NAS

Ailsa Bay 48,9%

William Grant & Sons pystytti Girvanin tontille Ailsa Bay -nimisen tislaamon vuonna 2007. Kuudentoista tislauspannun kompleksista on odotettu viskiä kuluttajamyyntiin kuin kuuta nousevaa.

Nyt lesti vihdoin saavutti hyllyt Suomessakin. Tuote on turpeistettua, pullon kylki lupailee fenolipitoisuudeksi 21 ppm:n lukemia.

Ilmeisesti kyse on peräti tisleen fenoleista, ei maltaan. Sen lisäksi tislaamo on lanseerannut oman tapansa ilmoittaa tisleen makeusaste ppm-lukemilla. Tässä viskissä makeus on tasoa 11 sppm (sweet parts per million).

Tämä kaikki on kaunis tapa ilmoittaa, että tietokone on tehnyt tämän. ”Precision Distilling” on Ailsa Bayn missio, joka on painettu etikettiinkin.

Tässä tapauksessa itse viski lienee noin kahdeksanvuotiasta. Erinäisten lähteiden mukaan lopputuote on vattaus neljänlaisista tynnyreistä.

Tynskät ovat amerikkalaista tammea (refill), bourbonia (first fill), uutta tammea ja Baby Bourbon -tynnyreitä, viimeksi mainitut Hudsonin tislaamolta New Yorkista. Ei muuta kuin maistamaan.

Ailsa Bay

(48,9%, OB, NAS, 2015, 21 ppm, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin savuinen ja imelä. Hunajaa, kermatoffeeta, ananasmehua tölkistä, tuoretta ananasta paloina. Kostean turpeinen ja muhkea savu hallitsee. Makeuden ja savun alle ei tahdo päästä aluksi oikein millään. Vähitellen löytyy paahtoleipää, ketjurasvaa, sulatettua voita. Vesilisällä löytyy mukava kanervaisuus.

Maku: Savuinen ja imelä profiili jatkuu myös maussa. Kihelmöivä mausteisuus tuo kuitenkin suutuntumaan mukavasti särmää. Makeat ananaspalat ja ylikypsä persikka maistuvat selvästi. Savu on edelleen hallitseva, nyt siinä on pistävyyttä ja hiukan nokeakin mukana. Voita ja rasvaa, kermatoffeeta ja tammisuutta. Mausteet ovat chilin ja inkiväärin tontilla. Jälkimaussa tammi on vihdoin oikein reteästi mukana, vanilliinisena ja rapsakkana. Hunajainen, uunijuuresmainen imelyys saa edelleen piiskaa turvesavulta. Finaali yltää korkeintaan keskipitkäksi, ja se käy loppua kohti hyvin yksipuoliseksi. Vesilisä avaa vaniljaisuutta mutta paljastaa herkästi, miten ohut tämä vielä on.

Arvio: Nuori, imelä savuviski, josta puuttuu vielä tarttumapintaa. Kääntäen: jos makeudesta ei häiriinny, suuria vikojakaan ei löydy. 81/100

Highland Park Sigurd 43%

Jokohan flunssataudit olisi selätetty niin, että nenä toimisi taas… Henkisestä irlantilaisuudestani huolimatta skippaan silti suosiolla St Patrick’s Dayn ja siirryn pieneksi hetkeksi Orkneyn taikajuoman äärelle.

Highland Parkin kolmen ensimmäisen Warrior-pullon jälkeen saatiin kolme uutta – ja samalla kalliimpaa. Sigurd on niistä kolmesta uudesta se edukkain, ei tosin mikään ihan ilmainen tämäkään. Olisikohan sentään hyvä?

Highland Park Sigurd

(43%, OB, NAS, 2013, Travel Retail Exclusive, Warrior Series, 70 cl)

Tuoksu: Heinää ja turvetta. Rasvainen, hiukan likainenkin ensivaikutelma. Maltaisuus on paksuna pinnassa, melko tunkkaisena ja puuroisena. Hunajainen makeus ja imelä hedelmäisyys tekevät tästä varsin nuoren tuntuisen. Aprikoosi on voimakasta, omenaa on myös. Turve tuntuu kosteana. Ei erityisen mojova nenä.

