Diageo

Port Ellen 23 yo 1978/2002, Signatory 59%

Signatoryn suurilukuiset Port Ellen -julkaisut pitävät sisällään monentasoisia pullotteita. Tämä lienee yksi kehutuimpia.

Port Ellen 23 yo 1978/2002, Signatory

(59%, Signatory, 5.9.1978–18.2.2002, Refill Sherry Butt, Cask #5268, 564 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, mineraalinen, ruohoinen. Kuiva ja suolainen ensivaikutelma. Jodia, kalkkia, sitruunankuorta, rieslingiä. Hiilisavua, tuhkaisuutta, juureksia, maanläheisyyttä, tervaa. Silti tietty makeus korostuu hetkellisesti: creme brûlee, vanilja, kolakarkki. Vesilisä tuo kreosoottia ja hiukan kumisaapasta.

Maku: Sitruksinen ja savuinen, melko kevyt aluksi. Myötäilee tuoksua mineraalisuudessaan, mutta on jonkin verran odotuksia makeampi. Uunijuureksia, tervaa, yrttejä, ruohoisuutta. Toki suolaa ja jodiakin. Öljyinen ja varsin tyylikäs suutuntuma, balanssi on kohdallaan. Tammi ottaa hyvin kiinni ja lisää tämän intensiteettiä. Pippurisuuttakin löytyy. Jälkimaku alkaa savulla ja suolaisella voilla, sitruuna ja hapokas valkoviini säestävät. Tietty sokerinen makeus irtoaa, löytyy kolakarkkia ja toffeeta. Pippuria riittää kuin Taliskerissa ikään, ja finaali kestää hienosti. Vesilisä tuo hiukan lisää makeutta, suklaisuutta.

Arvio: Pippurinen ja maanläheinen Port Ellen, korkeatasoinen esitys. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 4). Whisky Magazine 82/100 (Martine Nouet), 87/100 (Dave Broom).

Caol Ila 19 yo 1991/2011, Cooper’s Choice 46%

Brian Crook perusti The Vintage Malt Whisky Companyn vuonna 1992. Cooper’s Choice on sen sarjoista tunnetuin, ja nyt käsissä on jännittävä Caol Ila: viski on peräisin tynnyristä, joka on täytetty vuotta ennen kuin itse pullotusyhtiö on perustettu.

Caol Ila 19 yo 1991/2011, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 1991–2011, Refill Sherry Butt, Cask No. 923, 570 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savua ja vaniljaa. Erottuva rikkisyys, joka pysyy kuitenkin siedettävänä. Hunajaa, toffeeta, veriappelsiinia. Kuivakka, melkeinpä puiseva tammisuus. Katajaisuutta ja suolaisuutta, hiukan oliiviöljyä. Hiukan vaatimaton kokonaisuus.

Maku: Erittäin vahamainen suutuntuma, muistuttaa oliiviöljyä. Kuiva savuisuus ja paksu rikkisyys. Tammisuus on vaniljaista ja mausteista, mutta edelleen varsin puisevaa. Katajaisuutta ja minttua, pientä pippurisuuttakin löytyy. Kermatoffeeta on runsaasti, ihan pieni lakritsi on myös havaittavissa. Jälkimaku on täynnä puisevaa tammea, kynttilämäistä vahaa, pehmeää turvesavua ja makeaa rikkisyyttä, suolaisuutta ja sitruunaa. Perusilme ei kehity, vaikka rikkisyys hellittääkin hiukan lasissa.

Arvio: Alitti odotukset selvästi. Rikkisyys dominoi eikä tammi ole tasapainossa. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Talisker Dark Storm 45,8%

Talisker toi vuonna 2013 myyntiin Stormin, ja kuluttajan hämmentämiseksi se lanseerasi samana vuonna tax free -myyntiin vielä Dark Stormin.

