Diageo

Lagavulin 21 yo 1985/2007, 56,5%

Lagavulinin vuonna 1985 tislattu 21-vuotias on viski, joka on häilynyt unelmalistani kärkipaikoilla vuosikaudet. Nyt sain viimein tilaisuuden tutustua siihen – vieläpä pullosta, jonka avaamiseen pääsin mukaan. Kun oksidaation vaikutusta ei juuri ollut, viskiä sai availla lasissa hyvän tovin. Nimenomaan hyvän tovin.

Lagavulin 21 yo 1985/2007

(56,5%, OB, 1985–2007, Spanish sherry European oak casks, 6642 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja tumman yrttinen, silti yllättävän raikas ja minttuinen. Turve tuntuu varsin kuivana savuna. Luonnonkumia, lakritsia, tervaa. Fantastinen. Kuivaa tammisuutta, tummaa suklaata, kaakaota. Aavistus ilotulitemaista rikkiä savun seassa. Vahamaisuutta, herukkaa, mausteisuutta. Vesilisä tuo poltettua tulitikkua selvemmin esiin, kumisaapasta ja suklaata.

Maku: Suklainen, turpeinen ja luonnonkuminen, mausteinen ja mahtava. Jumalainen tammisuus, kuivakka ja vahamainen. Herukkaista kirpeyttä, siirappista makeutta, mustapippuria, chiliä. Kaakaota, luumuhilloa, rusinaa. Suutuntuma on täyteläinen ja vahva, silti loistavasti tasapainossa. Jälkimaku on tervainen, pippurinen, muhkean sherryinen. Kumisuutta, tammea, herukkaisuutta, suklaata, pähkinää. Mahtava, pitkä finaali. Hands down. Vesilisä korostaa suklaisia ja piparkakkuisia sävyjä. Nam.

Arvio: Maineensa veroinen klassikko. Kun lasi on tyhjä, sen pohjalta uhkuu vielä sammuneiden ilotulitteiden tuoksua. Täydellinen tiivistys huikeasta kokemuksesta. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 95/100. Whiskynotes 93/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 19).

Linkwood 15 yo, Gordon & MacPhail 43%

Gordon & MacPhail on julkaissut lisenssillä 15-vuotista Linkwoodia ilmeisesti ainakin hämyiseltä 1970-luvulta saakka. Nykyisessä vattauksessa on mukana sekä first fill- että refill-sherrytynnyreitä.

Tunnustan jo heti tässä vaiheessa, että olen alkanut pitää Linkwoodin tuotannosta jatkuvasti enemmän. Odotukset ovat jälleen korkealla.

Linkwood 15 yo, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 2011*, Licensed Bottling, First Fill and Refill Sherry Casks, 35 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen, nahkainen ja makean sherryinen. Suklaata, saksanpähkinää, piipputupakkaa, huonekaluvahaa, pientä nuotiosavua taustalla, palvikinkkua. Herkkä kukkaisuus kaiken keskellä. Punaista omenaa, halvaa, kinuskia, neilikkaa, mansikkaa, vaniljaa. Todella hieno tuoksu. Sokerinen makeus ja vahamainen tammisuus toimivat upeasti.

Maku: Luumuinen, tumman suklainen ja varsin maltainen. Selvästi tanniinisempi ja karvaampi kuin makea tuoksu antoi odottaa. Runsaasti mausteisuutta, mustaa teetä, mustaherukkamarmeladia. Saksanpähkinää, voita, rotevaa tammisuutta. Varsin kermamainen suutuntuma, johon tammi tuo kuitenkin oman sävynsä. Jälkimaku on suoraviivaisen tamminen, mausteinen, pähkinäinen ja sherryinen. Kinuskinen makeus löytyy vähitellen, ja finaali kasvaa omenan ja luumun kautta oikein hienosti – ja varsin pitkäksi.

