Speyside

The Macallan Ruby 43%

The Macallan lanseerasi Rubyn pari vuotta sitten 1824 Series -tuotesarjan lippulaivaksi. Koko sarja on kuvastanut tislaamon nykytilaa, jossa ratsastetaan ikivanhalla vuosiluvulla mutta ikämerkitsemättömillä viskeillä.

Maistoin pari päivää sitten saman sarjan Amberin. Täytyy tarkastaa, onko sarjan kallein tuote yhtään parempi vai onko Macallan todella vajonnut varjoksi menneestä loistostaan.

The Macallan Ruby

(43%, OB, +/- 2014, 1824 Series, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, kahvinen ja nahkainen. Roteva, viininen sherryisyys. Varsin tupakkainen ja tumma vaikutelma. Kuivattuja luumuja, vadelmahilloa, karvasmantelilikööriä, joulukakkua, taatelia, tummaa suklaata. Hiukan kitkerä vivahde, tammi pilkistää esiin yllättävän nuorekkaana ja särmikkäänä. Siirappisuus on ikään kuin pinnassa, mutta vahamaisuuden alla kytee tiettyä pistävyyttä.

Maku: Rusinainen ja suklainen heti alkuun, mutta maltaisuus on yllättävän selkeästi heti läsnä, samoin tuore tammisuus. Sherry ei ole täysin integroitunut, tammi paistaa läpi ja luo hiukan epäkypsää kerroksellisuutta. Luumu ja taateli maistuva toki pinnassa hienosti, samoin siirappiset sekahedelmät ja joulukakun mausteet. Suutuntuma on silkkisen pehmeä ja vahamainen. Body antaa kuitenkin yllättävän herkästi periksi, vaikka makupaletti on omalla tavallaan iso ja viininen. Jälkimaku on varsin tanniininen, nahkainen ja tupakkainen. Kahvista karvautta, neilikkaa, kanelia, saksanpähkinää, kaakaota, jotain liköörimäistä. Varsin pitkä finaali kehittyy lopulta oikein hienoksi.

Arvio: Iso ja varsin vivahteikas viski, mutta jotain rakenneltua ja epäkypsää tässä silti on. Haluaisin pitää tästä selvästi enemmän, mutta jotain olennaista puuttuu. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 84/100.

The Macallan Amber 40%

Amber on Macallanin vuonna 2012 lanseeraaman 1824 Seriesin edullisin tuote – jokaisen todellisen anorakin kauhu, kimaltavasti pakattu nasseviski ja muutenkin yltiöpäisen brändäyksen tulos.

On aika maistaa se avoimin mielin, anorakki kaukana naulakossa.

The Macallan Amber

(40%, OB, NAS, +/- 2014, 1824 Series, 5 cl miniature)

Tuoksu: Paksua maltaisuutta ja rasvattua mokkanahkaa. Aamupuuroa, piparkakkutaikinaa, ylikypsiä sekahedelmiä. Appelsiinimehua. Sitrusmaisen makeaa kirpeyttä ja siirappista makeutta. Taustalla jotain lenseää, kosteaa pahvia ja ummehtuneisuutta. Heinää ja ruohoa. Ei erityisemmin säväytä.

Maku: Pehmeä ja kermainen, maltainen ja mehukas. Selvä parannus tuoksusta, hetkellisesti yllättävänkin roteva sherry näyttäytyy. Rusinaisuutta, piparkakkua, voikeksiä, toffeeta, siirappia. Varsin makea ja täyteläinen, joskin kypsymätön vielä monin puolin. Tammisuus puree vaihtelevasti, mausteisuus on hiukan levotonta. Jälkimaku on pehmeän kermainen, maitosuklainen ja miellyttävä. Nuorekas tammi ei lyö enää jälkimaussa yli missään vaiheessa. Mieto mausteisuus, kermatoffee ja siirappi kestävät keskipitkän finaalin loppuun asti.

Arvio: Jos lenseästä tuoksusta pääsee yli, Amberin makumaailma on omassa genressään varsin toimiva. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

The Balvenie Tun 1401 Batch #8, 50,2%

The Balvenie Tun 1401 on yksi Balvenien tislaamomestarin David Stewartin suurista taidonnäytteistä. Hän on valinnut omin käsin pullotuseriin sopivat tynnyrit ja naittanut sekoituksensa sittemmin kuuluisaksi tulleessa, kahden tuhannen litran vetoisessa Tun 1401 -sekoitusastiassa.

