Highland

Clynelish 17 yo 1995/2013, Signatory for TWE 56,2%

On hyvin tiedossa, että The Whisky Exchangen omistaja Sukhinder Singh rakastaa Clynelishin tuotantoa. Voi siis arvella, että mies on päätynyt valitsemaan TWE:lle tynnyrin kohtalaisen hyvällä tietämyksellä. Valinta on osunut ex-sherrytynnyriin, ja vaihteeksi pullottajana on Signatory.

Clynelish 17 yo 1995/2013, Signatory for TWE

(56,2%, Signatory for The Whisky Exchange, Cask Strength Collection, 21.12.1995–23.9.2013, Refill Sherry Butt, Cask No. 12794, 622 bts., 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja vahamainen. Hienostunut sherryisyys, mausteinen ja ikääntynyt. Kuivan tamminen vaikutelma. Mehiläisvahakynttilää, akaasiahunajaa, appelsiinia, vihreää omenaa, havuja, katajanoksia, salmiakkia. Upea ja syvä tuoksu. Pieni nuotiosavu taustalla. Vesilisä korostaa parfyymisyyttä ja öljyisyyttä.

Maku: Tiiviin vahamaisesta makupisarasta aukeaa todellinen mikrokosmos. Hunajaa, mehiläisvahaa, omenaa, rusinaa, vaniljaa, appelsiinimarmeladia (jossa kuorta mukana). Kaiken kruunaa kuiva tammisuus, jossa on mausteet kohdallaan. Suutuntuma on vahamainen ja iskevä, tekstuuri tiivis ja runsas – tämä tuntuu paljon iäkkäämmältä kuin mitä etiketti kertoo. Jälkimaku on sokerisen omenainen, hunajainen, tamminen, hiukan pippurinenkin. Pieni savu pilkistää taustalla. Erittäin pitkä ja uloitteikas, havuinen finaali. Vesilisä avaa sherryisyyttä ja yrttisyyttä kauniisti. Tämä myös kestää vettä erittäin hyvin.

Arvio: Loistava viski. No nonsense -tavaraa, joka tuo tietyt iäkkäät Brorat mieleen. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 89/100 (Annabel Meikle), 88/100 (Chris Goodrum).

Glendronach Cask Strength Batch #3, 54,9%

Glendronachin Cask Strength on ollut BenRiachin omistuksen aikakaudella ilmeinen menestystuote.

Oman kokemukseni mukaan näiden batchien onnistuminen riippuu siitä, miten hyvin Pedro Ximénez on kurissa: kyseessä on vattaus ex-oloroso- ja ex-PX-tynnyreistä.

Tarina on sinänsä tuttu. Jos PX pääsee liikaa niskan päälle, makeus lyö yli. Toivottavasti homma pysyy nyt kasassa.

Glendronach Cask Strength Batch #3

(54,9%, OB, NAS, Batch #3, 2013, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, kermainen ja maltainen. Rusinaa, luumua, viikunaa. Maitosuklaata, appelsiininkuorta, kuohukermaa, kinuskia. Tuoretta ale-olutta, kanelia, vaniljaa. Makea ja kermainen, yllättävän mieto tuoksu. Vesilisä tuo neilikan ja korostaa pientä saippuaisuutta.

Maku: Pehmeän kermainen ja kinuskinen. Rusinakeittoa, luumua, maitosuklaata. Maltaisuus tuntuu paksuna ja suklaisena. Suutuntuma on pehmeä ja runsas, lempeä tälläkin alkoholiprosentilla. Viikunaa, vaniljaa, croissantia, voita. Erottuva appelsiininkuori, jonkin verran inkivääriä. Jälkimaku on mietoon yleisilmeeseen nähden yllättävänkin mausteinen, vahvan tamminen ja roteva – nostaa hienosti tämän tasoa. Kahvia (espressoa), viikunaa, öljyisyyttä, tummaa suklaata. Kermainen ja pitkä. Vesilisällä neilikka ja inkivääri puskevat pintaan.

Arvio: Erittäin kermainen Glendronach, jonka tasapaino ei ole aivan aiempien erien tasoa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Old Pulteney 17 yo 46%

Old Pulteney on saanut viime vuosina raskaasti nostetta viskiraamattunsa kanssa maailmalla huitelevalta Jim Murraylta. Jos jättää Murrayn omaan arvoonsa, tislaamo on kieltämättä parantanut menoaan.

Pultikan 17-vuotias perusmalli on on kypsynyt 90-prosenttisesti ex-bourbonissa ja 10-prosenttisesti ex-olorosossa.

