Maistetut

Old Pulteney 13 yo 1990/2004, Blackadder Raw Cask 65,3%

Lasiin pääsi volttipuolueen hyväksymä Pultikka. Pullote on peräisin vuosien takaa, mutta silti potkua on tarjolla todella paljon.

Old Pulteney 13 yo 1990/2004, Blackadder Raw Cask

(65,3%, Blackadder Raw Cask, 13.8.1990–6/2004, Cask No. 3951, Barrel, 197 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, heinäinen ja varsin suolainen. Mandariinia ja mehiläisvahaa. Varsin painava vaikutelma, öljyinen ja voimakas. Kypsää banaania, sitruksisuutta, mangoa, vaniljaa, omenapiirakkaa. Ruohoisuutta, tammea, valkopippuria. Vesilisä tuo kermaisen vaikutelman, avaa tomusokeria ja yrttejä.

Maku: Vahamainen ja todella vahva. Mineraalisuus, merellisyys ja suola ovat pinnassa, mutta runsas hedelmäisyys tuo hyvää vastapainoa. Banaania, mangoa ja makeaa sitruksisuutta riittää, vaikka kokonaisuus on kieltämättä varsin kuiva. Vanilja on pinnassa koko ajan. Tuoretta ruohoa, hapokkuutta, hedelmäteetä, karvautta. Suutuntuma on vahamaisen paksu ja purevan pippurinen. Raakaa päärynää. Jälkimaku on edelleen alkuun kitkerän ruohoinen ja tiukan tamminen, mutta vähitellen mineraalisuus ja hedelmät pääsevät taas pintaan. Merellisyys ja suola ovat hyvin esillä, samoin heinäisyys, hapokkuus ja vanilja. Valkopippuri pysyy mukana, samoin tietty tanniinisuus. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo herukkaisuutta ja makeutta esiin.

Arvio: Todella tykki Pulteney menneiltä vuosilta. Uskollinen tisleelle ja sen ominaisluonteelle. Jotenkin pidän näistä yleensä paljon, eikä tämä yksilö tee poikkeusta. Voimakkuuskaan ei lyö yli. 85/100

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray 66,1%

Tästä viskistä ei päällepäin voisi arvata, että sillä olisi mitään tekemistä sherrytynnyrin kanssa. Dewar Rattray kuitenkin myy tällaista nuorta Glenrothesin rakettibensaa sherryviskinä.

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray

(66,1%, Dewar Rattray, 24.9.2007–19.10.2015, Cask No. 10238, Sherry Butt, 654 bts., 70 cl)

Tuoksu: Onpa jännä, miten näin kirkas viski voi tuoksua näin paljon sherryltä. Maitosuklaata, rusinaa, saksanpähkinää, kuningatarhilloa. Rouhea maltaisuus ja tietty jyväisyys kuitenkin kertovat, että nuoresta viskistä on kyse. Tikkunekkua, minttua, aavistus balsamicoa. Vesilisä availee poltettua sokeria ja persikkaa.

Maku: Paksun öljyinen ja pureskeltava sherrypommi. En muista viskin ulkonäön koskaan vieneen näin vahvasti harhaan, koska tämä on silkkaa suklaan ja rusinan, karamellin ja pähkinän ilotulitusta. Erittäin kermainen suutuntuma ja valtavan painava runko kuljettavat sherrysävyjä isolla rekkakyydillä. Kahvia, hiukan kitkerää tammea, inkivääriä, keltaista luumua ja vaniljaa. Jännä yhdistelmä suolaista ja makeaa. Ja onhan tämä siis ihan uskomattoman voimakas, meinaa lähteä tukka päästä. Jälkimaku on todella kermainen ja pehmeän toffeemainen, suklainen, pähkinäinen ja kahvinen. Tammi ja maltaisuus tulevat melko reippaasti läpi. Mausteita, marjaisuutta, appelsiinia. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa viinisyyttä ja sokerisuutta.

