Speyside

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail 60,1%

Kohdalle osui vaihteeksi todella vahvaa 1970-luvulla tislattua Cragganmorea, joka on pantu pulloon ennen vuosituhannen vaihdetta. En ole koskaan ollut mikään tämän tislaamon erityinen fani, mutta ehkä tällainen Gordon & MacPhailin vanha lesti vihdoin iskee.

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail

(60,1%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 13.9.1978–11/1996, Cask No. 4959, 70 cl)

Tuoksu: Jännä yhdistelmä kuivaa omenaisuutta ja kynttilämäistä vahaisuutta. Suolaista voita, oliiviöljyä, jotain vähän paahteistakin, palanutta paahtoleipää. Kukkaisuutta, hedelmäkarkkia, mineraalista valkoviiniä. Toisaalla hiiltä, tummaa yrttiä, tunkkaista ullakkoa. Vesilisä avaa hedelmäsalaattia ja kermaisuutta.

Maku: Öljyinen ja erittäin voimakas. Yllättävän iso laventeli tulee heti vastaan, saippuaisempana kuin vanhassa Bowmoressa tai Glen Gariochissa. Mausteisuutta, mineraalisuutta, kuivan omenan lisäksi viinirypälettä ja greippiä. Oliiviöljy tuntuu voimakkaana, yleisfiilis on vahamainen. Suutuntuma on erittäin paksu ja pureskeltavan öljyinen. Kermaisuutta, paahtoleipää, hiukan suolaa. Jälkimaku maistuu jo suorastaan savuiselta, nyt laventeli saa tutun salmiakkisen vivahteen ja mausteet muuttuvat runsaammiksi. Mineraalinen valkoviinisyys on pinnassa, kuiva omenaisuus, edelleen kukkaisuus ja vahamaisuus. Palanut paahtoleipä pyörii kielen päällä melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo nautittavaa metisyyttä esiin.

Arvio: Haastava tapaus! Tuoksu on kiehtova mutta kokonaisuus vähän… vino. Balanssi on hakusessa koko ajan ja maku sinkoilee sinne tänne. Haluaisin pitää tästä enemmän kuin oikeasti pidänkään. 83/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 83/100.

Caperdonich 18 yo 1994/2012, Liquid Library 52,2%

Mielenkiintoisen oloinen Caperdonich tällä kertaa lasissa. Olen kolunnut aiemmin lähinnä vuosikertaa 1992, ja nyt nokan edessä on kaksi vuotta myöhemmin tislattua tavaraa. Näissä on oma viehätyksensä.

Caperdonich 18 yo 1994/2012, Liquid Library

(52,2%, The Whisky Agency, Liquid Library, 1994–2012, Refill Hogshead, 312 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa ja sitruunaa, ruohoisuutta ja kukkaisuutta. Hyvä hunajainen hedelmäisyys, mangoa ja kypsää persikkaa etenkin tulee läpi. Keltaista luumua, hunajamelonia. Maltaisuutta ja heinää, tiettyä rotevuutta ja öljyisyyttä. Paahteisuutta ja napakkaa tammea. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja viinikumia esiin.

Maku: Vahamaisuus ja paahteisuus toimivat hienosti yhteen. Pientä hiilisyyttä jopa. Mehiläisvahaa, toffeeta, hunajamelonia, nautinnollisen kirpeää sitruunaa. Hedelmätarjotin on muutenkin runsas, mangosta kypsään omenaan ja hedelmäsalaattiin. Vaniljaa, minttua, mausteisuutta. Tammi on melko tuoreena pinnassa, mutta tukee hyvin. Suutuntuma on öljyinen ja tasapainoinen. Maltaisuutta, kuivattuja banaanilastuja, hapokkuutta. Jälkimaku pyörii edelleen oivallisesti vahan ja hedelmien ympärillä. Paahteisuus tummuu lisää ja tuo yrttejä esiin. Sitruuna ja minttu saavat seurakseen hiukan pippuria. Oliiviöljyä, napakkaa tammea, toffeeta, mysliä, hunajaa. Melko pitkä ja hyvin tyylikäs finaali. Vesilisä availee hedelmiin lisää sävyjä ja lisää kermaisuutta.

Arvio: Ihan parhaita maistamiani Caperdonichin viskejä. Mehiläisvaha ja hedelmät pelaavat upeasti yhteen. 86/100

Macduff 9 yo 2012/2021, Asta Morris 57,7%

Maistelussa nuorta Macduffia Asta Morrisille. Nyt on taas nuorta viskiä ja kovaa sherrykäsittelyä, vähän niin kuin äskeisessä 9-vuotiaassa Glenburgiessa.

