Highland

Glen Ord 23 yo 1974/1998 Rare Malts 60,8%

Rare Malts Selectionia pääsee maistamaan nykyään melko harvoin, kiitos Rare Malts Madnessiin seonneiden keräilijöiden, jotka ovat siivonneet klassikkopullotteet kaappeihinsa.

Nyt käsissä on kuitenkin 23-vuotias Glen Ord tuosta klassisesta sarjasta. Pullote on esitelty myös Ulf Buxrudin upeassa Rare Malts -kirjassa, jota vasten valokuvakin on otettu.

Glen Ordilta päätyi Rare Maltsiin vain kaksi pullotetta, joista tämä vuonna 1998 pullotettu on se jälkimmäinen. Omat kokemukseni tislaamon tuotannosta ovat melko vähäiset, joten suurella mielenkiinnolla maistan tämän.

Glen Ord 23 yo 1974/1998 Rare Malts

(60,8%, OB, 1974–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Kurkkupastillia ja kuivaa tammisuutta. Herkän sitruksinen, kuivia trooppisia hedelmiä. Erottuva anis. Eucalyptusta ja minttua. Hiukan kireä maltaisuus, kaikkineen kuiva kokonaisuus – ja herkullinen juuri sellaisena. Vesilisä muuttaa luonnetta huomattavasti. Esiin nousee runsaasti kirpeähköä hedelmäisyyttä (viinirypäleitä, kiiviä), ja yleisilmeeseen tulee kermainen sävy.

Maku: Vahva anis korostuu heti. Upea kuiva tammisuus, joka kolahtaa minulle aina. Eucalyptusta, tuoretta minttua, aavistus tervaleijonaa. Hiukan piipputupakkaa ja teroitettua lyijykynää. Maukas sitruksisuus, selviä bourbonvaikutteita pinnassa. Suutuntuma on edelle rapsahtavan kuiva ja jotenkin herkkä, mineraalinen ja raikas. Jälkimaku alkaa kuivalla tammella, jota anis säestää. Kurkkupastillia, sitruunaa, mausteisuutta, lakritsia. Melko pitkä ja herkkä finaali toimii hyvin. Vesilisä tuo kermaisuutta ja makeutta varsin runsaasti.

Arvio: Hieno ja kypsä esitys. Vähintäänkin maineensa veroinen Glen Ord. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 7). Whisky Magazine 80/100 (Michael Jackson), 80/100 (Jim Murray).

Tomatin 35 yo 1978/2013, Cadenhead Small Batch 44,1%

Cadenhead on julkaissut Small Batch -sarjansa vaatimattomissa, dumpy-mallisissa pulloissa monia todellisia helmiä. Nyt edessä on iäkästä Tomatinia.

Tomatin 35 yo 1978/2013, Cadenhead Small Batch

(44,1%, Cadenhead, Small Batch, 1978–10/2013, Bourbon Hogsheads, 594 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen ja vaniljainen. Bourbonkypsytys todella tuntuu, mausteita ja kookosmaitoa riittää. Ylipäänsä kepeän maitomainen fiilis, vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Hedelmistä mango, appelsiini ja limetti erottuvat. Minttuakin riittää. Jotain vartalovoidetta, tuoretta heinää. Raikas ja ilmava, melko nuorekas kokonaisuus.

Maku: Tamminen ja hiukan kovapintainen aluksi. Purevat mausteet, kunnon bourbonhyökkäys. Vähitellen limetti ja mango tulevat eesiin, maltaisuus alkaa korostua ja makea yrttisyys vallata alaa. Silti hiukan epäselvä ja hermostunut vaikutelma, toki hienostunut ja tyylikäs kaikesta huolimatta. Suutuntuma on kevyen öljyinen ja tammisen pisteliäs. Jälkimaku alkaa täysin tammen komennossa, alta ei tunnu löytyvän oikein mitään. Vaniljaa, minttua ja limettiä sentään. Pitkä mutta melko tasapaksu finaali.