Arvio: Erittäin vahva ja mieleenpainuva esitys. Tynnyrin on täytynyt olla uskomattoman aktiivinen, koska siitä on tarttunut lyhyessä ajassa näin valtavasti mukaan. Se tekee tästä entistä ihmeellisemmän viskin, että näin vaalea tapaus voi olla näin intensiivisen sherryinen ja pysäyttävä. Onhan tämä nuori ja varsin raaka viski kaiken takana, siitä ei pääse mihinkään, mutta en muista aiemmin kokeneeni mitään ihan vastaavaa. 85/100

BenRiach 22 yo Triple Distilled 2022, 46,8%

Maistelussa vaihteeksi BenRiachin tislaamosta Rachel Barrien rakentama tuore 22-vuotias tynnyrisekoitus. Nyt on siis pistetty ex-sherryssä, ex-bourbonissa ja ex-neitsyttammessa kypsynyttä tavaraa samaan settiin. Viski on tislattu kolmeen kertaan, kuten Benkulla oli erityisesti 1990-luvun lopussa hetken aikaan tapana.

Tämä pullote on saanut ihan kohtalaisen myönteisen vastaanoton, joten odotuksia tohtori Barrien työtä kohtaan on syntynyt jo ennen maistelua.

BenRiach 22 yo Triple Distilled 2022

(46,8%, OB, 2022, Triple Distilled, Three Cask Matured, Sherry, Bourbon, and Virgin Oak, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja todella runsas. Virgin oak tulee vahvimmin läpi, tuore tammi ja viinikumi ovat heti pinnassa. Vihreää omenaa, teetä ja mangoa, kukkaisuutta. Vanilja, hunaja ja marsipaani muistuttavat ex-bourbonista. Sherry ei tule suoraan esiin, mutta luumua ja pähkinää riittää. Vesilisä korostaa tomusokeria.

Maku: Runsaan hedelmäinen ja intensiivisen tamminen. Hapokas ja tanniininen ote on miellyttävyyden rajamailla, tumma suklaa ja pölyisyys korostuvat. Mansikkahilloa, sitruksisuutta, reippaasti vihreää omenaa ja mustaa teetä. Viinikumi, pieni musteisuus ja metisyys aukeavat kauniisti. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja monitasoinen kokonaisuus yllättävänkin kompleksinen. Kanelia, hunajaa, hiukan pippuria. Mikään tynnyrityyppi ei juuri dominoi, ainoastaan tammi itsessään korostuu. Jälkimaku on yhä jämäkän tamminen, hedelmäinen ja varsin öljyinen. Tumman suklaan, kaakaon ja pähkinän rinnalle tulee melkoisesti chiliä. Tammi antaa nätisti tilaa hunajalle, sitrukselle ja omenalle. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa makeutta.

Arvio: Olin tästä viskistä nyt yllättävänkin vaikuttunut. Master blenderin taidonnäyte, pakko nostaa hattua. Viskityylinä tällainen ei ole helpoimmasta päästä eikä noin yleisellä tasolla oma suosikkini, mutta tässä viskissä osui moni asia nyt kohdalleen. 86/100

The Balvenie 14 yo 2003/2018 Peat Week 48,3%

Jälleen yksi turveviikon Balvenie. Olen maistanut yhden tällaisen, aiemmalta vuodelta, mutta en jotenkin saanut siitä kertayrittämällä kiinni. Myöhemmillä kerroilla aloin siitä kyllä ihan pitää.

Nyt käsillä olevan pullotteen turveviikko on ollut viikko numero 34 eli 18.–24. elokuuta vuonna 2003, kun Balvenie on ryhtynyt savumaltaalla puljaamaan. Elokuun loppu on varmaankin mennyt laitteiston pesussa, jotta fenolit on saatu häädettyä vehkeistä pois. Tämäkin satsi on kypsytelty jenkkitammessa kuten aiemmatkin. Viski on jälleen dilutoitu tuttuun pullotusvahvuuteen.

