Highland

Balblair 1983/2013, 46%

Lasissa klassista Balblairia tuotantovuodelta 1983. Olen saanut nauttia tätä pari kertaa aiemminkin (ensimmäisen kerran vaikutuin tästä Andy Hannah’n vetämässä tastingissa Uisgessa 2015), mutta nuotit ovat aina jääneet tekemättä. Nyt pitää korjata tilanne, koska kyseessä on aivan eeppisen hieno viski lajissaan.

Balblair 1983/2013

(46%, OB, 1983–2013, 1st Release, American Oak Ex-Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Upea yhdistelmä hunajaisuutta, hedelmäisyyttä, tammea ja maltaisuutta. Kaikessa on kuiva, äärimmäisen hienostunut sävy. Aprikoosia, keltaisia luumuja, hiukan sitruksisuutta, punaista omenaa. Kuiva ja vahainen tammi, kiteinen sokerisuus, vanilja, tyylikäs pähkinäisyys… Wow. Vesilisä lisää makeutta, tiettyä karkkisuutta ja viinikumia.

Maku: Todella metinen ja kaunis viski. Runsas, kiteinen hunaja yhdistyy vaniljaan, mehiläisvahaan, kuivaan tammisuuteen ja toffeefudgeen. Maltaisuus on tässä silkkaa täydellisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko kantaa kaikki nämä sävyt upeasti. Pientä hapokkuutta, hedelmäteetä, luumua, aprikoosia, aavistuksen kitkerää sitruksisuutta. Jälkimaku alkaa nostaa mausteisuutta ja yrttejä selvemmin pintaan, kanelia ja inkivääriä, minttua ja kuivaa lakritsisuutta. Hunajaisuus pitää upeasti pintansa. Aprikoosi, kuivattu luumu, limetti ja manteli jatkuvat leikkiä erittäin pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo hiukan ruohoisuutta ja pientä karheutta pintaan.

Arvio: Upea viski. Edelleen yksinkertaisesti upea. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Magazine 86/100 (Neil Ridley), 86/100 (Martine Nouet).

Glendronach 19 yo 1994/2013 Cask #101, 58,4%

Kaikkien uusien Glendronach-julkaisujen jälkeen tekee mieli hetkeksi palata muutaman vuoden taakse. Glendronachin vuosikerta 1994 sisältää monia helmiä, joista tämä vuonna 2013 julkaistu #101 on ollut monien mielestä yksi selvimpiä. Sen aikoihin mentiin vasta Batch No. 8:ssa.

Glendronach 19 yo 1994/2013

(58,4%, OB, 28.1.1994–5/2013, Batch 8, Cask No. 101, Oloroso Sherry Butt, 628 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin järeä ja tumma. Luumuhilloa, tummaa suklaata, runsaasti tallisuutta, maakellaria, jopa mutaisuutta. Tummasta rommista tuttua sävyä, maanläheisyyden ja siirappisuuden hienoa vuoropuhelua. Sikaria, poltettuja tulitikkuja, ruutisuutta, ilotulitteita. Pieni sitruksisuus taustalla. Vesilisä avaa toffeeta ja päästää makeutta hienoisesti niskan päälle.

Maku: Valtava viski, nyt on muskelia. Tummaa suklaata, luumuhilloa, rusinaa, pähkinää, siirappia. Sitä vastaan nousee mahtava kirjo tallisia, nahkaisia, ruutisia ja multaisia sävyjä. Suutuntuma on täyteläinen ja erittäin painava. Öljyisyyden mukana tulee tammisuutta, sitruksisuutta, kirpeitäkin sävyjä. Pippurisuutta, hehkuviinimäisyyttä. Jälkimaku kehittyy erittäin tumman sherryisyyden, nahkaisuuden ja tumman suklaan kautta pippuriseen ja ruutiseen suuntaan. Ilotulitemaisuus ja poltetut tulitikut pysyvät mukana. Tanniinisuus ja vanha viini ovat upeasti läsnä. Kuivuu loisteliaasti. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoisuuden ja yrttisyyden paremmin esiin.