Storm on omasta mielestäni varsin oivallinen NAS-viski. Mutta miten tämä Dark Storm eroaa siitä? Ainakin sen verran, että Dark Stormiin on käytetty ex-bourbontynnyreitä, jotka on voimakkaasti hiilletty.

Hiiltäminen ei sinänsä tuo viskiin savuaromia, vaan menetelmää käytetään yleensä käytettyjen tynnyrien elvyttämiseen. Hiillettyjen tynnyrien käyttö lisää herkästi viskin makeutta.

Talisker Dark Storm

(45,8%, OB, NAS, Travel Retail Exclusive, Heavily Charred Casks, 2013, 100 cl)

Tuoksu: Makea ja paahtunut. Runsas turvesavu, pistävä ja melko lihaisa. Ylikypsiä hedelmiä, luumua ja appelsiininkuorta. Karamellisoitua sipulia, paahdettua paprikaa. Paahtoleipää, kahvisuutta, tummaa suklaata, halvaa. Makea lääkemäisyys. Runsas ja imelä kokonaisuus.

Maku: Makea ja maltainen, turvesavuinen ja hedelmäinen. Turve tuntuu rajumpana kuin tuoksussa. Karamellisoitunut vaikutelma, poltettua sokeria ja ylikypsiä hedelmiä, makeaa appelsiinia ja karamellipossua. Suolaisuutta. Tammisuus maistuu raa’an tuoreena, voimakkaana ja mausteisena. Pippuri on intensiivinen, vanilja ja hunaja pehmentävät. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja salakavala, pippuri alkaa purra verraten myöhään. Jälkimaku on suolainen, savuinen, makean turpeinen, tanniininen ja hiukan hunajainen, vähintäänkin keskipitkä. Ja oikein kunnolla on mustapippuriakin mukana.

Arvio: Makealta tuoksuva mutta rajun turvesavuinen ja suolainen Talisker. Ei paha. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 2). Whisky Magazine 84/100 (Neil Ridley), 85/100 (Rob Allanson).

Lagavulin 1993/2009 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition oli monien mielestä huipussaan runsaat viisi vuotta sitten. Nyt on käsissä yksi sellainen. Tämä on siis jälleen näitä yltiöpäisesti PX-tynnyreissä viimeisteltyjä viskejä.

Lagavulin 1993/2009 Distillers Edition

(43%, OB, 1993–2009, Double Matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, Lgv. 4/497, 100 cl)

Tuoksu: Imelän savuinen. Kosteaa turvesavua, hehkuviinimäisyyttä, mausteisuutta, hunajaa. Ylikypsää hedelmää, rancion sävyjä. Luumua, rusinaa, makeaa appelsiinia, kinuskia. Hiukan savumakkaraa. Tuoretta tammea taustalla. Erittäin makea kokonaisuus.

Maku: Makea ja savuinen. Hunajaa ja turvetta. Savun ja PX:n integraatio on toimiva. Suutuntuma on tuhti, pehmeä ja öljyinen. Kinuskia, hehkuviinimäisyyttä, rusinaisuutta, kypsiä sekahedelmiä, makeaa maltaisuutta, tuoretta tammea ja mausteisuutta. Silti hiukan vaimea? Makeudessa on karkkimainen vivahde, toffeeta ja appelsiinimarmeladia. Jälkimaku on hehkuviinimäinen, mausteinen, hunajainen, kuivuvan tamminen, miellyttävän pitkä. Appelsiinia ja yrttejä, suolaa ja turvetta. Herkullinen finaali.

Arvio: Erittäin makea ja maistuva vuosikerta. Tällä kertaa savun ja PX-sherryn integraatio on onnistunut hyvin. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Dramming 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 11).

Caol Ila 1996/2009 Feis Ile 58%

Tänään suomalaiset viskiharrastajat tervehtivät ilolla Valamon luostarin ja Hermannin Viinitilan uutista, joka levisi valtamediaa myöten. Kyse on siis hankkeesta, jota Just Peat It! -blogissa pohjustettiin ansiokkaasti jo viime vuoden maaliskuussa.

