Maistetut

Mac-Talla Mara Cask Strength 58,2%

Pari viikkoa sitten maistetun ja hyväksi todetun 15-vuotiaan Mac-Talla Stratan jälkeen täytyy vielä maistaa tämä tynnyrivahvuinen Mara. Odotukset ovat ihan kohtalaisen korkealla, koska myös ikämerkitsemätön Terra oli pienessä geneerisyydessäänkin taannoin ihan pätevä viski.

Mac-Talla Mara Cask Strength

(58,2%, Morrison, 2020, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Järeän turvesavuinen ja voimakas, suolainen ja vahvan vegetaalinen. Mineraalisuutta ja jodia, märkää rantakalliota ja merilevää, hiukan sitrusta ja reippaasti maltaisuutta. Pientä herukkaisuutta ja kirpeää omenaa, mutta enimmäkseen lihaisa ja tuhkainen suoraviivaisuus jyrää. Vesilisä availee makeaa päärynää.

Maku: Nyt on savua ja jytinää. Todella painava ja merellinen, suolainen ja pureva kokonaisuus. Turve on jälleen tuhkaisella ja rasvaisen vegetaalisella puolella, vaikka pieni sitruunaisuus ja omenaisuus tarjoavat hedelmäistä makeutta. Suutuntuma on öljyisen painava ja tekstuuri jykevä. Lihaisuudessa on pieni bbq-vivahde, jota lääkemäisyys ja yrttisyys säestävät. Jälkimaku tykittää edelleen vahvaa vegetaalista turvesavua ja tuhkaa, suolaisuutta ja sitrusta. Herukkaisuus ja napakka tammi näyttäytyvät, samoin hedelmäisyys saa vähän trooppisia sävyjä. Mineraalisuuden ja hedelmän vuoropuhelu öljyisen ja lääkemäisen turpeisuuden kanssa toimii nätisti. Keskipitkä finaali. Vesilisä keventää vähän tuhkaa ja availee makeutta.

Arvio: Varsin vaikuttava kokonaisuus, jos tykkää nuorekkaasta turvejyrästä. Tässä ei ole mitään ylimääräistä tai turhaa. En osaa asettaa tätä Stratan edelle tai sen perään, kyse on niin toisenlaisesta lähestymisestä savuviskiin – kuin vertaisi tynnyrivahvaa nuorta Lagavulinia ja vanhan aikakauden Laphroaigin 15-vuotiasta toisiinsa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Mac-Talla 15 yo 2006/2021 Strata 46%

Lasissa on myrskyisen ja synkän illan kunniaksi savuista Mac-Tallaa. Yhden tällaisen Morrisonin salaisesta paikasta tulevan Islayn single malt -viskin maistoin taannoin, se oli ikämerkitsemätön ja vähän geneerisen oloinen Terra. Tämä 15-vuotias viski on nyt sitten rakenneltu ex-bourbontynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä kypsyneistä liemistä. Vaikuttaa ihan lupaavalta.

Mac-Talla 15 yo 2006/2021 Strata

(46%, Morrison, 2006–2021, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, vegetaalinen ja suolavetinen ensivaikutelma. Vielä selkeämpi Caol Ila -viba kuin Terrassa. Sitrusta, vihreää omenaa, jonkin verran tuhkaa ja hapokkuutta. Merilevää, hiiltä, lääkemäisyyyttä ja jodia. Mineraalinen ja kuivan hedelmäinen kokonaisuus. Vesilisä availee trooppista hedelmää.

Maku: Kuivempi ja napakampi kuin tuoksu antoi odottaa. Turvesavu on heinikkopalon ja nuotion suunnalla, vaikka jostain vegetaalisuuskin nousee esiin. Sitruunalakritsi tuo hetkellisesti mieleen vanhan 15-vuotiaan Laphroaigin. Mukavasti sitrusta, hapokasta omenaa, jotain valkoviinimäistä ja mineraalista samassa paketissa. Paahdettua mantelia, edellee hiukan tuhkaa ja hiiltä. Yrttisyyttä, kuivattua hedelmää, reippaasti suolaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko mukavan ilmava. Jälkimaku pyörii napakan turvesavun, suolan ja sitruunan ympärillä. Tuhka ja hiili saavat seurakseen vähän pippuria, hapokasta omenaa, maltaisuutta ja yrttejä. Keskipitkä, kevyt ja raikas finaali. Vesilisä kitkeröittää hiilisyyttä.

