Diageo

Port Ellen 1982/2007, Berry’s Own Selection 56,1%

Tällä kertaa lasissa Berry Bros & Ruddin ex-bourbonissa kypsynyttä Port Elleniä.

Port Ellen 1982/2007, Berry’s Own Selection

(56,1%, Berry Bros & Rudd, Berry’s Own Selection, Cask #2850, 70 cl)

Tuoksu: Suolainen, hiilisavuinen ja kuivan sitruksinen. Jodia, merilevää, kosteaa rantakalliota. Savu on terävää mutta melko hentoa. Hiukan imelä makeus. Merisuolaa, heinää, aavistus tervaa, öljyisyyttä. Dieseliä, likaista turpeisuutta. Voimakas, suoraviivainen kokonaisuus. Vesilisä tuo esiin omenaa ja tammisuutta.

Maku: Suolainen aloitus, turvetta ja sitrusta. Melko hapokas ja mineraalinen, savuinen ja kalkkinen. Jodia, lääkemäisyyttä, antiseptisiä aineita. Tammen mausteet tuntuvat terävän pippurisina (valkopippuri, chili). Taustalla vaniljaisuutta, makeaa leivosmaisuutta. Sitruunaa, kirpeää omenaa, mantelia. Suutuntuma on pippurisen rapsakka ja öljyinen. Jälkimaku alkaa rasvaisena ja tammisena. Voimakas Key Lime Pie nousee hallitsemaan upeaa finaalia. Limettiä, mineraalisuutta, pippuria, suolaa, savua… Mahtava lopetus! Kestää pitkään, kuivuu tyylillä. Vesilisä korostaa maussa likaisen öljyisiä ja tunkkaisia sävyjä.

Arvio: Erittäin suolainen ja suoraviivainen yksilö, joka loistaa vasta jälkimaussa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 4).

Glen Spey 1996/2009 The Managers’ Choice 52%

Glen Speyn varastoista löytyi The Managers’ Choice -sarjaan epätyypillisesti uudessa tammessa kypsynyt viski. Kun Glen Spey muutenkin julkaisee niin vähän omia pullotteita, valintaa voi pitää erikoisena. Mutta maistetaan, ennen kuin tuomitaan.

Glen Spey 1996/2009 The Managers’ Choice

(52%, OB, 18.01.1996–2.3.2009, New American Oak, Cask No. 240, 276 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinää, ruohoa, mietoa kukkaisuutta. Akaasiahunajaa ja vaniljaa, hiukan paahteista tammisuutta. Melko makea leivosmaisuus (briossi), öljyinen yleisvaikutelma (seesamiöljyä). Vaahtokarkkia, sokerisuutta, valkoviinisyyttä. Hiukan jyväisyyttä. Varsin miellyttävä kaikessa terävyydessään. Vesilisä tuo esiin vanerisia sävyjä ja jopa liimaisuutta, ruusuvettäkin löytyy.

Maku: Makean jyväinen ja iskevän tamminen. Hapokkaan valkoviinimäinen ja mineraalinen, ei ollenkaan niin makea suussa kuin nenässä. Kuivaa sitruksisuutta, lujat tanniinit. Suutuntuma on melko terävä, öljyinen toki. Purukumia, pehmeitä hedelmäkarkkeja. Mantelia, seesamiöljyä, mausteisuutta. Jälkimaku alkaa tumman yrttisenä ja erittäin paahteisena. Vähitellen makeus alkaa saada valtaa, hunaja ja purukumi erityisesti. Melko sitruksinen lopussa, ei kovin pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin kosolti valkopippuria.

Arvio: Uuden tammen parhaat puolet loistavat vielä poissaolollaan näin nuoressa viskissä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2).

Rosebank 22 yo 1981/2004 Rare Malts 61,1%

Rosebankin neljästä Rare Malts -julkaisusta tämä vuoden 2004 pullote oli viimeinen. Muutenkin Rosebankin julkaisut ovat olleet 2000-luvulla hiukan tiukassa – tislaamo suljettiin 1993. Ulf Buxrudin Rare Malts -kirjasta voi lukea lisää tästäkin pullotteesta.

