Highland

Glen Albyn 1975/2010, Gordon & MacPhail 46%

Glen Albynin tislaamo perustettiin 1844, ja se aloitti toimintansa 1846. Loppu tuli vuoden 1983 suuressa rysäyksessä, kun viskijärvi täyttyi ja laineet huuhtoivat heikoimmat kumoon.

En ole koskaan päässyt maistamaan Glen Albynia, mutta nyt sekin kunnia suotiin. Pullote on Gordon & MacPhailin lisenssisarjaa muutaman vuoden takaa.

Glen Albyn 1975/2010, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, 1975–2010, licenced bottling, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, heinäisen makea, ruohoinen ja varsin tamminen. Oikeastaan vain tietty huonekaluvaha viittaa iäkkäämpään viskiin. Mandariinia, mangoa, minttua. Varsin mieto mutta silti hiukan vaikeasti hahmotettava, enemmänkin sekava kuin aidon kompleksinen. Kukkaisuutta, hunajaa ja vaniljaa. Tavallaan kuitenkin ihan nätti. Vesilisä tuo lisää raikkautta ja samalla töräyksen hammastahnaa.

Maku: Mietoon tuoksuun nähden todella vahva ja intensiivinen. Maltaisuus puree heti, tammisuus iskee mausteilla (pippuria!) ja tölkkihedelmät aloittavat kunnon vyöryn. Tammi maistuu yllättävän tuoreena näin iäkkäässä viskissä, huonekaluvahaa ei juuri löydy. Minttu ja mausteet ovat pinnassa, kukkaisuus ja ruoho taustalla. Pientä epätasapainoa kautta linjan, suutuntuma on pureva. Jälkimaku alkaa paksulla maltaisuudella ja pistävällä tammella. Hunajaa, vaniljaa, sitrusta. Melko lyhyt. Vesilisä keventää tammen kovinta iskua.

Arvio: Sekava vai kompleksinen? Omaan makuuni epätasapainoinen, ei mikään suuri elämys. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Tomatin 44 yo 1967/2012, The Whisky Fair 51,9%

The Whisky Fair järjestetään vuosittain Saksan Limburgissa. Tämä 44-vuotias Tomatin on pullotettu festivaalia varten. Kehuttukin on.

Tomatin 44 yo 1967/2012, The Whisky Fair

(51,9%, Clan Denny for The Whisky Fair Limburg, 1967–2012, refill butt, Cask #HH7993, 70 cl)

Tuoksu: Paksun maitosuklainen, piparkakkua ja viikunaa. Aavistuksen rikkinen. Piipputupakkaa. Taatelia, siirappia, joulukakun mausteita. Nahkaa, satulaa, tallia, farmifiilistä. Ylikypsää hedelmää, rancio-sävyjä. Runsas ja muhkea paketti, etenkin ikäänsä nähden. Vesilisä antaa tilaa tietylle lihaisuudelle (palvikinkkua).

Maku: Ryhdikäs ja mausteinen. Suklainen ja kahvinen makumaailma, tupakkaa ja tunkkaisuutta. Piparkakkua ja taatelia. Suutuntuma on jämäkkä, runko keskitäyteläinen ja paletti monipuolinen. Tammisuus tuntuu melko voimakkaana ja paahteisena. Uuniomenaa, appelsiinia, neilikkaa, kanelia, hiukan inkivääriä. Ylikypsä ja lihaisa vaikutelma korostuu jälkimaussa, joka alkaa espressolla ja tummalla suklaalla. Luumua, tammisuutta, paahdettuja pähkinöitä. Jälkimaku voisi olla pidempikin, mutta ainakaan se ei tunnu väsyneeltä. Vesilisä leikkaa pippurisempia mausteita mutta korostaa rasvaista pähkinäisyyttä.

Arvio: Ikäisekseen ryhdikäs ja runsas sherryherkku. Ei täysin eeppinen, upea toki. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Tomatin 25 yo 1988 Batch No. 1, 46%

Tomatinin vuosikertaa 1988 on kypsytetty ex-bourbonissa ja ex-portviinissä. Mielenkiintoista. Aiemmin maistamani 25-vuotias Tomatin räjäytti oman pankkini, joten odotukset ovat korkealla – vaikka portviinin kanssa pelaamisessa on aina omat riskinsä.