Maku: Hedelmäinen, heinäinen, melko turpeinen ja huomattavan suolainen kokonaisuus. Raikasta omenaa ja vesimelonia on runsaasti, mutta sitä vastaan nousee aimo annos tunkkaista maltaisuutta, kosteaa turpeisuutta ja kireää lakritsia. Suutuntuma on melko öljyinen mutta tekstuuri silti jää jotenkin huokoiseksi. Hunajaa, kovia toffeekarkkeja, hiukan vaniljaakin. Metallinen sivumaku, reippaasti tammea ja mausteisuutta. Jälkimaku menee nopeasti hedelmäteen puolelle. Sieltä puskee tanniineja ja lisää mausteita. Hedelmäisyys säilyy kepeänä, vaikka turve ja suola piiskaavatkin hetken. Keskipitkä, reippaasti kuivuva finaali.

Arvio: Jäi jonkin verran odotuksista, vaikka tässä on toki myös paljon hyvää. Hedelmäisyyden äärellä tapahtuu mielenkiintoisia asioita. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 87/100. Whisky Magazine 85/100 (Gavin D. Smith Smith), 81/100 (Joe Bates).

Oban Little Bay 43%

Obanin NAS-ulostulosta ei ole suurensuurta tietoa tynnyreiden tai ikärakenteen osalta. Tiedossa toki on, että tynnyrit ovat olleet kooltaan pieniä. Ilmeisesti siis puhutaan quarter caskeista, octaveista tai vastaavista.

Lopputulos voi siis sisältää sekoituksen hyvinkin nuoria viskejä.

Oban Little Bay

(43%, OB, NAS, 2015, Travel Retail, Small Casks, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja lihaisa, hetkellisesti suorastaan Port Charlottea muistuttava ensivaikutelma. Turpeisuutta, likaista rasvaisuutta, ruohoa, jotain tallimaista. Sahanpurua, silkkaa tammea. Suolaisuutta, märkiä köysiä, paksua koneöljyä. Samalla imelää hedelmäistä makeutta, siirappia ja tölkkihedelmiä.

Maku: Maltaisuus, makea hedelmäisyys ja hiukan kireä suolaisuus ottavat heti yhteen. Tölkkipäärynöitä siirapissa, kaikkineen paljon ylikypsiä hedelmiä. Turpeisuus tuntuu hiukan tunkkaisena. Suolaisuuden pariksi nousee nopeasti pippurisuutta ja mausteista purevuutta. Suutuntuma on kuivempi kuin mitä rasvainen fiilis antaisi odottaa. Jälkimaku menee savuiseksi ja ruohoiseksi, varsin suolaiseksi ja kuivuvaksi. Tammi tuntuu kuitenkin makeana ja sahanpurumaisena. Tunkkaisuus, ruohoisuus ja tietty sekavuus vaivaa etenkin loppua kohti. Mustapippurin ja pienen tervaisuuden varassa finaali jatkuu kuitenkin melko pitkään.

Arvio: Osittain suorastaan odottamattoman hyvä viski. Sekavuutta on vain vähän liikaa, kaikki palaset eivät täysin sovi yhteen. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 82/100.

Dalwhinnie Winter’s Gold 43%

Ehkä näin talven kunniaksi voi maistaa yhden tällaisenkin. Dalwhinnien tämänvuotinen, uusi ja muodinmukainen NAS-julkaisu sisältää… ööö… amerikkalaisessa ja eurooppalaisessa tammessa kypsynyttä viskiä. Odotuksia ei ole.

Dalwhinnie Winter’s Gold

(43%, OB, NAS, 2015, American and European Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Mukavasti appelsiinia, oikein runsaana ja raikkaana. Akaasiahunajaa, vaniljaa, vanilliinisokeria. Rapsakkaa maltaisuutta, Ginger Alea, hiukan riisimuroja. Hapokkuutta riittää. Tammi tuntuu nuorekkaana mutta silti varsin tasapainoisena, mausteisuus pysyy hyvin kasassa. Mukava kokonaisuus.

