Highland

Tomatin Decades 46%

Decades on Master Distiller Douglas Campbellin luomus: yksi hogshead vuodelta 1967 sekä erinäisiä butteja, hogsheadeja ja barreleita vuosilta 1976, 1984, 1990 ja 2005. Tuollaisen perusteella on melko vaikea luoda oikein mitään odotuksia, mutta yritystä on ainakin ollut.

Tomatin Decades

(46%, OB, NAS, 2011, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajaa, mehiläisvahaa, toffeeta. Hapokasta maltaisuutta, eucalyptusta, minttua. Miellyttävä havuisuus, pieni pähkinäisyys. Vaniljaa. Rusinainen vivahde, kuivattua aprikoosia, appelsiininkuorta. Vesilisä tarjoilee ruohoisuutta ja kukkaisuutta, entistä enemmän kermaista makeutta.

Maku: Hunajainen ja appelsiininen. Mielenkiintoisesti kerrostunut makean rusinaisuuden ja hapokkaan raikkauden yhdistelmä. Maltaisuus on pirteää ja yrttisyys raikasta, eucalyptus ja minttu etenkin. Hedelmäteetä, kermatoffeeta, kuivattuja sekahedelmiä, siirappia. Kermainen suutuntuma. Tammisuus on nättiä ja pehmeän mausteista, kuivaa ja mehiläisvahamaista. Jälkimaku on aluksi makean suklainen ja pähkinäinen, kunnes hedelmätee, vaniljaisuus ja paahteinen tammisuus alkavat nousta. Lakritsia, hunajaa, ruohoisuutta, limettiä, kurkkupastilleja. Varsin pitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä tuo esiin briossia ja sokerisuutta.

Arvio: Hiukan kerrostunut mutta silti oikein herkullinen Tomatin. Tällainen pirteän yrttisyyden ja vahamaisen makeuden yhdistelmä maistuu aina. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor 84/100 (per 10). Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet), 85/100 (Rob Allanson). Whiskynotes 89/100. Dramming 85/100.

Deanston 1998/2013 Toasted Oak 56%

Deanston on myynyt Toasted Oakia pääosin suoraan tislaamolta, vaikka pulloja on toki näkynyt myös tislaamon ulkopuolella. Kolme erää on kai tähän mennessä saatu ulos.

Reseptinä on kypsyttää viskiä ensin yhdeksän vuotta uudelleenhiilletyissä (re-charred) ex-bourbontynnyreissä ja sen jälkeen kuusi vuotta entisissä viskitynnyreissä (”ex-whisky”, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan). Väri on ainakin tumma.

Deanston 1998/2013 Toasted Oak

(56%, OB, 1998–2013, 313 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumua ja rusinaa oikein kunnolla. Kanelia ja leivosmaisuutta, vaniljaa, maapähkinävoita, joulukakkua, kuivattuja sekahedelmiä, siirappisuutta. Maltainen puraisu kaiken makeuden keskellä, yrttisyyttä ja tammista ryhtiä. Fariinisokeria, mokkanahkaa, kahvisuutta. Vesilisä korostaa karamellista makeutta ja leikkaa tammista mausteisuutta.

Maku: Luumuinen ja pehmeä, rusinaa ja suklaata. Karamellinen ja siirappinen makeus kohtaa kahvisen ja yrttisen karvauden – toimii hyvin. Runko ei ole kovin raskas, mutta silti suklainen makeus ja tamminen mausteisuus kantavat hienosti. Maltaisuus, heinäisyys ja paahtoleipä tekevät tästä poikkeavan; kyseessä ei ole mikään sherrymonsteri, vaikka elementit hetkellisesti sitä muistuttavatkin. Jälkimaku on makean tamminen ja mausteinen, erittäin ryhdikäs ja vähintään keskipitkä. Kanelia, joulukakkua, luumua, suklaata, siirappia, pähkinää. Nam. Vesilisä tuo vaniljaa ja leivosmaisuutta, selviä bourbonelementtejä lisää esiin.

