Islay

Bowmore 12 yo 43%

Tunnelmointi vanhan Bowmoren miniatyyrisetin parissa jatkuu. Legendin jälkeen käsittelyssä on 12-vuotias, joka on tarjolla tässä paketissa 43-volttisena.

Bowmore 12 yo

(43%, OB, +/- 1999, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tervainen, paahteinen ja tumma. Kosteaa lehtisavua, mustaherukkaa, salmiakkia. Raikasta omenaisuutta ja sitruksisuutta, trooppista hedelmäisyyttä, hunajaisuutta, siirappia. Tölkkiaprikooseja, hilloisuutta, runsasta herukkaisuutta. Ja tietysti laventelia. Osuu ja uppoaa.

Maku: Salmiakin ja laventelin pyhä liitto. Nuotiosavua, herukkaisuutta, sitruksisuutta, merellisyyttä. Tumma ja paahteinen sävy, tiettyä mausteista tammisuutta riittää. Mineraalisuutta, trooppista hedelmää, omenaa, aprikoosinkiveä, kukkaisuutta. Suutuntuma on täyteläisen pehmeä, kaikki kohdallaan. Jälkimaku tulee hiukan pistävänä, tammessa on aavistuksen kireämpi sävy kuin minulle tutussa Screen Printed Label -versiossa. Sisu-pastilleja, suolaisuutta, kuivattua hedelmää, laventelia. Suolaisuus nousee vahvasti loppua kohti. Varsin pitkä ja runsas finaali – jälleen kerran on 12-vuotiaaseen viskiin saatu mukaan kaikki olennainen.

Arvio: Pykälän tummempi ja pistävämpi kuin SPL-versio. Hieno silti, totta kai. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 69/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 13). Smoke On The Water, ”Todella maukas Bowmore”.

Bowmore Legend 43%

Käsissä on Bowmoren sylinterimallinen miniatyyriboksi, joka lienee aivan 1990-luvun lopussa julkaistu. Pakkaus sisältää silloisen Legendin lisäksi 12-vuotiaan, 17-vuotiaan ja 21-vuotiaan minipullon.

Aloitetaan kimara Legendillä, joka on pullotettu miniatyyrinä poikkeuksellisesti 43% -vahvuudella. Isot Legend-pullot ovat aina 40% (olen maistanut yhden sellaisen, arviolta vuodelta 2004).

Bowmore Legend

(43%, OB, NAS, +/- 1999, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nuotiosavua, pientä tervaa, reipasta mustaherukkaa. Toffeemainen makeus, hiukan siirappia. Mukava hedelmäisyys, makea sitruksisuus ja raikas tölkkipersikka. Suolainen puoli tulee nätisti esiin, samoin salmiakki ja lakritsi. Laventeliakin löytyy. Todella houkutteleva, melko kevyt kokonaisuus.

Maku: Herukkainen ja miedon turvesavuinen, laventelinen ja kaunis. Tervaisuus ja salmiakkisuus tulevat heti pintaan, samoin toffeen makeus ja sitruksinen kirpeys. Silkkaa herkuttelua. Omenaisuutta, tölkkihedelmiä siirapissa, tammista mausteisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tasapainoinen. Jälkimaku tuo lakritsia, yrttiteetä, tervaisuutta, miellyttävää turvesavua ja kepeää laventelia pintaan. En tiedä, miten tämä voisi olla näillä eväillä vielä parempi. Eucalyptusta, merellisyyttä, mineraalisuutta, pientä suklaisuutta, marjaisuutta, kevyttä kahvisuutta. Herkullinen finaali, joka on vähintään keskipitkä.

Arvio: Todella hyvä viski, tässä voimakkuudessa jopa pykälän perusversiota parempi. Silkkaa nautiskelua. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 76/100 (per 1). Whiskyfun 76/100. Smoke On The Water, ”Hyvä ja helposti juotava perustuote”.

