Speyside

Glenfarclas 1996/2011 Premium Edition 46%

Glenfarclas on pullottanut monenlaista vintagea Saksan markkinoille. Niistä on hiukan geneerinen vaikutelma, mutta se perustuu pelkästään mielikuviin. Nyt käsissä yksi ihan oikea Premium Edition, joten maistetaan.

Glenfarclas 1996/2011 Premium Edition

(46%, OB, 1996-2011, Sherry Casks, Casks No. 1060-1063 distilled 6.3.1996 & No. 3244-3253 distilled 13.5.1996, bottled 20.04.2011, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja maitosuklainen, neilikkainen ja piparkakkuinen. Maustekakkua, taatelia, kevyttä mausteöljyä. Tummaa sokerisuutta. Paksu, melko roima maltaisuus. Sherryisyys on runsasta ja olorosomaista, nahkaista ja pähkinäistä. Satulaa ja tallia, hiukan poltettua tulitikkua. Vesilisä avaa kukkaisia ja hedelmäisiä piirteitä.

Maku: Sherryinen ja mausteinen. Kahvisuutta, maustekakkua, taatelia, kanelia, neilikkaa. Yllättävän runsas ja räiskyvä. Maltaisuus on kuivaa ja kireää. Suutuntuma on öljyinen ja keskitäyteläinen. Jälkimaku on todella mausteinen ja runsas. Maustekakku ja neilikka ovat erittäin vahvoina pinnassa. Kahvin kireyttä, happamuutta, tummaa suklaata. Nahkaisuutta, tallia, satulaa, ruohoisuutta, hiukan pippuria. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo yrttejä, etenkin eucalyptusta pintaan.

Arvio: Kauniin tasapainoinen ja silti runsaan uloitteikas Glenfarclas. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

Banff 35 yo 1975/2011, Duncan Taylor 42,5%

Banff muistetaan ikuisesti räjähdyksestä. Elokuun 16. päivänä 1941 saksalaisten Junkers Ju-88 pudotti pommin suoraan varastoon numero 12. Huomattava määrä viskiä tuhoutui ja valui lähimaastoon. Juopuneita nautoja nähtiin.

Itselleni Banff on jäänyt hiukan etäiseksi, mikä ei liene tavatonta. Vuonna 1824 perustettu tislaamo sulki ovensa 1983. Lopullisesti rakennukset purettiin 1980-luvun lopussa, ja viimeinen varastorakennus tuhoutui – kuinka ollakaan – tulipalossa 11.4.1991.

Viime vuosina Banffin viskiä on näkynyt vähenevässä määrin missään. Nyt käsissä Banffia Duncan Taylorin, hmmm, vaatimattomasti nimetystä Rarest of the Rare -sarjasta.

Banff 35 yo 1975/2011, Duncan Taylor

(42,5%, Duncan Taylor, Rarest of the Rare, 11/1975-4/2011, Cask No. 3352, 260 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja aromaattinen. Hunajaa, kukkaisuutta, sitruksisuutta. Mehiläisvahaa, kiteistä sokerisuutta. Omenaa, persikkaa, hedelmäistä raikkautta. Antiikkista, kuivaa ja mausteista tammisuutta. Pieni metallinen vivahde, aivan aavistus savua. Yllättävänkin voimakas ja vivahteikas, näin alhaisella alkoholiprosentilla.

Maku: Nyt on vähän väsynyt, valitettavasti. Toki hedelmäisyyttä löytyy, omenaisuutta ja sitrusta, mutta sävyt ovat jossain määrin tukossa. Suutuntuma on öljyinen ja runko selvästi ohentunut. Tammisuus on rutikuivaa. Suolakiveä, mausteita, ruohoisuutta, kukkaisuutta, mettä ja hunajaa. Jälkimaussa maltaisuus tulee esiin, tammeen löytyy hapan ja paahtunut ulottuvuus. Sitruksisuutta ja runsaasti suolaisuutta, pieni hiilisavu taustalla. Mineraalisuus ja aromikkuus jäävät hiukan vaatimattomiksi. Finaali on korkeintaan keskipitkä.

Arvio: Tynnyri on ottanut vallan, sävyt ovat haihtuneet ja runko tuntuvasti ohentunut. Ei toki missään nimessä huono viski, mutta tynnyri on jo nähnyt parhaat päivänsä. Pisteet kuitenkin upeasta tuoksusta. 85/100

Aberlour 16 yo Double Cask Matured 40%

Ranskan myydyin single malt ei ole oikein pärjännyt näissä sarjoissa ja ikäluokissa. A’bunadh on silti niin hyvä viski, että tähän suhtautuu lähtökohtaisen myönteisesti.