Arvio: Parasta maistamaani Deanstonia tähän mennessä. Hyvää! 87/100

Glendronach 18 yo Tawny Port Finish 46%

Glendronach julkaisi vuonna 2010 Tawny Port Finish -pullotteen, joka sisälsi 20-vuotiasta viskiä. Sen jälkeen samasta tuotteesta nähtiin 15-vuotias versio vuonna 2011.

Vuonna 2014 oli kolmannen ex-portviinitynnyreissä viimeistellyn viskin vuoro. Tällä kertaa se julkaistiin 18 vuoden ikäisenä. Kyseiset Tawny-portviinitynnyrit ovat tiettävästi pitäneet portviiniä sisällään vähintään kymmenen vuotta, joten ihan kunnon puusta pitäisi olla kyse.

Glendronach 18 yo Tawny Port Finish

(46%, OB, 2014, 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja hiukan hikinen. Kumitossua, multaisuutta, maakellaria, tunkkaisia mattoja. Rusinaisuutta, kirsikkkaa, paksua ja siirappista makeutta. Todella korostunut portviinisyys, irrallaan ja kerrostuneena. Kermatoffeeta, mokkanahkaa. Pieni salmiakkinen vivahde. Kokonaisuutena ei oikein toimi millään tasolla. Vesilisä avaa hiukan hedelmäisyyttä, ylikypsiä sekahedelmiä ja joulukakkumaisuutta.

Maku: Suklainen ja viininen, selvästi tuoksua parempi. Salmiakkinen ja yrttinen ote tulee heti selväksi, minttua ja pientä tervaa. Siirappia, toffeeta, hilloisuutta. Suutuntumassa on pehmeät tanniinit ja tammi selvästi esillä. Varsin runsas kokonaisuus, mutta ei mikään valtavan täyteläinen. Portviini hallitsee silti edelleen, nahkaisena ja varsin marjaisena. Jälkimaku on suklainen ja täynnä portviiniä, mutta jää hiukan suppeaksi. Salmiakkia, toffeeta, vadelmaa, tammisuutta. Keskipitkä. Vesilisä terävöittää viiniä entisestään.

Arvio: Liian viininen. Portviinifinistely on lyönyt yli ja itse viski jäänyt jyrän alle. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Magazine 87/100 (Annabel Meikle), 87/100 (Neil Ridley).

Tomatin Cù Bòcan The Sherry Edition 46%

Japanilaisten omistama Tomatin julkaisi muutama vuosi sitten Cù Bòcan -nimellä kulkevan pullotteen, jossa käytetty tisle on kevyesti turpeistettua (15 ppm). Tynnyröintejä kokeiltiin laajalla rintamalla, ja ehkä sen seurauksena tuotteen profiili jäi hiukan epäselväksi.

Viime vuonna Cù Bòcanista saatiin myös pelkästään ex-sherryssä kypsynyt versio, joka on joidenkin lähteiden mukaan peräisin oikein first fill -tynnyreistä. Vaikea tästä on odottaa yhtään mitään.

Tomatin Cù Bòcan The Sherry Edition

(46%, OB, NAS, +/- 2014, Sherry Cask, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ummehtunut ja rasvainen. Campbeltown-henkinen likaisuus Ylämaan viskissä. Banaanikakkua, tölkkipersikkaa, makeaa omenamehua, jotain eltaantunutta. Kitkerä maltaisuus ja makea siirappisuus eivät oikein toimi yhteen. Suklaa, nahkaisuus ja kaakao ovat myös pinnassa, mutta sherry tuntuu jotenkin päälle liimatulta. Sekava kokonaisuus. Vesilisä vapauttaa kepeämpää hedelmäisyyttä.

Maku: Lenseän maltainen, kostean turpeinen ja irrallisella tavalla sherryinen profiili. Suutuntuma on jauhoinen, oudon taikinainen. Karvasta hedelmää, hapanta banaanikakkua, ylikypsiä persikoita ja imelää tölkkisekahedelmää. Maltaisuus on epäkypsää, yleisilme rasvainen ja likainen. Mausteisuus tuo sentään väriä. Jälkimaku on selvästi maukkaampi, suklaata ja rusinaisuutta löytyy. Kaakaomainen, maltainen ja banaaninen finaali ei kestä järin pitkään. Vesilisällä ylikypsä kitkeryys hiukan hellittää.