Arvio: Maukas, kevyt ja tyylikäs Islay-viski. Paljon tässä on edelleen Caol Ilan fiilistä niin kuin Terrassakin oli, mutta nyt löytyy myös vanhan Laphroaigin tunnelmia ja ehkä vähän Bowmore-henkisiä piirteitäkin. Täydellinen myrskyiseen syysiltaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Tamdhu 15 yo 2007/2023, Douglas Laing Old Particular 48,4%

Vaihteeksi lasissa pyörähti Tamdhua ex-bourbonista. Olen näitä ”Tanhuja” maistellut etupäässä sherrykypsytettyinä versioina, joten mielenkiintoista nuuhkaista vaihteeksi tällaista.

Tamdhu 15 yo 2007/2023, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, 10/2007–1/2023, Cask No. DL 16954, Refill Hogshead, 349 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti rapsakkaa tammea, muromaisuutta ja ruohoisuutta. Päärynä tulee vahvasti läpi, samoin vanilja. Jännä hiilinen vivahde, yrttisyyttä ja jotain vähän palanutta. Maltaisuus on pinnassa, hiukan puuromaisena ja jyväisenäkin. Hapokkuutta ja kireyttä, ikäistään nuorempi fiilis. Vesilisä avaa kermaisuuutta.

Maku: Hapokas ja valkoviinimäisen pirskahteleva ensivaikutelma. Rieslingiä, rypälemäisyyttä, mineraalisuutta. Samallla kuitenkin myös maltaisuus tulee voimalla läpi, jyväisenä ja melko kireänä. Päärynä ja sitruksisuus ovat reippaasti esillä, ja nuorekkaasti tunnelmasta huolimatta tämä tuntuu jokseenkin isolta viskiltä. Suutuntuma on melko täyteläinen ja suutuntuma öljyinen. Jotain hiilistä ja likaista tässä on, suolaisuutta ja hiukan vegetaalisuuttakin. Jälkimaku on suolainen, heinäinen, maltainen ja tummasävyinen. Vegetaalisuus ja hiilisyys korostuvat, samoin happamuus ja mineraalinen kireys. Päärynän makeudesta on enää ailahdus. Melko pitkä finaali on yllättävänkin rauhallinen. Vesilisä hedelmäisyys saa lisää sävyjä.

Arvio: Ei oikein omaan makuuni. Hetkittäin kiinnostava, mutta yleisilme jää vähän rujoksi. Toisaalta on tässä jotain aitoa. Viskiä ei ole ainakaan tohtoroitu millään finistelykikkailulla. 80/100

Glasgow 1770 Manzanilla Sherry Cask Batch 1, 59%

Maistelussa tällä kertaa mielenkiintoinen Manzanilla-sherrytynnyrissä kypsynyt single cask Glasgow-tislaamosta. Turpeeton tisle on kypsynyt refill-Manzanillassa, jossa on ollut aiemmin turpeista viskiä.

Glasgow 1770 Manzanilla Sherry Cask Batch 1

(59%, OB, 12.3.2018–25.7.2023, Unpeated 01, Cask No. 18/218, Refill Manzanilla Sherry Butt, 813 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savumakkarainen, suolainen ja rasvainen, suorastaan odottamaton heti alkuun. Runsaasti mineraalisuutta, suklaakastiketta, imelää luumuhilloa, turpeisuutta. Grillattua paprikaa, kuivattua hedelmää, maapähkinävoita – melkoinen kattaus kaikenlaista. Todella kiinnostava. Vesilisä paljastaa poltetun tulitikun.

Maku: Hapokas ja pisteliäs, melkoinen pölähdys tuhkaisuutta ja tupakansavua. Mineraalisuus ja pippurisuus antavat vähitellen tietä suolaiselle karamellille ja savumakkaralle. Kinuskin ja suklaan vastapainoksi nousee pistävä mausteisuus ja turpeisen öljyinen jytäkkyys. Jännittävästi rasvaiset savuelementit ja tisleen mineraalinen, savuton puoli kerrostuvat omiin lokeroihinsa. Suutuntuma on jopa melko kevyt, vaikka runko onkin jossain määrin öljyinen. Hapokkuuden seasta löytyy myös sitruksisia ja trooppisen hedelmäisiä sävyjä. Jälkimaku pyörii edelleen suolaisuuden ja rasvaisuuden, turpeisen likaisuuden ja suklaisen makeuden ympärillä. Tuhkaa, pippuria, karamellia. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo vähän rikkiä ja kahvisuutta esiin.