The Balvenie 14 yo 2003/2018 Peat Week

(48,3%, OB, 2003–14.2.2018, Peated, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, makean hedelmäinen ja jopa vähän imelä ensivaikutelma. Bourbonvaikutus on pinnassa, vaniljaa ja hunajaa riittää, samoin tuoretta tammea ja sitruunaa. Heinäisyyttä ja maakellaria, pientä lihaisuutta ja bbq-kastikettakin. Hasselpähkinää, paahdettua mantelia. Vesilisä korostaa rasvaisuutta.

Maku: Makea hedelmäisyys ja lihaisa turvesavu iskevät saman tien kiinni. Paljon enemmän Islay-henkeä kuin aiemmassa maistamassani editiossa, nyt on lääkettäkin kyydissä. Toki hunajaisuus, heinäisyys ja kermatoffeen makeus pitävät jalat maassa. Appelsiinia ja omenaa, vaniljaa, tuoretta tammea, pientä pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvin kasassa. Yllättävän paljon tuhkaa ja grillattuja kasviksia, karamellisoituja sävyjä. Suolaa ja minttua. Jälkimaku pyörii sitruunan, tuhkan ja makean turvesavun ympärillä. Suolaisuus korostuu entisestään. Heinää ja hunajaa, tuoretta tammea ja vaniljaa. Savu terävöityy loppua kohti, yrttiä ja lääkettä löytyy. Keskipitkä finaali on todella tyylikäs. Vesilisä tuo viinikumia esiin.

Arvio: Tämä ylitti odotukset kirkkaasti. Islay-tyylin parhaat palat Speysidelta hyvässä balanssissa. Ei mikään kompleksisuuden kunkku, mutta todella maukas kokonaisuus silti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Teerenpeli 7 yo Kulo 50,7%

Viime viikolla maistetun Teerenpelin 14-vuotiaan jälkeen pysyn aiheessa vielä tälläkin viikolla. Pari vuotta sitten lanseerattu Kulo on kiertänyt minut aiemmin kaukaa, mutta nyt päätin tarttua tähänkin.

Jotenkin en ole täysin hahmottanut tämän asemointia suhteessa Kaskeen, josta olen aikoinaan tykännyt valtavasti. Nyt ei ole toki mitään PX-pommia käsillä, vaikka onkin 100-prosenttinen sherrykypsytys. Maistetaan pois.

Teerenpeli 7 yo Kulo

(50,7%, OB, Bottled 2022, Bottle Code 2-22, Matured in 100% Sherry Casks, 50 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja tummasävyinen, rusinainen ja luumuinen heti kärkeen. Runsaasti tummaa suklaata, kahvilikööriä, yrttisiä sävyjä. Lakritsia, jotain vähän palanutta, muovailuvahaa. Maltaisuus ja Teerenpelille tyypillinen viljaisuus puskevat läpi, samoin tuore tammi. Tosin ihan niin selvästi ei distillery character erotu kuin vierellä verrokkina maistetussa 14-vuotiaassa. Vesilisä avaa tässä vielä vaniljaa ja sitruksisuutta.

Maku: Todella sherryinen, lakritsinen ja heti vähän tervainenkin. Rusinaa, luumua ja tummaa suklaata, melkoisesti suolaisuutta ja yrttisyyttäkin. Ylikypsää hedelmää, hiukan lihaisuutta, siirappista makeutta. Suutuntuma on kaikesta huolimatta varsin kevyt, runko tuntuu hiukan huokoiselta. Muovailuvaha, pieni muovinen sivuääni vähän häiritsevät. Maltaisuus, viljaisuus ja tammi paistavat myös hiukan raakoina kaiken alla, vaikka edelleen sherryllä tehdään paljon. Kahvisuus on kaikkineen varsin runsasta, samoin tietty suklaaleivosmainen makeus. Jälkimaku on silkkaa tervaleijonaa ja imelää sherryä. Maltaisuutta tai tammea ei paljon enää löydy, kun kahvinen, pähkinäinen, siirappinen ja luumuliköörinen vyöry tulee päälle. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sitrusta ja herukkaa esiin.