Aberlour 16 yo Double Cask Matured

(40%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Aromaattinen ja virkistävä. Mielenkiintoinen yhteys sitruksisen tammisuuden ja rusinaisen sherryisyyden välillä. Päärynää ja raikasta trooppista hedelmää, minttua ja hedelmäkarkkeja. Toisaalla taas tummempia sävyjä, vihreää teetä ja hilloisuutta. Varsin kerrostunut kokonaisuus, myös aavistuksen kirpeä.

Maku: Sherryisempi ensivaikutelma kuin tuoksussa. Rusinaisuus ja kevyt suklaisuus ovat heti läsnä. Vähitellen tammen mausteisuus ja vaniljaisuus ottavat kuitenkin vallan, sitruksinen ja yrttinen kirpeys nousee. Edelleen kovin kerrostunut kokonaisuus. Suutuntuma on hiukan ohut, maltaisuus tuntuu hapokkaana ja osin vähän karheana. Silti tässä on jotain omaperäisyyttä. Päärynää, omenaa, minttua, mausteisuutta. Jälkimaku käy hiukan puisevalla tavalla tammiseksi ja saksanpähkinäiseksi, kunnes sulaa vähitellen toffeen ja karamellin kautta appelsiiniseksi ja omenaiseksi. Minttu, hedelmäkarkkisuus (Jelly Beans) ja maltaisuus hallitsevat keskipitkää, varsin makeaa finaalia.

Arvio: Varsin kerrostunut mutta silti yllättävän kiinnostava perusviski. Pätevää tavaraa, jos kadottaa Aberlourin sherryjyrät kokonaan mielestä ja maistelee tätä omana tapauksenaan. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 11).

Allt-a-Bhainne 18 yo 1995/2014, The Whisky Cask 53,8%

Allt-a-Bhainnen maistaminen on aina tapaus, sen verran harvoin näitä kohtaa. Nyt käsissä neljän sentin näyte saksalaiselta The Whisky Caskilta.

Allt-a-Bhainne 18 yo 1995/2014, The Whisky Cask

(53,8%, The Whisky Cask, 1995–2014, Bourbon Hogshead, 4 cl miniature)

Tuoksu: Intensiivisen päärynäinen. Varsin makea ja limonadimainen. Tammessa on imelän liimamainen vivahde. Hedelmäisyys aukeaa vähitellen, viinirypäleitä ja kiiviä etunenässä. Makeaa omenaa, ruohoisuutta, valkoviinimäistä hapokkuutta, rapeaa maltaisuutta. Ei silti hassumpi. Vesilisä nostaa esiin minttua ja mukavaa kepeyttä.

Maku: Todella ärhäkkä, öljyinen ja voimakas. Liuotinmaisuus on vahvaa, imelä puuliima ja vanerin höyryt ovat mukana. Päärynää, omenaa, vesimelonia, mangoa. Öljyinen suutuntuma on lähes poltteleva. Maltaisuus on aavistuksen hapanta ja kostean pahvista. Valkoviinimäinen hapokkuus ja napakka maisteisuus pelaavat tässä vähän omaa peliään. Tasapaino osin ontuu. Jälkimaku jytisee varsin synkkänä, tumman yrttisenä ja lakritsisena. Ylikypsää hedelmää, mausteisuutta, päärynälikööriä. Liimamaisuus ei jätä rauhaan, mukaan tulee pesuainemaisuutta. Korkeintaan keskipitkä, mausteisen kuumottava finaali. Vesilisä tuo sahanpurua.

Arvio: Tuoksultaan houkutteleva mutta makunsa puolesta liian jyrkkä ja ärhäkän liimamainen. 80/100

Glenfiddich Select Cask 40%

Kävin taannoin ruotsinlaivalla, ja mukaan tarttui tällainen Glenfiddichin pikkupullo. Aiemmin botskeilla myytiin 12-, 14- ja 15-vuotiaita Glenfiddichejä pikkupulloissa, nyt jäljellä oli enää tämä yksi NAS-julkaisu samassa kokoluokassa.

Muutenkin tuntui, että nasset olivat oikeasti vallanneet koko viskiosaston. Ikämerkittyjä viskejä löytyi lähinnä enää ”Rare Whiskies” -hyllystä. Tax freen parhaat ajat ovat auttamatta takanapäin, jos viskiharrastusta ajattelee.