Mitään aiheeseen sopivaa munkkiviskiä ei ollut nyt käsillä, vaan maisteluun päätyi Caol Ilan festivaalipullote vuodelta 2009.

Toukokuinen Feis Ile -festivaali Islaylla on paisunut niin valtavaksi tapahtumaksi, että näihin festaripullotteisiinkin suhtautuu jo varauksella. Etenkin, kun viskidiilerit hamuavat niitä, jotta saavat ne välittömästi liikkeelle tuplahintaan huutokaupoissa.

Muiden Islay-tislaamojen tapaan myös jättimäinen Caol Ila siis julkaisee Feis Ile -erikoispullotteen. Tämä vuoden 2009 editio on kypsynyt eurooppalaisessa tammesta tehdyissä ex-sherrytynnyreissä.

Caol Ila 1996/2009 Feis Ile

(58%, OB, 18.12.1996–2009, Special Festival Edition, European oak ex-sherry casks, Cask No. 19313, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, raskas, kostean turpeinen. Tummanpuhuva, yrttinen ja voimakas. Kumisaapasta, yskänlääkettä, Jägermeisteria, kurkkupastilleja (Eucamenthol). Suolaa, merellisyyttä, märkiä köysiä. Vaniljaa, akaasiahunajaa ja jopa metistä makeutta. Kaminantulessa kuivuvaa villapaitaa. Upea. Vesilisä avaa sitruunaa ja tiettyä paahteisuutta.

Maku: Turpeinen, mausteinen ja vahva. Vahamainen ja täyteläinen suutuntuma, syvä ja runsas. Vanilja, hunaja ja toffee tuovat makeutta, yrtit ja yskänlääke kirpeyttä, savu kietoo kaiken sisäänsä. Suolaisuutta, tervaisuutta, salmiakkia, kurkkupastilleja. Jälkimaku alkaa salmiakkisena, tammisena, vaniljaisena ja pippurisena, syvenee suolaiseksi ja tervaiseksi – eikä lopu kesken. Pitkä ja intensiivinen finaali, kaikkineen todella hieno esitys. Vesilisällä sitruksisuus tulee esiin ja akaasiahunaja maistuu selvemmin. Runko myös kestää hyvin vettä.

Arvio: Suuri savupommi, tumma ja syvä. Parasta Caol Ilaa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 2).

Talisker 1998/2009 Distillers Edition 45,8%

Olen maistanut tähän mennessä vain yhden Taliskerin Distillers Edition -viskin, eikä kokemus varsinaisesti räjäyttänyt tajuntaa. Kuitenkin tiedän, että esimerkiksi Ralfy rakastaa Taliskerin DE:tä, joten täytyyhän sille toinenkin mahdollisuus antaa.

Kyseessä on siis normaalisti ex-bourbontynnyreissä kypsynyt viski, joka on kuitenkin viimeistelty vähän poikkeavasti, aiemmin Amoroso-sherryyn käytetyissä tynnyreissä.

Talisker 1998/2009 Distillers Edition

(45,8%, OB, 1998–2009, Double matured in Amoroso Sherry Wood, TD-S; 5LX, 100 cl)

Tuoksu: Makea ja viininen, melko turpeinen ja mausteinen. Runsas. Savuisuus tunkee terävänä läpi. Hehkuviiniä, rusinaa, luumua. Suolaisuutta, märkää rantakalliota, hiukan kumisaapasta taustalla. Ylikypsiä hedelmiä, siirappia. Huomattavan makea mutta silti varsin houkutteleva.

Maku: Viininen, siirappinen, turpeinen. Maistuu kunnolla hehkuviinimäiseltä, mausteiselta ja tammiselta. Luumua ja rusinaa, joulun jälkiruokia, pienellä savulla. Hyvä ryhti, yrttimäisyyttä ja voimaa. Suutuntuma on imelä ja samalla tanniinisen pisteliäs, korkeintaan keskitäyteläinen. Ylikypsiä hedelmiä, tuoretta tammea. Jälkimaku on siirappinen, viininen, turpeinen, luumuinen, tamminen ja mausteinen. Miellyttävä loppuliuku.