Laphroaig 200 vuotta -juhlatasting Kulosaaressa

Bussilastillinen Laphroaig-fanaatikkoja ja joukko omia reittejään saapuneita harrastajia kokoontui komeissa puitteissa keskiviikko-iltana 30.9.2015 Helsingissä. Laphroaigin 200-vuotisjuhlatasting järjestettiin Kulosaaren eteläkärjessä, Brändö Seglaren hulppeissa tiloissa – miljöö toimi kaikkineen hauskana Islay-simulaattorina. Mukaan mahtui 70 ensiksi ilmoittautunutta, joista 50 jäi myös tastingin jälkeen illalliselle. Itse jouduin poistumaan ilman ruokaa, koska työperäiset syyt.

Illan juontajana toimi Maikkarilta ja Voicelta tuttu ammattimies, Suomen Mallaswhiskyseuran pitkäaikainen aktiivi Toni Immonen. Jokaisen eteen oli katettu neljän viski kattaus, joista pieneen Laphroaig-mukiin oli lorautettu illan odotetuin herkku, täysin ex-sherryssä kypsynyt uusi Laphroaig 32 yo.

Laphroaig-tasting-2015-001Esiintyjäksi oli saapunut Irlannista asti Beam Suntoryn John Cashman, International Brand Ambassador. Reissuväsymystään pahoitellut Cashman pääsi pienen alkulämmittelyn jälkeen vauhtiin ja vapautui jutuissaan, vaikka muistuttikin koko ajan, että todellisia asiantuntijoita ovat nimenomaan Laphroaigin nykyinen pomomies John Campbell ja hänen tiiminsä tislaamolla. ”Keskeyttäkää ja kysykää mitä tahansa… mutta älkää kysykö mitään kovin teknistä”, Cashman sanoi taustaksi omille jutuilleen.

Cashman lupasi, että osallistujat pääsisivät pian viskien kimppuun, mutta äityi silti kertomaan pitkät tarinat Beam Suntorysta, Laphroaigin historiasta ja viskinvalmistuksen käytännöistä. Olin vähän yllättynyt, että kaikista yhtiönsä tuotteista Cashman jätti mainitsematta Yamazakin, mutta poimi ympäri maailmaa esiin liudan vähäpätöisempiä blendejä. Ehkä se meni jetlagin piikkiin, en tiedä. Nautin kuitenkin suuresti Cashmanin jämäkästä irkkuaksentista ja kaikkineen hyvin jäsennellystä esityksestä.

Laphroaig-tasting-2015-003Laphroaigin perustamiselle nostettiin tietysti parikin maljaa, koska tislaamon 200-vuotista taivalta oltiin nimenomaisesti juhlistamassa. Cashmanin kertomus siitä, miten Laphroaigin toinen perustaja Donald Johnston hukkui omaan olueensa, toi omaa hirtehistä ulottuvuuttaan tilanteeseen. ”There’s a bit of Johnston in every drop!” Cashman väläytti. Musta huumori loisti Kulosaaressa ilta-auringon kaikissa sävyissä.

Historiatarinoista en muistanut, että Laphroaig menestyi Jenkeissä myös kieltolain aikaan, koska sitä voitiin myydä lääkkeenä. Jo ammoin Ian Hunterin aikaan valettiin globaali menestys, jota legendaarinen Bessie Williamson ansiokkaasti jatkoi. Cashman korosti Laphroaigin 10-vuotiasta, ihan aiheesta: hänestä tuote on nimi oven päällä, niin kuin Fred Noe sanoo Jim Beamista.

Tislaamon prosesseista jäi mieleen, että Laphroaigin oma mallastaminen kattaa tällä hetkellä 15–18 prosenttia tuotannon tarpeista, loput ostetaan ulkoa. Noin 17 tunnin turpeistuksella tavoitteena on 40–55 ppm:n fenolipitoisuus, joka tuntuu näinä Octomoren aikoina jo varsin maltilliselta. Varastoissa olevat freesit ex-bourbontynnyrit ovat tätä nykyä Beam Suntoryn omistamalta Maker’s Markilta, joiden makeus tukee tisleen omaa makeutta. Maker’s Mark ei käytä mash billissään ollenkaan ruista, ja sen kuulemma huomaa myös tynnyrien vaikutuksesta Laphroaigiin.

