Month: tammikuu 2017

BenRiach 27 yo 1987/2015 Cask #3825, 52,9%

Maistelussa pienessä portviinitynnyrissä kypsynyt iäkäs BenRiach 1980-luvun lopulta. Tämä on näitä uudella etikettityylillä varustettuja pulloja, mutta toivottavasti sisältö on sentään vanhaa hyvää Benkkua.

BenRiach 27 yo 1987/2015

(52,9%, OB, 22.12.1987–6/2015, Batch No. 12, Cask #3825, Tawny Port Hogshead, 273 bts., 70 cl)

Tuoksu: Alkuun kellarimainen, jalohomeinen ja paksun marjaisa. Erikoinen, hiukan ummehtunut ja multainen tuoksu. Karhunvatukkaa, mustaherukkaa, kuningatarhilloa. Vähitellen sävyt aukeavat ja rusinaisuus nousee. Saksanpähkinää, hunajaa, hiukan kirpeää mausteisuutta. Vesilisä avaa hedelmäisyyttä.

Maku: Marjaisa ja erittäin mausteinen, tamminen ja terävä. Hiukan kellaria ja multaa. Toisaalta nousevat kuitenkin BenRiachin siirappiset ja piparkakkuiset sävyt. Glühweinia ja pähkinää. Keskitäyteläinen maku on silti hiukan puiseva ja tekstuuri aavistuksen ohut. Mustaherukkaa ja kirpeyttä, pippuria, tummaa suklaata, öljyä. Jälkimaku alkaa tammisena ja mausteisena, mutta kuivahtaa nopeasti todella tyylikkääksi. Metisyyttä, akaasiahunajaa, piparkakun maustelientä, karamellia, viinisyyttä, saksanpähkinää, hiukan kahvisuutta, karvautta ja rusinaisuutta. Pitkä finaali on ehdottomasti parasta tässä viskissä. Vesilisä nostaa mustaa teetä ja paahteisuutta pintaan.

Arvio: Ei ihan paras tynnyri laatuaan BenRiachilta, mutta aivan pätevä viski silti. 87/100

Bruichladdich Islay Barley 50%

Bruichladdichin brändiin on kuulunut voimakas paikallisuus, ja sen varaan tämä neljän viskin ohrasarjakin on rakennettu. Viimeisenä maistelussa on kaikkein paikallisin tuote, Islayn omasta ohrasta tislattu viski.

Islay Barley -viskiin käytetty ohra on kasvanut Bruichladdichin lähellä sijaitsevalla Rockside Farmilla. Ja kun tämä on vielä tislaamon omasta kaupasta ostettu, tässä on helppo palata hetkeksi mielessä niihin maisemiin.

Bruichladdich Islay Barley

(50%, OB, 2014, Rockside Farm, Distillery Only, ”We believe in terroir matters”, 20 cl)

Tuoksu: Heinäinen ja maltainen, voimakkaan vaniljainen ja varsin makea. Marsipaania, leivosmaisuutta, sokerikuorrutusta. Pieni puuroisuus on mukana, mutta sitruksisuus ja kevyt suolaisuus tekee silti terää. Appelsiinia, makeaa omenaa, ruohoa, koivuvihtaa. Vesilisä nostaa pintaan mukavasti kukkaisuutta.

Maku: Sitruksinen, maltainen ja tammisen pirteä. Vaniljaa ja hunajaa, hiukan kermatoffeetakin. Tammi tuntuu aktiivisena ja nuorekkaana, tanniinit ovat pinnassa ja mausteisuus kihelmöivää. Suutuntuma on keskitäyteläinen, vaikka toisaalta myös painavaa rasvaisuuttakin löytyy. Voita ja suolaa, hiukan omenaa ja valkoviinimäistä hapokkuutta. Jälkimaku on tamminen ja maltainen, paahteinen ja sitruksinen. Kynttilävahan vivahde on mukana, samoin marsipaani. Ruohoisuutta, hiukan likaista rasvaisuutta, toisaalla taas omenan hapokkuutta ja pientä pippurisuutta ja karvauttakin. Keskipitkä finaali. Vesilisällä löytää hiukan piparminttua.

