Highland

The Dalmore 1995/2011 Castle Leod 46%

Dalmoren Castle Leod -pullotteella on rahoitettu MacKenzien klaanin linnan kunnostustöitä. Kyseessä on viski, joka on kyllä alkujaan ihan normaalisti ex-bourbonissa ja ex-sherryssä kypsynyt, mutta 18 kuukauden viimeistely on tehty Bordeaux’n ex-punaviinitynnyreissä.

The Dalmore 1995/2011 Castle Leod

(46%, OB, 1995–2011, Bordeaux Finish, ”Home of Clan MacKenzie”, 5000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen, kuiva viinisyys. Salmiakkia, hiukan tervaa. Jotain ruohoista. Tunkkaisuutta, kosteaa kokolattiamattoa, vanhaa nahkatakkia, lasten ilmapalloja. Eucalyptusta, hunajaa, omenaa, viinirypäleitä, sitruksista kirpeyttä. Erilainen mutta jotenkin ohut. Vesilisä vapauttaa hiukan homeisia sävyjä.

Maku: Suutuntuma on varsin ohut mutta paletti kuitenkin laaja. Viinisyys on edelleen kuivaa ja hiukan terävää, muttei juuri ollenkaan tanniinista. Tammisuus on muutenkin pääosin poissa. Nahkaisuutta löytyy hiukan, maitosuklaata ja kermaisuutta selvästi enemmän. Mantelia, kumisuutta, hapanta marjaisuutta. Jälkimaku tuo salmiakin taas esiin, musteinen viinisyys dominoi. Ruohoisuutta, pähkinää. Kuiva ja runsaan mausteinen finaali on keskipitkä. Vesilisä korostaa tämän musteista ja hiukan suolaista puolta.

Arvio: Erikoinen viiniviimeistelty viski, musteinen ja tervainen, silti pehmeä – ja vähän turhan ohut. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2). Whisky Magazine 73/100 (Martine Nouet), 81/100 (Rob Allanson).

Glenfarclas 25 yo 43%

Glenfarclasin 21-vuotias on ollut omaan suuhuni aina liian kevyt. Siihen verrattuna tämä 25-vuotias on ollut paljon paksumpi luonteeltaan, lähempänä sherryistä 17-vuotiasta kuin ohuempaa 21-vuotiasta. Nyt on aika tehdä siitä vihdoin ihan kunnolliset nuotit.

Glenfarclas 25 yo

(43%, OB, +/- 2013, 5 cl miniature)

Tuoksu: Luumuinen, viikunainen, hiukan kahvinen. Ei kovin täyteläinen, korostunut maltaisuus tekee tästä nuorekkaan. Hunajaista makeutta, rusinaa, kahvinpapuja. Nahkaa, tummaa suklaata, hapanta appelsiinia. Yrttejä, hapokkuutta. Aukeaa nätisti mutta jää silti vähän ohueksi.

Maku: Maltainen ja alkuun karvas. Saksanpähkinää, espressoa, karvasmantelia. Luumuinen ja tumman suklainen sivujuonne löytyy, mutta yleisilme on karvaan ja hapokkaan puolella. Suutuntuma säilyy keskitäyteläisenä kuten tuoksu ennakoi, jotain levottomuutta tässä kuitenkin on. Appelsiinia, hapanta hilloisuutta, pientä epätasapainoa. Jälkimaku alkaa tummana ja paahteisena, kahvisena ja kuivattavalla tavalla kaakaomaisena. Finaali kuitenkin kasvaa hyvin: omenaa, lakritsia, siirappisuutta, pähkinäisyyttä. Varsin pitkä, joskaan ei luonteeltaan kovin loistelias loppuliuku.

Arvio: Selvä parannus 21-vuotiaasta, mutta pieni jäsentymättömyys tätä silti vaivaa. Moni viski on tässä iässä huomattavasti kypsempi. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 10).

Glendronach Cask Strength Batch #2, 55,2%

Glendronachin Cask Strength -sarja on yhdistelmä ex-olorosossa ja ex-PX:ssä kypsynyttä viskiä. Olen tämän kakkosbatchin aiemmin maistanut ja hyväksi todennut, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta. Nyt tulee asia korjattua.

