Diageo

Caol Ila 13 yo 2000/2014, Malts of Scotland 54,9%

Caol Ila on siinä mielessä poikkeuksellinen Diageon tislaamo, että yksityisille pullottajille on jo pitkään riittänyt runsaasti tynnyreitä. Toki vuosituotannon määrä on sitä luokkaa, että riittäähän sitä.

Malts of Scotlandin miniatyyreista on vuorossa vuonna 2000 tislattu ja ex-bourbontynnyrissä 13 vuotta viettänyt Caol Ila.

Caol Ila 13 yo 2000/2014, Malts of Scotland

(54,9%, Malts of Scotland, 2000–2014, Bourbon Hogshead, Cask #MoS 14018, 245 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Meetvurstia ja turvesavua. Kunnon meetvurstia tosiaan, rasvaista, lihaisaa ja hiukan makeaa. Mietoa ananasta, avokadoa, vaniljaista makeutta, käsivoidetta. Rasvainen makeus ja hiilinen savu, oikein tyypillistä Caol Ilaa. Hyvä mutta hiukan yksipuolinen, suolaa ja jodia kyllä riittää. Vesilisä tuo mineraalisuutta ja hiukan nestesaippuaa pintaan.

Maku: Rasvainen suutuntuma, hyvin vahamainen. Meetvursti ja turve korostuvat heti. Hyvin suolainen, myös tammisuus tulee hiukan raakana läpi. Omenaa, kirpeää sitruunaisuutta, vaniljaa. Vahamainen makeus ja suolainen tammisuus. Jälkimaku alkaa makealla ananaksella ja omenalla, jopa hiukan hunajaisena. Lihaisuus, turve, suola, lääkemäisyys ja jodi maistuvat. Keskipitkä finaali ei tarjoile yllätyksiä. Vesilisä pehmentää tammisuutta mutta poistaa tiettyä potkua, joka tekee tästä kiinnostavan.

Arvio: Melko tyypillinen nuorehko Caol Ila. Pidän kyllä meetvurstista – tässä on siinä mielessä jotain, mikä jää mieleen. 86/100

Talisker 25 yo 2004 Edition 57,8%

Vuonna 2004 Talisker alkoi kahden huippuluokan 20-vuotiaan pullotteen (2002 ja 2003) jälkeen julkaista 25-vuotiasta vuosittain.

Aiemmin tislaamo oli julkaissut vain yhden oman 25-vuotiaan, vuonna 2001 – se oli vuoden 1975 vuosikertaa. Tästä vuoden 2004 pullotteesta alkaen vuosikertamerkinnöistä luovuttiin, mitä tulee näiden 25-vuotiaiden tislausajankohtiin.

Tuote on kypsynyt kaikilta osin refill-tynnyreissä. Se on tynnyrivahvuista, kuten nämä 25-vuotiaat olivat aina vuoteen 2011 saakka.

Talisker 25 yo 2004 Edition

(57,8%, OB, 2004, Refill Casks, 21000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen, tervainen ja hedelmäinen. Apteekin salmiakkia, hiilistä savuisuutta, tuhkaa. Yllättävänkin kuiva. Omenaa, kireää sitruksisuutta. Sherryinen makeus tulee tyylikkäästi esiin taustalta. Tumma yrttisyys, lakritsisuus toimii. Suolaisuutta, hiukan jodia. Kuivaa tammisuutta. Vesilisä tuo rusinaista makeutta ja samalla hiukan tallia ja nahkaisuutta mukaan. Runsas ja komea kokonaisuus.

Maku: Massiivinen. Öljyinen suutuntuma, runsas mausteisuus potkii. Tammisuus on kuivaa ja herkullista. Savua, salmiakkia, tervaisuutta, sitruksisuutta. Pippuri potkii välittömästi, hyvin tumma ja roteva vaikutelma – samalla erittäin kuiva. Suolaisuutta ja tuhkaisuutta, sherryisyys lymyää taka-alalla. Jälkimaku alkaa isosti mustapippurilla ja salmiakilla. Tervaa, lakritsista makeutta, öljyisyyttä, chiliä, marjaisaa kirpeyttä, sitruksisuutta, suolaa. Upea finaali. Vesilisä avaa mineraalisuutta ja mandariinin makeutta.