Arvio: Asiallinen perusviski ilman suurta kikkailua tai nyanssien tulvaa. Pieni puuromaisuus häiritsee, mutta silti etenkin Bere Barleyn vieressä tämä on jo melko maukas tapaus. 79/100

Bruichladdich Bere Barley 50%

Bere oli aikoinaan Skotlannissa yleinen ohralajike mutta hävisi tuottavampien lajikkeiden kuten Opticin ja Chariotin tieltä. Bruichladdich on tehnyt Berellä monia kokeiluita, joista yksi mahtui mukaan myös tislaamokaupassa myytyyn ohrateemalla varustettuun viskisettiin.

Bruichladdich Bere Barley

(50%, OB, 2014, Distillery Only, ”We believe in terroir matters”, 20 cl)

Tuoksu: Voikukkaa ja maltaisuutta. Erittäin puuromainen, melko tunkkainen ja osin jopa lenseä. Märkää ruohoa. Bensaisuus tuntuu yllättävän vahvana. Lisäksi pientä liuotinmaista ja saippuaista, ilkeää vivahdetta. Nyt ei ole hyvä tuoksu. Viljaisuus ja kukkaisuus eivät löydä tasapainoa. Vesilisä availee sentään karkkisuutta.

Maku: Ruohoinen ja sitruksinen. Bruichladdichista tuttu yleisilme palaa puuromaisen tuoksun jälkeen. Silti maussa on jotain liuotinmaista ja bensaista edelleen, vaikka vaniljaa ja hunajaakin silti löytyy. Heinäisyyttä, puuromaisuutta, suolaisuutta, voita. Suutuntuma on hiukan rasvainen ja kirpeän mausteinen. Aktiivinen tammi lanaa kukkaiset sävyt ja tietyn herkkyyden. Jälkimaku alkaa erittäin tammisena ja mausteisena, tanniinit pauhaavat ja hapokas maltaisuus jyrää. Vähitellen nousee valkoviinimäisyyttä, ruohoisuutta, hiukan pidäkkeistä hedelmäisyyttä, runsaasti suolaisuutta. Melko lyhyt ja ohut finaali. Vesilisä rauhoittaa ilmettä ja vie tammea taka-alalle.

Arvio: Tullaan selvästi alaspäin koko ajan maukkaan Scottish Barleyn ja sitä selvästi vaatimattomamman Organic Barleyn jälkeen. Tästä löytyy jo ihan oikeita vikojakin. Ei tämä silti mikään kelvoton viski ole, mutta tietty kypsymättömyys ja puuromainen maltaisuus eivät oikein tahdo toimia. 76/100

Bruichladdich Organic Barley 50%

Bruichladdichin ohrasarjaan kuuluu myös luomuohrasta tehty viski. Tislaamokaupasta ostetun salkun maistelu jatkuu nyt tällaisella viskillä, jonka on täytynyt luomun takia noudattaa varmasti muutakin luomukriteeristöä.

Bruichladdich Organic Barley

(50%, OB, 2014, Distillery Only, ”We believe in terroir matters”, 20 cl)

Tuoksu: Heinäinen ja hapokkaan maltainen. Nuorta tammisuutta, purkkiananasta ja päärynää. Vaniljaa ja hunajaisuutta, limettiä ja hiukan lakritsia. Puuromaisuutta ja aivan aavistus märkää pahvia. Bensainen vivahde taustalla. Paksua ruohoisuutta. Vesilisällä löytyy piparmintun raikkautta.

Maku: Heinäinen ja kirpeä. Tammi on pinnassa varsin aktiivisena. Ruohoisuutta, happamuutta, reipasta mausteisuutta. Bensaisuus korostuu, kitkerä sitruksisuus ja suolaisuus tulevat voimakkaasti esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, puuromaisuus korostuu. Maltaisuus on hapokasta ja nuoren oloista. Jälkimaku alkaa erittäin mausteisena ja kirpeänä. Sitruksisuutta ja suolaa riittää oikein kunnolla. Silti maltainen ja tamminen puoli tuntuu todella nuorelta ja kypsymättömältä, ja finaali jää melko lyhyeksi. Omenaisuutta, briossia, hiukan piparminttua. Vesilisä tuo kermaista otetta mukanaan.