Loppua kohti Cashmanin jutut kävivät hyvinkin kiinnostaviksi, eikä ajan kulua enää oikein huomannutkaan. Aurinko laski horisonttiin, ilta ympärillä pimeni. Tulet paloivat ulkona kallioilla, tunnelma alkoi nousta. Oli aika ryhtyä nostamaan laseja.

Tarjolla ollut kattaus oli itselleni hyvinkin tuttu, jos viimeisenä tarjolla ollutta 32-vuotiasta ei lasketa lukuun. Setin aloittanut Laphroaig 12 yo Exclusively for the Nordics 48% oli varsin räväkkä aloitus. Cashman itse pääsi maistamaan sitä ensimmäistä kertaa, koska tuotetta ei ole saanut Lapparin tislaamoltakaan, ainoastaan Pohjoismaista. Omaan suuhuni tuote oli tällä kertaa oikeastaan yllättävänkin tuhkainen lopuksi, vaikka alkuun hedelmäistä makeutta riitti. Poimin mausta lääkemäisyyttä, lyijykynää, sherryisen marjaisaa makeutta, raakaa luumua ja tietysti runsasta turvesavua. Jälkimaussa oli napakka ote, kaiken makeuden jälkeen yllättävän kuivakka ja hiukan kireäkin. Mutta maukas viski oli edelleen kyseessä, ehdottomasti.

Laphroaig-tasting-2015-002Aloituksen jälkeen järjestyksessä tehtiin loikka. Kun jo valmiiksi ihmisten päät oli sekoitettu etenemällä laseissa poikkeuksellisesti oikealta vasemmalle, seuraavana lasina olleen 15-vuotiaan sijaan napattiinkin käteen 18-vuotias. Uutta tuotantoa edustanut Laphroaig 18 yo 48% oli edelleen samankaltaista suurherkkua, jollaisena sen olen muistanutkin (olen viimeksi maistanut viime vuosikymmenen pullotetta). Viski tuntui lujaotteisen 12-vuotiaan jälkeen selvästi kypsemmältä ja hienostuneemmalta. Runsaasti vaniljaa, maukas hedelmäisyyttä, yrttisyyttä, voita. Bourbonvaikutus oli paljon täsmentyneempi kuin muistin. Hieno tuote, edelleen: konsistentti, kompleksinen, komea.

Kolmantena viskinä maistettiin uusi 15-vuotias. John Cashman muistutti, että kyseessä on 200-vuotisspesiaali, joka ei toistu – sen takia pakkauskin on eri sarjaa kuin muut core expressions rangessa. Kun erä loppuu, se loppuu. Tarve tuotteelle oli juuri tämän vuoden takia ilmeinen: 1815, 2015, 15.

Tastingissa maistettuna Laphroaig 15 yo 200th Anniversary 43% tuntui edelleen oivalliselta tuotteelta. Ehkä viimeinen harppaus mestaruussarjaan vielä uupuu, mutta elementit ovat kauniisti läsnä: puhdas bourbonkypsytys, vanilja ja sitrus pinnassa. Cashmanille tuli mieleen Mint Julep, ja Cashman luki muistiinpanoistaan, että John Campbell oli poiminut tuoksusta mustaherukan. Ja kun tuotetta sen jälkeen tuoksutti, herukkaisuus tosiaan löytyi. Cashmanin mukaan tämä 15-vuotias on puhtaasti Maker’s Markissa kypsynyt, kun taas 18-vuotias on sekoitus eri bourbontynskiä, first filliä ja refilliä.

Laphroaig-tasting-2015-004Tässä vaiheessa suu oli kalibroitu ja päämäärä häämötti: Laphroaig 32 yo 46,6%. Cashman muistutti, että ex-sherrytynnyrit eivät ole mitään tyypillisiä Lapparin varastossa, joten käsillä oleva pullo on sen takia varsin rajoitetun erän julkaisu. Uutuuden tislausvuodesta on ollut pientä epäselvyyttä, mutta Cashman puhui nimenomaan vuodesta 1983. Luottakaamme siihen.