Arvio: Maagisen hyvä Glendronach, ikäluokkansa ehdottomia huippuja. Oloroso-tynnyrin hyviin puoliin kuuluu, että makeus pysyy paremmin aisoissa kuin suurimmassa osassa PX:ssä kypsyneistä vastaavista Glendronach-viskeistä. Samalla tuoksujen ja makujen kirjo monipuolistuu. On tämä vain kertakaikkisen upea viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glendronach 22 yo 1994/2017 Cask #3379, 51,6%

Maistelussa jälleen PX-tynnyristä pullotettua Glendronachia vuodelta 2017. Cask #3379 on pantu kypsymään vuonna 1992 ja otettu ylös 22 vuoden iässä. Tämän myötä Batch No. 15 on osaltani käsitelty.

Kesällä 2017 julkaistusta Batch No. 15:stä kaksi oli ylitse muiden: 25-vuotias Cask #52 ja 27-vuotias Cask #7005. Myös Cask #52:n rinnalla julkaistu samanikäinen ja samanvuotinen Cask #89 oli erinomaisen hyvä viski.

Kaikkineen täytyy kuitenkin sanoa, että koko kuuden viskin julkaisuerä oli korkealaatuinen eikä sisältänyt floppeja. En kyllä sellaisia odottanutkaan. Glendronach on julkaisujen puolesta elänyt kulta-aikaansa, mikä näkyy valitettavasti nyt myös hintatason nousuna.

Glendronach 22 yo 1994/2017 Cask #3379

(51,6%, OB, 18.11.1994–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 3379, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 456 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin lihaisa ja hilloinen, mutta samalla myös hiukan rikkinen ensivaikutelma. Luumuhilloa, rusinaa, ummehtunutta tallisuutta ja maakellaria. Nahkasatulaa, vahvaa tammisuutta. Uuniomenaa, viikunahilloa, rommirusinaa, makeaa öljyisyyttä, mausteisuutta. Vesilisä avaa yrttisen ja lakritsisen puolen.

Maku: Hilloinen ja hiukan hapan. Nahkaista tammisuutta, mustaa teetä, mustaherukkaa. Kuivattuja luumuja, viikunahilloketta, uuniomenaa, hapokkuutta. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja öljyisen painava. Tietty likaisuus tässä on, maakellaria ja rikkiä. Rommirusina tuntuu vahvana. Ei kaikkein monipuolisimpia lajissaan. Jälkimaku on kuitenkin huippuluokkaa. Tallinen ja lihaisa puoli hyökyy vahvana, mutta sitä vastaan löytyy tummaa suklaata ja luumua, rusinaa ja siirappisuutta. Mausteita, lakritsia. Tammi pysyy hyvin kasassa ja kuivuu todella kauniisti. Erittäin pitkä ja komea finaali. Vesilisä tuo makeaa viinisyyttä pintaan.

Arvio: Hiukan levoton tapaus, osin ummehtunut ja haastava, mutta upea jälkimaku nostaa tämän omalle tasolleen. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Old Pulteney Noss Head 46%

Old Pulteneyn majakkasarjaan on kuulunut tällainenkin viski, täysin ex-bourbonissa kypsynyt. Aiemmista maistamistani Lighthouse Series -viskeistä sekä Duncansby Head että Pentland Skerries olivat korkeintaan siedettäviä viskejä, joten odotuksia tämän Noss Headin suhteen ei juuri ole.

Old Pulteney Noss Head

(46%, OB, NAS, 2015, Lighthouse Series, Bourbon Casks, 100 cl)

Tuoksu: Puhdasta maltaisuutta ja likaista koneöljyä. Suolaisuutta, merilevää, hapanta puuromaisuutta. Tietyt suolaisen kirpeät elementit muistuttavat Old Pulteneyn raakatisleen luonteesta. Selleriä, kirpeää omenaa, tammea. Hyvin yksinkertainen kokonaisuus, ei erityisemmin säväytä. Vesilisä tuo pientä mentholisuutta.

Maku: Paljasta maltaisuutta ja raakaa tammisuutta. Todella suolainen, jälleen raakatisleen ominaislaatu puskee kaikesta läpi. Omenaa, happoisuutta, puuromaisuutta, tammilastuja, mausteita. Suutuntuma on melko kevyt ja tekstuuri ohut ylipäänsä. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Yksinkertainen. Jälkimaku on maltainen, jyvämäinen ja karhea. Tammi puskee nuorekkaana ja raakana kaikesta läpi. Suolaisuutta, merellisyyttä, hiukan merilevää, hapokkuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä ohentaa tätä reippaasti ja avaa vain kevyen kurkkupastillisuuden.

Arvio: Hyvin yksinkertainen viski, lähellä raakatisleen luonnetta. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.