Arvio: Jää merkittävästi heikommaksi esitykseksi kuin Scottish Barley käytännössä joka osa-alueella. 78/100

Bruichladdich Scottish Barley 50%

Bruichladdichin tislaamokaupassa myytiin syyskuussa 2016 tällaista salkkua, jossa oli sisällä neljä viskiä 20 senttilitran pulloissa. Jokainen oli tislattu erilaisesta ohrasta.

Yhtenä viskinä paketissa oli tämä Scottish Barley, joka on näistä määritelmällisesti hämärin, koska skotlantilaista ohraa luulisi Skotlannissa riittävän. Yleispätevyytensä takia tästä lienee hyvä aloittaa setin maisteleminen.

Bruichladdich Scottish Barley

(50%, OB, 2014, Distillery Only, ”We believe in terroir matters”, 20 cl)

Tuoksu: Melko makea ja kukkainen, vaniljainen ja tamminen. Ruohoisuutta ja hiukan hapokkuutta. Voita ja rasvaa. Bourbonmaista makeutta, mallassokerin säestyksellä. Hiukan minttua, vihreää omenaa, sitruksisuutta – erityisesti mandariinia. Tammi tulee reippaasti läpi. Vesilisä availee piparminttuisia sävyjä ja raikkautta.

Maku: Ruohoinen ja sitruksinen, tamminen ja makea. Bruichladdichin klassiset piirteet ovat hyvin läsnä. Suuntuntuma on melko kevyt ja mausteisuus kunnolla pinnassa. Kepeää leivosmaisuutta, vaniljaa. Mallassokeria, hunajaisuutta, puolikuivaa valkoviiniä, kevyttä hapokkuutta. Jälkimaku tuo mukanaan hiukan kuivempaa puuta, tammi kuivahtaa heti ja tuo mukanaan vanilliinin. Ruohoisuutta ja kukkaisuutta riittää edelleen, mukana tulee myös tumman yrttinen nuotti ja selvää pippurisuutta. Paahteisuutta, maltaisuutta, omenaa, sitruksisuutta, hiukan suolaisuutta. Keskipitkä, tasapainoinen finaali. Vesilisällä tulee tiettyä nestesaippuaa esiin.

Arvio: Oikein asiallinen nuori Bruichladdich. Toki odotuksetkin olivat hyvin maltilliset. 82/100

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition 43%

Pakko myöntää: kyllästyin Lagavulinin Distillers Editioneihin joitain aikoja sitten. Alkuperäiset pullotteet olivat vahvassa sherryisyydessään vielä mielenkiintoisia, mutta sitten homma meni jotenkin mönkään. Lopputuloksena oli ohuita ja vähän tylsiä pullotteita.

Nyt maistelussa on vuoden 2016 julkaisu, jonka tisleet on pantu tynnyreihin vuonna 2000. Odotukset eivät ole kovin korkealla, vaikka 200th Anniversary -symboliikka on mukana.

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition

(43%, OB, 2000–2016, Batch No. lgv. 4/505, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja pekonia. Imelää makeutta, BBQ-kastiketta, grillikylkeä. Suklaisuutta ja rasvaisuutta. Välistä paistaa aktiivinen tammisuus, terotettua lyijykynää ja puuta. Sherry ei tunnu taaskaan kovin hyvin integroituneelta. Luumua ja rusinaa toki on, mutta suolaisuus ja tietty kireys lyövät sen yli.

Maku: Savuinen ja suolainen. Luumua, rusinaa, suklaata. Salmikkilakritsia, hiukan tervaisuutta, tummaa yrttilikööriä. Pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri oudon ohut. Viskositeettia saisi olla kosolti lisää, nyt rujo tammisuus ja teroitettu lyijykynä iskevät kaikesta läpi. Lääkemäisyyttä ja jodia, paahteisuutta ja sokerisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin suolainen ja nostattaa veden välittömästi kielelle. Salmiakkia, suklaisuutta, rasvaa, pekonia, luumua, kahvista liköörimäisyyttä. Vähitellen happamuutta ja paahteisuutta. Tammen paljaus ja purevuus korostuvat keskipitkässä finaalissa.

Arvio: Ei tämä huono viski ole, mutta tällaisten savuisten sherryviskien standardit ovat nousseet melkoisesti viime vuosina, ainakin omalla arvoasteikollani. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 86/100.

