Islay

Port Charlotte PC8 ’Ar Dùthchas’ 60,5%

Port Charlotte -tuotannon kivijalkaan kuuluvat Bruichladdichin itsensä julkaisemat PC-pullotteet, joista nyt maistelussa 8-vuotias, jenkkitammessa kypsynyt PC8.

Port Charlotte PC8 ’Ar Dùthchas’

(60,5%, OB, 18.7.2001–27.7.2009, American Oak Casks, 30000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen, todella rasvainen ja lihaisa. Bbq-kastiketta, nyhtöpossua, kolaa, siirappia, rusinaa. Turvesavu on hienossa balanssissa ylikypsien hedelmien ja hunajaisuuden kanssa. Suolaisuutta ja ruohoisuutta, lakritsia ja tervaa. Todella muhkea. Vesilisä availee lisää heinäisiä ja ruohoisia piirteitä.

Maku: Upea! Muhkeaa turvesavua, rasvaista lihaisuutta ja napakkaa salmiakkia. Tervaisuutta, siirappisuutta, bbq-kastiketta, mausteisuutta. Napakka pippurisuus on hienosti esillä, mutta ei silti hyökkää. Suutuntuma on täyteläinen ja painavalla tavalla öljyinen. Rusinaisuutta, suklaisuutta, luumua. Jälkimaku on salmiakkinen ja pippurinen, hiilisen savuinen ja edelleen varsin lihaisa. Yrttisyyttä, lakritsia, tervaa, yskänlääkettä. Melko pitkä ja maukas finaali. Vesilisä tuo yrtit ja ruohoisuuden hienosti pintaan.

Arvio: Lihaisa ja suurimuotoinen savuviski, jonka profiilissa on voimaa ja balanssia juuri sopivassa suhteessa. Silkkaa parhautta. Menee ehdottomasti parhaiden maistamieni PC-pullotteiden joukkoon. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 13).

Lagavulin 25 yo 1977/2002, 57,2%

Nyt ollaan jälleen dream drams -osastolla, kun lasiin kaatui Lagavulinin 25-vuotias vuodelta 2002.

Lagavulin 25 yo 1977/2002

(57,2%, OB, 1977–2002, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivaa turvesavua, merellisyyttä, mineraalisuutta. Heinäisyyttä, kuivattuja hedelmiä, vahaista tammisuutta. Suolavettä, sitruksisuutta. Hedelmäisyys taittuu toisaalta myös kevyen rusinaiseen suuntaan. Tervaisuutta, salmiakkia. Yrttisyyttä, hiukan kreosoottia. Upea. Vesilisä avaa omenaisuutta ja hunajaisuutta.

Maku: Järkälemäinen. Kuivaa turvesavua, hiilisyyttä, salmiakkia, tervaa. Lääkemäisyyttä, jodia. Kuiva ja silti napakka tammisuus tuo hienosti ryhtiä. Pippurisuutta, mineraalisuutta, kaunista hapokkuutta. Kihelmöivä. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen, runko ryhdikäs ja viskositeetti kohdallaan. Jälkimaku on pippurinen, tervainen ja erittäin mineraalinen. Merellisyyttä, suolaisuutta, salmiakkia, lääkemäisyyttä. Kuivaa tammisuutta ja runsasta mausteisuutta. Erittäin pitkä ja mahtava finaali. Vesilisä saa omenaisen ja hunajaisen makeuden kauniisti esille kaiken savun ja tervan takaa.

Arvio: Todella hyvä viski. On aina kärsinyt loistavasta 21-vuotiaasta vertailukohtana ja vierekkäin maisteltuna jääkin siitä hiukan jälkeen, mutta profiililtaan terävämpänä ja mineraalisempana seisoo kyllä ihan omilla jaloillaan. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 13).

Caol Ila 13 yo 1981/1995, Cooper’s Choice 63,9%

Erittäin vahvaa Caol Ilaa, tislattu vuonna 1981 ja pullotettukin jo 1995. Tästä on erittäin vähän tietoa etukäteen tarjolla, mutta väritön ulkoasu paljastaa ainakin sen, että tässä ei ole käyty sherrytynnyreitä lähelläkään.