Arvio: Tässä viskissä mikään ei tunnu oikein integroituneelta. Vaikea uskoa, että tässä olisi käytetty first fill -sherrytynnyreitä, niin ohut on sherryfiilis. Ei jatkoon. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #16, 54,7%

Glendronachin tuotannosta on jälleen käsissä yksi vuonna 1993 tislatuista ja olorosossa kypsyneistä herkuista. Odotukset ovat ainakin korkealla – on näissä toki heikompiakin esityksiä ollut joukossa mukana.

Glendronach 20 yo 1993/2013

(54,7%, OB, 15.1.1993–19.8.2013, Oloroso Sherry Butt, Cask No. 16, 669 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksu, maanläheinen sherryisyys on heti läsnä. Mukana on hiukan erikoinen, tunkkaisen maltainen ja hikinen ulottuvuus – ei erityisen miellyttävä piirre. Luumuhilloa, rusinaa, suklaata, pähkinöitä. Kuivalihaa ja kellaria. Sikaria, nahkaa. Voimaa ja syvyyttä on. Vesilisä tuo toffeen ja hunajan makeutta mukaan.

Maku: Sherryinen ja kirsikkainen, tuoksua selvästi terävämpi tyyli. Sitrusta, rusinaa, luumua, neilikkaa, tummaa suklaata. Nahkaisuutta, tanniineja. Robusti ja hiukan maakellarimainen. Hapahko maltaisuus löytyy myös makupaletista. Taatelia, piimäkakkua. Suutuntuma on varsin kermainen. Jälkimaku alkaa erittäin mausteisena, kanelia ja neilikkaa riittää. Suklaata, nahkaa, sikaria, kuivalihaa, varsin kireää sherryisyyttä. Mahtavasti pituutta. Vesilisällä tästä irtoaa entistä enemmän kermaisuutta ja toffeeta.

Arvio: Erittäin maistuva mutta tuoksultaan hiukan epäilyttävä sherryjyrä. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

The Dalmore 1995/2011 Castle Leod 46%

Dalmoren Castle Leod -pullotteella on rahoitettu MacKenzien klaanin linnan kunnostustöitä. Kyseessä on viski, joka on kyllä alkujaan ihan normaalisti ex-bourbonissa ja ex-sherryssä kypsynyt, mutta 18 kuukauden viimeistely on tehty Bordeaux’n ex-punaviinitynnyreissä.

The Dalmore 1995/2011 Castle Leod

(46%, OB, 1995–2011, Bordeaux Finish, ”Home of Clan MacKenzie”, 5000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen, kuiva viinisyys. Salmiakkia, hiukan tervaa. Jotain ruohoista. Tunkkaisuutta, kosteaa kokolattiamattoa, vanhaa nahkatakkia, lasten ilmapalloja. Eucalyptusta, hunajaa, omenaa, viinirypäleitä, sitruksista kirpeyttä. Erilainen mutta jotenkin ohut. Vesilisä vapauttaa hiukan homeisia sävyjä.

Maku: Suutuntuma on varsin ohut mutta paletti kuitenkin laaja. Viinisyys on edelleen kuivaa ja hiukan terävää, muttei juuri ollenkaan tanniinista. Tammisuus on muutenkin pääosin poissa. Nahkaisuutta löytyy hiukan, maitosuklaata ja kermaisuutta selvästi enemmän. Mantelia, kumisuutta, hapanta marjaisuutta. Jälkimaku tuo salmiakin taas esiin, musteinen viinisyys dominoi. Ruohoisuutta, pähkinää. Kuiva ja runsaan mausteinen finaali on keskipitkä. Vesilisä korostaa tämän musteista ja hiukan suolaista puolta.

