Maistetut

Glenrothes Oldest Reserve 43%

Glenrothes on aina kiinnostanut minua tislaamona, mutta aivan erityisen hyvät tislaamopullotteet ovat kiertäneet minut kaukaa. Nyt maistelussa on Oldest Reserve, jolta odotan jo vähän enemmän. Toki alhainen pullotusvahvuus hiukan epäilyttää.

Joka tapauksessa kyseessä on melko kunnianhimoiselta vaikuttava sekoitus monista tynnyreistä vuosilta 1967, 1972, 1977, 1979 ja 1980. Kyseessä on siis yli 30-vuotiaasta ja jopa 45-vuotiaasta viskistä. Ihmettelen, ettei sillä enempää tässä keulita. Annetaan viskin puhua puolestaan.

Glenrothes Oldest Reserve

(43%, OB, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti vahaa ja metisyyttä, mausteita ja kuivaa tammea. Hunaja on voimakkaasti esillä. Mehiläisvahaa ja toffeeta, appelsiinimarmeladia, kuivattua aprikoosia, sitrusta ja trooppista hedelmää. Rusinaa, marjaisuutta, kukkaisuutta, kuivaa sherryä, kermaisuutta, paahdettua pähkinää, maltaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, vahamainen ja metinen kokonaisuus. Trooppista hedelmää ja itämaisia mausteita. Hunaja on edelleen vahvasti pinnassa. Yrttiteetä, kuivattuja hedelmiä, paahdettua pähkinää, hiukan suolaisuutta. Melko kevyt suutuntuma, kokonaisuus on melko kuiva ja kitkeräkin. Tuntuu, että tämä olisi voinut hyötyä suuremmasta pullotusvahvuudesta selvästi. Kermaisuutta, vaniljaa, inkivääriä. Mehiläisvaha ja vahattu puu ovat esillä. Kuiva sherry ja appelsiinimarmeladi maistuvat. Jälkimaku on yrttiteemäinen, metinen ja edelleen täynnä kuivattua hedelmää. Mausteisuus pääsee oikeuksiinsa ja hedelmäisyys syvenee. Jokin pieni pahvinen sivuääni ilmaantuu. Hunajaa, kukkaisuutta, tammea. Pitkä ja sivuäänestäkin huolimatta todella komea finaali.

Arvio: Hieno Glenrothes, mutta olisin halunnut pitää tästä vieläkin enemmän. Jokin pieni sivuäänikin häiriköi taustalla, ja sain siitä kiinni vasta jälkimaussa. Kiistatta pieni jytäkkyys olisi tehnyt tälle hyvää ja tuonut viskin ilmeiset ansiot selvemmin esiin. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 90/100.

Highland Park Orkney Rowing Club 58%

Highland Park julkaisi muutamia vuosia sitten tällaisen tymäkän hyväntekeväisyyspullotteen. Liemi on kypsynyt ykköstäytön ex-bourbonissa, joten varsin intensiivistä otetta voi odottaa.

Highland Park Orkney Rowing Club

(58%, OB, Bottled 30.4.2019, First Fill Ex-Bourbon Casks, 4000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta, vaniljaa ja ruohoisuutta. Varsin paljas yleisilme. Sitruunankuorta, minttua, mausteisuutta, hiukan tuttua kanervaista hunajaisuutta. Havua ja pihkaa, mineraalisuutta ja vähän hiivaleipää. Hapokasta omenaa, vihreää teetä, hapanta marjaisuutta. Vesilisä availee Limoncelloa ja päärynää.

Maku: Erittäin tiukka avausisku välittömästi leukaperiin. Kauttaaltaan vihreä ja ruohoinen, mineraalinen ja kireän hapokas kokonaisuus. Hapanta omenaa, sitruunankuorta, viinirypälettä, chiliä, suolaisuutta. Nyt pieni savuisuuskin löytyy. Maltaisuutta, kanervahunajaa, karheaa tammilankkua. Suutuntuma on öljyinen ja pistelevän mausteinen. Nuorta viskiä on varmasti joukossa, sen verran rouhea ja terävä tämä on. Jälkimaku on ruohoinen ja viljainen, edelleen erittäin pureva ja mineraalinen. Sitrusta ja hapokasta omenaa. Vanilja pysyy kyydissä, samoin kanervahunaja ja pieni savuisuus. Jälkimaun nautinnolliset havun ja pihkan elementit ovat tässä parasta. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa merellisiä piirteitä ja avaa toffeeta.

