Speyside

Benrinnes 23 yo 1985/2009, 58,8%

Benrinnes on mielenkiintoinen tislaamo, etenkin tiettyjen sherrykypsytystensä osalta. Nyt käsissä yksi sen moderneista klassikoista, vuonna 1985 tislattu ja tukevassa sherryssä 23 vuotta lymynnyt viski.

Benrinnes 23 yo 1985/2009

(58,8%, OB, 1985–2009, Sherry Wood, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea sherry! Kunnon pommi, paksua luumua ja tummaa suklaata on oikein huolella. Taatelikakkua, viikunaa, rusinaa. Kuivalihaa. Saksanpähkinää. Kanelia, inkivääriä, maustepippuria. Pieni rikkisyys on mukana, mutta pysyy etäällä. Happamuutta ja makeutta hienosti oikeissa suhteissa. Vesilisä irrottaa yrttisiä ja tallimaisia piirteitä oikein runsaasti.

Maku: Olorosoa, luumua ja pähkinää täydeltä laidalta. Erittäin intensiivinen Sunsweet-luumu pysyy kyydissä tästä ikuisuuteen. Taatelikakussa on kauniin hapahko sävy, tiettyä piimäisyyttä ja hapankermaa. Tammisuutta löytyy, mausteita ja rotia. Kanelia, rusinaa. Suutuntuma on melko täyteläinen. Jälkimaku pukkaa luumua ja tummaa suklaata, piimäkakkua ja pähkinöitä. Rikkisyys kulkee myös mukana, samoin tiettyä maanläheisyys ja farmimaisuus. Oivallinen kokonaisuus, finaali on pitkä ja runsas. Vesilisä pehmentää suutuntuman todella kermaiseksi ja tuo paljon lisää maanläheistä sävykkyyttä.

Arvio: Kermaiseksi kääntyvä sherrypommi, jossa on hienoa happamuutta ja sopivaa kulmaa. Vain rikkisyys pudottaa tämän palkintopallilta. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 80/100. Dramming 88/100. Whisky Magazine 73/100 (Martine Nouet), 79 (Rob Allanson). Whisky Monitor Database 87/100 (per 5).

Glen Elgin 27 yo 1984/2012, Jack Wiebers 44,5%

Glen Elginiä näkee indienä todella harvoin, ja ylipäänsä koko tislaamo on varsin tuntematon, vaikka 12-vuotiasta perustuotetta näkeekin monessa paikassa. Nyt maistossa vähän vanhempaa tavaraa Jack Wiebersin hienosta Old Train Line -sarjasta.

Glen Elgin 27 yo 1984/2012, Jack Wiebers

(44,5%, Jack Wiebers Old Train Line, 11/1984–8/2012, Cask No. 7601, Bourbon Cask, 176 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän sitruksinen ja kuivan tamminen. Heinäisyyttä, apilaa, mukavasti vaniljaa. Päärynää, mandariinia, kovia hedelmäkarkkeja. Metisyyttä, tomusokeria. Marenkia. Eucalyptusta, kevyttä mausteisuutta. Varsin elegantti ja tasapainoinen kokonaisuus. Vesilisä tuo kermaisen ja kookoksisen sävyn.

Maku: Päärynäinen ja mausteinen, selvästi isompi kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Tammisuudessakin on potkua, löytyy mausteita ja yrttisyyttä laajalla skaalalla. Vanilja ja heinäisyys ovat edelleen läsnä, mutta palettia hallitsee öljyinen ja laaja-alainen hedelmäisyys. Omenaa, päärynää, mandariinia, hunajamelonia. Raikas ja herkullinen kokonaisuus. Vesilisä alkaa todella purevalla tammella, mausteet saavat suun kihelmöimään. Valkopippuri ja inkivääri ovat korostuneita, hapokkuus on runsasta. Vähitellen päärynäinen makeus löytää enemmän tilaa, samoin eucalytus ja raikas havuisuus. Pitkä ja herkullinen finaali. Vesilisällä vanilja korostuu selvästi.

Arvio: Todella hyvä viski – samaan aikaan iäkäs ja raikas, runsas ja tyylikäs. 89/100

Glen Grant 1985/2012, Samaroli 45%

Glen Grantin suosio perustuu tiettyihin vuosikertoihin. Tämä 1985 voisi olla lupaava vuosi. Maistelussa Samarolin pullottama yksilö.

Glen Grant 1985/2012, Samaroli

(45%, Samaroli, 1985–9/2012, Cask No. 10196, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, vaniljainen, kanervainen ja kukkainen. Omenaa, ananasta, appelsiininkuorta. Raparperipiirakkaa. Runsaasti hunajaa, tiettyä kanervaisuutta, piparminttua, aavistus kookosta. Kukkeaa tavaraa, aromaattista ja öljyistä. Hiukan liuotinmainen sävy taustalla. Vesilisä raikastaa sävyjä.