Tomatin 25 yo 1988 Batch No. 1

(46%, OB, 1988–2014, Batch No. 1, Bourbon Barrels & Port Pipes, 2500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinimehua ja minttua, hunajamelonia ja jälkiruokaviiniä. Vahamainen, selkeä tuoksu. Hunajapaahdettua leikkelettä, vadelmasurvosta, eucalyptusta ja mineraalisuutta. Jännittävä, odottamaton turpeisuus erottuu joukosta. Raikasta hedelmäisyyttä ja rasvaista keksimäisyyttä, hieno kokonaisuus.

Maku: Minttuinen ja raikas. Hunajainen, tyylikkään tamminen ja pehmeän mausteinen. Huonekaluvahaa, valkoviiniä, suolaista voita. Hunajamelonia ja appelsiinimehua riittää. Turpeisuus leijuu taustalla ja luo hienon efektin. Suutuntuma on vahamainen ja erittäin runsas. Piparminttua, eucalyptusta, marjaisuutta. Myös portviinimäisyys tulee esiin, hiukan kuivattavalla tavalla. Jälkimaku on yllättävänkin turpeinen, löytyy pehmeää savua ja lakritsisuutta, voimakasta yrttisyyttä ja tammisuutta. Kompleksinen kaikin puolin, kehittyy pitkään. Kurkkupastillia, pähkinäisyyttä, voikeksejä. Komea on.

Arvio: Hiukan iäkästä Clynelishiä muistuttava, vahamaisen maukas ja kaikin puolin hieno viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 91/100 (Neil Ridley), 88/100 (Martine Nouet).

North Port 20 yo 1979/1999 Rare Malts 61,2%

Nyt lasissa on jotain, mistä ei ole mitään aiempaa kokemusta. North Portin tislaamo perustettiin Angusin härkäseuduille 1820. Sen viskejä näkee myös North Port Brechin- ja Brechin-nimillä – Brechin on kylä, jossa tislaamo sijaitsi.

Toisen maailmansodan aiheuttamaa 11 vuoden taukoa lukuun ottamatta North Portin tuotanto jatkui melko tasaisella tahdilla loppuun saakka eli vuoteen 1983. Silloin homma pantiin pakettiin, niin kuin varsin monessa tislaamossa, kun viskijärvi lainehti yli äyräiden.

North Port  oli Rare Maltsissa mukana neljällä pullotteella. Tämä vuoden 1999 julkaisu oli siinä sarjassa tislaamon viimeinen. Lisää voi lukea Ulf Buxrudin komeasta Rare Malts -teoksesta.

North Port 20 yo 1979/1999 Rare Malts

(61,2%, OB, 1979–1999, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Raskaan hedelmäinen, öljyinen ja tummasävyinen. Tölkkiananasta, vahvaa tammisuutta, hapanta valkoviiniä ja mineraalisuutta. Poltettua tulitikkua, öljyä, hiilisyyttä, jotain hiukan muovista. Palanutta. Sitruksisuutta, persikkaa, inkivääriä. Aika raffi paketti. Vesilisä avaa sentään makeaa vaniljaa ja ruohoisuutta.

Maku: Öljyisen hedelmäinen ja purevan mausteinen. Tammi tulee päälle melko kovilla tanniineilla ja mausteilla. Tölkkihedelmät – ananasta ja persikkaa – jäävät nopeasti jalkoihin. Tummaa yrttisyyttä, salmiakkijauhetta, jotain palanutta. Hiilisyys ja poltetut tulitikut ovat maussa mukana. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas. Jälkimaku on täynnä raakaa ananasta, purevaa tammisuutta, öljyä ja ruohoa. Suu kuivuu lopullisesti. Inkivääriä, sitruunankuorta ja hapokasta omenaa – ja edelleen se palanut sivumaku, joka tuo kitkeryyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo sitruksista makeutta ja aavistuksen akaasiahunajaa.

Arvio: Erikoinen yhdistelmä öljyistä hedelmää ja jotain palanutta. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 5).