Näissä Bert Bruyneelin valitsemissa tynnyreissä on aina jotain omaperäistä ja koukuttavaa, joten vaikka Macduff ei ehkä tislaamona herätä suuria intohimoja (Glen Deveron, anyone?), silti tämäkin lesti vetää puoleensa.

Macduff 9 yo 2012/2021, Asta Morris

(57,7%, Asta Morris, 2012–2021, Cask No. AM 019, Ex-Sherry, 220 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin makea sherrytuoksu, ehkä enemmän siellä terävässä päässä. Kermatoffeeta, siirappia, rusinaa, jotain vähän hapanta. Lakritsia, anista, yrttejä ylipäänsä. Uuniomenaa, kirpeää sitrusta, paahdettua pähkinää, paahtoleipää, ruohoisuutta. Voimaa riittää. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja avaa viinikumia.

Maku: Lakritsinen ja jykevän yrttinen. Omalaatuinen sherrypommi, tumman kahvisella ja terävän hapokkaalla kierteellä. Ei ihan tavallista Macduffia tosiaan. Uuniomena ja sitrus ovat vahvasti läsnä alusta saakka, jotain vähän raakaakin hedelmää näyttäytyy taustalla. Tammi tuntuu melko tuoreena ja tietty jyväinen puraisu tässä on, vaikka sherry toimiikin hienosti ja tuo luonnetta. Suutuntuma on öljyisen painava ja melkein pureskeltava, runkoakin riittää. Mausteisuus pyörii kanelin ympärillä. Jälkimaku on erittäin lakritsinen ja espressomainen, tumman yrttinen ja varsin hapan. Tammi kuivahtaa vauhdilla ja hedelmäisyys menee kirpeän puolelle. Yrtit ja mausteet säestävät keskipitkää finaali. Vesilisä tuo ruskeaa sokeria, kermalikööriä ja jonkinlaista hedelmäpiirakkaa esiin.

Arvio: Erittäin lihaksikas ja tymäkkä Macduff. Laatuviski. Pysyy hiukan paremmin kasassa kuin äskettäin maistamani Glenburgie eikä kadota tislaamon omaa luonnetta. 84/100

Mortlach 25 yo, Gordon & MacPhail 43%

The Beast of Dufftown on aina omanlaisensa viskielämys. Gordon & MacPhail on puskenut markkinoille tällaista neljännesvuosisataista Morttia lisenssillä vuosikaudet. Nyt käsiin osunut versio lienee jostain vuoden 2014 kieppeiltä.

Mortlach 25 yo, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Toffeeta ja voita, rasvaa ja lihaisuutta. Erittäin lihaksikas. Hyvät yrtit, vastaleikattua nurmikkoa, hedelmäkakkua, tikkunekkua. Punaisia marjoja, hunajaa, appelsiininkuorta, kirsikkaa, vähän viikunaa. Paahteisuutta ja maltaisuutta riittää, jopa pieneen puuromaisuuteen saakka.

Maku: Pehmeän maltainen, metinen ja yrttinen. Kevyempi ja sävykkäämpi kuin tuoksu antoi odottaa. Hunaja on pinnassa, samoin tammi ja yrtit. Punainen marjaisuus tulee vadelman ja mansikan komennossa esiin. Hyvä yhdistelmä rasvaista suolaisuutta ja sokerisia sävyjä, tikkunekkua ja toffeefudgea. Suutuntuma on näillä volteilla varsin kepeä, vaikka rungon painon kyllä tuntee. Tammi on mausteisena todella vahvasti läsnä. Sitruksista kirpeyttä, heinäisyyttä, paahdetta. Jälkimaku on todella hunajainen ja marjaisa, toffee ja suolaisuus ottavat hyvin yhteen. Tammi kuivuu hienosti, metisyys ja mausteet pääsevät komeasti esiin. Hedelmäisyys, maltaisuus ja kirpeä yrttisyys saavat seurakseen melkoisen paahteisuuden. Melko pitkä finaali.

Arvio: Herkullinen ja tyylikäs Mortlach. Pidän paljon, vaikka voltteja olisi saanut olla vähän enemmän, jotta maku olisi noussut tuoksun kanssa samalle jykevyyden tasolle. 86/100

Glenburgie 9 yo 2008/2017, Asta Morris 52%

Glenburgie ei tislaamona herätä yleisesti suuria tunteita, mutta itse muistelen suurella lämmöllä etenkin yhtä Signatoryn pullotetta, joka meni belgialaiselle Asta Morrisille. Asta Morris on omissakin valikoimissaan julkaissut jo ainakin kahdeksan Glenburgie-pullotetta. Nyt maistossa niistä yksi, tämäkin hyvin nuori ja ex-sherrystä.

