Speyside

Caperdonich 20 yo 1992/2013, Jack Wiebers Old Train Line 53,4%

Jack Wiebersin Old Train Line -sarjassa pullotettiin tällainen Caperdonich. Viski on kypsynyt ex-bourbonissa kiitettävät 20 vuotta. Caperdonichin tuotanto oli 1990-luvun alussa vielä täydessä iskussa.

Jos otetaan tähän väliin pieni historiakertaus, Caperdonichin tislaamo siis perustettiin vuonna 1898 ja suljettiin heti 1902, kunnes toiminta alkoi uudelleen 1965. Vaiheet muistuttavat jännittävällä tavalla BenRiachia, joka perustettiin samana vuonna kuin Caperdonich, mutta suljettiin jo vuonna 1900. Sekin avattiin uudelleen 1965.

BenRiach tunnettiin pitkään Longmorn #2:na ja Caperdonich taas Glen Grant #2:na.

Myöhemmät vaiheet kuitenkin eriytyvät rajusti. Caperdonich pantiin pakettiin lopullisesti vuonna 2002, kun taas BenRiach on nykyään kaikkien aikojen kovimmassa iskussa. Onneksi Caperdonichin tuotantoakin vielä löytyy markkinoilta.

Caperdonich 20 yo 1992/2013, Jack Wiebers Old Train Line

(53,4%, Jack Wiebers, Old Train Line, 10/1992–7/2013, Cask No. 121112, Bourbon Cask, 315 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin kepeä, miellyttävän vaniljainen ja kukkaisen pehmeä. Mangoa, hunajamelonia, persikkaa. Puhdistusainemainen vivahde. Paljasta alkoholisuutta tunkee läpi, samoin tammilankkua. Tölkkipäärynää makeassa mehussa, maltaisuutta, sokeria. Ohut vaikutelma hiukan vaivaa tätä. Vesilisä ei tuo oikein mitään.

Maku: Päärynää, vaniljaa, ruohoisuutta. Äkäinen liimamaisuus on kärjessä, paljasta bourbonvaikutusta on vaikka muille jakaa. Tammilankkua, glyserolia, viinamaista otetta. Suutuntuma on ohut ja kihelmöivän mausteinen. Jälkimaku alkaa kuitenkin puskea mausteita ja sävyjä ihan uudella tavalla. Valkopippuria, hunajaa, toffeefudgea, vaniljaa. Lakritsia, hedelmäkarkkeja, hapokasta valkoviinisyyttä. Lopussa vielä hurja tammen ja mausteiden tulitus. Pitkä finaali pelastaa tämän. Vesilisä korostaa murokeksisyyttä ja kuivuutta.

Arvio: Varsin ohut ja yksioikoinen, ei oikein minun viskini missään suhteessa. Jälkimaun syvyys oli tässä kuitenkin hienoa. 84/100

The Macallan 1966/2000, Gordon & MacPhail Speymalt 40%

Kesäretken Keppana Kellariin päätti tämä jalo yksilö, jonka kanssa suoritettiin juhlallinen bottle kill. Niissä on aina vaaransa, kun ei voi tietää, kuinka kauan pullo on ollut auki, mutta tästä tajusi heti, että viski elää vielä voimakkaana.

Taannoin kyynisyyteni Macallania kohtaan hellitti hiukan, kun pääsin kaikkien oscurojen jälkeen maistamaan 30 yo Sherry Oakin. Tätä Speymaltia kohtaan odotukset olivat tietysti aivan zeniitissä.

The Macallan 1966/2000, Gordon & MacPhail Speymalt

(40%, Gordon & MacPhail, Speymalt, 1966–2000, Sherry Cask, 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen, suklainen ja runsas. Wow. Vaahterasiirappia, rusinaa, makeaa hedelmäisyyttä. Pientä liköörimäisyyttäkin. Fariinisokeria, siirappisuutta, uuniomenaa. Pähkinäisyyttä, öljyisyyttä. Pientä tervaisuutta ja lakritsia taustalla. Sherryisyys on eleganttia ja tammisuus intensiivistä, antiikkista ja hienoa. Käsittämättömän syvä ja upea tuoksu.