Arvio: Hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus, jonka parissa viettää mielellään aikaa. On tämä selvästi nuori viski ja paljon maussa on kerrostumia, mutta paljon kiehtovaakin tällaisessa extreme-tapauksessa on. 84/100

Craigellachie 13 yo 2009/2022, Thompson Bros 50%

Phil ja Simon Thompson saivat napattua tällaisen Craigellachie-pullotteen itselleen vuoden 2009 tuotannosta. Tätä 13-vuotiasta viskiä on vallan kehuttukin. Kypsytyksessä on ollut käytössä Refill Hogshead.

Craigellachie 13 yo 2009/2022, Thompson Bros

(50%, Thompson Bros, 18.5.2009–2022, Refill Hogshead, 628 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, itse asiassa heti todella jyväinen ja puuromainen tapaus. Runsaasti voita ja rasvaista murokeksiä, öljyisyyttä, omenaa, makeaa sitrusta ja keltaista luumua. Hiivaleipää, suolaisuutta. Nyt mennään todella vahvasti tisleen komennossa. Mineraalinen kirpeys kohtaa kukkaisuuden. Vesilisä tuo mantelia ja vaniljajäätelöä esiin.

Maku: Todella tuhdin öljyinen, mineraalinen ja raikkaan sitruksinen. Kirpeää omenaa, mantelia, maltaisuutta, edelleen paljon rasvaisuutta ja murokeksiä kuten tuoksussa. Suolaisuutta, napakkaa pippuria ja reippaasti vegetaalisiakin piirteitä. Suutuntuma on öljyinen ja tuhti, täynnä suolaista voita ja ylipäänsä painavaa rasvaisuutta. Jotain vähän likaistakin tässä on, vaikka ananaksen ja trooppisen hedelmän raikkaus luo siihen hienon kontrastin. Hiivamaisia ja viljaisia piirteitä kyllä riittää. Jälkimaku on on edelleen voimakkaan maltainen, kirpeän omenainen ja vahvasti tisleen piirteillä ratsastava. Murokeksiä, hiivaa, mantelia, inkivääriä, valkopippuria, runsasta tammisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä pehmentää yleisilmettä dramaattisesti ja nostaa makeita, kukkaisia ja karkkisia piirteitä esiin.

Arvio: Tässä on nyt jotain todella hienoa, vaikka en yleensä ole tämän viskityylin ylin ystävä. Tislevetoisena tapauksena koin pääseväni hyvinkin lähelle Craigellachien kovaa ydintä. Mielenkiintoinen viski kaikenlaisten tynnyrikikkailujen ja tohtorointien keskellä. 85/100

Glasgow 1770 Peated Cask Strength Batch 1, 60,8%

Lasissa tällä kertaa turpeista Glasgow 1770 -viskiä, nyt oikein tynnyrivahvana Batch-julkaisuna. Kypsytyksessä on käytetty ex-neitsyttammea ja viimeistelyssä Pedro Ximénez -sherrytynskiä. Tuntuu varsin tykiltä tapaukselta jo volttienkin perusteella.

Glasgow 1770 Peated Cask Strength Batch 1

(60,8%, OB, Matured In Virgin Oak & Finished In Pedro Ximénez Sherry Casks, 1000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Jännä yhdistelmä kuivaa turvesavua, siirappista sherryisyyttä ja ihan puhdasta puuta. Sahattua tammilautaa, runsasta vaniljaa ja vähän liimapuutakin tulee esiin. Toisesta suunnasta tulee rusinaa, suklaata ja kuivattuja luumuja. Savumakkaraa, nahkaa ja suolaakin löytyy. Vesilisällä paljastuu alta vähän sitruksisuutta.

Maku: Nyt ajetaan sisään isolla voimalla. Tuhti, rasvainen ja salmiakkinen turvesavu tuo ensin mukanaan siirappisen ja suklaisen sherryn, mutta makeus kuitenkin jää hetkeksi todella suoraviivaisen tammen jalkoihin. Tuoksun tapaan maku on erittäin kerrostunut, joka toisaalta tekee tästä kiinnostavan – elementit ovat hyvin erillään. Suolaisuutta, hapokkuutta, mustapippuria, hiukan pekonia ja kahvisuutta, jotain vähän palanuttakin. Jälkimaku on tämän ehkä heikoin lenkki, nyt integroitumisen puute sekoittaa palettia paljon. Hiukan liimainen tammi, runsas vaniljaisuus ja heinäisyys, siirappi ja savumakkara, salmiakkisuus ja kuiva turvesavu pyörivät hiukan hahmottomina. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä paljastaa kirpeän omenan.