Glen Ord 28 yo 2003, 58,3%

Glen Ord on viski, jota harvemmin kukaan mainitsee suosikikseen. Pullotteita on saatu markkinoille niukasti, mutta niistä etenkin iäkkäät OB-pullotteet ovat olleet arvostettuja.

Itselleni sekä Glen Ord 25 yo 2004 että etenkin Glen Ord 30 yo 2005 ovat olleet hienoja viskielämyksiä. Myös Rare Malts -sarjan Glen Ord 23 yo 1974/1998 pitää mainita tässä sykähdyttävien viskien joukossa.

Nyt on vihdoin maistelussa tämä 28-vuotias tislaamopullote vuodelta 2003. Arvelen, että näiden 2000-luvun alkupuolella pullotettujen iäkkäiden Glen Ordien suosio saattaa tulevina vuosina kasvaa jälkimarkkinoilla.

Glen Ord 28 yo 2003

(58,3%, OB, 1975*–2003, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen, minttuinen ja heinäinen. Hienoa metisyyttä, apilankukkaa ja akaasiahunajaa. Hiukan parafiinia, mehiläisvahaa, aamiaismuroja, vaniljaa. Eucalyptusta. Mielenkiintoinen tallisuus ja kevyt nahkaisuus, pientä likaisuutta ja vääntöä löytyy. Vesilisä tuo hunajan ja hedelmäisen makeuden pintaan.

Maku: Todella tummasävyinen ja minttuinen. Vahaa todella riittää. Paahtunut vaikutelma, yrttinen ja hiukan likainen. Edelleen se tallisuus on mukana. Suutuntuma on öljyinen ja voimakkaan mausteinen. Ruohoisuutta, appelsiininkuorta, toffeefudgea, pistelevää pippurisuutta. Pieni savuisuus löytyy myös. Leivonnaisia, vaniljaa, eucalyptusta, mehiläisvahaa. Järeä on. Jälkimaku nousee minttuisena, öljyisenä ja pistelevänä. Likaista rasvaisuutta, hiukan savua, mehiläisvahaa, nahkaisuutta, tanniinisuutta. Tammi on varsin vahamaista ja voimakasta. Finaali on pitkä ja kihelmöivä. Vesilisä saa makean sitruksisuuden ja kuivan tammen balanssiin.

Arvio: Kaikki loistavan viskin elementit ovat esillä, mutta pieni sekavuus ja hermostuneisuus tuntuvat. Hyvää tämä totta kai on, siitä ei ole epäselvyyttä. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 5).

Glendronach 20 yo 1995/2016 Cask #543, 54,6%

Glendronachin vuoden 1995 tuotantokin oli Batch No. 14:ssä jo kypsynyt kahdenkymmenen vuoden ikään. Nyt maistelussa tynnyri #543, Pedro Ximénez Sherry Puncheon ja 689 pulloa.

Glendronach 20 yo 1995/2016 Cask #543

(54,6%, OB, 18.10.1995–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 543, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 689 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja taatelinen, varsin hedelmäinen tuoksu. Ylikypsä vaikutelma, tallia ja nahkasatulaa, aavistus raakaa pihvilihaa. Reippaasti makeutta, siirappia ja kirsikkalikööriä. Hiukan sokerinen ja esanssinen yleisilme. Rommirusinaa, tammea, kanelia, kaurakeksejä. Vesilisällä irtoaa ruohoisuutta ja voita.

Maku: Siirappinen ja liköörisen makea. Kirsikkaa, luumuhilloa, uuniomenaa, maitosuklaata, toffeefudgea. Fariinisokeria, rommimaista imelyyttä. Suutuntuma on varsin öljyinen ja melko täyteläinen. Tekstuuri on silti hiukan ohut, runko tuntuu osin yksiulotteiselta. Tallisuus, rancio ja ylikypsät hedelmät jäävät paitsioon. Mausteissa on silti pippurista potkua ja hiukan ruutista vivahdetta. Jälkimaku on tamminen ja pippurinen, siirappinen ja imelä. Toffeefudgea, maitosuklaata, fariinisokeria, maapähkinävoita. Mausteisuutta riittää, samoin öljyä ja tanniineja. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja yrttejä vahvasti esiin.