Arvio: Ristiriitainen kokonaisuus, haluaisin pitää tästä enemmän. Erittäin hyvin tehty viski, muttei osu lainkaan omaan preferenssiini. Todella raaka ja paljas kokonaisuus hyötyy vesilisästä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Miltonduff 9 yo 2012/2021, The Whisky Cellar 57,1%

Maistelussa pitkästä aikaa Miltonduffin tuotantoa. Tällainen pikkuerä on päätynyt Hollantiin pari vuotta sitten. Nyt on ollut tosi pieni ex-sherrytynnyrikin käytössä.

Miltonduff 9 yo 2012/2021, The Whisky Cellar

(57,1%, The Whisky Cellar, 8/2012–10/2021, Private Cellars Selection, Cask No. 3016, Oloroso Quarter Cask Finish, 178 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tymäkkä sherry, tammea ja nahkaisuutta, rusinaa ja luumua. Melko karheakin ensivaikutelma, voimaa tuntuu olevan. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta. Tisleestä on paha mennä sanomaan, sen verran dominoiva on tämä tynnyri. Hapokkuuutta, pähkinää, uuniomenaa. Vesilisä tuo pintaan muovailuvahaa.

Maku: Todella voimakas sherryvaikutus, nahkaa ja suklaata, toffeeta ja mausteita. Reipas tammi, pähkinäistä karvautta ja maltaisuutta. Suutuntuma on silti varsin pehmeä ja öljyinen, runko hyvinkin pureskeltava. Uuniomenaa, viinisyyttä, rusinaa, musteisuutta. Lihaisa vivahde, palvikinkkua ja savumakkaraa. Jälkimaku on paksun sherryinen, muhkean hedelmäinen ja pähkinäisen hapokas. Suklaata, kaakaojauhetta, luumuhilloa, jonkin verran musteisuutta ja viinistä imelyyttä. Lihaisuus tulee läpi, savukassleria ja makkaraa. Keskipitkä finaali. Vesilisä paljastaa jotain vähän muovista sivuääntä.

Arvio: Järeä sherryviski sellaisten ystäville. Tisleestä ei kuitenkaan saa varsinaisesti otetta, kun sherrymaski on niin totaalinen. Toisaalta yhdeksänvuotiaaksi viskiksi tämä on oikein maukas tapaus. 86/100

Glen Grant 12 yo Square Bottle 43%

Vanhan liiton Glen Grantia taas lasissa, nyt 12-vuotiasta edellisen kasivuotiaan perään. Taas olen lahjakkaasti tutkalla tämän pullotusajankohdasta, mutta heitetään nyt, että varhaiselta kasarilta tämä voisi olla, ellei peräti 1970-luvun lopusta. Mielenkiinnolla tämän maistan.

Glen Grant 12 yo Square Bottle

(43%, OB, 1980’s, 75 cl)

Tuoksu: Mahtava herukkaisuus ja limetti, runsaasti vihreää omenaa ja metisyyttä. Vahainen ja etenkin vahattua puuta muistuttava tunnelma on vahva. Hunajaa, havuisuutta, kanervaa samaan tapaan kuin 8-vuotiaassa. Ruohoisuutta, kuivaa maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä, mysliä. Old Bottle Effect on vahva.

Maku: Maltainen ja kukkainen, mutta osittain myös karvas ja vähän outo. Märkää pahvia, metallista sivuääntä ja nahkaista kitkeryyttä. Selvä pettymys hienon tuoksun jälkeen. Herukkaisuus ja sitruksisuus ovat hyvin mukana, mutta Gin Lemon -vivahde on voimakas ja tasapaino muutenkin vinossa. Mehiläisvahaa, toffeeta, omenalimonadia. Suutuntuma on kevyt. Ruohoisuutta, paahdettua tammea, kuivattuja hedelmiä, saksanpähkinää. Jälkimaku on yrttinen, ruohoinen ja melko kitkerä. Pähkinäistä karvautta, maltaisuutta, karheaa tammea. Kanervaisuus ja havut näyttäytyvät hetkeksi. Märkää pahvia, metallisuutta, paahtoleipää, suolaa, voita. Sitruksisuutta, hapokasta omenaa, minttua. Keskipitkä finaali.