Maku: Suklainen, luumuinen, massiivinen. Pähkinäinen, seetrinen, kahvinen. Vaahterasiirappia, kahvilikööriä, kuivaa ja kaunista tammisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja hienosyinen. Fariinisokeria ja siirappisuutta, rusinaa ja yrttisyyttä. Ylikypsiä sekahedelmiä. Lakritsinen ja paksu kokonaisuus. Jälkimaku on kahvinen ja liköörinen, sherryinen ja pähkinäinen. Suklaata, siirappisuutta, silkkaa herkuttelua, joka jatkuu likimain ikuisesti. Kuivuu hienosti, tasapaino pitää loppuun asti. Mahtava finaali, hiljaiseksi vetää.

Arvio: Loistelias Macallan, ei yhtään väsynyt eikä yhtään liiaksi kuivunut. Hymy ei tahdo lähteä tämän jälkeen kasvoilta millään. 94/100

Mortlach 20 yo 1978/1998 Rare Malts 62,2%

Keppana Kellarissa oli hyllyssä muutamia Rare Malts -sarjan viskejä. Itseltäni oli niistä kolme entuudestaan maistamatta: Benromach, Dufftown ja Mortlach. Kun yhden sai valita, valintani osui niistä viimeiseen (vaikka kaksi muuta olisivat olleet kenties hiukan harvinaisempia).

Mortlach 20 yo 1978/1998 Rare Malts

(62,2%, OB, Rare Malts Selection, 1978–5/1998, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja lihaisa, hedelmäinen ja mausteinen. Maukas tammisuus, hunajaa ja tervaista lakrisisuutta. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Tumman paahteinen ja uloitteikas. Nam. Maltaisuutta, muromaisuutta, paahtoleipää. Yrttisyyttä riittää. Öljyinen ja painava vaikutelma. Vesilisällä löytyy savumakkaraa, pientä turpeisuutta.

Maku: Täyteläinen ja runsas, hedelmäinen ja öljyinen. Valtavan suuri viski. Tammista mausteisuutta, tervaa, lihaisuutta. Mineraalisuus on pinnassa. Tätä voisi melkein vain pureskella. Tammi on varsin purevaa ja mausteista, maltaisuuttakin löytyy. Jälkimaku on yrttinen ja suolainen, tamminen ja kihelmöivä. Mineraalisuutta, kuivalihaa, turvesavua. Vaniljaisuutta, hunajaa. Pitkä ja voimakas finaali. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja vihreää omenaa pintaan.

Arvio: Hieno, hieno Mortlach. Suurta herkkua. Ylitti odotukset isosti. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 10).

The Balvenie 40 yo 48,5%

Huipennuksena David Stewartin vetämässä upeassa Balvenie-tastingissa lasiin kaadettiin 40-vuotias. Melko hiljaiseksi veti.

The Balvenie 40 yo

(48,5%, OB, +/- 2013, Batch No. 5, 3 American Oak Casks + 3 Sherry Butts, 250 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumma ja syvä, marsipaaninen ja mausteinen. Sherryinen, toffeemainen, hunajainen ja yrttinen. Tammi pysyy hienosti taustalla, ikääntyneenä ja arvokkaana. Toffeefudgessa on rommirusinainen sävy. Kanelinen ja jouluinen mausteisuus mukana. Vesilisä tuo esiin kiteistä sokerisuutta ja kukkaisia, herkempiä sävyjä.