Arvio: Erikoinen tapaus, harvoin tulee näin kerrostunutta viskiä vastaan. Silti tässä on jotain aidosti kiinnostavaa, vaikka nuorelta ja vähän epäkypsältä tämä kiistatta tuntuu. 83/100

Benrinnes 1994/2006, Gordon & MacPhail 46%

Pienen tauon jälkeen lasissa jälleen viskiä. Maistelussa on tällä kertaa Ranskaan päätynyt Benrinnes ysärin tuotannosta. Tynnyristä ei ole mainintaa, mutta väri ja tuoksu viittaavat välittömästi jonkinlaiseen sherrykypsytykseen. Maistetaan.

Benrinnes 1994/2006 Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail Reserve for La Maison du Whisky, 1994–2006, Cask No. 7937, 890 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tallinen ja kuivan toffeemainen, maakellaria ja multaisuutta tulee välittömästi esiin. Kuivaa heinää, nahkaa, kanelia ja hiukan inkivääriä. Kuivan yleisilmeen keskellä on jännä siirappinen ulottuvuus, paahdettua pähkinää ja maitokahvia. Pieni hedelmäisyyskin löytyy. Vesilisällä löytää päärynää ja minttua.

Maku: Kuivan tuoksun jälkeen yllättävän makea ja öljyinen. Sherryä, siirappia, toffeefudgea, maitosuklaata ja jonkin verran myös rikkisiä ja poltetusta tulitikusta muistuttavia piirteitä. Makeaa omenamehua, appelsiinia, grillattua ananasta. Kahvisuus on edelleen mukana, samoin tietty pähkinäisyys. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko pehmeän öljyinen. Rusinaa, hiukan luumua, kypsää kirsikkaa. Jälkimaku on maltainen, sherryinen ja reippaasti kuivuva. Tummapaahtoista kahvia, kovia toffeekarkkeja, nahkaisuutta, pähkinää, hapanta hedelmäisyyttä. Rusinaa, kuivattuja luumuja, heinäisiä sävyjä, hiukan kireää tammisuutta. Edelleen pieni rikkisyys mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hedelmäisiä sävyjä ja raikasta yrttisyyttä.

Arvio: Maukas kokonaisuus pienellä rikkisyydelläkin. Tuoksu antaa odottaa kuivaa viskiä, mutta maku aukeaa nätisti. 85/100

Ardbeg Spectacular 46%

Ardbegin tämän vuoden vuosijulkaisu on nimeltään Spectacular. Olen taas vähän myöhässä tämän maistamisen kanssa, mutta toisaalta en ole ihan hirveän kiihkeästi jaksanut näihin uusiin Ardbeg-julkaisuihin suhtautua enää vuosikausiin.

Yleisimmin kohtaamiset ovat olleet pieniä pettymyksiä, vaikka joukkoon on sentään mahtunut muutama mukavakin viski. Odotuksia on reivattu silti jatkuvasti alaspäin.

Ardbeg Spectacular 46%

(46%, OB, Ardbeg Day 2024, Ex-Bourbon & Port Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhkainen, terävän turvesavuinen ja hiukan kireä. Varsin suoraviivainen ja kikkailematon lähestymistapa pitkästä aikaa, vaikka pakkaus ja tynnyröintitiedot viestivät aivan muuta. Sitruksinen, kirpeän omenainen, hiilisyyttä. Tammi on terävänä mukana, suolainen salmiakki ja pieni terva tuoksuvat.

Maku: Terävän savuinen ja todella tuhkainen. Yrttiä, kamferia, salmiakkijauhetta. Tammessa on todella paahtunut, jopa vähän hiiltynyt sävy. Kokonaisuus tuntuu todella nuorelta, mutta kaikesta huolimatta tasapaino on mukavasti kohdallaan. Hedelmäisyys tuo makeutta, pientä hilloisuuttakin löytyy. Suutuntuma on melko öljyinen, runko kevyehkö. Jälkimaku on edelleen hyvin tuhkainen ja turvesavuinen. Makean hedelmän ja suolaisen salmiakin yhdistelmä toimii tyylikkäästi. Sitruksisuutta, paahteisuutta, hedelmäkarkkia, terävää tammea. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Paljas ja suoraviivainen Ardbeg, jonkinlaista paluuta juurille tässä tehdään näissä Ardbeg Day -hommissa. Ja hyvä niin, koska monina vuosina tynnyrikombot ovat olleet erikoisia mutta laatu ei ole aina päätä huimannut. Juuri minkäänlaista portviinitynnyrin vaikutusta en tästä löytänyt, ja unohdin maistelun aikana koko asian. Viskin nimi on tässä taas jonkinlainen vastakohta itse tuotteelle, vähän niin kuin Ardcore, joka ei ollut lainkaan hardcore. Tämäkin on mahdollisimman kaukana spektaakkelista. 85/100