Arvio: Siirappisen makea Glendronach. Osin yksioikoinen mutta silti vallan maukas. 87/100

Blair Athol 27 yo 1988/2016, Signatory for TWE 55,7%

Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen, iäkäs Blair Athol 1980-luvun lopulta. Viski on kypsynyt kunnioitettavat 27 vuotta ja pistetty refill-sherrystä pulloon.

Blair Athol 27 yo 1988/2016, Signatory for TWE

(55,7%, Signatory for The Whisky Exchange, 14.10.1988–16.5.2016, Refill Sherry Butt, Cask No. 6845, 565 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvia ja pähkinää. Kuivattua luumua, rusinaa ja melkoisesti märkiä lehtiä, kaarnaa ja maa-ainesta. Pieni poltettujen tulitikkujen ailahdus. Hedelmäkakkua, kuivattuja aprikooseja, tummaa yrttisyyttä, lakritsia, soijaa. Hedelmäisyys on jotenkin… konjakkimaista. Vesilisä korostaa syksyistä metsää ja multaisuutta. Itse asiassa tuoksu muistuttaa hyvän tislaamovaraston maalattiaa.

Maku: Nyt on tummaa. Tumma kahvisuus ja maanläheinen karheus ovat täysimääräisesti mukana. Tummaa suklaata, mustaherukkaa, minttua, herukkaisuutta. Oikeastaan tämä herukan, havuisuuden ja eucalyptuksen yhdistelmä on tässä aivan jumalainen. Suutuntuma on kermainen ja varsin jykevä. Mustaa teetä, luumuhilloa, paahtoleipää, appelsiinimarmeladia. Jälkimaku on varsin pippurinen ja tiukan tamminen, mutta espressossa ja mausteiden vyöryssä on oma jylhä vahvuutensa. Havuisuutta, märkiä lehtiä, eucalyptusta, akaasiahunajaa, mustaa teetä, herukkaa, lakritsia. Komea ja varsin pitkä finaali. Vesilisä saa kerman ja hedelmät pintaan.

Arvio: Hyvin erilainen sherrypommi. Pääosin hieno viski, hetkittäin jopa aivan loistava. Karheus ja metsäinen puoli tuovat tähän kosolti omalaatuisuutta ja jotain sellaista, minkä muistaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Edradour 15 yo The Fairy Flag 46%

Edradourin 15-vuotias Fairy Flag julkaistiin jo vuonna 2014. Aivan poikkeuksellisen sekavalla ja kummallisella etiketillä varustettu viski on kypsynyt tiettävästi ensin kahdeksan vuotta ex-bourbonissa ja sen jälkeen loput seitsemän vuotta ensimmäisen täytön ex-olorosossa.

Maistelussa vaihteeksi miniatyyriversio.

Edradour 15 yo The Fairy Flag

(46%, OB, +/- 2017, Ex-Bourbon & Fresh Oloroso Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen, pähkinäinen ja varsin nahkainen. Mukavasti luonnetta, yrttistä napakkuutta ja multaisia sävyjä. Tallisuutta, sikaria, luumuhilloa, hiukan kirpeää appelsiinia. Tammisuus on osin niskan päällä, ja taustalta puskee kevyempiä, hedelmäisiä ja vaniljaisia sävyjä. Rusinaa, parafiinia, rautaa. Vesilisällä löytyy kevyttä mentholisuutta.

Maku: Sherryinen ja maukas. Miellyttävä yhdistelmä suklaista makeutta ja hedelmäistä kermaisuutta. Vaniljakastikkeessa on tölkkipäärynää ja viinirypäleitä, suklaan seassa taas appelsiinia ja rusinaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja yrttisyys edelleen napakkaa. Pekaanipähkinää, maltaisuutta, miedon tammisia sävyjä. Hiukan kerrostunut, mitä tammeen tulee. Jälkimaku jää selvästi kevyemmäksi, maitosuklaa ja pähkinäisyys ovat näyttävästi esillä. Mausteisuutta, kevyttä maustepippurisuutta, pehmeää maustekakkua. Rautaisuutta ja rikkisyyttä tulee loppua kohden melko reippaasti esiin. Keskipitkä finaali ohenee lopulta selvästi. Vesilisä saa parafiinin ja kynttilävahat pintaan.

Arvio: Pääosin todella maukas sherryttely, mutta pienet tyylirikot vähän särähtävät. Tuoksu on valioluokkaa, maussa jäädään selvemmin huipulta. Silti oivallinen viski omassa kategoriassaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Magazine 84/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Neil Ridley).