Glenturret 35 yo 1977/2012, Jack Wiebers Old Train Line 46,4%

Vuonna 1775 perustettu Glenturret on Skotlannin vanhimpia tislaamoja, nykyään lähinnä tunnettu The Famous Grousen kotipaikkana. Glenturretia näkee melko harvoin missään single malt -muodossa, omatkin kokemukseni ovat vähissä.

Nyt käsissä on iäkäs Glenturret saksalaiselta Jack Wiebersilta. Näissä tapauksissa on aina mielenkiintoista tutkia, miten ex-bourbontynnyri on kohdellut viskiä 35 vuoden kypsytysaikana.

Jack Wiebers Old Train Line on muuten mielenkiintoinen pullotesarja, täynnä iäkkäitä harvinaisuuksia melko marginaalisista tislaamoista. Ja koska kyseessä on ekslusiivinen sarja, saksalainen harrastaja on kerännyt siitäkin kaikki julkaisut.

Glenturret 35 yo 1977/2012, Jack Wiebers Old Train Line

(46,4%, Jack Wiebers, Old Train Line, 10/1977–11/2012, Bourbon Cask, Cask No. 15, 238 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen ja appelsiininen, metinen ja mineraalinen. Puolikuivaa valkoviiniä, omenaa (golden delicious), kinuskia. Kuivahko tammisuus on tyylikkäästi esillä. Kanelipullaa, vaniljakastiketta, herkkää kukkaisuutta. Silkkaa laatua. Vesilisä avaa yllättävän runsaasti anista, katajaisuutta ja havuja.

Maku: Hunajainen ja hapokas. Kuohuviinimäinen fiilis, paahtoleipää ja tiettyä karvautta. Samalla komea makeus, omenaisuus ja kinuski. Mehiläisvahaa, maitosuklaata. Tammi tuntuu kuitenkin kuivana ja hiukan ohuena. Ettei tämä olisi jo hiukan väsynyt? Suutuntuma on kevyt joka tapauksessa. Jälkimaku alkaa kuitenkin voimakkailla mausteilla, melko purevalla tammella ja vahamaisuudella. Hapokasta maltaisuutta, yrttejä, vaniljaviineriä. Pitkä mutta kovasti oheneva finaali. Runko ei kestä juuri ollenkaan vettä.

Arvio: Nätti ja iäkäs, mutta silti aivan äärirajoilla kulkeva viski. Loistava tuoksu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Glen Ord 23 yo 1974/1998 Rare Malts 60,8%

Rare Malts Selectionia pääsee maistamaan nykyään melko harvoin, kiitos Rare Malts Madnessiin seonneiden keräilijöiden, jotka ovat siivonneet klassikkopullotteet kaappeihinsa.

Nyt käsissä on kuitenkin 23-vuotias Glen Ord tuosta klassisesta sarjasta. Pullote on esitelty myös Ulf Buxrudin upeassa Rare Malts -kirjassa, jota vasten valokuvakin on otettu.

Glen Ordilta päätyi Rare Maltsiin vain kaksi pullotetta, joista tämä vuonna 1998 pullotettu on se jälkimmäinen. Omat kokemukseni tislaamon tuotannosta ovat melko vähäiset, joten suurella mielenkiinnolla maistan tämän.

Glen Ord 23 yo 1974/1998 Rare Malts

(60,8%, OB, 1974–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Kurkkupastillia ja kuivaa tammisuutta. Herkän sitruksinen, kuivia trooppisia hedelmiä. Erottuva anis. Eucalyptusta ja minttua. Hiukan kireä maltaisuus, kaikkineen kuiva kokonaisuus – ja herkullinen juuri sellaisena. Vesilisä muuttaa luonnetta huomattavasti. Esiin nousee runsaasti kirpeähköä hedelmäisyyttä (viinirypäleitä, kiiviä), ja yleisilmeeseen tulee kermainen sävy.