Glenburgie 9 yo 2008/2017, Asta Morris

(52%, Asta Morris for Whiskypedia in Lichtervelde Belgium, 2008–2017, Cask No. AM 096, Sherry Butt, 120 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti ja suorastaan lihaisa, rasvainen ja hiilinen tapaus. Ei muistuta edes etäisesti mitään maistamaani Glenburgieta. Tämä menee sekavuudessaan omiin sfääreihinsä, on rusinaa, suklaata, tervaa, suolaisuutta, luumua, salmiakkia ja ties mitä. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja makeaa viinisyyttä.

Maku: Salmiakkinen ja suklainen ote heti alkuun. Sherry tulee voimalla päälle, mutta suolaisuus ja lihaisuus sekoittavat pakkaa. Erikoinen eläin! Ei kaukana savuviskistä, niin roisi on hiilen ja paahteen osuus. Rasvaisuutta ja öljyistä likaisuutta. Mineraalisuutta, hedelmäteetä, luumua, omenaa, jotain hiukan metallista. Suutuntuma on melko kevyt mutta öljy kantaa. Kuivattuja hedelmiä, tuoretta tammea, reippaasti pippuria. Hiukan yksiulotteinen mutta voimallinen omassa jutussaan. Jälkimaku on edelleen todella hiilinen ja salmiakkinen, suolainen ja voimakas. Suklaisuus, omena ja luumu tulevat esiin kaiken paahteisuuden ja pippurin takaa. Keskipitkä finaali jää ohueksi. Vesilisä tuo roimasti kermatoffeeta ja siirappia pintaan.

Arvio: Hyvin erikoinen eläin. Hiiltä ja rasvaa oikein kunnolla, vaikka viski on nuori. Tavallaan ihan kiinnostava ja robusti kokonaisuus, mutta Glenburgien tislaamoa en olisi tämän maskin takaa tunnistanut ikipäivänä. 83/100

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray 66,1%

Tästä viskistä ei päällepäin voisi arvata, että sillä olisi mitään tekemistä sherrytynnyrin kanssa. Dewar Rattray kuitenkin myy tällaista nuorta Glenrothesin rakettibensaa sherryviskinä.

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray

(66,1%, Dewar Rattray, 24.9.2007–19.10.2015, Cask No. 10238, Sherry Butt, 654 bts., 70 cl)

Tuoksu: Onpa jännä, miten näin kirkas viski voi tuoksua näin paljon sherryltä. Maitosuklaata, rusinaa, saksanpähkinää, kuningatarhilloa. Rouhea maltaisuus ja tietty jyväisyys kuitenkin kertovat, että nuoresta viskistä on kyse. Tikkunekkua, minttua, aavistus balsamicoa. Vesilisä availee poltettua sokeria ja persikkaa.

Maku: Paksun öljyinen ja pureskeltava sherrypommi. En muista viskin ulkonäön koskaan vieneen näin vahvasti harhaan, koska tämä on silkkaa suklaan ja rusinan, karamellin ja pähkinän ilotulitusta. Erittäin kermainen suutuntuma ja valtavan painava runko kuljettavat sherrysävyjä isolla rekkakyydillä. Kahvia, hiukan kitkerää tammea, inkivääriä, keltaista luumua ja vaniljaa. Jännä yhdistelmä suolaista ja makeaa. Ja onhan tämä siis ihan uskomattoman voimakas, meinaa lähteä tukka päästä. Jälkimaku on todella kermainen ja pehmeän toffeemainen, suklainen, pähkinäinen ja kahvinen. Tammi ja maltaisuus tulevat melko reippaasti läpi. Mausteita, marjaisuutta, appelsiinia. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa viinisyyttä ja sokerisuutta.

Arvio: Erittäin vahva ja mieleenpainuva esitys. Tynnyrin on täytynyt olla uskomattoman aktiivinen, koska siitä on tarttunut lyhyessä ajassa näin valtavasti mukaan. Se tekee tästä entistä ihmeellisemmän viskin, että näin vaalea tapaus voi olla näin intensiivisen sherryinen ja pysäyttävä. Onhan tämä nuori ja varsin raaka viski kaiken takana, siitä ei pääse mihinkään, mutta en muista aiemmin kokeneeni mitään ihan vastaavaa. 85/100

BenRiach 22 yo Triple Distilled 2022, 46,8%

Maistelussa vaihteeksi BenRiachin tislaamosta Rachel Barrien rakentama tuore 22-vuotias tynnyrisekoitus. Nyt on siis pistetty ex-sherryssä, ex-bourbonissa ja ex-neitsyttammessa kypsynyttä tavaraa samaan settiin. Viski on tislattu kolmeen kertaan, kuten Benkulla oli erityisesti 1990-luvun lopussa hetken aikaan tapana.