Maku: Nuorekas ja karvas maltaisuus hallitsee makua aluksi, mutta vähitellen reipas appelsiinisuus ja öljyinen suutuntuma saavat paremmin tilaa. Ginger Ale on edelleen vahvasti läsnä. Hapan tammi, puuromaisuus ja kireät mausteet pudottavat hiukan tunnelmaa lupaavan tuoksun jälkeen. Jälkimaussa appelsiinin makeus ja hunajainen sokerisuus tulevat jälleen esiin, vaniljaisuus nousee loppua kohti oikeastaan hyvinkin merkittäväksi. Mausteisuudessa inkivääri pysyy loppuun asti selkeänä. Finaali jää kuitenkin melko ohueksi, vaikka yltää kestoltaan lähes keskipitkäksi.

Arvio: Pätevämpi perusviski kuin olisi voinut luulla. Ei suuria vikoja. Toki nuoren viskin osuus pilkistää ajoittain läpi tiettynä karkeutena. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 74/100.

Classic of Islay 2015, Jack Wiebers 57,35%

Tämän on sanottu olevan Lagavulinia. Vaikea tietää ihan tarkalleen. Mielenkiintoista… Ei muuta kuin maistamaan.

Classic of Islay 2015, Jack Wiebers

(57,35%, Jack Wiebers, NAS, 2015, Cask No. 2802, 70 cl)

Tuoksu: Paksua turvesavua, autonrengasta, hikistä kumisaapasta. Osittain törkeä kokonaisuus. Maltaisuus pursuilee makeana, tunkkaisuus ja ummehtuneisuus korostuvat. Silti joukossa on paljon pikantteja yksityiskohtia, kuten makeaa kirsikkaa, oikein rasvaista pekonia ja omenahilloa palaneella paahtoleivällä. Siirappia, hunajaa, rancio-fiilistä. Robusti ja imelä. Vesilisä avaa ruohoisen ja yrttisen puolen mukavasti.

Maku: Tasapainoisempi kuin tuoksu antaa odottaa. Turvetta tukemassa on runsaasti salmiakkia, hiilisavua, tuhkaa, lääkemäisyyttä. Terävyyttä ja pippurisuutta löytyy. Toki mukana on edelleen se autonrengas, siirapilla valellut kumisaappaat ja uuniin unohtunut nyhtöpossu kolakastikkeessa. Imelyys on rajua. Suutuntuma on täyteläinen ja muhkea. Jälkimaku jää hiukan yksipuoliseksi, kun turvesavu ja tamminen pistävyys, yskänlääke ja salmiakkijauhe ampuvat piippunsa tyhjiksi. Vesilisä avaa suolaisuutta ja merellisyyttä, tuo kaivattua raikkautta mukaan.

Arvio: Odottamattoman törkeä ja iso viski. Melko nuoren oloinen, mutta asennetta löytyy. En yleensä innostu tunkkaisista viskeistä, mutta tässä sekin puoli pelittää varsin kiitettävästi. 87/100

Caol Ila Moch 43%

Moch on Caol Ilan NAS-osaston entry-level-viski. Kuulemma vähän kevyempi ja helposti lähestyttävämpi kuin 12-vuotias. Mutta… jos se 12-vuotias on jonkun mielestä raskas ja vaikeasti lähestyttävä… No joo, maistetaan.

Caol Ila Moch

(43%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nokinen ja lihaisalla tavalla rasvainen. Turvesavua riittää, samoin haudutettuja uunijuureksia, juuri näitä nuoren savuviskin elementtejä. Mielenkiintoinen kirpeä hapokkuus kuitenkin lisää kiinnostavuutta. Hedelmäisyyttä tulee läpi kitsaasti, lähinnä sitruksisuutta ja omenaa. Mineraalisuutta, merellisyyttä.

Maku: Nuorekas turvesavuisuus kohtaa nokisuuden ja rasvaisuuden. Sitruksisuus joutuu melko lujan hapokkuuden ja tammisen kireyden puristukseen. Suolaisuus puskee vahvasti pintaan. Myös pientä salmiakkia ja tervaa löytyy. Suutuntuma jää aavistuksen ohueksi. Hedelmäisyys jää sitruunaisuuden varaan. Jälkimaku alkaa todella paahteisena, uunijuurekset ovat tummuneet raskaasti. Myös salmiakkijauhe ja tervapastilli korostuvat. Sitruksisuus ja mineraalisuus nostavat päätään loppua kohti, samoin raskas nokisuus ja tamminen purevuus. Finaalin mitta ja syvyys jättävät kuitenkin melkoisesti toivomisen varaa.

