Highland

Clynelish 14 yo Flora & Fauna 43%

Clynelishin ensimmäinen kontribuutio Flora & Fauna -sarjaan oli tämä 14-vuotias, joka julkaistiin heti ykkössarjassa 1991. Myöhemmin Clynelish päätyi myös tynnyrivahvuisten Flora & Faunojen sarjaan vuonna 1997.

Nyt maistelussa siis aito ja alkuperäinen versio, 43-prosenttisena. Arvioisin, että tämä on päätynyt pulloon joskus vuoden 2000 kieppeillä.

Clynelish 14 yo Flora & Fauna

(43%, OB, 2000*, 70 cl)

Tuoksu: Todella kukkainen, parfyyminen ja eloisa. Makeaa metisyyttä, mehiläisvahaa, kuivaa tammisuutta, kovia toffeekarkkeja. Hento turpeensavu taustalla. Vihreää omenaa, minttua, mietoa sitruksisuutta. Mausteisuus tukee napakan maltaista kokonaisuutta. Puhdaspiirteinen ja tyylikäs kaikin puolin.

Maku: Makean kukkainen ja kuivan tamminen. Miellyttävä mehiläisvaha, toffeeta ja hunajaa. Pieni savu tuntuu kielen päällä, löytyy omenaa ja minttua. Seuraa kaikkineen hyvin tuoksua. Kevyt suutuntuma, erittäin rapsahtava, selväpiirteinen ja tasapainoinen. Kuiva tammisuus on taivaallista, mutta kaikkineen potkua saisi olla vielä hiukan enemmän. Mausteisuus nousee vähitellen, samoin vanilja. Jälkimaku on linjakkaalla tavalla kuivan tamminen, omenainen, aavistuksen suolainen ja turpeinen, hunajainen, piparminttuinen, jopa melko pitkä. Herkkua!

Arvio: Tähän mennessä parasta maistamaani Flora & Faunaa. Tasapainoinen ja tyylikäs viski. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 7). Smoke On The Water, ”Todella hyvä ’vanhan liiton’ viski!”

Blair Athol 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Douglas McGibbon on Fred Douglas Laingin vuonna 1950 perustama pullotusyhtiö, jonka hän nimesi vaimonsa isoisän, legendaarisen Islayn tislaajan mukaan.

Douglas McGibbon on ollut osa Douglas Laingia, ja kun perheyhtiö ositettiin 2013, Provenance-sarja jäi Fred Laingin johtamalle Douglas Laingille. Toinen vaihtoehto olisi siis ollut Hunter Laing, jolta löytyy muun muassa Old Malt Cask -sarja.

Selvää, eikö?

Nyt käsissä on 15-vuotias Blair Athol suoraan ex-sherrytynnyristä.

Blair Athol 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, Douglas McGibbon, Summer 1997 – Spring 2013, Cask No. DMG 9757, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja öljyinen. Siirappia on rutkasti, siellä on persikkaa ja päärynää säilöttynä. Hiukan ylikypsä vaikutelma, tiettyä tunkkaisuutta, vaikka rakenne ei sinänsä vaikuta paksulta. Kovia toffeekarkkeja, hunajamelonia, mehiläisvahaa, marsipaania. Makea ja hiukan erikoinen kokonaisuus, mielenkiintoinen toki.

Maku: Siirappinen ja maltainen. Kinuskikastike on pinnassa, suutuntuma hyvin kermainen. Tammisuus näyttäytyy mutta hautautuu pian makeiden säilykehedelmien alle. Maltaisuus on makeaa ja melko hapokasta. Toffeeta ja hunajaa riittää. Jälkimaku alkaa yllättävän tammisena, mutta jälleen makeus iskee: siirappia, kinuskia, karkkisekoituksia, päärynää, purukumia. Keskipitkä finaali päättyy sentään tammiseen nuottiin.

Arvio: Karkkiviski, jossa tammi taistelee siirapin kanssa loppuun asti. Miellyttävä yllätys. 86/100

Dalwhinnie 1992/2009 The Managers’ Choice 51%

Diageon The Managers’ Choice -sarja on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Nuoria, yleensä melko aktiivisia tynnyreitä on pullotettu ekslusiiviseen sarjaan, joka on hinnoiteltu… ööö… ekslusiivisesti. On aika tarkastaa, mitä Dalwhinnielta valittu tynnyri pitää sisällään.

Dalwhinnie 1992/2009 The Managers’ Choice

(51%, OB, 5.2.1992–10.3.2009, Refill American Oak, Cask No. 431, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää, vaniljaa, tammea. Hedelmät ovat pinnassa, viinirypäleet, kiivi ja omena. Rasvainen ja paksu vaikutelma, löytyy mausteita ja makeutta. Akaasiahunajaa, anista. Tammi on tuoretta ja runsasta. Oikein hyvä balanssi. Ja yllättävä savuisuus. Lisätty vesi herättää kukkaisuutta ja ruohoisuutta selvästi.