Kilkerran 12 yo 46%

Glengylen tislaamon Kilkerraniksi nimetty tuotanto tuli kerralla kunnon ikään, kun aiemmat julkaisut ovat olleet vain Work In Progressia. Vuodet ovat kuluneet, ja nyt ollaan tässä. Mielenkiintoista päästä maistamaan.

Kilkerran 12 yo

(46%, OB, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Jännittävä yhdistelmä sitruksisuutta, vegetaalisuutta ja barbeque-kastiketta. Todella rasvainen, tunkkainen ja hyvällä tavalla likainen vaikutelma. Happoisuutta, mustetta, lakritsia, mineraalisuutta, ruohoisuutta. Pieni lääkemäisyys myös, suolaliuosta ja haavansidontaa. Vesilisä availee eucalyptusta.

Maku: Vegetaalinen ja tunkkainen aluksi, mutta nopeasti sitruksisuus ja suolainen raikkaus pääsevät esiin. Ruohoisuus, tammisuus ja tietty hapokkuus toimivat hienosti yhteen. Suutuntuma on melko rasvainen ja painava. Mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja kuivaa turvesavua riittää. Jälkimaku lähtee kehittymään yrttien, lakritsin ja vahvan turvesavun kautta. Tummaa paahteisuutta, BBQ-kastiketta ja runsaasti suolaa. Edelleen sama sitruksinen ja lääkemäinen purevuus on antamassa särmää. Pippurisuutta, hapokkuutta, hunajaista tammisuutta, hiukan ananasta ja minttuakin. Tyylikäs ja varsin pitkä finaali. Vesilisällä yrttisyys vapautuu, minttu ja sitruunamelissa löytyvät.

Arvio: Tämä tuli kyllä täysin puskista. Todella hieno viski. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Magazine 92/100 (Chris Goodrum), 90/100 (Joel Harrison).

Balmenach 28 yo 1983/2012, Dewar Rattray 54,5%

Vuosi on jälleen vaihtunut, hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille. Viskikonttori jatkaa sitkeästi mallasviskin parissa. Tällä kertaa käsiin sattui erikoisempi Balmenach.

Tislaamo keskittyy blendikamaan, ja näitä tulee verraten harvoin vastaan single malteina. Itselläni tämä on siis vasta toinen Balmenach-kokemus. Ensimmäisestä ei jäänyt muuta kerrottavaa kuin vaatimaton blogimerkintä.

Balmenach 28 yo 1983/2012, Dewar Rattray

(54,5%, Dewar Rattray, Individual Cask Collection, 14.9.1983–22.2.2012, Cask No. 2413, Bourbon Hogshead, 174 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja puuvahaa, mietoa sitruksisuutta ja kevyttä maltaisuutta. Makeaa päärynää, tomusokeria, kuorrutettua kakkua. Hiukan cantaloupemelonia, sokerilientä, hedelmämehua. Tammi tuntuu melko aktiiviselta, vaikka makea maltaisuus onkin pääosassa. Vesilisä avaa eucalyptuksen raikkautta ja saippuaa.

Maku: Öljyinen ja vahva, painava ja tamminen. Yllättävän iso verrattuna kevyeen tuoksuun. Tekstuuri on erittäin raskas ja suutuntuma odottamattoman vahamainen ja täyteläinen. Vaniljan ja hunajaisuuden rinnalle nousee lakritsia ja tummaa yrttisyyttä, minttua ja mausteisuutta. Tammi on isosti läsnä, mutta hyvällä tavalla. Maltaisuus edelleen johtaa kokonaisuutta, mutta sekin on varsin hienossa balanssissa. Sokerikuorrutusta, tölkkipäärynää nesteineen. Jälkimaku on tamminen ja tumma. Lakritsi, Jägermeister-henkinen yrttisyys, minttu ja roima tammisuus ovat kärjessä. Hedelmät, vanilja ja sokeri seuraavat. Varsin pitkä finaali kuivuu lopulta oikein kauniisti. Vesilisä tuo omenaa ja hedelmämehua pintaan.

Arvio: Painava ja ikäistään ehkä vähän nuoremman oloinen Balmenach. Oikein maukas tapaus omassa viiteryhmässään. 85/100