Arvio: Upean tuoksuinen viski ei täysin lunasta maussa lupaustaan, mutta hieno se on silti. Odottamattoman hieno oikeastaan, kun kyseessä on vain kierrekorkkituote. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 8). Whisky Magazine 75/100 (Martine Nouet), 75/100 (Dave Broom). Dramming 83/100.

Royal Lochnagar 2000/2012 Distillers Edition 40%

Royal Lochnagarin Distillers Edition on viimeistelty Moscatel-jälkiruokaviiniin käytetyissä tynnyreissä. Myönnän, että sydämessäni on aina ollut pehmeä kohta Royal Lochnagarille, mutta tämä finistely hiukan epäilyttää.

Royal Lochnagar 2000/2012 Distillers Edition

(40%, OB, 2000–2012, Moscatel Finish, Batch RW/00-12W, 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti makeaa mallasta. Parfyymimäinen hedelmäisyys. Huomattavasti mansikkaa. Viinisyyttä ja sokerisuutta. Briossia, vaniljaa, kukkaisuutta. Pyöreä, pehmeä ja makea kokonaisuus, silti hiukan… keinotekoinen. Aavistus tuoretta ruohoa, kermaisuutta, tomusokeria. Mielenkiintoinen kattaus sinänsä.

Maku: Pehmeä ja makea. Mansikkaa, viinisyyttä, punaista omenaa, mandariinia. Nuorekas tamminen puraisu. Weetabixia, hiivaleipää, imelää maltaisuutta. Varsin hapokas sivujuonne, tanniineja ja napakkaa mausteisuutta. Suutuntuma muuttuu makeasta karvaaksi matkan varrella. Jälkimaku onkin sitten todella karkkinen: mansikkaa, toffeeta, hedelmäpurkkaa ja piparminttua (Polka-karamelleja). Tammisuutta, viinisyyttä, mausteisuutta, mustan teen kitkeryyttä, lopuksi vielä hunajaa, vaniljaa. Yllättävän pitkä finaali.

Arvio: Omalaatuinen ja mielenkiintoinen tapaus. Mansikkaisuus jäi välittömästi mieleen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 81/100.

Glendullan 26 yo 1978/2005 Rare Malts 56,6%

Glendullanin kontribuutio Rare Maltsiin oli peräti seitsemän julkaisun kokoinen. Tämä 26-vuotias vuodelta 2005 oli niistä viimeinen, ja sen jälkeen myös koko Rare Malts -sarja päättyi.

Klassikoiden äärellä ollaan taas, joten odotusten määrää on turha vähätellä. Kiinnostaahan tämä, vaikka kokemukseni Glendullanista ovat olleet tähän asti varsin vaatimattomat.

Glendullan 26 yo 1978/2005 Rare Malts

(56,6%, OB, 1978–2005, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja kuiva. Vahamaisuutta, kuivakkaa tammisuutta, ruohoa, valkoviiniä, mineraalisuutta. Akaasiahunajaa, kovia hedelmäkarkkeja, hiukan murokeksiä. Minttua, sitruunamelissaa, tuoretta yrttisyyttä. Hiukan metisyyttä, apilankukkaa. Tiivis ja tyylikäs tuoksu. Vesilisä tuo pintaan päärynää ja vaniljaa.

Maku: Linjassa tuoksun kanssa, valkoviinimaisuus ja maltaisuus kohtaavat kuivan tammen ja metisen makeuden. Erittäin öljyinen suutuntuma, ryhdikäs ja konsentroitunut maku. Mineraalisuutta ja runsaasti pippuria, taustalla minttua. Paljon paahteista karamellisuutta. Omenaa, aprikoosia, kurkkupastillia. Mielenkiintoinen viski, tiivis ja voimakas. Jälkimaku alkaa yrttisen teemäisenä, tummana ja tammisena. Öljyinen, siirappinen makeus ja kuivan kireä mineraalisuus ottavat mittaa toisistaan. Aprikoosia, hiukan päärynää, kovia toffeekarkkeja… Hieno ja varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja anista. Nam.