Maku: Päärynäinen ja siirappisen muhkea. Lohkottua omenaa, kypsää kiiviä, apilankukkaa, mausteita. Suutuntuma on öljyisen paksu ja tasapainoisen pehmeä. Savuinen vaikutelma hetkittäin, hiiltä ja karamellisuutta. Tammi on voimakasta muttei liian tanniinista. Jälkimaussa korostuvat vanilja, akaasiahunaja, eucalyptus, makea tammisuus, ryhdikkäät mausteet. Keskipitkä finaali jättää hiukan karvaan, mustaa teetä muistuttavan fiiliksen. Vesilisä ryöstää muhkeudesta osan mutta ei tuo mitään uutta esiin.

Arvio: Tämä oikeastaan jopa ylitti odotukset. Savuisuus myös yllätti. Oikein hyvä, vaikka vedenkesto olisi voinut olla parempikin – siltä osin tämä tuntui jopa ikäistään nuoremmalta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor 83/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Hyvä tynnyri”.

Glen Garioch 1994/2011, 53,9%

Glen Garioch korostaa nykyään tislaamopullotteissaankin vuosikertoja. Aiemmat kokemukseni Glen Gariochista ovat olleet heikkoja, joten nyt voisi olla aika korjata tilanne.

Glen Garioch 1994/2011

(53,9%, OB, 1994–2011, Batch No. 32, North American oak barrels, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja esterinen. Purkkiananasta, persikkaa, tuoretta tammea. Pirteä mausteisuus, anista ja inkivääriä. Ripaus vaniljaa – paksua vaniljakastiketta omenapiirakan päällä. Jyväinen maltaisuus, kuten tällaiseen kuuluu, ja varsin miellyttävänä. Apilaa, voikukkaa, ruohoisuutta. Vesilisä irrottaa tuoksusta päärynää – todella paljon päärynää.

Maku: Rasvainen suutuntuma, paksu ja runsas. Nyt on iso viski käsissä. Makeaa ananasta, kypsää omenaa, apilan metisyyttä. Bourbonin jyväisyys ja pieni glyserolikin maistuvat välittömästi. Pureva tammisuus ja kirpeät mausteet ovat intensiivisesti läsnä. Anista, minttua, yrttisyyttä. Sulaa voita. Jälkimaku tulee kirpeänä ja sitruunaisena, tuoretta tammea ja inkivääriä riittää. Pieni turvesavukin jossain taustalla tuntuu, multaisena ja robustina. Finaali on keskipitkä, melko makea. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja kurkkupastillia.

Arvio: Maukas yllätys, huomattavan iso viski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor 86/100 (per 2). Whisky Magazine 76/100 (Dave Broom), 76/100 (Martine Nouet).

Millburn 18 yo 1975/1995, Rare Malts 58,9%

Millburn toimi Invernessissä vuosina 1807–1985. Sen kolmesta Rare Malts -pullotteesta tämä taitaa olla nykyään harvinaisin.

Millburn 18 yo 1975/1995, Rare Malts

(58,9%, OB, 1975–1995, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja ruohoinen. Greippimehua, vihreää omenaa, hiukan poltettuja tulitikkuja ja savua. Aseöljyä, huonekaluvahaa. Jyväisyyttä, kirpeää maltaisuutta. Kuivaa tammisuutta. Jotenkin tyylikäs tämä on, vaikka teräväkin toki. Vesilisä tuo pintaan maanläheisyyttä (multaa ja tallia) sekä kukkaisuutta (ruusuja).

Maku: Valtavan runsas ja voimakas. Erittäin pehmeä ja rasvainen suutuntuma – mutta maku ajaa suuhun panssarivaunulla. On iso viski. Ruohoinen ja sitruksinen, greippiä ja sitruunankuorta. Upea kuiva tammisuus, huonekaluvahaa ja mietoa savuisuutta. Nestesaippuan vivahde. Yllättävää hunajaista makeutta. Jälkimaussa tuntuu kuivaa tammea, lakritsia, tervaa, salmiakkia, suolaisuutta, yrttejä, tummaa hedelmäisyytttä – ja pituutta riittää. Vesilisällä saa esiin lisää suolaisuutta ja merellisiä sävyjä, simpukoita ja rapuja. Kestää hyvin vettä, rasvaisuus ei anna ihan heti periksi.

Arvio: Rasvainen ja iso viski, jonka kuiva tammisuus on loistavaa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 2).