Rosebank 22 yo 1981/2004 Rare Malts

(61,1%, OB, 1981–2004, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen, tiivis ja voimakas. Persikkaa, sitruksisuutta, banaania, omenaa, kiiviä. Tuore ja melko pureva tammisuus, vaniljaa ja mausteisuutta. Konsentroitunutta makeutta, makeisia peltirasiassa, hunajaa ja toffeeta. Jännä ristiveto purevan tammen ja tiiviin makeuden välillä. Heinää, voikeksiä, minttua. Vesilisä nostaa kukkaista ja metistä fiilistä, avaa hiukan sulkeutunutta vaikutelmaa.

Maku: Tamminen ja ruohoinen, selvästi enemmän Lowland-fiilistä kuin kireähkössä tuoksussa. Öljyinen suutuntuma, mausteet ja tanniinit ottavat myös kunnolla kiinni. Hedelmäinen makeus on nyt kompottia, aprikoosi ja omena tulevat läpi. Aseöljyä, voita, mielenkiintoista likaisuutta. Jälkimaku alkaa kuivattavan tammisena, heinäisenä ja öljyisenä. Vähitellen toffeen makeus nousee, samoin kompleksinen mausteisuus. Yllättävän lyhyeksi finaali kuitenkin jää. Vesilisä tuo esiin minttua ja appelsiinimehua, avaa kireyttä mukavasti.

Arvio: Nenässä kireä mutta suussa mielenkiintoinen ja jopa ihan monimuotoinenkin viski. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 7).

Talisker 57° North 57%

Talisker lanseerasi leveyspiirinsä mukaan nimetyn NAS-viskin vuonna 2007, ja sittemmin se on jäänyt pysyvästi valikoimaan. Kypsytyksessä on tietääkseni käytetty pelkästään amerikkalaista tammea. Ex-bourbontynnyreitä on varmasti joukossa, mutta mahdollisen ex-sherryn osuus on hämärän peitossa.

Talisker 57° North

(57%, OB, NAS, +/- 2014, 20 cl)

Tuoksu: Turpeinen, suolainen, merellinen ja salmiakkinen. Paksu, pehmeä, hiukan nokinen savuisuus. Melko pistelevä, pippurinen tammisuus. Lääkemäisyyttä, antiseptisia aineita. Hunajaisuutta, mineraalisuutta, omenamehua. Hiukan kreosoottia ja tervaa. Vesilisä tuo esiin makeaa sitruksisuutta ja huonekaluvahaa.

Maku: Tervainen ja savuinen, tamminen ja voimakas. Turpeisuutta, nokisuutta, salmiakkia, merellisyyttä, jodia. Melko kuiva suutuntuma. Tavallaan kapea, hyvin keskittynyt makupaletti. Tammisuus tuntuu varsin voimallisena. Vihreää omenaa (Valkea kuulas), jännää sitruksisuutta, jotain lamppuöljymäistä. Jälkimaku alkaa yllättävän hunajaisena ja samalla vahvan suolaisena. Fiilis on salmiakkinen ja savuinen, nokinen ja tamminen, roteva ja runsas. Pippurisuus korostuu loppua kohti, samoin tietty mineraalisuus ja lyijyisyys. Vesilisä erottelee mausta mehiläisvahaa ja valkoviinimäisyyttä, minkä lisäksi maistuu Hollandaise-kastike (!).

Arvio: Suoraviivainen, ei järin kompleksinen mutta omassa jutussaan ehdottoman hieno. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 10). Whisky Magazine 82/100 (Dave Broom), 83/100 (Martine Nouet).

North Port 20 yo 1979/1999 Rare Malts 61,2%

Nyt lasissa on jotain, mistä ei ole mitään aiempaa kokemusta. North Portin tislaamo perustettiin Angusin härkäseuduille 1820. Sen viskejä näkee myös North Port Brechin- ja Brechin-nimillä – Brechin on kylä, jossa tislaamo sijaitsi.

