Diageo

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar 48%

Sansibarin Clynelish-tynnyri on klassista, vahamaista, ex-bourbonissa kypsynyttä tavaraa. Liikanimi muistuttaa Scotch Malt Whisky Societyn tyyliä, joskin tässä kuvauksessa runollisuus pysyy sentään jossain määrin aisoissa.

Kynttiläillallisen ääreen, siis.

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar

(48%, Sansibar, 1996–2012, ’Candlelight Dinner in a Dockland Pub’, Ex-Bourbon Cask, 356 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja varsin maltainen, ei mikään kaikkein tyypillisin Clynelish-tuoksu. Tammi tuntuu varsin kuivakalta ja pieni kynttilävahaisuus toki on mukana. Parafiinia, ruohoisuutta, hiukan kermatoffeeta. Kermaa, havuisuutta, raakaa banaania, oliiviöljyä. Vähän sekava. Vesilisällä löytyy mukavasti minttua.

Maku: Erittäin öljyinen ja painava, homma palaa ruotuun harhailevan tuoksun jälkeen. Vahvaa kynttilävahaa, kirpeää sitruunaisuutta. Paksun täyteläinen suutuntuma ja järisyttävä viskositeetti. Tammi on paljon aktiivisemman oloista kuin tuoksussa, mausteet purevat ihan tosissaan ja tanniinit haukkaavat kiinni. Muromaisuutta, ruohoisuutta, edelleen sitä raakaa banaania, yrttistä kitkeryyttä. Jälkimaku on yllättävänkin suolainen, vesi nousee kielelle. Sitruksisuutta ja ruohoisuutta, kermatoffeeta, kookoskermaa, hunajaisuutta, vahaa. Yrttejä, mausteita. Keskipitkä finaali kuivuu voimakkaasti. Vesilisä availee havuisia sävyjä lisää.

Arvio: Ei kaikkein tasapainoisin Clynelish, vaikka tässä on hyvätkin hetkensä. 84/100

Lagavulin Jazz Festival 2016, 54,5%

Lagavulinin Jazz Festival -pullote vuodelle 2016 oli puhdasta ex-bourbonia ja edellisvuoden julkaisun tavoin jälleen ilman ikämerkintää.

Tynnyreiden valinnasta vastannut Iain McArthur kaatoi tätä lasiini Lagavulinin varastossa syyskuussa. Kun alla oli jo viisi dramia toinen toistaan hienompia tynnyrivahvuisia viskejä, tästä ei valitettavasti jäänyt silloin muita merkintöjä talteen kuin varmuus, että hyvää oli.

Pinky kertoi samalla, että kyse on vanhimmilta osiltaan 15-vuotiaasta ja nuorimmilta osiltaan 7,5-vuotiaasta tuotteesta. Sekoituksessa on ex-bourbonissa kypsyneitä viskejä first fillistä ja refillistä.

On juhlan aika. Hattu päästä.

Lagavulin Jazz Festival 2016

(54,5%, OB, Islay Jazz Festival 2016, Refill American Oak & First Fill ex-Bourbon, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja vegetaalinen, merellinen ja muhkea. Suolaisuutta, mineraalisuutta, sitruunaisuutta, ostereita, merilevää, märkää laituria. Aprikoosia, kirpeää vihreää omenaa, limettiä. Balkanmakkaraa, hiukan nokisuutta, rasvaisuutta. Kuivaa valkoviiniä, hapokkuutta. Hieno on. Vesilisällä löytyy ruohoisia piirteitä, vanilliinia ja muromaisuutta.

Maku: Sitruksinen ja kirpeä, omenainen ja mineraalinen. Hiilinen turvesavu kohtaa hedelmäisen raikkauden. Pippurisuutta, hapokkuutta, tammea, savumakkaraa. Suutuntuma on täyteläinen ja koko kompleksinen paletti loistavassa tasapainossa. Persikankiveä, artisokkaa, hunajamuroja. Hiukan tuhkaa ja suolaisuutta. Jälkimaku on edelleen nokisen turvesavun ja kirpeän hedelmäisyyden juhlaa. Mineraalisuutta, apteekin salmiakkia, lääkemäisyyttä, akaasiahunajaa, aprikoosia, omenaa, tammea, pippuria. Loppua kohti tuhkaisuus ja hunajaisuus ottavat hienosti mittaa toisistaan. Pitkä, nautinnollinen finaali. Vesilisä availee vaniljaisuutta ja tuo pippuriin lisää napakkuutta.