Maku: Tumman suklainen, hunajainen ja elävä, tammi ei dominoi vaan tuo mahtavasti syvyyttä. Siirappisuutta, kahvia, pähkinäisyyttä. Tammessa on vahamainen ja hienon ikääntynyt ja kuiva luonteikkuus. Suutuntuma on sulaa kultaa, öljyinen ja runsas. Jälkimaku avaa täysin uuden galaksin, tulee yrttinen ja kahvinen syvyys esille oikein kunnolla. Suklaisuutta, saksanpähkinää, marsipaania. Uskomatonta, miten hyvin hunajaisuus säilyy tunnistettavasti mukana. Mausteisuus tulee vahvana finaalissa, maustepippuria ja joulukakun mausteita riittää. Neilikkaa, kanelia. Fantastinen, pitkä finaali. Vesilisä tuo sitruksista makeutta hienosti pintaan.

Arvio: Loistava viski, syvyydessään ja luonteikkuudessaan silti herkkä. Tammen kuivuus kulkee rajoilla mutta pysyy kuitenkin likimain täydellisenä. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 92/100 (per 1).

The Balvenie 25 yo 1974/2000 Single Barrel 46,9%

David Stewartin vetämään Balvenie-tastingiin kuului myös tällainen herkku, single cask -pullote vuodelta 1974.

The Balvenie 25 yo 1974/2000 Single Barrel

(46,9%, OB, 2.8.1974–26.9.2000, Cask No. 10145, 70 cl)

Tuoksu: Iäkkään oloinen, kauniin tamminen ja kiteisellä tavalla hunajainen. Makeaa päärynää, apilankukkaa, metisyyttä, minttua, makeaa sitrusta. Hieno ja klassinen Balvenie-tuoksu. Marsipaania, vaahtokarkkia, vaniljaa, tomusokeria. Maltaisuuttakin löytyy, hienostuneesti. Tammi pysyy myös kuivana ja eleganttina, tuo hienosti mausteisuutta mukaan. Vesilisällä kevyttä limoncelloa ja vaniljajäätelöä alkaa löytyä.

Maku: Tumman yrttinen ja hunajainen, kuivan tamminen ja upean tasapainoinen. Vaniljaa ja sokerisuutta, hiukan rusinaa ja toffeefudgea. Sitruksisuus on makeaa ja liköörimäistä. Jännittävä pieni lihaisuus taustalla, tumma luumu ja rusinaisuus. Suutuntuma on öljyinen ja melko kevyt, joskin kantaa kokonaisuuden varsin täydellisesti. Jälkimaku tummuu entisestään, tulee jopa kevyen kahvisia sävyjä ja yrttisiä ulottuvuuksia mukaan. Makeaa sitruksisuutta, liköörisyyttä, yrttisyyttä. Pitkä ja komean tumma jälkimaku. Vesilisä keventää ilmettä ja korostaa makeita, metisiä piirteitä.

Arvio:  Tummasävyinen ja hienosti ikääntynyt viski. 91/100

The Balvenie 17 yo DoubleWood 43%

David Stewartin hienossa Balvenie-tastingissa maisteltiin 12-vuotiaan DoubleWoodin jälkeen tämä 17-vuotias.

The Balvenie 17 yo DoubleWood

(43%, OB, +/- 2015, American Oak and Sherry Oak, 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen ja hedelmäinen. Tummempi ja syvempi kuin 12-vuotias. Päärynää, pehmeää yrttisyyttä, makeaa minttua. Viisi vuotta lisää ex-bourbonia tuntuu vaniljaisuuden ja tammisuuden syvenemisenä. Vihreitä kuulia, makeaa omenaa, apilaisuutta. Kaunis mutta silti aavistuksen raa’an oloinen. Vesilisä tuo ruohoisia sävyjä pintaan.

Maku: Hunaja on kärjessä, mutta tammen ote on voimakas, samoin tietty toffee ja tumma yrttisyys. Maltaisuus tulee hapokkaana läpi, suutuntuma on keskitäyteläinen ja reippaan mausteinen. Jälkimaku on metinen, kiteisen sokerinen, tamminen ja mausteinen. Kuivattuna hedelmäpaloja myslissä. Rusinaa, kuivaa luumua, toffeefudgea. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa tiettyä kovaa puolta tästä.

