Highland

Tullibardine 34 yo 1980/2014, Malts of Scotland 48,3%

Tullibardine on herännyt uudelleen eloon, kun omistaja vaihtui 2011. Nyt maistossa mielenkiintoinen ja hiukan iäkkäämpi single cask Malts of Scotlandilta.

Tullibardine 34 yo 1980/2014, Malts of Scotland

(48,3%, Malts of Scotland, 5/1980–6/2014, Cask No. MoS 14023, Sherry Hogshead, 146 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Maltainen, sherryinen ja kermainen. Mandariinia, kermatoffeeta, jotain ruohoista. Tuoretta heinää, kukkaisuutta. Ikäistään nuoremman oloinen, ehkä tietty höylätty tammisuus tekee sen. Muistuttaa tuoreita Macallaneita. Hedelmäteetä, yrttisyyttä, ripaus lakritsia. Mausteisuutta. Vesilisä tuo anista ja palasaippuaa.

Maku: Tumman sherryinen ja nopeasti kuivahtava. Salmiakkia, kahvinpapuja, paahteisuutta. Melko hapan yleisilme, maltainen ja puuromainen, keskivaiheilla tammisuudessaan jopa puiseva. Mausteisuus, makea sitruksisuus, tumma suklaa ja lihaisuus toimivat silti hienosti. Hiukan palanutta savuisuutta. Suutuntuma on melko kevyt, varsin kermainen silti. Jälkimaku alkaa hyvin paahteisena, espressolla ja lakritsilla, tummilla yrteillä ja lihaisuudella. Kaikkineen finaalissa tämä viski kyllä määrää. Savumakkaraa, siirappisuutta, yrttejä, varsin pitkä esitys. Vesilisä avaa maun kermaisuuden, muutos on huomattavan suuri – toffeeta löytyy.

Arvio: Ei ollenkaan minun viskini, varsin hapan ja osin myös epätasapainoinen. Mutta ansioitakin toki löytyy, syvyyttä ja kompleksisuutta on etenkin jälkimaussa vaikka muille jakaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Royal Lochnagar 2000/2012 Distillers Edition 40%

Royal Lochnagarin Distillers Edition on viimeistelty Moscatel-jälkiruokaviiniin käytetyissä tynnyreissä. Myönnän, että sydämessäni on aina ollut pehmeä kohta Royal Lochnagarille, mutta tämä finistely hiukan epäilyttää.

Royal Lochnagar 2000/2012 Distillers Edition

(40%, OB, 2000–2012, Moscatel Finish, Batch RW/00-12W, 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti makeaa mallasta. Parfyymimäinen hedelmäisyys. Huomattavasti mansikkaa. Viinisyyttä ja sokerisuutta. Briossia, vaniljaa, kukkaisuutta. Pyöreä, pehmeä ja makea kokonaisuus, silti hiukan… keinotekoinen. Aavistus tuoretta ruohoa, kermaisuutta, tomusokeria. Mielenkiintoinen kattaus sinänsä.

Maku: Pehmeä ja makea. Mansikkaa, viinisyyttä, punaista omenaa, mandariinia. Nuorekas tamminen puraisu. Weetabixia, hiivaleipää, imelää maltaisuutta. Varsin hapokas sivujuonne, tanniineja ja napakkaa mausteisuutta. Suutuntuma muuttuu makeasta karvaaksi matkan varrella. Jälkimaku onkin sitten todella karkkinen: mansikkaa, toffeeta, hedelmäpurkkaa ja piparminttua (Polka-karamelleja). Tammisuutta, viinisyyttä, mausteisuutta, mustan teen kitkeryyttä, lopuksi vielä hunajaa, vaniljaa. Yllättävän pitkä finaali.

Arvio: Omalaatuinen ja mielenkiintoinen tapaus. Mansikkaisuus jäi välittömästi mieleen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 81/100.

Glendronach 41 yo 1972/2013 Cask #702, 51,7%

Vuosikerta 1972 lienee kokonaisuutena Glendronachin arvostetuin. Olen maistanut viime vuosina pullotetuista 1972-julkaisuista tähän mennessä yhden, vuonna 2012 pullotetun version (Batch 7, Oloroso Sherry Butt, cask #710, 49 %).