Arvio: Maukas, kahvinen ja varsin lakritsinen sherryviski, jossa vain pieni ohuus jättää erityisemmin toivomisen varaa. Nyt ei ole Teerenpelin ominaisluonne ihan niin hyvin esillä kuin 14-vuotiaassa, koska sherry painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kiva sherryinen ”karkkiviski”, mutta rotevuutta olisi saanut olla rutkasti enemmän”.

Teerenpeli 14 yo 20th Anniversary 54,9%

Teerenpelin juhlapullote on herättänyt kotimaisissa viskipiireissä kovasti innostusta. Pakkohan se oli heti käydä hakemassa ja narauttaa auki. Mielenkiinnolla odotan, mitä tislaamon vanhin julkaisu nyt sitten pitää sisällään. Väri on kohtalaisen intensiivinen, mutta ei mitään Kasken luokkaa sentään.

Teerenpeli 14 yo 20th Anniversary

(54,9%, OB, 2002–2023, Bottle Code 1-22, Matured in Bourbon and Sherry Casks, 970 bts., 50 cl)

Tuoksu: Voimakkaan omenainen ja viljaisuudessaan heti hyvin teerenpelimäinen. Maltaisuus on runsasta, mukana on mysliä ja weetabixiä, kuivattuja hedelmiä ja hunajaa. Vaniljaisuutta, kukkaisuutta, tammea, hiukan appelsiininkuorta. Vähän jyväisyyttä ja puuromaisuutta myös. Vesilisä tuo paahteisuutta ja viinikumia.

Maku: Omenaisuus on heti pinnassa, mutta mausta löytyy herkkiä sherryelementtejä, joita tuoksu ei vielä paljastanut. Luumu ja maitosuklaa pelaavat hyvin yhteen tammen ja vaniljan kanssa. Viljaisuus ja maltaisuus ovat varsin hallitsevia, minkä lisäksi mausteisuus puskee voimakkaana läpi. Hapokkuutta riittää. Omenassa on leivonnaisen piirteitä, hunajaa ja taikinaa. Suutuntuma on melko kevyt, distillery character tunnistettava. Aromaattisuutta, öljyä ja intensiivisen hedelmäisiä sävyjä riittää. Jälkimaku on täyttä omenapiirakkaa, rusinoiden ja pähkinöiden säestämänä. Viljaisuus ja maltaisuus ovat mukana, mutta hedelmäisyys kuivuu ja tammikin syvenee. Vanilja, hunaja ja mausteisuus toimivat hienosti. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa makeutta ja syventää hedelmäisiä sävyjä.

Arvio: Laadukas viski ja siinä mielessä aito Teerenpeli, että tislaamon ominaisluonne on selvästi pinnassa. Jälkimaku on tässä vieläpä ehdottomasti parasta, mikä on osaltaan näitä viskin iän tuomia etuja. Tämän julkaisun jälkeen on ilmeisesti luvassa vielä muitakin juhlapullotteita Teerenpeliltä, ja tämä nosti odotuksia niitäkin kohtaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Potentiaalia tislaamolla on vielä parempaan”.

Deanston 17 yo 2002/2020 Organic PX Finish 49,3%

Maistelussa tällä kertaa PX-kypsyteltyä Deanstonia, ainakin siis loppusuoran osalta. Tämä on jälleen näitä luomuksi merkittyjä julkaisuja. Väri on varsin vaalea, joten finistely ei ehkä ole ollut kovin kiihkeä.