Arvio: Rotevan mausteinen ja tyylikäs, toisaalta toivoisin vielä hiukan lisää tasapainoa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 5). Whisky Magazine 81/100 (Neil Ridley), 79 /100 (Rob Allanson).

The Macallan 30 yo Sherry Oak 43%

Kerta kiellon päälle, ja pari vielä varmuudeksi. Macallan Oscuro oli niin luja pettymys, että pakko oli jotain Macallania vielä lasiin löytää. Nyt kokeillaan kolmekymppistä. Josko nyt osuisi maaliin.

The Macallan 30 yo Sherry Oak

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja mausteinen, erittäin intensiivinen ja runsas. Nyt on homma kohdallaan. Luumuhilloa, rusinaa, tummaa suklaata, joulukakkua, neilikkaa, yrttisyyttä. Kermaisuutta ja maltaisuutta, hienostuneen kuivakkaa tammisuutta, antiikkinahkaa ja herukkaisuutta. Marjaisuudessa on nätti kirpeys mukana. Tiettyä mineraalisuuttakin löytyy. On kyllä upea.

Maku: Kepeä ja runsas. Tammi on vahvasti pinnassa, kuivana ja kauniina. Yrttisyyttä, rusinaa, makeaa sitruksisuutta, mineraalisuutta. Hieno eucalyptus. Sherryisyys on kuivan pähkinäistä ja vain hennosti suklaista. Suutuntuma on kermainen ja miellyttävä, mutta huomattavan kevyt silti. Jälkimaku alkaa hienosti tammella ja rapealla maltaisuudella. Tumma suklaa, luumu, kirsikka ja lakritsi ovat läsnä. Pähkinäisyyttä, paahtoleipää, hilloisuutta. Komea ja erittäin pitkä finaali, joka kuivuu hienosti niin, että mineraalisuus ja minttu korostuvat loppua kohti.

Arvio: Nyt on Macallan kohdallaan. Kepeys ja helppous ovat kerrankin toimivia piirteitä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 89/100 (per 1).

Longmorn 24 yo 1990/2015, The Whisky Cask 51,2%

The Whisky Caskin 10-vuotisjuhlan kunniaksi pullotettiin myös hiukan iäkkäämpi Longmorn.

Longmorn 24 yo 1990/2015, The Whisky Cask

(51,2%, The Whisky Cask, 10th Anniversary, 1990–2015, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, hunajainen ja tyylikäs. Varsin kuiva, hienon tamminen ja mausteinen kokonaisuus. Kiteistä sokerisuutta, metisyyttä, kukkaisuutta. Vaniljaa, mehiläisvahaa. Makeaa sitruksisuutta ja mineraalisuutta. Maltaisuudessa aavistus heinäisyyttä ja saippuaisuutta. Vesilisä tuo sitruksista kepeyttä.

Maku: Rasvainen ja ”painava” suutuntuma tulee ensimmäisenä. Ananasta, omenaa, mandariinia. Ruohoisuutta, yrttisyyttä. Tammi on vahvasti pinnassa, mausteisuus on napakkaa ja tanniinit kuivattavat suuta nopeasti. Mehiläisvaha ja hunaja jäävät taka-alalle, kun hapokas ja hapan maltaisuus valtaa alaa. Heinäinen ja puuromainen, hiukan saippuainen lenseys uhkaa syödä tämän ulottuvuudet. Onneksi jälkimaku pelastaa kokonaisuuden. Se alkaa hienon hunajaisena ja mausteisena, kasvaa hedelmäisyydessä ja lakritsissa komeisiin mittoihin. Paahteisuutta, pihkaa, hedelmäteetä, minttua – varsin pitkä finaali. Vesilisä korostaa puisevuutta eikä vie makua oikeaan suuntaan.

Arvio: Tunnistettava Longmorn, jossa on paljon hyvää. 86/100

Glenfarclas 40 yo 1971/2011 Family Casks for Silver Seal 52%

Glenfarclasin Family Casks -sarjaan kuuluu myös muutamia tällaisia julkaisuja, jotka on tehty jotain erikoista tarkoitusta varten. Nyt maistelussa on 40-vuotias yksilö, joka on pantu pulloon italialaiselle Silver Sealille.