Arvio: Erikoinen viiniviimeistelty viski, musteinen ja tervainen, silti pehmeä – ja vähän turhan ohut. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2). Whisky Magazine 73/100 (Martine Nouet), 81/100 (Rob Allanson).

Glenfarclas 25 yo 43%

Glenfarclasin 21-vuotias on ollut omaan suuhuni aina liian kevyt. Siihen verrattuna tämä 25-vuotias on ollut paljon paksumpi luonteeltaan, lähempänä sherryistä 17-vuotiasta kuin ohuempaa 21-vuotiasta. Nyt on aika tehdä siitä vihdoin ihan kunnolliset nuotit.

Glenfarclas 25 yo

(43%, OB, +/- 2013, 5 cl miniature)

Tuoksu: Luumuinen, viikunainen, hiukan kahvinen. Ei kovin täyteläinen, korostunut maltaisuus tekee tästä nuorekkaan. Hunajaista makeutta, rusinaa, kahvinpapuja. Nahkaa, tummaa suklaata, hapanta appelsiinia. Yrttejä, hapokkuutta. Aukeaa nätisti mutta jää silti vähän ohueksi.

Maku: Maltainen ja alkuun karvas. Saksanpähkinää, espressoa, karvasmantelia. Luumuinen ja tumman suklainen sivujuonne löytyy, mutta yleisilme on karvaan ja hapokkaan puolella. Suutuntuma säilyy keskitäyteläisenä kuten tuoksu ennakoi, jotain levottomuutta tässä kuitenkin on. Appelsiinia, hapanta hilloisuutta, pientä epätasapainoa. Jälkimaku alkaa tummana ja paahteisena, kahvisena ja kuivattavalla tavalla kaakaomaisena. Finaali kuitenkin kasvaa hyvin: omenaa, lakritsia, siirappisuutta, pähkinäisyyttä. Varsin pitkä, joskaan ei luonteeltaan kovin loistelias loppuliuku.

Arvio: Selvä parannus 21-vuotiaasta, mutta pieni jäsentymättömyys tätä silti vaivaa. Moni viski on tässä iässä huomattavasti kypsempi. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 10).

Glendronach Cask Strength Batch #2, 55,2%

Glendronachin Cask Strength -sarja on yhdistelmä ex-olorosossa ja ex-PX:ssä kypsynyttä viskiä. Olen tämän kakkosbatchin aiemmin maistanut ja hyväksi todennut, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta. Nyt tulee asia korjattua.

Glendronach Cask Strength Batch #2

(55,2%, OB, NAS, 2013, Batch #2, Vatting of Oloroso & Pedro Ximénez Casks, 16500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean viikunainen ja maltainen. Rusina-toffeefudgea, rommista sokerisuutta. Siirappia, kanelia, piparkakun maustelientä. Makeaa tammisuutta, nahkaa. Marsipaania. Pieni savu tai rikinkatku jossain taustalla. Vesilisä avaa omenaista ja hiukan kukkaista puolta tästä.

Maku: Viikunainen, maltainen, rusinainen, varsin tanniininen. Maltaisuus on rapeaa ja tammi nuorekasta, hiukan pistävääkin. Lakritsinen vivahde. Suutuntuma on hiukan kova, kulmikas. Joulukakkua, hapanta appelsiinia, saksanpähkinää, kovia toffeekarkkeja. Jälkimaku kuivahtaa nopeasti, tammi menee puisevan puolelle. Pähkinäinen, toffeemainen, hunajainen, rusinainen ja kaikkineen runsaan mausteinen finaali kestää kyllä komeasti. Vesilisä tuo suolaisen vivahteen, suolapähkinää ja tummaa suklaata.

Arvio: Selvästi heikompi kuin muistin, mutta silti lajissaan ihan asiallinen esitys. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Glendronach 19 yo 1994/2013 Cask #3385, 53,4%

Glendronach on julkaissut single cask -pullotteita BenRiach-aikakaudella niin monella tavalla, että se on tuntunut välillä jo maaniselta. Jatkuvien ja varsin laajamittaisten batch-julkaisujen lisäksi on saatu kaikenlaisille viskiyhteisöille, -kaupoille ja -festareille viriteltyjä erikoisjulkaisuja.