Iäkkääksi sherryviskiksi 32-vuotias oli yllättävän marjaisa ja eloisa, ei mikään sherryjyrä edes ulkoisesti. Kokiksen tai sulatetun suklaan sijaan väri oli punertava ja varsin kirkaskin. Kaikkineen viski tuntui sherryiseltä ja marjaisalta, turvesavu ja lääkemäisyys kulkivat huntuna taustalla. Runko oli korkeintaan keskitäyteläinen, mitään sherrymonsterihommia se ei ollut lähelläkään. Mutta pidin sitä kuitenkin lajissaan hyvin onnistuneena viskinä.

Laphroaigin kelpaa kyllä viettää 200-vuotisjuhlaansa. Tislaamon uudet tuotteet ovat olleet tänä vuonna loistavassa tikissä, ja jos viereen pistää toisen 200-vuotiaan eli Ardbegin, Laphroaigin nykyvauhti on kyllä aivan toista luokkaa (vaikka tuotteita ei ehkä olekaan reilua vertailla täysin samalla viivalla).

Ilta Brändö Seglaressa oli tässä vaiheessa pimentynyt ja keskustelu päässyt vauhtiin. Rantamökissä jokainen sai vielä käydä kirjoittamassa tervehdyksensä jättikokoiseen korttiin, joka oli tarkoitus lähettää tislaamolle. Kävelin loimuavien tulien läpi pois, suussa maistuivat savu ja historia. Hieno ilta, suuri kiitos järjestäjille.

Laphroaig-tasting-2015-005

Laphroaig 32 yo 46,6%

Laphroaigin 200-vuotisjuhlatastingissa maistettiin setin viimeisenä herkku, jota korkattiin Suomessa nyt ensimmäistä kertaa. Uusi 32-vuotias on kypsynyt täysin first fill sherryssä ja on sen vuoksi melkoinen poikkeus Lapparin valikoimissa kaikkineen. Ja odotukset tietysti tapissa.

Laphroaig 32 yo

(46,6%, OB, 1983–5/2015, 1st Fill Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tarte tatinia, jouluista hedelmäkakkua, kanelia, tummaa suklaata. Siirappia, öljyisyyttä, tiettyä rasvaisuutta. Hiukan BBQ-kastiketta, tervaa, lakritsia, savua. Tummaa marjaisuutta, marsipaania. Tammisuus on pinnassa, ilahduttavan lujaotteisena ja mausteisena. Väsynyt tämä ei ainakaan ole, lääkemäisen suolaista iskua löytyy. Vesilisä irrottaa runsaasti estereitä, vedellä irtoaa sitruksisia sävyjä rutkasti.

Maku: Hedelmäkakkua, öljyisyyttä, turvesavua. Tummaa marjaisuutta riittää, sherryisyys ei ole tässä paksun suklaista vaan nimenomaan marjaisaa. Tammi maistuu runsaana ja vahvana, mausteisuus ja yrttisyys ovat huimalla tasolla. Suutuntuma on öljyinen ja keskitäyteläisestä rungosta huolimatta omalla tavallaan jopa painava. Suola ja lääkemäisyys ovat kompleksisina taustalla. Omenaa, luumua, yrttilikööriä, rusinaisuutta, suklaata. Jälkimaku on suklainen, tamminen, luumuinen, paahtunut. Mahtava mausteisuus, isosti joulukakkua ja omenatorttua. Kanelia, yrttejä, mineraalisuutta. Pitkä ja roteva jälkimaku, kestää hienosti. Vesilisällä sitruksinen ja suolainen puoli nousee pintaan.

Arvio: Onnistunut, marjaisan sherryinen ja kompleksinen viski. Ikä tuo hienosti syvyyttä ja ulottuvuuksia. 91/100

Port Ellen 21 yo 1980/2001, Silver Seal 43%

Ensimmäinen Silver Sealin pullottama Port Ellen vuodelta 2001 on ilmeisesti ex-bourbonissa kypsynyt. Alkoholiprosentti on vain 43 %, kun yleensä Silver Seal harrastaa korkeampia. Pitäisikö siitä päätellä jotain tynnyrin laadusta? Ehkä ei.

Joka tapauksessa Port Ellenin maistaminen alkaa olla itselleni nykypäivänä tapaus sinänsä. Näistä Silver Sealin First Bottling -sarjan pullotteista Brora oli jo hieno elämys.

