Ulkomaat

Rogner Malz-Whisky 3/3, 44,7%

Käsissä jälleen tuntemattoman itävaltalaisen Rognerin tuote. Mikrotislaamo on tuonut vasta pari pullotetta markkinoille, ja pakkauksesta täytyy sanoa, että voisi olla houkuttelevampikin. Pakollisten prosentti- ja osoitetietojen lisäksi mukaan ei ole mahtunut mitään infoa itse tuotteesta.

Maistoin aiemmin Rogner Whisky 3/3:n, joka oli… hankala tapaus. Nyt voltteja on aavistus enemmän ja mukana sana Malz. Maistetaan.

Rogner Malz-Whisky 3/3

(44,7%, OB, Bottled 1.10.2013, Batch No. 3/3M P1013, 50 cl)

Tuoksu: Teknoksen maaleja, teollista pesuainetta, kemiallisia hajusteita. Weetabixin ja palaneen paahtoleivän kaltainen maltaisuus on pinnassa, se erottaa tämän tuosta Rognerin toisesta 3/3:sta. Siihen verrattuna runkokin tuntuu rotevammalta. Perussävy on kuitenkin viittä vaille kammottava. Imelä toffeemaisuus, tietty yrttisyys ja makea tammisuus erottuvat. Vesilisällä löytyy ilmiselvää vispipuuroa.

Maku: Leipämäinen ja raa’an tamminen. Runko on silti yllättävän raskas ja suutuntuma jopa melko täyteläinen. Ruusuinen saippuaisuus. Käsirasvaa, minttua, tuoretta ruohoisuutta, hiukan kainalohikeä. Maltaisuus on runsaana ja melko rapeana läsnä. Nuori ja hapan. Jälkimaku alkaa happaman maltaisena ja imelän kukkaisena. Makeus ja karvaus ottavat yhteen, eikä tasapaino yllättäen ole hassumpi. Paahtoleipää ja toffeeta, yrttisyyttä ja ruohoisuutta, hiukan sitruksisuutta. Lyhyeksi jää. Vesilisä korostaa jyväisyyttä.

Arvio: Nuori ja omituisen keinotekoisen oloinen viski. Rotevuuden ansiosta pykälän parempaa kuin aiemmin maistamani Rogner Whisky 3/3. Mutta vain pykälän. Ei tämä mitään herkkua ole. 71/100

Rogner Whisky 3/3, 43%

Tästä viskistä on vaikea sanoa yhtään mitään etukäteen. Destillerie Rogner sijaitsee Pohjois-Itävallan Roitenissa. Pieni perheyhtiö on julkaissut vasta pari pullotetta.

Numeroista 3/3 päättelisin äkkiseltään, että tässä on kolmevuotiasta viskiä käsillä. Tämähän voi siis olla ihan mitä vain.

Rogner Whisky 3/3

(43%, OB, Batch No. Wy3/314P2, 50 cl)

Tuoksu: Onpa vähintään puolimyrkyllisen oloista tavaraa. Liuotin on pinnassa. Ärhäkkää pesuainetta, jossa on jokin ruusun kaltainen hajuste läsnä. Yrttilikööriä, lääketippoja – Echinaforce kohtaa Jägermeisterin. Maltaisuudesta kertoo vain pieni jyväinen happamuus taustalla. Melko ilkeä kokonaisuus. Kireä tammi.

Maku: Yrttiliköörin, pesuaineen ja kirpeän mausteisuuden hämmentävä liitto. Hapokkuus on huomattavaa, ylikypsää sitruunaa ja käynyttä omenaa. Suutuntuma on ohut. Tammisuus on mukana jonkinlaisena tanniinisuutena, mutta kovin luontevalta se ei tunnu. Maltaisuus jää maussa täysin paitsioon. Enemmän korostuvat appelsiinimarmeladin happamuus, tuore raparperi ja jokin makeutusaineen kaltainen elementti. Jälkimaku on ohut liuku, jossa alun liuotinmaisuus sulaa sokeriseksi, hapokkaaksi ja pisteleväksi huokaukseksi. On kyllä ilkeä kokonaisuus. En keksi mitään muuta sanottavaa.