Toisen maailmansodan aiheuttamaa 11 vuoden taukoa lukuun ottamatta North Portin tuotanto jatkui melko tasaisella tahdilla loppuun saakka eli vuoteen 1983. Silloin homma pantiin pakettiin, niin kuin varsin monessa tislaamossa, kun viskijärvi lainehti yli äyräiden.

North Port  oli Rare Maltsissa mukana neljällä pullotteella. Tämä vuoden 1999 julkaisu oli siinä sarjassa tislaamon viimeinen. Lisää voi lukea Ulf Buxrudin komeasta Rare Malts -teoksesta.

North Port 20 yo 1979/1999 Rare Malts

(61,2%, OB, 1979–1999, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Raskaan hedelmäinen, öljyinen ja tummasävyinen. Tölkkiananasta, vahvaa tammisuutta, hapanta valkoviiniä ja mineraalisuutta. Poltettua tulitikkua, öljyä, hiilisyyttä, jotain hiukan muovista. Palanutta. Sitruksisuutta, persikkaa, inkivääriä. Aika raffi paketti. Vesilisä avaa sentään makeaa vaniljaa ja ruohoisuutta.

Maku: Öljyisen hedelmäinen ja purevan mausteinen. Tammi tulee päälle melko kovilla tanniineilla ja mausteilla. Tölkkihedelmät – ananasta ja persikkaa – jäävät nopeasti jalkoihin. Tummaa yrttisyyttä, salmiakkijauhetta, jotain palanutta. Hiilisyys ja poltetut tulitikut ovat maussa mukana. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas. Jälkimaku on täynnä raakaa ananasta, purevaa tammisuutta, öljyä ja ruohoa. Suu kuivuu lopullisesti. Inkivääriä, sitruunankuorta ja hapokasta omenaa – ja edelleen se palanut sivumaku, joka tuo kitkeryyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo sitruksista makeutta ja aavistuksen akaasiahunajaa.

Arvio: Erikoinen yhdistelmä öljyistä hedelmää ja jotain palanutta. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 5).

Caol Ila 23 yo 1978/2002 Rare Malts 61,7%

Aikoinaan antaumuksella blendiviskien markkinoita palvellut Caol Ila pääsi Rare Malts -sarjaan peräti seitsemällä pullotteella. Tämä vuoden 2002 julkaisu on niistä viimeinen. Pullo on näyttävästi esillä myös Ulf Buxrudin Rare Malts -teoksessa, joka kuvassakin näkyy.

Caol Ila 23 yo 1978/2002 Rare Malts

(61,7%, OB, 1978–2002, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Kuivan ja miedon savuinen, maanläheinen. Vihanneksia, juureksia, multaa, ruohoisuutta. Nuori, sitruksinen tuoksu, greippiä ja kirpeitä hedelmiä riittää. Kosteaa turvetta, savumakkaraa, taustalla myös tiettyä likaisuutta ja koneöljyä. Karamellisoitua sipulia, paahdettuja uunijuureksia, vaniljaista tammisuutta. Yllättävän nuorekas ja hedelmäinen. Vesilisä vapauttaa vihreää omenaa ja hiukan mustaa teetä.

Maku: Tamminen ja kevyellä tavalla tuoreen tamminen. Kuivaa savua, sammunutta nuotiota. Likaisuutta, öljyisyyttä, rasvaa. Sitruksisuus ja tietty juuresmaisuus (selleri) tuntuvat voimakkaina. Turpeisuutta, hapokkuutta, suolaista kuivalihaa. Suutuntuma on vahamainen ja rapsahtavan kireä. Jälkimaku on maltainen ja makeutuva, siirappisia uunijuureksia ja suolaisuutta. Hunaja ja vanilja piipahtavat öljyn ja turpeisuuden keskellä. Suola ja hedelmät korostuvat pitkässä finaalissa. Vesilisä tuo vahamaisuutta ja toffeeta pintaan.

Arvio: Nuorekkaan sitruksinen ja robustin juuresmainen Caol Ila. Pätevä yksilö, ehdottomasti. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Dramming 91/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 11).