Arvio: Todella paljon sekavampi ja vaatimattomampi esitys kuin aiempi 8-vuotias. Tämä oli selvä nosing whisky, tuoksu oli aivan eri tasolla kuin maku. 81/100

Glen Grant 8 yo Square Bottle 40%

Maistelussa nuorta vanhan liiton Glen Grantia. Tämän viskin julkaisuajankohdan määrittely 1970-luvun puolelle on taas varsin summittainen, koska en ole tunne näiden pullotteiden radiohiilimäärityksiä sen tarkemmin. Olennaista on tietysti taas itse viski, ja se on jostain vuosikymmenten takaa.

Glen Grant 8 yo Square Bottle

(40% (70 Proof), OB, 1970’s, 75.7 cl)

Tuoksu: Kuivan tamminen, kukkainen ja elegantti. Huomattava Old Bottle Effect, menneet vuosikymmenet pyrkivät nenään. Kovaa toffeekarkkia, apilaa, minttua, ruohoisuutta. Hiukan mantelia, jotain paahtunutta, mysliä, kuivaa maltaisuutta. Pieni metallinen vivahde, metisyyden ja vanhojen kirjojen keskellä.

Maku: Tyylikkään maltainen, kuivan tamminen ja vivahteikas. Ruohoisuus, metisyys ja kukkaisuus ovat hyvin esillä, samoin kirpeä marjaisuus ja omenaisuus. Paljon sävyjä varsin kevyessä kokonaisuudessa, tässä on todella korostunut vanhan viskin henki läsnä. Kanervaa, piparminttua, pientä metallisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on kevyt ja runko ilmava. Jälkimaku lähtee rapsakan maltaisena ja toffeekarkkimaisena. Tammi saa tummia sävyjä ja muuttuu karheaksi. Suolaisuutta, minttua, hapokkuutta, omenaa, marjaisuutta. Havuisuutta, suolaa, jotain kuparista. Kuivattuja hedelmiä, mantelia, paahtoleipää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ikämerkintä hämää, koska tässä on hienosti sävyjä ja luonnetta näin kevyeksi viskiksi. Modernien aikojen Glen Grant ei ole tehnyt koskaan oikein vaikutusta, mutta tällaisilla sävykkäillä peruspullotteilla se maine on varmaankin luotu. 85/100

Ardnamurchan AD/10.21:06, 46,8%

Maistelussa jälleen kiinnostavaa Ardnamurchanin viskiä, kun edellinenkin oli todella myönteinen yllätys. Tämä nyt käsillä oleva pullote on koodin mukaan kuudes pullotuserä lokakuulta 2021.

Ardnamurchan AD/10.21:06

(46,8%, OB, 2021, 65% Bourbon Casks & 35% Sherry Casks, 21000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun öljyinen ja herkän hedelmäinen. Hyvin mieto turvesavu tulee läpi. Pehmeää sitrusta, makeaa päärynää, aprikoosia, hunajamelonia. Voita ja pullataikinaa. Kypsää banaania, vaniljaa, hiukan viinikumikarkkia. Nuoreltahan tämä tuoksuu, mutta ihan elegantilta. Vesilisä korostaa päärynää ja makeutta.

Maku: Selvästi turpeisempi kuin tuoksu antoi odottaa, mutta öljyinen hedelmäisyys on silti kuskin paikalla. Omenaa, sitruksisuutta, hiukan anista. Hapan tammi tulee vahvasti läpi, nuoren viskin taikinaiset ja vähän jyväiset piirteet korostuvat hetkellisesti. Pippuri on melko voimakasta, samoin suolaisuuden tuntee. Suutuntuma on melko öljyinen ja tasapaino varsin hyvin kohdallaan. Jälkimaku on todella suolainen ja nyt jo vähän sekavankin turvesavuinen. Mineraalisuutta, sitruksisuutta, hapahkoa tammea. Taikinaiset piirteet pyörivät edelleen mukana. Ruohoisuutta, jyväisyyttä, happamuutta. Oliiviöljyä, suolaista voita, kirpeää omenaa. Keskipitkä finaali. Vesilisällä tulee pintaan mentholia ja savusta vähän hiilisiäkin piirteitä.

Arvio: Tässä on hetkensä, etenkin tuoksussa. Pidin silti aiemmasta Ardnamurchan-kokemuksestani enemmän. Tämä tuntuu kaikin puolin nuorelta viskiltä, hyvin tehdyltä sellaiselta, mutta silti hyvin nuorelta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Mortlach 12 yo 43,4%

Jostain syystä Dufftownin pedon 12-vuotias peruspullote on jäänyt tässä blogissa maistamatta ja nuotittamatta. Korjattakoon tämä puute tänään.