Port Ellen 21 yo 1980/2001, Silver Seal

(43%, Silver Seal, First Bottling, 1/1980–3/2001, 240 bts., 70 cl)

Tuoksu: Salmiakkia, suolaa, tervaa! Oikein napakka turvesavu, tiettyä heinäisyyttä, merellisyyttä ja antiseptisia aineita. Varsin puhdaspiirteinen ja tyylikäs. Sitruksisuudessa on hienosti syvyyttä, hedelmäisyydessä löytyy sävyjä. Mentholia, yrttejä, hiukan hiiltä. Vesilisällä nousee esiin köysiä ja juuttisäkkejä.

Maku: Sitruksinen ja suolavetinen, tervainen ja turvesavuinen. Hyvä tasapaino, tammisuus antaa juuri oikealla tavalla potkua ja pippurisuutta. Merellisyyttä, lääkemäisyyttä, jodia. Suutuntuma on öljyinen ja kuulas. Omenaa, vaniljaa, salmiakkia, hiukan hiilisyyttä. Mineraalisuutta ja hapokkuutta löytyy. Jälkimaku alkaa napakalla pippurisuudella ja tammisella purevuudella, kunnes vähitellen sulaa limetin kirpeydeksi ja salmiakiksi. Yrttisyys ja mausteisuus saavat jälkimaussa hyvin tilaa, samoin omenan sävyttämä hedelmäisyys. Tuhkaisuutta, hiilisyyttä, heinäisyyttä. Melko pitkä ja runsas finaali. Vesilisä tuo vaniljaa ja pehmeää hedelmäisyyttä pintaan.

Arvio: Puhdaspiirteinen ja voimakkuutensa suhteen onnistunut Port Ellen. 90/100

Bowmore Surf 40%

Bowmoren Surf on aina ollut hiukan väliinputoaja, sen roolia tuoteportfoliossa on ollut vähän vaikea määritellä – pääasiassa sitä on näkynyt tax free -myymälöissä vuosien varrella. Omakin kokemukseni siitä on ohut, mutta korjaan tilannetta maistamalla melko tuoretta pullotetta.

Bowmore Surf

(40%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, marjaisa, hapokas. Turvesavu on mietoa mutta silti jossain määrin tunkkaista. Tammisuus on nuorekasta ja raa’ahkoa. Makeaa omenaa, tölkkipäärynää, makeaa ananasta. Herukkaisuutta, makeaa sitruunamehua, aavistus salmiakkia. Kokonaisuus on varsin ohut, lyijykynämäinen ja kireä.

Maku: Herukkaisuus ja salmiakki toimivat hyvin, tammisuus ja hedelmäisyys eivät niinkään. Sitruksinen ja marjaisa hapokkuus saa tukea miedolta turvesavulta ja pieneltä tervaleijonan sävystä. Tammi on kuitenkin hiukan rujoa ja kovaa, hedelmäisyydessä on hapan ja tunkkainen sävy. Vanerin ja pahvin piirteitä, omena ja päärynä jäävät hiukan raaoiksi. Suutuntuma on melko kevyt, vaikka tammi hetkellisesti tuokin kihelmöivää mausteisuutta. Jälkimaku kääntyy hiukan happamaksi, mustan teen karvaudeksi ja appelsiinin kitkeryydeksi. Lopulta keskipitkä finaali kuitenkin sulaa kermatoffeen ja siirappisen hedelmäisyyden kautta kuivattavan tammiseksi.

Arvio: Hyvin lähellä Bowmoren nykyisen tax free -portfolion perustuotteita ja Small Batchia. Jotain sielukkuutta tästä puuttuu. 82/100

Laphroaig 21 yo for Friends of Laphroaig 48,4%

Laphroaig pani Friends of Laphroaigin juhlapullotteen jälleen myyntiin arvonnan kautta FoL-jäsenistölle, piccolo-koossa. Puolitetun koon ansiosta tuotetta saatiin kasaan 8 600 pulloa ja entistä useammalle FoLin yli 650 000 jäsenestä tuli mahdollisuus päästä siihen käsiksi.

Pikkupullon hinta oli kuitenkin sen verran suolainen, että Cairdeas 2015 -arvonnan kaltaista riemua ei kuultu voittajiltakaan. Kaikkia arvottuja pulloja ei tällä kertaa edes lunastettu, vaan loput myytiin tislaamolta suoraan halukkaille.