Se oli massiivisiin odotuksiin nähden todella hieno viski, mutta ei silti mikään täysin mullistava kokemus. Kunnolliset maistelunuotit jäivät valitettavasti kirjaamatta, joten paha mennä vertaamaan tähän nyt käsillä olevaan.

Ehkä tämä nyt maisteluvuorossa oleva pullote kuuluu niihin yksilöihin, joista Glendronach tulevina vuosina muistetaan, kun parhaat vanhat tynnyrit on pullotettu käsistä pois.

Glendronach 41 yo 1972/2013

(51,7%, OB, 28.2.1972–10/2013, Batch 9, Cask 702, Oloroso Sherry Butt, 488 bts., 70 cl)

Tuoksu: Uskomattoman syvä sherrytuoksu. Tummaa suklaata, luumua, vanhaa tammea, rusinaa, öljyisyyttä. Yrttisyyttä, eucalyptusta, seetriä. Lakritsinen ja tervainen ulottuvuus; paahtunut, kahvinpapua muistuttava vivahde. Herkullinen herukkaisuus, mukana vadelmaa ja sekahedelmiä. Aavistus pekonia sekä vanhaa ullakolta löytynytta matka-arkkua, tupakanpuruja ja nahkaa. Huikea syvyys. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja vaniljaa, tuo esiin huonekaluvahaa ja makeaa yskänlääkemäisyyttä.

Maku: Voimakas mutta ketterä, ikä ei paina yhtään. Erittäin öljyinen suutuntuma, varsin kuiva makupaletti mutta silti huiman kompleksinen. Kahvia, salmiakkia, tervaisuutta, kuivattua luumua, kuivaa tammisuutta, tummaa suklaata. Joulukakun mausteita, rotevaakin mausteisuutta – ei mikään hampaaton viski. Jälkimaku alkaa herukkaisena, yrttisenä ja kevyen tervaisena. Tyylikästä tammisuutta, eucalyptusta, kahvia, öljyä, pippuria, pientä savuakin. Huikean pitkä. Vesilisä tuo kermaisia ja makeita sävyjä esiin. Silkkaa mahtavuutta.

Arvio: Hiljaiseksi vetää. Loistelias viski, tyylikäs ja kompleksinen. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100.

Glendronach 12 yo Original 43%

Glendronachin perusvalikoiman nuorin viski on jo valmiiksi kunnolla sherryinen – siinä on käytetty sekä Oloroso- että Pedro Ximénez -sherrytynnyreissä kypsyneitä tisleitä. Olen tämän 12-vuotiaan pullotteen jo aiemminkin maistanut, mutta nyt on aika tehdä se huolella.

Tällainen laadukkaiden ex-sherrytynnyreiden extravaganza, jota Glendronach harrastaa, on mietityttänyt minua kovasti. Käykö tislaamolle lopulta niin kuin Macallanille? Että siitä tulee vain vanhan maineensa varjo, tislaamo ilman loistavia uusia tynnyreitä ja sitä kautta loistavaa uutta tuotantoa?

Veikkaukseni on, että käy. On hyvää liiketoimintaa rahastaa kuplan aikana kaikki, mikä irti lähtee. Harrastajana tietenkin suren jo etukäteen.

Glendronach 12 yo Original

(43%, OB, +/- 2014, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja nahkainen. Mustaa teetä, makeutusainetta, rusinaa, luumua, toffeeta, hunajaa. Imelä ja intensiivinen, makean olutmainen tuoksu. Jotain palanutta myös. Yrttisyyttä, hiukan nestesaippuaa, kumia. Runsas mutta ei kovin houkutteleva. Jokin maalaismaisessa ja imelän paahdetussa yleisilmeessä ei vetoa.

Maku: Aito Glendronach, maku on heti ihan eri tasolla tuoksuun verrattuna. Makea toki, mutta kaikin puolin houkuttelevampi. Sherryinen ja rusinainen, yrttinen ja runsas paletti. Nam. Suutuntuma on selvästi kevyempi kuin vaikkapa 18-vuotiaassa versiossa, mutta kantaa tämän silti riittävän hyvin. Toffeeta, tammisuutta, teetä, hunajaa, punaista omenaa, luumua, suklaata, savua. Jälkimaku on paahteinen ja tamminen, ryhdikäs. Teetä, kevyttä savuisuutta, mustaherukkahilloa, kirpeää omenaa, hiukan limettiä. Kiinnostava, keskipitkä finaali.

