuotta nuorempi kaveri.

Glencadam 10 yo

(46%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja piimää. Hapankermaiseen yleisilmeeseen liittyy hedelmäsalaattia ja voimakasta, tuoretta tammisuutta. Runsaasti banaania, varsin kireää sitruksisuutta. Tietty liimamainen sävy tässä tuntuu, sitä ei pääse pakoon. Valkoviiniä, jyväisyyttä. Todella nuoren oloinen. Vesilisä avaa maltaisuutta ja tiettyjä väkiviinamaisia piirteitä.

Maku: Päärynäinen ja lujaotteinen. Yllättävän kovapintainen, aktiivinen tammi ajaa päälle ja liimatuubit on avattu. Luonnonjogurttimainen happamuus on edelleen vahvasti mukana. Viinirypäleitä ja banaania on, mutta makeus jää hyvin kapeaksi. Suutuntumassa on öljyisyyttä, mutta iäkkäämpien ikätovereiden rinnalla tätä kymppiä ei voi mitenkään kehua erityisen kermaiseksi. Jälkimaku on alkuun todella kitkerä, hapan ja sitruunainen. Tammi tuntuu ilkeältä ja liimamaiselta. Neilikkaa, valkopippuria. Hapanmaitotuotteet ovat loppuun asti mukana, mutta onneksi finaali on varsin lyhyt. Vesilisä saa tämän tuntumaan entistä rujommalta.

Arvio: Ei toimi oikein millään tasolla. Selvä pettymys. Viisi vuotta lisää ikää, ja käsissä on jo aivan eri viskiä. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1). Dramming 84/100.

Oban Little Bay 43%

Obanin NAS-ulostulosta ei ole suurensuurta tietoa tynnyreiden tai ikärakenteen osalta. Tiedossa toki on, että tynnyrit ovat olleet kooltaan pieniä. Ilmeisesti siis puhutaan quarter caskeista, octaveista tai vastaavista.

Lopputulos voi siis sisältää sekoituksen hyvinkin nuoria viskejä.

Oban Little Bay

(43%, OB, NAS, 2015, Travel Retail, Small Casks, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja lihaisa, hetkellisesti suorastaan Port Charlottea muistuttava ensivaikutelma. Turpeisuutta, likaista rasvaisuutta, ruohoa, jotain tallimaista. Sahanpurua, silkkaa tammea. Suolaisuutta, märkiä köysiä, paksua koneöljyä. Samalla imelää hedelmäistä makeutta, siirappia ja tölkkihedelmiä.

Maku: Maltaisuus, makea hedelmäisyys ja hiukan kireä suolaisuus ottavat heti yhteen. Tölkkipäärynöitä siirapissa, kaikkineen paljon ylikypsiä hedelmiä. Turpeisuus tuntuu hiukan tunkkaisena. Suolaisuuden pariksi nousee nopeasti pippurisuutta ja mausteista purevuutta. Suutuntuma on kuivempi kuin mitä rasvainen fiilis antaisi odottaa. Jälkimaku menee savuiseksi ja ruohoiseksi, varsin suolaiseksi ja kuivuvaksi. Tammi tuntuu kuitenkin makeana ja sahanpurumaisena. Tunkkaisuus, ruohoisuus ja tietty sekavuus vaivaa etenkin loppua kohti. Mustapippurin ja pienen tervaisuuden varassa finaali jatkuu kuitenkin melko pitkään.

Arvio: Osittain suorastaan odottamattoman hyvä viski. Sekavuutta on vain vähän liikaa, kaikki palaset eivät täysin sovi yhteen. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 82/100.