Arvio: Taivaallinen liemi! Todella hyvä viski, huimassa balanssissa. Mineraalisempi ja monimuotoisempi kuin vierellä verrokkina ollut Lagavulin 12 yo Special Release 2016 (joka on sekin hieno). 92/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2016, 57,7%

Lagavulinin 12-vuotiaiden CS-sarja on edennyt jo 16:nteen erään, mutta resepti on edelleen sama: paljasta turvesavuista viskiä ex-bourbonista. Nämä ovat kolahtaneet minulle vuodesta toiseen, sen verran tasaista ja laadukasta jälkeä Lagavulinilla on näiden kanssa tehty.

Lagavulin 12 yo Special Release 2016

(57,7%, OB, 2016, 16th Release, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turpeisuus ja lihaisa rasvaisuus ovat kärjessä. Turvesavua, nokisuutta, salmiakkia, hiukan kumia. Tuntuu ehkä aavistuksen rasvaisemmalta ja makeammalta kuin pari aiempaa editiota. Merilevää, suolaisuutta, tervaa, juuresmaisia piirteitä. Ison viskin elkeet. Vesilisä tuo hiukan hammastahnaa pintaan.

Maku: Rasvainen, turpeinen ja alkuun yllättävänkin makea. Sitruunaa, omenaisuutta, turvesavua, savumakkaraa, pekonia, suolaisuutta. Tammi haukkaa kiinni ihan kunnolla, mausteet ja tanniinit puhuvat. Hiukan sitruksista karvautta ja teen kitkeryyttä. Suutuntuma on erittäin painava ja rasvaisen täyteläinen. Nokea, tervaa, salmiakkia. Balanssi on hieno. Jälkimaku alkaa todella tervaisena ja salmiakkisena, kumia ja nokisuutta riittää. Tammi tuntuu aktiiviselta ja mausteiden keskellä hetkellisesti vaniljaisen makealtakin. Sitruunaisuutta, merilevää, juuresmaisuutta. Pitkä ja nautinnollisen järeä finaali. Vesilisällä saa esiin suolakalamaisia piirteitä, graavilohta ja makrillia.

Arvio: Loistavaa Lagavulin-tuotantoa. Ei näistä voi olla pitämättä. Syystä tai toisesta tämä tuntui hiukan rasvaisemmalta ja makeammalta kuin muutama aiempi editio, mutta erot näissä ovat varsin maltillisia. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 86/100.

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition 43%

Pakko myöntää: kyllästyin Lagavulinin Distillers Editioneihin joitain aikoja sitten. Alkuperäiset pullotteet olivat vahvassa sherryisyydessään vielä mielenkiintoisia, mutta sitten homma meni jotenkin mönkään. Lopputuloksena oli ohuita ja vähän tylsiä pullotteita.

Nyt maistelussa on vuoden 2016 julkaisu, jonka tisleet on pantu tynnyreihin vuonna 2000. Odotukset eivät ole kovin korkealla, vaikka 200th Anniversary -symboliikka on mukana.

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition

(43%, OB, 2000–2016, Batch No. lgv. 4/505, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja pekonia. Imelää makeutta, BBQ-kastiketta, grillikylkeä. Suklaisuutta ja rasvaisuutta. Välistä paistaa aktiivinen tammisuus, terotettua lyijykynää ja puuta. Sherry ei tunnu taaskaan kovin hyvin integroituneelta. Luumua ja rusinaa toki on, mutta suolaisuus ja tietty kireys lyövät sen yli.

Maku: Savuinen ja suolainen. Luumua, rusinaa, suklaata. Salmikkilakritsia, hiukan tervaisuutta, tummaa yrttilikööriä. Pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri oudon ohut. Viskositeettia saisi olla kosolti lisää, nyt rujo tammisuus ja teroitettu lyijykynä iskevät kaikesta läpi. Lääkemäisyyttä ja jodia, paahteisuutta ja sokerisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin suolainen ja nostattaa veden välittömästi kielelle. Salmiakkia, suklaisuutta, rasvaa, pekonia, luumua, kahvista liköörimäisyyttä. Vähitellen happamuutta ja paahteisuutta. Tammen paljaus ja purevuus korostuvat keskipitkässä finaalissa.