Caol Ila 13 yo 1981/1995, Cooper’s Choice

(63,9%, 1981–1995, Cooper’s Choice, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin tiukka ja sulkeutunut. Savu tulee läpi kuivan hiilisenä, vaniljaisuus korostuu. Reipasta tammisuutta, ruohoisuutta, märkiä lehtiä. Salmiakkinen vivahde on mukana, samoin tietty paahteisuus. Vesilisällä ilme muuttuu heti. Löytyy päärynää, minttua, tammilankkuja, tuhkaa. Sävyjä nousee runsaasti lisätyn veden avulla runsaasti.

Maku: Pyhä jysäys, nyt on voimaa! Kuivan hiilinen turvesavu kohtaa rasvaisen vaniljaisuuden. Tammi tuntuu todella aktiivisena ja isona. Ruohoisuutta ja pientä karvautta löytyy. Suutuntuma on melko kermainen ja jykevä, kihelmöivän mausteinen ja järeän alkoholinen. Suolaa, salmiakkia, tervaa, yskänlääkettä, haavansidonta-aineita. Jälkimaku leikkaa erittäin vahvan mausteisuuden ja tammisuuden kautta vaniljaiseen ja omenaiseen makeuteen, kunnes salmiakki, pippuri ja tanniinit piiskaavat paketin kasaan. Ruohoisuutta, kuivattuja hedelmiä, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä vapauttaa tästä kerman ja hedelmäisyyden, tuo todella paljon hunajaisia ja jopa karkkisia sävyjä pintaan. Myös koivunlehtien raikkautta paljastuu. Käytännössä veden lisääminen on välttämättömyys, jos tästä haluaa saada jotain irti.

Arvio: Harvoin tulee lotrattua vedellä näin paljon. Erittäin haastava Caol Ila, jossa on omat hetkensä, kun kaiken kireyden ja voiman alta alkaa löytää ulottuvuuksia. 84/100

Lagavulin 1995/2013 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition -pullotteiden joukosta löytyy tällainen mielenkiintoinen rinnakkaispullote, joka on pari vuotta vanhempi kuin hiukan laajemmin myynnissä ollut 1995/2011-versio.

Tuo vuoden 2011 pullote ei tehnyt aikoinaan minuun mitenkään järisyttävää vaikutusta, vaikka ihan pätevä viski olikin. Mitenhän tämän kanssa käy?

Lagavulin 1995/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1995–2013, Batch No. lgv 4/501, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kumia ja tupakkaa, nahkaa ja tunkkaisuutta. Hiukan ummehtunut yleisilme, jonka takana on kauniin makeaa sherryisyyttä, tummaa suklaata, sikaria ja kahvia. Turvesavu on pehmeää ja paahtunutta. Kinuskia, appelsiinia, hiukan lakritsia. Hento suolaisuus jää taustalle. Pekonia, tuhkaisuutta ja hunajaa.

Maku: Erittäin suklainen ja kuminen. Runko tuntuu yllättävän kevyeltä, hiukan ponneton yleisfiilis, vaikka sherryinen ja karamellinen puoli onkin komea. Turvesavun pehmeys on myös yllättävää, se jää täysin taustalle. Vahaista tammisuutta, rasvaista savumakkaraa, lakritsia, rusinaisuutta, ylikypsiä hedelmiä, rancio-fiilistä. Appelsiinisuklaata, luumua. Jälkimaku lähtee mausteisella ja mukavan tammisella nuotilla liikkeelle, kahvisena ja lakritsisena. Edelleen todella paljon luonnonkumia. Tupakkaisuutta, pekonia, karamellia, kahvisuutta, pippuria, tervaa, suolaisuutta. Pitkä finaali on tässä viskissä ehdottomasti parasta. Eikä vettä tule mieleenkään lisätä.

