Maistetut

Banff 35 yo 1975/2011, Duncan Taylor 42,5%

Banff muistetaan ikuisesti räjähdyksestä. Elokuun 16. päivänä 1941 saksalaisten Junkers Ju-88 pudotti pommin suoraan varastoon numero 12. Huomattava määrä viskiä tuhoutui ja valui lähimaastoon. Juopuneita nautoja nähtiin.

Itselleni Banff on jäänyt hiukan etäiseksi, mikä ei liene tavatonta. Vuonna 1824 perustettu tislaamo sulki ovensa 1983. Lopullisesti rakennukset purettiin 1980-luvun lopussa, ja viimeinen varastorakennus tuhoutui – kuinka ollakaan – tulipalossa 11.4.1991.

Viime vuosina Banffin viskiä on näkynyt vähenevässä määrin missään. Nyt käsissä Banffia Duncan Taylorin, hmmm, vaatimattomasti nimetystä Rarest of the Rare -sarjasta.

Banff 35 yo 1975/2011, Duncan Taylor

(42,5%, Duncan Taylor, Rarest of the Rare, 11/1975-4/2011, Cask No. 3352, 260 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja aromaattinen. Hunajaa, kukkaisuutta, sitruksisuutta. Mehiläisvahaa, kiteistä sokerisuutta. Omenaa, persikkaa, hedelmäistä raikkautta. Antiikkista, kuivaa ja mausteista tammisuutta. Pieni metallinen vivahde, aivan aavistus savua. Yllättävänkin voimakas ja vivahteikas, näin alhaisella alkoholiprosentilla.

Maku: Nyt on vähän väsynyt, valitettavasti. Toki hedelmäisyyttä löytyy, omenaisuutta ja sitrusta, mutta sävyt ovat jossain määrin tukossa. Suutuntuma on öljyinen ja runko selvästi ohentunut. Tammisuus on rutikuivaa. Suolakiveä, mausteita, ruohoisuutta, kukkaisuutta, mettä ja hunajaa. Jälkimaussa maltaisuus tulee esiin, tammeen löytyy hapan ja paahtunut ulottuvuus. Sitruksisuutta ja runsaasti suolaisuutta, pieni hiilisavu taustalla. Mineraalisuus ja aromikkuus jäävät hiukan vaatimattomiksi. Finaali on korkeintaan keskipitkä.

Arvio: Tynnyri on ottanut vallan, sävyt ovat haihtuneet ja runko tuntuvasti ohentunut. Ei toki missään nimessä huono viski, mutta tynnyri on jo nähnyt parhaat päivänsä. Pisteet kuitenkin upeasta tuoksusta. 85/100

Arran Robert Burns Malt 43%

Arran julkaisi Robert Burns Maltin kunnianosoituksena Skotlannin kansallisrunoilijalle jo vuonna 2000. Sen jälkeen pulloja on pyörinyt markkinoilla sen verran paljon, ettei tämän miniatyyrin julkaisuajankohdasta enää ota selvää.

Arran Robert Burns Malt

(43%, OB, NAS, +/- 2014, 5 cl miniature)

Tuoksu: Päärynää, hiukan raakaa banaania, sitruksisuutta. Maltainen ja varsin napakka vaikutelma, suolaisuutta ja mineraaleja. Tammessa on vastahöylätty sävy. Jotain merellistä miellyttävyyttä tässä silti on, mikä viehättää. Melko ohut kokonaisuus toki.

Maku: Tuoksua nuoremman oloinen, maltaisuus on epäkypsää ja hapanta. Jyväisyyttä, tuoretta ja varsin raakaa tammisuutta. Sitruksinen ja terävän päärynäinen puoli on selvästi esillä. Pientä vaniljaista makeutta sentään löytyy, joskin suolainen puoli peittää sitä tehokkaasti. Hiukan aprikoosinkiveä, nektariinia, papaijaa. Suutuntuma on kermainen ja kevyt. Jälkimaku jää pettymykseksi. Tammisuus ja maltaisuus eivät yksinään jaksa kantaa tätä, kun hedelmäisyys ja vaniljaisuus kuihtuvat nopeasti pois. Hapokkuutta, pientä kireyttä. Finaali on lyhyt ja ohut, siitä ei pääse mihinkään.