Arvio: Nenässä hiukan vaatimaton mutta suussa makean herkullinen ja runsas. Tietty levottomuus paljastaa, että nuoresta viskistä on vielä kyse ja potentiaalia löytyy kyllä enemmänkin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 5). Dramming 82/100.

Fettercairn Fior 42%

Fettercairn Fior on jakanut mielipiteitä julkaisustaan saakka, joten persoonallisesta viskistä on kyse. Minusta se on ollut mielenkiintoinen, kun olen sitä pari kertaa aiemmin ohimennen maistanut. Nyt on vihdoin aika tutustua tähän tapaukseen tarkemmin.

Fettercairn Fior

(42%, OB, +/- 2014, Sherry Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja viininen. Erottuva, pehmeä turpeisuus. Huomattava suklaisuus. Nahan lisäksi tallia ja maakellaria. Rusinaa, jotain imelää ja siirappista myös. Erikoinen tuoksu – toisaalta persoonallinen, toisaalta omalla tavallaan outo. Melassia, sokerisuutta, maitosuklaata, vaniljaa. Ei huono ollenkaan, ainostaan robusti.

Maku: Hyvin suklainen ja sokerisen makea aluksi. Luumua, rusinaa ja siirappia. Taustalla mietoa turpeisuutta. Edelleen erikoinen tapaus. Farmin tuoksut ovat maussa läsnä, satula ja nahkareppu. Tammi kuivahtaa hiukan, suutuntuma on pehmeä ja omalla tavallaan ihan balanssissa. Maltaisuus tulee myös esiin, samoin minttuinen yrttisyys. Jälkimaku alkaa todella suklaisena, ja sitä taas leikkaa hapahko maltaisuus. Viinisyyttä, tammea, turvetta, ummehtunutta kellaria. Keskipitkä finaali hiipuu yrttien kautta.

Arvio: Parempi kuin muistin, kaikin puolin omalaatuinen viski. Tuoksu on hiukan makua kiinnostavampi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 3). Whiskynotes 79/100. Dramming 83/100.

Glen Albyn 1975/2010, Gordon & MacPhail 46%

Glen Albynin tislaamo perustettiin 1844, ja se aloitti toimintansa 1846. Loppu tuli vuoden 1983 suuressa rysäyksessä, kun viskijärvi täyttyi ja laineet huuhtoivat heikoimmat kumoon.

En ole koskaan päässyt maistamaan Glen Albynia, mutta nyt sekin kunnia suotiin. Pullote on Gordon & MacPhailin lisenssisarjaa muutaman vuoden takaa.

Glen Albyn 1975/2010, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, 1975–2010, licenced bottling, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, heinäisen makea, ruohoinen ja varsin tamminen. Oikeastaan vain tietty huonekaluvaha viittaa iäkkäämpään viskiin. Mandariinia, mangoa, minttua. Varsin mieto mutta silti hiukan vaikeasti hahmotettava, enemmänkin sekava kuin aidon kompleksinen. Kukkaisuutta, hunajaa ja vaniljaa. Tavallaan kuitenkin ihan nätti. Vesilisä tuo lisää raikkautta ja samalla töräyksen hammastahnaa.

Maku: Mietoon tuoksuun nähden todella vahva ja intensiivinen. Maltaisuus puree heti, tammisuus iskee mausteilla (pippuria!) ja tölkkihedelmät aloittavat kunnon vyöryn. Tammi maistuu yllättävän tuoreena näin iäkkäässä viskissä, huonekaluvahaa ei juuri löydy. Minttu ja mausteet ovat pinnassa, kukkaisuus ja ruoho taustalla. Pientä epätasapainoa kautta linjan, suutuntuma on pureva. Jälkimaku alkaa paksulla maltaisuudella ja pistävällä tammella. Hunajaa, vaniljaa, sitrusta. Melko lyhyt. Vesilisä keventää tammen kovinta iskua.

Arvio: Sekava vai kompleksinen? Omaan makuuni epätasapainoinen, ei mikään suuri elämys. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Tomatin 44 yo 1967/2012, The Whisky Fair 51,9%

The Whisky Fair järjestetään vuosittain Saksan Limburgissa. Tämä 44-vuotias Tomatin on pullotettu festivaalia varten. Kehuttukin on.