Pullote on siis julkaistu 21-vuotiaan Friends of Laphroaigin kunniaksi. Viski on tislattu kokonaisuudessaan vuoden 1993 aikana. Se on kypsynyt ensimmäisen täytön bourbontynnyreissä, joissa on ollut sekä uunikuivattua että ilmakuivattua mukana.

Mielenkiintoista päästä maistamaan, mitä noin pitkä kypsytys first fill -bourbonissa on saanut aikaan. Odotukset ovat tapissa: Laphroaig on ollut juhlavuotensa kunniaksi aivan loistavassa vedossa.

Laphroaig 21 yo for Friends of Laphroaig

(48,4%, OB, 2015, Exclusively for Friends of Laphroaig, First Fill Ex-Bourbon Barrels (kiln-dried and air-dried), 8600 bts., 35 cl)

Tuoksu: Tervaa ja ruohoisuutta, sitruunalakritsia ja turvesavua. Kaunis ja tasapainoinen. Profiili muistuttaa uutta 15-vuotiasta, mutta syvyyttä ja kompleksisuutta on vielä huimasti lisää. Vaniljaisuus on vahvana pinnassa, tammisuudessa on ryhdikkyyttä ja mausteita riittää. Kiiviä, vesimelonia, limettiä, mentholia, merellisyyttä. Hiilinen savuisuus ja lääkemäisyys kehystävät kaiken. Vesilisä keventää tammen otetta.

Maku: Turvesavu ja raikas hedelmäisyys nousevat heti voimakkaina. Tammisuutta, paahteisuutta. Vaniljaa, sitrusta, kurkkupastilleja, kovia hedelmäkarkkeja. Suutuntuma on öljyinen, suolainen ja muhkean intensiivinen. Tervaisuus ja salmiakkisuus maistuvat, samoin hiilisyys ja lääkemäisyys, antiseptiset aineet. Jälkimaku on sitruksinen, ruohoinen, lääkemäinen ja hiilinen. Mineraalisuutta, tammea. Vaniljaisuus pysyy mukana koko matkan, samoin tietty hedelmäinen raikkaus. Syvyyttä ja pituutta riittää. Vesilisä vapauttaa aprikoosin ja melonin sävyjä.

Arvio: Öljyinen ja upea. Tammisuus, hedelmäisyys ja savu ovat loistavassa balanssissa. Vastasi uljaasti koviin odotuksiin. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hieno ja tasapainoinen kokonaisuus”.

Ardbeg 1998/2007 Almost There 54,1%

Ardbegin The Peaty Path to Maturity -sarjan kolmantena julkaisuna tuli markkinoille Almost There vuonna 2007. Olen tätä aiemminkin hörppinyt, mutta nyt piti pistää vielä nuotit ylös.

Ardbeg 1998/2007 Almost There

(54,1%, OB, 1998–2007, 3rd Release, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja rasvainen. Suolaista voita, turpeisuutta, vaniljaa, rasvaista likaisuutta. Pekonia, kassleria, härskiä lihaisuutta. Nuori vaikutelma, tammi on pinnassa ja uunijuurekset tuoksuvat. Savuista lanttua ja paahdettua naurista. Antiseptisia aineita, jodia, tiettyä lääkemäistä kireyttä. Vesilisä nostaa hunajaa ja kurkkupastillia esiin.

Maku: Savuinen ja kuiva, tuoksuun nähden varsin ohut ja kovapintainen. Omenaa, lääkemäisyyttä, kalkkista kuivuutta. Uunijuureksia, tuhkaisuutta. Apteekin salmiakkia, tervaa, paljasta turpeisuutta. Vaniljaa ja hunajaa, mutta makeus tässä jää jalkoihin. Suutuntuma on öljyisyydessään ohut, runko jää kevyeksi. Jälkimaku iskee savuisena ja kuivana. Kirpeää omenaa, tuhkaisuutta, lääkemäisyyttä. Melko lyhyt ja ohut finaali. Vesilisä tasapainottaa kuivuutta ja lisää hunajaisuutta, tekee tästä monella tavalla paremman.