Glenfarclas 40 yo 1971/2011 Family Casks for Silver Seal

(52%, OB for Silver Seal, The Family Casks, 8.1.1971–12.12.2011, Cask #148, 473 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen, rusinainen ja tumman suklainen. Erittäin intensiivinen. Saksanpähkinää, antiikkista huonekalua, vanhoja kirjoja, sikaria. Upea, kuiva tammisuus. Hiukan mentholia, kirsikkamarmeladia, vahaa. Joulukakun mausteita, minttua. Loistava tuoksu, ei voi muuta sanoa. Vesilisällä löytyy briossia ja makeutta.

Maku: Pähkinäinen, karvaan suklainen ja tamminen profiili. Tammi on rutikuivaa, aivan puisevan rajoilla. Iäkkääseen Glenfarclasiin kuuluvaa hapokasta espressoa riittää. Rusinoiden lisäksi ei kovin paljon makeutta löydy, mutta antiikkiset piirteet ovat kiistatta hienoja. Suutuntuma on varsin kuiva, mausteet runsaita ja vain hiukan joulukakkumaisia. Mentholia, kurkkupastillia, raikasta yrttisyyttä löytyy. Jälkimaku liikkuu myös aivan rajoilla tammen suhteen, karvautta ja kuivumista riittää todella pitkään, kunnes suklaa, pähkinä ja kahvi ottavat vallan. Luumua, kirsikkaa, mausteita. Huima, pitkä finaali. Vesilisä tuo kiteisen sokerista, hunajaista makeutta mukaan, ja sitä tämä myös kaipaa.

Arvio: Upean tuoksuinen, kuivan kahvinen ikäviski. Todella hieno ja voimakas. Huippulaatua Glenfarclasin tyyliin. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 90/100 (per 2).

Benromach 10 yo 43% (2015)

Pidin aiemmasta Benromachin peruskympistä todella paljon. Vuonna 2014 Benromach sai uudet pakkaukset, ja joidenkin lähteiden mukaan myös makuprofiiliin tehtiin pientä hienosäätöä.

Tiettävästi tämä uusi kymppi on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (80 %) ja ex-sherrytynnyreissä (20%). Lopuksi sitä on viimeistelty first fill olorosossa vuoden verran.

Vaikka en yleensä ota minkäänlaista kantaa viskien pakkauksiin, tämä uusi Benromach on kyllä helvetin komea.

Benromach 10 yo

(43%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja appelsiininen, napakan mausteinen ja melko kuiva, hiukan heinäinen tuoksu. Miellyttävä konsentroitunut makeus, jossa on kiteistä sokerisuutta ja hunajaa. Pieni savu leijuu taustalla. Maltaisuus tulee melko reippaana esiin, mutta muromaisena ja tavallaan myös hallittuna. Tammi on hyvin läsnä, löytyy vaniljaa ja kanelisuutta. Mainio tuoksu, jos tykkää pienimuotoisesta ja rosoisen tyylikkäästä viskistä. Ja minähän tykkään.

Maku: Yllättävän suolainen ja mineraalinen, kuiva ja kepeän savuinen avaus. Mandariinin makeutta, hunajaa ja kiiviä. Maltaisuus on pinnassa, mutta varsin kuivana sekin. Tammi tuntuu melko robustina ja mausteisena, osin myös aavistuksen puisevana. Weetabixia ja paahtoleipää. Vaniljaa, vanilliinisokeria, ruohoisuutta, apilaa. Suutuntuma on kuiva ja napakan mausteinen. Jälkimaku maistuu suolaisena, kuivan turpeisena, mineraalisena, tammisena ja kuivuvana. Kovia hedelmäkarkkeja, anista. Keskipitkä finaali.

Arvio: Edelleen ikäluokkansa ja tyylinsä erinomainen edustaja, joka on monessa mielessä jopa parantanut otettaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).