Maku: Vahva anis korostuu heti. Upea kuiva tammisuus, joka kolahtaa minulle aina. Eucalyptusta, tuoretta minttua, aavistus tervaleijonaa. Hiukan piipputupakkaa ja teroitettua lyijykynää. Maukas sitruksisuus, selviä bourbonvaikutteita pinnassa. Suutuntuma on edelle rapsahtavan kuiva ja jotenkin herkkä, mineraalinen ja raikas. Jälkimaku alkaa kuivalla tammella, jota anis säestää. Kurkkupastillia, sitruunaa, mausteisuutta, lakritsia. Melko pitkä ja herkkä finaali toimii hyvin. Vesilisä tuo kermaisuutta ja makeutta varsin runsaasti.

Arvio: Hieno ja kypsä esitys. Vähintäänkin maineensa veroinen Glen Ord. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 7). Whisky Magazine 80/100 (Michael Jackson), 80/100 (Jim Murray).

Tomatin 35 yo 1978/2013, Cadenhead Small Batch 44,1%

Cadenhead on julkaissut Small Batch -sarjansa vaatimattomissa, dumpy-mallisissa pulloissa monia todellisia helmiä. Nyt edessä on iäkästä Tomatinia.

Tomatin 35 yo 1978/2013, Cadenhead Small Batch

(44,1%, Cadenhead, Small Batch, 1978–10/2013, Bourbon Hogsheads, 594 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen ja vaniljainen. Bourbonkypsytys todella tuntuu, mausteita ja kookosmaitoa riittää. Ylipäänsä kepeän maitomainen fiilis, vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Hedelmistä mango, appelsiini ja limetti erottuvat. Minttuakin riittää. Jotain vartalovoidetta, tuoretta heinää. Raikas ja ilmava, melko nuorekas kokonaisuus.

Maku: Tamminen ja hiukan kovapintainen aluksi. Purevat mausteet, kunnon bourbonhyökkäys. Vähitellen limetti ja mango tulevat eesiin, maltaisuus alkaa korostua ja makea yrttisyys vallata alaa. Silti hiukan epäselvä ja hermostunut vaikutelma, toki hienostunut ja tyylikäs kaikesta huolimatta. Suutuntuma on kevyen öljyinen ja tammisen pisteliäs. Jälkimaku alkaa täysin tammen komennossa, alta ei tunnu löytyvän oikein mitään. Vaniljaa, minttua ja limettiä sentään. Pitkä mutta melko tasapaksu finaali.

Arvio: Pieni pettymys. Tynnyri oli ehkä ylittänyt tietyn rajan, vaikka tyylikkyyttä olikin tarjolla. 86/100

Ardmore 1991/2013, Malts of Scotland 53,8%

Nyt on edessä mielenkiintoisin viski pitkään aikaan: ex-rommitynnyrissä kypsynyt savuviski. Ylämaan tislaamona Ardmore ei tuota valtavan turpeista viskiä, mutta tähän asti maistamistani Ardmoreista savuaromin on voinut tunnistaa välittömästi.

Ardmore 1991/2013, Malts of Scotland

(53,8%, Malts of Scotland, 3/1991–3/2013, Rum Barrel, Cask #MoS 13018, 234 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Turpeinen, hiilisavuinen ja rasvainen. Vahva suolaisuus. Ruohoisuutta. Hiukan tunkkainen ilme. Karamellisoituja hedelmiä, sitruunaa ja omenaa. Tammi uhkuu voimaa taustalla. Lihaisuus on kuivaa, suolalihaa. Mineraalisuutta, hiukan lyijyä. Vesilisä herkistää palettia, tulee ruusuja ja heinäisyyttä.

Maku: Suutuntuma on erittäin pehmeä ja täyteläinen. Vahamaisuus ja vaniljaisuus tuovat mukanaan turpeisuuden ja kuivan hiilisavun. Lyijykynää, sitruunamehua, punaista omenaa. Palasokeria. Hapokasta valkoviiniä, mineraalisuutta. Tammi puree hyvin kiinni ja tuo mausteisuutta. Hiukan minttuakin löytyy. Jälkimaku alkaa savuisena ja lihaisan turpeisena, sitruksiksisena ja tammisena. Suolainen vyöry jatkuu pitkään. Vesilisä korostaa tämän suolavetistä ja sitruksista luonnetta. Balanssia hapokkuuden, suolaisuuden ja sokerisuuden välillä ei löydy oikein mitenkään, siksi tämä tuntuu jotenkin hermostuneelta.