Arvio: Mahtava viski, Taliskerin 25-vuotias on aina kuulunut suosikkieni joukkoon. Silti kuivempi ja hiukan kovempi kuin muut maistamani vuosikerrat. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 16).

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts 60,1%

Mannochmorelta otettiin Rare Malts -sarjaan vain yksi pullote, ja moni pitää sitä koko sarjan kaikkein heikkotasoisimpana esityksenä. Ulf Buxrudin Rare Malts -kirja ei ota laatuseikkaan kantaa, se täytyy jokaisen todeta ihan itse.

Yritän kaikesta huolimatta maistaa tämän Mannochmoren ilman ennakkoluuloja. Rare Maltsit sisältävät sentään aikoinaan ihan ajatuksella valittuja viskejä.

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts

(60,1%, OB, 1974–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pirteä. Makeahko sitruksisuus. Mangoa ja verkkomelonia. Vaniljaa, makeaa leivosmaisuutta, hiukan jyväisyyttä. Nuoren oloinen. Vihreää teetä, toffeeta. Tammi tuoksuu hiukan puisevalta (sahanpurua). Vesilisä tuo mahlaisuutta ja erikoisen kuumaliiman vivahteen.

Maku: Öljyinen suutuntuma, tölkkiananasta ja siirappista persikkaa. Voimakas metallisuus. Tammisuus puree, jyväisyys korostuu. Hapahko maltaisuus, jossain määrin paahtunut fiilis. Vihreää omenaa, minttua. Jälkimaku alkaa hyvin metallisena ja melkein palaneena. Karhean tammisuuden jälkeen makeus nousee, vanilja ja kovat toffeekarkit. Silti finaali jää hiukan… karuksi. Vesilisä korostaa jyväisyyden raakaa puolta, samalla myös mahlainen makeus nousee.

Arvio: Muutamat oudot sivuäänet, metallisuus ja sahanpuru ja liimamaisuus, hiukan häiritsevät kokemusta. Jos off-note-osaston saa pois mielestä, kokonaisuudesta voi kyllä myös nauttia. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 65/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 7).

Talisker 30 yo 2011 Release 45,8%

Taliskerin 30-vuotias julkaistiin vuonna 2011 ensimmäistä kertaa Taliskerin normaalilla vahvuudella, ei tynnyrivahvuisena. Kaikkineen se on aina jäänyt tuotteena loistavan 25-vuotiaan varjoon. Mutta ehkä tämä kolmekymppinenkin vielä nousee. Maistetaan.

Talisker 30 yo 2011 Release

(45,8%, OB, 2011, 2964 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja suolainen. Huonekaluvahaa, kuivaa tammisuutta, kanervaisuutta, anista. Appelsiinimarmeladia, herukkaisuutta. Mineraalisuutta. Merellisyyttä, suolaa, merilevää. Hiukan pehmeää turpeisuutta taustalla. Elegantti ja houkutteleva, mutta varsin kevyt vaikutelma – Taliskeriksi.

Maku: Kuivan tamminen ja runsaan hedelmäinen. Suolaa ja pippuria on kuin Bunnassa ikään. Appelsiinia, omenaa, tölkkiananasta, mustaherukkamarmeladia. Tamminen karvaus leikkaa upeasti hedelmäistä makeutta. Turve tulee selvemmin esiin kuin tuoksussa. Suolaisuus ja mineraalisuus toimivat hienosti. Tiettyä kermaisuutta ja pähkinäisyyttä löytyy myös. Suutuntuma on moniuloitteinen mutta melko kevyt, tämä todella muistuttaa iäkästä Bunnaa. Jälkimaku on paahteinen, teemäinen (Earl Grey), mukavan pippurinen ja kihelmöivä. Mausteinen, kuivakka tammisuus jatkuu erittäin pitkään.