Arvio: Pesuainemainen, keinotekoisen kukkainen ja outo viski. Kyllä en pidä. 69/100

Teerenpeli Distiller’s Choice Portwood Finish 43%

Teerenpelin Distiller’s Choice -sarjan Kaski oli erinomainen esitys. Valitettavasti sitä seurannut Äes ei enää samalla tavalla sävähdyttänyt. Hosan maistoin talvella Uisgessa, mutta tämän Portwood Finishin jätin silloin väliin. Nyt tuli sopiva tilaisuus suorittaa paikkaus.

Teerenpeli Distiller’s Choice Portwood Finish

(43%, OB, NAS, 2015, Portwood Finish, Limited Edition for Tallink Silja Line, 50 cl)

Tuoksu: Portviini kohtaa saippuaisen, heinäisen maltaisuuden. Vahva mustaherukkainen marjaisuus, mustikkaa, hiukan puolukkaakin. Puuromaista maltaisuutta, varsin nuorekas sävy kaikkineen. Vastasahattua tammilankkua, mietoa mausteisuutta. Vesilisä nostaa herukkaa pintaan.

Maku: Marjaisa ja maltainen. Noudattelee varsin hyvin tuoksun sävyjä. Mustaherukkaa, punaherukkaa, mustikkaa, puolukkaa, vähän mansikkaa. Kotiviinihenkinen viritys. Suutuntuma on varsin kevyt, portviinin ansiosta myös vähän nahkea. Eucalyptusta, anista, vihertävää yrttisyyttä. Tammisuus on rapeana läsnä koko ajan. Maltaisuus tuntuu myös heinäisenä ja puuromaisena. Jälkimaku alkaa tammen komennossa, viinisyyttä ja marjaisuutta riittää. Yrttisyyttä, vihreää teetä. Melko lyhyt finaali. Vesilisällä löytyy ripaus lakritsia.

Arvio: Marjaisa ja kepeä, maltainen ja aavistuksen nahkainen. Ei nostata suuria tunteita. 82/100

Yamazaki Distiller’s Reserve 43%

Keväällä 2014 Suntory julkaisi kaksi uudenlaista Distiller’s Reserve -pullotetta, toisen Yamazakin ja toisen Hakushun nimissä. Tämä Yamazakin versio on kypsynyt Bordeaux’n viinitynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä. Mukana on myös viskiä Mizunara-tynnyreistä (Quercus Mongolica). Vähintäänkin siis markkinointimielessä.

Yamazaki Distiller’s Reserve

(43%, OB, NAS, 2014, 70 cl)

Tuoksu: Mausteita, tammea, suklaata, viiniä – erittäin runsas ja hieno kokonaisuus. Antiikkisuutta, kuivaa ja vahamaista tammisuutta. Nahkanojatuolia. Toisaalla taas aromikasta yrttisyyttä, hedelmäisyyttä ja marjoja. Vadelmahilloa, pähkinäisyyttä. Kompleksinen ja komea tuoksu.

Maku: Suklainen ja viininen, varsin erikoisesti kerrostunut. Jää selvästi tuoksusta jälkeen, ei pysty tuottamaan vastaavaa elämystä. Tasapaino heittelehtii jonkin verran, levoton kokonaisuus. Maltaisuutta, happamuutta ja kitkeryyttä. Tanniinit ylikorostuvat, viinin nahkaisuus maistuu. Kuivaa luumua, rusinaa. Suutuntumassa on pistelevyyttä ja nahkeutta. Jälkimaussa on kuitenkin herkullista saksanpähkinää oikein urakalla. Suklaisuus korostuu ja tammisuus maistuu hallitusti. Maltaisuutta, kuivattua hedelmää, neilikkaa, kanelia. Finaali on kuitenkin jopa yllättävän lyhyt.

Arvio: Levoton viski, jonka tuoksu ja jälkimaku ovat osin jopa huippua. Sääli, että maun tasapaino heittelehtii. 84/100

Yamazaki 18 yo 43%

Olen maistanut Yamazakin 18-vuotiaan aikaisemminkin, mutta nyt on vihdoin aika ottaa siitä kunnon tyypit. Tämän hinta pyörii sentään järjellisissä mittasuhteissa verrattuna siihen Yamazaki Sherry Cask 2013 -pullotteeseen, minkä yksi veijari nimesi taannoin vuoden viskiksi.

