Diageo

Brora 30 yo 2003 Edition 55,7%

VYSin Brora-tastingin kolmas viski oli vuonna 2003 pullotettu virallinen 30-vuotias. Nopeasti laskettuna siihenkin käytetyt tynnyrit ovat olleet sitä legendaarista 1970-luvun alun turpeista tuotantoa.

Olin ennen tätä Iäkkäät harvinaisuudet -tastingia maistanut yhden Broran ja pudonnut sen ääressä täysin polvilleni. Sillä säilyy ikuisesti sija sydämessäni, mutta näiden 1970-luvun alussa tislattujen yksilöiden luonne on kieltämättä aivan mykistävä. Ei tarvitse kuin mennä vähän lähemmäs lasia, niin tuon mahtavan turpeisuuden huomaa.

Brora 30 yo 2003 Edition

(55,7%, OB, 2003, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suolainen ja muhkean savuinen. Lihaisa, turpeinen ja tervainen. Maanläheisyyttä, tallia ja multaisuutta ja ruohoisuutta oikein kunnolla. Hedelmäinen vivahde, ananasta ja monihedelmänektaria. Vahamainen tammisuus, suolaista merellisyyttä ja ripaus ruutiakin. Voita. Vaniljaista makeutta, sokeria, voitaikinaa. Savuisuus ja rasvaisuus hallitsevat. Vesilisä tuo toffeeta ja vaniljakastiketta mukaan.

Maku: Vahamainen ja suolainen, intensiivisen tamminen ja savuinen. Mahtava turpeisuus, kirkas mausteisuus ja kiteinen suolaisuus. Upea viski. Tammisuudessa on vaniljainen ja valkopippurinen sävy. Hunajaista hedelmäisyyttä, ananasta ja jotain toffeemaista. Suutuntuma on vahamainen ja mausteisen kirpeä. Jälkimaku on todella merellinen ja suolainen, lakritsinen ja farmimainen (tallia, satulaa). Pippurisuutta, tervaa, salmiakkia. Valtava voima ja kesto, todella mykistävä finaali. Vesilisällä vahamaisuus lisääntyy ja myös hapahko maltaisuus pääsee pilkistämään.

Arvio: Loistava viski, jossa on tyylikästä turpeisuutta, merellistä suolaa ja toffeemaista makeutta huikeassa balanssissa. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 15).

Brora 23 yo 1981/2004, Chieftain’s 46%

VYSin Brora-tastingin toisena viskinä oli Chieftain’sin makeassa Pedro Ximenez -sherrytynnyrissä kypsynyt yksilö, joka oli ainoana ei-tynnyrivahvuinen.

Vaarana myös oli, että se kärsii tastingissa paikasta Douglas Laingin pullottaman vuoden 1972 Broran perässä. Siitä huolimatta tuoksusta kävi heti ilmi, että hyvin erilaisesta viskistä on kyse.

Brora 23 yo 1981/2004, Chieftain’s

(46%, Chieftain’s, 11/1981–12/2004, Pedro Ximenez Sherry Wood, Cask No. 1511, 300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella rusinainen ja makean sherryinen. Ruokosokeria ja siirappia. Hiukan luonnonkumia, toffeeta, suklaakastiketta. Aivan pieni nuotiosavu taustalla. Yrttisyyttä, karpaloa, lakritsia. Kuivan vahamaista tammisuutta. Upea on. Vesilisällä tuoksusta tulee todella suklainen, Sukulakua ja rusinaa riittää.

Maku: Hyvin öljyinen ja sherryinen. Alkuun makea, lakritsinen ja rusinainen. Suklaata ja ruokosokeria riittää, tiettyä vahamaisuutta ja suolaisuuttakin. Mansikkahilloa, makeaa marjaisuutta ylipäänsä. Kumimaisuutta ja mietoa turpeisuutta. Jälkimaussa tämä varsinaisesti räjähtää, todella suuri ja muhkea finaalin avaus. Mausteisuudessa on lakritsinen, yrttinen ja pippurinen kierre. Tervaa ja kaakaojauhetta, suolaa ja merellisyyttä. Loppua kohti ruokosokeri ja pehmeä turpeisuus nousevat. Erittäin pitkä ja mahtava finaali, jossa minttu ja antiikkinen vahamaisuus leikkivät todella pitkään. Vesilisä tuo aavistuksen eltaantunutta, makrillimaista sävyä, merellisyyttä ja hikeä – eli vesilisästä ei ole tässä liiemmin iloa.