Arvio: Taliskerin raivokas perusluonne on 30 vuodessa selvästi tasaantunut. Tyylikästä. 91/100

Knockando 12 yo 43%

Pieni Knockandon tislaamo pitää perusvalikoimassaan 12-vuotiasta ja 18-vuotiasta pullotetta. Myös 25-vuotiasta näkyy silloin tällöin.

Tiedän, että niitä ei pidetä kovinkaan korkeatasoisina, mutta Knockandon kontribuutio Diageon The Managers’ Choice -sarjaan oli mielestäni niin tyrmäävä, että pakko on saada maistaa tätä 12-vuotiastakin.

Knockando 12 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Karamellinen ja maltainen. Toffeeta, maitosuklaata, pekaanipähkinää. Hiivaleipää, oikein kunnon limppumaisuutta. Corn flakes -muroja, rasvaista keksiä. Omenaa, mandariinia. Tasapainoinen mutta hiukan tavanomainen speysider.

Maku: Maltainen ja pähkinäinen. Miellyttävä toffeemaisuus, maitosuklaa ja siirappi tukevat makeaa avausta. Suutuntuma on melko rasvainen, suorastaan kermainen, ja samalla ryhdikkään mausteinen. Tammisuus tuo aavistuksen kireyttä profiiliin. Anista, omenaa, makeaa sitruksisuutta. Maltaisuus maistuu melko hapokkaana. Keksimäisyys ja muro-osasto ovat myös läsnä. Jälkimaku liikkuu pehmeän maisteisuuden, pähkinöiden ja tammisuuden välillä. Toffee ja uuniomena maistuvat, mutta finaali ei kanna kovin kauas.

Arvio: Miellyttävä ja klassinen profiili, mutta omaperäisyydellä tämä viski ei juhli. 81/100

Port Ellen 1982/2007, Berry’s Own Selection 56,1%

Tällä kertaa lasissa Berry Bros & Ruddin ex-bourbonissa kypsynyttä Port Elleniä.

Port Ellen 1982/2007, Berry’s Own Selection

(56,1%, Berry Bros & Rudd, Berry’s Own Selection, Cask #2850, 70 cl)

Tuoksu: Suolainen, hiilisavuinen ja kuivan sitruksinen. Jodia, merilevää, kosteaa rantakalliota. Savu on terävää mutta melko hentoa. Hiukan imelä makeus. Merisuolaa, heinää, aavistus tervaa, öljyisyyttä. Dieseliä, likaista turpeisuutta. Voimakas, suoraviivainen kokonaisuus. Vesilisä tuo esiin omenaa ja tammisuutta.

Maku: Suolainen aloitus, turvetta ja sitrusta. Melko hapokas ja mineraalinen, savuinen ja kalkkinen. Jodia, lääkemäisyyttä, antiseptisiä aineita. Tammen mausteet tuntuvat terävän pippurisina (valkopippuri, chili). Taustalla vaniljaisuutta, makeaa leivosmaisuutta. Sitruunaa, kirpeää omenaa, mantelia. Suutuntuma on pippurisen rapsakka ja öljyinen. Jälkimaku alkaa rasvaisena ja tammisena. Voimakas Key Lime Pie nousee hallitsemaan upeaa finaalia. Limettiä, mineraalisuutta, pippuria, suolaa, savua… Mahtava lopetus! Kestää pitkään, kuivuu tyylillä. Vesilisä korostaa maussa likaisen öljyisiä ja tunkkaisia sävyjä.

Arvio: Erittäin suolainen ja suoraviivainen yksilö, joka loistaa vasta jälkimaussa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 4).

Glen Spey 1996/2009 The Managers’ Choice 52%

Glen Speyn varastoista löytyi The Managers’ Choice -sarjaan epätyypillisesti uudessa tammessa kypsynyt viski. Kun Glen Spey muutenkin julkaisee niin vähän omia pullotteita, valintaa voi pitää erikoisena. Mutta maistetaan, ennen kuin tuomitaan.