Yamazaki 18 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, pehmeän mausteinen. Luumuhilloa, rusinaa, taatelia, siirappista persikkaa. Neilikkaa, runsaasti kanelia, ripaus minttua ja eucalyptusta. Kaakaota, karamellimaista makeutta. Maitosuklainen, kermainen pehmeys. Pähkinäisyyttä, voita. Tasapainoinen ja tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Erittäin kermainen ja maitosuklainen. Muhkea mausteisuus täyttää suun, kanelia ja joulukakkua riittää. Kaakaota, rusinaa, taatelia, mokkapaloja, tölkkikirsikkaa. Tammisuus tuntuu varsin terhakkaana, mutta tasapaino pysyy silti kasassa. Maltaisuus on myös hyvin esillä. Suutuntumassa on tiettyä huokoisuutta, tämä voisi olla isompikin rungoltaan. Jälkimaussa kermainen suklaisuus ja pehmeä mausteisuus tulevat upeasti esiin. Teetä, tikkunekkua. Kaneli, neilikka, pähkinäisyys, rusinat, taateli, luumu – kaikki piirteet ovat luontevasti esillä. Finaali on pitkä ja hienosyinen, todella herkullinen.

Arvio: Vain rakenteen pieni huokoisuus estää nostamasta tätä huippujen joukkoon. Hieno silti. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).

Kavalan Solist Ex-Bourbon Cask 58,2%

Kavalan Solist Sherry Cask teki minuun taannoin sen verran suuren vaikutuksen, että myös tämä ex-bourbonissa kypsynyt versio piti saada käsittelyyn.

Kavalanin hiukan uudempi sherrykypsytetty Solist oli muuten myös Malt Maniacs -jengin mieleen, kun palkintoja äskettäin jaettiin. Nämä Solistit ovat siis kertaeriä, Conductorit taas sekoituksia useammista tynnyreistä – taiwanilaisilla on ihan oma musikaalinen logiikkansa näissä.

Kavalan Solist Ex-Bourbon Cask

(58,2%, OB, NAS, 2011, Ex-Bourbon Casks, 48 ml miniature)

Tuoksu: Erittäin vaniljainen – vaniljajäätelöä ja makeaa vaniljakastiketta. Kookosmaitoa, banaania, omenahilloa. Vahamaisuutta, pehmeää tammisuutta, akaasiahunajaa. Sokerisuutta. Bourbonkypsytystä hienoimmillaan, ilmeisen nuori viski kuitenkin kyseessä. Vesilisä irrottaa karkkisuutta, hedelmäpurkkaa.

Maku: Vaniljainen ja rapsakan tamminen, mausteinen ja iso. Suutuntuma on mielenkiintoinen yhdistelmä äkkimakeaa hedelmäisyyttä ja kuivattavia tanniineja. Vahamaisuus tulee trooppisten hedelmien kautta. Vesimelonia, mangoa, kypsää kiiviä ja banaania. Runsas mausteisuus tuo ryhtiä. Jälkimaku on omenainen, vaniljainen, hunajainen ja nuorekkaan tamminen. Paahteisuutta, mustaa teetä, hiukan hapokkuuttakin. Mukavasti on finaalilla mittaa. Vesilisällä mausta alkaa erottua kookoslastuja ja inkivääriä. Kestää vettä erinomaisen hyvin, ja kun tanniinisuus helpottaa, makupaletti alkaa todella loistaa.

Arvio: Kunnon vaniljapommi. Bourbonkypsytyksen juhlaa, täynnä makeutta ja räiskettä. 88/100

Karuizawa 1984/2012, 61,6%

Karuizawan tuotannon omistaa nykyään brittitaustainen Number One Drinks. Se osti lopetetun tislaamon kaikki jäljellä olleet tynnyrit kesällä 2011. Niitä säilytetään Chichibun tislaamon varastossa, ja Chichibun omistaja Ichiro Akuto on tiivisti mukana pullotettavien tynnyrien valinnassa.

Tällainen yksilö päätyi pulloon vuonna 2012. Se on jälleen näitä kuuluisia sherrymonstereita. Melko mykistäviä kavereita, pakko myöntää.