Arvio: Pieni pettymys. Tynnyri oli ehkä ylittänyt tietyn rajan, vaikka tyylikkyyttä olikin tarjolla. 86/100

Ardmore 1991/2013, Malts of Scotland 53,8%

Nyt on edessä mielenkiintoisin viski pitkään aikaan: ex-rommitynnyrissä kypsynyt savuviski. Ylämaan tislaamona Ardmore ei tuota valtavan turpeista viskiä, mutta tähän asti maistamistani Ardmoreista savuaromin on voinut tunnistaa välittömästi.

Ardmore 1991/2013, Malts of Scotland

(53,8%, Malts of Scotland, 3/1991–3/2013, Rum Barrel, Cask #MoS 13018, 234 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Turpeinen, hiilisavuinen ja rasvainen. Vahva suolaisuus. Ruohoisuutta. Hiukan tunkkainen ilme. Karamellisoituja hedelmiä, sitruunaa ja omenaa. Tammi uhkuu voimaa taustalla. Lihaisuus on kuivaa, suolalihaa. Mineraalisuutta, hiukan lyijyä. Vesilisä herkistää palettia, tulee ruusuja ja heinäisyyttä.

Maku: Suutuntuma on erittäin pehmeä ja täyteläinen. Vahamaisuus ja vaniljaisuus tuovat mukanaan turpeisuuden ja kuivan hiilisavun. Lyijykynää, sitruunamehua, punaista omenaa. Palasokeria. Hapokasta valkoviiniä, mineraalisuutta. Tammi puree hyvin kiinni ja tuo mausteisuutta. Hiukan minttuakin löytyy. Jälkimaku alkaa savuisena ja lihaisan turpeisena, sitruksiksisena ja tammisena. Suolainen vyöry jatkuu pitkään. Vesilisä korostaa tämän suolavetistä ja sitruksista luonnetta. Balanssia hapokkuuden, suolaisuuden ja sokerisuuden välillä ei löydy oikein mitenkään, siksi tämä tuntuu jotenkin hermostuneelta.

Arvio: Ihan kelvollinen esitys, mutta hiukan tasapaino-ongelmia. Rommitynnyrin vaikutusta ei huomaa mistään. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Glengoyne 14 yo 1999/2013, Malts of Scotland 54,3%

Nyt maistelussa on vuoden 1999 Glengoyne-tuotantoa, jonka Malts of Scotland on pannut pulloon 2013. Oma vaatimaton kokemukseni nuorehkoista Glengoyneista on sen sorttinen, että vastaan voi tulla melkein millaista viskiä tahansa.

Tässä tapauksessa neljäntoista vuoden kypsytysaikaa voi pitää luontevana, kun viski on päätynyt vain hogshead-kokoiseen ex-sherrytynnyriin. Siinäkin voidaan mennä jo rajoille, jos kyseessä on first fill. Värin perusteella mahdollisesti on.

Glengoyne 14 yo 1999/2013, Malts of Scotland

(54,3%, Malts of Scotland, 7/1999–10/2013, Sherry Hogshead, Cask #MoS 13044, 247 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Sherryinen ja marjaisa. Erittäin suklainen. Kuningatarhilloa, siirappia, luumua, kahvia, hiukan rusinaa. Tammisuus on makean vaniljaista, mutta erottuu selvästi. Houkutteleva kokonaisuus, vaikkei kovin jykevä olekaan. Vesilisä erottelee makeahkoa sitruksisuutta ja tiettyä keksimäisyyttä.

Maku: Suklaata ja makeaa sherryä. Melkein PX-fiilistä. Marjaisuus on pinnassa, mustikat ja vadelmat etenkin. Suklaisuus on makeaa ja runsasta, vaikka viskin runko ei ole mitenkään tuhti. Mukava mausteisuus tulee tammen kyydissä, leikkaa nätisti makeutta. Siirappi ja kinuski saavat seurakseen anista ja maustepippuria. Luumu ja digestivekeksit maistuvat. Jälkimaku on varsin mausteinen ja tamminen, tanniineja riittää. Kahvinen ja hiukan kitkerä vaikutelma korostuu. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä heikentää runkoa herkästi mutta lisää kahvisuutta.