Arvio: Tuoksu on lupaava mutta maku jää vaatimattomaksi. Kermaisuus ja suolaisuus eivät oikein löydä tasapainoa keskenään. 78/100

Aberlour 16 yo Double Cask Matured 40%

Ranskan myydyin single malt ei ole oikein pärjännyt näissä sarjoissa ja ikäluokissa. A’bunadh on silti niin hyvä viski, että tähän suhtautuu lähtökohtaisen myönteisesti.

Aberlour 16 yo Double Cask Matured

(40%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Aromaattinen ja virkistävä. Mielenkiintoinen yhteys sitruksisen tammisuuden ja rusinaisen sherryisyyden välillä. Päärynää ja raikasta trooppista hedelmää, minttua ja hedelmäkarkkeja. Toisaalla taas tummempia sävyjä, vihreää teetä ja hilloisuutta. Varsin kerrostunut kokonaisuus, myös aavistuksen kirpeä.

Maku: Sherryisempi ensivaikutelma kuin tuoksussa. Rusinaisuus ja kevyt suklaisuus ovat heti läsnä. Vähitellen tammen mausteisuus ja vaniljaisuus ottavat kuitenkin vallan, sitruksinen ja yrttinen kirpeys nousee. Edelleen kovin kerrostunut kokonaisuus. Suutuntuma on hiukan ohut, maltaisuus tuntuu hapokkaana ja osin vähän karheana. Silti tässä on jotain omaperäisyyttä. Päärynää, omenaa, minttua, mausteisuutta. Jälkimaku käy hiukan puisevalla tavalla tammiseksi ja saksanpähkinäiseksi, kunnes sulaa vähitellen toffeen ja karamellin kautta appelsiiniseksi ja omenaiseksi. Minttu, hedelmäkarkkisuus (Jelly Beans) ja maltaisuus hallitsevat keskipitkää, varsin makeaa finaalia.

Arvio: Varsin kerrostunut mutta silti yllättävän kiinnostava perusviski. Pätevää tavaraa, jos kadottaa Aberlourin sherryjyrät kokonaan mielestä ja maistelee tätä omana tapauksenaan. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 11).

Allt-a-Bhainne 18 yo 1995/2014, The Whisky Cask 53,8%

Allt-a-Bhainnen maistaminen on aina tapaus, sen verran harvoin näitä kohtaa. Nyt käsissä neljän sentin näyte saksalaiselta The Whisky Caskilta.

Allt-a-Bhainne 18 yo 1995/2014, The Whisky Cask

(53,8%, The Whisky Cask, 1995–2014, Bourbon Hogshead, 4 cl miniature)

Tuoksu: Intensiivisen päärynäinen. Varsin makea ja limonadimainen. Tammessa on imelän liimamainen vivahde. Hedelmäisyys aukeaa vähitellen, viinirypäleitä ja kiiviä etunenässä. Makeaa omenaa, ruohoisuutta, valkoviinimäistä hapokkuutta, rapeaa maltaisuutta. Ei silti hassumpi. Vesilisä nostaa esiin minttua ja mukavaa kepeyttä.

Maku: Todella ärhäkkä, öljyinen ja voimakas. Liuotinmaisuus on vahvaa, imelä puuliima ja vanerin höyryt ovat mukana. Päärynää, omenaa, vesimelonia, mangoa. Öljyinen suutuntuma on lähes poltteleva. Maltaisuus on aavistuksen hapanta ja kostean pahvista. Valkoviinimäinen hapokkuus ja napakka maisteisuus pelaavat tässä vähän omaa peliään. Tasapaino osin ontuu. Jälkimaku jytisee varsin synkkänä, tumman yrttisenä ja lakritsisena. Ylikypsää hedelmää, mausteisuutta, päärynälikööriä. Liimamaisuus ei jätä rauhaan, mukaan tulee pesuainemaisuutta. Korkeintaan keskipitkä, mausteisen kuumottava finaali. Vesilisä tuo sahanpurua.