Arvio: Todella kompleksinen ja kiinnostava viski. Silkkaa laatua. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Dramming 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 8). Whisky Magazine 82/100 (Michael Jackson), 82/100 (Ian Wisniewski).

Cardhu 15 yo 40%

Cardhun tislaamon oma tuotanto jää jatkuvasti Johnny Walkerin varjoon, vaikka tämä 15-vuotias on kuulunut sen perusvalikoimaan jo pidemmän aikaa.

Cardhu 15 yo

(40%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja makea. Ruohoisuutta, heinää, vesikasveja. Vaahtokarkkia, purkkaa, hunajaa, jotain yrttistä kurkkupastillia. Anista, vaniljaa, briossia. Voitaikinamaisuutta. Runsaampi kuin 12-vuotias, mutta ei vieläkään mikään suuri viski. Perinteinen ja mallikelpoinen sinänsä.

Maku: Maltainen ja yllättävän kuivasti tamminen. Tällainen tammen kuivuus puhuttelee minua aina. Vahamaisuutta, yrttisyyttä, vaniljaa. Maltaisuus on miellyttävän hapokasta ja sitruksista, silti leivosmaista ja mukavalla tavalla jyväistäkin. Suutuntuma on kevyt, se on tämän heikkous, mutta pieni vahamaisuus tuo sentään tukea. Vihreää omenaa, mandariinia, karamellista makeutta, runsaasti mausteisuutta. Jälkimaku on yllättävän kuiva ja melko kitkeräkin. Roteva mausteisuus ja tietty paahteisuus säestävät maltaisuutta. Kaikkineen jälkimaku jää hiukan lyhyeksi ja valjuksi. Perusmaku toimii siitä huolimatta.

Arvio: Yhden pienen pykälän parempi kuin Cardhun 12-vuotias. Edustaa perinteistä maltaista tyyliä eikä yritä olla yhtään enempää kuin mitä on. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

St Magdalene 25 yo 1982/2008, Blackadder Raw Cask 61,8%

Vuonna 1798 perustettu St Magdalene tuli tiensä päähän suuressa rysäyksessä 1983. Nykyään tislaamo on tuhottu, mutta siellä tislattua viskiä voi löytää vielä St Magdalenen tai Linlithgowin nimellä.

Nyt käsissä on Blackadderin pullottama Raw Cask -sarjan St Magdalene. Viskin ikään nähden alkoholiprosentti on todella ylhäällä ja väri vaalea. Tynnyri on ollut ilmeisen tiivistä tavaraa.

St Magdalene 25 yo 1982/2008, Blackadder Raw Cask

(61,8%, Blackadder Raw Cask, 9/1982–3/2008, Cask #2180, 603 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ananasta, omenaa ja öljyisyyttä. Yrttiteetä, lehtisavua, hiukan maakellaria. Appelsiinia, kovia toffeekarkkeja. ”Tiukka” tuoksu. Appelsiinimarmeladia, paahteisuutta, maltaisuutta. Weetabixia, vaniljaa, vahaa. Vesilisä tekee hyvän säväyksen, se paljastaa ruohoisuutta, apilankukkaa, makeaa metisyyttä.

Maku: Erittäin öljyinen ja voimakas. Ananas ja omena korostuvat heti, niiden lisäksi sitruuna maistuu. Tammisuus on myös esillä, inkivääri ja valkopippuri sen mukana. Maltaisuus on enemmän taustalla kuin tuoksussa. Makeuttakin löytyy, hunajaa ja hedelmäkarkkeja. Vaniljaa, lakritsia, jotain vahamaista. Jälkimaku on harvinaisen maukkaalla tavalla tamminen, lakritsinen, teemäisen paahtunut ja pippurinen. Karamellisoituja pähkinöitä. Hyvä finaali. Vesilisä on tarpeen, koska siitä alkaa rasvainen hedelmien vyöry.