Arvio: PX:n todella huomaa, tynnyri on ollut vähällä ottaa tästä yliotteen. Erinomainen viski pienestä levottomuudesta huolimatta. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 2).

Brora 30 yo 1972/2003, Douglas Laing Platinum 49,7%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan Brora-tasting järjestettiin Tammisaaressa, yhteistyössä Sydspetsens Malt Whisky Sällskapin kanssa. Setin avasi tämä uskomaton pullote.

Brora 30 yo 1972/2003, Douglas Laing Platinum

(49,7%, Douglas Laing, Platinum Old & Rare, Cask No. 6165, 222 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen ja tervainen, makean rusinainen. Tummaa suklaata, lakritsia, makeaa mausteisuutta. Lihaisuutta, chorizoa. Farmin sävyä, pientä multaisuutta ja tallia, nahkasatulaa. Huonekaluvahaa, antiikkisuutta ja kuivaa nahkaa. Hilloisuutta, pientä pähkinäisyyttä. Todella syvä ja runsas, täysin mykistävä oikeastaan. Vesilisä nostaa toffeesävyjä ja minttua.

Maku: Erittäin öljyinen, mahtavan turpeinen ja kuivuva. Iskee pienellä viiveellä, mutta todella lujaa. Wow. Vahamaista tammisuutta, huonekaluvahaa, suolaisuutta. Kuivempi kuin tuoksu, mutta silti turve ja suolaisuus tuntuvat hyvin kosteilta. Suklaata, nahkaisuutta, sherryä, rusinaisuutta, mantelia, hilloisuutta. Pieni lihaisuus, lyijy ja ruuti maistuvat. Valtava voima ja runsaus, silti loistelias tasapaino. Jälkimaku on antiikkisen tamminen, mutta samalla mustapippurinen ja muhkean mausteinen. Suklaata, tervaa, salmiakkia. Todella tumma, kahvinen ja paahteinen. Hienoa suolaisuutta ja samalla sherryistä makeutta. Massiivisen pitkä jälkimaku muuttuu ihan loppua kohti aavistuksen siirappiseksi, esiin tulee poltettua sokeria ja lakritsia. Hienot fenolit maistuvat loputtomiin. Vesilisällä ruutisuus ja lyijyisyys aavistuksen lisääntyy. Ei sinänsä kaipaa vettä.

Arvio: Käsittämätön viski. Kaikki tasapainossa, kaikki kohdallaan. 96/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 94/100. Whisky Monitor Database 94/100 (per 5).

Caol Ila 25 yo 43%

Olin hiukan alle kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa Skotlannissa. Vierailin ystäväni kanssa Glenkinchien tislaamolla, kuten niin monet muutkin, koska sinne pääseminen on Edinburghista niin helppoa.

Kuljimme paikallisbussilla Pencaitlandiin ja kävelimme sen noin viiden kilometrin matkan kylästä tislaamolle. Satoi vettä, maisema oli harmaa, edellisen illan baarikierros painoi jaloissa. Ympäröivät pellot eivät edes antaneet viitteitä siitä, että jossain olisi jokin tislaamo. Kaiken lisäksi tiesimme, että Glenkinchie ei ollut kummankaan suosikkiviskiä.

Kun lopulta pääsimme tislaamolle, kukaan ei tullut avaamaan ovea. Vartin kolkuttelun jälkeen kuitenkin pääsimme sisään ja saimme jopa ostettua tislaamokierroksen, vaikka olimme ainoina paikalla. Kierroksen tuli vetämään talonmiehen oloinen herra, joka ei osannut vastata oikein mihinkään meidän kysymyksistämme.

Kierroksen jälkeen pääsimme vierailukeskuksen baariin, jossa talonmies maistatti meillä tutun Glenkinchien. Kehuimme sen maasta taivaisiin. Herrasmiehenä hän antoi meidän valita baarista toisenkin dramin, joten otimme Caol Ilaa. Kun ylistimme vielä senkin maun jumalaiseksi, mies lähti takahuoneeseen, kolisteli hetken ja toi pullon 25-vuotiasta Caol Ilaa.

Se oli siihen aikaan hienointa viskiä, mitä olin päässyt maistamaan. Tuona iltapäivänä se maistui taivaalliselta.