Old Pulteney 17 yo

(46%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen, sitruksinen ja melko makea. Tuoretta tammilankkua, vaniljaa, vihreää omenaa (golden delicious). Makeaa mutta hapokasta omenasiideriä. Mukava yrttisyys, minttua ja anista ja tuoretta inkivääriä. Tuoretta ruohoa. Jyväinen maltaisuus häilyy taustalla, kirpeä ja aromikas. Varsin houkutteleva kokonaisuus.

Maku: Kirpeän omenainen ja terävän maltainen. Jää tuoksusta hiukan jälkeen, vaikka suutuntuma on nätin vahamainen ja rapea. Hapokasta vihreää omenaa, sitruunamehua, melko kovapintaista maltaisuutta. Puuromaisuutta, tanniineja ja hiivaisuutta. Ruohoisuus on pinnassa. Kirpeyttä kuitenkin tasapainottaa hedelmäinen makeus, josta löytyy appelsiinia ja hunajamelonia. Vaniljaa, hiukan sitruunamelissaa. Jälkimaku on hapahko ja maltainen. Kovia toffeekarkkeja, tuoretta tammisuutta, kirpeitä mausteita, korianteria, inkivääriä. Melko pitkä ja kehittyvä kuitenkin.

Arvio: Kehittymätön maltaisuus erottaa tämän erinomaisesta 21-vuotiaasta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10). Whisky Magazine, ”Recommended”.

Deanston Virgin Oak 46,3%

Burn Stewart Distillers on uudistanut Deanstonia viime vuosina isolla rahalla. Se näkyy tuotevalikoimassa, etiketeissä, tislaamon vierailukeskuksessa, kaikessa.

Tuotevalikoimaan on tullut samalla myös tämä ex-bourbonissa kypsynyt ja neitseellisessä tammessa viimeistelty pullote. Vaikea laji, odotan lopputulosta pienellä jännityksellä.

Deanston Virgin Oak

(46,3%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Räikeän maltainen. Jyväisyys ja alkoholisuus korostuvat. Tämä ei paljon new makesta poikkea, syvyyttä vain on hiukan enemmän mutta vaikutelma on samankaltainen. Vaniljaviineriä, vaseliinia, puhdistusaineita. Vahva glyseroli, runsas suolaisuus. Tuoretta ruohoa. Nuori ja epäkypsä. En tykkää.

Maku: Maltaisuus on korostunutta, mutta maku on odotuksia tasapainoisempi ja selvästi kypsynyt. Jyväisyys ja mallassokeri maistuvat, mutta tuore tammi tuo vähän uutta kulmaa – mausteita ja vaniljaisuutta ja tiettyä karheutta suutuntumaan. Raaka tämä toki on, muttei sentään täysin kelvoton. Suutuntumassa on rasvaa ja suolaa. Jälkimaku on edelleen jyväinen, sahanpurua ja tammilankkua riittää. Hunaja ja vanilja näyttäytyvät. Melko lyhyt ja vaatimaton finaali. Kuin olisi viinaa juonut.

Arvio: Raa’an tamminen ja räikeän jyväinen esitys. Ei ole viallinen muttei maistuvakaan. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 83/100.

Dalwhinnie 1997/2013 Distillers Edition 43%

Diageo on antanut jokaiselle Distillers Edition -viskiä pullottavalle tislaamolleen oman viimeistelyvaihtoehdon. Dalwhinniella se on ehkä tavanomaisin mahdollinen, olosoro-sherry. Toisaalta juuri sillä on myös hyvät mahdollisuudet onnistua.

Dalwhinnie 1997/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1997–2013, Oloroso Finish, Batch No. D. SU. 312,  70 cl)

Tuoksu: Makea, hedelmäinen ja sherryinen. Hunajamelonia, rusinoita, luumuja, omenaa, mangoa. Suklaata runsaasti. Tammisuus tuo vaniljaa ja pientä havuisuutta, eucalyptusta. Maltillinen ja varsin tasapainoinen.

Maku: Kulmikas ja jotenkin huokoinen. Sherryisyys on pinnassa, muttei ole luonteeltaan kovin suurta. Tammen tanniinit iskevät melko nopeasti, suutuntuma on karhea ja samalla melko öljyinen. Mausteissa on yrttisyyttä ja pihkaa. Maltaisuus on paksun sokerista, leivosmaista – tuollainen makeus kamppailee tanniineja vastaan ihan hyvin, muttei ole kovin kiinnostavaa. Hedelmistä hunajameloni ja appelsiini ovat läsnä, mutta tuoksussa ollut monipuolisuus on kadonnut. Jälkimaku on hunajainen, hapokkaan maltainen, tumman suklainen mutta melko vaisu. Eikä se jatku kovin pitkään.