Toissavuotinen Batch 9 sisälsi tällaisen viskin, joka on uhkarohkeasti kypsytetty puncheon-kokoisessa ex-Pedro Ximénez -tynnyrissä. Väri on taas sen mukainen, että 19 vuotta on kulunut PX:n kanssa varaston hämärässä.

Glendronach 19 yo 1994/2013

(53,4%, OB, 14.10.1994–10/2013, Batch 9, Pedro Ximenez Sherry Puncheon, Cask No. 3385, 637 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelia ja piipputupakkaa, luumua ja rusinaa. Paksua suklaisuutta. Siirappinen makeus jyllää. Piimäkakkua, ylikypsää hedelmäisyyttä. Todella jykevä kokonaisuus. Mausteisuutta, tammea, espressoa. Vesilisä avaa omenaisuutta ja tuo yrttejä nätisti esiin, samalla karamellisuus alkaa pilkistää.

Maku: Mahtavan kermainen ja suklainen suutuntuma. Mausteisuus tuntuu voimakkaana, mutta siirappinen makeus leikkaa karvautta hienosti. Iso viski, taatelinen ja kahvinen. Nahkaisuutta, luumua, uuniomenaa, karamellisuutta. Silti hiukan kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Tupakkaisuus ja suklaisuus toimivat hyvin yhteen. Jälkimaku on varsin kahvinen ja tumma, espresson kitkeryyttä ja tummaa suklaata löytyy. Piipputupakkaa, karvasta tammisuutta, joulukakun mausteita, karamellisuutta, pähkinäisyyttä. Varsin pitkä ja nautittava finaali. Vesilisä vie karvautta ja tuo tikkunekun paremmin esiin.

Arvio: Suklainen ja iso viski liikkuu hienosti muhkean makeuden ja kahvisen karvauden välissä. Nam. 90/100

Tomatin 18 yo 46%

Tomatinin 18-vuotias on kypsynyt ex-bourbonissa mutta viimeistelty ex-olorosossa. Vaikea käsittää, että vielä parikymmentä vuotta sitten viskin finistely oli keskimäärin aivan ufoa toimintaa, kun näitä on nykyään kaikilla tislaamoilla. Tosin tämän viskin värissä ei ihan kovin tummana se sherryviimeistely näy.

Tomatin 18 yo

(46%, OB, +/- 2014, Oloroso Sherry Casks Finish, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja sitruksinen. Hieno yrttinen hapokkuus, IPA-olutta ja valkoviiniä. Vaniljainen, hiukan sokerinen makeus on hyvin tasapainossa maltaisen ja tumman puolen kanssa. Tammi maistuu kuivana ja herkullisena. Mausteisuutta löytyy neilikkaa, kanelia, anista. Vesilisällä tulee orvokkimaista kukkaisuutta.

Maku: Maltainen ja tuoksusta pykälää tavanomaisempi paletti. Sitruksisuus on mandariiinimaista, alta paljastuu runsaasti lakritsia. Tammi on kuivaa ja paahtunutta, suutuntuma on silti pirteä ja mukavan vahamainen. Hienoa, kukkaista yrttisyyttä riittää. Ja IPA-oluen herkkää hapokkuutta. Jälkimaku alkaa tummana ja lakritsisena, menee hyvin maahtuneeksi eikä juuri makeudu. Mausteinen, inkivääriä ja pirteää pippuria. Kuivuu vahvasti keskipitkän finaalin lopuksi. Vesilisä nostaa pintaan sitruunamehua ja makeaa päärynää.

Arvio: Kukkea ja tyylikäs viski, joka vahvistaa käsitystäni Tomatinin nykyisten tislaamopullotteiden korkeasta laadusta. Jos jälkimaussa olisi enemmän vivahteikkuutta ja mittaa, tämä olisi aivan loistava. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 12). Whisky Magazine 75/100 (Martine Nouet), 79/100 (Rob Allanson).