Tänään lasissa on samaa tavaraa, aivan tuoretta erää ja 43-volttisena. Minulla ei ole pienintäkään aavistusta, miltä se mahtaa maistua. Muistan vain tuon sateisen syksyisen päivän Glenkinchien tislaamolla.

Caol Ila 25 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Nuotiosavuinen ja omenainen, varsin ujo. Seesteisen hedelmäinen, appelsiininkuorta ja kiiviä. Tammisuus tuntuu vahamaisena, hyvin mietona. Yhtä aikaa elegantti ja hiukan ponneton. Suolaa, hapokkuutta, maltaisuutta, kovia toffeekarkkeja, ripaus lakritsia. Mieto turpeisuus leijuu kaiken keskellä.

Maku: Pehmeän vahamainen ja aluksi erittäin mieto. Suolaisuutta ja kukkaisuutta, erikoinen yhdistelmä. Turvesavu näyttäytyy hiukan selvemmin kuin tuoksussa, mutta yleisilme on edelleen kevyt – ja kuivan tyylikäs. Hedelmäteetä, appelsiinimarmeladia, sitruunalimonadia, aprikoosia, kiiviä, tuoretta ananasta. Maltaisuus on hapahkoa, tammisuus tuo mukavasti kevyttä mausteisuutta. Jälkimaku on salmiakkinen, hiukan tervainen, turpeinen, suolainen ja varsin tumma. Omenaa, vahamaista tammisuutta, hiukan pippuria. Yllättävänkin ponnekas ja pitkä finaali, jossa on kompleksisuutta vaikka muille jakaa.

Arvio: Omaperäinen ja mieto savuviski, tyylikäs ja kompleksinen. Vain potku puuttuu. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 3). Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 82/100 (Dominic Roskrow).

Lagavulin 12 yo 1995/2008 Friends of the Classic Malts 48%

Lagavulin on julkaissut vuosien saatossa kaksi erityistä Friends of the Classic Malts -pullotetta. Uusin, tänä vuonna lanseerattu FOCM-julkaisu on käynyt kolmessa eri tynnyrityypissä, mutta nyt käsissä oleva, vuonna 2008 julkaistu Lagavulin on viettänyt koko kypsytysaikansa ensimmäisen täytön ex-sherrytynnyreissä.

Lagavulin 12 yo 1995/2008 Friends of the Classic Malts

(48%, OB, 1995–10.6.2008, European First Fill Sherry Oak Casks, Friends of the Classic Malts, 70 cl)

Tuoksu: Makean turpeinen. Hapanimeläkastiketta, savupossua, viinisyyttä. Sikaria, tallia, jotain aavistuksen ummehtunutta. Öljyinen, imelä vaikutelma. Mausteisuutta, makkaraa, ylikypsiä sekahedelmiä. Rancio-fiilistä, pekonia. Merellisyyttä, suolaa. Vesilisä tuo salmiakkia ja tervaa pintaan.

Maku: Viininen, imelä, savuinen. Pekonia, rasvaa, makkaraa. Maltainen ja mausteinen, varsin omalaatuinen tapaus. Marjaisuutta, ylikypsää hedelmää, pippuria, suolaisuutta, merellisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja rasvainen, fiilis jo melkein härskiintynyt. Jälkimaku on marjaisa, hapanimelä, erittäin makea. Viinisyyttä, karamellia, luumuhilloa, rusinakiisseliä. Hiukan kahvisuutta. Melko pitkä finaali kaikkineen. Vesilisällä tervaisuus ja tietty tumma yrttisyys tulevat pintaan.

Arvio: Viininen ja makea. Ei hassumpaa silti, eräänlainen ääritapaus. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 7).

Convalmore 28 yo 1977/2005, 57,9%

Kolmen Diageon tislaamopullotteen dream dram -sarja alkoi Lagavulinin 21-vuotiaalla, jatkui 20-vuotiaalla sherry-Taliskerilla ja päättyy Convalmoren 1977:aan. Tätä olen viimeksi kuolannut Ian Buxtonin 101 Legendary Whiskies -kirjan ääressä.

Convalmore 28 yo 1977/2005

(57,9%, OB, 1977–2005, Natural Cask Strength, 3900 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja hedelmäinen, hiukan nuotiosavuinen. Kuivakka tammisuus, mehiläisvaha ja akaasiahunaja toimivat hienosti yhteen. Omenaa, aprikoosia, luumua, valkoviinimarjaa, mustikkaa, mandariinia. Hedelmäkarkkia, vaniljaa, huonekaluvahaa. Upea. Vesilisä korostaa vaniljaista ja minttuista ulottuvuutta.