Glen Spey 1996/2009 The Managers’ Choice

(52%, OB, 18.01.1996–2.3.2009, New American Oak, Cask No. 240, 276 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinää, ruohoa, mietoa kukkaisuutta. Akaasiahunajaa ja vaniljaa, hiukan paahteista tammisuutta. Melko makea leivosmaisuus (briossi), öljyinen yleisvaikutelma (seesamiöljyä). Vaahtokarkkia, sokerisuutta, valkoviinisyyttä. Hiukan jyväisyyttä. Varsin miellyttävä kaikessa terävyydessään. Vesilisä tuo esiin vanerisia sävyjä ja jopa liimaisuutta, ruusuvettäkin löytyy.

Maku: Makean jyväinen ja iskevän tamminen. Hapokkaan valkoviinimäinen ja mineraalinen, ei ollenkaan niin makea suussa kuin nenässä. Kuivaa sitruksisuutta, lujat tanniinit. Suutuntuma on melko terävä, öljyinen toki. Purukumia, pehmeitä hedelmäkarkkeja. Mantelia, seesamiöljyä, mausteisuutta. Jälkimaku alkaa tumman yrttisenä ja erittäin paahteisena. Vähitellen makeus alkaa saada valtaa, hunaja ja purukumi erityisesti. Melko sitruksinen lopussa, ei kovin pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin kosolti valkopippuria.

Arvio: Uuden tammen parhaat puolet loistavat vielä poissaolollaan näin nuoressa viskissä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2).

Rosebank 22 yo 1981/2004 Rare Malts 61,1%

Rosebankin neljästä Rare Malts -julkaisusta tämä vuoden 2004 pullote oli viimeinen. Muutenkin Rosebankin julkaisut ovat olleet 2000-luvulla hiukan tiukassa – tislaamo suljettiin 1993. Ulf Buxrudin Rare Malts -kirjasta voi lukea lisää tästäkin pullotteesta.

Rosebank 22 yo 1981/2004 Rare Malts

(61,1%, OB, 1981–2004, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen, tiivis ja voimakas. Persikkaa, sitruksisuutta, banaania, omenaa, kiiviä. Tuore ja melko pureva tammisuus, vaniljaa ja mausteisuutta. Konsentroitunutta makeutta, makeisia peltirasiassa, hunajaa ja toffeeta. Jännä ristiveto purevan tammen ja tiiviin makeuden välillä. Heinää, voikeksiä, minttua. Vesilisä nostaa kukkaista ja metistä fiilistä, avaa hiukan sulkeutunutta vaikutelmaa.

Maku: Tamminen ja ruohoinen, selvästi enemmän Lowland-fiilistä kuin kireähkössä tuoksussa. Öljyinen suutuntuma, mausteet ja tanniinit ottavat myös kunnolla kiinni. Hedelmäinen makeus on nyt kompottia, aprikoosi ja omena tulevat läpi. Aseöljyä, voita, mielenkiintoista likaisuutta. Jälkimaku alkaa kuivattavan tammisena, heinäisenä ja öljyisenä. Vähitellen toffeen makeus nousee, samoin kompleksinen mausteisuus. Yllättävän lyhyeksi finaali kuitenkin jää. Vesilisä tuo esiin minttua ja appelsiinimehua, avaa kireyttä mukavasti.

Arvio: Nenässä kireä mutta suussa mielenkiintoinen ja jopa ihan monimuotoinenkin viski. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 7).

Talisker 57° North 57%

Talisker lanseerasi leveyspiirinsä mukaan nimetyn NAS-viskin vuonna 2007, ja sittemmin se on jäänyt pysyvästi valikoimaan. Kypsytyksessä on tietääkseni käytetty pelkästään amerikkalaista tammea. Ex-bourbontynnyreitä on varmasti joukossa, mutta mahdollisen ex-sherryn osuus on hämärän peitossa.