Arvio: Tyylikäs ja herkullinen sherryttely, joka saisi jatkua jälkimaussa vielä pidempäänkin. 86/100

Tomatin 15 yo 43%

Tomatinin tuotannosta 80 prosenttia menee blendeihin, pääasiassa Antiquaryyn ja Talismaniin. Single malt -puolellakin suosio kasvaa, kun tislaamo on julkaissut perusvalikoimassaan jo 30- ja 40-vuotiaat pullotteet.

Nyt maistelussa vähän nuorempaa tuotantoa, 15-vuotias Tomatin.

Tomatin 15 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja raikas. Runsas, jopa intensiivinen vaikutelma, vaikka korkeintaan keskitäyteläisestä viskistä on kyse. Aprikoosia, mangoa, greippiä. Reippaan hapokas maltaisuus tuo ryhtiä. Hunajaa, kurkkupastilleja, sitruunamelissaa, minttua, tuoretta tammea. Kukkaisuutta, tuoretta timotei-heinää. Hyvä!

Maku: Mehukkaan hedelmäinen ja runsaan maltainen. Seuraa hyvin tuoksua, löytyy greippiä ja mangoa ja paljon muutakin hedelmäkorin tavaraa. Suutuntuma on yhtä aikaa rasvainen (käsirasvaa) ja hapokas, se tekee tästä mielenkiintoisen. Tuore tammi on vähällä mennä puisevan puolelle, mutta pysyy silti aisoissa. Bourbonhenkinen mausteisuus ja vahva minttu, IPA-olutta ja jopa tiettyä humalan kaltaista otetta. Jälkimaku alkaa tammen komennossa, hapokas maltaisuus tukee. Tequilaa (hyvää sellaista), rasvaisuutta, hunajaa, sitruunaa, kurkkupastilleja, apilankukkaa. Mainio, keskipitkä finaali.

Arvio: Nyt on sellainen hedelmäisyyden ja tammisuuden yhdistelmä, joka maistuu. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 11). Whisky Magazine 75/100 (Martine Nouet).

Clynelish 14 yo Flora & Fauna 43%

Clynelishin ensimmäinen kontribuutio Flora & Fauna -sarjaan oli tämä 14-vuotias, joka julkaistiin heti ykkössarjassa 1991. Myöhemmin Clynelish päätyi myös tynnyrivahvuisten Flora & Faunojen sarjaan vuonna 1997.

Nyt maistelussa siis aito ja alkuperäinen versio, 43-prosenttisena. Arvioisin, että tämä on päätynyt pulloon joskus vuoden 2000 kieppeillä.

Clynelish 14 yo Flora & Fauna

(43%, OB, 2000*, 70 cl)

Tuoksu: Todella kukkainen, parfyyminen ja eloisa. Makeaa metisyyttä, mehiläisvahaa, kuivaa tammisuutta, kovia toffeekarkkeja. Hento turpeensavu taustalla. Vihreää omenaa, minttua, mietoa sitruksisuutta. Mausteisuus tukee napakan maltaista kokonaisuutta. Puhdaspiirteinen ja tyylikäs kaikin puolin.

Maku: Makean kukkainen ja kuivan tamminen. Miellyttävä mehiläisvaha, toffeeta ja hunajaa. Pieni savu tuntuu kielen päällä, löytyy omenaa ja minttua. Seuraa kaikkineen hyvin tuoksua. Kevyt suutuntuma, erittäin rapsahtava, selväpiirteinen ja tasapainoinen. Kuiva tammisuus on taivaallista, mutta kaikkineen potkua saisi olla vielä hiukan enemmän. Mausteisuus nousee vähitellen, samoin vanilja. Jälkimaku on linjakkaalla tavalla kuivan tamminen, omenainen, aavistuksen suolainen ja turpeinen, hunajainen, piparminttuinen, jopa melko pitkä. Herkkua!