Maku: Vahamainen ja marjaisa, tamminen ja lakritsinen. Omenaa, aprikoosia, viherherukkaa. Kuiva, mahtavan vahamainen tammisuus. Savuisuus pyörii hienosti ympärillä, kuivana ja nuotiomaisena. Erittäin intensiivinen kokonaisuus, mausteita ja potkua riittää. Suutuntuma on kermainen ja tiivis. Jälkimaku on salmiakkinen, vahamainen, omenainen ja tiivis. Herukkaista kirpeyttä, taustalta nousee hunajaa ja kovaa toffeeta, vaniljaa. Huikea tasapaino loppuun asti. Erittäin pitkä ja hallittu finaali. Huh. Vesilisä makeuttaa ja avaa makua selvästi, tulee lisää vaniljaisia ja mandariinimaisia sävyjä.

Arvio: Vahamainen, hedelmäinen, suunnattoman suuri viski. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 17).

Talisker 20 yo 1981/2002, 62%

Taliskerin vuonna 2002 julkaisema, ex-sherryssä kypsynyt 20-vuotias kuuluu jälleen sarjaan unelmaviskit. Tuotteen hinta jälkimarkkinoilla on noussut parin viime vuoden aikana eksponentiaalisesti, ja luulenpa, että siihen on myös syynsä. On aika ottaa selvää, mistä kyseinen pullote on tehty.

Talisker 20 yo 1981/2002

(62%, OB, 1981–2002, Sherry, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, kinuskinen, herukkainen. Yllättävän sulkeutunut aluksi, mutta aukeaa lasissa mahtavasti. Rusinaa, kumisaapasta, siirappia. Grillattua makkaraa. Neilikkaa, joulukakun mausteita, piparkakun maustelientä. Tammisuus on varsin kuivaa laatua, aivan huippua. Vesilisä avaa hienosti mausteisuutta ja piparkakkumaisuutta.

Maku: Räjähtävän suuri viski! Jos tuoksu on latautunut, maku ampuu täydeltä laidalta. Savua, turvetta, mustapippuria, runsasta mausteisuutta, savumakkaraa. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen. Suklaata, ruokosokeria, siirappia, chiliä. Upea kokonaisuus. Jälkimaku on täynnä mustapippuria ja chiliä, jotka soivat yhteen sherryisen makeuden ja rusinaisen hedelmäisyyden kanssa. Paahteisuutta, tammea, lakritsia, tervaa. Upea, pitkä finaali. Vesilisä avaa pippuria entisestään, skaala on uskomattoman lavea.

Arvio: Loistelias, massiivinen Talisker. Ei mitään lisättävää. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100. Whisky Monitor Database 92/100 (per 18).

Lagavulin 21 yo 1985/2007, 56,5%

Lagavulinin vuonna 1985 tislattu 21-vuotias on viski, joka on häilynyt unelmalistani kärkipaikoilla vuosikaudet. Nyt sain viimein tilaisuuden tutustua siihen – vieläpä pullosta, jonka avaamiseen pääsin mukaan. Kun oksidaation vaikutusta ei juuri ollut, viskiä sai availla lasissa hyvän tovin. Nimenomaan hyvän tovin.

Lagavulin 21 yo 1985/2007

(56,5%, OB, 1985–2007, Spanish sherry European oak casks, 6642 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja tumman yrttinen, silti yllättävän raikas ja minttuinen. Turve tuntuu varsin kuivana savuna. Luonnonkumia, lakritsia, tervaa. Fantastinen. Kuivaa tammisuutta, tummaa suklaata, kaakaota. Aavistus ilotulitemaista rikkiä savun seassa. Vahamaisuutta, herukkaa, mausteisuutta. Vesilisä tuo poltettua tulitikkua selvemmin esiin, kumisaapasta ja suklaata.

Maku: Suklainen, turpeinen ja luonnonkuminen, mausteinen ja mahtava. Jumalainen tammisuus, kuivakka ja vahamainen. Herukkaista kirpeyttä, siirappista makeutta, mustapippuria, chiliä. Kaakaota, luumuhilloa, rusinaa. Suutuntuma on täyteläinen ja vahva, silti loistavasti tasapainossa. Jälkimaku on tervainen, pippurinen, muhkean sherryinen. Kumisuutta, tammea, herukkaisuutta, suklaata, pähkinää. Mahtava, pitkä finaali. Hands down. Vesilisä korostaa suklaisia ja piparkakkuisia sävyjä. Nam.