Caol Ila 10 yo 1996/2007, Gordon & MacPhail 59%

Nuorta Caol Ilaa tapaa harvemmin sherrykypsytettynä, joten kun sellainen tulee eteen, herää kiinnostus. Nyt käsissä on kymppivuotias Caol Ila, joka on kypsynyt refill-sherryssä. Värin perusteella tynnyrit ovat olleet todella aktiivisia.

Caol Ila 10 yo 1996/2007, Gordon & MacPhail

(59%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 29.10.1996–5.4.2007, Refill Sherry Butts, Cask No. 16070–16072, 70 cl)

Tuoksu: Runsas sherry. Pistävä, paksu savu. Suklaista makeutta, suolaista salmiakkia, hiukan kumisaapasta. Siirappia, kahvia, lihaisuutta, hyvin aktiivisen sherrytynnyrin elementtejä. Aavistus kuumaliimaa taustalla. Runsas mutta hiukan yksioikoinen kokonaisuus. Vesilisä tuo esiin merilevää ja tervaa, kreosoottia.

Maku: Erittäin suolainen. Huh. Suutuntumassa on tuttu vahamaisuus, mutta savu on paksun turpeista ja hiukan tunkkaista, Caol Ilalle hiukan epätyypilliseen tapaan. Savupalvia ja pekonia. Siirappisuus, suklaa ja makea sherry tuntuvat vahvoina, samoin suolainen salmiakki. Jälkimaku alkaa vahvan mausteisena ja suolaisena. Tervaleijonaa, tervasnapsia, tervaa löylyvedessä, tervattuja paanukattoja, tervaa veneen kyljessä. Finaali kuitenkin kuivuu melko nopeasti kasaan, lihaisuuden ja kahvin kautta. Vesilisä tuo pintaan tuoreen tammen, purevia mausteita ja tiettyä puisevuutta. Kestää uskomattoman paljon vettä, vaikka on laimentamattomanakin täysin juotavaa.

Arvio: Nuori jättiläinen, paksu ja suolainen turvenuija. Vähän yksitotinen ja kehittymätön mutta silti varsin maukas. 87/100

Glen Ord 23 yo 1974/1998 Rare Malts 60,8%

Rare Malts Selectionia pääsee maistamaan nykyään melko harvoin, kiitos Rare Malts Madnessiin seonneiden keräilijöiden, jotka ovat siivonneet klassikkopullotteet kaappeihinsa.

Nyt käsissä on kuitenkin 23-vuotias Glen Ord tuosta klassisesta sarjasta. Pullote on esitelty myös Ulf Buxrudin upeassa Rare Malts -kirjassa, jota vasten valokuvakin on otettu.

Glen Ordilta päätyi Rare Maltsiin vain kaksi pullotetta, joista tämä vuonna 1998 pullotettu on se jälkimmäinen. Omat kokemukseni tislaamon tuotannosta ovat melko vähäiset, joten suurella mielenkiinnolla maistan tämän.

Glen Ord 23 yo 1974/1998 Rare Malts

(60,8%, OB, 1974–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Kurkkupastillia ja kuivaa tammisuutta. Herkän sitruksinen, kuivia trooppisia hedelmiä. Erottuva anis. Eucalyptusta ja minttua. Hiukan kireä maltaisuus, kaikkineen kuiva kokonaisuus – ja herkullinen juuri sellaisena. Vesilisä muuttaa luonnetta huomattavasti. Esiin nousee runsaasti kirpeähköä hedelmäisyyttä (viinirypäleitä, kiiviä), ja yleisilmeeseen tulee kermainen sävy.

Maku: Vahva anis korostuu heti. Upea kuiva tammisuus, joka kolahtaa minulle aina. Eucalyptusta, tuoretta minttua, aavistus tervaleijonaa. Hiukan piipputupakkaa ja teroitettua lyijykynää. Maukas sitruksisuus, selviä bourbonvaikutteita pinnassa. Suutuntuma on edelle rapsahtavan kuiva ja jotenkin herkkä, mineraalinen ja raikas. Jälkimaku alkaa kuivalla tammella, jota anis säestää. Kurkkupastillia, sitruunaa, mausteisuutta, lakritsia. Melko pitkä ja herkkä finaali toimii hyvin. Vesilisä tuo kermaisuutta ja makeutta varsin runsaasti.