Tun 1401 -sarja päättyi viime vuoden lopussa yhdeksänteen julkaisuerään, ja tänä vuonna sen tilalle lanseerattiin Tun 1509. Kyseinen kypsytysastia on neljä kertaa suurempi kuin vanha 1401, ja hinnatkin ovat välittömästi nousseet. Dave Stewart sekoittaa kuitenkin edelleen, joten ehkä laatukin pitää kutinsa.

Tun 1401 Batch #8 on yhdistelmä yhdeksässä amerikkalaisessa ex-bourbontynnyrissä ja kolmessa eurooppalaisessa ex-sherrytynnyrissä kypsynyttä viskiä. Pääosa tynnyreistä on 1970-luvulta, kaksi 1980-luvulta ja yksi vuodelta 1991. Väri viittaa siihen, että sherryvaikutus olisi melko huomattavaa.

The Balvenie Tun 1401 Batch #8

(50,2%, OB, 2013, Batch #8, 2700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kaakaomainen, raikkaan mentholinen. Kuiva tammisuus korostuu. Yrttisyyttä ja herukkaisuutta, pähkinäisyyttä ja – ennen kaikkea – hunajaisuutta. Hunaja tulee upeasti läpi, samoin mehiläisvaha. Kovia hedelmäkarkkeja, kovaa toffeeta, Toffifee-karkkeja. Huonekaluvahaa, anista. Monitasoinen ja kiinnostava, loistava balanssi makeuden ja raikkauden välillä. Vesilisä tuo esiin bourbonsävyjä: vaniljaa, briossia, sitruksisuutta.

Maku: Suklaata ja kuivaa tammisuutta, mahtava yhdistelmä. Öljyinen ja silti raikas suutuntuma, anista ja mentholia riittää. Napakka mausteisuus: neilikkaa, kanelia, inkivääriä, hiukan maustepippuriakin. Hunajaisuus toimii todella hienosti, sitä tukemassa on herkullinen, kova toffee. Mehiläisvahaa, rusinaa, luumuhilloa, kahvisuutta, mantelia, piparminttua, hiukan limettiä. Huimasti tasoja. Jälkimaku alkaa kuivalla tammella, lakritsilla ja kahvilla, kunnes painuu varsin paahteiseksi, pähkinäiseksi ja pippuriseksi. Sen jälkeen hunaja ja herukkaisuus nousevat – wow. Pitkä ja loistokas finaali. Vesilisä tuo vaniljaisia ja hedelmäisiä sävyjä (banaania) pintaan.

Arvio: Kuivan tamminen ja tiiviin hunajainen viski, josta tasot eivät lopu kesken. Vähemmän sherryvaikutusta kuin väri antoi olettaa, mutta sielua tässä on sitäkin enemmän. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 92/100. Whisky Magazine 92/100 (Neil Ridley), 90/100 (Rob Allanson).

BenRiach Heart of Speyside 40%

BenRiachin perussarjan NAS-viski Heart of Speyside ei ole koskaan ollut kovin arvostettu, enkä ole itsekään sille aiemmin varsinaisesti lämmennyt. Halusin kuitenkin ottaa sen vielä kunnon käsittelyyn ennen loppulausuntoani.

Heart of Speyside on tislaamon nykyvalikoimassa lähes ainoana perustuotteena täysin ex-bourbonissa kypsynyt. Siksi se halutaan esitellä luonteeltaan erityisen ”puhtaana”. (Ikään kuin sherrytynnyrit tekisivät viskistä jotenkin likaista.)

BenRiach Heart of Speyside

(40%, OB, +/- 2014, 5 cl miniature)

Tuoksu: Päärynälimonadia. Hunajaa ja vaniljaa. Miellyttävää sitruksisuutta. Kuivahko maltaisuus, kirpeä ja mento. Jyvämäisyyttä myös, aamupuuroa. Viinirypäleitä, kiiviä, nuorta tammea. Kevyt ja raikas tuoksu, omassa profiilissaan yllättävänkin miellyttävä ja täysin puhdas.