Arvio: Varsin kuminen ja köykäinen esitys, jonka jälkimaku onneksi nostaa omalle tasolleen. Jää silti noin valovuoden jälkeen Lagavulinin 1987/2003 Distillers Editionista. 87/100

Port Charlotte 9 yo 2004/2013, Cooper’s Choice 46%

Maistelussa on tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyt Port Charlotte, jolla on peräti yhdeksän vuotta mittarissa. Sehän on Port Charlottelle jo melkoinen ikä.

Port Charlotte 9 yo 2004/2013, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 2004–2013, Cask No. 1030, Bourbon Hogshead, 320 bts., 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa, turvesavuinen ja todella ruohoinen. Aamukasteita niittyä, tuoreita haavanlehtiä, hiukan havunneulasia joukossa. Raikas eucalyptus kaiken suolavetisyyden keskellä. Erikoinen yhdistelmä lihaa ja rasvaa suhteessa kirkkaaseen, raikkaaseen sitruunaisuuteen ja yrttisyyteen. Vesilisä kadottaa tästä paljon, vain sitrus jää.

Maku: Nyt on valitettavasti dilutoitu viski pieleen. Todella ohentunut suutuntuma, suorastaan vetinen – selvästi 46% on tälle liian vähän. Maukas lihaisuus, muhkea turvesavu ja salmiakkisuus huuhtoutuvat suolaveteen. Eucalyptusta ja sitruksisuutta löytyy, samoin vaniljaa ja tammista mausteisuutta, mutta syvyys on kateissa. Jälkimaku sentään herää, kun tammi saa tästä kunnon otteen ja nostattaa myrskyn. Lihaisuus pääsee oikeuksiinsa, samoin savuisuus, pieni nokisuus ja rasvaisuuskin. Apteekin salmiakkia, pippurisuutta, ruohoisuutta, pientä havuisuutta. Keskipitkä finaali jättää kihelmöinnin jälkeensä. Vesilisä ei toimi.

Arvio: Erittäin lupaavia aineksia sisältävä viski, jonka todellinen potentiaali on päässyt hukkumaan. 83/100

Laphroaig 14 yo 2000/2014, Hunter Laing Old Malt Cask 50%

Nykyään Old Malt Cask kuuluu perheyhtiön järjestelyiden jälkeen Hunter Laingille, mutta pakkaus ja prosentit ovat vanhat tutut. Nyt käsissä on 14-vuotiasta Laphroaigia.

Laphroaig 14 yo 2000/2014, Hunter Laing Old Malt Cask

(50%, Hunter Laing, Old Malt Cask, 6/2000–12/2014, Refill Bourbon Barrel, Cask No. 11151, 295 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hieno yhdistelmä minttua, vaniljaa, sitruksisuutta ja savua. Todella raikas ja teräväpiirteinen. Koivunlehteä, savusaunaa, ruohoisuutta, piparminttua. Hiukan tervaa. Merellisiä sävyjä, suolaisuutta, kosteaa laituria. Kirpeää omenaa. Tietty viileys tässä on mahtavaa. Vesilisä tuo pienen lihaisuuden mukaan.

Maku: Kirpeä, savuinen ja voimakas. Refill bourbonia parhaimmillaan. Minttua, vaniljaa, suolaisuutta, limettiä, tervaa, hapokkuutta, mineraalisuutta. Kaikesta huolimatta suutuntuma on varsin kermainen ja keskitäyteläisenä todella vivahteikas. Omenaisuutta, hiukan pippurisuutta. Jälkimaku kuivahtaa selvästi, tammi tulee ensimmäistä kertaa oikein selvästi esiin. Minttu ja vanilja ovat edelleen pinnassa, mutta mineraalisuutta ja kuivakkaa suolaisuutta tulee selvästi vahvemmin mukaan. Hapokkuutta, hiukan puisevaa karheutta, valkopippuria, heinäisyyttä. Keskipitkä finaali jää vähän ilmeettömäksi. Vesilisä ei oikein toimi, runko ohenee nopeasti ja sävyt haalistuvat.