Glendronach Cask Strength Batch #2

(55,2%, OB, NAS, 2013, Batch #2, Vatting of Oloroso & Pedro Ximénez Casks, 16500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean viikunainen ja maltainen. Rusina-toffeefudgea, rommista sokerisuutta. Siirappia, kanelia, piparkakun maustelientä. Makeaa tammisuutta, nahkaa. Marsipaania. Pieni savu tai rikinkatku jossain taustalla. Vesilisä avaa omenaista ja hiukan kukkaista puolta tästä.

Maku: Viikunainen, maltainen, rusinainen, varsin tanniininen. Maltaisuus on rapeaa ja tammi nuorekasta, hiukan pistävääkin. Lakritsinen vivahde. Suutuntuma on hiukan kova, kulmikas. Joulukakkua, hapanta appelsiinia, saksanpähkinää, kovia toffeekarkkeja. Jälkimaku kuivahtaa nopeasti, tammi menee puisevan puolelle. Pähkinäinen, toffeemainen, hunajainen, rusinainen ja kaikkineen runsaan mausteinen finaali kestää kyllä komeasti. Vesilisä tuo suolaisen vivahteen, suolapähkinää ja tummaa suklaata.

Arvio: Selvästi heikompi kuin muistin, mutta silti lajissaan ihan asiallinen esitys. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Glendronach 19 yo 1994/2013 Cask #3385, 53,4%

Glendronach on julkaissut single cask -pullotteita BenRiach-aikakaudella niin monella tavalla, että se on tuntunut välillä jo maaniselta. Jatkuvien ja varsin laajamittaisten batch-julkaisujen lisäksi on saatu kaikenlaisille viskiyhteisöille, -kaupoille ja -festareille viriteltyjä erikoisjulkaisuja.

Toissavuotinen Batch 9 sisälsi tällaisen viskin, joka on uhkarohkeasti kypsytetty puncheon-kokoisessa ex-Pedro Ximénez -tynnyrissä. Väri on taas sen mukainen, että 19 vuotta on kulunut PX:n kanssa varaston hämärässä.

Glendronach 19 yo 1994/2013

(53,4%, OB, 14.10.1994–10/2013, Batch 9, Pedro Ximenez Sherry Puncheon, Cask No. 3385, 637 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelia ja piipputupakkaa, luumua ja rusinaa. Paksua suklaisuutta. Siirappinen makeus jyllää. Piimäkakkua, ylikypsää hedelmäisyyttä. Todella jykevä kokonaisuus. Mausteisuutta, tammea, espressoa. Vesilisä avaa omenaisuutta ja tuo yrttejä nätisti esiin, samalla karamellisuus alkaa pilkistää.

Maku: Mahtavan kermainen ja suklainen suutuntuma. Mausteisuus tuntuu voimakkaana, mutta siirappinen makeus leikkaa karvautta hienosti. Iso viski, taatelinen ja kahvinen. Nahkaisuutta, luumua, uuniomenaa, karamellisuutta. Silti hiukan kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Tupakkaisuus ja suklaisuus toimivat hyvin yhteen. Jälkimaku on varsin kahvinen ja tumma, espresson kitkeryyttä ja tummaa suklaata löytyy. Piipputupakkaa, karvasta tammisuutta, joulukakun mausteita, karamellisuutta, pähkinäisyyttä. Varsin pitkä ja nautittava finaali. Vesilisä vie karvautta ja tuo tikkunekun paremmin esiin.

Arvio: Suklainen ja iso viski liikkuu hienosti muhkean makeuden ja kahvisen karvauden välissä. Nam. 90/100

Tomatin 18 yo 46%

Tomatinin 18-vuotias on kypsynyt ex-bourbonissa mutta viimeistelty ex-olorosossa. Vaikea käsittää, että vielä parikymmentä vuotta sitten viskin finistely oli keskimäärin aivan ufoa toimintaa, kun näitä on nykyään kaikilla tislaamoilla. Tosin tämän viskin värissä ei ihan kovin tummana se sherryviimeistely näy.