Maku: Tammea ja maltaisuutta. Melkoinen pudotus tuoksusta. Sahattua lankkua, karvautta ja hapokkuutta, lisäksi tiettyä vahaisuutta. Jyväisyyttä ja lamppuöljyä. Maltaisuus on melko raakaa, kypsymätön yleisfiilis vaivaa. Raakaa banaania, kirpeää omenaa. Suutuntuma on ohut mutta silti hapan ja kireä. Jälkimaku pyörii hapokkaan maltaisuuden ja raa’an tammen ympärillä. Omenaa, jyväisyyttä, vaniljaa, sahanpurua, epämääräistä öljyisyyttä. Varsin mitätön lopetus.

Arvio: Nenässä mukavan hedelmäinen mutta suussa kireä ja kypsymätön. Ei varsinaisesti viskiä minun makuuni. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Glendullan 26 yo 1978/2005 Rare Malts 56,6%

Glendullanin kontribuutio Rare Maltsiin oli peräti seitsemän julkaisun kokoinen. Tämä 26-vuotias vuodelta 2005 oli niistä viimeinen, ja sen jälkeen myös koko Rare Malts -sarja päättyi.

Klassikoiden äärellä ollaan taas, joten odotusten määrää on turha vähätellä. Kiinnostaahan tämä, vaikka kokemukseni Glendullanista ovat olleet tähän asti varsin vaatimattomat.

Glendullan 26 yo 1978/2005 Rare Malts

(56,6%, OB, 1978–2005, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja kuiva. Vahamaisuutta, kuivakkaa tammisuutta, ruohoa, valkoviiniä, mineraalisuutta. Akaasiahunajaa, kovia hedelmäkarkkeja, hiukan murokeksiä. Minttua, sitruunamelissaa, tuoretta yrttisyyttä. Hiukan metisyyttä, apilankukkaa. Tiivis ja tyylikäs tuoksu. Vesilisä tuo pintaan päärynää ja vaniljaa.

Maku: Linjassa tuoksun kanssa, valkoviinimaisuus ja maltaisuus kohtaavat kuivan tammen ja metisen makeuden. Erittäin öljyinen suutuntuma, ryhdikäs ja konsentroitunut maku. Mineraalisuutta ja runsaasti pippuria, taustalla minttua. Paljon paahteista karamellisuutta. Omenaa, aprikoosia, kurkkupastillia. Mielenkiintoinen viski, tiivis ja voimakas. Jälkimaku alkaa yrttisen teemäisenä, tummana ja tammisena. Öljyinen, siirappinen makeus ja kuivan kireä mineraalisuus ottavat mittaa toisistaan. Aprikoosia, hiukan päärynää, kovia toffeekarkkeja… Hieno ja varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja anista. Nam.

Arvio: Todella kompleksinen ja kiinnostava viski. Silkkaa laatua. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Dramming 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 8). Whisky Magazine 82/100 (Michael Jackson), 82/100 (Ian Wisniewski).

Cardhu 15 yo 40%

Cardhun tislaamon oma tuotanto jää jatkuvasti Johnny Walkerin varjoon, vaikka tämä 15-vuotias on kuulunut sen perusvalikoimaan jo pidemmän aikaa.

Cardhu 15 yo

(40%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja makea. Ruohoisuutta, heinää, vesikasveja. Vaahtokarkkia, purkkaa, hunajaa, jotain yrttistä kurkkupastillia. Anista, vaniljaa, briossia. Voitaikinamaisuutta. Runsaampi kuin 12-vuotias, mutta ei vieläkään mikään suuri viski. Perinteinen ja mallikelpoinen sinänsä.

Maku: Maltainen ja yllättävän kuivasti tamminen. Tällainen tammen kuivuus puhuttelee minua aina. Vahamaisuutta, yrttisyyttä, vaniljaa. Maltaisuus on miellyttävän hapokasta ja sitruksista, silti leivosmaista ja mukavalla tavalla jyväistäkin. Suutuntuma on kevyt, se on tämän heikkous, mutta pieni vahamaisuus tuo sentään tukea. Vihreää omenaa, mandariinia, karamellista makeutta, runsaasti mausteisuutta. Jälkimaku on yllättävän kuiva ja melko kitkeräkin. Roteva mausteisuus ja tietty paahteisuus säestävät maltaisuutta. Kaikkineen jälkimaku jää hiukan lyhyeksi ja valjuksi. Perusmaku toimii siitä huolimatta.