Arvio: Puhdas ja väkivahva, todella tiukka viski, joka on jälkimaussa parhaimmillaan. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 12).

Auchroisk 30 yo Special Release 2012, 54,7%

Auchroiskin tislaamopullotteet ovat harvassa, mutta vuonna 2012 saatiin 30-vuotias julkaisu osana Diageon Special Releases -sarjaa. Pääosa tähän käytetystä viskistä on tiettävästi peräisin ex-sherrytynnyreistä.

Auchroisk 30 yo Special Release 2012

(54,7%, OB, 1982–2012, American & European Oak Casks, 2976 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, paahteinen, karamellinen. Vanhanaikaisia tikkunekkuja. Vaniljaa, kermaisuutta, taatelia. Intensiivistä vaaleaa kahvisuutta. Herkullista suklaisuutta, mantelia, voikeksejä. Rusinoita, kinuskia. Maltaisuutta. Hienostunut ja herkullinen, suorastaan upea. Vesilisä tuo tuoretta kirsikkaa hienosti esiin, samoin ruohoisia sävyjä.

Maku: Maltainen ja paahtunut. Siirappia, palanutta sokeria. Melkoinen pudotus tuoksusta. Vahva maltaisuus hallitsee, kitkerän olutmaisena ja osin imelänä. Hapanta vadelmamarmeladia, mausteisuutta (inkivääriä), vahvoja yrttejä (salviaa), mustaa teetä. Suutuntuma on melko kermainen mutta body korkeintaan keskitäyteläinen. Jälkimaku tuo takaisin tuoksun makeuden, voikeksit ja tikkunekut. Kahvisuus ja tumma suklaa ovat silti jälkimaun pääosassa. Rusinaa, mantelia. Pitkä ja lopuksi melko herkullinen finaali. Vesilisä keventää yleistä kitkeryyttä mutta nostaa hiukan lenseää maltaisuutta toisessa päässä esiin.

Arvio: Nenässä huippu mutta suussa pettymys – kitkerä ja hiukan sekava. Kokonaisuutena ei mitenkään huono viski, mutta raju pudotus tuoksun luomista odotuksista tuntuu aina raskaalta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 1). Whiskynotes 87/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2013, 55,1%

Lagavulin jatkaa 12-vuotiaan pullotteensa (Baby Lagavulinin, kuten Iain McArthur sanoo) vuosittaista julkaisemista. Nyt käsissä on vuoden vanha pullote eli vuoden 2013 julkaisu, ja se on siis järjestyksessään jo kolmastoista tätä lajia.

Lagavulin 12 yo Special Release 2013

(55,1%, OB, 2013, 13th Release, Refill American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja savuinen. Ketjurasvaa, lamppuöljyä, märkää turpeisuutta. Salmiakkia, kuivalihaa. Savua ja sitruunankuorta. Hunajaa, imelää makeutta (kinuskia), tuoretta tammea. Todella täyteläinen. Märkää tuhkaa, uunijuureksia, merilevää. Vesilisä tuo suolaisuutta ja jodia pintaan.

Maku: Tuoreen tamminen, täyteläinen ja rasvainen. Imelää, kinuskista makeutta, jota tuhkainen ja turpeinen savu leikkaa. Öljyä, sitruksisuutta, lihaisuutta, salmiakkia. Toimii. Savumakkaraa ja maltaisuutta. Jälkimaku on hunajainen ja öljyinen, voimistuvan tamminen ja yllättävänkin suolainen. Paahteisuutta, tuhkaa, salmiakkia, kinuskia, toffeeta. Herkullinen, varsin pitkä ja öljyinen finaali. Vesilisä korostaa suolaisia ja merileväisiä piirteitä.

Arvio: Erittäin rasvainen ja iso viski ollakseen näin nuori. Edelleen erinomaista tavaraa, loistavalla balanssilla. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 86/100.