Tomatin 18 yo

(46%, OB, +/- 2014, Oloroso Sherry Casks Finish, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja sitruksinen. Hieno yrttinen hapokkuus, IPA-olutta ja valkoviiniä. Vaniljainen, hiukan sokerinen makeus on hyvin tasapainossa maltaisen ja tumman puolen kanssa. Tammi maistuu kuivana ja herkullisena. Mausteisuutta löytyy neilikkaa, kanelia, anista. Vesilisällä tulee orvokkimaista kukkaisuutta.

Maku: Maltainen ja tuoksusta pykälää tavanomaisempi paletti. Sitruksisuus on mandariiinimaista, alta paljastuu runsaasti lakritsia. Tammi on kuivaa ja paahtunutta, suutuntuma on silti pirteä ja mukavan vahamainen. Hienoa, kukkaista yrttisyyttä riittää. Ja IPA-oluen herkkää hapokkuutta. Jälkimaku alkaa tummana ja lakritsisena, menee hyvin maahtuneeksi eikä juuri makeudu. Mausteinen, inkivääriä ja pirteää pippuria. Kuivuu vahvasti keskipitkän finaalin lopuksi. Vesilisä nostaa pintaan sitruunamehua ja makeaa päärynää.

Arvio: Kukkea ja tyylikäs viski, joka vahvistaa käsitystäni Tomatinin nykyisten tislaamopullotteiden korkeasta laadusta. Jos jälkimaussa olisi enemmän vivahteikkuutta ja mittaa, tämä olisi aivan loistava. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 12). Whisky Magazine 75/100 (Martine Nouet), 79/100 (Rob Allanson).

Brora 20 yo 1982/2003, Rare Malts 58,1%

VYSin Brora-tastingin viimeisenä yksilönä oli vuonna 1982 tislattu 20-vuotias Rare Malts. Se edustaa myöhäiskauden vähemmän turpeista tyyliä. Voltteja on kuitenkin niin runsaasti, ettei se setin viimeisenä jää ainakaan sen takia jalkoihin.

Brora 20 yo 1982/2003, Rare Malts

(58,1%, OB, 1982–2003, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Makean vaniljainen ja tumman salmiakkinen, heti mielenkiintoinen. Kosteaa, pehmeää turpeisuutta, makeaa leivosmaisuutta. Hedelmäsalaattia, omenaa. Suolaisuus ja merellisyys tulevat hyvin esiin. Uhkuu silkkaa voimaa. Vesilisä vapauttaa ruohoisia ja huonekaluvahamaisia sävyjä.

Maku: Suolainen ja kirpeän hedelmäinen. Tammi tuntuu rapsakkana ja mausteisena, varsin valkopippurisena. Merellisyyttä, mausteisuutta, hiukan ruutiakin. Suolaista voita, vaniljaista makeutta, kauniita bourbonsävyjä. Turpeisuus leijuu taustalla pehmeänä ja jokseenkin kosteana. Jälkimaku on suolainen, tamminen, lakritsinen ja sitruksinen. Vaniljaa, voitaikinaa, murokeksiä, omenaisuutta, mietoa turpeisuutta. Erittäin pitkä ja vaikuttava loppuliuku, voima tulee todella esiin. Vesilisä tuo makuun ruohoisia sävyjä ja lisää tasapainoa, ja kun tällaisissa alkoholiprosenteissa liikutaan, veden lisäämisestä on todella jo hyötyä.

Arvio: Rare Malts -tyylille uskollinen, voimakas ja tyylikkään tamminen viski. Hieno on. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 11).

Brora 30 yo 2003 Edition 55,7%

VYSin Brora-tastingin kolmas viski oli vuonna 2003 pullotettu virallinen 30-vuotias. Nopeasti laskettuna siihenkin käytetyt tynnyrit ovat olleet sitä legendaarista 1970-luvun alun turpeista tuotantoa.

Olin ennen tätä Iäkkäät harvinaisuudet -tastingia maistanut yhden Broran ja pudonnut sen ääressä täysin polvilleni. Sillä säilyy ikuisesti sija sydämessäni, mutta näiden 1970-luvun alussa tislattujen yksilöiden luonne on kieltämättä aivan mykistävä. Ei tarvitse kuin mennä vähän lähemmäs lasia, niin tuon mahtavan turpeisuuden huomaa.