Maku: Öljyinen ja aromaattinen, hyvin maltainen ja hunajainen. Klassinen speysider-henki on heti läsnä. Tammisuutta, vaniljaisuutta, appelsiinia. Amaretto-tyylinen karvaus, toisaalta taas tietty konjakkimaisuus on mukana. Omenaa, raparperia, vadelmaa. Suutuntuma on melko kevyt ja hyvin öljyinen. Jälkimaku on täynnä appelsiininkuorta, kirpeää sitruksisuutta, kasvasta liköörimäisyyttä. Vaniljainen ja hunajainen makeus ottavat yhteen karvaan tammisuuden ja tanniinien kanssa. Melko räiskyvä ja pitkä jälkimaku puskee pintaan kaikkea piparmintusta vadelmaan, saksanpähkinästä rusinaan. Vesilisällä ruohoisuus ja apilaisuus heräävät.

Arvio: Aperitiivimainen ja varsin kompleksinen tapaus. Tässä on paljon hyvää ja hienoa, mutta pakko myöntää, etten ole tämän viskityylin ylimpiä ystäviä. 86/100

Aultmore 25 yo 1990/2015, Dewar Rattray 52,6%

Aultmore teki uuden tulemisen vuonna 2015. Nyt maistettava Dewar Rattrayn pullote on tästä samalta vuodelta, mutta tiettävästi täysin erilaista tavaraa kuin nuo uudet core expression rangen tuotteet.

Aultmore 25 yo 1990/2015, Dewar Rattray

(52,6%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 19.2.1990–1.9.2015, Cask No. 3243, Sherry Butt, 464 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas sherrytuoksu. Taatelia, yrttilikööriä, joulukakkua, rusinaa, kirsikkaa. Pieni permanent-tussin vivahde. Vähitellen aukeaa tallimainen, satulanahkainen ja maanläheinen ulottuvuus. Suklaata ja toffeeta oikein urakalla. Klassinen sherrypommi, herkkua on. Vesilisä vapauttaa maltaisuutta ja tikkunekkua.

Maku: Nahkainen ja mausteinen, suurimuotoinen kokonaisuus. Olorosoa, tummaa suklaata, yrttilikööriä, tallimaisuutta. Pippurinen ja voimakkaan tamminen puoli on välittömästi läsnä, hyvin intensiivisenä. Suutuntuma on muhkea, mutta pientä hermostuneisuutta tässä on – body ei tunnu kaikilta osin täysin kestävän tätä sherrylatausta. Kirsikkainen ja rikkinen terävyys alkaa pilkistää. Jälkimaku alkaa tammisena ja hiukan rikkisenä, edelleen järkälemäisen oloroson komennossa. Pippuria puskee isosti mukaan, samoin kahvisuutta ja suklaata. Nahkaa, toffeefudgea. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo eucalyptusta ja keventää suutuntumaa varsin dramaattisesti.

Arvio: Hulppea sherrypommi, pienistä kauneusvirheistä huolimatta. 88/100

Tamdhu-Glenlivet 22 yo 1991/2014, Cadenhead 56%

Cadenheadin hienoon Small Batch -sarjaan on poimittu poikkeuksellisesti ex-bourbonkypsytettyä Tamdhua. Mielenkiintoista maistaa, miten sherryjyristä tunnetun tislaamon viski taipuu tällaiseen puuhun.

Tamdhu-Glenlivet 22 yo 1991/2014, Cadenhead

(56%, Cadenhead Small Batch, 1991–6/2014, Bourbon Hogsheads, 522 bts., 70 cl)

Tuoksu: Persikkainen, mausteinen, öljyinen ja iso. Upea havuisuus, eucalyptusta ja intensiivistä metsäisyyttä. Hiukan savuisuutta, joka tulee kauniisti esiin. Samaan aikaan tuoksusta löytyy vartalovoidetta ja kukkaisuutta, hedelmäistä runsautta ja raikkautta. Mineraalisuuttakin. Hieno! Vesilisä nostaa vahaisuutta.

Maku: Öljyinen, tamminen ja pistelevän mausteinen, suuri makupaletti. Persikkaa, päärynää, makeaa ja runsasta hedelmäisyyttä. Öljyisyys tekee tästä täyteläisen ja intensiivisen. Tammi on ehkä hiukan liiankin ärhäkkää. Teen karvautta ja raa’an banaanin happamuutta tulee esiin, se leikkaa persikkanektarimaista makeutta lujalla otteella. Pieni laventelikin löytyy, siitä pidän aina. Eucalyptuksen raikkautta ja mineraalisuutta. Jälkimaku leijuu savuisuuden äärellä, öljyisen hedelmäisyyden ja kurkkupastillin viileyden ympärillä. Eucalyptusta, piparminttua, havuisuutta. Kuivuus pitkästi ja komeasti. Vesilisä korostaa minttua mukavasti.