Arvio: Tuoksultaan houkutteleva mutta makunsa puolesta liian jyrkkä ja ärhäkän liimamainen. 80/100

Bowmore 21 yo 43%

Bowmoren sylinterinmuotoiseen boksiin pakatun miniatyyrisetin huipentumana on sen neljäs ja iäkkäin viski, 21-vuotias. Isommassakin koossa tällaista 21-vuotiasta alkaa olla jo verraten vaikea löytää, joten on aika nauttia tämä suurella hartaudella.

Bowmore 21 yo

(43%, OB, +/- 1999, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella marjaisa ja runsas. Mustaherukkaa, viherherukkaa, vadelmaa, mustikkaa. Mausteinen tammisuus, kuivattuja hedelmiä ja mysliä. Uuniomenaa, viikunaa, luumua. Pientä kahvisuutta, aavistus tervaa ja siirappia. Nuotiosavu leijuu jossain taustalla, samoin laventeli. Upea tuoksu.

Maku: Toffeemaisen sherryinen ja makean hedelmäinen kattaus. Marjaisuus on edelleen mukana, mustaherukka etunenässä. Omenaista makeutta, kepeää laventelia. Nuotiosavu ja terva leijuvat huntumaisena kaiken ympärillä. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja silti nyansoitu. Makeus ja mausteisuus ovat kauniissa balanssissa, samoin tammisuus on omalla paikallaan. Jälkimaku on alkuun siirappinen, toffeemainen ja kahvisen paahteinen. Kokonaisuus kuivuu hienosti, tammi imee kaiken tasaisesti ja kompleksisesti kokoon. Jäljelle jää pitkän finaalin lopussa salmiakkia, tervaa, pientä savuisuutta, mineraalisuutta ja herkkää laventelia. Wow.

Arvio: Hienon Bowmore-setin loistava päätös. Herukkaisen Legendin, makean laventelisen 12-vuotiaan ja mineraalisen 17-vuotiaan jälkeen tämä nosti koko homman vielä ihan omalle tasolleen. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 9). Smoke On The Water, ”Herkkä ja herkullinen viski”.

Bowmore 17 yo 43%

Bowmoren 17-vuotias oli aikoinaan kestosuosikki. Miniatyyrisetin tuhoaminen jatkuu tämän klassikon parissa. Tilannetta on pohjustettu Legendillä ja 12 yo:lla, kumpikin erinomaisen hieno viski.

Bowmore 17 yo

(43%, OB, +/- 1999, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nuotiosavua ja laventelia. Huomattavaa yrttisyyttä, eucalyptusta ja minttua. Echinaforcea. Merellisyyttä ja mineraalisuutta riittää. Tammisuus tuoksuu mausteisena ja varsin kuivan oloisena. Pieni ripaus lakritsia, aavistus tervaa. Herukkaa ja paahteisuutta. Sävykkyyttä ja hienoa kompleksisuutta.

Maku: Alkuun yllättävänkin vahvasti turvesavuinen ja salmiakkinen, ennen kuin herukkaisuus ja sitruksisuus nousevat esiin. Yrttisyyttä riittää, eucalyptuksesta lähtien. Mineraalisuus on vahvaa, merellisiä ja suolaisia sävyjä riittää. Laventeli tuntuu voimakkaana, trooppisia hedelmiä riittää. Tammen mausteet ja lakritsi tuovat ryhtiä. Suutuntuma on hiukan ikääntyneellä tavalla kuivakka. Jälkimaku on laventelinen, savuinen, herukkainen ja ällistyttävän suurimuotoinen. Sitruksisuus ja omenaisuus, toffee ja mineraalisuus, tervaisuus ja salmiakkisuus räjäyttävät pankin. Todella herkullinen, kompleksinen ja pitkä finaali. Aivan loistavaa.