Arvio: Makea ja runsas, erittäin viininen esitys. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 3).

Clynelish 14 yo Flora & Fauna 43%

Clynelishin ensimmäinen kontribuutio Flora & Fauna -sarjaan oli tämä 14-vuotias, joka julkaistiin heti ykkössarjassa 1991. Myöhemmin Clynelish päätyi myös tynnyrivahvuisten Flora & Faunojen sarjaan vuonna 1997.

Nyt maistelussa siis aito ja alkuperäinen versio, 43-prosenttisena. Arvioisin, että tämä on päätynyt pulloon joskus vuoden 2000 kieppeillä.

Clynelish 14 yo Flora & Fauna

(43%, OB, 2000*, 70 cl)

Tuoksu: Todella kukkainen, parfyyminen ja eloisa. Makeaa metisyyttä, mehiläisvahaa, kuivaa tammisuutta, kovia toffeekarkkeja. Hento turpeensavu taustalla. Vihreää omenaa, minttua, mietoa sitruksisuutta. Mausteisuus tukee napakan maltaista kokonaisuutta. Puhdaspiirteinen ja tyylikäs kaikin puolin.

Maku: Makean kukkainen ja kuivan tamminen. Miellyttävä mehiläisvaha, toffeeta ja hunajaa. Pieni savu tuntuu kielen päällä, löytyy omenaa ja minttua. Seuraa kaikkineen hyvin tuoksua. Kevyt suutuntuma, erittäin rapsahtava, selväpiirteinen ja tasapainoinen. Kuiva tammisuus on taivaallista, mutta kaikkineen potkua saisi olla vielä hiukan enemmän. Mausteisuus nousee vähitellen, samoin vanilja. Jälkimaku on linjakkaalla tavalla kuivan tamminen, omenainen, aavistuksen suolainen ja turpeinen, hunajainen, piparminttuinen, jopa melko pitkä. Herkkua!

Arvio: Tähän mennessä parasta maistamaani Flora & Faunaa. Tasapainoinen ja tyylikäs viski. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 7). Smoke On The Water, ”Todella hyvä ’vanhan liiton’ viski!”

Blair Athol 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Douglas McGibbon on Fred Douglas Laingin vuonna 1950 perustama pullotusyhtiö, jonka hän nimesi vaimonsa isoisän, legendaarisen Islayn tislaajan mukaan.

Douglas McGibbon on ollut osa Douglas Laingia, ja kun perheyhtiö ositettiin 2013, Provenance-sarja jäi Fred Laingin johtamalle Douglas Laingille. Toinen vaihtoehto olisi siis ollut Hunter Laing, jolta löytyy muun muassa Old Malt Cask -sarja.

Selvää, eikö?

Nyt käsissä on 15-vuotias Blair Athol suoraan ex-sherrytynnyristä.

Blair Athol 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, Douglas McGibbon, Summer 1997 – Spring 2013, Cask No. DMG 9757, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja öljyinen. Siirappia on rutkasti, siellä on persikkaa ja päärynää säilöttynä. Hiukan ylikypsä vaikutelma, tiettyä tunkkaisuutta, vaikka rakenne ei sinänsä vaikuta paksulta. Kovia toffeekarkkeja, hunajamelonia, mehiläisvahaa, marsipaania. Makea ja hiukan erikoinen kokonaisuus, mielenkiintoinen toki.

Maku: Siirappinen ja maltainen. Kinuskikastike on pinnassa, suutuntuma hyvin kermainen. Tammisuus näyttäytyy mutta hautautuu pian makeiden säilykehedelmien alle. Maltaisuus on makeaa ja melko hapokasta. Toffeeta ja hunajaa riittää. Jälkimaku alkaa yllättävän tammisena, mutta jälleen makeus iskee: siirappia, kinuskia, karkkisekoituksia, päärynää, purukumia. Keskipitkä finaali päättyy sentään tammiseen nuottiin.