Karuizawa 1984/2012

(61,6%, Number One Drinks Company, 1984–2012, Single Cask, Sherry Butt, Cask #3692, 359 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja nahkainen, rusinainen ja tamminen. Muhkea, melko makea sherryisyys. Tumma ja iso tuoksu! Tammisuudessa on särmää, öljyisyys tulee esiin vahvana. Suklaa hallitsee, pähkinäisyys ja luumu tukevat profiilia. Vesilisä päästää läpi hiukan rikkisen vivahteen. Samalla löytyy appelsiinia ja viikunaa.

Maku: Erittäin öljyinen ja suklainen. Sherry on pääosassa, makeus siirappista ja kaakaomaista. Tammi on mausteisena ja rosoisena läsnä saman tien, sen ansiosta makeus pysyy aisoissa. Kokonaisuus on nätisti balanssissa. Suutuntumassa on öljyinen kalvo, mutta makukin on isompaa sarjaa. Rusinaa, taatelia, kanelia, neilikkaa, hiukan pippurisuutta, tupakkaa, yrttejä, toffeeta. Jälkimaku on varsin tamminen ja tumman mausteinen, kahvinen ja paahtunut. Luumua, lakritsia, piparkakkua. Pitkä ja kuivuva. Vesilisä keventää tammea heti, mutta samalla tulee metallisuutta ja rikkisyyttä esiin, ruutiakin. Mahtava kokonaisuus silti.

Arvio: Suuri sherryinen elämys. Rikkinen vivahde heikentää sitä vain hiukan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Dramming 88/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 6).

Karuizawa 1981/2011, 58,3%

Whisky Magazinen mukaan Karuizawa on ollut viskihuutokauppojen kovin nousija tänä vuonna. ”Karuizawa overtakes Ardbeg”, otsikoi lehti uusimmassa numerossaan (November 2014).

Whisky Magin juttu viittaa Bonhamsin elokuiseen huutokauppaan Hongkongissa. Siellähän Karuizawan hinnat lähtivät täysin lapasesta ja aiheuttivat viskiharrastajissa sekavia tuntemuksia ympäri maailmaa. Hämmennystä, ällistystä, huvittuneisuutta, inhoa.

Nyt maistelussa on Number One Drinksin pullote ranskalaiselle La Maison du Whiskylle. Number One Drinks siis omistaa Karuizawan jäljellä olevat tynnyrit. Kyllä nämä viskit aina hiljaiseksi vetävät – ei tarvitse ajatella edes noita huutokauppoja.

Karuizawa 1981/2011

(58,3%, OB for LMDW, 1981–5.9.2011, Sherry Butt, Cask #6207, 543 bts., 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja suklainen. Huomattavan makea. Tuoretta luumua, tuoretta kirsikkaa. Vanilliinisokeria, maitokahvia. Pehmeää nahkaisuutta, aavistus tallia taustalla. Tammisuudessa on nätti vahamainen vivahde. Sikaria, pehmeää mausteisuutta (kanelia). Upea tuoksu. Vesilisä tuo esiin lakritsia.

Maku: Sherryinen, selvästi kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suklaisuus on tummaa. Lisäksi luumua, tummaa yrttisyyttä, kardemummaa, kanelia. Voimakas tammisuus on heti läsnä. Suutuntuma on öljyinen ja melko ronski, alun jälkeen myös varsin tanniininen. Muhkea paletti, kaakaojauhetta ja espressoa. Jälkimaku on aluksi hyvin kuivattava ja melkein karvas kaikessa tammisuudessaan. Vähitellen makeus kuitenkin aukeaa – toffee, maitosuklaa, luumu, pehmeä hedelmäisyys. Pitkä ja hienosti kehittyvä finaali. Vesilisä tekee kokonaisuudesta entistäkin kahvisemman.

Arvio: Tuoksultaan makea mutta maultaan kanelinen ja aavistuksen kulmikas. Tammen kanssa mennään rajoilla, mutta huippua tämä on silti. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 8). Dramming 86/100.

Kavalan Solist Sherry Cask 57%

Taiwanin ensimmäinen viskitislaamo Kavalan perustettiin 2005. King Car Groupin siellä tuottamat viskit ovat keränneet valtavasti palkintoja viskikilpailuissa maailmalla.

Epäilyttävän paljon, jos minulta kysytään – Aasiassahan on paljon nousukkaita, joiden viski-innostuksesta hyötyy koko toimiala. Joka tapauksessa päätin nyt ottaa selvää, miltä tällainen ex-sherryssä kypsynyt Kavalan oikein maistuu.