Arvio: Oivat lähtökohdat, mutta mitä pidemmälle edetään, sitä heikommin tämä pärjää. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Glenmorangie 12 yo Quinta Ruban 46%

Glenmorangien core expressions rangeen tukevasti kuuluva Quinta Ruban on kypsytetty ensin 10 vuotta ex-bourbontynnyreissä (American white oak), sen jälkeen kaksi vuotta ex-portviinitynnyreissä (port pipes, Douron laaksosta Portugalista).

Glenmorangie 12 yo Quinta Ruban

(46%, OB, +/- 2013, 100 cl)

Tuoksu: Makea, ruusuinen ja siirappinen. Erittäin viininen. Paljas tammi paistaa läpi. Bourbonkypsytyksen sävyjä löytyy rutkasti, vaniljaa ja glyserolia, jopa irkkuviskimäinen fiilis siinä suhteessa. Toffeefudgea ja kinuskikastiketta, samalla jotain kirpeän ruohoista ja räikeän kukkaista – ristiriitainen ja outo kokonaisuus.

Maku: Viinimäinen ja pistävän tamminen. Portviiniviimeistely ei ole integroitunut ollenkaan, vaan makea siirappisuus liukenee nopeasti bourbonkypsytyksen elementtien tieltä. Sieltä tulee voimakas glyserolisuus; kitkerä ja samalla vähän äitelä tammisuus tunkee joka välistä. Appelsiinia ja hapanta maltaisuutta. Pistelevä suutuntuma, balanssi on kateissa. Jälkimaku on täyttä paahtoleipää. Karvas maltaisuus, kitkerä sitruksisuus ja makea viinisyys ottavat mittaa toisistaan. Jyvämäinen alkoholisuus kuolettaa keskipitkän finaalin.

Arvio: Rakennetun tuntuinen viski, jonka tasapaino on hukassa. Ei yksinkertaisesti toimi. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 80/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 3). Whisky Magazine 78/100 (Dave Broom), 88/100 (Martine Nouet).

Brora 30 yo 2009 Edition 53,2%

Brora-julkaisut ovat aina tapauksia, koska ”Ylämaan Islay-viskiksi” ristityn viskin tislaaminen loppui 1983. Itselleni Broran maistaminen on ainutlaatuinen tilaisuus ja odotukset taivaissa. Nyt on mahdollisuus pettyä oikein raskaasti.

Brora 30 yo 2009 Edition

(53,2%, OB, Special Release, 2009, 2652 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin hedelmäinen, miedon turpeinen, öljyinen ja tamminen. Sitrushedelmiä, greippiä ja sitruunankuorta. Mangoa, passionhedelmää, hunajamelonia. Herkullinen, pehmeän savuinen turpeisuus. Jalohomeista tammisuutta, vahattua huonekalua, huonekaluöljyä. Vaniljaa, mustaa teetä, mehiläisvahaa, suolaisuutta. Upea tuoksu. Vesilisä tuo esiin aprikoosia ja aavistuksen selvempää lehtisavua.

Maku: Öljyinen ja erittäin pyöreä suutuntuma, kunnes maku räjähtää suussa. Ikääntynyt jalohomeisuus ja tammisuus säestävät hedelmien vyöryä: greippiä, omenaa, sitruunaa, passionhedelmää, aprikoosinkiveä. Turvesavu aaltoilee hienosti pistelevän ja pehmeän välillä. Lakritsia on runsaasti. Maltaisuus löytyy, samoin hunajan ja suolan liitto. Jälkimaku alkaa pippurisena, teemäisenä ja huiman syvänä. Hunajaa, lakritsia, tilkka soijaa, piparjuurta, savua. Huh. Jatkuu erittäin pitkään, kehittyy koko ajan. Vesilisä tuo makuun kaakaota.

Arvio: Tasapainoinen ja uljas viski, kaikkien legendojen veroinen makupommi. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100. Whisky Monitor 91/100 (per 5). Whisky Magazine 82/100 (Rob Allanson).

Glenmorangie Companta 46%

Glenmorangie jatkaa Dr Bill Lumsdenin johdolla erikoisten kypsytysyhdistelmien kokeilemista. Companta on kypsynyt ex-punaviinitynnyreissä, joista puolet on peräisin Clos de Tartin tilalta (Grand Cru) Burgundista ja puolet Côtes du Rhônesta (jälkimmäiset aiemmin käytössä väkevöidyn viinin kypsytyksessä).