Arvio: Ei tämä huono viski ole, mutta tällaisten savuisten sherryviskien standardit ovat nousseet melkoisesti viime vuosina, ainakin omalla arvoasteikollani. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 86/100.

Caol Ila 30 yo 1983/2014 Special Release 55,1%

Käsissä on ennakkotietojen mukaan yksi kaikkien aikojen Caol Ila -pullotteista. Hattu päästä.

Caol Ila 30 yo 1983/2014 Special Release

(55,1%, OB, 1983–2014, Special Release, Refill American & European Oak, 7638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivaa tammea ja vahvaa turvesavua. Jämäkkä vaikutelma saman tien. Salmiakkia, suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, kamferitippoja. Limettiä ja vihreää omenaa, toisaalla hiukan karkkimaisuutta, vaahtokarkkia ja kuivattuja hedelmiä. Hiukan tupakkaisuutta ja hiiltä. Jykevä. Vesilisä tuo hunajan ja ruohon.

Maku: Erittäin voimakas ja ryhdikäs kolmekymppinen. Tamminen ja hapokas, turvesavuinen ja hiilinen lähtö. Lääkemäisyyttä, jodia, suolaa, yrttisyyttä, kamferia. Tammi on kuivaa ja mentholimaista, mutta sen alla jylisee, mausteet iskevät lujaa ja pippuria riittää. Limettiä, omenaa, mangoa, hiukan karkkisuutta ja hunajaista makeutta kaiken takana. Suutuntuma on öljyinen ja kuiva. Jälkimaku on edelleen hienolla tavalla kuivan tamminen, lääkemäinen ja savuinen. Salmiakkia ja suolaisuutta, limettiä ja kamferitippoja, mentholia, merellisyyttä. Pitkä jälkimaku kuivuu upeasti. Vesilisä nostaa makeaa puolta paremmin esille ja balansoi kokonaisuutta siltä osin hienosti.

Arvio: Todella voimakas ja kompleksinen ikäihme. On kyllä melkoinen Caol Ila. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Benrinnes 21 yo 1992/2014 Special Release 56,9%

Benrinnesin erikoisjulkaisut ovat pyörineet pitkälti tuhdin sherryn varassa. Aiemmin maistamani 23-vuotias Benrinnes oli lähtökohdiltaan oivallinen mutta lopulta varsin rikkinen – toivottavasti tämä 21-vuotias olisi vähän paremmin balanssissa.

Benrinnes 21 yo 1992/2014 Special Release

(56,9%, OB, 1992–2014, Special Release, Sherry Casks, 2892 bts., 70 cl)

Tuoksu: Uskomaton pähkinäisyys. Saksanpähkinää ja hasselpähkinää oikein kunnolla. Öljyisyys ja lihaisuus ovat vahvoina pinnassa. Kaikkineen tuntuu, että tässä on voimaa todella paljon. Kuivalihaa, rusinaa, maltaisuutta, tallia, tummaa suklaata, suolaista lakritsia – ja vähän rikkiäkin. Vesilisä avaa hunajaisuuden ja tuo lisää pehmeää suklaisuutta pintaan.

Maku: Selvästi sherryisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Täyteläinen ja öljyinen profiili puskee suklaisuutta, luumua ja nahkaista tallisuutta oikein huolella. Raskaasta ja rasvaisesta lihaisuudesta tulee jo Mortlach mieleen. Maltaisuutta, tervaa, lakritsia, hiukan rikkiä. Suutuntuma on painava ja kihelmöivän mausteinen. Tammi on pinnassa, voimakkaan sinapin vivahde ja pippurisuus ovat läsnä. Vahva curry löytyy myös. Jälkimaku on karvaan pähkinäisyyden, imelän liköörimäisyyden ja voimakkaan tammen tykitystä. Tallimaisuus ja nahkaisuus ottavat mittaa öljystä ja lihaisuudesta. Mineraalisuutta, hapokkuutta, murokeksiä. Ja edelleen sitä rikkiä. Varsin pitkä finaali. Vesilisällä tulee esiin tuoretta inkivääriä ja makeaa pähkinäisyyttä.