Tomatin Cask Strength 57,5% (2020)

Olen maistanut tästä Tomatinin Cask Strength -viskistä noin vuonna 2015 julkaistun yksilön, jossa oli vielä vanhanmallinen pullo ja etiketti. Nyt eteen sattui uuden aikakauden versio, joten pitihän se testata.

Tomatin Cask Strength (2020)

(57,5%, OB, +/- 2020, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, puuromainen ja vähän ummehtunut. Maltaisuudessa on jossain määrin lenseä sävy. Hiivaleipämäisyys tuo mieleen aiemman 2015-pullotteen, samoin tietty hapanmaitotuotemainen vivahde tässä on edelleen. Rusinaa, luumua, napakkaa mausteisuutta. Pähkinää, paahteisuutta, maitosuklaata.

Maku: Maltaisuus on vahvasti pinnassa, samoin öljyisyys ja sherry. Maitosuklaa ja mausteet kantavat makumaailmaa, eikä puuromainen lenseys ole niin selvästi esillä kuin tuoksussa. Rusinaisuus, luumu ja uuniomena toimivat mukavasti. Pähkinäisyyttä, paahteisuutta, kermatoffeeta, hiukan hiivaleipää. Suutuntuma on öljyinen ja runko jämäkkä. Tiettyä old skool -henkistä likaisuutta tässä on myös. Jälkimaku on maltainen, suklainen ja uuniomenainen. Öljyinen painavuus ja napakka mausteisuus ovat vahvasti läsnä, samoin tanakka tammi. Pähkinäinen ja paahteinen puoli tulee vielä kivasti esiin. Keskipitkä finaali.

Arvio: Yllättävän samanlaiselta tämä tuntuu kuin millaisia ovat muistikuvani 2015-editiosta. Tuoksun lenseys ja maun öljyinen painavuus eivät täysin löydä tasapainoa, mutta jotain vanhan liiton asiallista tyyliä tässä silti on, etenkin, jos tykkää Tomatinin tisleestä. 80/100

Teerenpeli 8 yo Suomalaisen Viskin Päivä 2023, 54,9%

Eteen sattui tällainen Teerenpeli-julkaisu, joka on pullotettu viime vuoden Suomalaisen Viskin Päivä -tapahtumaan. Madeirakypsytys on aina riski, mutta vaikka se ei täysin onnistuisikaan, lopputulos on yleensä kiinnostava. Siksi tähänkin tuli tartuttua.

Teerenpeli 8 yo Suomalaisen Viskin Päivä 2023

(54,9%, OB, 2023, Cask No. 12112014A, Madeira Cask, 419 bts., 50 cl)

Tuoksu: Raikkaan hedelmäinen, suihkusaippuainen suorastaan. Persikkaa, ananasta, punaista omenaa. Teerenpelille tyypillinen viljaisuus, maltaisuus ja heinäisyys tulevat läpi myös. Tähtianista, sitruunamelissaa. Jännä Madeira-lähestyminen kyllä.

Maku: Tuoreen hedelmäinen ja varsin terävä. Mausteisuudessa on tähtianis jälleen pinnassa. Hapokas viinisyys on vähän karkkiseen vivahtavaa. Ananas ja persikka ovat kehissä. Suutuntuma on melko kevyt, hiukan öljyinen ja napakka. Jälkimaku pyörii edelleen napakan hedelmän ja vähän erikoisen viinisyyden äärellä. Persikka, omena ja ananas maistuvat. Suolaisuus ja heinä nousevat vähitellen pintaan. Keskipitkä finaali tuntuu varsin öljyiseltä.

Arvio: Erilainen viski, joka vaatii hiukan aikaa ja paneutumista maistelijaltakin. Omalaatuinen lähestyminen madeirakypsytykseen. 81/100