Brora 30 yo 2003 Edition

(55,7%, OB, 2003, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suolainen ja muhkean savuinen. Lihaisa, turpeinen ja tervainen. Maanläheisyyttä, tallia ja multaisuutta ja ruohoisuutta oikein kunnolla. Hedelmäinen vivahde, ananasta ja monihedelmänektaria. Vahamainen tammisuus, suolaista merellisyyttä ja ripaus ruutiakin. Voita. Vaniljaista makeutta, sokeria, voitaikinaa. Savuisuus ja rasvaisuus hallitsevat. Vesilisä tuo toffeeta ja vaniljakastiketta mukaan.

Maku: Vahamainen ja suolainen, intensiivisen tamminen ja savuinen. Mahtava turpeisuus, kirkas mausteisuus ja kiteinen suolaisuus. Upea viski. Tammisuudessa on vaniljainen ja valkopippurinen sävy. Hunajaista hedelmäisyyttä, ananasta ja jotain toffeemaista. Suutuntuma on vahamainen ja mausteisen kirpeä. Jälkimaku on todella merellinen ja suolainen, lakritsinen ja farmimainen (tallia, satulaa). Pippurisuutta, tervaa, salmiakkia. Valtava voima ja kesto, todella mykistävä finaali. Vesilisällä vahamaisuus lisääntyy ja myös hapahko maltaisuus pääsee pilkistämään.

Arvio: Loistava viski, jossa on tyylikästä turpeisuutta, merellistä suolaa ja toffeemaista makeutta huikeassa balanssissa. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 15).

Brora 23 yo 1981/2004, Chieftain’s 46%

VYSin Brora-tastingin toisena viskinä oli Chieftain’sin makeassa Pedro Ximenez -sherrytynnyrissä kypsynyt yksilö, joka oli ainoana ei-tynnyrivahvuinen.

Vaarana myös oli, että se kärsii tastingissa paikasta Douglas Laingin pullottaman vuoden 1972 Broran perässä. Siitä huolimatta tuoksusta kävi heti ilmi, että hyvin erilaisesta viskistä on kyse.

Brora 23 yo 1981/2004, Chieftain’s

(46%, Chieftain’s, 11/1981–12/2004, Pedro Ximenez Sherry Wood, Cask No. 1511, 300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella rusinainen ja makean sherryinen. Ruokosokeria ja siirappia. Hiukan luonnonkumia, toffeeta, suklaakastiketta. Aivan pieni nuotiosavu taustalla. Yrttisyyttä, karpaloa, lakritsia. Kuivan vahamaista tammisuutta. Upea on. Vesilisällä tuoksusta tulee todella suklainen, Sukulakua ja rusinaa riittää.

Maku: Hyvin öljyinen ja sherryinen. Alkuun makea, lakritsinen ja rusinainen. Suklaata ja ruokosokeria riittää, tiettyä vahamaisuutta ja suolaisuuttakin. Mansikkahilloa, makeaa marjaisuutta ylipäänsä. Kumimaisuutta ja mietoa turpeisuutta. Jälkimaussa tämä varsinaisesti räjähtää, todella suuri ja muhkea finaalin avaus. Mausteisuudessa on lakritsinen, yrttinen ja pippurinen kierre. Tervaa ja kaakaojauhetta, suolaa ja merellisyyttä. Loppua kohti ruokosokeri ja pehmeä turpeisuus nousevat. Erittäin pitkä ja mahtava finaali, jossa minttu ja antiikkinen vahamaisuus leikkivät todella pitkään. Vesilisä tuo aavistuksen eltaantunutta, makrillimaista sävyä, merellisyyttä ja hikeä – eli vesilisästä ei ole tässä liiemmin iloa.

Arvio: PX:n todella huomaa, tynnyri on ollut vähällä ottaa tästä yliotteen. Erinomainen viski pienestä levottomuudesta huolimatta. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 2).