Glendronach 24 yo 1992/2016 Cask #226, 58,4%

Glendronachin vuonna 2016 julkaiseman Batch No. 14:n joukossa ilmestyi tällainen viski Oloroso-tynnyristä #226. Ikää tällä on 24 vuotta. Liikutaan siis taas varsin lupaavalla maaperällä.

Glendronach 24 yo 1992/2016 Cask #226

(58,4%, OB, 5.6.1992–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 226, Oloroso Sherry Butt, 554 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, sherryinen, multainen ja hiukan rikkinen. Multainen tallisuus ja nahkaisuus korostuvat reippaasti. Poltettuja tulitikkuja, hiukan lihaisuutta. Ylikypsiä kirsikoita, luumuhilloa, rusinaa. Tummaa yrttisyyttä. Varsin likainen yleisilme, jossa maakellari korostuu. Vesilisä avaa appelsiininkuorta ja omenaa.

Maku: Makean kirsikkainen, todella multainen ja vahvan rikkinen. Muhkea täyteläisyys on toki kohdallaan ja suutuntuma painava kuin mikä, mutta balanssi ei ole ihan parhaasta päästä. Ylikypsää sekahedelmää, rancio-meininkiä, lihaisuutta, luumuhilloa, hapokkuutta. Suklaisuus on tummaa ja yrtit napakasti mukana. Hiukan lakritsia ja imelää liköörimäisyyttä. Makeaa sherryisyyttä. Jälkimaku kuivuu paahtoleipämäiseksi ja rikkisyys korostuu entisestään. Poltettuja tulitikkuja, munalikööriä. Luumua, kirsikkaa, tummaa suklaata, siirappia, hapokkuutta, yrttisyyttä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä nostaa mukavasti hedelmäisyyttä esiin.

Arvio: Pääosin hyvin maukas mutta rikkisyydessään silti hiukan häiritsevä Glendronach. Balanssiltaan ja fokukseltaan jää ikätovereistaan pykälän verran jälkeen. 87/100

Glendronach 21 yo 1994/2016 Cask #339, 53%

Olen viime aikoina maistellut läpi Glendronachin tänä kesänä julkaisemia Batch No. 15:n pullotteita ja havainnut tason edelleen todella korkeaksi. Se on jälleen kerran ollut hyvä muistutus siitä, että tislaamoiden omistajavaihdokset alkavat tässä maailmassa vaikuttaa vasta vuosikausien viiveellä.

Havahduin tässä kuitenkin tilanteeseen, että olen viimevuotisen Batch No. 14:n suhteen pahasti jäljessä. Sen seurauksena päätin maistaa tynnyrissä #339 viimeiset aikansa lymynnyttä viskiä. Pullote on taas peräisin Pedro Ximénezistä ja väri on sen mukainen.

Glendronach 21 yo 1994/2016 Cask #339

(53%, OB, 22.12.1994–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 339, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 547 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taivahan vallat! Nyt on kohdallaan. Tummaa suklaata, siirappia, kirsikkaa, yrttisyyttä, hilloa ja happoja. Viikunaa, luumua ja rusinaa riittää. Kanelia, kakkupohjaa, omenaisuutta, pähkinää. Multaista maanläheisyyttä, sherryn hapokkuutta. Tuoksu on heti komeasti auki. Vesilisä korostaa yrttejä ja sitrusta, mutta myös ohentaa tätä herkästi.

Maku: Hieno yhdistelmä hapokasta hedelmäisyyttä ja suklaista tallisuutta. Kirsikkaa, viikunaa, omenaisuutta, yrttejä, raparperihilloa, vadelmaa. Pähkinäinen ja piimäkakkumainen puoli on selvästi erottuva, samoin maanläheinen tallisuus ja sherryn tunnelma. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja tasapainoinen. Jälkimaku on todella suklainen ja siirappinen, mutta tuntuu hetkellisesti oudon kevyeltä. Mausteisuus, kaneli, maustepippuri ja luumuhillo ovat kuitenkin hyvin mukana. Pähkinää, hilloisuutta, vaniljaa, selvästi kuivuvaa tammisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo tiettyä vahaisuutta mukaan, vaikka ryhti tästä kyllä herkästi katoaa.

Arvio: Kaikin puolin komea Glendronach. Ei kaikkein kompleksisin eikä vahvaluonteisin tapaus, mutta puhtaassa sherryviskin nautittavuudessa nousee ehdottomasti kärkikastiin. 91/100