Asiaan: tämä Glenfiddichin Cask Collection on siis uudehko NAS-sarja Travel Retail -markkinoille. Käsissä oleva Select Cask on niistä tuotteista huokein. Oma huomio kiinnittyy pahamaineiseen Select-sanaan. En muista yhtään viskiä, joka olisi ollut ollut kelvollinen, jos nimessä on Select. Yritän silti maistaa tämän avoimin mielin.

Ai niin, on tässä sentään käytetty kalifornialaisia punaviinitynnyreitä kypsytyksessä. Osana Glenfiddichin ns. kuuluisaa ja ainutlaatuista Solera-sekoitusta. Jep jep.

Glenfiddich Select Cask

(40%, OB, +/- 2015, Cask Collection, Travel Retail Exclusive, 20 cl)

Tuoksu: Appelsiininen, maltainen ja hapokkaan viininen. Hiukan tunkkainen kaikkineen. Punaista omenaa, mansikkaa, raperperihilloa. Pehmeän kanelinen mausteisuus. Nahkaisuutta, nuorekasta tammisuutta. Sitruksinen makeus ja karkea jyväisyys kohtaavat. Perustavaraa viinisellä kierteellä.

Maku: Makea ja mandariininen. Tiettyä tunkkaisuutta edelleen, ei täysin aukea. Viininen hapokkuus ja nahkaisuus tuovat särmää, mutta karkea tammisuus ei ole ihan tasapainossa sen kanssa. Maltaisuudessa on kova, Weetabixin kaltainen karheus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko on varsin ohut. Hedelmäkakkua, mansikoita, kermaisuutta, vaniljaa. Jälkimaku on huomattavan köykäinen, finaali jää kaikkineen vähiin sekä makujen että syvyyden puolesta. Tamminen, vaniljainen ja omenainen makumaailma vain hiipuu. Punaviinin hapokkuus jää viimeisenä kielen päälle. Vaatimaton lopetus.

Arvio: Varsin yksinkertainen viski. Viinisyydellä on löydetty vähän särmää, mutta sekin on tehty tasapainon kustannuksella. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100.

Imperial 1991/2015, Malts of Scotland 48,2%

Toimintansa vuonna 1998 lopettaneen Imperialin tuotantoa on tullut äskettäin markkinoille Malts of Scotlandin pullottamana. Noin 24-vuotiaasta yksilöstä on kyse. Mielenkiintoista katsoa, miten tammi on tehnyt tekosiaan noina vuosina.

Imperial 1991/2015, Malts of Scotland

(48,2%, Malts of Scotland, 1991–2015, Cask No. MoS 15030, Bourbon Barrel, 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Ruohoinen ja vaniljainen. Runsas kukkaisuus, hunajaista makeutta ja yrttistä raikkautta. Minttua, eucalyptusta. Tammi tuoksuu vahvana mutta varsin kuivana. Aprikoosia, omenaa. Vaikutelma on pienestä saippuaisuudesta huolimatta varsin kuivakka, joskin kaunis ja tasapainoinen. Vesilisä avaa mentholin ja raikastaa tätä entisestään.

Maku: Onpa kuiva ja hienolla tavalla tamminen Imperial. Erittäin tyylikäs ensivaikutelma, mutta ei yhtään tislaamon ominaisluonteen mukainen. Karkkisuus on nyt taka-alalla, vain tietty metisyys ja akaasiahunaja muistuttavat siitä. Minttua, anista, mehiläisvahaa, mausteisuutta. Kuivan suutuntuman lisäksi body on varsin kevyt, mutta kantaa hyvin tämän makukokonaisuuden. Aprikoosinen, ruohoinen ja heinäinen, aavistuksen saippuainen paletti. Jännä tervainen vivahde. Jälkimaku tummuu todella, tammisuus on rosoista ja hedelmäisyys jopa ylikypsää. Yrttiteetä, happoisuutta, hidasta kuivumista. Pitkä finaali. Vesilisä helpottaa kovimman tammisuuden kanssa, tuo kepeyttä heti.

Arvio: Erinomainen, erilainen Imperial. Liikkuu hetkittäin tyyliltään jopa jossain Craigellachien tontilla. Puhdaspiirteinen ja tasapainoinen kokonaisuus. 89/100

Glenfarclas 175th Anniversary, Chairman’s Reserve 46%

Glenfarclasin 175-vuotisjuhliin pullotettiin kaksi juhlapullotetta. Niistä tämä halutumpi Chairman’s Reserve sisältää neljä tynnyriä 1960-luvulla tislattua viskiä, niin, että viskin yhteenlaskettu ikä on 175 vuotta.