Arvio: Loistavan tuoksun jälkeen maku jää pykälän jälkeen, kunnes jälkimaku nousee taas sfääreihin. Kaikkineen oivallinen viski, vaikka ei silti täysin eeppinen. 89/100

BenRiach 17 yo Septendecim 46%

Maistelussa vanha tuttu, BenRiachin turpeinen Septendecim. Jostain syystä tästä on jäänyt laittamatta blogiin merkintä, joten korjataan asia.

BenRiach 17 yo Septendecim

(46%, OB, +/- 2015, Peated, 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa ja sitruksinen yhtä aikaa. Varsin raikas, vaikka hiilinen turvesavu puskee päälle. Pekonia, reippaasti omenaa, jotain hiukan eltaantunutta rasvaa, ryhdikästä hedelmäisyyttä, savumakkaraa, eucalyptusta. Hiukan sekavan oloinen tapaus, jossa bourbonsävyt hakevat paikkaansa savun keskellä. Vesilisä vapauttaa paljon ruohoisuutta ja kevyttä yrttisyyttä.

Maku: Sitruksinen ja mineraalinen, samaan aikaan rasvainen ja savumakkarainen. Turvesavua tulee melko hiilisellä tavalla. Mukana on sentään myös omenaa ja vaniljaa. Kurkkupastillisuutta, eucalyptusta. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, hetkellisesti jopa ohut. Jälkimaku on vaniljainen, mineraalinen, lihaisa, omenainen. Melko sekava kokonaisuus edelleen. Finaali yltää enintään keskipitkäksi. Vesilisä tuo hiukan minttua ja tuoretta ruohoisuutta.

Arvio: Melko ruohoinen ja sekava, ex-bourbonista ei saada ihan valtavasti sävyjä irti. Jää jotenkin ohueksi kaikessa hiilisyydessäänkin. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 7). Dramming 68/100.

Linkwood 12 yo Flora & Fauna 43%

Linkwoodin 12-vuotias julkaistiin Flora & Faunassa jo ensimmäisessä sarjassa, alkaen siis vuonna 1991. Pullo pysyi tuotannossa varsin pitkälle nykyisyyteen, mutta alkaa olla vähitellen harvinaistuvaa tavaraa tämäkin.

Linkwood 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2008, 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen, miedon maltainen ja pehmeän sitruksinen. Hiukan palasaippuaa, hentoa vahamaisuutta, tuoretta ruohoa. Omenaista raikkautta, kevyttä mausteisuutta, jotain yrttiöljymäisyyttä. Varsin yksinkertainen ja suoraviivainen.

Maku: Sitruksinen, omenainen, kevyen maltainen ja raikkaan mausteinen. Parannus tuoksusta. Tammi tulee melko nuorekkaana läpi, mutta pysyy silti aisoissa. Suutuntuma on melko kevyt ja helppo, osin öljyinenkin. Mantelia, jotain vahamaisuuttakin. Heinäinen ja ruohoinen puoli on selvästi pinnassa, kovin kompleksiseksi tämä ei kasva. Jälkimaku jää miedon maltaiseksi ja saippuaiseksi. Heinää, hedelmäteetä, mallassokeria, pientä valkoviinimäistä hapokkuutta, mantelimassaa. Melko lyhyt ja kovin mieto loppuliuku.

Arvio: Varsin yksioikoinen ja nuorekas perusmalt, jossa on silti omanlaistaan ryhtiä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 1).

Aberlour 18 yo 43%

Maistelussa Aberlourin iäkkäin peruspullote, 18-vuotias. A’bunadhin rinnalla käytännössä kaikki muut Aberlourin tuotteet kalpenevat selvästi, mutta tämä ehkä voisi päästä lähelle. Tai sitten näitä ei pitäisi verrata Apunappiin ollenkaan.

Aberlour 18 yo

(43%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja hedelmäteemäinen. Raikasta yrttisyyttä, minttua ja sitruunamelissaa. Melkoisesti maltaisuutta, mutta kutsuvalla tavalla. Toffeefudgea. Punaista omenaa, rusinaa, ruokosokeria, viikunaa, hiukan vaniljaisuutta. Miellyttävä tamminen mausteisuus. Yllättävänkin monitahoinen tuoksu näillä volteilla.