Tomatin 44 yo 1967/2012, The Whisky Fair

(51,9%, Clan Denny for The Whisky Fair Limburg, 1967–2012, refill butt, Cask #HH7993, 70 cl)

Tuoksu: Paksun maitosuklainen, piparkakkua ja viikunaa. Aavistuksen rikkinen. Piipputupakkaa. Taatelia, siirappia, joulukakun mausteita. Nahkaa, satulaa, tallia, farmifiilistä. Ylikypsää hedelmää, rancio-sävyjä. Runsas ja muhkea paketti, etenkin ikäänsä nähden. Vesilisä antaa tilaa tietylle lihaisuudelle (palvikinkkua).

Maku: Ryhdikäs ja mausteinen. Suklainen ja kahvinen makumaailma, tupakkaa ja tunkkaisuutta. Piparkakkua ja taatelia. Suutuntuma on jämäkkä, runko keskitäyteläinen ja paletti monipuolinen. Tammisuus tuntuu melko voimakkaana ja paahteisena. Uuniomenaa, appelsiinia, neilikkaa, kanelia, hiukan inkivääriä. Ylikypsä ja lihaisa vaikutelma korostuu jälkimaussa, joka alkaa espressolla ja tummalla suklaalla. Luumua, tammisuutta, paahdettuja pähkinöitä. Jälkimaku voisi olla pidempikin, mutta ainakaan se ei tunnu väsyneeltä. Vesilisä leikkaa pippurisempia mausteita mutta korostaa rasvaista pähkinäisyyttä.

Arvio: Ikäisekseen ryhdikäs ja runsas sherryherkku. Ei täysin eeppinen, upea toki. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Tomatin 25 yo 1988 Batch No. 1, 46%

Tomatinin vuosikertaa 1988 on kypsytetty ex-bourbonissa ja ex-portviinissä. Mielenkiintoista. Aiemmin maistamani 25-vuotias Tomatin räjäytti oman pankkini, joten odotukset ovat korkealla – vaikka portviinin kanssa pelaamisessa on aina omat riskinsä.

Tomatin 25 yo 1988 Batch No. 1

(46%, OB, 1988–2014, Batch No. 1, Bourbon Barrels & Port Pipes, 2500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinimehua ja minttua, hunajamelonia ja jälkiruokaviiniä. Vahamainen, selkeä tuoksu. Hunajapaahdettua leikkelettä, vadelmasurvosta, eucalyptusta ja mineraalisuutta. Jännittävä, odottamaton turpeisuus erottuu joukosta. Raikasta hedelmäisyyttä ja rasvaista keksimäisyyttä, hieno kokonaisuus.

Maku: Minttuinen ja raikas. Hunajainen, tyylikkään tamminen ja pehmeän mausteinen. Huonekaluvahaa, valkoviiniä, suolaista voita. Hunajamelonia ja appelsiinimehua riittää. Turpeisuus leijuu taustalla ja luo hienon efektin. Suutuntuma on vahamainen ja erittäin runsas. Piparminttua, eucalyptusta, marjaisuutta. Myös portviinimäisyys tulee esiin, hiukan kuivattavalla tavalla. Jälkimaku on yllättävänkin turpeinen, löytyy pehmeää savua ja lakritsisuutta, voimakasta yrttisyyttä ja tammisuutta. Kompleksinen kaikin puolin, kehittyy pitkään. Kurkkupastillia, pähkinäisyyttä, voikeksejä. Komea on.

Arvio: Hiukan iäkästä Clynelishiä muistuttava, vahamaisen maukas ja kaikin puolin hieno viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 91/100 (Neil Ridley), 88/100 (Martine Nouet).

North Port 20 yo 1979/1999 Rare Malts 61,2%

Nyt lasissa on jotain, mistä ei ole mitään aiempaa kokemusta. North Portin tislaamo perustettiin Angusin härkäseuduille 1820. Sen viskejä näkee myös North Port Brechin- ja Brechin-nimillä – Brechin on kylä, jossa tislaamo sijaitsi.