Arvio: Erittäin raikas ja herkullinen Laphroaig. Vain jälkimaku jättää toivomisen varaa, muilta osin tämä on todella hyvä viski. 89/100

Port Charlotte 2007 CC:01, 57,8%

Nyt käsissä on Port Charlottea hiukan erikoisista tynnyreistä, Cognacin alueen ranskalaisesta tammesta. Kyse ei toki ole mistään läpimarinoiduista konjakkipöntöistä, vaan vähän kevyempää hedelmäbrandyä aiemmin kypsyttäneistä Eau de Vie -tynnyreistä.

Olisin päässyt maistamaan tätä jo viime syksynä Bruichladdichin tislaamolla, mutta makuaistini oli tuolloin jo niin loppuun käsitelty, etten kokenut siinä enää mieltä. Parempi nautiskella nyt ajan kanssa.

Port Charlotte 2007 CC:01

(57,8%, OB, 2007–18.1.2016, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Mahtava lihaisuus on heti läsnä. Mielenkiintoinen yhdistelmä paksua turvesavua, suolaista merellisyyttä ja varsin kirpeää, sitruunaista hedelmäisyyttä. Raikasta omenaa ja aprikoosia. Toisaalta taas muhkeaa palvikinkkua, maltaista paahteisuutta, mineraalisuutta, vaniljaa. Nam. Vesilisä tuo vesimelonia ja mukavan kepeitä, kukkaisia nuotteja.

Maku: Nyt on voimaa. Todella järeä turvesavu, kirpeä hedelmäisyys ja erittäin vahvat mausteet eivät anna armoa. Tuhkaisuutta, jodia, lihaisuutta, paahteisuutta, suolaa ja pippuria riittää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja todella kihelmöivä. Hunajaisuutta, vaniljaisuutta, karamellipossua, voita. Sitruunaa, aprikoosia, omenaa, hedelmäliköörimäisyyttä. Tammi on vahvasti esillä. Jälkimaku ampuu täydeltä laidalta kirpeää hedelmää ja lihaisaa savua. Salmiakkia, tuhkaisuutta, jopa tupakkaisuutta. Hunajaa, karamellia, vaniljaa, pähkinää, tanniineja ja napakkaa pippurisuutta. Keskipitkä finaali, ohenee varsin nopeasti. Vesilisä nostaa kukkaisia sävyjä ja vaniljaista herkkyyttä kaiken jyräämisen alta.

Arvio: Todella järeä PC-pullote, meinaa lähteä tukka päästä. Hyväähän tämä on. 87/100

Kilchoman 5 yo 2011/2016 for Bresser & Timmer, Cask #559, 58,2%

Maistelussa Kilchomanin single cask -pullote hollantilaiselle Bresser & Timmerille. Mielenkiintoista – etenkin, kun edellinen maistamani B&T-tynnyri oli niin loistava.

Kilchoman 5 yo 2011/2016 for Bresser & Timmer

(58,2%, OB for Bresser & Timmer, 22.9.2011–14.11.2016, Cask 559/2011, Oloroso Sherry Cask, 348 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upea yhdistelmä hiilisavua ja suklaisuutta. Salmiakkia, lakritsia, kumia, hiukan nokea. Siirappisuutta, rusinaa, bbq-kastiketta. Todella runsas ja paksu kokonaisuus, jossa hyvin makea sherryisyys taittaa peistä kuivan ja lääkemäisen turvesavun kanssa. Herkkua. Vesilisä aukoo hiukan kermaa ja toffeeta.

Maku: Maukkaan suklainen ja napakan hiilisavuinen. Paksu ja täyteläinen. Salmiakki on jälleen pääosassa, rusinaisuus ja siirappi tulevat mukana. Suutuntuma on muhkean täyteläinen ja tekstuuri painava. Kaiken keskellä on tammisuutta, suolaisuutta, merellisiä piirteitä. Todella lähellä tynnyri #666:n luonnetta. Omenaisuutta, mausteisuutta, pientä sitruksisuutta. Jälkimaku kiertyy hienosti salmiakkisuuden ympärille. Turvesavua, hiiltä, nokea, kumia, suklaata, siirappia, makeaa kahvisuutta. Imelyyttä riittää, mutta sitä vastaan nousee suolaisuutta ja napakkaa mausteisuutta. Oivallinen, mutta korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä saa tammen selvästi esille.