Arvio: Nuorekas ja kovaotteinen Ardbeg, josta tietty raakuus puskee vielä läpi kaikessa. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 12)Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 90/100 (Arthur Motley)Smoke On The Water, ”Selvästi heikompi kuin sarjan aiemmat julkaisut”.

Bowmore 25 yo Small Batch Release 43%

Bowmoren 25-vuotiasta on julkaistu erissä jo pidemmän aikaa, mutta vasta viime vuosina pulloihin on alkanut tulla Small Batch Release -merkintöjä. Huhu kertoo, että sherryisyys olisi vähenemään päin. Nyt tuli aika katsoa, mistä nämä nykyiset kaksvitoset on tehty.

Bowmore 25 yo Small Batch Release

(43%, OB, +/- 2014, American Bourbon & Spanish Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Laventelia! Salmiakkia! Aivan loistavaa, nyt ollaan preferoimassani Bowmore-kentässä tukevasti. Herkullisen marjaisa, hedelmäinen ja miedon turvesavuinen. Laventeli on nätisti pinnassa. Salmiakki, suolaisuus ja terva tasapainottavat hedelmäistä makeutta hienosti. Persikka ja punainen omena kohtaavat merellisyyden ja mausteisuuden. Odottamattoman mahtava tuoksu.

Maku: Laventelinen ja salmiakkinen, mutta kevyempi kuin tuoksu antaa odottaa. Hedelmäisyys ja herukkaisuus toimivat silti upeasti. Suutuntuma on melko kepeä, mutta kantaa tämän sävyt ja luonteen hienosti. Mausteisuutta, persikkaa, monihedelmänektaria. Pieni kurkkupastillisuus mukana. Jälkimaku nousee laventelin ja lakritsin sävyissä, herukkaa ja hedelmiä riittää. Mustaa teetä, hiukan saksanpähkinää, sitruksista karvautta. Pitkän finaalin lopussa tammi alkaa nousta ja kuivattaa suuta. Toimii.

Arvio: Yllättävän maukas ja mahtavan laventelinen. Myönteinen yllätys. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Ihan tyylikäs ja herkullinen viski”.

Ardbeg 31 yo 1976/2008, 52,4%

Ardbegin single caskit 1970-luvun tuotannosta alkavat olla sellaista keräilykamaa, jota näkee enää harvoin missään avattuna. Jos sellaisen pullon hoksaa jossain, kiinni on iskettävä heti. Nyt kouraan osui ex-sherryssä kypsynyt yksilö.

Ardbeg 31 yo 1976/2008

(52,4%, OB for Europe, 4.11.1976–10.6.2008, Cask No. 2397, Sherry Butt, 519 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaisen sherryinen ja miellyttävän turvesavuinen. Salmiakkia, lääkemäisyyttä, jodia ja suolaa riittää, kaikki on kauniisti tasapainossa. Luumuhilloa ja yrttistä potkua, tamminen ja nahkainen vivahde siinä sivussa. Tervaa ja lakritsia, sikaria ja soijaa. Todella houkutteleva kokonaisuus. Vesilisä nostaa minttua ja eucalyptusta.

Maku: Suklaisen muhkea ja lujan turpeinen, suola ja lääkemäisyys iskevät voimalla heti. Jodi on pinnassa, samoin pippuri ja chili. Soijaisuutta, pientä karvautta. Suutuntuma on kihelmöivä mutta miellyttävä, keskitäyteläinen ja samalla erittäin kuiva. Jälkimaku alkaa tumman suklaisena ja nahkaisena, kunnes tervaisuus ja turvesavu alkavat ottaa jalansijaa. Todella lujaa mausteisuutta, pippuria ja chiliä. Iso ja kova finaali, pituutta riittää. Vesilisä tekee tälle hyvää, kovapintaisuus sulaa osittain. Suolaisuus lyö silti lujaa kiinni edelleen.

Arvio: Suolaisuudessaan ja kovuudessaan ei ihan niin totaalisen jumalainen kuin odotin. Silti todella hieno sherryinen Ardbeg 1970-luvun puolivälistä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 94/100. Whisky Monitor Database 93/100 (per 2).