Clynelish 17 yo 1995/2013, Signatory for TWE 56,2%

On hyvin tiedossa, että The Whisky Exchangen omistaja Sukhinder Singh rakastaa Clynelishin tuotantoa. Voi siis arvella, että mies on päätynyt valitsemaan TWE:lle tynnyrin kohtalaisen hyvällä tietämyksellä. Valinta on osunut ex-sherrytynnyriin, ja vaihteeksi pullottajana on Signatory.

Clynelish 17 yo 1995/2013, Signatory for TWE

(56,2%, Signatory for The Whisky Exchange, Cask Strength Collection, 21.12.1995–23.9.2013, Refill Sherry Butt, Cask No. 12794, 622 bts., 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja vahamainen. Hienostunut sherryisyys, mausteinen ja ikääntynyt. Kuivan tamminen vaikutelma. Mehiläisvahakynttilää, akaasiahunajaa, appelsiinia, vihreää omenaa, havuja, katajanoksia, salmiakkia. Upea ja syvä tuoksu. Pieni nuotiosavu taustalla. Vesilisä korostaa parfyymisyyttä ja öljyisyyttä.

Maku: Tiiviin vahamaisesta makupisarasta aukeaa todellinen mikrokosmos. Hunajaa, mehiläisvahaa, omenaa, rusinaa, vaniljaa, appelsiinimarmeladia (jossa kuorta mukana). Kaiken kruunaa kuiva tammisuus, jossa on mausteet kohdallaan. Suutuntuma on vahamainen ja iskevä, tekstuuri tiivis ja runsas – tämä tuntuu paljon iäkkäämmältä kuin mitä etiketti kertoo. Jälkimaku on sokerisen omenainen, hunajainen, tamminen, hiukan pippurinenkin. Pieni savu pilkistää taustalla. Erittäin pitkä ja uloitteikas, havuinen finaali. Vesilisä avaa sherryisyyttä ja yrttisyyttä kauniisti. Tämä myös kestää vettä erittäin hyvin.

Arvio: Loistava viski. No nonsense -tavaraa, joka tuo tietyt iäkkäät Brorat mieleen. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 89/100 (Annabel Meikle), 88/100 (Chris Goodrum).

Glendronach Cask Strength Batch #3, 54,9%

Glendronachin Cask Strength on ollut BenRiachin omistuksen aikakaudella ilmeinen menestystuote.

Oman kokemukseni mukaan näiden batchien onnistuminen riippuu siitä, miten hyvin Pedro Ximénez on kurissa: kyseessä on vattaus ex-oloroso- ja ex-PX-tynnyreistä.

Tarina on sinänsä tuttu. Jos PX pääsee liikaa niskan päälle, makeus lyö yli. Toivottavasti homma pysyy nyt kasassa.

Glendronach Cask Strength Batch #3

(54,9%, OB, NAS, Batch #3, 2013, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, kermainen ja maltainen. Rusinaa, luumua, viikunaa. Maitosuklaata, appelsiininkuorta, kuohukermaa, kinuskia. Tuoretta ale-olutta, kanelia, vaniljaa. Makea ja kermainen, yllättävän mieto tuoksu. Vesilisä tuo neilikan ja korostaa pientä saippuaisuutta.

Maku: Pehmeän kermainen ja kinuskinen. Rusinakeittoa, luumua, maitosuklaata. Maltaisuus tuntuu paksuna ja suklaisena. Suutuntuma on pehmeä ja runsas, lempeä tälläkin alkoholiprosentilla. Viikunaa, vaniljaa, croissantia, voita. Erottuva appelsiininkuori, jonkin verran inkivääriä. Jälkimaku on mietoon yleisilmeeseen nähden yllättävänkin mausteinen, vahvan tamminen ja roteva – nostaa hienosti tämän tasoa. Kahvia (espressoa), viikunaa, öljyisyyttä, tummaa suklaata. Kermainen ja pitkä. Vesilisällä neilikka ja inkivääri puskevat pintaan.

Arvio: Erittäin kermainen Glendronach, jonka tasapaino ei ole aivan aiempien erien tasoa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Old Pulteney 17 yo 46%

Old Pulteney on saanut viime vuosina raskaasti nostetta viskiraamattunsa kanssa maailmalla huitelevalta Jim Murraylta. Jos jättää Murrayn omaan arvoonsa, tislaamo on kieltämättä parantanut menoaan.

Pultikan 17-vuotias perusmalli on on kypsynyt 90-prosenttisesti ex-bourbonissa ja 10-prosenttisesti ex-olorosossa.