Mortlach 12 yo

(43,4%, OB, +/- 2022, ‘The Wee Witchie’, Ex-Sherry & Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Mausteinen ja varsin makea. Sitruksisuutta, persikkaa, marjaisuutta, mantelia. Murokeksiä ja vaniljaa, hiukan kanelia ja rusinaa. Lihaisuuden ja öljyisen painon kyllä aistii, vaikka yleisilme on silti vähän tavanomainen. Maltaisuutta, mineraalisuutta, kuivattua aprikoosia. Vesilisä avaa toffeeta ja hunajaa.

Maku: Hedelmäinen ja mausteinen. Hapokkuus taittaa hienosti tämän öljyisyyttä, eikä kokonaisuus tunnu rasvaiselta saati liian painavalta, vaan elävältä. Persikka ja aprikoosi, sitruksisuus ja kuivatut hedelmät ovat hyvin esillä. Paahdettua mantelia, rusinaa, hiukan karamellia ja hunajaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja tekstuuri painokas, mutta balanssi pysyy hienosti. Mineraalisuutta ja maltaisuutta. Jälkimaku pyörii hapokkaiden nuottien ympärillä. Pähkinäisyys tuntuu happamana ja maltaisuudessa on tietty karheus mukana, samoin tammi tulee varsin purevana nyt läpi. Sitruksista kitkeryyttä, tiettyä lihaisuutta ja öljyistä painokkuutta riittää kyllä ihan loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisällä löytyy päärynää ja vaniljaa.

Arvio: Varsin onnistunut kokonaisuus. Hapokkuuden ja öljyisyyden yhdistelmä toimii todella hyvin, vaikka kyseessä on lopulta kuitenkin ihan perusviski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 84/100.

Allt-a-Bhainne 11 yo 1996/2008, James MacArthur 56,9%

Maistelussa vaihteeksi todella vanhanaikainen viski täydestä tuntemattomuudesta. James MacArthurin Old Masters -sarjaan valitsema Allt-a-Bhainne on peräisin vuodelta 2008.

Allt-a-Bhainne 11 yo 1996/2008, James MacArthur

(56,9%, James MacArthur, Old Masters, 1996–2008, Cask No. 107158, Bourbon Wood, 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja päärynäinen, todella vihreä kaikin puolin. Runsaasti sitrusta, etenkin limettiä, ja jonkin verran jyväisyyttä. Maltaisuus, kuivatut hedelmät ja pieni pähkinäisyys ovat selvästi esillä. Rypälemäisyyttä, hapokkkuutta, miellyttävää tammisuutta, hiukan pölyä. Vesilisä avaa tomusokerisuutta.

Maku: Voimakas, öljyinen ja maltainen ensipuraisu. Nyt tulee bourbontynnyri vahvasti läpi, vaniljaa ja marsipaania riittää, samoin mausteita ja valkopippuria. Ruohoisuus on myös reipasta, samoin päärynä ja sitrushedelmät. Suutuntuma on öljyinen mutta runko silti hiukan kevyehkö. Jokin vähän pahvinen ja kitkerän jyväinen sivuääni tässä seikkailee, ei kaikilta osin kovin miellyttävä. Toffeeta, muovailuvahaa, tuoretta tammea ja karvautta. Jälkimaku pyörii edelleen mausteiden ja maltaisuuden ympärillä. Kitkerää puuta, marsipaania, kuivattuja hedelmiä, edelleen tiettyä pahvisuutta. Hapan hedelmäisyys on hiukan sekavaa, sitrusta ja rypälemäisyys jäävät piippuun. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo viinikumia ja hunajaa esiin.

Arvio: Mielenkiintoisen tuoksun jälkeen maku on sekava ja osin vähän outokin. Tässä ei ole nyt paketti oikein kasassa, vaikka nenässä on hetkensä. 80/100

Bowmore 12 yo 40% (2022)

Klassikko jatkaa kulkuaan. Tällä kertaa maistelussa on Bowmoren 12-vuotiaasta hobittipullo, joka löytyy kotimaisen alkoholiliikkeenkin hyllystä tällä hetkellä. Kartonkiin on painettu päivämäärä 28.4.2022.