Arvio: Yhden pienen pykälän parempi kuin Cardhun 12-vuotias. Edustaa perinteistä maltaista tyyliä eikä yritä olla yhtään enempää kuin mitä on. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Auchroisk 30 yo Special Release 2012, 54,7%

Auchroiskin tislaamopullotteet ovat harvassa, mutta vuonna 2012 saatiin 30-vuotias julkaisu osana Diageon Special Releases -sarjaa. Pääosa tähän käytetystä viskistä on tiettävästi peräisin ex-sherrytynnyreistä.

Auchroisk 30 yo Special Release 2012

(54,7%, OB, 1982–2012, American & European Oak Casks, 2976 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, paahteinen, karamellinen. Vanhanaikaisia tikkunekkuja. Vaniljaa, kermaisuutta, taatelia. Intensiivistä vaaleaa kahvisuutta. Herkullista suklaisuutta, mantelia, voikeksejä. Rusinoita, kinuskia. Maltaisuutta. Hienostunut ja herkullinen, suorastaan upea. Vesilisä tuo tuoretta kirsikkaa hienosti esiin, samoin ruohoisia sävyjä.

Maku: Maltainen ja paahtunut. Siirappia, palanutta sokeria. Melkoinen pudotus tuoksusta. Vahva maltaisuus hallitsee, kitkerän olutmaisena ja osin imelänä. Hapanta vadelmamarmeladia, mausteisuutta (inkivääriä), vahvoja yrttejä (salviaa), mustaa teetä. Suutuntuma on melko kermainen mutta body korkeintaan keskitäyteläinen. Jälkimaku tuo takaisin tuoksun makeuden, voikeksit ja tikkunekut. Kahvisuus ja tumma suklaa ovat silti jälkimaun pääosassa. Rusinaa, mantelia. Pitkä ja lopuksi melko herkullinen finaali. Vesilisä keventää yleistä kitkeryyttä mutta nostaa hiukan lenseää maltaisuutta toisessa päässä esiin.

Arvio: Nenässä huippu mutta suussa pettymys – kitkerä ja hiukan sekava. Kokonaisuutena ei mitenkään huono viski, mutta raju pudotus tuoksun luomista odotuksista tuntuu aina raskaalta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 1). Whiskynotes 87/100.

Linkwood 1996/2009 The Managers’ Choice 58,2%

Linkwoodilta otettiin The Managers’ Choice -sarjaan lukemani mukaan varsin aktiivinen sherrytynnyri. Tähän sarjaan kuuluvien viskien laatu on ollut kyllä todella vaihteleva, mutta mielenkiintoisia nämä ovat silti olleet. Harva kuitenkaan aivan hintansa väärti.

Linkwood 1996/2009 The Managers’ Choice

(58,2%, OB, 18.12.1996–05.02.2009, Bodega Sherry European Oak, Cask No. 10552, 480 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja lihaisa. Marsipaanin makeutta, siirappia, katajaisuutta, havuja. Kuivalihaa, rosmariinia. Makea maltaisuus, hyvä ryhti. Vaahtokarkkia, taatelia, suklaata, suitsuketta. Omaperäinen ja mielenkiintoinen! Vesilisä paljastaa nestesaippuaa ja mineraalisuutta.

Maku: Erittäin öljyinen ja alkuun raskas suutuntuma. Profiili kevenee nopeasti, siirappinen ja karkkimainen makeus nousevat pääosaan. Sherryisyys on PX-viimeistelyn kaltaista, aavistuksen päälleliimattua ja hyvin suklaista. Lihaisuus ja luumu maistuvat hetken, sitten iskevät lujat tanniinit. Tammella tapahtuu hetkellinen ylilyönti, suu kuivahtaa täysin. Jälkimaku alkaa melko puisevana ja erittäin mausteisena (inkivääriä). Siirappi ja luumu nousevat vähitellen, samoin rusinat ja hilloisuus. Inkivääri ja pippuri maistuvat keskipitkän finaalin lopussa runsaina. Vesilisä tuo havuisuutta ja eucalyptuksen raikkautta – ja parantaa tätä kautta linjan.