Deanston 17 yo 2002/2020 Organic PX Finish

(49,3%, OB, 2002–2020, Organic PX Finish, 3102 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella makea, suorastaan imelä, hunajainen ja vaniljainen. Runsas maltaisuus ja muovailuvaha nousevat heti esiin. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, mysliä, hiukan marjaisuuttakin. Sitruksinen sivujuonne. Aivan pieni rikkisyys. Minttua, karheaa tammisuutta. Vesilisä avaa kovia hedelmäkarkkeja ja vähän toffeeta.

Maku: Todella maltainen ja yllättävänkin karvas. Pähkinäisyyttä ja hapokkuutta, paahteista tammea. Sitruksisuutta, hunajaa, edelleen niitä kuivattuja hedelmiä. Pieni puuromaisuus. Ei lainkaan niin makea kuin tuoksu antoi odottaa, sherryä ei löydy juuri lainkaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi vähän hakee. Pippuria, poltettua tulitikkua. Jälkimaku kääntyy heti todella tammiseksi ja karvas pähkinäisyys korostuu. Maltaisuutta, jyvää, puuromaisia sävyjä. Sitruksisuus on hapokasta kuin IPA-oluessa. Pieni hunajaisuus ja hedelmäkarkkisuus pilkistävät lopussa. Keskipitkä finaali. Vesilisä lisää vain karvautta.

Arvio: Tynnyröinti ei ole tullut tässä Deanstonin ominaisluonteen eteen. Ei silti oikein innosta, karvaus ajaa vähän yli ja yleisilmeessä on puuromaista lenseyttä liiankin kanssa. 82/100

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray 54,5%

Harvoin tulee Fettercairnia vastaan. Kyseessä on mahdollisesti erikoisin tislaamo, jossa olen itse koskaan vieraillut. Tapasin silloin myös itsensä David Doigin, hieno mies ja legendaarinen distillery manager.

Tällä kertaa maistelussa 26-vuotias Fettercairn, jonka indie-suuruus Dewar Rattray on onnistunut nappaamaan pullotesarjaansa. Tynnyrikin on vieläpä numerolla yksi.

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray

(54,5%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 31.5.1989–1.9.2015, Cask No. 001, Bourbon Hogshead, 218 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen, kirpeän hedelmäinen ja vähän likainen yleisilme. Tuttua Fettercairnin mausteisuutta, hiukan hunajaa ja reippaasti tammea. Pieni lihaisuus tulee nätisti läpi, palvikinkkua ja hiiltä. Aprikoosia, pientä kuparisuutta, saksanpähkinää, nahkaa, hiukan havuja. Vesilisä tuo metisyyttä esiin.

Maku: Ryhdikäs ja maukas heti kättelyssä. Varsin omalaatuinen yhdistelmä hapanta sitrusta, muhkeaa maltaisuutta ja karvasta pähkinää. Kuitenkin tietty palvikinkkumaisuus ja öljyinen likaisuus tekevät tästä mehukkaan. Kupari ja havuisuus tuntuvat Fettercairnilta, samoin mausteisuus ja pieni multainen rustiikkisuus. Jotain todella old skoolia tässä on. Suutuntuma on melko kevyt mutta runko on silti jämäkkä. Jälkimaku pyörii edelleen sitruksen, maltaisuuden ja pähkinän ympärillä. Tammi alkaa korostua nopeasti, mausteisuus terävöityy pippuriksi ja yrttisyys valtaa alaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee hunajaa.

Arvio: Tämä ylitti odotukset. Tislaamon vähän erikoinen ominaisluonne tulee hyvin läpi kaikesta. En ole mikään suuri sokkomaisteluiden mestari, mutta jotenkin sellainen fiilis tämän viskin old skool -tyylistä tulee, että olisin voinut tämän tislaamon tästä sokkonakin hakea. 87/100

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray 53,6%

Iäkästä Dufftownia vaihteeksi mukissa A.D. Rattrayn valikoimista. Viski on kypsynyt kunnioitettavat 33 vuotta ex-bourbonissa.