Arvio: Hieno ja kypsä esitys. Vähintäänkin maineensa veroinen Glen Ord. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 7). Whisky Magazine 80/100 (Michael Jackson), 80/100 (Jim Murray).

Port Ellen 23 yo 1978/2002, Signatory 59%

Signatoryn suurilukuiset Port Ellen -julkaisut pitävät sisällään monentasoisia pullotteita. Tämä lienee yksi kehutuimpia.

Port Ellen 23 yo 1978/2002, Signatory

(59%, Signatory, 5.9.1978–18.2.2002, Refill Sherry Butt, Cask #5268, 564 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, mineraalinen, ruohoinen. Kuiva ja suolainen ensivaikutelma. Jodia, kalkkia, sitruunankuorta, rieslingiä. Hiilisavua, tuhkaisuutta, juureksia, maanläheisyyttä, tervaa. Silti tietty makeus korostuu hetkellisesti: creme brûlee, vanilja, kolakarkki. Vesilisä tuo kreosoottia ja hiukan kumisaapasta.

Maku: Sitruksinen ja savuinen, melko kevyt aluksi. Myötäilee tuoksua mineraalisuudessaan, mutta on jonkin verran odotuksia makeampi. Uunijuureksia, tervaa, yrttejä, ruohoisuutta. Toki suolaa ja jodiakin. Öljyinen ja varsin tyylikäs suutuntuma, balanssi on kohdallaan. Tammi ottaa hyvin kiinni ja lisää tämän intensiteettiä. Pippurisuuttakin löytyy. Jälkimaku alkaa savulla ja suolaisella voilla, sitruuna ja hapokas valkoviini säestävät. Tietty sokerinen makeus irtoaa, löytyy kolakarkkia ja toffeeta. Pippuria riittää kuin Taliskerissa ikään, ja finaali kestää hienosti. Vesilisä tuo hiukan lisää makeutta, suklaisuutta.

Arvio: Pippurinen ja maanläheinen Port Ellen, korkeatasoinen esitys. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 4). Whisky Magazine 82/100 (Martine Nouet), 87/100 (Dave Broom).

Caol Ila 19 yo 1991/2011, Cooper’s Choice 46%

Brian Crook perusti The Vintage Malt Whisky Companyn vuonna 1992. Cooper’s Choice on sen sarjoista tunnetuin, ja nyt käsissä on jännittävä Caol Ila: viski on peräisin tynnyristä, joka on täytetty vuotta ennen kuin itse pullotusyhtiö on perustettu.

Caol Ila 19 yo 1991/2011, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 1991–2011, Refill Sherry Butt, Cask No. 923, 570 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savua ja vaniljaa. Erottuva rikkisyys, joka pysyy kuitenkin siedettävänä. Hunajaa, toffeeta, veriappelsiinia. Kuivakka, melkeinpä puiseva tammisuus. Katajaisuutta ja suolaisuutta, hiukan oliiviöljyä. Hiukan vaatimaton kokonaisuus.

Maku: Erittäin vahamainen suutuntuma, muistuttaa oliiviöljyä. Kuiva savuisuus ja paksu rikkisyys. Tammisuus on vaniljaista ja mausteista, mutta edelleen varsin puisevaa. Katajaisuutta ja minttua, pientä pippurisuuttakin löytyy. Kermatoffeeta on runsaasti, ihan pieni lakritsi on myös havaittavissa. Jälkimaku on täynnä puisevaa tammea, kynttilämäistä vahaa, pehmeää turvesavua ja makeaa rikkisyyttä, suolaisuutta ja sitruunaa. Perusilme ei kehity, vaikka rikkisyys hellittääkin hiukan lasissa.

Arvio: Alitti odotukset selvästi. Rikkisyys dominoi eikä tammi ole tasapainossa. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.