Jokainen tynnyri on ehtinyt siis kypsyä yli 40 vuotta. Huikeaa.

Glenfarclas 175th Anniversary, Chairman’s Reserve

(46%, OB, 2011, 1296 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin hilloinen ja hieno. Vadelmaa, mustaherukkaa, rusinaa, luumua. Hiukan tupakkaisuutta, lakritsia. Savumakkarainen vivahde. Tummaa suklaata, kaakaota. Vivahteikas, antiikkinen tammisuus. Karamellin makeutta, makeaa sitruksisuutta. Sikaria, nahkaa. Vesilisä avaa aprikoosia ja estereitä.

Maku: Tasapainoisen sherryinen, hedelmäinen ja hilloinen. Rusinaa, herukkaisuutta, sitruksisuutta. Karamellin makeutta, lakritsia. Kuivaa, tammista kepeyttä. Kahvin pieni karvaus ja hedelmäinen makeus toimivat hienosti yhteen. Suutuntuma on kermaisuudessaankin varsin kuiva, vaikka kokonaisuus on kaikilta osin runsas ja sävykäs. Rommista sokerisuutta, kanelia, toffeeta, kirsikkaa. Jälkimaku alkaa kahvin ja suklaan komennossa. Sitrusta, siirappia, luumua, kardemummaa, pippuria, minttua. Pitkä. Vesilisällä kermaisuus ja pehmeä hedelmäisyys korostuvat entisestään, kuivuus tasaantuu.

Arvio: Kaunis, iäkäs Glenfarclas. Kompleksisuus on huippuluokkaa. Herkkua. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.

Glenfiddich 21 yo Gran Reserva 40%

Glenfiddichin 21-vuotias rommiviimeistelty Gran Reserva on tullut maistettua muutamaankin kertaan ennen tätä, mutta nyt piti napata nuotit ylös. Tämähän muistetaan myös Iain Banksin Raw Spirit -teoksesta kirjailijan yhdeksi suosikkiviskiksi.

Nykyään pulloihin ovat tulleet Cask Selection -merkinnät, lähinnä kai prestiisiarvon nostattamiseksi. Hyvästä ja tasalaatuisesta tuotteesta on kuitenkin kyse.

Glenfiddich 21 yo Gran Reserva

(40%, OB, +/- 2014, Rum Cask Finish, Cask Selection #33, 70 cl)

Tuoksu: Sokerinen ja vaniljainen, leivosmainen ja maltainen. Makeaa appelsiinia, vadelmaa, raparperihilloa. Runsaasti tuoretta tammisuutta ja bourbonsävyjä. Tippa glyseroliakin. Rommisuus tuntuu ruokosokerina ja melassisuutena ja on pinnassa monella tapaa. Hedelmäkakkua, sekahedelmäisyyttä. Makea kokonaisuus, johon bourbonsävyt ja sitrus tuovat raikkautta.

Maku: Pehmeä ja mukava ensivaikutelma, kermaisuutta ja sokerisia hedelmiä löytyy runsaasti. Maltaisuus on rosoisena pinnassa, samoin tuore tammi maistuu selvästi. Appelsiinit ovat makeita, löytyy vesimelonia, mangoa, passiohedelmää… Ruokosokeria ja rommisuutta, makeaa leivosmaisuutta ja briossia. Keskitäyteläinen maku on hyvässä balanssissa. Jälkimaku nostaa sokeroituja sekahedelmiä, hedelmäkakkua, sokerisuutta ja mausteisuutta. Vaniljaa ja kanelia, ripaus inkivääriäkin. Maltaisuus on imelää, ja rommisuus jatkuu loppuun asti. Finaali jää silti korkeintaan keskipitkäksi.

Arvio: Pehmeän sokerinen ja ikäistään nuoremman oloinen rommifinistely, joka toimii kuitenkin todella mukavasti. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet), 82/100 (Dave Broom).

Caperdonich 20 yo 1992/2013, Jack Wiebers Old Train Line 53,4%

Jack Wiebersin Old Train Line -sarjassa pullotettiin tällainen Caperdonich. Viski on kypsynyt ex-bourbonissa kiitettävät 20 vuotta. Caperdonichin tuotanto oli 1990-luvun alussa vielä täydessä iskussa.