Arvio: Ihan kelvollinen esitys, mutta hiukan tasapaino-ongelmia. Rommitynnyrin vaikutusta ei huomaa mistään. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Glengoyne 14 yo 1999/2013, Malts of Scotland 54,3%

Nyt maistelussa on vuoden 1999 Glengoyne-tuotantoa, jonka Malts of Scotland on pannut pulloon 2013. Oma vaatimaton kokemukseni nuorehkoista Glengoyneista on sen sorttinen, että vastaan voi tulla melkein millaista viskiä tahansa.

Tässä tapauksessa neljäntoista vuoden kypsytysaikaa voi pitää luontevana, kun viski on päätynyt vain hogshead-kokoiseen ex-sherrytynnyriin. Siinäkin voidaan mennä jo rajoille, jos kyseessä on first fill. Värin perusteella mahdollisesti on.

Glengoyne 14 yo 1999/2013, Malts of Scotland

(54,3%, Malts of Scotland, 7/1999–10/2013, Sherry Hogshead, Cask #MoS 13044, 247 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Sherryinen ja marjaisa. Erittäin suklainen. Kuningatarhilloa, siirappia, luumua, kahvia, hiukan rusinaa. Tammisuus on makean vaniljaista, mutta erottuu selvästi. Houkutteleva kokonaisuus, vaikkei kovin jykevä olekaan. Vesilisä erottelee makeahkoa sitruksisuutta ja tiettyä keksimäisyyttä.

Maku: Suklaata ja makeaa sherryä. Melkein PX-fiilistä. Marjaisuus on pinnassa, mustikat ja vadelmat etenkin. Suklaisuus on makeaa ja runsasta, vaikka viskin runko ei ole mitenkään tuhti. Mukava mausteisuus tulee tammen kyydissä, leikkaa nätisti makeutta. Siirappi ja kinuski saavat seurakseen anista ja maustepippuria. Luumu ja digestivekeksit maistuvat. Jälkimaku on varsin mausteinen ja tamminen, tanniineja riittää. Kahvinen ja hiukan kitkerä vaikutelma korostuu. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä heikentää runkoa herkästi mutta lisää kahvisuutta.

Arvio: Tyylikäs ja herkullinen sherryttely, joka saisi jatkua jälkimaussa vielä pidempäänkin. 86/100

Tomatin 15 yo 43%

Tomatinin tuotannosta 80 prosenttia menee blendeihin, pääasiassa Antiquaryyn ja Talismaniin. Single malt -puolellakin suosio kasvaa, kun tislaamo on julkaissut perusvalikoimassaan jo 30- ja 40-vuotiaat pullotteet.

Nyt maistelussa vähän nuorempaa tuotantoa, 15-vuotias Tomatin.

Tomatin 15 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja raikas. Runsas, jopa intensiivinen vaikutelma, vaikka korkeintaan keskitäyteläisestä viskistä on kyse. Aprikoosia, mangoa, greippiä. Reippaan hapokas maltaisuus tuo ryhtiä. Hunajaa, kurkkupastilleja, sitruunamelissaa, minttua, tuoretta tammea. Kukkaisuutta, tuoretta timotei-heinää. Hyvä!

Maku: Mehukkaan hedelmäinen ja runsaan maltainen. Seuraa hyvin tuoksua, löytyy greippiä ja mangoa ja paljon muutakin hedelmäkorin tavaraa. Suutuntuma on yhtä aikaa rasvainen (käsirasvaa) ja hapokas, se tekee tästä mielenkiintoisen. Tuore tammi on vähällä mennä puisevan puolelle, mutta pysyy silti aisoissa. Bourbonhenkinen mausteisuus ja vahva minttu, IPA-olutta ja jopa tiettyä humalan kaltaista otetta. Jälkimaku alkaa tammen komennossa, hapokas maltaisuus tukee. Tequilaa (hyvää sellaista), rasvaisuutta, hunajaa, sitruunaa, kurkkupastilleja, apilankukkaa. Mainio, keskipitkä finaali.

Arvio: Nyt on sellainen hedelmäisyyden ja tammisuuden yhdistelmä, joka maistuu. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 11). Whisky Magazine 75/100 (Martine Nouet).