Arvio: Tähän mennessä parasta maistamaani Flora & Faunaa. Tasapainoinen ja tyylikäs viski. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 7). Smoke On The Water, ”Todella hyvä ’vanhan liiton’ viski!”

Blair Athol 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Douglas McGibbon on Fred Douglas Laingin vuonna 1950 perustama pullotusyhtiö, jonka hän nimesi vaimonsa isoisän, legendaarisen Islayn tislaajan mukaan.

Douglas McGibbon on ollut osa Douglas Laingia, ja kun perheyhtiö ositettiin 2013, Provenance-sarja jäi Fred Laingin johtamalle Douglas Laingille. Toinen vaihtoehto olisi siis ollut Hunter Laing, jolta löytyy muun muassa Old Malt Cask -sarja.

Selvää, eikö?

Nyt käsissä on 15-vuotias Blair Athol suoraan ex-sherrytynnyristä.

Blair Athol 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, Douglas McGibbon, Summer 1997 – Spring 2013, Cask No. DMG 9757, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja öljyinen. Siirappia on rutkasti, siellä on persikkaa ja päärynää säilöttynä. Hiukan ylikypsä vaikutelma, tiettyä tunkkaisuutta, vaikka rakenne ei sinänsä vaikuta paksulta. Kovia toffeekarkkeja, hunajamelonia, mehiläisvahaa, marsipaania. Makea ja hiukan erikoinen kokonaisuus, mielenkiintoinen toki.

Maku: Siirappinen ja maltainen. Kinuskikastike on pinnassa, suutuntuma hyvin kermainen. Tammisuus näyttäytyy mutta hautautuu pian makeiden säilykehedelmien alle. Maltaisuus on makeaa ja melko hapokasta. Toffeeta ja hunajaa riittää. Jälkimaku alkaa yllättävän tammisena, mutta jälleen makeus iskee: siirappia, kinuskia, karkkisekoituksia, päärynää, purukumia. Keskipitkä finaali päättyy sentään tammiseen nuottiin.

Arvio: Karkkiviski, jossa tammi taistelee siirapin kanssa loppuun asti. Miellyttävä yllätys. 86/100

Dalwhinnie 1992/2009 The Managers’ Choice 51%

Diageon The Managers’ Choice -sarja on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Nuoria, yleensä melko aktiivisia tynnyreitä on pullotettu ekslusiiviseen sarjaan, joka on hinnoiteltu… ööö… ekslusiivisesti. On aika tarkastaa, mitä Dalwhinnielta valittu tynnyri pitää sisällään.

Dalwhinnie 1992/2009 The Managers’ Choice

(51%, OB, 5.2.1992–10.3.2009, Refill American Oak, Cask No. 431, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää, vaniljaa, tammea. Hedelmät ovat pinnassa, viinirypäleet, kiivi ja omena. Rasvainen ja paksu vaikutelma, löytyy mausteita ja makeutta. Akaasiahunajaa, anista. Tammi on tuoretta ja runsasta. Oikein hyvä balanssi. Ja yllättävä savuisuus. Lisätty vesi herättää kukkaisuutta ja ruohoisuutta selvästi.

Maku: Päärynäinen ja siirappisen muhkea. Lohkottua omenaa, kypsää kiiviä, apilankukkaa, mausteita. Suutuntuma on öljyisen paksu ja tasapainoisen pehmeä. Savuinen vaikutelma hetkittäin, hiiltä ja karamellisuutta. Tammi on voimakasta muttei liian tanniinista. Jälkimaussa korostuvat vanilja, akaasiahunaja, eucalyptus, makea tammisuus, ryhdikkäät mausteet. Keskipitkä finaali jättää hiukan karvaan, mustaa teetä muistuttavan fiiliksen. Vesilisä ryöstää muhkeudesta osan mutta ei tuo mitään uutta esiin.