Arvio: Todella pähkinäinen, öljyinen ja lihaisa viski. Haastava tapaus, jossa rikki on jälleen mukana. En pidä kaikesta tässä, mutta kompleksisuus tekee tästä silti erittäin mielenkiintoisen. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Glenury Royal 36 yo 1970/2007, 57,9%

Diageo on julkaissut Glenuryn varastoista muutaman iäkkään viskin. Melkoisia harvinaisuuksia. Nyt maistelussa on 36-vuotias Glenury, joka on tislattu vuonna 1970. Voltit ovat iästä huolimatta korkeat, 57,9%.

Kokemukseni tislaamon tuotannosta on varsin ohut – vain yksi maistettu indie, Silver Sealin sherrykypsytetty yksilö, joka oli kiistatta huipputavaraa. Sen takia odotukseni tätäkin viskiä kohtaan ovat tapissa.

Glenury Royal 36 yo 1970/2007

(57,9%, OB, 1970–2007, 1926 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tammea, vaniljaa ja minttua. Miellyttävä, raikas hedelmäisyys, jossa persikka ja omena tuntuvat selvimmin. Hieno vahamaisuuden vaikutelma, mehiläisvahaa ja hunajaisuutta. Antiikkisuutta ja huonekaluvahaa myös. Kuivaa maltaisuutta. Yrtit toimivat tyylikkäästi. Vesilisä makeuttaa ja tuo päärynää.

Maku: Vahamainen ja räjähtävän voimakas. Herkän tuoksun jälkeen maku ei pidättele yhtään. Tammi on todella aktiivista ja pippuria riittää. Hedelmäisyys on jälleen persikkaista, mehiläisvahaa ja toffeefudgea riittää. Voimasta huolimatta sekaan mahtuu runsaasti minttua ja kukkaisia sävyjä. Suutuntuma on täyttä vahaa ja öljyä. Hapokasta maltaisuuttakin löytyy. Jälkimaku alkaa melko hapokkaana ja kirpeän hedelmäisenä. Tammi on edelleen varsin kovaotteista, vaikka kuivuminen onkin pitkällistä. Maltaisuutta, mehiläisvahaa, minttua, pippurisuutta, paahteisuutta, tumman suklaan karvautta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo kukkaisuutta ja avaa hyvin sävyjä. Voimakkuus on muutenkin sitä luokkaa, että vedellä tekee mieli pelata paljon.

Arvio: Järeän tamminen ja iso viski, jota ikä ei ole nujertanut. Lujan ja aktiivisen tammen takia ei aivan niin nautinnollinen kuin odotin, mutta kompleksinen ja hieno silti. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).

Clynelish 15 yo 1997/2013, Creative Whisky Company 45,8%

David Stirkin vetämän Creative Whisky Companyn poimima Clynelish, oletettavasti ex-bourbontynnyristä. Pullotussarjana on Exclusive Range, joten maistetaan, onko ekslusiivisuutta.

Clynelish 15 yo 1997/2013, Creative Whisky Company

(45,8%, Creative Whisky Company, Exclusive Range, 14.7.1997–2013, Cask No. 6894, 296 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voita ja puuta. Vaniljaisuus on pinnassa, samoin kynttilävaha. Kermaisuutta ja kukkaisuutta. Maltaisuus tuntuu hiukan puuroisena ja tammi hyvin aktiivisena. Ruohoisessa sitruksisuudessa on kuitenkin jotain hyvin clynelishmaista, vaikka tuoksu ei muuten juuri säväytä. Vesilisä availee eucalyptusta ja havuja.

Maku: Upean öljyinen ja paksun vahamainen. Hiukan epäkypsän nenän jälkeen maku on aivan eri sarjaa –nyt ollaan siellä ekslusiivisella alueella. Kynttilävaha, kermaisuus ja vanilja saavat kylkeensä hienon mausteisuuden, mehukkaan sitruksisuuden ja maukkaan akaasiahunajan. Minttua ja ruohoisuutta löytyy, tammi on upeassa balanssissa. Suutuntuma on silkkaa vahamaisuuden juhlaa. Jälkimaku on täyteläisen mausteinen, sitruksinen ja vahamainen. Tammi tuntuu jälleen hiukan liian aktiiviselta, samoin maltaisuus puskee muromaisuutta pintaan. Hyvä pähkinäisyys kuitenkin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo herkästi tiettyä saippuaisuutta mukaan.