Tämä pullote on saanut ihan kohtalaisen myönteisen vastaanoton, joten odotuksia tohtori Barrien työtä kohtaan on syntynyt jo ennen maistelua.

BenRiach 22 yo Triple Distilled 2022

(46,8%, OB, 2022, Triple Distilled, Three Cask Matured, Sherry, Bourbon, and Virgin Oak, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja todella runsas. Virgin oak tulee vahvimmin läpi, tuore tammi ja viinikumi ovat heti pinnassa. Vihreää omenaa, teetä ja mangoa, kukkaisuutta. Vanilja, hunaja ja marsipaani muistuttavat ex-bourbonista. Sherry ei tule suoraan esiin, mutta luumua ja pähkinää riittää. Vesilisä korostaa tomusokeria.

Maku: Runsaan hedelmäinen ja intensiivisen tamminen. Hapokas ja tanniininen ote on miellyttävyyden rajamailla, tumma suklaa ja pölyisyys korostuvat. Mansikkahilloa, sitruksisuutta, reippaasti vihreää omenaa ja mustaa teetä. Viinikumi, pieni musteisuus ja metisyys aukeavat kauniisti. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja monitasoinen kokonaisuus yllättävänkin kompleksinen. Kanelia, hunajaa, hiukan pippuria. Mikään tynnyrityyppi ei juuri dominoi, ainoastaan tammi itsessään korostuu. Jälkimaku on yhä jämäkän tamminen, hedelmäinen ja varsin öljyinen. Tumman suklaan, kaakaon ja pähkinän rinnalle tulee melkoisesti chiliä. Tammi antaa nätisti tilaa hunajalle, sitrukselle ja omenalle. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa makeutta.

Arvio: Olin tästä viskistä nyt yllättävänkin vaikuttunut. Master blenderin taidonnäyte, pakko nostaa hattua. Viskityylinä tällainen ei ole helpoimmasta päästä eikä noin yleisellä tasolla oma suosikkini, mutta tässä viskissä osui moni asia nyt kohdalleen. 86/100

The Balvenie 14 yo 2003/2018 Peat Week 48,3%

Jälleen yksi turveviikon Balvenie. Olen maistanut yhden tällaisen, aiemmalta vuodelta, mutta en jotenkin saanut siitä kertayrittämällä kiinni. Myöhemmillä kerroilla aloin siitä kyllä ihan pitää.

Nyt käsillä olevan pullotteen turveviikko on ollut viikko numero 34 eli 18.–24. elokuuta vuonna 2003, kun Balvenie on ryhtynyt savumaltaalla puljaamaan. Elokuun loppu on varmaankin mennyt laitteiston pesussa, jotta fenolit on saatu häädettyä vehkeistä pois. Tämäkin satsi on kypsytelty jenkkitammessa kuten aiemmatkin. Viski on jälleen dilutoitu tuttuun pullotusvahvuuteen.

The Balvenie 14 yo 2003/2018 Peat Week

(48,3%, OB, 2003–14.2.2018, Peated, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, makean hedelmäinen ja jopa vähän imelä ensivaikutelma. Bourbonvaikutus on pinnassa, vaniljaa ja hunajaa riittää, samoin tuoretta tammea ja sitruunaa. Heinäisyyttä ja maakellaria, pientä lihaisuutta ja bbq-kastikettakin. Hasselpähkinää, paahdettua mantelia. Vesilisä korostaa rasvaisuutta.

Maku: Makea hedelmäisyys ja lihaisa turvesavu iskevät saman tien kiinni. Paljon enemmän Islay-henkeä kuin aiemmassa maistamassani editiossa, nyt on lääkettäkin kyydissä. Toki hunajaisuus, heinäisyys ja kermatoffeen makeus pitävät jalat maassa. Appelsiinia ja omenaa, vaniljaa, tuoretta tammea, pientä pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvin kasassa. Yllättävän paljon tuhkaa ja grillattuja kasviksia, karamellisoituja sävyjä. Suolaa ja minttua. Jälkimaku pyörii sitruunan, tuhkan ja makean turvesavun ympärillä. Suolaisuus korostuu entisestään. Heinää ja hunajaa, tuoretta tammea ja vaniljaa. Savu terävöityy loppua kohti, yrttiä ja lääkettä löytyy. Keskipitkä finaali on todella tyylikäs. Vesilisä tuo viinikumia esiin.