Brora 30 yo 1972/2003, Douglas Laing Platinum 49,7%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan Brora-tasting järjestettiin Tammisaaressa, yhteistyössä Sydspetsens Malt Whisky Sällskapin kanssa. Setin avasi tämä uskomaton pullote.

Brora 30 yo 1972/2003, Douglas Laing Platinum

(49,7%, Douglas Laing, Platinum Old & Rare, Cask No. 6165, 222 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen ja tervainen, makean rusinainen. Tummaa suklaata, lakritsia, makeaa mausteisuutta. Lihaisuutta, chorizoa. Farmin sävyä, pientä multaisuutta ja tallia, nahkasatulaa. Huonekaluvahaa, antiikkisuutta ja kuivaa nahkaa. Hilloisuutta, pientä pähkinäisyyttä. Todella syvä ja runsas, täysin mykistävä oikeastaan. Vesilisä nostaa toffeesävyjä ja minttua.

Maku: Erittäin öljyinen, mahtavan turpeinen ja kuivuva. Iskee pienellä viiveellä, mutta todella lujaa. Wow. Vahamaista tammisuutta, huonekaluvahaa, suolaisuutta. Kuivempi kuin tuoksu, mutta silti turve ja suolaisuus tuntuvat hyvin kosteilta. Suklaata, nahkaisuutta, sherryä, rusinaisuutta, mantelia, hilloisuutta. Pieni lihaisuus, lyijy ja ruuti maistuvat. Valtava voima ja runsaus, silti loistelias tasapaino. Jälkimaku on antiikkisen tamminen, mutta samalla mustapippurinen ja muhkean mausteinen. Suklaata, tervaa, salmiakkia. Todella tumma, kahvinen ja paahteinen. Hienoa suolaisuutta ja samalla sherryistä makeutta. Massiivisen pitkä jälkimaku muuttuu ihan loppua kohti aavistuksen siirappiseksi, esiin tulee poltettua sokeria ja lakritsia. Hienot fenolit maistuvat loputtomiin. Vesilisällä ruutisuus ja lyijyisyys aavistuksen lisääntyy. Ei sinänsä kaipaa vettä.

Arvio: Käsittämätön viski. Kaikki tasapainossa, kaikki kohdallaan. 96/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 94/100. Whisky Monitor Database 94/100 (per 5).

Glendronach 21 yo 1992/2013 Cask #195, 59,8%

Glendronach on tehnyt parin viime vuoden aikana vakuuttavaa jälkeä nimenomaan 1992- ja 1993-vuosikertojen kanssa. Nyt jälleen maistossa yksi vuonna 1992 tislatuista viskeistä, ex-oloroso-tynnyristä.

Glendronach 21 yo 1992/2013

(59,8%, OB, 29.5.1992–10/2013, Batch 9, Cask 195, Oloroso Sherry Butt, 566 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvia ja kermatoffeeta. Muhkea oloroso, nahkaa ja tummaa suklaata. Varsin tumma ja yrttinen yleisilme, jota siirapin makeus hienosti leikkaa. Neilikkaa, kanelia, saksanpähkinää. Hiukan balsamicoa, tervaa, aavistus kumia. Piparkakkua, rusinaa. Vesilisä nostaa kermaisuutta ja tuo esiin huonekaluvahaa.

Maku: Mahtavan kahvinen ja yrttinen. Öljyinen ja intensiivinen suutuntuma. Oloroso on hienosti esillä, suklainen ja rusinainen makeus kamppailee hienosti tammisen mausteisuuden ja kuivattavan nahkaisuuden kanssa. Hiukan tervaa ja lakritsia. Inkivääriä, tummaa yrttisyyttä, mustaa teetä, mustapippuria. Jälkimaku on espressoinen ja pähkinäinen, tumman suklainen ja runsaan mausteinen. Joulukakkua ja rusinoita riittää. Lopussa siirappisuus ja toffee tekevät paluun. Pitkä finaali, joka kuivuu hienosti. Vesilisä tuo kerman ja vahamaisuuden esiin, samoin ripauksen anista.

Arvio: Intensiivinen ja kahvisen tumma sherryherkku. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 82/100.