Arvio: Todella maukas Clynelish, jonka tuoksu valitettavasti alisuoriutuu selvästi. 87/100

Caol Ila 28 yo 1983/2011, Silver Seal 46%

Silver Seal on pullottanut erinomaisia Caol Ila -viskejä vuosien varrella. Olisikohan tässä yksi sellainen?

Mielenkiintoiselta tämä vuonna 1983 tislattu ja vuonna 2011 pullotettu yksilö joka tapauksessa vaikuttaa, vaikka tietoja onkin tarjolla harvinaisen vähän. Tynnyri on mitä luultavimmin ex-bourbon, mutta sitäkään ei missään vahvisteta.

Caol Ila 28 yo 1983/2011, Silver Seal

(46%, Silver Seal, 1983–2011, 350 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, suolainen ja varsin raikas. Runsaasti omenaa ja ruohoisuutta. Akaasiahunajaa ja mehiläisvahaa, vaniljakastiketta ja hiukan toffeemaisuutta. Hiukan nestesaippuainen makeus. Tammessa on kuiva sävy, pieni kuivaliha löytyy taustalta myös. Hienosti ikääntynyt. Vesilisällä saippuamaisuus korostuu.

Maku: Terävä turvesavu ja hapokas omenaisuus muodostavat hienon yhdistelmän. Suolaisuutta ja sitruunaa riittää. Kirpeää hedelmäisyyttä löytyy rypälemäiseltä ja päärynäiseltäkin puolelta. Savu on ilmeinen, mutta terävyydestään huolimatta pysyy taustalla. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri lopulta melko kevyt. Turpeisuudessa on edelleen pieni lihaisuus ja vegetaalisuus mukana. Makeudessa taas vanilja ja hunaja pysyvät kielen päällä. Jälkimaku on todella suolainen ja sitruksinen. Tammi liikkuu aivan puisevan rajoilla, mutta toimii silti hyvin. Mietoa turvesavua, omenaa ja hunajaa riittää, samoin ruohoisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo karvautta, mustan teen piirteitä ja paahteisuutta.

Arvio: Herkullinen ja savuisuudessaankin raikas Caol Ila, jossa on iän tuomaa syvyyttä. Vain pieni puisevuus ja profiilin kepeys jäävät kaihertamaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Talisker 2000/2011 Distillers Edition 45,8%

Tämä oli viimeinen Taliskerin DE vanhalla etiketillä. Tulin kyllä jo aiemminkin huomanneeksi, että etiketin vaihtaminen uuteen muotoon ei vaikuttanut makuprofiiliin millään tavalla, vaan sherryisten piirteiden kuivuminen alkoi tulla kuvaan jo tämän vanhan etiketin aikoihin.

Talisker 2000/2011 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2000–2011, Batch TD-S: 5NZ, Amoroso Sherry Casks Finish, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, salmiakkinen ja kevyen viininen. Hiukan ohut ensivaikutelma. Marjaisuutta, omenahilloa, rusinaa. Hiilisyys ja apteekin salmiakki tuoksuvat. Suolaisuutta ja soijaa, pieni lihaisa vivahde. Pähkinäisyyttä, mausteita, selvästi erottuvaa tammisuutta. Vesilisä tuo raikkautta ja eucalyptusta esiin.

Maku: Öljyinen ja savuinen, salmiakkinen ja suolainen. Viinisyyttä ei erotu juuri ollenkaan, vaan pääosassa on mineraalinen ja pippurinen jytinä. Soijaa, balsamicoa, omenaviinietikkaa. Suutuntuma on öljyinen mutta runko tuntuu kevyeltä. Hiilisyyttä, salmiakkia, nokisuutta, tammea. Hiukan marjaisuutta, rusinaa, luumua. Jälkimaku on erittäin pippurinen ja suolainen, ollaan todella vahvasti Taliskerin ytimessä. Viinisyys tekee paluun ja luumu tuntuu korostuneelta. Mineraaliset ja hapokkaan hedelmäiset piirteet maistuvat vahvoina. Salmiakkia, hiukan lihaisuutta, napakkaa tammisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa pientä makeutta taustalta.

Arvio: Klassisen Taliskerin piirteitä, mutta makuprofiilin ohentuminen vähän rokottaa tunnelmaa. Tuoksu ja jälkimaku ovat kuitenkin oivalliset. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 6).