Jos otetaan tähän väliin pieni historiakertaus, Caperdonichin tislaamo siis perustettiin vuonna 1898 ja suljettiin heti 1902, kunnes toiminta alkoi uudelleen 1965. Vaiheet muistuttavat jännittävällä tavalla BenRiachia, joka perustettiin samana vuonna kuin Caperdonich, mutta suljettiin jo vuonna 1900. Sekin avattiin uudelleen 1965.

BenRiach tunnettiin pitkään Longmorn #2:na ja Caperdonich taas Glen Grant #2:na.

Myöhemmät vaiheet kuitenkin eriytyvät rajusti. Caperdonich pantiin pakettiin lopullisesti vuonna 2002, kun taas BenRiach on nykyään kaikkien aikojen kovimmassa iskussa. Onneksi Caperdonichin tuotantoakin vielä löytyy markkinoilta.

Caperdonich 20 yo 1992/2013, Jack Wiebers Old Train Line

(53,4%, Jack Wiebers, Old Train Line, 10/1992–7/2013, Cask No. 121112, Bourbon Cask, 315 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin kepeä, miellyttävän vaniljainen ja kukkaisen pehmeä. Mangoa, hunajamelonia, persikkaa. Puhdistusainemainen vivahde. Paljasta alkoholisuutta tunkee läpi, samoin tammilankkua. Tölkkipäärynää makeassa mehussa, maltaisuutta, sokeria. Ohut vaikutelma hiukan vaivaa tätä. Vesilisä ei tuo oikein mitään.

Maku: Päärynää, vaniljaa, ruohoisuutta. Äkäinen liimamaisuus on kärjessä, paljasta bourbonvaikutusta on vaikka muille jakaa. Tammilankkua, glyserolia, viinamaista otetta. Suutuntuma on ohut ja kihelmöivän mausteinen. Jälkimaku alkaa kuitenkin puskea mausteita ja sävyjä ihan uudella tavalla. Valkopippuria, hunajaa, toffeefudgea, vaniljaa. Lakritsia, hedelmäkarkkeja, hapokasta valkoviinisyyttä. Lopussa vielä hurja tammen ja mausteiden tulitus. Pitkä finaali pelastaa tämän. Vesilisä korostaa murokeksisyyttä ja kuivuutta.

Arvio: Varsin ohut ja yksioikoinen, ei oikein minun viskini missään suhteessa. Jälkimaun syvyys oli tässä kuitenkin hienoa. 84/100

The Macallan 1966/2000, Gordon & MacPhail Speymalt 40%

Kesäretken Keppana Kellariin päätti tämä jalo yksilö, jonka kanssa suoritettiin juhlallinen bottle kill. Niissä on aina vaaransa, kun ei voi tietää, kuinka kauan pullo on ollut auki, mutta tästä tajusi heti, että viski elää vielä voimakkaana.

Taannoin kyynisyyteni Macallania kohtaan hellitti hiukan, kun pääsin kaikkien oscurojen jälkeen maistamaan 30 yo Sherry Oakin. Tätä Speymaltia kohtaan odotukset olivat tietysti aivan zeniitissä.

The Macallan 1966/2000, Gordon & MacPhail Speymalt

(40%, Gordon & MacPhail, Speymalt, 1966–2000, Sherry Cask, 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen, suklainen ja runsas. Wow. Vaahterasiirappia, rusinaa, makeaa hedelmäisyyttä. Pientä liköörimäisyyttäkin. Fariinisokeria, siirappisuutta, uuniomenaa. Pähkinäisyyttä, öljyisyyttä. Pientä tervaisuutta ja lakritsia taustalla. Sherryisyys on eleganttia ja tammisuus intensiivistä, antiikkista ja hienoa. Käsittämättömän syvä ja upea tuoksu.

Maku: Suklainen, luumuinen, massiivinen. Pähkinäinen, seetrinen, kahvinen. Vaahterasiirappia, kahvilikööriä, kuivaa ja kaunista tammisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja hienosyinen. Fariinisokeria ja siirappisuutta, rusinaa ja yrttisyyttä. Ylikypsiä sekahedelmiä. Lakritsinen ja paksu kokonaisuus. Jälkimaku on kahvinen ja liköörinen, sherryinen ja pähkinäinen. Suklaata, siirappisuutta, silkkaa herkuttelua, joka jatkuu likimain ikuisesti. Kuivuu hienosti, tasapaino pitää loppuun asti. Mahtava finaali, hiljaiseksi vetää.

Arvio: Loistelias Macallan, ei yhtään väsynyt eikä yhtään liiaksi kuivunut. Hymy ei tahdo lähteä tämän jälkeen kasvoilta millään. 94/100