Talisker 57° North

(57%, OB, NAS, +/- 2014, 20 cl)

Tuoksu: Turpeinen, suolainen, merellinen ja salmiakkinen. Paksu, pehmeä, hiukan nokinen savuisuus. Melko pistelevä, pippurinen tammisuus. Lääkemäisyyttä, antiseptisia aineita. Hunajaisuutta, mineraalisuutta, omenamehua. Hiukan kreosoottia ja tervaa. Vesilisä tuo esiin makeaa sitruksisuutta ja huonekaluvahaa.

Maku: Tervainen ja savuinen, tamminen ja voimakas. Turpeisuutta, nokisuutta, salmiakkia, merellisyyttä, jodia. Melko kuiva suutuntuma. Tavallaan kapea, hyvin keskittynyt makupaletti. Tammisuus tuntuu varsin voimallisena. Vihreää omenaa (Valkea kuulas), jännää sitruksisuutta, jotain lamppuöljymäistä. Jälkimaku alkaa yllättävän hunajaisena ja samalla vahvan suolaisena. Fiilis on salmiakkinen ja savuinen, nokinen ja tamminen, roteva ja runsas. Pippurisuus korostuu loppua kohti, samoin tietty mineraalisuus ja lyijyisyys. Vesilisä erottelee mausta mehiläisvahaa ja valkoviinimäisyyttä, minkä lisäksi maistuu Hollandaise-kastike (!).

Arvio: Suoraviivainen, ei järin kompleksinen mutta omassa jutussaan ehdottoman hieno. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 10). Whisky Magazine 82/100 (Dave Broom), 83/100 (Martine Nouet).

North Port 20 yo 1979/1999 Rare Malts 61,2%

Nyt lasissa on jotain, mistä ei ole mitään aiempaa kokemusta. North Portin tislaamo perustettiin Angusin härkäseuduille 1820. Sen viskejä näkee myös North Port Brechin- ja Brechin-nimillä – Brechin on kylä, jossa tislaamo sijaitsi.

Toisen maailmansodan aiheuttamaa 11 vuoden taukoa lukuun ottamatta North Portin tuotanto jatkui melko tasaisella tahdilla loppuun saakka eli vuoteen 1983. Silloin homma pantiin pakettiin, niin kuin varsin monessa tislaamossa, kun viskijärvi lainehti yli äyräiden.

North Port oli Rare Maltsissa mukana neljällä pullotteella. Tämä vuoden 1999 julkaisu oli siinä sarjassa tislaamon viimeinen. Lisää voi lukea Ulf Buxrudin komeasta Rare Malts -teoksesta.

North Port 20 yo 1979/1999 Rare Malts

(61,2%, OB, 1979–1999, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Raskaan hedelmäinen, öljyinen ja tummasävyinen. Tölkkiananasta, vahvaa tammisuutta, hapanta valkoviiniä ja mineraalisuutta. Poltettua tulitikkua, öljyä, hiilisyyttä, jotain hiukan muovista. Palanutta. Sitruksisuutta, persikkaa, inkivääriä. Aika raffi paketti. Vesilisä avaa sentään makeaa vaniljaa ja ruohoisuutta.

Maku: Öljyisen hedelmäinen ja purevan mausteinen. Tammi tulee päälle melko kovilla tanniineilla ja mausteilla. Tölkkihedelmät – ananasta ja persikkaa – jäävät nopeasti jalkoihin. Tummaa yrttisyyttä, salmiakkijauhetta, jotain palanutta. Hiilisyys ja poltetut tulitikut ovat maussa mukana. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas. Jälkimaku on täynnä raakaa ananasta, purevaa tammisuutta, öljyä ja ruohoa. Suu kuivuu lopullisesti. Inkivääriä, sitruunankuorta ja hapokasta omenaa – ja edelleen se palanut sivumaku, joka tuo kitkeryyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo sitruksista makeutta ja aavistuksen akaasiahunajaa.

Arvio: Erikoinen yhdistelmä öljyistä hedelmää ja jotain palanutta. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 5).