Arvio: Yrttinen ja mineraalinen Bowmore, joka naulaa homman lopullisesti jälkimaussa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1). Smoke On The Water, ”Tyylikäs viski”.

Bowmore 12 yo 43%

Tunnelmointi vanhan Bowmoren miniatyyrisetin parissa jatkuu. Legendin jälkeen käsittelyssä on 12-vuotias, joka on tarjolla tässä paketissa 43-volttisena.

Bowmore 12 yo

(43%, OB, +/- 1999, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tervainen, paahteinen ja tumma. Kosteaa lehtisavua, mustaherukkaa, salmiakkia. Raikasta omenaisuutta ja sitruksisuutta, trooppista hedelmäisyyttä, hunajaisuutta, siirappia. Tölkkiaprikooseja, hilloisuutta, runsasta herukkaisuutta. Ja tietysti laventelia. Osuu ja uppoaa.

Maku: Salmiakin ja laventelin pyhä liitto. Nuotiosavua, herukkaisuutta, sitruksisuutta, merellisyyttä. Tumma ja paahteinen sävy, tiettyä mausteista tammisuutta riittää. Mineraalisuutta, trooppista hedelmää, omenaa, aprikoosinkiveä, kukkaisuutta. Suutuntuma on täyteläisen pehmeä, kaikki kohdallaan. Jälkimaku tulee hiukan pistävänä, tammessa on aavistuksen kireämpi sävy kuin minulle tutussa Screen Printed Label -versiossa. Sisu-pastilleja, suolaisuutta, kuivattua hedelmää, laventelia. Suolaisuus nousee vahvasti loppua kohti. Varsin pitkä ja runsas finaali – jälleen kerran on 12-vuotiaaseen viskiin saatu mukaan kaikki olennainen.

Arvio: Pykälän tummempi ja pistävämpi kuin SPL-versio. Hieno silti, totta kai. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 69/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 13). Smoke On The Water, ”Todella maukas Bowmore”.

Bowmore Legend 43%

Käsissä on Bowmoren sylinterimallinen miniatyyriboksi, joka lienee aivan 1990-luvun lopussa julkaistu. Pakkaus sisältää silloisen Legendin lisäksi 12-vuotiaan, 17-vuotiaan ja 21-vuotiaan minipullon.

Aloitetaan kimara Legendillä, joka on pullotettu miniatyyrinä poikkeuksellisesti 43% -vahvuudella. Isot Legend-pullot ovat aina 40% (olen maistanut yhden sellaisen, arviolta vuodelta 2004).

Bowmore Legend

(43%, OB, NAS, +/- 1999, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nuotiosavua, pientä tervaa, reipasta mustaherukkaa. Toffeemainen makeus, hiukan siirappia. Mukava hedelmäisyys, makea sitruksisuus ja raikas tölkkipersikka. Suolainen puoli tulee nätisti esiin, samoin salmiakki ja lakritsi. Laventeliakin löytyy. Todella houkutteleva, melko kevyt kokonaisuus.

Maku: Herukkainen ja miedon turvesavuinen, laventelinen ja kaunis. Tervaisuus ja salmiakkisuus tulevat heti pintaan, samoin toffeen makeus ja sitruksinen kirpeys. Silkkaa herkuttelua. Omenaisuutta, tölkkihedelmiä siirapissa, tammista mausteisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tasapainoinen. Jälkimaku tuo lakritsia, yrttiteetä, tervaisuutta, miellyttävää turvesavua ja kepeää laventelia pintaan. En tiedä, miten tämä voisi olla näillä eväillä vielä parempi. Eucalyptusta, merellisyyttä, mineraalisuutta, pientä suklaisuutta, marjaisuutta, kevyttä kahvisuutta. Herkullinen finaali, joka on vähintään keskipitkä.