Maku: Kevyt maltaisuus, appelsiinisuus ja toffeemaisuus kohtaavat. Tavallaan helppo mutta silti kiinnostava paletti. Toffeefudge ja konjakkimaisuus korostuvat, kunnes alta alkaa löytyä vaniljaa, tammisuutta, mausteisuutta, hedelmäteetä, viikunahilloa. Suutuntuma on kaikesta huolimatta melko kevyt, ja kun A’bunadhia miettii, yllättävänkin kevyt. Aavistus maitosuklaata ja siirappia kuitenkin löytyy. Jälkimaku on jälleen yrttisellä puolella, mintun ja sitruunamelissan äärellä. Hiukan eucalyptusta myös. Omenaista kirpeyttä, hiukan toffeeta edelleen, kevyttä tammista mausteisuutta. Kuivuu lopussa teen kautta. Keskipitkä, varsin mukava finaali.

Arvio: Kevyessä mutta silti hallitsevassa maltaisuudessaan yllättävänkin monipuolinen speysider. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 4). Dramming 83/100.

Glentauchers 1991, Gordon & MacPhail 43%

Glentauchers on näitä harvinaisempia Speyside-viskejä, jonka säännölliset julkaisut ovat olleet lähinnä G&M:n varassa.

Glentauchers 1991, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 1991–2010*, Licenced Bottling, 5 cl miniature)

Tuoksu: Päärynäinen ja mieto. Ruohoisuutta, pientä hapokkuutta, rapeaa maltaisuutta. Pientä rasvaisuutta, epäpuhtaan sherryisyyden vivahde, joskin ihan hyvällä tavalla. Aavistus rusinaa ja kaakaota, siirappisuutta, toffeeta, tölkkisekahedelmiä. Tammisuus tuntuu aavistuksen liimamaisena ja yrttisen purevana.

Maku: Toffeemainen ja rasvainen, vaikka runko on varsin ohut. Erikoinen yhdistelmä jäykkää siirappisuutta ja hentoa ruohoisuutta. Maisteisuutta ja tammisuutta riittää, mutta makujen kirjo jää erittäin kapeaksi. Päärynää, hiukan omenaa, hapanta appelsiinisuutta, hedelmäteetä. Suutuntuma on rasvaisuudessaankin kevyt ja pistelevä. Maltaisuus on hapokasta ja kokonaisuus tuntuu ikäistään nuoremmalta. Jälkimaku alkaa happamana ja tammisena. Rusinaisuus ja suklaisuus nousevat kuitenkin pian. Siirappinen sekahedelmäisyys pysyy yllättävän pitkään mukana. Lopussa maltaisuus ja hapan hedelmäisyys jäävät leijumaan.

Arvio: Tuoksultaan vaatimaton mutta maultaan sentään vähän suurieleisempi. Hiukan hermostunut viski, mutta ei kokonaisuutena silti mitenkään kelvoton. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 2).

BenRiach 10 yo Curiositas 46%

BenRiach toi turpeistetun kymppivuotiaan markkinoille jo vuonna 2004, mutta paikkansa ja alkoholiprosenttinsa se vakiinnutti vasta vuoden 2006 paikkeilla.

Ensimmäinen versio oli vahvuudeltaan 40%, nyt käsissä on 46%:n vahvuudella pullotettu miniatyyri. Ja kerrankin minissä on oikein päivämäärä ja kellonaikakin painettuna etiketin sisäpintaan: 28.11.2013 kello 15.13.

BenRiach 10 yo Curiositas

(46%, OB, 2013, Peated Malt, 5 cl miniature)

Tuoksu: Vahva sisäkumi. Poltettu sellainen. Turvesavun keskellä tuntuu nuorta tammisuutta ja raa’ahkoa päärynää. Hapokas vaikutelma, kireää maltaisuutta. Suolaisuutta ja märkää ruohoa. Lihaisuutta, palvikinkkua ja pekonia. Jotain paahtoleipämäistä myös. Hiukan yksioikoinen. Vesilisä avaa kuivaa suolakivimäisyyttä.

Maku: Turvesavu, imelä juuresmaisuus ja kihelmöivä mausteisuus hallitsevat makua. Sisäkumi on edelleen vahvana ja tunkkaisena mukana kuvioissa. Lihaisuudessa korostuu savumakkara. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin tasapainoinen. Hedelmäisyydessä on omenaa, päärynää ja ananasta. Tammi kuivahtaa vauhdilla. Jälkimaku alkaa kuivuvana ja tammisena, turvesavu tiivistyy suolaiseksi ja hiukan tervaiseksi. Apteekin salmiakkia, kuivalihaa, paahtoleipää, päärynää, inkivääriä, imelyyttä, hunajaa, napakkaa mausteisuutta. Keskipitkä finaali jää hienosti makean ja suolaisen rajalle. Vesilisä korostaa kuivaa puolta tästä, vie imelyyttä mukanaan.

Arvio: Sisäkuminkäryinen savuviski löytää itsensä jälkimaussa. Silti kokonaisuus on pykälän heikompi kuin muistin, osittain yksioikoinen. Ihan hyvää tämä toki on. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100. Whisky Monitor 87/100 (per 4). Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet), 75/100 (Dave Broom).