Arvio: Tämä ylitti odotukset kirkkaasti. Islay-tyylin parhaat palat Speysidelta hyvässä balanssissa. Ei mikään kompleksisuuden kunkku, mutta todella maukas kokonaisuus silti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray 53,6%

Iäkästä Dufftownia vaihteeksi mukissa A.D. Rattrayn valikoimista. Viski on kypsynyt kunnioitettavat 33 vuotta ex-bourbonissa.

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray

(53,6%, Dewar Rattray, 11/1982–3/2016, Cask No. 18583, Bourbon Hogshead, 198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, kuivan tamminen, varsin maltainen ja äkkiseltään hyvinkin tyylikäs, oikein klassinen ikäviskin tuoksu. Anista, minttua, hiukan ruohoisuutta, hunajaa ja tikkunekkua. Ananaksinen ja viinirypälemäinen hedelmäisyys. Vaniljaa ja maitosuklaata. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja käsivoidetta.

Maku: Todella paljon nuoremman oloinen kuin tuoksu antoi odottaa. Kireää hedelmäisyyttä, varsin karheaa maltaisuutta ja pistelevää tammea. Jopa hiukan puuroinen ja jyväinenkin puraisu. Tietty vahamaisuus, metisyys ja maitosuklaa ovat sentään mukana, mutta nyanssit jäävät vähän latteiksi. Suutuntuma on melko kevyt ja runko ohuehko, vaikka mausteiden arsenaali ja tammi painavat päälle. Balanssi ei ole kohdallaan, jotain metallisuutta ja lenseyttäkin puskee läpi. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin pippurinen. Minttua, pähkinäisyyttä ja kovasti karvautta. Mustaa teetä, hapokkuutta, kirpeää hedelmäisyyttä ja edelleen sitä lenseyttä, keitettyä kaalia ja puuroa. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta ja jotenkin tämän kokonaisuuden yleisiä epäpuhtauksia ja outoja sivuääniä.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen maku tekee mahalaskun. Iso pettymys, vaikka tuoksua tässä on silti pakko arvostaa. 84/100

Glen Moray Elgin Classic 40%

Kaikenlaisia kummallisia viskejä tässäkin blogissa usein maistellaan, joten välillä on aika palata perusasioihin. Tällainen Glen Morayn hobittipullo löytyy nykyisellään kotimaisen alkoholiliikkeen valikoimista.

Itseltäni tämä on mennyt ohi, kun viskityyli ei iske ihan omaan preferenssiin, mutta maistetaan silti. Ilmeisesti kyseessä on keskimäärin seitsemän vuotta ex-bourbonissa kypsynyt tavara. Tämä nykyisen ranskalaisen omistajan kehittelemä Elgin Classic -sarjahan täyttää ensi vuonna käsittääkseni peräti kymmenen vuotta, joten on näitä jo ehditty pyörittää.

Glen Moray Elgin Classic

(40%, OB, +/- 2022, 35 cl)

Tuoksu: Puuta ja omenaa. Runsas kukkaisuus ja hedelmäisyys kohtaavat myslimäisen maltaisuuden ja vähän jotain taikinaa. Nallekarkkeja, mandariinia, tölkkiananasta, kypsää päärynää ja viinirypälettä. Tammi tuntuu varsin tuoreena ja vaniljaisena ja saa tämän tuoksumaan varsin nuorelta. Jyvääkin on mukana.

Maku: Nyt se puu vasta maistuukin. Tuore tammi menee heti kaikesta läpi, puisevana ja jopa pahvisena. Maltaisuus on pinnassa jyväisenä ja karheana, mutta rypälemäinen ja omenainen hedelmäisyys pitää makeutta yllä. Suutuntuma on todella kevyt ja sinänsä helppo, mutta näin ohuella rungolla mausta on vähän vaikeakin saada otetta. Päärynä tuntuu nyt vähän raa’alta ja karkkisuus pyörii ympyrää. Ehkä pieni liuotinmaisuus tai liimamaisuus tässä häiritsee. Jälkimaku on varsin kuiva ja lipeää pahvisen puolelle. Jyväisyys ja myslisyys ajavat kuivaa makumaisemaa eikä hedelmäisyydestä ole enää paljon tietoakaan. Tammea, happamuutta, edelleen hiukan liimamaisuutta. Melko lyhyt ja vaatimaton finaali.

Arvio: Eipä tästä viskistä paljon jää jälkipolville laulettavaa. 74/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.