Old Pulteney 17 yo

(46%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen, sitruksinen ja melko makea. Tuoretta tammilankkua, vaniljaa, vihreää omenaa (golden delicious). Makeaa mutta hapokasta omenasiideriä. Mukava yrttisyys, minttua ja anista ja tuoretta inkivääriä. Tuoretta ruohoa. Jyväinen maltaisuus häilyy taustalla, kirpeä ja aromikas. Varsin houkutteleva kokonaisuus.

Maku: Kirpeän omenainen ja terävän maltainen. Jää tuoksusta hiukan jälkeen, vaikka suutuntuma on nätin vahamainen ja rapea. Hapokasta vihreää omenaa, sitruunamehua, melko kovapintaista maltaisuutta. Puuromaisuutta, tanniineja ja hiivaisuutta. Ruohoisuus on pinnassa. Kirpeyttä kuitenkin tasapainottaa hedelmäinen makeus, josta löytyy appelsiinia ja hunajamelonia. Vaniljaa, hiukan sitruunamelissaa. Jälkimaku on hapahko ja maltainen. Kovia toffeekarkkeja, tuoretta tammisuutta, kirpeitä mausteita, korianteria, inkivääriä. Melko pitkä ja kehittyvä kuitenkin.

Arvio: Kehittymätön maltaisuus erottaa tämän erinomaisesta 21-vuotiaasta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10). Whisky Magazine, ”Recommended”.

Deanston Virgin Oak 46,3%

Burn Stewart Distillers on uudistanut Deanstonia viime vuosina isolla rahalla. Se näkyy tuotevalikoimassa, etiketeissä, tislaamon vierailukeskuksessa, kaikessa.

Tuotevalikoimaan on tullut samalla myös tämä ex-bourbonissa kypsynyt ja neitseellisessä tammessa viimeistelty pullote. Vaikea laji, odotan lopputulosta pienellä jännityksellä.

Deanston Virgin Oak

(46,3%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Räikeän maltainen. Jyväisyys ja alkoholisuus korostuvat. Tämä ei paljon new makesta poikkea, syvyyttä vain on hiukan enemmän mutta vaikutelma on samankaltainen. Vaniljaviineriä, vaseliinia, puhdistusaineita. Vahva glyseroli, runsas suolaisuus. Tuoretta ruohoa. Nuori ja epäkypsä. En tykkää.

Maku: Maltaisuus on korostunutta, mutta maku on odotuksia tasapainoisempi ja selvästi kypsynyt. Jyväisyys ja mallassokeri maistuvat, mutta tuore tammi tuo vähän uutta kulmaa – mausteita ja vaniljaisuutta ja tiettyä karheutta suutuntumaan. Raaka tämä toki on, muttei sentään täysin kelvoton. Suutuntumassa on rasvaa ja suolaa. Jälkimaku on edelleen jyväinen, sahanpurua ja tammilankkua riittää. Hunaja ja vanilja näyttäytyvät. Melko lyhyt ja vaatimaton finaali. Kuin olisi viinaa juonut.

Arvio: Raa’an tamminen ja räikeän jyväinen esitys. Ei ole viallinen muttei maistuvakaan. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 83/100.

Dalwhinnie 1997/2013 Distillers Edition 43%

Diageo on antanut jokaiselle Distillers Edition -viskiä pullottavalle tislaamolleen oman viimeistelyvaihtoehdon. Dalwhinniella se on ehkä tavanomaisin mahdollinen, olosoro-sherry. Toisaalta juuri sillä on myös hyvät mahdollisuudet onnistua.

Dalwhinnie 1997/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1997–2013, Oloroso Finish, Batch No. D. SU. 312,  70 cl)

Tuoksu: Makea, hedelmäinen ja sherryinen. Hunajamelonia, rusinoita, luumuja, omenaa, mangoa. Suklaata runsaasti. Tammisuus tuo vaniljaa ja pientä havuisuutta, eucalyptusta. Maltillinen ja varsin tasapainoinen.

Maku: Kulmikas ja jotenkin huokoinen. Sherryisyys on pinnassa, muttei ole luonteeltaan kovin suurta. Tammen tanniinit iskevät melko nopeasti, suutuntuma on karhea ja samalla melko öljyinen. Mausteissa on yrttisyyttä ja pihkaa. Maltaisuus on paksun sokerista, leivosmaista – tuollainen makeus kamppailee tanniineja vastaan ihan hyvin, muttei ole kovin kiinnostavaa. Hedelmistä hunajameloni ja appelsiini ovat läsnä, mutta tuoksussa ollut monipuolisuus on kadonnut. Jälkimaku on hunajainen, hapokkaan maltainen, tumman suklainen mutta melko vaisu. Eikä se jatku kovin pitkään.

Arvio: Oivat lähtökohdat, mutta mitä pidemmälle edetään, sitä heikommin tämä pärjää. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.