Arvio: Melko tavanomainen ja osin ohut savuviski, jossa on toki ihan asiallista terää. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 82/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 6). Whisky Magazine 75/100 (Dave Broom), 78/100 (Martine Nouet).

Old Pulteney Row to the Pole 40%

Old Pulteneyn ikämerkitsemätön Row to the Pole juhlisti skotlantilaisen Jock Wishartin ja hänen viisimiehisen retkikuntansa soutua magneettiselle Pohjoisnavalle syksyllä 2011.

Mutta millainen tämä viski oikein on? Ainakin sherryvaikutusta tuntuisi olevan mukana. Maistetaan.

Old Pulteney Row to the Pole

(40%, OB, NAS, 2011, Limited Edition, 3000 bts., 35 cl)

Tuoksu: Todella miellyttävä, kukkainen ja metinen ensivaikutelma. Merellisyyttä myös, mineraalisuutta ja suolaisuutta. Hunajan ja vaniljan seasta pilkistää ruohoisuutta ja rusinaisuutta, tiettyä sherryhenkistä rotevuutta. Persikkaa, omenaa, luumua. Jopa pieni turpeisuus? Mielenkiintoinen kokonaisuus.

Maku: Öljyinen ja tyylikäs. Kiteinen hunajaisuus kohtaa suolaisen merellisyyden. Herkullista kukkaisuutta ja mehiläisvahaa, aavistus toffeeta ja rusinaisuutta, toisaalla taas tammisuutta, napakkaa mausteisuutta ja mineraalisuutta. Oivallinen balanssi, suutuntuma on näille volteille varsin jämäkkä. Persikkaa, sitruksisuutta, kirpeää omenaa. Suolakiveä ja edelleen tietty turpeisuuden ailahdus. Jälkimaku alkaa appelsiinisena ja nektarimaisena, kunnes tammisuus nostattaa mausteet pintaan. Metisyys pitää kuitenkin hyvin asemansa, vaikka merellisyys hyökyy päälle. Siirappisia tölkkihedelmiä, kuparisuutta, omenatorttua. Sherryiset sävyt pysyvät hyvin mukana läpi keskipitkän ja varsin maukkaan finaalin.

Arvio: Erittäin maistuva, tasapainoinen ja monipuolinen viski. Hiukan pidemmällä jälkimaulla ja aavistuksen korkeammalla volttitasolla olisi menty heittämällä mestaruussarjaan. 89/100

Glendronach Cask Strength Batch #4, 54,7%

Glendronachin Cask Strength -sarja on saapunut neljänteen erään. Vanha viskiviidakon sananlasku sanoo, että ensimmäinen batch on aina niin hyvä, ettei sitä voi ylittää.

Ei, vaikka vuodesta toiseen yritettäisiin, koska sen ensimmäisen takia koko sarja on saanut alkunsa.

Glendronachin kohdalla maksiimi on pitänyt tähän mennessä paikkansa. Batch #1 oli erinomainen. Tätä nelosta edeltänyt Batch #3 edusti mielestäni jo huolestuttavaa keskinkertaisuutta loistavassa iskussa olleelta tislaamolta.

Glendronach Cask Strength Batch #4

(54,7%, OB, NAS, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja karamellimainen. Tikkunekun makeutta, rommirusinaa. Rotevan ja voimakkaan oloinen. Makeuden alta paljastuu vähitellen maltaisia ja tammisiakin sävyjä, suklaisuutta ja kermaisuutta. Vaniljakin pilkistää, samoin kookos ja manteli. Erittäin miellyttävä. Vesilisä tuo pientä ruohoisuutta esiin.

Maku: Täyteläinen ja siirappinen. Sherry ei jyrää vaan tarjoaa miellyttävää monipuolisuutta. Tikkunekku ja rommirusinafudge ovat vahvoina esillä, ohessa tulee esille paljon omenaisuutta, kermaisuutta ja makeaa appelsiinia. Tammessa on melko nuorekas sävy, pientä hunajaisuutta löytyy myös. Mantelia, aavistus kookosta, heinäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri tiheän öljyinen, mutta sherry ei mitenkään suuremmin korostu. Jälkimaku alkaa siirappisena ja tummuu hienosti. Kahvinen karvaus leikkaa hienosti karamellia, tammi ja mausteisuus korostuvat. Pitkä, pähkinäinen ja tyylikäs finaali. Vesilisä korostaa tämän yrttistä ja maanläheistä puolta.