Arvio: Suklainen ja luumuisen makea Linkwood, joka kulkee lopuksi tammen kanssa rajoilla. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 2).

The Balvenie 30 yo ’Thirty’ 47,3%

William Grant & Sons ei käytännössä anna Balvenien tynnyreitä yksityisille pullottajille, joten sillä on esimerkiksi näihin Thirty-viskeihin varaa valita parhaat päältä. Tuotteen maine on sen mukainen. Vaikka en ole suuri Balvenie-fani, tätä maistoa olen odottanut.

The Balvenie 30 yo ’Thirty’

(47,3%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Valtavan runsas ja ekspressiivinen. Kukkaisuutta, hedelmiä, valtavasti puhtaita vaikutelmia ja silkkaa tyylikkyyttä. Kuiva, vahamainen tammisuus on taivaallista. Akaasiahunajaa, apilankukkaa, ruusuja, aprikoosia, mandariinia, neilikkaa, kovia hedelmäkarkkeja. Upea, upea kokonaisuus. Vesilisä avaa hiukan vaniljaa, minkä lisäksi maltaisuus ja pihkaisuus alkavat nousta esiin.

Maku: Makean hunajainen ja kuivan tamminen, hienosti tunnistettava Balvenie-fiilis välittömästi. Tasapainoinen suutuntuma, silkkisen pehmeä ja silti vaikuttavan suuri. Akaasiahunajaa, metisyyttä, kermatoffeeta, kovia hedelmäkarkkeja. Eucalyptusta, makeaa hilloisuutta, kirpeää marjaisuutta – komea paletti. Maltaisuus löytyy myös, tyylikkäänä. Jälkimaku on edelleen hunajainen ja tamminen, eucalyptusta ja teetä riittää. Mandariinia, aprikoosia, minttua, anista, vaniljaa. Todella pitkä. Vesilisä tuo vielä kermaisuutta.

Arvio: Uskomattoman hieno, klassinen ja puhdaspiirteinen speysider. Tämä ylitti kaikki odotukseni. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 3). Whiskynotes 87/100.

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts 60,1%

Mannochmorelta otettiin Rare Malts -sarjaan vain yksi pullote, ja moni pitää sitä koko sarjan kaikkein heikkotasoisimpana esityksenä. Ulf Buxrudin Rare Malts -kirja ei ota laatuseikkaan kantaa, se täytyy jokaisen todeta ihan itse.

Yritän kaikesta huolimatta maistaa tämän Mannochmoren ilman ennakkoluuloja. Rare Maltsit sisältävät sentään aikoinaan ihan ajatuksella valittuja viskejä.

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts

(60,1%, OB, 1974–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pirteä. Makeahko sitruksisuus. Mangoa ja verkkomelonia. Vaniljaa, makeaa leivosmaisuutta, hiukan jyväisyyttä. Nuoren oloinen. Vihreää teetä, toffeeta. Tammi tuoksuu hiukan puisevalta (sahanpurua). Vesilisä tuo mahlaisuutta ja erikoisen kuumaliiman vivahteen.

Maku: Öljyinen suutuntuma, tölkkiananasta ja siirappista persikkaa. Voimakas metallisuus. Tammisuus puree, jyväisyys korostuu. Hapahko maltaisuus, jossain määrin paahtunut fiilis. Vihreää omenaa, minttua. Jälkimaku alkaa hyvin metallisena ja melkein palaneena. Karhean tammisuuden jälkeen makeus nousee, vanilja ja kovat toffeekarkit. Silti finaali jää hiukan… karuksi. Vesilisä korostaa jyväisyyden raakaa puolta, samalla myös mahlainen makeus nousee.

Arvio: Muutamat oudot sivuäänet, metallisuus ja sahanpuru ja liimamaisuus, hiukan häiritsevät kokemusta. Jos off-note-osaston saa pois mielestä, kokonaisuudesta voi kyllä myös nauttia. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 65/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 7).