Arvio: Karkkiviski, jossa tammi taistelee siirapin kanssa loppuun asti. Miellyttävä yllätys. 86/100

Dalwhinnie 1992/2009 The Managers’ Choice 51%

Diageon The Managers’ Choice -sarja on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Nuoria, yleensä melko aktiivisia tynnyreitä on pullotettu ekslusiiviseen sarjaan, joka on hinnoiteltu… ööö… ekslusiivisesti. On aika tarkastaa, mitä Dalwhinnielta valittu tynnyri pitää sisällään.

Dalwhinnie 1992/2009 The Managers’ Choice

(51%, OB, 5.2.1992–10.3.2009, Refill American Oak, Cask No. 431, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää, vaniljaa, tammea. Hedelmät ovat pinnassa, viinirypäleet, kiivi ja omena. Rasvainen ja paksu vaikutelma, löytyy mausteita ja makeutta. Akaasiahunajaa, anista. Tammi on tuoretta ja runsasta. Oikein hyvä balanssi. Ja yllättävä savuisuus. Lisätty vesi herättää kukkaisuutta ja ruohoisuutta selvästi.

Maku: Päärynäinen ja siirappisen muhkea. Lohkottua omenaa, kypsää kiiviä, apilankukkaa, mausteita. Suutuntuma on öljyisen paksu ja tasapainoisen pehmeä. Savuinen vaikutelma hetkittäin, hiiltä ja karamellisuutta. Tammi on voimakasta muttei liian tanniinista. Jälkimaussa korostuvat vanilja, akaasiahunaja, eucalyptus, makea tammisuus, ryhdikkäät mausteet. Keskipitkä finaali jättää hiukan karvaan, mustaa teetä muistuttavan fiiliksen. Vesilisä ryöstää muhkeudesta osan mutta ei tuo mitään uutta esiin.

Arvio: Tämä oikeastaan jopa ylitti odotukset. Savuisuus myös yllätti. Oikein hyvä, vaikka vedenkesto olisi voinut olla parempikin – siltä osin tämä tuntui jopa ikäistään nuoremmalta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor 83/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Hyvä tynnyri”.

Lagavulin Only Available at the Distillery 2010, 52,5%

Lagavulin julkaisi vuonna 2010 tällaisen pullotteen, jota on saanut ostaa pelkästään tislaamolta. Koko erä on kypsynyt ex-bourbonissa.

Lagavulin Only Available at the Distillery 2010

(52,5%, OB, NAS, 2010, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tervainen ja terävän turpeinen. Melko lyijyinen savuisuus. Vaniljaista makeutta, akaasiahunajaa. Salmiakkia, merisuolaa, lääkemäisyyttä, märkää köyttä. Yllättävän metallinen, se erottaa tämän 12-vuotiaasta. Myös lihaisuus puuttuu. Merellinen, ruosteinen fiilis. Vesilisä tuo jännää toffeeta mukaan.

Maku: Turpeinen ja metallinen, savuinen ja tervainen. Suolaisuutta, yskänlääkettä, yrttisyyttä. Tervan vastapainona hiukan vaniljaa ja hunajaa. Täyteläinen mutta samalla voimakkaan mausteinen. Pippuria, chiliä, jodia. Suutuntuma on pyöreä ja melko tanniininen; tammi tuntuu tuoreena ja purevana. Jälkimaku on salmiakkinen, suolainen, tervainen, turpeinen ja melko pitkä. Metallisuus seuraa mukana loppuun asti. Vesilisä tuo makeutta pintaan mutta heikentää otetta käytännössä saman tien.

Arvio: Metallinen ja hiukan yksinoikoisenakin erittäin maukas Lagavulin. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor 86/100 (per 9). Whisky Magazine 93/100 (Dave Broom), 88/100 (Dominic Roskrow).