Sen verran tosiaan äskettäin innostuin, kun maistelin rinnakkain Taliskerin kymppivuotiaan vuodelta 2016 ja vuodelta 2022, että täytyi toistaa sama kuvio myös tämän Bowmoren perustuotteen kanssa. Rinnalla maistelin siis Bowmoren 12-vuotiaan vuodelta 2016.

Bowmore 12 yo (2022)

(40%, OB, Bottled 28.4.2022, 35 cl)

Tuoksu: Herukkaisuus ja merellisyys ovat pääosassa, turvesavu leijuu taustalla. Trooppista hedelmää, sitrusta, banaania, grillattua ananasta, kypsää omenaa. Vaniljaa, maltaisuutta. Tammisuudessa on melkein imelästä makeudestaan huolimatta nautinnollinen pölyisyys mukana. Suolaisuus ja hiili tuovat särmää. Hedelmät ovat silti tässä paljon paremmin auki kuin vuoden 2016 pullotteessa.

Maku: Herukkainen ja sitruksinen, napakan turvesavuinen ja sangen suolainen. Nyt hedelmäisyys pyörii enemmän kirpeän sitruksisuuden ja hapokkaan ananaksen ympärillä. Vanilja on edelleen isosti mukana, samoin tammen imelyys. Hiilinen vivahde. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta rungosta puuttuu ehkä vähän ytyä. Pienestä vetisyydestä huolimatta yrttisyys ja lääkemäisyys kantavat kokonaisuutta hyvin, saavat tämän tuntumaan hetkittäin jopa kuivalta. Jälkimaku on herukkainen, kirpeän hedelmäinen ja edelleen varsin hiiliseen suuntaan kääntyvällä tavalla turvesavuinen. Tammi on tuoreudestaan ja makeudestaan huolimatta hyvin balanssissa. Salmiakkia, tuhkaa, hapokkuutta, hiukan pähkinäisyyttäkin. Keskipitkä finaali. Kokonaisuus toimii omaan suuhuni vuoden 2016 julkaisua paremmin.

Arvio: Pidin tästä nyt selvästi enemmän kuin vuoden 2016 pullotteesta. Tasapaino on parempi, hedelmäisyys ja herukkaisuus ovat intensiivisempiä. Toki potkua tähän kaipaisi vielä lisää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 84/100.

Bowmore 12 yo 40% (2016)

Maistelin äskettäin rinnakkain Taliskerin kymppivuotiaan vuodelta 2016 ja vuodelta 2022. Innostuin hiukan, joten otetaan samanlainen vastinpari myös Islaylta. Tällä kertaa nuotitetaan myös verrokki. Nyt maistossa siis sillä nykyistä edellisellä etikettiversiolla varustettu Bowmore 12 yo. Rinnalla maistellaan vastaava pullote vuosimallia 2022.

Bowmore 12 yo

(40%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Hiukan kireä turvesavu, taustalta puskee hiiltä ja salmiakkia. Hedelmäisyydessä on jotain tunkkaista, mutta herukkaisuus tulee silti kirkkaana läpi. Maltaisuudessa on vähän jyvämäinen sivuääni. Merellisyyttä ja suolaa. Vegetaalisuus ja vanilja, oliiviöljy ja yrtit ovat vähän erikoisessa tasapainossa.

Maku: Kirpeää herukkaa, terävää nuotiosavua ja napakkaa yrttisyyttä. Hedelmäisyys on vähän erikoista, ylikypsää ja tuhkaistakin. Turpeisuudessa on hiukan ummehtunut ja tuhkainen sävy. Todella reippaasti suolaisuutta. Kirpeä omena ja karhea maltaisuus ovat myös esillä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko pysyy ihan mukavasti kasassa. Hiukan toffeeta, edelleen myös vaniljaa. Jokin hiukan tunkkainen sivuäänikin tästä löytyy, aavistus pahvia ja jotain yrttistä karvautta. Jälkimaku on turvesavuinen, herukkainen ja todella mineraalinen. Yrttisyys ja tietty karvaus nostavat päätään. Vegetaalisuus ja pieni tuhkaisuus tulevat myös läpi. Hapokas tammi, hiilisyys ja omena ovat läsnä. Keskipitkä finaali jää lopulta varsin karvaaksi.

Arvio: Tämä yksilö ei nyt erityisesti säväyttänyt tällä kertaa. Tietty ummehtunut vivahde ja sivuäänet vähän häiritsevät, vaikka kokonaisuus onkin silti ihan tunnistettava. Hedelmät ovat paremmin esillä vuoden 2022 julkaisussa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.