Nämä ovat siitä erikoisia viskejä, että valmistuserät ja niiden alkoholiprosentit vaihtelevat jatkuvasti. Nyt käsissä on miniatyyri, joka on pakattu pedantisti 48 millilitran pulloon. Tätä 57% -versiota ei edes löydy täysikokoisena versiona.

Kavalan Solist Sherry Cask

(57%, OB, NAS, 2012, 48 ml miniature)

Tuoksu: Paksu sherrymonsteri. Kumisaapasta, tummaa suklaata, luumuhilloa, mustaviinimarjalikööriä, siirappia. Melko tunkkainen. Voimakas säilykekirsikka. Hedelmäkarkkeja, Ässä Mixiä ja marsipaania. Melko överi kaikin puolin. Vesilisä avaa mokkaisuutta, cappuccinoa ja kaakaojauhetta.

Maku: Juuri niin ylivoimainen sherryvaikutus kuin tuoksu ja väri antavat olettaa. Nuoreen viskiin on lyöty mieletön lataus makeaa sherryä. Makean suklainen, luumuinen ja siirappinen. Karkkinen. Taatelikakkua, mausteisuutta (neilikkaa, inkivääriä, maustepippuria). Sherryn alta pilkottaa korkeintaan keskivahva runko, itse viski jää aavistuksen varjoon. Tammista kierrettä sentään löytyy. Jälkimaku on siirappinen, kahvinen, suklainen, mausteinen ja mustaviinimarjainen. Loppuvaiheessa se antaa tosin melko helposti periksi. Vesilisä tuo makuun paahdettuja vaahtokarkkeja ja vihdoin myös miellyttävää maltaisuutta.

Arvio: Sherryhirviö jää kertamaistolla mieleen. Nuoreen viskiin on saatu ylilataus. Nam. 87/100

Old Buck 2010/2014 VYS 53,7%

Toinen maistamani Old Buck on Alkon tilausvalikoimaankin tullut pullote, jolla juhlistettiin Viskin Ystävien Seuran kaksivuotista taivalta.

Noin neljävuotias yksilö on tislattu turpeistetusta maltaasta, minkä lisäksi sen kypsytyshistoria on hieman tavallisuudesta poikkeava: se on kypsynyt Jack Daniel’s -tynnyrissä, jossa on edeltäneiden kahdeksan kuukauden ajan kypsynyt panimoravintola Plevnan Siperia-stoutia.

Mielenkiintoisesta viskistä on siis kyse, jo värin perusteella erilaisesta kuin aiempi maistamani Old Buck. Tästä VYS-pullotteesta voi lukea lisää esimerkiksi kotimaisista Smoke On The Water– ja Just Peat It! -blogeista.

Old Buck 2010/2014 VYS

(53,7%, OB, 2010–2014, VYS 2 v. -juhlapullote, 150 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja tumman omenainen. Tuoretta ruohoa, ananasta, kookosta, marsipaania, laventelisaippuaa. Tuoretta tammisuutta. Hapokas kastikemaisuus, rasvainen ja sitruksinen. Paahtunut jyväisyys, poltettua tulitikkua. Mielenkiintoinen, tumma ja runsas tuoksu. Vesilisä tuo heinää ja kukkaisuutta esiin, herkistää kokonaisuutta.

Maku: Omenainen ja tamminen. Yllättävän makealla tavalla viinimäinen ja hapokas, tanniininen. Trooppista hedelmää, sitrusta, hapanta maltaisuutta, jopa humalaiselta tuntuvaa terävyyttä. Suutuntuma on täyteläinen. Mausteisuus on pinnassa, jotain liimamaistakin tässä on. Jälkimaku alkaa hapokkaan omenaisena ja tanniinisena, mausteisena ja runsaana. Vähitellen sitruksisuus, vanilja ja neilikka tulevat esiin. Oikein nätti, yrttinen finaali. Vesilisä avaa tiettyä saippuaisuutta ja jyväisyyttä, jopa tylppää viinamaisuutta.

Arvio: Tummasävyinen ja voimakas viski, jonka turpeisuus on kuitenkin varsin maltillista. 86/100