Glenmorangie Companta

(46%, OB, NAS, 2014, Private Edition, 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan viininen. Tunkkainen, siirappinen, nahkakalustetta ja rusinakeittoa. Punaista uuniomenaa, ylikypsää luumua, jotain vähän lihaisaakin. Makeaa tammisuutta, kinuskia, kurkkupastillia (eucalyptusta). Kukkaisuutta (ruusuja). Viinisyys on vahvasti pinnassa, mutta oikein hyvällä tavalla.

Maku: Viininen ja mausteinen. Makean siirappinen mutta ryhdikäs mausteisuus pitävät paketin kasassa. Rusinaa, luumua, makeaa tammisuutta, musteisuutta. Body on melko kevyt, mutta makeus ja mausteet pelastavat suutuntuman. Punaviinimäisyys on melkein glögimäistä, osin pähkinäistäkin. Jälkimaku alkaa sangriamaisen makeana ja tuoreen tammisena, mutta kehittyy neilikkaiseen ja punaviinimäiseen suuntaan. Eucalyptusta, tanniineja, hentoa lakritsia, vähän suklaatakin. Erikoinen, herkullinen lopetus.

Arvio: Positiivinen yllättäjä, tasapainoinen punaviiniviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Dramming 85/100.

Ardmore 16 yo 1996/2013, Cadenhead Small Batch 55,2%

Ardmore on itäisen Ylämaan suuri tuntematon, Teacher’s-sekoiteviskin koti. Tämä Cadenheadin pullote on kypsynyt 16 vuotta ex-bourbonissa.

Ardmore 16 yo 1996/2013, Cadenhead Small Batch

(55,2%, Cadenhead, Small Batch Release, 1996–2013, Bourbon Hogshead, 552 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja maltainen, suorastaan jyväinen. Kirkas profiili, hunajaa ja turpeensavua. Savu ei lyö yli, vaan lepää taustalla. Aamiaismuroja, kookosmaitoa, vartalovoidetta, jotain puhdistusainetta, metallisuutta, ruutia. Mineraalisuutta, pistäviä mausteita. Lisätty vesi vapauttaa rasvaisia komponentteja, kukkaisuutta (voikukkaa) ja vähän lempeämpiä mausteita ja yrttejä (vanilliinisokeria, sitruunamelissaa).

Maku: Sitruunankuorta, suolaisuutta, vahvaa maltaisuutta. Rasvainen suutuntuma, bourbonkypsytyksen mausteisuus ja glyserolisuus tuovat potkua, samoin turpeensavu. Aamiaismurot seuraavat tuoksusta, nyt mukana on myös puuroa ja jotain leivosmaista (vaniljaviineriä). Hunajaa, sitruunamelissaa, anista. Jyväinen viljaisuus. Jälkimaku on hunajainen, turpeinen, hiukan lyijyinen, savuinen, mineraalinen, ruutinen, melko pitkä. Vesilisä tuo makuun voikukkaa, nestesaippuaa, minttua. Vettä voi lisätä runsaasti, viski kestää hyvin.

Arvio: Melkoinen rasvapaukku. Ei oikein tasapainossa, vaikka ulotteikas onkin. 83/100

Balblair 1989/2013, 46%

Balblairin hedelmäiset viskit eivät ole koskaan oikein auenneet minulle. Näistä vuoden 1989 refill-bourbontynnyreistä on julkaistu jo kolme pullotuserää.

Balblair 1989/2013

(46%, OB, 1989/2013, 3rd release, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja ruohoinen. Apilankukkaa, akaasiahunajaa, aloe veraa. Appelsiinia, omenaa, kiiviä, vesimelonia, vaniljaista makeutta, kookoskermaa. Runsas ja maukas kokonaisvaikutelma, vaikka ei erityisen poikkeava. Raikkauden ja voiman sekä kirpeyden ja tukevuuden välillä vallitsee hienostunut tasapaino.

Maku: Tammisuus on pinnassa, mutta hedelmät säestävät hienosti: appelsiinia, vesimelonia, omenaa, persikkaa, kiiviä. Hunajaista makeutta, eucalyptuksen raikkautta, aromista maltaisuutta. Mausteinen ja hiukan pisteliäs kokonaisuus, silti vaniljainen ja hetkellisesti pehmeän kookoksinen. Kehittyy hyvin, balanssi on oivallinen, body ryhdikäs ja suutuntuma mukavan intensiivinen. Jälkimaku alkaa maltaisena ja hiukan vanerisena, mutta tammi, mausteet, minttu, inkivääri, apilaisuus ja sitruksisuus jatkavat kulkuaan pitkään.

Arvio: Tasapainoinen viski, puhtaasti bourbonkypsytettyjen korkeampaa keskitasoa. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor 84/100 (per 1).