Arvio: Maineensa veroinen klassikko. Kun lasi on tyhjä, sen pohjalta uhkuu vielä sammuneiden ilotulitteiden tuoksua. Täydellinen tiivistys huikeasta kokemuksesta. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 95/100. Whiskynotes 93/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 19).

Linkwood 15 yo, Gordon & MacPhail 43%

Gordon & MacPhail on julkaissut lisenssillä 15-vuotista Linkwoodia ilmeisesti ainakin hämyiseltä 1970-luvulta saakka. Nykyisessä vattauksessa on mukana sekä first fill- että refill-sherrytynnyreitä.

Tunnustan jo heti tässä vaiheessa, että olen alkanut pitää Linkwoodin tuotannosta jatkuvasti enemmän. Odotukset ovat jälleen korkealla.

Linkwood 15 yo, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 2011*, Licensed Bottling, First Fill and Refill Sherry Casks, 35 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen, nahkainen ja makean sherryinen. Suklaata, saksanpähkinää, piipputupakkaa, huonekaluvahaa, pientä nuotiosavua taustalla, palvikinkkua. Herkkä kukkaisuus kaiken keskellä. Punaista omenaa, halvaa, kinuskia, neilikkaa, mansikkaa, vaniljaa. Todella hieno tuoksu. Sokerinen makeus ja vahamainen tammisuus toimivat upeasti.

Maku: Luumuinen, tumman suklainen ja varsin maltainen. Selvästi tanniinisempi ja karvaampi kuin makea tuoksu antoi odottaa. Runsaasti mausteisuutta, mustaa teetä, mustaherukkamarmeladia. Saksanpähkinää, voita, rotevaa tammisuutta. Varsin kermamainen suutuntuma, johon tammi tuo kuitenkin oman sävynsä. Jälkimaku on suoraviivaisen tamminen, mausteinen, pähkinäinen ja sherryinen. Kinuskinen makeus löytyy vähitellen, ja finaali kasvaa omenan ja luumun kautta oikein hienosti – ja varsin pitkäksi.

Arvio: Upean tuoksuinen viski ei täysin lunasta maussa lupaustaan, mutta hieno se on silti. Odottamattoman hieno oikeastaan, kun kyseessä on vain kierrekorkkituote. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 8). Whisky Magazine 75/100 (Martine Nouet), 75/100 (Dave Broom). Dramming 83/100.

Royal Lochnagar 2000/2012 Distillers Edition 40%

Royal Lochnagarin Distillers Edition on viimeistelty Moscatel-jälkiruokaviiniin käytetyissä tynnyreissä. Myönnän, että sydämessäni on aina ollut pehmeä kohta Royal Lochnagarille, mutta tämä finistely hiukan epäilyttää.

Royal Lochnagar 2000/2012 Distillers Edition

(40%, OB, 2000–2012, Moscatel Finish, Batch RW/00-12W, 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti makeaa mallasta. Parfyymimäinen hedelmäisyys. Huomattavasti mansikkaa. Viinisyyttä ja sokerisuutta. Briossia, vaniljaa, kukkaisuutta. Pyöreä, pehmeä ja makea kokonaisuus, silti hiukan… keinotekoinen. Aavistus tuoretta ruohoa, kermaisuutta, tomusokeria. Mielenkiintoinen kattaus sinänsä.

Maku: Pehmeä ja makea. Mansikkaa, viinisyyttä, punaista omenaa, mandariinia. Nuorekas tamminen puraisu. Weetabixia, hiivaleipää, imelää maltaisuutta. Varsin hapokas sivujuonne, tanniineja ja napakkaa mausteisuutta. Suutuntuma muuttuu makeasta karvaaksi matkan varrella. Jälkimaku onkin sitten todella karkkinen: mansikkaa, toffeeta, hedelmäpurkkaa ja piparminttua (Polka-karamelleja). Tammisuutta, viinisyyttä, mausteisuutta, mustan teen kitkeryyttä, lopuksi vielä hunajaa, vaniljaa. Yllättävän pitkä finaali.

Arvio: Omalaatuinen ja mielenkiintoinen tapaus. Mansikkaisuus jäi välittömästi mieleen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 81/100.