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray

(53,6%, Dewar Rattray, 11/1982–3/2016, Cask No. 18583, Bourbon Hogshead, 198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, kuivan tamminen, varsin maltainen ja äkkiseltään hyvinkin tyylikäs, oikein klassinen ikäviskin tuoksu. Anista, minttua, hiukan ruohoisuutta, hunajaa ja tikkunekkua. Ananaksinen ja viinirypälemäinen hedelmäisyys. Vaniljaa ja maitosuklaata. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja käsivoidetta.

Maku: Todella paljon nuoremman oloinen kuin tuoksu antoi odottaa. Kireää hedelmäisyyttä, varsin karheaa maltaisuutta ja pistelevää tammea. Jopa hiukan puuroinen ja jyväinenkin puraisu. Tietty vahamaisuus, metisyys ja maitosuklaa ovat sentään mukana, mutta nyanssit jäävät vähän latteiksi. Suutuntuma on melko kevyt ja runko ohuehko, vaikka mausteiden arsenaali ja tammi painavat päälle. Balanssi ei ole kohdallaan, jotain metallisuutta ja lenseyttäkin puskee läpi. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin pippurinen. Minttua, pähkinäisyyttä ja kovasti karvautta. Mustaa teetä, hapokkuutta, kirpeää hedelmäisyyttä ja edelleen sitä lenseyttä, keitettyä kaalia ja puuroa. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta ja jotenkin tämän kokonaisuuden yleisiä epäpuhtauksia ja outoja sivuääniä.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen maku tekee mahalaskun. Iso pettymys, vaikka tuoksua tässä on silti pakko arvostaa. 84/100

Glen Moray Elgin Classic 40%

Kaikenlaisia kummallisia viskejä tässäkin blogissa usein maistellaan, joten välillä on aika palata perusasioihin. Tällainen Glen Morayn hobittipullo löytyy nykyisellään kotimaisen alkoholiliikkeen valikoimista.

Itseltäni tämä on mennyt ohi, kun viskityyli ei iske ihan omaan preferenssiin, mutta maistetaan silti. Ilmeisesti kyseessä on keskimäärin seitsemän vuotta ex-bourbonissa kypsynyt tavara. Tämä nykyisen ranskalaisen omistajan kehittelemä Elgin Classic -sarjahan täyttää ensi vuonna käsittääkseni peräti kymmenen vuotta, joten on näitä jo ehditty pyörittää.

Glen Moray Elgin Classic

(40%, OB, +/- 2022, 35 cl)

Tuoksu: Puuta ja omenaa. Runsas kukkaisuus ja hedelmäisyys kohtaavat myslimäisen maltaisuuden ja vähän jotain taikinaa. Nallekarkkeja, mandariinia, tölkkiananasta, kypsää päärynää ja viinirypälettä. Tammi tuntuu varsin tuoreena ja vaniljaisena ja saa tämän tuoksumaan varsin nuorelta. Jyvääkin on mukana.

Maku: Nyt se puu vasta maistuukin. Tuore tammi menee heti kaikesta läpi, puisevana ja jopa pahvisena. Maltaisuus on pinnassa jyväisenä ja karheana, mutta rypälemäinen ja omenainen hedelmäisyys pitää makeutta yllä. Suutuntuma on todella kevyt ja sinänsä helppo, mutta näin ohuella rungolla mausta on vähän vaikeakin saada otetta. Päärynä tuntuu nyt vähän raa’alta ja karkkisuus pyörii ympyrää. Ehkä pieni liuotinmaisuus tai liimamaisuus tässä häiritsee. Jälkimaku on varsin kuiva ja lipeää pahvisen puolelle. Jyväisyys ja myslisyys ajavat kuivaa makumaisemaa eikä hedelmäisyydestä ole enää paljon tietoakaan. Tammea, happamuutta, edelleen hiukan liimamaisuutta. Melko lyhyt ja vaatimaton finaali.

Arvio: Eipä tästä viskistä paljon jää jälkipolville laulettavaa. 74/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.