Arvio: Todella hyvä viski, tässä voimakkuudessa jopa pykälän perusversiota parempi. Silkkaa nautiskelua. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 76/100 (per 1). Whiskyfun 76/100. Smoke On The Water, ”Hyvä ja helposti juotava perustuote”.

Yellow Spot 12 yo 46%

Kun edes Redbreastin 21-vuotias ei pystynyt vakuuttamaan minua irlantilaisen pot stillin suuruudesta ja kauneudesta, kannattaako ylipäänsä jatkaa? Kaikesta huolimatta luulen, että kannattaa. Aina tässä jotain oppii.

Seuraavaksi käsiin sattui Yellow Spot, johon käytetyt tynnyrit ovat ex-bourbonia, ex-sherryä ja ex-malagaa. Lähtökohdat ovat kiinnostavat sinänsä, joten ei muuta kuin maistamaan.

Yellow Spot 12 yo

(46%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja hiukan imelä, karkkimainen ja luumuinen. Hunajamelonia, banaania, makeaa viinirypälettä. Vaniljajäätelöä, vaniljakastiketta. Tammisuus tulee selvästi esiin, mausteisena ja hiukan rujona.

Maku: Vaniljainen, omenainen ja osin kitkerä. Kirpeää sitruksisuutta, kevyttä karkkisuutta, pehmeää viinisyyttä. Tammi tuntuu hiukan karkeana ja nuorekkaana. Suutuntuma on öljyinen ja aavistuksen karvas, runko varsin kevyt kaikkineen. Jälkimaku tuntuu omenaisena ja sitruksisena, paahteisena, yrttiteemäisenä ja tanniinisena. Suolaisuus nousee lopussa melkein pistäväksi. Silti varsin yksinkertainen, melko lyhyt finaali.

Arvio: Makea ja simppeli, mutta silti ihan maistuva karkkinen irkkuviski. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 5). Whisky Magazine 85/100 (Dave Broom), 83/100 (Martine Nouet).

Redbreast 21 yo 46%

En ole koskaan ollut mikään suuri irkkuviskin ystävä, vaikka Irlanti on minulle maana tärkeä ja läheinen. Kolmeen kertaan tislatuissa viskeissä on lähtökohtaisesti liian ohut runko omaan makuuni, minkä lisäksi mallastetun ja mallastamattoman ohran yhdistelmä tuottaa aina tiettyä karvautta, johon en ole tykästynyt.

Päätin kuitenkin lähteä taklaamaan ennakkoluulojani vielä kerran. Lasiin laskeutui Midletonin tuotantoa sieltä paremmasta päästä, 21-vuotiasta Redbreastia ex-bourbon- ja ex-olorosotynnyreistä. Jälkimmäiset tynskät ovat olleet jopa ihan first filliä. Ehkä tämä viski vakuuttaa minut lopullisesti irlantilaisen pot still -viskin suhteen – tai sitten ei.

Redbreast 21 yo

(46%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen, vaniljainen, minttuinen. Varsin helppo, iästä huolimatta. Tiettyä jyväisyyttä ja glyserolia, mutta mausteisuutta ja hienostunutta syvyyttä myös. Sitruksisuutta, hapokkuutta.

Maku: Vaniljainen ja hapokkaan omenainen. Sitruksisuutta, limettiä ja sitruunankuorta. Kepeää suklaisuutta, joulukakun mausteita, pientä luumua. Suutuntuma on tavallaan täyteläisen öljyinen mutta siitä huolimatta runko jossain määrin… ohut. Jälkimaku on sitruunainen, omenainen, tamminen ja kevyen paahteinen. Minttu voimistuu. Glyseroli ja tietty alkoholisuus eivät katoa mihinkään, vaikka sitrus peittää osan. Keskipitkä, mutta omalla tavallaan varsin hienostunut finaali.

Arvio: Syvyyttä ja leveyttä enemmän kuin nuoremmissa irkkukollegoissa. Kovasta yrityksestäni huolimatta en pääse tähän täysin sisään. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 5).