Linkwood 1996/2009 The Managers’ Choice 58,2%

Linkwoodilta otettiin The Managers’ Choice -sarjaan lukemani mukaan varsin aktiivinen sherrytynnyri. Tähän sarjaan kuuluvien viskien laatu on ollut kyllä todella vaihteleva, mutta mielenkiintoisia nämä ovat silti olleet. Harva kuitenkaan aivan hintansa väärti.

Linkwood 1996/2009 The Managers’ Choice

(58,2%, OB, 18.12.1996–05.02.2009, Bodega Sherry European Oak, Cask No. 10552, 480 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja lihaisa. Marsipaanin makeutta, siirappia, katajaisuutta, havuja. Kuivalihaa, rosmariinia. Makea maltaisuus, hyvä ryhti. Vaahtokarkkia, taatelia, suklaata, suitsuketta. Omaperäinen ja mielenkiintoinen! Vesilisä paljastaa nestesaippuaa ja mineraalisuutta.

Maku: Erittäin öljyinen ja alkuun raskas suutuntuma. Profiili kevenee nopeasti, siirappinen ja karkkimainen makeus nousevat pääosaan. Sherryisyys on PX-viimeistelyn kaltaista, aavistuksen päälleliimattua ja hyvin suklaista. Lihaisuus ja luumu maistuvat hetken, sitten iskevät lujat tanniinit. Tammella tapahtuu hetkellinen ylilyönti, suu kuivahtaa täysin. Jälkimaku alkaa melko puisevana ja erittäin mausteisena (inkivääriä). Siirappi ja luumu nousevat vähitellen, samoin rusinat ja hilloisuus. Inkivääri ja pippuri maistuvat keskipitkän finaalin lopussa runsaina. Vesilisä tuo havuisuutta ja eucalyptuksen raikkautta – ja parantaa tätä kautta linjan.

Arvio: Suklainen ja luumuisen makea Linkwood, joka kulkee lopuksi tammen kanssa rajoilla. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 2).

Glen Albyn 1975/2010, Gordon & MacPhail 46%

Glen Albynin tislaamo perustettiin 1844, ja se aloitti toimintansa 1846. Loppu tuli vuoden 1983 suuressa rysäyksessä, kun viskijärvi täyttyi ja laineet huuhtoivat heikoimmat kumoon.

En ole koskaan päässyt maistamaan Glen Albynia, mutta nyt sekin kunnia suotiin. Pullote on Gordon & MacPhailin lisenssisarjaa muutaman vuoden takaa.

Glen Albyn 1975/2010, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, 1975–2010, licenced bottling, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, heinäisen makea, ruohoinen ja varsin tamminen. Oikeastaan vain tietty huonekaluvaha viittaa iäkkäämpään viskiin. Mandariinia, mangoa, minttua. Varsin mieto mutta silti hiukan vaikeasti hahmotettava, enemmänkin sekava kuin aidon kompleksinen. Kukkaisuutta, hunajaa ja vaniljaa. Tavallaan kuitenkin ihan nätti. Vesilisä tuo lisää raikkautta ja samalla töräyksen hammastahnaa.

Maku: Mietoon tuoksuun nähden todella vahva ja intensiivinen. Maltaisuus puree heti, tammisuus iskee mausteilla (pippuria!) ja tölkkihedelmät aloittavat kunnon vyöryn. Tammi maistuu yllättävän tuoreena näin iäkkäässä viskissä, huonekaluvahaa ei juuri löydy. Minttu ja mausteet ovat pinnassa, kukkaisuus ja ruoho taustalla. Pientä epätasapainoa kautta linjan, suutuntuma on pureva. Jälkimaku alkaa paksulla maltaisuudella ja pistävällä tammella. Hunajaa, vaniljaa, sitrusta. Melko lyhyt. Vesilisä keventää tammen kovinta iskua.

Arvio: Sekava vai kompleksinen? Omaan makuuni epätasapainoinen, ei mikään suuri elämys. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.