Arvio: Selvä parannus Batch #3:n jälkeen. Hieno viski kaikessa täyteläisyydessään ja pähkinöissään. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Arran Robert Burns Malt 43%

Arran julkaisi Robert Burns Maltin kunnianosoituksena Skotlannin kansallisrunoilijalle jo vuonna 2000. Sen jälkeen pulloja on pyörinyt markkinoilla sen verran paljon, ettei tämän miniatyyrin julkaisuajankohdasta enää ota selvää.

Arran Robert Burns Malt

(43%, OB, NAS, +/- 2014, 5 cl miniature)

Tuoksu: Päärynää, hiukan raakaa banaania, sitruksisuutta. Maltainen ja varsin napakka vaikutelma, suolaisuutta ja mineraaleja. Tammessa on vastahöylätty sävy. Jotain merellistä miellyttävyyttä tässä silti on, mikä viehättää. Melko ohut kokonaisuus toki.

Maku: Tuoksua nuoremman oloinen, maltaisuus on epäkypsää ja hapanta. Jyväisyyttä, tuoretta ja varsin raakaa tammisuutta. Sitruksinen ja terävän päärynäinen puoli on selvästi esillä. Pientä vaniljaista makeutta sentään löytyy, joskin suolainen puoli peittää sitä tehokkaasti. Hiukan aprikoosinkiveä, nektariinia, papaijaa. Suutuntuma on kermainen ja kevyt. Jälkimaku jää pettymykseksi. Tammisuus ja maltaisuus eivät yksinään jaksa kantaa tätä, kun hedelmäisyys ja vaniljaisuus kuihtuvat nopeasti pois. Hapokkuutta, pientä kireyttä. Finaali on lyhyt ja ohut, siitä ei pääse mihinkään.

Arvio: Tuoksu on lupaava mutta maku jää vaatimattomaksi. Kermaisuus ja suolaisuus eivät oikein löydä tasapainoa keskenään. 78/100

Bowmore Legend 43%

Käsissä on Bowmoren sylinterimallinen miniatyyriboksi, joka lienee aivan 1990-luvun lopussa julkaistu. Pakkaus sisältää silloisen Legendin lisäksi 12-vuotiaan, 17-vuotiaan ja 21-vuotiaan minipullon.

Aloitetaan kimara Legendillä, joka on pullotettu miniatyyrinä poikkeuksellisesti 43% -vahvuudella. Isot Legend-pullot ovat aina 40% (olen maistanut yhden sellaisen, arviolta vuodelta 2004).

Bowmore Legend

(43%, OB, NAS, +/- 1999, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nuotiosavua, pientä tervaa, reipasta mustaherukkaa. Toffeemainen makeus, hiukan siirappia. Mukava hedelmäisyys, makea sitruksisuus ja raikas tölkkipersikka. Suolainen puoli tulee nätisti esiin, samoin salmiakki ja lakritsi. Laventeliakin löytyy. Todella houkutteleva, melko kevyt kokonaisuus.

Maku: Herukkainen ja miedon turvesavuinen, laventelinen ja kaunis. Tervaisuus ja salmiakkisuus tulevat heti pintaan, samoin toffeen makeus ja sitruksinen kirpeys. Silkkaa herkuttelua. Omenaisuutta, tölkkihedelmiä siirapissa, tammista mausteisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tasapainoinen. Jälkimaku tuo lakritsia, yrttiteetä, tervaisuutta, miellyttävää turvesavua ja kepeää laventelia pintaan. En tiedä, miten tämä voisi olla näillä eväillä vielä parempi. Eucalyptusta, merellisyyttä, mineraalisuutta, pientä suklaisuutta, marjaisuutta, kevyttä kahvisuutta. Herkullinen finaali, joka on vähintään keskipitkä.

Arvio: Todella hyvä viski, tässä voimakkuudessa jopa pykälän perusversiota parempi. Silkkaa nautiskelua. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 76/100 (per 1). Whiskyfun 76/100. Smoke On The Water, ”Hyvä ja helposti juotava perustuote”.