Toisen maailmansodan aiheuttamaa 11 vuoden taukoa lukuun ottamatta North Portin tuotanto jatkui melko tasaisella tahdilla loppuun saakka eli vuoteen 1983. Silloin homma pantiin pakettiin, niin kuin varsin monessa tislaamossa, kun viskijärvi lainehti yli äyräiden.

North Port  oli Rare Maltsissa mukana neljällä pullotteella. Tämä vuoden 1999 julkaisu oli siinä sarjassa tislaamon viimeinen. Lisää voi lukea Ulf Buxrudin komeasta Rare Malts -teoksesta.

North Port 20 yo 1979/1999 Rare Malts

(61,2%, OB, 1979–1999, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Raskaan hedelmäinen, öljyinen ja tummasävyinen. Tölkkiananasta, vahvaa tammisuutta, hapanta valkoviiniä ja mineraalisuutta. Poltettua tulitikkua, öljyä, hiilisyyttä, jotain hiukan muovista. Palanutta. Sitruksisuutta, persikkaa, inkivääriä. Aika raffi paketti. Vesilisä avaa sentään makeaa vaniljaa ja ruohoisuutta.

Maku: Öljyisen hedelmäinen ja purevan mausteinen. Tammi tulee päälle melko kovilla tanniineilla ja mausteilla. Tölkkihedelmät – ananasta ja persikkaa – jäävät nopeasti jalkoihin. Tummaa yrttisyyttä, salmiakkijauhetta, jotain palanutta. Hiilisyys ja poltetut tulitikut ovat maussa mukana. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas. Jälkimaku on täynnä raakaa ananasta, purevaa tammisuutta, öljyä ja ruohoa. Suu kuivuu lopullisesti. Inkivääriä, sitruunankuorta ja hapokasta omenaa – ja edelleen se palanut sivumaku, joka tuo kitkeryyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo sitruksista makeutta ja aavistuksen akaasiahunajaa.

Arvio: Erikoinen yhdistelmä öljyistä hedelmää ja jotain palanutta. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 5).

Glenturret 35 yo 1977/2012, Jack Wiebers Old Train Line 46,4%

Vuonna 1775 perustettu Glenturret on Skotlannin vanhimpia tislaamoja, nykyään lähinnä tunnettu The Famous Grousen kotipaikkana. Glenturretia näkee melko harvoin missään single malt -muodossa, omatkin kokemukseni ovat vähissä.

Nyt käsissä on iäkäs Glenturret saksalaiselta Jack Wiebersilta. Näissä tapauksissa on aina mielenkiintoista tutkia, miten ex-bourbontynnyri on kohdellut viskiä 35 vuoden kypsytysaikana.

Jack Wiebers Old Train Line on muuten mielenkiintoinen pullotesarja, täynnä iäkkäitä harvinaisuuksia melko marginaalisista tislaamoista. Ja koska kyseessä on ekslusiivinen sarja, saksalainen harrastaja on kerännyt siitäkin kaikki julkaisut.

Glenturret 35 yo 1977/2012, Jack Wiebers Old Train Line

(46,4%, Jack Wiebers, Old Train Line, 10/1977–11/2012, Bourbon Cask, Cask No. 15, 238 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen ja appelsiininen, metinen ja mineraalinen. Puolikuivaa valkoviiniä, omenaa (golden delicious), kinuskia. Kuivahko tammisuus on tyylikkäästi esillä. Kanelipullaa, vaniljakastiketta, herkkää kukkaisuutta. Silkkaa laatua. Vesilisä avaa yllättävän runsaasti anista, katajaisuutta ja havuja.

Maku: Hunajainen ja hapokas. Kuohuviinimäinen fiilis, paahtoleipää ja tiettyä karvautta. Samalla komea makeus, omenaisuus ja kinuski. Mehiläisvahaa, maitosuklaata. Tammi tuntuu kuitenkin kuivana ja hiukan ohuena. Ettei tämä olisi jo hiukan väsynyt? Suutuntuma on kevyt joka tapauksessa. Jälkimaku alkaa kuitenkin voimakkailla mausteilla, melko purevalla tammella ja vahamaisuudella. Hapokasta maltaisuutta, yrttejä, vaniljaviineriä. Pitkä mutta kovasti oheneva finaali. Runko ei kestä juuri ollenkaan vettä.

Arvio: Nätti ja iäkäs, mutta silti aivan äärirajoilla kulkeva viski. Loistava tuoksu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.