Arvio: Käytännössä yhtä erinomaista tavaraa kuin tynnyri #666. Ei pahaa sanottavaa. Savuisten sherryviskien ystäville silkkaa juhlaa. 89/100

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition 43%

Valittelin jokin aika sitten, että intoni Lagavulinin Distillers Editioniin on päässyt viime aikoina lopahtamaan. Nyt eteen sattui vähän varhaisempi edustaja tuosta sarjasta, ja pääsin täysin yllättäen palaamaan menneisiin aikoihin.

Näiden pullojen hinnat ovat jo kauan sitten karanneet horisonttiin, mutta hintalappu on aina syytä kadottaa mielestä, kun maistelemaan ryhtyy.

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition

(43%, OB, 1987–2003, Batch No. lgv 4/491, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savua, pekonia, tervaleijonaa. Mahtava salmiakkisuus ja terva, suklaisuus ja yrttinen eleganssi. Kuivaa tammisuutta ja marjaisuutta. Sherryisyys on yhtä aikaa hallitsevaa ja tyylikkään kuivakkaa, kokonaisuus on erinomaisesti integroitunut. Savumakkaraa, hiukan hiilisyyttä, siirappia, kurkkupastillista raikkautta. Komea tuoksu, hienossa balanssissa.

Maku: Turvesavun ja tervaleijonan juhlaa. Todella upea sherryinen suklaisuus kohtaa omenaisen makeuden ja siirapin. Suutuntuma on täyteläinen ja kuivan mausteinen. Tammi tuntuu vahaiselta ja kuivalta, marjaisuus ja mausteisuus tuovat sävyjä valtavasti. Makea sherryisyys on upeasti integroitunut. Jälkimaku alkaa tervaleijonan ja sukulakun komennossa. Savu jää taka-alalle mutta leijuu hiilisenä kaiken yläpuolella. Omenaisuutta, mineraalisuutta, pientä hapokkuutta, eucalyptusta. Pitkä ja hienosti kuivuva finaali, jossa on alhaisista volteista huolimatta voimaa.

Arvio: Taivaallisen hyvä DE. Jos voimaa olisi vielä hiukan lisää, tajunta saattaisi hämärtyä. Loistava viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).

Bowmore Bw6, Elements of Islay 55,2%

Maistelussa on tällä kertaa Speciality Drinksin kuudes Bowmore-julkaisu Elements of Islay -sarjassa. Jälleen on tuttuun lääkepulloon pistetty elämän eliksiiriä.

Bowmore Bw6, Elements of Islay

(55,2%, Speciality Drinks, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Hieno yhdistelmä herukkaa, hunajaisuutta ja turvesavua. Löytyy kirpeää omenaa ja limettiä, viherherukkaa ja minttua, hiukan trooppisia hedelmiä. Savu on kuivakkaa ja taittuu hiukan hiiliseksi, leijuu kauniisti vetten yllä. Suolaisuutta ja siirappista likaisuutta. Hieno! Vesilisä saa tiettyä karamellisuutta esiin.

Maku: Herukkainen ja kirpeä, savuinen ja omenainen. Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Makeaa öljyisyyttä, trooppisia hedelmiä papaijan ja mangon säestyksellä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiukan vahaisuuteen taipuva, vaikka profiilissa ei olekaan mitään erityisen painavaa. Hiukan tervaa ja salmiakkia, kevyt hiilisyys savussa edelleen mukana. Savu sinänsä jää taka-alalle. Jälkimaku liikkuu tammisen vaniljaisuuden ja mausteisuuden maailmassa. Trooppiset hedelmät ovat edelleen läsnä, mutta suolaisuus ja kireä savuisuus, jopa tuhkaisuus korostuvat. Herukka, minttu ja likainen makeus nousevat lopuksi. Vesilisä tuo toffeen selvemmin pintaan.

Arvio: Trooppisen hedelmäinen, oivallinen Bowmore. Maku on hiukan suoraviivainen ja finaalin spektri varsin täsmällinen, mutta kaikki toimii hienosti yhteen. 88/100