Arvio: Tämä oikeastaan jopa ylitti odotukset. Savuisuus myös yllätti. Oikein hyvä, vaikka vedenkesto olisi voinut olla parempikin – siltä osin tämä tuntui jopa ikäistään nuoremmalta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor 83/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Hyvä tynnyri”.

Glen Garioch 1994/2011, 53,9%

Glen Garioch korostaa nykyään tislaamopullotteissaankin vuosikertoja. Aiemmat kokemukseni Glen Gariochista ovat olleet heikkoja, joten nyt voisi olla aika korjata tilanne.

Glen Garioch 1994/2011

(53,9%, OB, 1994–2011, Batch No. 32, North American oak barrels, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja esterinen. Purkkiananasta, persikkaa, tuoretta tammea. Pirteä mausteisuus, anista ja inkivääriä. Ripaus vaniljaa – paksua vaniljakastiketta omenapiirakan päällä. Jyväinen maltaisuus, kuten tällaiseen kuuluu, ja varsin miellyttävänä. Apilaa, voikukkaa, ruohoisuutta. Vesilisä irrottaa tuoksusta päärynää – todella paljon päärynää.

Maku: Rasvainen suutuntuma, paksu ja runsas. Nyt on iso viski käsissä. Makeaa ananasta, kypsää omenaa, apilan metisyyttä. Bourbonin jyväisyys ja pieni glyserolikin maistuvat välittömästi. Pureva tammisuus ja kirpeät mausteet ovat intensiivisesti läsnä. Anista, minttua, yrttisyyttä. Sulaa voita. Jälkimaku tulee kirpeänä ja sitruunaisena, tuoretta tammea ja inkivääriä riittää. Pieni turvesavukin jossain taustalla tuntuu, multaisena ja robustina. Finaali on keskipitkä, melko makea. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja kurkkupastillia.

Arvio: Maukas yllätys, huomattavan iso viski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor 86/100 (per 2). Whisky Magazine 76/100 (Dave Broom), 76/100 (Martine Nouet).

Millburn 18 yo 1975/1995, Rare Malts 58,9%

Millburn toimi Invernessissä vuosina 1807–1985. Sen kolmesta Rare Malts -pullotteesta tämä taitaa olla nykyään harvinaisin.

Millburn 18 yo 1975/1995, Rare Malts

(58,9%, OB, 1975–1995, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja ruohoinen. Greippimehua, vihreää omenaa, hiukan poltettuja tulitikkuja ja savua. Aseöljyä, huonekaluvahaa. Jyväisyyttä, kirpeää maltaisuutta. Kuivaa tammisuutta. Jotenkin tyylikäs tämä on, vaikka teräväkin toki. Vesilisä tuo pintaan maanläheisyyttä (multaa ja tallia) sekä kukkaisuutta (ruusuja).

Maku: Valtavan runsas ja voimakas. Erittäin pehmeä ja rasvainen suutuntuma – mutta maku ajaa suuhun panssarivaunulla. On iso viski. Ruohoinen ja sitruksinen, greippiä ja sitruunankuorta. Upea kuiva tammisuus, huonekaluvahaa ja mietoa savuisuutta. Nestesaippuan vivahde. Yllättävää hunajaista makeutta. Jälkimaussa tuntuu kuivaa tammea, lakritsia, tervaa, salmiakkia, suolaisuutta, yrttejä, tummaa hedelmäisyytttä – ja pituutta riittää. Vesilisällä saa esiin lisää suolaisuutta ja merellisiä sävyjä, simpukoita ja rapuja. Kestää hyvin vettä, rasvaisuus ei anna ihan heti periksi.

Arvio: Rasvainen ja iso viski, jonka kuiva tammisuus on loistavaa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 2).